Kesäkirjasuositus eli Vera Valan Tuomitut

Vielä on kesää jäljellä ja joillakin onnellisilla myös kesälomaa. Minulla tänä kesänä jäi lukeminen jotenkin muiden touhujen varjoon, mutta jotain sentään ehdin. Lopullisesti lukujumin selätti viime viikonlopun lukumaraton (surkeasta tuloksesta huolimatta). Silloin sain vihdoin luettua loppuun myös tämän mainion kesäkirjan.

Vera Vala: Tuomitut
Luettavaksi kustantajalta 

Arianna de Bellisin etsivätoimistosta kertova kirjasarja on ehtinyt jo neljänteen osaansa. Tällä kertaa siirrytään Roomasta Torinoon, kun Arianna saapuu etsimään kadonnutta sukulaistyttöään. Samaan aikaan kulmilla riehuu katolisia pappeja listivä sarjamurhaaja, jonka kintereillä puolestaan kulkee Ariannan veli Ares. Ariannan johtolangat vievät hänet oudon kultin pariin ja pian hän huomaa sisarusten tutkintalinjojen kummasti kietoutuvan yhteen.

Ariannan oma tarinakin aukeaa taas vähän lisää, mutta se ei kyllä selvennä solmuja yhtään. Ennemminkin sekä Arianna että lukija ovat yhä enemmän hämmennyksissään. Mielenkiintoista. Mihin kaikkialle tämä juoni vielä meitä mahtaakaan viedä. Nyt ainakin pläjähti vielä viimeiseksi sellainen pommi, että oksat pois.

Vera Valan kirjasarja on ehdotonta kesälukemiston parhaimmistoa, vaikkei kuitenkaan millään tavalla ylihötöä. Itse asiassa näkökulmien tiuha vaihtelu, useamman kirjan yli kulkeva perusjuoni ja melkoinen määrä henkilöhahmoja aiheuttavat sen, että tämä kirja pitää lukea ihanasti uppoutuen. Siksi minun kestikin aika kauan saada kirja luettua loppuun. Se ei ollenkaan sopinut varttilukurytmiin, jolla minä olosuhteiden pakosta menin melkein koko kesän. Onneksi lukumaraton antoi mahdollisuuden istahtaa sohvankulmaan pidemmäksi aikaa oikein luvan kanssa ja pääsin hyvin Ariannan mukaan.

Jossain toisen kirjan kohdalla vähän haikailin ensimmäisen kirjan kuplivaa keveyttä. Edelleenkin pidän siitä keveydestä, mutta nyt on kyllä tarinassa sen verran kova imu näin vakavampanakin, että ehdottomasti pitää jatkaa lukemista. Eivätkä nämä myöhemmätkään osat mitenkään vailla huumoria ole. Ainoa haittapuoli Veran kirjoissao on lukemisen jälkeinen nälkä. Niin kävi nytkin, vaikka Arianna vieraassa keittiössä kokkasi sentään vähän aiempia osia vähemmän.

Mutta koskas se seuraava Arianna oikein ilmestyykään?

Kiirusta pitää ja fantasiaa

Robin Hobb: Fool's Assassin 
äänikirjalaina HelMet Overdrive 

Pientä loppukiriä piti ottaa, mutta ehdin kuin ehdinkin kuuntelemaan fantasiajärkäleen HelMet Overdriven kahden viikon laina-aikana. Kirjassa on 22 osaa, joista jokainen kestää yli tunnin, joten hyvää tahtia mentiin. Tuo tarkoittaa nimittäin yli vuorokauden pituista äänikirjaa kahdessa viikossa.  - onneksi on loma.

Robin Hobb on fantasiakirjojen ystäville tuttu nimi. Minäkin olen nimensä kuullut monesti, mutta Fool's Assassin taitaa olla ensimmäinen kirjansa, jonka olen päätynyt myös lukemaan. Sinänsä hassua, koska kyseessä on viimeisin kirjailijalta ilmestynyt kirja ja ensimmäinen osa trilogiaa. Jälkimmäinen tietysti luki selkeästi HelMet Overdrivessa kirjan nimen vieressä, mutta minä tajusin tarkistaa tilanteen tietysti vasta puolessa välissä tarinaa... Itse asiassa seuraava osa ilmestyy e-äänikirjana kai vasta (jo) elokuussa. Pikkulinnut lauloivat, että olisi samantien tulossa myös HelMetin valikoimiin. Mahtavaa, että uudetkin kirjat ilmestyvät lainattaiksi niin nopeasti.
Ette sitten kuulleet tätä minulta - niin, ja apus eka!

Jep, tykkään kirjasta. Alkuun olin viehättynyt erityisesti päähenkilöstä. Viisikymppinen entinen salamurhaaja koittaa elää rauhallista eläkeaikaa vaimonsa kanssa, kaukana valtakunnan poliittisista kiemuroista. Ihastelin kirjailijan rohkeutta rikkoa kaavaa. Tässä ei ole kyseessä nuoren miehen kasvutarina vaikeuksien kautta voittoon. Sitten tajusin, että tämä on jatkoa siihen nimenomaiseen nuoren miehen kasvutarinaan (jota en ole lukenut). Hiukan petyin, mutta ei se silti vähennä asetelman mielenkiintoisuutta.

Eikä se rauhallinen elokaan tietysti lopulta kuitenkaan onnistu. Fitzin mentor lähettää hänen suojiinsa pari jalosukuista äpärää, joiden henkeä uhataan. Vanhat tapahtumat kummittelevat ja outoja kulkijoita tavataan tilan mailla. Fitzin tytär on jotain aivan muuta kuin voisi olettaa. Juoni keriytyy auki kuin pieniä solmuja täynnä oleva lankakerä. Värikin vaihtelee, sillä kertoja muuttuu aina välillä ja sen myötä näkökulma.

Kertoja onkin äänikirjassa kriittisessä asemassa. Kuten miltei säännönmukaisesti englanninkielisissä äänikirjoissa, tässäkin lukija (Elliot Hill) on aivan mahtava ammattilainen. Pienillä äänensävyn, puhetavan, murteen muutoksilla heräävät kirjan hahmot henkiin. Kuitenkaan hän ei varsinaisesti näyttele eikä varsinkaan liioittele erojen kanssa. Todella nautinnollista kuunneltavaa.

Fool's Assassin onkin sellainen kunnollinen, perinteinen fantasiaromaani. Siihen voi tosissaan uppoutua ja antaa tarinan viedä verkalleen eteenpäin. Hurjaa toimintaa ja vauhtia kaipaaville tämä ei ehkä sovi, mutta värikkäänä eteen avautuvasta uudesta maailmasta nauttiville ja henkilöhahmoihin mielellään tutustuville lukijoille tämä on omiaan.

Käärmeitten kesä eli kesäkirjasuositus

Hellettä ja aurinkoa - mikä niihin paremmin voisikaan sopia kuin kunnon dekkari. Tosin tämän taisin lukea jo sateisen ja kylmän kesäkuun puolella, mutta nyt on hyvä hetki muistella. Ja onhan noita dekkareita vielä tähän kesälomallekin. Lukupinosta löytyy useampikin kiinnostava.

Tämä  nyt kuitenkin sopii riippumattoon tai rannalle jotenkin erityisen hyvin. Ehkä se on se yhdistelmä historiaa, Helsinkiä ja rikostarinan juonikäänteitä. Siispä, ehdoton kesäkirjasuositus.


Virpi Hämeen-Anttila : Käärmeitten kesä 
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

Historiallinen dekkari taitaa olla minun lempilajini mitä dekkareihin tulee. Niin, ja toisinpäin. Taidan nykyään lukea historialliseen miljööseen sijoittuvaa tarinaa mieluiten nimenomaan dekkarimuodossa. Ehkä se johtuu siitä, että hyvin kirjoitetussa dekkarissa voi olla monta mielenkiintoista asiaa samassa paketissa. Historiallisen aikakauden kuvaus hyvin kirjoitettuna on aina houkutteleva. Mielenkiintoiset henkilöhahmot ja monimutkaiset suku- ja ystävyyssuhteet yhteiskunnan eri tasojen halki tekevät tarinasta koukuttavan. Kiemurainen rikostarina selvitettävänä kiinnostaa ja piristää.

Arvasitte oikein. Virpi Hämeen-Anttilan: Käärmeitten kesä sisältää noita kaikkia. Kyseessä on toinen osa Karl Axel Björk -sarjaa. Björk on virkamies, joka vapaa-aikanaan toimii yksityisetsivänä välillä poliisia auttaen, välillä omaan laskuunsa. Ensimmäinen osa, Yön sydän on jäätä, jätti henkilögallerialtaan minut vähän sekavaan tilaan. Tarinaan liittyviä ihmisiä kun tuntui olevan niin kovin pajon. Toivoin toisen osan auttavan selvittämään vyyhteä ja auttoihan se. Kirjasta löytyy edelleen Martti, Björkin poliisina toimiva lapsuudenystävä, jonka kautta syntyy luonteva linkitys poliisilaitoksen operaatioihin. Myös Björkin kateissa oleva isä ja kotona odotteleva äiti ja sisar ovat tälläkin kertaa mukana, tosin vähän sivussa. Toimittajaystävä Anton vaimoineen ja sisarineen, virkamiestoverit ja uudelleen suhteisiin ryhtyneet rikkaat sukulaiset, ja jopa venäläinen kaunis vakoojatar pyörivät mukana ja vähitellen tanssin kuviot selkiytyivät jopa minunkin mielessäni. Kertaus on opintojen äiti, vai miten se meni?

Itse dekkarijuoni on juuri niin sotkuisa kuin pitääkin. Erilaiset aatteellis-uskonnolliset liikkeet toimivat suojana pirulliselle murhanhimoiselle rikolliselle, joka onnistuu rikastumaan ihmisten hyväuskoisuutta ja naamiointia hyväksikäyttäen. Björk pääsee hänen jäljilleen vain sattumalta, kun kuolleen rouvan sisarentytär epäilee vilunkipeliä ja haluaa päästä perille totuudesta. Samaan aikaan Suomi on keskellä poliittista kriisiä, jota Björkin vihamiehet käyttävät hyväkseen päästäkseen kostamaan.

On mielenkiintoista, miten Helsinki näyttää toisenlaiselta 20-luvulla. Kansalaissodan haavat eivät ole vielä umpeutuneet ja konfliktit leimahtavat pienimmästäkin provokaatiosta niin isossa kuin pienessä mittakaavassa. Hämeen-Anttila kuvaa kiinnostavalla tavalla myös henkistä aatemaailmaa. Jotenkin sitä ei osaa ajatella ihmisten olleen tuona aikana niin kiinnostuneita erilaisista liikkeistä, mutta juuri viime vuosituhannen alkuhan oli kulta-aikaa kaikenlaisille -ismeille. Björk joutuu tekemisiin teosofian liepeillä touhuavien liikkeiden kanssa ja historian valossa rotuoppi vaaleista yli-ihmisistä aiheuttaa ainakin minulla lieviä kauhunväreitä ihan näin viihteellisestä dekkarista lukiessakin.

Moninaisten henkilöhahmojen lisäksi  tuntuu Helsinki valtaavan yhden päärooleista. En ole itse "nykyiseltä" (sanoo paljasjalkainen turkulainen ;-) pääkaupunkiseudulta kotoisin, mutta kyllä sitä katsoo taas maisemia vähän eri silmillä tämän kirjan jälkeen. Sitähän kirjallisuus parhaimmillaan saakin aikaan. Uusia näkökulmia omaan arkiseen elämään - samalla kun muistuttaa, miten viattomilta näyttävistä lähtökohdista ovat joskus alkaneet maailmaa järisyttäneet kauheudet. Valppautta vaaditaan myös nykyaikana, kun mitä moninaisemmat -ismit ja asenteet taas näyttävät nostavan päätään siellä sun täällä.


Kirja saatu luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta