Ei niin suomalaista, mutta viihdyttävää

Se on Suomen juhlavuosi, joten nyt pitäisi pääasiassa suosia kotimaista myös lukemisissa - tai sitten ei. Kuten tavallista, olen vastahankaan omiin suunnitelmiini nähden, eikä sattuma auta tippaakaan.

Tällä kertaa sattuma osui tarjoamaan HelMet Overdriven muodossa aiemmin varattuna olleita fantasiaviihde-kirjoja ja tietäähän sen, miten minulle siinä käy. Sarja alkaa ja sitten jatkuu, kunnes alkaa tympäisemään. Niin, ja sarja voidaan luokitella hyväksi, jos jaksan lukea vähintään kolme ensimmäistä osaa. Alla tämän vuoden ensimmäinen siihen päässyt.

Kuvassa ovat  illan chili-aperot, jotka kuvastavat hyvin tämän sarjan päähenkilöä. Pikkuisen pistää ja pinta on rapsakkaa, mutta sisällä sitten pehmeää ja pikkuisen tahmaista.

Jeaniene Frost: Night Huntress 1-3
Halfway to the Grave, One Foot in the Grave, At Grave's End
HelMet Overdrive 

Cat kulkee illat ulkona houkuttelemassa miehiä mukaansa. Tosin hänen tähtäimessään olevat miehet eivät hengitä, heidän sydämensä ei enää lyö ja ruokavaliokin koostuu nestemäisestä aineesta. Kaikki vampyyrit ovat pahasta, sanoo Catin äiti, ja tottelevaisena tyttönä hän iskee hopeatikarin pokaamiensa seuralaisten sydämeen jo ennen ensi suudelmaa.

Sitten kohdalle osuu Bones, joka kääntää kaiken ylösalaisin ja saa Catin pohtimaan myös omaa olemustaan. Voiko puoliksi vampyyri hyväksyä oman perimänsä menettämättä ihmisyyttään?

Nämä kirjat ovat täynnä taistelua, verta, rakkautta, soutamista ja huopaamista, vampyyrisotaa, hyviksiä, pahiksia, itsetutkistelua ja itsesyytöksiä... Oikein mallikas fantasiapläjäys siis. Vauhtia riittää joka jaksossa ja kunkin osan tarinankaari laskee kauniisti viimeisillä sivuilla. Minulle sopivaa iltaluettavaa siis, joka ei vaadi liiaksi venytettyä kärsivällisyyttä ylenmääräisen pitkän kehystarinan muodossa.

Pidin myös päähenkilön särmästä. Cat ei tosiaankaan jää odottelemaan miehistä pelastajaa vaan on varsinainen "kick-ass".  Toisaalta tarinat ovat varsin ennalta-arvattavia ja tunnekaaret hivenen ärsyttäviä ja ripauksen verran naiiveja. Onneksi vauhtia riittää siihen malliin, ettei pahemmin ehdi pohdiskelemaan sen paremmin lukija kuin päähenkilökään - tai no, vähän sentään,

Night Huntress siis pääsi kunniakkaasti kolmanteen osaan saakka, mutta nyt taidan pitää paussia, enkä pelkästään laina-aikojen stressaavan päättymispäivän vikkumisen vuoksi. En oikein näe, miten tarina tästä jatkuisi tarpeeksi koukuttavaa. Ehkä olen väärässä.

The Book Club Murders - täsmäasetelma kirjaholistille

Lisää kuvatekst

Vuosi on alkanut vauhdilla ainakin lukemisen suhteen. Tuntuu, että työpäivien hulinasta ja koulunalkamisen, ilmoittautumisten ja muiden touhujen vilskeestä pitää välillä päästä nollaamaaan aivotoimintaa. Viihdyttävä, mutta kuitenkin sujuvasti kirjoitettu kirjallisuus on iltanollaukseen omiaan.

HelMet Overdrive on luottopaikkani nollauskirjallisuuden löytämiseksi. Englanninkieliset viihdefantasiasarjat ovat takuuvarmoja, mutta toki viihteelliset dekkaritkin käyvät. Romanttisissa dekkareissa (Kyllä, tällaisia löytyy pilvin pimein) on tosin vaaransa - varsinkin uskottavuuden saralla.

Niin, ja ekirjoissa on se hyvä puoli, ettei sängyssä lukiessa tarvitse silmälaseja. Fontin saa säädettyä ikänäköisen käsivarsipituuteen sopivaksi.

Tämä kirja sopi myös keliin. Valkoista oli myös dekkarin loppuratkaisun aikana.

Leslie Nagel : The Book Club Murders 
HelMet Overdrive - laina 

Oakwoodin kaupunkin yläluokkaiset kotirouvat pitävät lukupiiriä. Aiheena ovat tietysti dekkarit, joiden juonia ja käänteitä ruoditaan vuorotellen kunkin jäsenen kotona. Charley Carpenter kestää itseriittoisia ja itsekkäitä rouvia vain ystävänsä Frankien vuoksi - niin, ja saadakseen lisää asiakkaita vintage vaatteiden puotiinsa. Sitten joku alkaa tekemään murhia lukupiirin lukemien kirjojen tapaan. Charley huomaa sekaantuneensa sekä murhatutkimuksiin että tutkimuksia vetävään komeaan poliisiin.

Herkullinen asetelma ja ajatus kotirouvista kylmäverisinä sarjamurhaajina houkutti minut alunperin kirjan pariin. Olin myös sen verran utelias syyllisestä, että luin kirjan myös loppuun ja juonen kiemuraisuus säilyttikin murhaajan salaisuutena melkein loppuun saakka. Jossain kohtaa tosin harkitsin, pitäisikö pistää peli poikki ja kirja keskeytettyjen listalle, mutta yleinen viihdyttävyys ja oma uteliaisuuteni veivät viimeiselle sivulle saakka.

Tällainen kirja vaatii ihan omanlaistaan "aivot narikkaan" asennetta. Ei pidä kiinnittää huomiota siihen, miten poliisi tuosta vain ottaa siviilin mukaan murhatutkimuksen ytimeen. Eikä saa liikaa jäädä seuraamaan rinnalla kulkevaa romanttista, (tosi kökköä ja yksinkertaistettua) suhdekehitystä, joka sisältää suurimman osan hömpän kliseistä. Pitää keskittyä herkullisen ilkeää kuvaukseen pikkukaupungin eliitistä ja arvailla antaumuksella, kuka hahmoista oikeasti voisi olla murhaaja ja miksi.

 Kaikkiaan tämä oli ihan viihdyttävä kokemus. Onneksi kirja on helppo- ja nopealukuinen. Ajatus kirjoihin perustuvista murhista on tietysti dekkareita (ja muita kirjoja) lukevalle aina houkutteleva ja referenssit tässäkin monet suhteellisen tuttuja. Sopiva välipalakirja viikonlopun rentoutukseen ja HelMetin sivuilta suoraan lainattavat e-kirjat ovat kyllä petollisen helppoja saada lukulaitteelle valmiiksi. Huomaan luettavien listan vain kasvavan Kobossa tasaista tahtia, kun lainat saa tarvittaessa uusittuakin parilla klikkauksella, jollei varauksia ole valmiina odottamassa kyseistä teosta.

Wildflower

Jaksaa, jaksaa... Loma loppui, työ alkoi, mutta arki on edessä vasta maanantaina ja silloinkin vielä kevennettynä versiona, koska koululaiset vielä lomailevat vähän aikaa.

Pitäisi arvostaa arkea ja osata muokata se sellaiseksi, että elää, eikä vain odota (viikonloppua, lomaa, työpäivän loppumista). Helppo sanoa, muttei ehkä aina ihan helppo toteuttaa. Kyllähän minä pidän työstäni ja syyskuun alussa aloitan luullakseni toisessa vähintäänkin yhtä mielenkiintoisessa ja inspiroivassa paikassa, mutta silti sitä välillä haaveilee, että joku maksaisi palkan kirjojen lukemisesta, haahuilusta ja vaikka tästä blogin sepustamisesta.

Realismi ja oma kokemus kertoo, ettei yrittäjän elämä ole ruusuilla tanssimista, eikä arkensa ollenkaan niin kevyttä kuin voisi vapauden perusteella kuvitella. Vaan voihan sitä aina unelmoida vaikka sitten lottovoitosta, elämisen kiireiden lomassa.

Tulin tässä kesällä myös kuunnelleeksi yhdenlaisen yrittäjän kertomuksen elämästään. Drew Barrymore on kaikkien tuntema näyttelijä (E.T., Charlie´s Angels jne.), mutta hänellä on myös oma tuotantofirmansa, kosmetiikkamerkkinsä jne. Voisi kuvitella lapsitähdelle kaiken tippuneen taivaasta, mutta ei se nyt kai ihan niin mennyt.

Meidän pihan "villi" korianteri

Drew Barrymore: Wild Flower 
HelMet Overdrive 

Drew Barrymore on itse kirjoittanut kirjan elämästään ja myös lukenut sen äänikirjaksi. Esiintyminenhän näyttelijältä sujuu ja tätä äänikirjaa onkin mielenkiintoista kuunnella. Toki, välillä kovin amerikkalaiset kiekaisut ja karjuminen särähtävät suomalaisen lukijaan liioiteltuina, mutta toisaalta äänen värähtely herkissä kohdissa liikuttaa. Kyynikko minussa mietti, onko kyseessä taitavan näyttelijän äänenkäyttö, mutta uskotaan nyt kesän kunniaksi aitoon oman elämän tekstistä liikuttumiseen. Vaikuttavuus oli selvä.

Kirja ei varsinaisesti etene kronologisesti eikä ole edes oikea elämäkerta. Kyseessä on kokoelma kohtauksia Drew Barrymoren elämästä ja kertomuksia hänen taustastaan. Onkin jännittävä seurata, miten hippivanhempien vaikutuksesta ja erityisesti kunnianhimoisen äidin huomassa lapsitähdestä kasvaa täysin eksyksissä oleva nuori.  Tahdonvoimalla Barrymore kuitenkin vie elämäänsä eteenpäin ja nyt nelikymppisenä tarinaansa kertoo seestyneen oloinen, kahden pienen tytön äiti.

Osittan kirja kuulostaa ihan Hollywood-sadulta, mutta takana kuuluvat myös tummemmat soinnut. Päihdeongelmat, vierotus, äidin huoltajuuden purkaminen teininä lakiteitse, ei ole elämä aina ollut helppoa. Los Angeles ei kai myöskään ole kaikkein helpoin ympäristö viihdeteollisuuden piirissä toimivan yrityksen perustamiseen. Hatunnosto onnistumisesta!

Tarinoiden erilaisuus ja aikahypyt tekevät kirjasta hieman sekavan ja vaikeasti seurattavan, mutta kun jättää punaisen langan etsimisen sikseen ja keskittyy yksittäisiin kohtauksiin, ovat ne pääosin mielenkiintoisia ja monissa on ihan oikeasti jotain asiaakin tai viesti siitä, miten Barrymore uskoo onnistuneensa. Ylenpalttinen tunteellisuus tekee muutamasta luvusta melkein hivenen nolottavia kuunnella. Siirappisuus oman perheen ja varsinkin appivanhempien kohdalla saa vähän hymähtelemään ja tulee tirkistelijäolo. Parhaimmillaan kirja on silloin, kun Barrymore kertoo suvustaan tai lapsuutensa tapahtumista. Firman perustamisen leffalistat ovat tällaiselle ei-elokuvaihmiselle vähän puuduttavia.

Kaikkiaan kirja on oikein viihdyttävää kuunneltavaa. Välillä sitä on kateudesta vihreänä ja välillä taas arvostaa omaa arkeaan ja on kiitollinen tavallisesta elämästään. Jonotuslistoista päätellen tämä on HelMet Overdrivessa yksi suosituimmista kirjoista, mutta kannattaa pistää itsensä jonon jatkoksi. Kirja on helppo kuunnella ja onhan se aina kiinnostavaa tietää enemmän kuuluisuuksien taustoista, varsinkin heidän itsensä kertomana.

Kamalaa, kun pitää odottaa

Kemijoki aamutuimaan

Terveisiä joulupukilta! Kävin tuossa viikolla Rovaniemellä ja törmäsin illallisella vanhaan tuttuun. Joulu tulee kuulemma tänäkin vuonna ja paljon on ollut kilttejä lapsia.
Rovaniemi noin muutenkin näytti parasta puoltaan ja vietimme työporukan kanssa ulkoiluaikaa kirkkaassa auringonpaisteessa vanhalla uittotuvalla. Leppoisia aktiviteetteja mölkky ja tikanheitto ja sen sellaiset. Jotenkin vaan tuntui keli silti lämpimältä, kun illalla palasin kentältä kotiin. Ehkä ilmassa kuitenkin on erilainen pohjafiilis siellä pohjoisessa.

Mutta ei minun pitänyt reissusta kirjoittaa, vaan taas yhdestä huippukokemuksesta niin tarinana kuin äänikirjana. Robin Hobb on kyllä aika velho. Tuossa pari viikkoa sitten tuuletin, kun ehdin lainaamaan ensimmäisenä HelMetistä Fitz and the Fool -trilogian toisen osan äänikirjaversion. Ensimmäinen osa Fool's Assassin oli jo mahtavaa kuunneltavaa ja Fool's Quest vain lisäsi tahtia.

Robin Hobb : Fool's Quest 
HelMet Overdrive äänikirja 
lukijana: Elliot Hill

Itse asiassa tahdin lisäys ei taida olla oikea tapa ilmaista viehätyksen kasvu tämän kirjan osalta. Tarina ei etene edelleenkään mitenkään erityisen kovalla vauhdilla, mutta kun siihen hyppää mukaan, voi nauttia  mielenkiintoisesta, viihdyttävästä ja liikuttavastakin tarinasta. Pitää vain antaa mennä ja tapahtumien viedä. On ihanaa, kun voi oikeasti uppoutua ja olla vähän aikaa jossain ihan muualla. Henkilöhahmotkin ovat toisessa osassa jo tulleet läheisiksi ja heidän seikkailujaan seuraa jännittyneenä. (Yep, edelleen varausjonossa Farseer Trilogyn osalta - olen seuraavana) Taitava kirjoittaja pystyy myös viemään tarinaa eteenpäin useammalla tasolla ja juuri niin tekee Robin Hobb. Ei yhtään haittaa, vaikka osa porukasta tuskailee linnassa tai takaa-ajon temmellyksessä ja toisia kuljettavat kidnappaajat vaarasta vaaraan. En nyt mene sen syvemmälle itse tarinaan, ettei tule paljastettua liikaa, mutta jännää on.

Kaiken lisäksi lukijana on tässäkin osassa huipputaitava Elliot Hill. Toki kirjakin on sellainen, että se taipuu äänikirjaksi ilmeisen hyvin eri kertojanäkökulmineen, mutta huono lukija olisi saanut tämänkin tylsemmäksi. Elliot Hill on erityisen taitava elävöittämään tarinaa pelkällä äänensävyn, -korkeuden ja aksentin muutoksilla. Mahtavaa kuunneltavaa. Monet suomalaiset äänikirjan lukijat voisivat tosissaan ottaa oppia. Ei kirjan lukemisenkaan tarvitse olla monotonista polotusta. Onneksi monet suomenkieliset lukijatkin ovat hyviä (esim, Lars Svedberg ja Mikko Kivinen näin äkkiä mieleentulevia mainitakseni. )

Matkasta nautin noin ihan kirjaimellisestikin sillä kuuntelin kirjaa kaikki työmatkat, kävelymatkat ja muut paikasta toiseen siirtymiset. Samoin minulla oli kuulokkeet korvissa siivotessa, silittäessä, kokatessa... Kiivas kuuntelutahti ei toki mahtavan kirjan kohdalla häiritse, mutta syynä siihen oli kirjakoukutuksen lisäksi (/sijasta) myös kirjan laina-aika. Kirjassa on 26 osaa, joista jokainen kestää vähintään 1h15min. Siis ihan oikeasti. Olisikohan näihin pitkiin äänikirjoihin mitenkään mahdollista lisätä lisätä vaikka viikkoa kuunteluaikaa? Kun kyseessä on suosittu teos ja lainan voi uusia (eli pistää jonon perään varaukseen) vasta kolme päivää ennen laina-ajan päättymistä, olisi tätäkin kirjaa joutunut odottamaan kesken tarinan noin 10 viikkoa... Siispä puristin koko kuuntelun kahdessa viikossa. Minä kun en ole kaikkein paras odottelija missään asiassa.

Nyt on kuitenkin pakko opetella kärsivällisyyttä. HelMet Overdrive sai kiitettävän nopeasti äänikirjan valikoimiinsa. Koko kirja kun ilmestyi vasta tänä vuonna. Trilogian päätösosa julkaistaankin sitten vasta ensi vuonna. Miten ihmeessä minä oikein kestän, kun en tiedä, miten tosi jännään kohtaan ja väkijoukon lähestymiseen jäänyt tarina oikein jatkuu? Kamalaa, kun pitää odottaa.

Klassikko äänikirjana eli The Adventures of Sherlock Holmes

Sir Arthur Conan Doyle: The Adventures of Sherlock Holmes
äänikirja laina HelMet Overdrivesta 
lukijana: Ralph Cosman

Se on kumma, miten Sherlock Holmesin tarinoita jaksaa kuunnella aina vaan. Nämäkin olen nähnyt tv-sarjassa ja lukenut joskus aiemmin myös kirjana, mutta ihan yhtä innostuneena seurasin mestarietsivän aivoituksia mitä mielikuvituksellisimmissa tarinoissa. Klassikko on aina klassikko ja äänikirjat tosiaankin nostavat tuttuja tarinoita taas ihan uudelle tasolle.

Dr Watson on kirjannut muistiin Holmesin kiinnostavimpia tapauksia. The Red-Headed League on aina ollut suosikkini, siinä on juurikin sopivan kiemurainen juoni ja Sherlock Holmes äly loistaa kirkkaana. Toinen tarina, joka aina palaa mieleeni Holmesista puhuttaessa on The Adventure of the Speckled Band, johtuen kai ihan kammottavasta murha-aseesta ja murhaajan kurjasta pahuudesta. Muutkin kirjasta löytyvät tarinat ovat taattua laatua ja kestävät, kuten taisin jo sanoakin, useammankin kuuntely-/lukukerran.

Mitäpä tästä muuta sanomaan. Jotkut tarinoista ovat ehkä vähän itsestäänselviä tulokseltaan (varsinkin, kun ne on kuullut/katsonut/lukenut jo moneen kertaan, mutta se ei yhtään vähennä niiden charmia. Sherlock Holmes on kaikessa eksentrisyydessään viehättävän moraalinen hahmo (tehkää niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä jne...). Watson herttainen kaikessa yksinkertaisuudessaan. Sir Conan Doyle on onnistunut aikoinaan luomaan parivaljakon, jonka dynamiikka kestänee vielä kauan aikaa.

Ralph Cosman on tuttu jostain muustakin kirjasta, jossa muistan ihailleeni hänen eläytymiskykyään, eikä hän petä nytkään. Tarinan käänteet suorastaan näkee silmissään, eikä lukija kuitenkaan näyttele vaan lukee. Se on aikamoinen taito.

Sherlock Holmesin seikkailut ovat myös sopivan lyhyttä kuunneltavaa vähän väsyneempänäkin. Kaikkiaan siis varsin piristävä ja viihdyttävä paketti, jota voi hyvillä mielin suositella muillekin. Eikä tämän kuuntelu edes maksa mitään, kun on kyse kirjaston palvelusta!

Kiirusta pitää ja fantasiaa

Robin Hobb: Fool's Assassin 
äänikirjalaina HelMet Overdrive 

Pientä loppukiriä piti ottaa, mutta ehdin kuin ehdinkin kuuntelemaan fantasiajärkäleen HelMet Overdriven kahden viikon laina-aikana. Kirjassa on 22 osaa, joista jokainen kestää yli tunnin, joten hyvää tahtia mentiin. Tuo tarkoittaa nimittäin yli vuorokauden pituista äänikirjaa kahdessa viikossa.  - onneksi on loma.

Robin Hobb on fantasiakirjojen ystäville tuttu nimi. Minäkin olen nimensä kuullut monesti, mutta Fool's Assassin taitaa olla ensimmäinen kirjansa, jonka olen päätynyt myös lukemaan. Sinänsä hassua, koska kyseessä on viimeisin kirjailijalta ilmestynyt kirja ja ensimmäinen osa trilogiaa. Jälkimmäinen tietysti luki selkeästi HelMet Overdrivessa kirjan nimen vieressä, mutta minä tajusin tarkistaa tilanteen tietysti vasta puolessa välissä tarinaa... Itse asiassa seuraava osa ilmestyy e-äänikirjana kai vasta (jo) elokuussa. Pikkulinnut lauloivat, että olisi samantien tulossa myös HelMetin valikoimiin. Mahtavaa, että uudetkin kirjat ilmestyvät lainattaiksi niin nopeasti.
Ette sitten kuulleet tätä minulta - niin, ja apus eka!

Jep, tykkään kirjasta. Alkuun olin viehättynyt erityisesti päähenkilöstä. Viisikymppinen entinen salamurhaaja koittaa elää rauhallista eläkeaikaa vaimonsa kanssa, kaukana valtakunnan poliittisista kiemuroista. Ihastelin kirjailijan rohkeutta rikkoa kaavaa. Tässä ei ole kyseessä nuoren miehen kasvutarina vaikeuksien kautta voittoon. Sitten tajusin, että tämä on jatkoa siihen nimenomaiseen nuoren miehen kasvutarinaan (jota en ole lukenut). Hiukan petyin, mutta ei se silti vähennä asetelman mielenkiintoisuutta.

Eikä se rauhallinen elokaan tietysti lopulta kuitenkaan onnistu. Fitzin mentor lähettää hänen suojiinsa pari jalosukuista äpärää, joiden henkeä uhataan. Vanhat tapahtumat kummittelevat ja outoja kulkijoita tavataan tilan mailla. Fitzin tytär on jotain aivan muuta kuin voisi olettaa. Juoni keriytyy auki kuin pieniä solmuja täynnä oleva lankakerä. Värikin vaihtelee, sillä kertoja muuttuu aina välillä ja sen myötä näkökulma.

Kertoja onkin äänikirjassa kriittisessä asemassa. Kuten miltei säännönmukaisesti englanninkielisissä äänikirjoissa, tässäkin lukija (Elliot Hill) on aivan mahtava ammattilainen. Pienillä äänensävyn, puhetavan, murteen muutoksilla heräävät kirjan hahmot henkiin. Kuitenkaan hän ei varsinaisesti näyttele eikä varsinkaan liioittele erojen kanssa. Todella nautinnollista kuunneltavaa.

Fool's Assassin onkin sellainen kunnollinen, perinteinen fantasiaromaani. Siihen voi tosissaan uppoutua ja antaa tarinan viedä verkalleen eteenpäin. Hurjaa toimintaa ja vauhtia kaipaaville tämä ei ehkä sovi, mutta värikkäänä eteen avautuvasta uudesta maailmasta nauttiville ja henkilöhahmoihin mielellään tutustuville lukijoille tämä on omiaan.

Twitter art - Hearts, Keys and Puppetry

Peilit ja heijastukset ovat teemana kirjassakin 

"We don't love you anymore..."

Neil Gaiman, Katherine Kellgren (Narrator): Hearts, Keys and Puppetry

Overdrive äänikirjalaina (BBC) 

Selasin pitkästä aikaa Overdrive-valikoimia ja nappasin kuunneltavakseni Neil Gaimanin nimiin kirjatun Hearts, Keys and Puppetry. Kirja ei ole hurjan pitkä, äänikirjana vain vajaat kaksi tuntia. Silti se on tunnelmaltaan hieman ahdistava, kaunis ja kokonainen tarina. Vasta tarinan kuunneltuani huomasin Goodreadsista, että kyseessä ei olekaan perinteinen kaunokirjallinen teos vaan "Twitter art".

Siis mikä? 

BBC oli pistänyt pystyyn koeprojektin jo vuonna 2009. Gaiman lähetti eetteriin ensimmäisen lauseen ja sen jälkeen pyydettiin yleisöä lähettämään tietyllä hashtagilla varustettuja lauseita, joiden pohjalta kirjoitettiin Hearts, Keys and Puppetry. Tviittejä tuli jo tuolloin yli 10.000, joista 874 päätyi kirjaan. Kirja tuotettiin äänityksenä ja on BBC:n jakelussa. Nyt siis ihan ilmaiseksi kuunneltavan Overdriven palvelusta HelMet kirjastokortilla. 

Mielenkiintoista! Ehkä te muut olette näistä kuulleet enemmänkin, mutta minulle tämä oli uusi juttu, vaikka sekä SoMe että Crowdsourcing sinänsä aiheina minua ovatkin kiinnostaneet jo pidemmän aikaa. 

Tiedättekö muita vastaavia juttuja? Niistä olisi kiva lukea lisää? 

Tässä kirjassa kivaa on myös se, että se on oikeasti hyvä tarina eikä pelkästään hätäisesti kyhätty somekokeilu. Uusia medioita hyödyntävässä kirjallisuudessa minua usein häiritsee huomion siirtyminen sisällön sijasta tekotapaan. Aivan liian helposti on tarina köykäinen, ellei peräti yksinkertaisesti huono ja esiin nostetaan vain hypetystä jonkin uuden tavan (tai vanhan tavan muka uudistamisesta). Minusta minkäänmuotoinen kirja ei kanna, jollei tarina ole lukemisen arvoinen. 

Onneksi hyviäkin löytyy. Tämä on yksi ja tällä hetkellä luen toista, ihan suomalaista tuotantoa olevaa vaihtoehtojuonista ekirjaa, mutta siitä lisää vähän myöhemmin. Hearts, Keys and Puppetry leikittelee peilikuvilla ja palapeleillä, todellisuuden, kuvitelmien ja toiveiden tasapainottelulla. Syvempänä teemana voidaan nähdä syyllisyyden vaikutus psyykeen, toki höystettynä ripauksella toivoa ja fantasiaa. Sam istuu peilin edessä harjaamassa hiuksiaan, kun hän joutuu vaihtamaan paikkaansa peilikuvansa kanssa. Peilin takainen maailma vilisee pelottavia nukkeja, pehmoeläimiä, prinssejä ja kuningattaria. Tarina on eheä, välillä vähän pelottava, kaunis ja toivossaan lohdullinenkin. Kuuntelun arvoinen, varsinkin kun lukijakin on taattua BBC-laatua. 

Täältä luin tarkemmin