Kerran vielä - mites noi e-kirjat ?

Se on taas aika... luulisin.

Edellisestä kyselystä onkin jo jonkin verran aikaa.Itse asiassa taisin edellisen kerran kysellä ekirjojen lukuinnosta vuonna 2014.

Lienee siis jo korkea aika päivittää tuloksia ja ainahan sitä on kiva kuulla muidenkin mielipiteitä.

Siispä : Luetteko e-kirjoja tai kuunteletteko äänikirjoja?

Minä itse olen aivan kaikkiruokainen. Luen kirjoja niin painettuina kuin sähköisinä ja äänikirjoistakin pidän. Minusta kaikissa muodoissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Mitäs mieltä te olette? 

Vastausaikaa on 1. joulukuuta saakka.

Sitten katsotaan, mihin tällä kertaa päädytään ja vähän vertaillaan aikaisempiin tuloksiin.

Kiitoksia jo etukäteen kaikille kyselyyn vastaaville!  Mielenkiinnolla jään odottamaan ja seuraamaan tuloksia.



Create your own user feedback survey

Loppuuko lukeminen?

Syksyn kiireet paukahtivat vauhtiin näköjään pienellä viiveellä. Ennen on koulun alku merkinnyt tahdin kiihtymistä. Nyt juoksuvauhtiin päästiin vasta syyskuun puolella.
Ohi ovat iltapäiväiset lyhyet lukutuokiot kahvikupin kera, poissa illan rauhalliset sohvahetket. Sängyssäkään lukeminen ei onnistu, kun silmät painuvat väkisin kiinni jo parin sivun jälkeen...

Loppuuko lukeminen? No ei kai - ja ainahan ovat jäljellä vielä äänikirjat, joita voi kuunnella suhatessaan julkisilla paikasta toiseen. Tänään koneelle latautui Waltarin Sinuhe Egyptiläinen Elisa Kirjan tarjouksesta. Siinä sitä on 39h laatukuunneltavaa - muutaman kävelyn, työmatkan ja kotitöiden verran.

Onneksi on nuo äänikirjat. Muuten voisi tosiaan lukeminen jäädä aika vähäiseksi. Kaipa tässä muutenkin taas ainakin iltalukeminen piristyy, kunhan saadaan rutiinit kunnolla pyörimään ja toivottavasti alkusyksyn flunssakierre taltutettua. Yöunien puute vaikuttaa jonkin verran keskittymiskykyyn tai lähinnä sen puutteeseen.

Ja ainahan sitä voi hyödyntää kotitouhutkin kirjallisiin ja elokuvallisiin viitteisiin tutustumiseen. Vai mitäs arvelette meidän tehneen, kun harjoittelimme esikoisen mukaan "jediritarin ranneliikkeitä"... ?

OverDrive-opettelua

Äänikirjaa kuunnellessa ehtii vaikka seuraamaan kukkien aukeamista 

Kirjablogit ovat sitten mukavia. Niistä löytyy paljon mielenkiintoisia vinkkejä. Viimeisimpänä silmiini osui seuraavanlaista :

Äänikirjoja (ja e-kirjoja) lainaan suoraan puhelimelle!

Kuka voi vastustaa tuollaista mahdollisuutta ? En minä ainakaan.

Kun HelMet-palveluun alkuun tuli e-kirjoja, kokeilin palvelua kerran ja totesin valikoiman harmittavan suppeaksi. Kehitystä on mitä ilmeisemmin tapahtunut.

Beauty Queens eli tarina autiolle saarelle lentokoneella haaksirikkoutuvista missikandidaateista houkutteli minut testaamaan HelMetin Overdrive Media Console-palvelua, jonka kautta voi lainata myös englanninkielisiä e-kirjoja ja äänikirjoja. En ole tarjontaa käynyt sen tarkemmin läpi, mutta ihan heti ei taida lukeminen loppua.

Sovelluksenkin sai suhteellisen helposti ladattua puhelimeen (Windows Lumia 7) ja kirjastokortti kelpasi tunnuksineen pääsyksi kirjalistaan. Haluamani opus oli tietysti lainassa, mutta varauksenkin sai helposti ja nopeasti tehtyä suoraan puhelimesta.

"I am impressed!"

Nuput vaihtavat värinsä ihan muutamassa päivässä

Tänään sitten sähköpostiini ilmestyi viesti, että haluamani kirja on saatavilla. Loggauduin sisään Overdriveen puhelimellani ja löysinkin kirjan. Sen lataaminen osoittautui vähän hankalaksi ja kesti yllättävän kauan. Ehkä olisi kannattanut ottaa kiltisti kappale kerrallaan eikä reteästi paukauttaa koko satsia kerralla. Ei nimittäin tullut yhdellä otolla...

No, lopulta sain latauksen valmiiksi ja pääsin ihmettelemään Beauti Queensien saariseikkailun alkua. Se tapahtui helppoakin helpommin ja kirjakin vaikuttaa ihan niin viihdyttävältä kuin blogien vinkeistä annoin itseni ymmärtää.

Ainoa valitettava asia on lyhyt laina-aika, joka äänikirjojen kanssa on ainakin minulle todella haastava.
Nyt minulla on 2 viikkoa aikaa lukea tai siis kuunnella 12 lukua (tunti per luku näköjään) - miten minä muka ikinä ehdin kirjan loppuun ?

ja sitten ollaankin jo täydessä loistossa - eikä äänikirjan lopusta ole tietoakaan...

Kuukauden kapine : Kuulokkeilla äänikirjaa

Olen kokeillut muutaman äänikirjan kuuntelua. Viimeisimpänä luurissa soi alunperin näytelmäksi kirjoitettu Agatha Christien Seitti. Aiemmin olen kuunnellut muutaman lastenkirjan poikien kanssa  Kirjat kuunneltiin pääasiassa sisätiloissa ja puhelimen kaiuttimella. Mielessä kuitenkin väikkyivät äidin omat kävelyt, jolloin voisi keskittyä paremmin pidempäänkin tarinaan. Siihen taas tarvittaisiin ehdottomasti kuulokkeet.

Itse kuuntelulaitteeksi minulla on valikoitunut puhelin. Ei minulla edes ole mitään sen kummempia soittimia olemassa ja puhelinhan nyt on aina muutenkin mukana. Lumia 710 on osoittautunut oikein oivaksi äänikirjasoittimeksi ja Zune-ohjelmalla käy äänikirjojen lisääminen puhelimen muistiin todella käteväksi.

Hankalaksi osaksi äänikirjojen kuuntelulaitteistoa siis osoittautuivat kuulokkeet. Niiden suhteen minulla on muutama ihan ehdoton vaatimus :

• ei normaaleja puhelimen nappikuulokkeita - ne eivät kertakaikkiaan vaan pysy minulla korvissa, jolloin lopputuloksena on erittäin ärtynyt kuuntelija.
• mahdollisimman vähän mitään johtoa. Saan ne aina solmuun ja touhutessa onnistun aina vetämään johdosta johonkin suuntaan, jolloin kuulokkeet tippuvat. 
• äänentoiston pitää olla tarpeeksi hyvää laatua, jotta ohimenevät autot tai leikkivät lapset eivät katkaise tarinaa väärässä kohtaa (eikä oikeaa kohtaa kaiketi ole olemassakaan) 

Ihan ensimmäiseksi testailin isännän kuntosalikeikkoja varten ostamia kuulokkeita; joissa on sellainen korvan taakse kiertävä kiemura. Autojen äänet tulivat selvästi läpi ja oikeanpuoleinen kuuloke tippui tasaisin väliajoin. En ymmärrä, mikä noita minun korviani oikein vaivaa. Hiljaisilla alueilla ja paikalla pysyessä toimi oikein hyvin.


Tarkempaa testiä

Saadakseni vähän laajempaa kuvaa kuulokkeista, suuntasin S&C-liikkeeseen. Siellä Erik ystävällisesti kuunteli tyhmemmätkin kysymykset ja esitteli kärsivällisesti eri kuulokkeita. Suosikikseni nousivat B&W (Bowers & Wilkins) P5 - kuulokkeet (kuvassa nro 4). Hintaakin tietysti on enemmän kuin monissa muissa (299 Eur), mutta liikkeessä olleen television räiskintäfilmin äänet eivät tulleet häiritsevästi läpi ja kuunneltava ääni oli oikeasti komean kumea.

Äänentoisto siis oli kohdallaan ja mukavuuskin todella hyvä, sillä kuulokkeet on pehmustettu todella miellyttävän tuntuisiksi. Ulkonäkö lienee tottumiskysymys. Kävin kurkistamassa kuvaani ikkunaheijastuksesta. Ensimmäinen assosiaatio vei jonnekin avaruusfilmien maailmaan. Toisessa kuvittelin itseni sellaiseen 90-luvun surffifilmiin rullaluistelemaan Californian rannalle. Ei puuttunut kuin pikku toppi, mikroshortsit ja iästä pois tuollaiset reippaat parikymmentä vuotta.

Saman valmistajan toinen malli, eli B&W P3 (kuvassa nro 1)  oli sekin ihan ok. Hinnan halpenemisen (199 Eur) huomasi taviskäyttäjä lähinnä kuulokkeiden pehmeydestä, joka tosin saattaa vaikuttaa myös kuuntelukokemukseen. Kuulokkeet ovat vähän pienemmät eli eivät peitä korvaa ihan samalla tavalla, mikä vaikuttanee ulkopuolisten äänien eristykseen.

B&W-malleissa on myös selvästi ajateltu tällaisia ei-paikallaanpysyviä äitejä, jotka onnistuvat kuulokkeen johdot sotkemaan ja rikkomaan. Molemmissa malleissa sai kuulokejohdon irti helposti toisesta kuulokkeesta ja vaihdossa selviäisi pelkällä johdon uudistamisella.Vielä kun olisivat varustaneet sellaisella johtokelaimella, jolla johdon saa nätisti rullaan säilytystä varten, niin olisi paketti lähtenyt mukaan oli hinta sitten mikä hyvänsä.


Nappi korvaan

Kokeilin myös saman valmistajan (B&W C5)  nappikuulokkeita. Niissä kuulokeosa laitetaan käytännössä korvaan sisään ja tuo kuvassa (numero 3) näkvä kiemura asetetaan korvalehdessä olevan rustokiemuran alle. Kuulokkeet tuntuivat pysyvän hyvin paikallaan ja kuuntelukokemus oli hyvä.

Jäin vain vähän miettimään niitä paljonpuhuttuja terveysvaikutuksia. Siitähän on hurjasti julkisuudessakin käyty keskusteluja, miten paljon kuuloon vaikuttaa se, että ääniaallot syötetään suoraan kuuloelimiin, eivätkä ne pääse hajautumaan ilmaan (kuten tavallisissa kuulokkeissa). Enpä tiedä, onko asiassa oikeaa laitaa vielä määritelty, mutta tällä kertaa jäivät kuulokkeet ostamatta (179 Eur). Ihan sama tilanne lienee myös  puhelimen mukana tulevilla kuulokkeilla sekä noilla isännän urheilukuulokkeilla, vaikkeivat ne ihan yhtä sisällä korvassa olekaan.

Yhteenvetona näistä sanottakoon, että ensimmäistä kertaa onnistuin liikkumaan kuulokkeen putoamatta joka toisella askeleella. Siitä iso plussa ! Johtorullaajaa jäin näissäkin kaipaamaan... 


Kuulokehiljaisuutta etsimässä 

Kokeilin myös Tivoli Audion Active Noise Canceling kuulokkeita (kuvassa numero 2) 179Eur.

Olen kuullut hyvää näistä hiljaisista kuulokkeista niitä avokonttoreissa käyttäviltä kollegoilta, mutta itse en kyllä huomannut suurtakaan eroa sen mukaan oliko äänimuuri-ominaisuus päällä vai ei. Tarkoituksenahan olisi, että ympäristön äänet eivät kuulokkeita käyttämällä pääse häiritsemään joko kuuntelukokemusta tai hiljaisuudessa keskittymistä. Minä kuitenkin kuulin kuulokkeillakin television äänen aika selkeästi, vaikkakin vaimennettuna. Joko en osannut käyttää toimintoa - tai sitten lupaus on vähän liioiteltu. Ainakin näin kotitoimistossa töitä tekevän on vaikea kuvitella tämän kokemuksen perusteella, että näistä kuulokkeista olisi varsinaista hyötyä työnteossa lasten pyöriessä ympärillä. Parempi suoja lienee vuosien varrella hankittu rautainen keskittymiskyky.


Mitä sitten ? 

En siis ostanut kuulokkeita, vaikka noita kalleimpia tekikin mieli. Olisin myös ihan mielelläni ottanut mukaani nuo nappikuulokkeetkin. Ei kai kirjojen kuuntelulla sentään saisi samanlaista vahinkoa aikaiseksi kuin esim. hevirokilla ? Muutaman äänikirjan olen käynnin jälkeen ostanut, joten tarvetta olisi. Ehkä nyt kuitenkin toistaiseksi jatkan vielä vain puhelinta kuuntelemalla ja lainaamalla isännän kuulokkeita (29 Eur Intersportista). Ehkä hän sitten jossain kohtaa hermostuu ja ostaa minulle jotkut hienot päästäkseen lainauspyynnöiltä rauhaan. Sitä odotellessa...

Yksi äänikirja lisää - Mielensäpahoittaja

Ostin Mielensäpahoittajan äänikirjana jäädessäni äitiyslomalle. Oli siis jo aikakin kuunnella, kun poikakin on jo yli vuoden... Itse asiassa, minä en saanut kuunneltua niin kauan kun oli cd:llä, mutta heti kun siirsin puhelimeen niin johan soi.


Hyvin soikin. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan mietteet sopivat hyvin välipaloiksi vaunukävelyllä tai lasta syöttäessä. Hauskoja ja aika usein liikuttaviakin tekstejä oli ilo kuunnella Antti Litjan lukemana. En silti ollut mitenkään hurjasti täpinöissäni kirjan suhteen. Itse asiassa en ole yhtään varma, että tulenko missään vaiheessa hankkimaan "jatko-osia". Ehkäpä juuri tieto noista jatko-osista vähän vierastuttaa. Tuntuu jotenkin suosion rahastamiselta, vaikka tottahan kirjailijalla on oikeus elantoaan hyvällä konseptilla laventaa, varsinkin kun ovat kuulemma ihan hyviä.

Mielensäpahoittajasta on kirjoitettu monissa blogeissa pitkään ja hartaasti, joten mitäpä tästä sitten sen enempää. Perinteinen, juro Suomimieshän siinä purkaa tuntojaan. Iäkäs henkilö purkaa harmitustaan moderniin maailmaan toisen aikakauden näkökulmasta, täydellä sydämellä. Ja niinhän se on, että jurotuksen alta usein löytyy hellä mieli...

Äänikirjoihin totuttelua

Elisa Kirjan palvelusta kokeilin myös äänikirjan lataamista. Palvelu toimi oikein hyvin ja parasta on, kun kirjan saa puhelimeen mukaansa. Hintakin oli testille aika sopiva eli 9,90Eur.

Poikien kanssa kuunneltiin Masan ja Ollin seikkailuja parina iltana ja hyvin tuntui uppoavan. Itse asiassa kyseessä ei kyllä ollut ihan puhdas äänikirja, johon ainakin minun määritelmässäni pääasiassa luetaan kirjan teksti vain pienillä äänitehosteilla. Tämän luokittelisin jo kuunnelmaksi ja mukana oli muutama hauska laulukin.

Masan ja Ollin tehtävä Egyptissä alkaa jo lomamatkan alussa, kun pojat bongaavat lentokoneessa oudosti käyttäytyvän miehen. Tutustuttuaan mieheen perillä paremmin, pojat sotkeutuvat ikivanhaan Kleopatran ja Octavianuksen väliseen kiistaan. Tutankhamonin haudasta löytyneellä patsaalla ja Helsinkin Kansallismuseosta varastetulla kuulalla on yhteinen historia ja kun ne kohtaavat toisensa, tapahtuu kummia.

Pojat tykkäsivät ja äitikin viihtyi tämän parissa. Harmillista oli vain, että tarina oli niin kovin lyhyt. Tätä olisi kyllä kuunnellut kauemminkin. Sen verran innostuttiin äänikirjoista, että ostoslistalla on parikin seuraavaa kesäloman ratoksi. Uskoisin, että ainakin lomamatkalla nuorimmaisen päiväunien aikaan saattaa äänikirja puhelimessa nousta arvoon arvaamattomaan...