Vuodenvaihteen (luku)päiväkirja : Elämyksiä

Vieläkö jatketaan ? Jaksaako kukaan enää lukea ? 
No, jos jatkan omaksi ilokseni ? 

Tiistai 31.12.2019 

Se on vuoden viimeinen päivä. Olen alkanut silmäilemään lukulistojani käppyröitä ajatellen. Ehkä niistä taas jotain saa aikaiseksi ja vähän trendiäkin.

Eilen tosin en ehtinyt aihetta edes miettimään. Lähdettiin siskon kanssa jo perinteeksi (2 kertaa on perinne - eikös vai ?) muodostuneelle joululahjapäivälle. Minä annoin hänelle lahjan ja hän antoi minulle saman lahjan eli Kämp Span paketin hieronta + lounas. Spa-visiitti on aina kiva, mutta tämän lahjan parasta antia on tietysti yhteinen aika. Lahjaahan ei tietenkään kuluteta muuten kuin yhdessä.

Viime vuonna kävimme Helsinki Day Span jalkahoidossa. Täytyy sanoa, että paikkana ja tunnelmaltaan Helsinki Day Spa oli kyllä jotenkin miellyttävämpi, mutta hieronta teki hyvää ja lounas Kämpin miljöössä on tietysti aina elämys. Puhumattakaan siitä, että minun kurpitsakeittoni alkuun oli yksi paras ikinä maistamistani ja kyseinen ruokalaji sattuu varsinkin talvisin olemaan lempialkuruokani.

Vuosi siis päättyy varsin miellyttävissä merkeissä. Tänään ollaan taas rauhassa kotona perheen kanssa. Isäntä kokkaa.

Mennyttä vuotta ajatellessa minulle tosin tulee vähän outo olo. En ole ihan varma olenko oikeasti elänyt vuottani vai vaan sivusta seurannut. Koko 2019 ajan olen jotenkin leijunut irrallaan. Ehkä tulevaksi vuodeksi voisi luvata sukeltaa takaisin omiin nahkoihin ja tehdä enemmän asioita itselleni? Jos nyt keksin, mitä tuo tarkoittaa.

Myöhemmin iltapäivällä

Tein pavlovapohjat ja lemon curdin valmiiksi. Nyt olen istunut lukutuolissani sillä aikaa, kun Isäntä työstää hummeriravioleja ja currya illan ateriaa varten. Luin loppuun Max Seeckin Uskollinen lukija - dekkarin. Loppuratkaisusta jäi hivenen hämmentynyt olo, mutta olipa jännä kirja.

Keskiviikko 1.1.2020

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA! 

Uusi vuosi, uusi vuosikymmen, mitä sitten tuoneekaan. Aika näyttää.
Toistaiseksi olen tosin keskittynyt lähinnä Taustapeileihin ja käppyröihin - sain jo ensimmäisen blogiinkin.

Noin muuten vuosi vaihtui lähinnä herkutellen ja kirjaa lukien. Vuoden ensimmäiseksi luettavaksi aloitin dekkaria, mutta leppoisaa sellaista. Terttu Autereen Kuolema Eedenissä oli sopivaa luettavaa samalla kun toisella silmällä vilkuilin Lara Croftia telkkarista.

Tänään aloitin sitten "uuden elämän" kävin hakemassa tunnukseni uuteen kuntokeskukseen. Sitten varasin illaksi tunnin, jonka peruutin 5min myöhemmin... Saa nähdä, miten tässä sitten lopulta käy.

Torstai 2.1.2020

Tänään oli kovasti kulturelli päivä. Käytin pitkästä aikaa Museokorttiani ja kävin ystävän kanssa Ateneumissa katsomassa Helene Schjerfbeckin näyttelyä ja iltapäiväteellä. Tällaista pitäisi harrastaa useammin. Oli tosi kiva iltapäivä.

Schjerfbeckin näyttely oli varsin mielenkiintoinen. Teemana on "Maailmalta löysin itseni" ja näyttelyssä voi seurata taiteilijan eri maista saatujen vaikutteiden näkymistä esim. taulujen aiheissa. Toki mukana oli myös omakuvia, joita katsoessa aina mietin Schjerfbeckin suhdetta ikääntymiseen. Jotenkin se ei vaikuta kovin seesteiseltä. Ehkä pitäisi lukea uudelleen Rakel Liehun kirja Helene. Se on toki fiktiivinen, mutta ainakin noista matkoista siinä kai on jotain.

Senkin muuten huomasin, että kyllä teksti ja tarinat ovat sittenkin ominta aluettani. Joka taulun kohdalla olisin halunnut tietää sen tarinan, mallin tarinan, taiteilijan näkemyksen... Mielellään tekstimuodossa, kiitos :-)

Matkalla kuuntelin Louise Pennyn Kuolema kiitospäivänä -äänikirjaa taas vähän matkaa eteenpäin. Pääsin sentään jo yli puolenvälin.

Noin muutenkin on lukeminen ollut vähän pätkittäistä. Joskus aikoinaan luin Mamma Mia- elokuvan innoittaman hömppäromaanin My Mamma Mia Summer, joka osoittautui kelpo laiturilukemiseksi. Nyt sitten otin joululoman viihteeksi kesätarinan jatko-osan Mamma Mia Christmas... Sitä aloittelin eilen, mutta ainakaan toistaiseksi en ole oikein vauhdissa mukana. Saa nähdä, jääkö ensi jouluun.

Selailin myös nuorten tekijöiden Puuhamiesten maihinnousu - tarinakokoelmaa. Vähän on epätasainen, mikä kirjoittajien nuoren iän (3x17v) huomioonottaen ei ole yllätys. Luulenpa myös tekstien viimeistelyn saaneen suurempaa huomiota kirjan alkupuolella. Nyt puolessavälissä menee välillä turhankin sekavaksi. Saa nähdä, miten tämä tästä jatkuu...

Lauantai 4.1.2020

Niinhän tässä näyttää taas käyvän, että hyppelen kirjasta toiseen. Olen nimittäin edellisen kirjoituksen jälkeen aloittanut peräti kaksi uutta äänikirjaa. Osittain syynä lienee Kuolema kiitospäivänä, jossa jumituin vähän hankalan kuuloiseen kohtaukseen. Ei vaan ole huvittanut jatkaa. Teki mieli jotain kevyempää.

Niinpä nappasin Audiblesta kuunneltavaksi Jeevesin ja Woosterin seikkailuja (The collected radio dramas). Tosin en ole ihan varma, voiko tätä kutsua enää äänikirjaksi, ennemminkin mennään jo kuunnelman puolelle. Missäköhän raja muuten menee? Pitää varmaan ihan erikseen miettiä. "Painos" kyllä löytyi myös Goodreadsista... (Edit: pohdiskelua täällä - oletteko samaa mieltä kriteereistä?) 

Toiseksi aloitetuksi valikoitui Confessions of a Bookseller eli suositun Kirjakauppiaan päiväkirjan tekijän toinen kirja. Tosin tämä taitaa ajallisesti ajoittua ennen ensimmäistä, ainakin päätellen tulevaisuusviittauksista juttuihin, jotka jo ensimmäiseksi kuunnelleessani kirjassa ovat kerrontahetkeä.

Kirjakauppiaskin ihmettelee, miksi niin monet haluaisivat omistaa vanhojen kirjojen kaupan. Minä ihmettelen, miten melko lakoninen listaus kirjakauppiaan päivistä voi ollakin niin koukuttava. Johtuuko se aiheeseen liittyvistä kirjoista ? Olisiko lihakauppiaan tai vaatekauppiaan päiväkirja yhtä kiinnostava? Tai ehkä kaikki onkin kiinni kirjoitustyylistä ?

Muuten on lukeminen ollut minimissään, mutta toisilla elämän osa-alueilla vuosi on alkanut aktiivisena. Aloitin eilen uuden elämän eli kävin jumpassa. Lisäksi aloin viimeinkiin vaihtamaan poikien huoneita päittäin. Isompi otus vähempine tavaroineen pienempään huoneeseen, ja päinvastoin - pienempi legovuorineen isompaan... Saa nähdä montako kuukautta tähänkin saan kulumaan.

Sunnuntai 5.1.2020

Näinä elämyshakuisina aikoina, tässä yksi täydellinen:

Paista muutama pekonisiivu rapeaksi ( aloita kylmältä pannulta), riko muna niiden viereen, kun ne ovat alkaneet ruskistua. Kuumenna Heinzin papuja tomaattikastikkeessa, paahda leipää ja levitä sille kuumana voita ja appelsiinimarmeladia. Keitä ämpärillinen kuumaa, vahvaa Earl Greytä.
Istu olohuoneen ison pöydän viereen ja jatka skotlantilaisen kirjakauppiaan muistelmien (Confessions of a Bookseller) kuuntelua, hiljaisuudessa ennen kuin kukaan muu on herännyt.

No, hiljaisuus katkesi kantaessani aamiaistani olohuoneeseen, kun sekä isäntä että kuopus nousivat ylös. Silti, tämä hipoo täydellistä sunnuntai-aamua.

Luulen myös keksineeni, miksi kirjakauppiaan muistelmat ovat niin suosittuja. Kyse ei ole (pelkästään) kirjakaupasta. Elämäntapa kiehtoo. Siinä on sitä paljon puhuttua yhteisöllisyyttä ja se vie jotenkin ajatukset menneisiin aikoihin. Kirjanpitäjä, joka ei lampomisaikaan ehdi paikalle. Illalliset yhteisten festivaalisuunnittelujen jälkeen. Ystävät, jotka ovat päätyneet kylään eri puolilta maailmaa. Kirjakauppias iltapäivätauolla kalastamassa. Haikailemmeko kaikki jotain tuollaista tässä kaupunkikiireen keskellä ?

Eilen luin loppuun nuorten kirjalilijoiden Puuhamiesten maihinnousun. Tahti kiihtyi loppua kohti ja, yllättävää kyllä, puuhamiehet saivat kiinni punaisen langan päästä uudelleen. Viihdyin.
Myös Kuolema kiitospäivänä eteni, selätin jumikohdan eikä se edes osoittautunut kovin pahaksi.

Ai niin, aloitin myös uuden kirjan... Takashi Hiraide: Kissavieras.


Viikolla loppuun luettuja : 

Max Seeck : Uskollinen lukija 
No huh, huh... olipas jännä. Yhtään en arvannut loppuratkaisua. Se tosin jättikin hivenen hämmentyneen olon. 

Terttu Autere: Kuolema Eedenissä 
Ihastuttavan vanhanaikainen dekkari. En tiedä paljon rentouttavampaa luettavaa vuoden alkuun. 

Sampo Mustonen, Roope Kankare, Jalo Niinikangas: Puuhamiesten maihinnousu
Vilkas mielikuvitus on kirjoittajien vahvuus, mutta siihen liittyvät myös sudenkuopat. Välillä menee vähän liiankin lujaa ja viimeistely on unohtunut. Silti, suurimman osan lukuajasta viihdyin, vaikkei genre minulle ominaisinta olekaan. 

Joulun (luku)päiväkirjaa - lepoa, vanhoja traumoja ja lukumaratoonausta

Maanantai 23.12.2019 Aatonaatto

Kello on jo yli yhdentoista. Isäntä ja isot pojat lähtivät elokuviin (Tähtien sota), Toto nukahti joulujännitykseensä ja minä istun kinkkuvahtina. Ei meillä pitänyt kinkkua tänä vuonna ollakaan, mutta sitten kuitenkin ostin pienen tänään. Mistä me muuten teemme joulun välipäivien kinkku-ananasleivät?

Rennosti on tämä joulunvietto lähtenyt liikkeelle. Lukemaan en tosin tosin ole hurjasti kerinnyt. Kuuntelin jonkun verran taas Miina Äkkijyrkästä. Sitten istuin sohvalle fiilistelemään Hyvää joulua - kirjan parissa. Johanna Lindholmin ja Teresa Välimäen 2016 ilmestynyt kirja on täynnä ihania ideoita ja reseptejä joulunaikaan. Huomenna syödään possurullaa kirjan reseptillä, jo aiemmin testasin mandaariiniankan reseptin. Se kastike vei kielen mennessään ja sai melkein nuolemaan lautasen puhtaaksi.

Minun piti jotain jouluista romaaniakin lueskella, mutta jatkoinkin Eppu Nuotion Salome Virta sarjan toista osaa, Sakset tyynyn alla. Se on ollut minulla ihan alkutekijöissään iät ja ajat. Eihän sota-ajan maalauksen ja nykyhetken murhien yhtymäkohtia selvittelevä elokuvaohjaaja nyt ole varsinaisesti kovin jouluinen aihe, mutta mitäs tuosta. Dekkareitakin kuuluu jouluna lukea, eikös vain ?


Keskiviikko 25.12.2019 Joulupäivä  

Hyvää joulua -kirjaa olen selaillut possurullan lisäksi monesta muustakin kohtaa. Tykkään kovasti.

Loppuun olen lukenut eilen ja tänään peräti kaksi kirjaa. Sakset tyynyn alla-dekkari ei ollut loppuratkaisultaan maailman yllättävin, mutta oikein mukava lukututtavuus uskottavuuden rajaa hipovine sattumineen. Toinen loppuun lukemani kirja on Toton joululahjapinosta eli Stephen Hawkingin lapsille suunnattu elämäkerta.

"Pieni opas suureen elämään - Stephen Hawking" sai tosiaan Totonkin taas muuttamaan tulevaisuudensuunnitelmiaan. Hänestä ei tulekaan koodaria Supercellille vaan fyysikko. Sellainen, joka on erityisesti kiinnostunut aikamatkailusta...

Toton joululahjalistalle mahtui muitakin kirjoja. Poika oli saaliiseensa ilmeisen tyytyväinen :

1. Harry Potter ja viisasten kivi kuvitettu versio - Toto sai jo aiemmin syntymäpäivälahjaksi kaveriltaan toisen osan kuvitetusta painoksesta. Sitä luettiin sen verran hartaana, että ajattelin kerätä koko sarjan tai nyt ainakin muutaman ensimmäisen osan. 
2. Pieni opas suureen elämään - Stephen Hawking 
3. Erin Hunter: Väärätähden lupaus - Soturikissat rulettaa aina vaan 
4. Jo Nesbo : Tohtori Proktor ja mahdollinen maailmanloppu - Pierupulveria ja 8v, tarvitseeko sanoa muuta ? 

Kuten huomaatte on tämä joulu ollut rentoakin rennompi perhejoulu. Ruokaa, ulkoilua (synkähköstä kelistä huolimatta), Netflixistä Witcheriä vähintään jakso per päivä ja tietysti kirjoja. Nyt viimeksi laitoin ruokaa jatkaen Miina Äkkijyrkkää. Suomeen diktaattori ja miehet nipistelemään  nännejä - noin vain hieman kärjistäen. En taida olla taiteilijan kanssa ihan kaikessa aivan samalla aallonpituudella.

Lisäksi päätin, että jokin "joulukirja" pitää lukea tuon ruokakirjan lisäksi. Mikä sopisikaan oivallisemmin kuin P.D.Jamesin lyhyiden tarinoiden kokoelma Kuolema joulupäivänä. Nautinnollista.


Torstai 26.12.2019 Tapaninpäivä

Tänään en oikein ole ehtinyt lukemaan. Olen leiponut ja touhunnut. Toki äänikirjaa kuunnellut jonkin verran siinä sivussa. Miina Äkkijyrkkää kauhistellessa aika kuluu. Nyt hän jo ilmoitti olevansa rakastunut Putiniin...

Eilen sain sentään P.D.Jamesin novellikokoelman loppuun.

Huomenna pitäisi alkaa sitten Välipäivien lukumaraton. Saa nähdä, miten käy. Olen nimittäin lähdössä lasten kanssa käymään isovanhemmilla. Taidan jatkaa samalla rennolla asenteella kuin joululomaa tähänkin saakka.

Paahdetun sävyistä valkosuklaata ja karpalokakkua

Lauantai 28.12.2019
Aloitin kuin aloitinkin Välipäivien lukumaratonin, vaikka Turun reissu lukusuoritusta mitä ilmeisimmin vähän häiritseekin. Maratoonaukseni edistymistä voi seurata täällä.

Onhan se tietty kiva tavata perhettä ja sukulaisia. Jotenkin vaan lapsuudenkoti nostaa toisinaan pintaan ajatuksia ja tuntemuksia, jotka eivät ole kantavia ja tervehdyttäviä. Tällä kertaa lähdin pois puolittaisessa shokkitilassa. Se on kumma, miten pari huomautusta saattavat viedä vuosien taakse ja palauttaa sen ajan mielentilan ja fyysisen pahoinvoinnin.

En tiedä, oliko hyvä ajatus lähteä ajamaan, mutta onneksi äänikirjalla saa tasattua. En pystynyt jäämäänkään. Miina Äkkijyrkän raivoisa tilitys sopi mielentilaan ja auttoi rauhoittumaan. Päästiin kotiin.

Näkymä uudesta Turun lempipaikastani 

Sunnuntai 29.12.2019 

Se on taas sunnuntai. Tämän viikon viimeinen päivä on mennyt lukiessa (viimeinen välipäivien lukumaratonpäivä), pyykkiä pestessä ja muuten vaan järjestäessä ja rentoutuessa.

Siskokin ilmaantui paikalle iltapäivällä, että ehditään huomenna "joululahjaspahan" - Olemme ja parina vuotena antaneet toisillemme saman lahjan ja menneet sitten yhdessä sitä "lunastamaan". Viimeksi käytiin jalkahoidossa, tänä vuonna on vuorossa hieronta + lounas.

Nyt vielä vähän kirjoja. Olen tänään käytännössä vuorotellut kahta dekkaria. Max Seeckin Uskollinen lukija alkoi jännästi ja Louise Pennyn Kuolema kiitospäivänä jatkaa verkkaista tahtiaan.




Viikolla loppuun luettuja :

Eppu Nuotio: Sakset tyynyn alla
Salome seikkailee tällä kertaa ompelijattaren kuvan taustaselvittelyissä. Se kun on pariinkin rintakehään saksilla kiinnitetty.

Teresa Välimäki/ Johanna Lindholm : Hyvää joulua
Aivan ihana jouluinen ruokakirja. Houkuttelevia ideoita täynnä.

Isabel Thomas (kirjoittanut)/Marianna Madriz (kuvitus), suomentanut Kirsikka Myllyrinne
Pieni opas suureen elämään - Stephen Hawking
Ilmeisen inspiroiva kertomus oikean elämän tiedemiehestä.

P.D.James: Kuolema joulupäivänä
Lyhyitä murhatarinoita vähän toisenlaisesta vinkkelistä. Oikein sopivaa joululomalukemista...

Lamppu Laamanen: Jumala ja erotiikka - Äkkijyrkkä
Melkoista mesoamista. En oikein tiedä, mitä taitelijasta lopulta ajattelen, mutta ainakin hän on vahvasti seurannut omaa tietään.

Kevin Kwan: Ökyrikkaat aasialaiset 
Viihdyttävää hömppää. Kaikkein eniten ehkä nautin kirjassa kuvatun rikkaiden uskomattoman elämäntavan ja ympäristön kummastelusta.

Lehmiä ja noitureita eli (Luku)päiväkirjaa joulunalusviikolla

Tiistai 17.12.2019

Se on sitten viikko jouluun. Mitenkähän se oikein näkyykään?

No, ainakaan minulla ei ole joulustressiä. Ei ehdi. On liian kiire töissä. Ei kyllä ole varsinaisesti syytäkään - lahjat on oikeastaan kaikki hankittu, isäntä ottanut aika paljon ruokavastuuta ja siivous tehdään perinteisesti vähän sinnepäin. Ollaan omalla porukalla kotona, joten mitä sitä turhaan heilumaan.

Kuusi ei ole vielä kotiutunut. Piti tuossa viikonloppuna, mutta ensin en löytänyt haluamaani ruukkukuusta ja sitten on arvottu, mihin kuusi tänä vuonna oikein mahtuukaan olohuoneremontin jälkeen. Jos vaikka vielä tänään, tai sitten viimeistään huomenna.

Tähdet ovat ikkunassa ja kynttilät ovat palaneet syyskuusta lähtien. Seimi rakennettiin jo kirjahyllyyn.

Kirjojen osalta olen taas palannut hyppelyvaihteelle. Tosin eilen en edes ehtinyt kuin kuuntelemaan vähän aikaa äänikirjaa  nukkumaan mennessää. Aloitin uuden eli Louise Pennyn Kuolema kiitospäivänä.

Tänään tein töitä kuuteen saakka ja nyt istun tässä omalla koneella. Taitaa mennä samalla tavalla unikuunteluksi kuin eilen. Onneksi on isoja lapsia talossa. Esikoinen tuolla kokkaa illallista perheelle (chorizo-tomaatti-pastavuokaa omalla reseptillään), joten äiti saa hetken hengähtää. Isäntä ei ole vielä edes ehtinyt kotiin.

Torstai 19.12.2019

Nyt alkaa selvästi työrintamalla rauhoittua. Jouluviikko lähenee, sähköpostien määrä laskee, eikä chattikään enää laula. Viikon saldona muutama lähetetty tarjous, yhdet päivitetyt laskelmat ja yhden projektin wrap up. Ei huono. Tuosta on hyvä jatkaa joulun jälkeen.

Lukemaan en kauheasti tietenkään ole kerinnyt. Eilen jatkettiin Kaislikossa suhisee-äänikirjan kuuntelua Toton kanssa. Tai no, oikeammin sanottuna Toto jatkoi. Minä nukahdin. Oli pakko kuunnella uudelleen tänään, jotta ollaan sitten samassa kohtaa tarinaa...

Lukulistalle nousi myös pari mielenkiintoista uutuutta. Berliinin reissusta kotiutui The subtle art of not giving a F*ck, joka olisi tarkoitus lukaista tässä ehkä seuraavaksi. Jollen innostu sitten aloittamaan esikoisen minulle hankkimaan kirjaa Puuhamiesten maihinnousu. Erityisen kiinnostavaksi jälkimmäisen tekevät sen kirjoittajat.

"Vuonna 2016 kolme espoolaista kahdeksasluokkalaista poikaa päätti osoittaa, että pojat eivät ainoastaan lue, vaan myös kirjoittavat. Syntyi aforismikokoelma KaMuNi, 354 elämänviisautta..."

Puuhamiesten maihinnousu on poikien toinen kirja ja kovasti kiinnostaa. Käskin esikoisen kertoa kavereilleen, että äiti lukee sitten niin, että kirjoittaa rehellisen mielipiteensä. Muuta ei kuulemma odotetakaan... Saa nähdä, miten tällainen keski-ikäinen naisihminen tykästyy nuorten nuorille(?) kirjoittamiin novelleihin.

Joulukuusta ei ole vieläkään hankittu. Suunnitelma elää. Alusmatto ja jalka on sentään jo saatu tuotua sisälle.

Lauantai 21.12.2019

Joulukuusi on tuotu! Sekaiseen huusholliin. Lopullinen suunnitelma oli, että odotamme perjantai-aamun siivoojan, järjestämme vähän lisää ja tuomme sitten kuusen sisään. No, aina ei mene niin kuin kuvittelee. Siivooja peruutti 30min ennen siivouksen alkuaikaa. Eli joulusiivo on nyt sitten edessä viikonloppuna, kun viikolla ei ehditty mitään. Ei meillä mitään perusteellista siivousta tehdä, ei kukaan ehdi, mutta jotain kai sentään pitäisi.

Joulukuusi oli silti pakko hankkia kapinan välttämiseksi ja onhan se kiva. Käytiin hätäiseen ostamassa sellaiset kauko-ohjattavat kynttilätkin siihen. Ei johtoa, JEE! Vähän arveluttaa se kynttilöiden lukumäärän mukainen läjä pattereita.

Lukeminen on ollut vähäistä. Eilen annettiin kuopukselle Harry Potterin viimeinen osa käteen. Sitten istuivat vanhemmat ja isoveljet sohvalle katsomaan Netflixin Witcher-sarjan ekaa osaa. Juuri tuossa luin kirjasarjan ensimmäisen osan eli ymmärsin juonesta sentään jotain. Muuten olisi kieltämättä jäänyt vähän hämäräksi. Sohvatoverini olivat pelanneet peliä.

Myönnän, katselin muutamat taistelukohtaukset sivuun. Vähän turhan yksityiskohtaista minulle.

Muutenkin tuijotin vaan liikkuvaa kuvaa. Löysin Yle Areenasta Pimeyden perilliset - vampyyrisarjan (YA?) ja minähän olen tunnetusti heikkona kaikkeen tällaiseen. Eihän tuo mikään varsinainen taide-elämys ole, mutta huvittaa kaikkine kliseineen. Sopi perjantai-illan nollaukseen, melkein joululoman alkuun. Maanantaina pitää vielä tutkia sähköposteja, mutta yhtään palaveria ei sentään kalenterista löydy.

Mutta siis, lukeminen on jäänyt aika pieneen. Vähän kuuntelin Miina Äkkijyrkän elämäkertaa (Jumala ja erotiikka - Äkkijyrkkä). Niin, ja kuuntelimmehan me Kaislikossa suhisee loppuun. Toto torstai-iltana ja minä sitten perjantaina. Nukuin taas, nimittäin loppuratkaisun tai siis kirjan viimeisen 10 minuutin ajan. Toto sitten töni äidin hereille : "Kirja loppui jo..."

Seuraavaksi kuunnellaan Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli - siis jos Toto Potterilta malttaa...
Ainakin hänellä riittää joululomaksi lukemista - erityisesti jouluaaton pakettien jälkeen. Äidiltä saattoi mopo karata ihan hitusen käsistä kirjojen osalta. Joulukalenterissakin on ollut jo useampi akkari...

Sunnuntai 22.12.2019

Ei tässä lukemisesta oikein meinaa tulla mitään. Mitä lie joulujännitystä...

Jonkun verran sentään olen kuunnellut Miina Äkkijyrkästä. Kirja sinänsä on tyyliltään jopa hivenen omituinen, vähän sellaista mahtipontista tajunnanvirtaa, mutta ovathan nuo vaiheet olleet mielenkiintoisia.

Miina Äkkijyrkkä on myös hahmo, jonka nimen olen kuullut ihan pienestä pitäen. Isäni taisi välillä minuakin Miinaksi mainita tempperamenttini joskus riehahtaessa, vaikka ei meillä mitään varsinaista yhteyttä kuvanveistäjään ole. Hänen lehmiinsä kylläkin, tavallaan.

Jossain kohtaa Äkkijyrkän kyytöt piti siirtää olinpaikaltaan kaupungista kauemmas maalle. Sinne ne päätyivät vanhempieni mökkinaapuriin, taisivat käydä meillä kylässäkin laitumelta meren kautta karatessaan. Ainakin muistan äitini vanhana maatalon tyttönä niitä hätistelleen takaisin rantaan ja laidunta päin, meidän tyttöjen lähinnä pitäessä hyvinkin kunnioittavaa etäisyyttä.

Siellä niitä lehmiä naapurissa polskii vieläkin. Tiedä sitten ovatko samoja Miinan silmäteriä.



Viikolla loppuun luettuja :
(Vain yksi tällä viikolla...)

Kenneth Grahame : Kaislikossa suhisee
Toto kuunteli loppuun to-illalla, minä perjantaina päivällä. Rupikonna oli vähän turhankin konnamainen, mutta ymmärrän kyllä klassikkoaseman. Saattaa tosin toimia paremmin kuvakirjana kuin äänikirjana.

Kaatuvia amarylliksiä, töitä ja flunssaa eli (luku)päiväkirja joulukuun toinen viikko

Tiistai 10.12.2019 

Hitsit, että on vaikea muistaa laittaa (tai edes hankkia) poikien joulukalenteriin jotain joka aamuksi... Tänään saivat purkkapussin. En ole ihan varma, mitä olivat mieltä, mutta purkat näyttivät kelpaavan.

Kivaa on seurata amarylliksen hidasta avautumista. Olen raportoinut päivittäisen tilanteen Instagram Storiesin puolella. Kohta, kohta...

Eilen luin loppuun Liv Strömquistin sarjakuvan Einsteinin vaimo. Jossain vaiheessa tosin meinasin luovuttaa, kun teksti oli niin pientä, etten meinannut saada tihrustettua edes silmälaseilla. Ei taida ikä tulla yksin ja olisi aika mennä taas optikolle.

Muuten on lukeminen jäänyt vähäiseksi. Olen ollut liikaa täpinöissäni keskittyäkseni. Meillä varmistui tänään ensi kesän lomapaikka. Kaksi viikkoa Ranskassa ja saimme juuri sen talon, jonka halusin. IHANAA!!!

Nyt voisin hetkeksi istahtaa ja kuunnella hetken Stephen Fry:n lukemaa Sherlock Holmesia. Kokoelmassa on seuraavana vuorossa The Adventure of the Red-Headed League.

Torstai 12.12.2019

Tämä viikko on mennyt pahasti työn puolelle. Tyypillisesti ruuhka alkaa kaksi viikkoa ennen joulua ja sitten väännetään urakalla projektitarjouksia jouluun saakka. No, ehkä tähän jo tottuu. Siihen on sitten vähän vaikeampi tottua, kun herää aamulla pää täynnä räkää ja vasara jyskyttämämässä kallon sisäpuolella. Troppeja naamaan ja koneelle. Siitä se lähti.

Olen toki fiilistellyt kesän lomasuunnitelmia, nauttinut kynttilöistä ja ihastellut amaryllikseni nuppujen kehittymistä katastrofista huolimatta. En nimittäin tajunnut laittaa kukalleni tarpeeksi painavaa ruukkua ja se keikahti kumoon. Toinen varsista katkesi!
Onneksi kukat näyttävät aukeavan myös leikkokukkaversiona ja nythän minulla on sitten katseltavaa niin olohuoneen ruokapöydällä kuin sohvapöydälläkin.

Kirjoja en ole varsinaisesti ehtinyt lukemaan. Silmät ovat olleet työkoneen ja flunssan vuoksi jo muutenkin väsyneet. Onneksi on äänikirjat ja onneksi on Stephen Fryn lukemat Sherlock Holmesit. Nyt viimeksi kuuntelin Redheaded Leaguen eikä mikään ei rentouta yhtä hyvin - Paitsi ehkä Äkkijyrkkä - jumala ja erotiikka äänikirjana. En ehtinyt kuulemaan kuin muutaman minuutin ennen nukahtamista. Rehellisesti voin sanoa, etten tiedä kirjan hyvyydestä yhtään mitään. Pitää yrittää uudelleen.


Lauantai 14.12.2019

Viikko on jatkunut ihan samanlaisena. Töitä, flunssaa, amaryllis nurin - enhän minä mitään tietenkään oppinut ja kerkesi keikahtamaan toinenkin varsi poikki. No, kauniita ovat leikkokukkinakin.

Työkiireet ovat sitten vaikuttaneet lukemiseenkin. Kirjahyppely is back! Olen aloittanut Äkkijyrkkää äänikrjana, Lisa Taddeon Kolme naista -dokumenttia ja sitten jatkoin Nigellan How to Eat -äänikirjaa. Etukäteen valmistettavat jälkiruoat saivat hetkeksi edes keskittymään. (Miksi en ole edes yllättynyt, että juuri ne...?)

Tänään juostiin hallissa ja kaupoissa täydentämässä ruokavarastoja niiltä osin kuin etukäteen voi. Ei huvita edes ajatella kauppahallia juuri ennen joulua. Lisäksi leivoin englantilaisen hedelmäkakun uudella Nordic Ware -vuoallani. Ihan sikahyvä vuoka! (Ja ihan sikahyvä kakku - vaikka itse sanonkin) Jotain tällaista pitäisi kai joulutuliaisiksi saada aikaiseksi eri muodoissa...

Sunnuntai 15.12.2019

Innostuin illalla pitkästä aikaa jäämään sohvannurkkaan lukemaan. Nefrin tytär vei Aleian tarinan päätökseen. Hyvää fantasiaa, mutta jokin jäi hieman hiertämään. Ehkä luin sitten kuitenkin vähän liian nopeasti.

Koekäytin toisenkin ostamani vuoan. Siinä on jouluaiheisia "teekakkuja" eli sellaisia tosi pieniä. Aika suloisia ovat, varsinkin kun vähän koristelee piparikoristetuubin avustuksella.

Iltapäivällä glögille ystävien luokse. Illaksi on vielä töitä. Saa nähdä, ehdinkö lukemaan laisinkaan. No, huomenna alkaa viimeinen työviikko ennen joulua. Se on kuulkaas joulu ennen kuin huomataankaan.

Viikolla loppuun luettua:

Liv Strömquist: Einsteinin vaimo
Tämä kuuluu kohtaan genre, jota en yleensä lue. En nimittäin edes muista, koska olisin edellisen kerran lukenut sarjakuvaa, saati sitten aikuiselle tarkoitettua sellaista.
Ihan hauska, vähän osoittelevaa feminististä otetta, mutta monta tärkeää asiaa nostaa esille.

Arthur Conan Doyle: The Adventure of the Redheaded League
Sherlock Holmes Stephen Fryn lukemana äänikirjana on pelkkää nautintoa. Hankin jossain vaiheessa itselleni Audiblen kokoelman ja kuuntelen sitä kappale kerrallaan fiilistellen.

Erik Vik: Nefrin tytär 
Kaksosauringot - trilogian viimeinen osa jatkaa Aleian tarinaa. Tykkäsin, vaikka muutama juttu vähän jäikin vaille selitystä.

Terveisiä Berliinistä ja pitkä viikonloppu eli (luku)päiväkirja joulukuun ekalle viikolle

Berliinin toimistokoiramme 

Tiistai 3.12.2019

Niin sitten polkaisin viikon käyntiin istumalla lentokoneeseen. Aikomus oli kuunnella Berliiniin saakka äänikirjaa, mutta silmät menivät väkisin kiinni. Rouva Westaway on edelleen kuollut.. ilman varsinaisia yllätyksiä. Alan epäillä, ettei niitä tulekaan, mutta onhan tuossa pari tuntia vielä aikaa.

Illalla kierreltiin tiimin kanssa läheisillä joulumarkkinoilla. 

Keskiviikko 4.12.2019 

Tiistai eli eilen oli varsinainen lukuilta. Kuuntelin Rouva Westaway on kuollut - äänikirjan loppuun ja luin Noituri sarjan ensimmäisen eli Viimeinen toivomus. En ehtinyt joulumarkkinoille. Tosin syynä ei ollut lukeminen. Jouduin tekemään projektilaskelmia ja sitten lueskelin odottaessani puhelinpalaveria, jota ei sitten lopulta koskaan tullut. Kiukutti, mutta olisi kiukuttanut vielä enemmän, jollei olisi ollut lukemista. 

Rouva Westawayn juonitwist ilmestyi tuntia ennen loppua, eikä sekään ollut mikään maata järisyttävä. Ihan jännä loppukohtaus kuitenkin saatiin aikaiseksi. En ole varsinaisesti ihastunut kyseiseen dekkariin, jollei vielä tullut selväksi... 

Aamulla sitten mietin, mitä seuraavaksi. Saa nähdä, illalla on lento takaisin Helsinkiin. Vaikkei Berliinistä olekaan hurjan pitkä matka, on tunti 40 minuuttia ihan kivasti lukuaikaa. 

Lukumahdollisuuksina on esim. Anna Puu äänikirjana tai sitten Nefrin tytär Kobossa... tai sitten jotain muuta. 

Lentokoneita siellä ja täällä 

Torstai 5.12.2019

Kotona taas! Tänään tein etäpäivän ja asettauduin sitä varten sohvannurkkaan. Kiirettä piti töiden kanssa ja sitten piti mennä kauppaan täydentämään viikonlopun ruokavarastoja, joten lukeminen on jäänyt kokonaan.

Eilen sentään aloitin lentokoneessa kuuntelemaan Mari Koppisen yhdessä Anna Puun kanssa tekemään kirjaa "Minä olen Anna Puu".  Laulaja lukee kirjan itse, mikä tuottaa minulle välillä vaikeuksia sillä hänen hivenen hengästynyt puhetapansa ei ole minuun korviini kaikkein sopivin. Mielenkiintoiseksi äänikirjan tekevät pienet laulupätkät...

Nigellan How to Eat -äänikirjaversio puolestaan on selvästi muodostumassa "rentoutumiskirjakseni". Kun pitää irrottaa jostain stressaavasta, lyhytkin keskittyminen resepteihin saa siirtymään pois ärsytyksen piiristä ja palaamaan takaisin normitasolle ylikierroksilta.  Pataruokia kuunnellessa tuli nälkä, varsinkin kun Berliinissä syöminen jäi pahasti satunnaisten suupalojen varaan.


Perjantai 6.12.2019 

Tänään on itsenäisyyspäivä. Meillä tämä yleensä tarkoittaa hyvää ruokaa, rentoa meininkiä ja illalla katsotaan hetki Linnan juhlia. Tänään tosin varmaan linnanjuhlia tulee katsottua enemmänkin, kun siellä on muutama vieras "tuttu" muutenkin kuin vain lehtien sivuista tai telkkarista.

Kuuden ja seitsemän välillä laitetaan ainakin yhdelle ikkunalle kaksi kynttilää ja jutellaan hetki itsenäisyyden merkityksestä myös muksujen kanssa. Tänään tosin esikoinen on soittamassa Espoon itsenäisyyspäivän konsertissa, joten yksi puuttuu. Minä katson konserttia netin kautta livenä. Kirjojen pariin en ole vielä ehtinyt ollenkaan. Jotain tuli blogiin pohdiskeltua...

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Lauantai 7.12.2019

Tänään on ollut pyykki- ja seimenrakennuspäivä. Tyypillisesti velvollisuuksia ja perinteitä sekaisin.

Olemme vuosien varrella keränneet melkein koko kylällisen Etelä-Ranskalaisia seimihahmoja (santons - Marcel Carbonel). Niistä sitten isäntä kokoaa poikien kanssa joulukuussa kuvaelman jonnekin päin olohuonetta. Kesällä tehdyn remontin jäljiltä jouduttiin paikkaa vähän miettimään, mutta hyvällä tahdolla saatiin uudesta kirjahyllystä tilaa.

Provencen seimessä on toki pyhä perhe, paimenet ja tietäjät, mutta suurin osa hahmoista on ihan tavallisia kyläläisiä, jotka kuvataan perinteisissä rooleissaan. On kylän pappi, mutta myös metsästäjä, rosvo, etanakauppias, mylläri, risujenkerääjä, vuohipaimen, istuvat vanhukset, kissa, possu jne...

Tänä vuonna kissa on hypännyt kaivon reunalle pakoon sen juurella räksyttävää koiraa, rosvo seuraa tietäjien vaellusta ja paimen jutustelee metsästäjän kanssa vuoriniityllä.

Kuvassa näkyvät Mireille ja Vincent ovat Provencen tunnushahmot ja itseoikeutetusti kunniapaikalla seimen lähettyvillä odottelemassa. Jeesuslapsi ilmestyy sitten aattoiltana paikoilleen ja tietäjät vaeltavat joka päivä pätkän kerrallaan kirjahyllyn toiselta puolelta...

Yhtään en ole vielä lukenut kirjaa tänään, enkä tiedä ehdinkö. Blogiin kirjoittelin Tulisiivestä.

Talo täyttyy teineistä sillä vuorossa on D&D -sessio. Minä ja sisko lähdemme meteliä karkuun, kunhan hän ehtii Mikkelistä Espooseen. Ensin shoppaillaan ja sitten elokuviin (Veitset esiin - kaikki ovat epäiltyjä). Isäntä jää muonamestariksi. Suunnitelmissa  muusia ja nauravia nakkeja. Kai ne kelpaavat vielä teineillekin ?


Sunnuntai 8.12.2019

Eilinen elokuva (Veitset esiin- kaikki ovat epäiltyjä) oli vähän hidastahtinen, paikoin hauska, mutta pienoinen pettymys trailerin luomien odotusten jälkeen. Lukijalle kerrottiin vähän liikaa, liian aikaisin, mutta olihan tuo ihan katsottava.

Aamulla sisko lähti lentokentälle ja me olemme vain kotoilleet. Sen verran kirkastui, että ehdittiin vähän uloskin ja lukenutkin olen. Sain Minä olen Anna Puu -äänikirjan loppuun, jatkoin Vikin Nefrin tytärtä ja kävin hakemassa kirjastovaraukseni eli Liv Strömquistin Einsteinin vaimo, Viiimeksimainittu on minulle vieraampi kirjallisuudenala eli aikuisille tarkoitettu sarjakuva. Feministinen ote on ehkä hieman turhankin osoitteleva, mutta onhan siinä paljon asiaa. Pistää ajattelemaan, miten monenlaista sitä on siedetty ja siedetään edelleenkin. Hyvä, että edes sarjakuvissa kyseenalaistetaan.



Tällä viikolla loppuun luettuja :

Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut - mielipiteeni on tainnut tässä viikkojen varrella tulla selväksi.

Andrzej Sapkowski : Viimeinen toivomus (Noituri-sarjan aloitusosa)
Jännästi sirpaleinen kokoelma Noiturin seikkailuja. Jonkunlainen löyhä kokonaisjuonikin tuossa kai on, mutta aika hämäräksi se jäi. Silti jotenkin koukuttava ja houkuttaa lukemaan sarjan myöhempiäkin osia.

Mari Koppinen: Minä olen Anna Puu 
Äänikirja laulajan itsensä lukemana. Parasta pätkät lauluista, muutenkin ihan ok...

(Luku)päiväkirja : Finlandiaa ja klementiinikakkua eli marraskuun viimeinen viikko

Maanantai 25.11.2019

Tänään on ollut äänikirjapäivä. Ensin töissä lounastunnilla, sitten kotimatkalla ja viimein kotona sohvalla lojutessani. Rouva Westaway on kuollut (Ruth Ware) jatkuu. Tosin koko ajan lievästi töksähdellen. Ainakin tähän saakka olen arvannut juonen kulkua vähän liiankin helposti. Odotan käännettä, jotain yllättävää. Jotain on pakko tulla noiden monen jäljellä olevan tunnin aikana tai petyn tosi pahasti.

On vasta marraskuu, mutta minä fiilistelen jo joulutunnelmissa. Kotiinpaluun rutiineihin kuuluu jo ikkunatähtien sytytys, kynttilät takkaan, tuoksukynttilän sytytys pöydälle ja hetki sohvalla tunnelmoimassa. Siinä on hyvä istua äänikirja seurana.

Äänikirjan olemme aloittaneet Toton kanssa myös iltalukemiseksi. Hän sai itse luettuna loppuun toiseksi viimeisen Harry Potterin. Nyt pidetään pientä taukoa ja kuunnellaan yhdessä Kenneth Grahamen Kaislikossa suhisee. En ole  minäkään sitä aiemmin lukenut.

Keskiviikko 27.11.2019 (Vapaapäivä!)

Se on Finlandia-palkintoviikko. Tänään pääsin vihdoinkin myös minä osallistumaan palkintojenjakotilaisuuteen.  Olen saanut kutsun muutamana aiempanakin vuonna, mutta työt ovat aina häirinneet harrastuksia. Nytkin yhden palaverin vetäisin siinä matkalla Lasipalatsille (erikseen tarkoituksella varatusta lomapäivästä huolimatta), mutta itse tilaisuuden sain seurattua rauhassa.

Häpeäkseni täytyy myöntää, etten ole lukenut kokonaan ainuttakaan ansioituneista ehdokkaista, joten en voi sinänsä kommentoida palkintojen päätymistä valituille. Hyviä kirjoja varmasti kaikki.

Kaunokirjallisuuden Finlandian voitti Pajtim Statovcin Bolla.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voitti Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeä puoli

Tietokirjallisuuden Finlandian puolestaan Anssi Jokirannan, Pekka Juntin, Anna Ruohosen ja Jenni Räinän Metsä meidän jälkeemme.

Finlandian jälkeen oli vuorossa kirjabloggaajien oma tapaaminen. Siellä ruodittiin niin tapahtuman puheet kuin palkinnot ja erityisesti mietiskelimme, onko Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia oikeanlainen kategoria. Pienempiä lapsia varten kirjoitetut teokset ja nuorten romaanit kun ovat kovasti erilaisia. Miten niitä kukaan pystyy oikeasti laittamaan paremmuusjärjestykseen ?

Varsin kirjallisuuspitoinen päivä siis tänään, mutta varsinainen lukeminen jäi kotimatkan lyhyeen jaksoon Rouva Westaway on kuollut - äänikirjaa sekä tietysti kahden luvun annokseen yhdessä Toton kanssa tämänhetkistä suosikkia eli Kaislikossa suhisee.

Tästä viikosta näyttää uhkaavasti tulevan sellainen, etten saa loppuun yhden yhtä kirjaa. En kuitenkaan jaksa kantaa tuosta huolta. Marraskuussa luettuja on jo 14 ja sain Goodreads Reading Challengenkin jo täyteen. Vain Helmet lukuhaaste roikkuu keskeneräisenä, mutta sitä en olekaan saanut täytettyä vielä yhtenäkään vuotena...

Torstai 28.11.2019

Piti kirjoittaa Finlandia-tilaisuudesta, mutta työpäivän jälkeen istahdinkin nojatuoliin lukemaan Juha-Pekka Koskisen Tulisiipi-romaania. Toki sekin liippaa läheltä Finlandiaa. Olihan se ehdokkaana.

Sitten piti edes näyttää siltä, että kotityöt etenisivät. Ehdin kuin ehdinkin kuitenkin romaanin loppuun ennen kuin oli aika iltasadun ja Kaislikossa suhisee -äänikirjan.

Tulisiipi osoittautui vetäväksi ja mielenkiintoiseksi. Alkupuolella jumitti, mutta vika ei ollut kirjassa vaan sen aihealueessa. Jotenkin sitä on niin tottunut lukemaan kurjuuden kertomusta, kun puhutaan Neuvostoliittoon muuttamisesta viime vuosisadan alkupuoliskolla. Lentämisestä unelmoivan pojan tarina oli kuitenkin kurjuudesta huolimatta jännällä tavalla keveä ja omanlainen. Jäin sitä ahmimaan kauemmaksi aikaa kuin suunnittelin, tylsän palaverin jälkeen pientä rentoutumishetkeä tarvitessani. Lukeminen nimittäin tuo etäpäivän päätteeksi samalla tavalla "töistä kotiin" kuin automatka toimistolta.


Lauantai 30.11.2019

Aamulla
Huomenna alkaa joulukuu ja Totokin saa vihdoin avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Sitä on odotettu ja päiviä laskettu. Tänä vuonna mennään kaupallisesti Lego-kalenterilla, kirjallisesti Harry Potter aiheisella. Toinen odotettu asia on "valkoinen joulu". Onneksi nyt ainakin hetkeksi maassa on jotain teemaan viittaavaa.

Perjantai-ilta kului harmittavaisesti pääasiallisesti töiden parissa. Onneksi isäntä innostui kokkaamaan, joten perhe sai edes ruokaa (oli hyvääkin!). Iltasatukirjaa joudumme todennäköisesti palaamaan takaisinpäin sillä meillä molemmilla olivat silmät kiinni, kun pysäytin äänikirjan. Rotta lähti jonnekin ja tapasin peltohiiren. Sen jälkeisistä tapahtumista ei minulla ole mitään muistikuvaa.

Sitten oli taas vaikea nukahtaa ja luin vielä Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjan ensimmäistä osaa Viimeinen toivomus. Se vaikuttaa mielenkiintoiselta, vaikka jotenkin sirpaleiselta.

Nyt on lauantai. Toistaiseksi olen saanut kahvin juotua, mutta siihen se sitten jää. Taitaa tulla laiska päivä.

Illansuussa
Sitä tuossa kauhistelin, että onpas tullut shoppailtua näin "mustan perjantain viikkona". Sorruin Elisa Kirjan aleen... Kolme äänikirjaa ja 2 ekirjaa. Joukossa on peräti 2 naisen elämäkertaa eli Minna Äkkijyrkkä ja Anna Puu, sitten on kaksi dekkaria ja yksi fantasia. Ei lopu lukeminen kesken ihan lähiakoina. Itse asiassa aloin jo miettimään itselleni teemakuukautta (vuotta?) - Ei yhtään ostettua kirjaa, vanhoja jonosta pois. Mahtaisiko onnistua ?

Niin ja kirjoittelin blogiin ajatuksia Westend-romaanista. Oli yllättävän vaikeaa.

Noin muuten on lukeminen ollut melkoisen äänikirjapitoista. Rouva Westaway on kuollut jatkuu edelleen. Vaikkei yllätyksiä ole vieläkään pahemmin tullut juonessa, toimi kirja yllättävän hyvin ruokakaupan ja ostoskeskuksen ruuhkassa sompaillessani.

Siis siihen saakka, kunnes Bluetooth-kuulokkeista loppui virta. Aina on jotain hankaluuksia. Jos ei johto takerru kaikkeen niin sitten loppuu akku. Sain sentään pakolliset ostokseni hoidettua. Ruokaa tulossa tänäänkin ja jotain ehkä vielä huomenna.



Sunnuntai 1.12.2019 

Tänään on lukeminen jäänyt aika vähiin. Olen lähinnä kuunnellut vähän Nigella Lawsonin How to Eat-kirjaa ja hivenen myös Rouva Westaway on kuollut. Jälkimmäisen kohdalla ei yllätyksiä ole pahemmin edelleenkään ilmaantunut. Ensimmäisen osalta päädyin tekemään Klementiinikakun. Herkullista.

Olin tyytyväinen valmiista kakusta, kun isäntä käveli sisälle esikoisen naapurustossa asuvan kummitädin kanssa. Olivat törmänneet kaupan edessä ja kutsu kävi. Pitäisi useammin tehdä tällaisia ex tempore kahvihetkiä. Ei sekaisella huushollilla loppujen lopuksi ole niin suurta merkitystä, mutta on kiva istua ja vaihtaa kuulumisia. Onneksi lupasin jakaa leipäjuureni hänen kanssaan niin näemme ensi viikon loppupuolella uudelleen. Onkin jotenkin ihan hullua, miten harvoin loppujen lopuksi tulee istuttua saman pöydän ääressä, vaikka asuntojen välimatkaan ei kulu 5min kävelyä enempää...

Joulukuun eka tarkoittaa myös joulukalenteria. Oli se ihan söpöä kun 17v varovasti aamulla kyseli, olisiko joulukalenteria valmisteltu johonkin... Tänään oli ja ehkä saan huomisaamuksikin. Sitten ollaankin pari aamua isännän varassa, kun minä lähden työmatkalle Berliinin suuntaan. Saa nähdä, miten käy. Ehkä joulumarkkinoilta kuitenkin löytyisi kalenteriin vielä lisää täytettä.


Viikolla loppuun luettuja :


Juha-Pekka Koskinen: Tulisiipi 

Tulisiipi osoittautui vetäväksi ja mielenkiintoiseksi. Alkupuolella jumitti, mutta vika ei ollut kirjassa vaan sen aihealueessa. Jotenkin sitä on niin tottunut lukemaan kurjuuden kertomusta, kun puhutaan Neuvostoliittoon muuttamisesta viime vuosisadan alkupuoliskolla. Lentämisestä unelmoivan pojan tarina oli kuitenkin kurjuudesta huolimatta jännällä tavalla keveä ja omanlainen.

(Luku)päiväkirja marraskuun kolmas viikko

Taisin tänään osua rannalle ainoaan aurinkoiseen hetkeen

Maanantai 17.11.2019

Niinhän siinä sitten kävi, että viikonloppuna jäi päiväkirja kirjaamatta. Syytän kiireistä ohjelmaa. Vein nimittäin keskimmäisen lauantaina teatteriin ja sunnuntaina oli kuopuksen koulun marrasmarkkinat. Sapiens osoittautui jopa teatteriin yleensä välinpitämättömästi suhtautuvalle pelihirmulle erittäinkin sopivaksi ja kommentit olivat positiivisen puolella. Markkinat taas... no, joka vuosi samanlaista hälinää.

Leipomisen ja hälyn korostamaa levotonta oloa hoidin sunnuntaina kokkaamalla. Uuniperunoita, taatelikakku ja chorizo-tomaattikeitto viikon alun kiireisiä työpäiviä varten. Jännä, miten käsillä konkreettisen tekeminen saa mielen tasaantumaan. Niin nytkin. Tosin siinä kohtaa oli kirjojen suhteen jo vähän myöhäistä.

Levoton olo näkyi nimittäin myös lukemisen takkuiluna. Huomasin hyppiväni taas kirjasta toiseen kiihtyvää tahtia. Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras vaihtui JP Koskisen Tulisiipeen, josta hyppäsin sitten Rouva Westaway on kuollut-tarinaan ja sen kautta... no, lopulta näköjään sain luettua melkein loppuun aiemmin kesken jääneen Deanna  Raybournin historiallisen viihdedekkarin Lady Julia Greyn seikkailuista (osa 5, The Dark Enquiry). Viimeksimainitun luin sitten loppuun tänään lounastunnilla...

Tämän viikonloppuhyppelyn seurauksena sitten kesken olevien kirjojen lista kasvoi taas 18 kirjaan - ja juuri kun minä sain siivottua listan viiteentoista siirtämällä kylmästi keskeneräisiä jonnekin hamaan tulevaisuuteen...

Tänään vietin taas etäpäivää. Sekin rauhoittaa, kun voi istua puhelinpalaverissa omalla sohvalla, kynttilän rätistessä vieressä - Ihan kuin olisin kirjoittanut tämän ennenkin, mutta koittakaa jaksaa. Luulen tuon olevan tämän syksyn tehokkain vastaisku kaamoskoomalle, rantakävelyjen lisäksi tietysti.

Nämä kengät vievät aina teatteritunnelmiin... 

Tiistai 18.11.2019

Huomasin, että tänään on Liisan nimipäivä ja muistin kerrankin soittaa äidilleni nimpparionnittelut. Ruksi seinään ja minulle papukaijamerkki - enhän minä yleensä muista edes omaa nimipäivääni.

Arvatkaapa mistä muistin - Elisa Kirja lähetti mainosviestin tarjouksista nimipäivänsä kunniaksi ja sitten onnistuin mielessäni yhdistämään Elisan Liisaan... jotain hyötyä mainoksistakin. Yhtään kirjaa tosin en (ainakaan vielä) ole ostanut tästä tarjouksesta.

Lisäksi oli töitä, käytiin viemässä kuopuksen luistimet teroitettavaksi ja omat kenkäni elvytettäväksi. Vähän sain satikutia suutarilta, kun olin kävellyt ilman korkolappua. Oikeastaan minun piti heittää nuo kengät jo pois. Ne kun ovat yli 15 vuotta vanhatkin, mutta huomasin aina vain laittavani ne jalkaan. Suutari heltyi selityksistäni ja lupasi katsoa, josko niistä vielä saisi käyttökelpoiset. Eivät ne ihan noin hienot ole kuin Kansallisteatterin naistenhuoneen koristekengät, mutta rakkaat ja ah, niin mukavat kuitenkin.

Sitten oli vuorossa noutopizzaa ja blogikirjoittelua (Sapiens) Sivuakaan en ole tänään vielä lukenut tai sanaakaan kuunnellut kirjaa, mutta ehkä vielä ehtisi. Taikuri ja taskuvaras vei eilen hetkeksi mukanaan, jospa tänään jatkaisi.


Keskiviikko 20.11.2019

Tänään ei ole tullut luettua vielä mitään ja kello on jo yli kymmenen. Sen sijaan katsoimme isännän ja kuopuksen kanssa Frozen-elokuvan CMorelta. Tykkäsin edelleen. Annan oikea suora loppupuolella on ihan paras.


Torstai 21.11.2019

Tänään oli töissä outo päivä. Iltapäivällä oli hetki, jolloin minulla ei ollut kertakaikkiaan yhtään työjuttua tehtävälistalla. Niinpä pidin kahvitauon - edellisestä onkin jo vierähtänyt jokunen tovi. Koska olin itsekseni, kuuntelin hetken myös äänikirjaa.

Tällä kertaa luureissa kaikui Nigella Lawsonin ensimmäisen kirjan How to Eat 20-v juhlapainos eli äänikirja! On se vänkää kuunnella ruokaohjeita äänikirjana. Toki kirjassa on normi keittokirjaa enemmän myös muuta tekstiä, mutta silti. Sen minä vain sanon, että onneksi minulla on myös kirjan painettu versio. Jos alkaa tehdä jotain reseptiä mieli, voin ottaa sen sieltä keittiöön viereen luettavaksi.

Illalla todettiin pimeyteen tarvittavan piristystä. Ostimme tähden olohuoneen ikkunaan. Vähän taisimme koon kanssa liioitella, vai mitä tuumitte ?

Sitten luin loppuun Taikuri ja taskuvaras -kirjan. Pitää piakkoin hankkia trilogiain toinen osa Huijarin oppipoika, joka muuten on tänä vuonna myös Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandiaehdokkaana.

Taikuri ja taskuvaras olikin sitten tämän vuoden Goodreads-haasteeni 100. luettu kirja! Oman kirjanpitoni  mukaan tosin olen lukenut jo 108 kirjaa tänä vuonna, mutta kaikkia ei löydy Goodreadsin listoilta.

Kuvakaappaus Goordreadsin tavoitteen saavutuksesa 

Perjantai 22.11.2019

Tänään kaivoin painetun version Nigellan kirjasta tukemaan äänikirjaa. Pari reseptiä sieltä kurkkasin...
Sitten mentiin perheen kanssa pelaamaan sulkapalloa ja Sandroon syömään. Muistin taas, miksei marraskuun lopussa kannata mennä ravintolaan. Pikkujoulukausi = kauhea meteli ja hidas palvelu. Hyvin siitä kuitenkin selvittiin ja saatiin vatsat täyteen.


Sunnuntai 24.11.2019

Tänä viikonloppuna käytiin Turussa isovanhemmilla ja hyödynsin lauantain joulushoppailuun sekä itsekseni että mummin kanssa. Olen siis jo melkein valmis lahjojen osalta. Tämä lienee jonkunlainen ennätys minun perushärdellissäni.

Tänään kotiin palattuani ryhdyin kokkaamaan. Jo muutaman päivän mielessä kangasteli mustapavuista tehty lämmittävä chili, siis sellainen, jota pyöristetään suklaalla (kun meillä nyt on kerran joulua varten pari 3kg pussia Valrhonan tummaa suklaata)... Siitä tuli juuri niin ihanaa kuin kuvittelinkin. Nyt pitäisi muistaa, mitä siihen tungin, että saan kirjoitettua reseptin muistiin. (Edit: löytyy täältä)

Lukeminen on jäänyt aika vähään. Aloittelin uudelleen Rouva Westaway on kuollut - äänikirjaa ja aamuyöllä yksin valvoessani luin loppuun Metsän kronikka -tarinakokoelman. Tykkäsin.

Myöhemmin illalla luen vielä jotain, mutta siitä sitten lisää ensi viikon "luku"päiväkirjassa.



Loppuun luettuja tällä viikolla :

Deanna Raybourn : The Dark Enquiry 
Lady Julia jatkaa tutkimuksiaan. Tosin puolittain aviomieheltään salaa ja sehän tietysti johtaa kaikenlaisiin hankaluuksiin.
En oikein pidä siitä, millä tavalla tämä sarja ja erityisesti sen päähenkilö kehittyy. Tuntuu, että enemmän ja enemmän ollaan perinteisessä tilanteessa hurjan komean ja taitavan ja vahvan ja tumman/salaperäisen/pahantuulisen miehen hallitessa ja suojellessa herttaisen itsenäiseen toimintaan pyrkivää naista, joka yrityksillään tehdä itse asioita lähinnä joutuu hellyyttävästi pelastettavaksi. Yäk.
Vähän samaa oli jo havaittavissa edellisessä osassa Dark Road to Darjeeling, joten tämä sarja taisi olla minun osaltani tässä - Sinänsä sääli, koska selvitettävät tapaukset ovat kiemuraisia ja henkilökaarti noin yleensä mielenkiintoista, ympäristöistä puhumattakaan. Enkä muuten ajatellut näistä blogatakaan sen enempää, jollen joskus sitten tunne halua kiukutella naispäähenkilöille annetuista rooleista...

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras
1800-luvun lopun Helsinki. Nuori tyttö, joka elättää itsensä taskuvarkaana. Nuori taikuri,jonka mekaaniset laitteet ihastuttavat kaupunkilaisia. Näiden kohtaamisesta alkaa riemastuttavan erilainen nuorten"fantasia". Tämän kirjan kanssa voi  heittää perinteiset olettamuksensa nurkkaan ja nauttia tutulta tuntuvasta tarinasta, jonka elementit ovat sittenkin jotain ihan muuta.


Metsän kronikka - tarinoita puista (toim. Anu Korpinen, Mia Myllymäki)
Osuuskumman julkaisema kokoelma tarinoita metsästä ja puista.

(Luku)päiväkirja - marraskuun toinen kokonainen viikko

Marraskuussa on monilla taas ollut päällä 30-sivua päivässä lukuhaaste ja sen tuloksia on kirjattu lukupäiväkirjan muodossa. Minä jotenkin taas onnistuin ohittamaan koko haasteen, mutta nyt on lukupäiväkirja-ajatus jäänyt mieleen kummittelemaan ja osansa päiväkirja innostuksessa lienee myös juuri kuuntelemallani Kirjakauppiaan päiväkirjalla (The Diary of a Bookseller).

Pitäisiköhän kokeilla blogiin siis pientä lisäformaattia? Saisinkohan kirjoitettua muutaman rivin edes joka toinen päivä ? Jos julkaisisi kerran viikossa? Samalla voisi kuitata ne kirjat, joista ei edes aio kirjoittaa enempää.

Katsotaan - jaksaisinkohan kirjoittaa edes tämän viikon loppuun? Jaksatteko te lukea ?

Jossain kohtaa oli jotain valkoista. Nyt on mustaa. 

Keskiviikko 13.11.2019

Työpäivä, etänä. Ulkona satoi koko päivän ja sataa edelleen. Ei siis ole tehnyt mieli kävelemään, mutta äänikirjaa olen kuitenkin kuunnellut. Etäpäivän riemuja on yksinäinen lounas, jolloin voi pistää kuulokkeet korviin.

Tällä hetkellä kuuntelussa on Agatha Christien Lentävä kuolema Jukka Pitkäsen lukemana. Mikähän siinä on, että murhasta kertova dekkari on jotenkin niin rentouttavaa kuunneltavaa?

Illalla tein perheelle pastaa (chili-sitruuna-tomaatti-parmankinkku-rucola  ihan lemppari!), taas kuulokkeet korvissa. Tosin iltaisin on äänikirjakuuntelussa oma hankaluutensa. Jostain syystä muilla on minulle aina asiaa juuri sillä hetkellä, kun olen laittanut kuulokkeet korviin, vaikka muuten olisin puuhaillut aivan itsekseni.

Saa nähdä, tartunko tänään muuhun kirjaan laisinkaan. Raija Orasen Acté odottaa lukutuolin vieressä ja Kobossa aloitin Metsän kronikkaa. Se on Osuuskumman novellikokoelma eri kirjoittajilta. Pidän puutarinoiden vaihtelevuudesta.


Torstai 14.11.2019

Sataa taas tai pikemminkin edelleen. Töitä toimistolla, kotiin, ruokaa (pastaa taas, tällä kertaa kesäkurpitsaa, peperonimakkaraa, sitruunaa, sipulia, tomaatteja) Siinä sivussa kuuntelin loppuun Christien Lentävän kuoleman. Se oli todella hyvä. Arvasin kyllä murhaajan, kun siihen kerran niin hyvin vihjattiin, mutta kokonaiskuvio oli yllätys. Ja Hercule Poirot oli tosi herttainen...

Käytiin myös ilta-Prismassa, kun kerran tämän viikon lopussa saa vihreällä kortilla 15% alennusta monista käyttötavaroista. Joululahjaostokset aloitettu!

Muutenkin olemme huomanneet käyvämme mieluiten kaupassa illalla ruoan jälkeen. Silloin ei ole ruuhkaa. Lisäksi olen taas pariin otteeseen tilannut ruokia (ja kodintarvikkeita) netin kautta. CityMarketin nettikauppa on kätevä. Melkein kympin kuljetusmaksu kyllä kirpaisee, mutta maksaahan se autolla kulkeminenkin - ostosten tekemiseen kuluvasta ajasta puhumattakaan. Suurimmat ostokset siis muutaman viikon välein netistä ja muuten lähinnä täydennetään. Tätä jatketaan.  Sitä en tiedä, vaikuttaneetko varsinaisesti kokonaiskuluttamiseen. Pitäisi varmaan taas pistää pystyyn seurantaviikot.

Nyt istahdan vielä hetkeksi lukemaan Acktén elämään perustuvaa romaania. Se osoittautui eilen ihan koukuttavaksi. Miksiköhän olen jättänyt sen kesken niin moneksi kuukaudeksi ?

Perjantai 15.11.2019

Toimistopäivä. Kotiin palatessa päätettiin vaan syödä jotain sormiruokaa jalkapallomatsin vuoksi. Tosin ketään ei huvittanut kokata mitään, joten meni vähän sen sun tämän närppimiseksi. Onneksi kävin sentään kävelyllä nyt kun sade viimeinkin taukosi. Ehdin päivän auringonpaisteesta näkemään viimeiset värit taivaanrannassa. Pimeä tulee aikaisin.

Minä päädyin väsyneenä nojatuoliin jo ennen ruokaa ja ihan huomaamattani napsin sipsejä kirjaa lukiessa luvattoman paljon. Raija Orasen Ackté! on nyt lopussa. En tosiaan ymmärrä, miksi se oli kesken niin pitkään. Kai sitä vaan tarvitsee kuhunkin kirjaan sopivan mielentilan ja nyt oli oikea hetki.

Äänikirjan osalta olenkin nyt taas jumissa. Mikään ei oikein tunnu kiinnostavan.