Ei niin suomalaista, mutta viihdyttävää

Se on Suomen juhlavuosi, joten nyt pitäisi pääasiassa suosia kotimaista myös lukemisissa - tai sitten ei. Kuten tavallista, olen vastahankaan omiin suunnitelmiini nähden, eikä sattuma auta tippaakaan.

Tällä kertaa sattuma osui tarjoamaan HelMet Overdriven muodossa aiemmin varattuna olleita fantasiaviihde-kirjoja ja tietäähän sen, miten minulle siinä käy. Sarja alkaa ja sitten jatkuu, kunnes alkaa tympäisemään. Niin, ja sarja voidaan luokitella hyväksi, jos jaksan lukea vähintään kolme ensimmäistä osaa. Alla tämän vuoden ensimmäinen siihen päässyt.

Kuvassa ovat  illan chili-aperot, jotka kuvastavat hyvin tämän sarjan päähenkilöä. Pikkuisen pistää ja pinta on rapsakkaa, mutta sisällä sitten pehmeää ja pikkuisen tahmaista.

Jeaniene Frost: Night Huntress 1-3
Halfway to the Grave, One Foot in the Grave, At Grave's End
HelMet Overdrive 

Cat kulkee illat ulkona houkuttelemassa miehiä mukaansa. Tosin hänen tähtäimessään olevat miehet eivät hengitä, heidän sydämensä ei enää lyö ja ruokavaliokin koostuu nestemäisestä aineesta. Kaikki vampyyrit ovat pahasta, sanoo Catin äiti, ja tottelevaisena tyttönä hän iskee hopeatikarin pokaamiensa seuralaisten sydämeen jo ennen ensi suudelmaa.

Sitten kohdalle osuu Bones, joka kääntää kaiken ylösalaisin ja saa Catin pohtimaan myös omaa olemustaan. Voiko puoliksi vampyyri hyväksyä oman perimänsä menettämättä ihmisyyttään?

Nämä kirjat ovat täynnä taistelua, verta, rakkautta, soutamista ja huopaamista, vampyyrisotaa, hyviksiä, pahiksia, itsetutkistelua ja itsesyytöksiä... Oikein mallikas fantasiapläjäys siis. Vauhtia riittää joka jaksossa ja kunkin osan tarinankaari laskee kauniisti viimeisillä sivuilla. Minulle sopivaa iltaluettavaa siis, joka ei vaadi liiaksi venytettyä kärsivällisyyttä ylenmääräisen pitkän kehystarinan muodossa.

Pidin myös päähenkilön särmästä. Cat ei tosiaankaan jää odottelemaan miehistä pelastajaa vaan on varsinainen "kick-ass".  Toisaalta tarinat ovat varsin ennalta-arvattavia ja tunnekaaret hivenen ärsyttäviä ja ripauksen verran naiiveja. Onneksi vauhtia riittää siihen malliin, ettei pahemmin ehdi pohdiskelemaan sen paremmin lukija kuin päähenkilökään - tai no, vähän sentään,

Night Huntress siis pääsi kunniakkaasti kolmanteen osaan saakka, mutta nyt taidan pitää paussia, enkä pelkästään laina-aikojen stressaavan päättymispäivän vikkumisen vuoksi. En oikein näe, miten tarina tästä jatkuisi tarpeeksi koukuttavaa. Ehkä olen väärässä.