Uuden keittiön kolme parasta ja kolme harmitusta

Jonkun verran aikaa on kulunut siitä, kun viimein voimme huokaista keittiörempan päättyneen. Enää puuttuvat  verhot. Viimeksimainitut on tosin ostettu jo viikkoja sitten, mutta näköjään ne eivät itsekseen sinne ikkunaan siirry. Tarttis varmaan tehrä jottai...

Tulen edelleen hyvälle mielelle joka kerran keittiöön astuessani, vaikka toki löytyy muutama harmituksen aihekin. Täydellistä, kun ei kai koskaan saa. Tähän listasin muutaman päällimmäisenä mieleen jääneen plussan ja miinuksen.


Harmituksen aiheita: 

1. Roskislaatikko 
Tässä kohtaa pääsi keskittyminen herpaantumaan, enkä tullut asiaa tutkineeksi tarpeeksi tarkkaan. Roskikset ovat matalia ja alalaatikossa, eli joka kerta pitää kumartua eikä ämpärin sisältö saa olla milliäkään yli ylärajan tai laatikko ei aukea kunnolla.
Olisi ollut niin paljon parempi ottaa vaikka viereen kaappi paperi, metalli ja sellaiselle roskalle ja sitten korkeaovinen roskisteline biolle ja sekajätteelle.
No, ensi kerralla sitten. Nyt on bio erikseen ja tällä mennään...

2. Äänekkäät kylmälaitteet 
Sitä luulisi, että kehityksen kehittyessä myös hiljaisuus lisääntyisi. Ehei - varsinkin AEGn pieni viinikaappi pitää sellaista rohinaa ja kohinaa, että se kävi jo kertaalleen sen takia huollossakin. Ei auttanut.
Pakastinkin hurisee niin, että luulisi melkein traktorin pihalla painelevan.
Äänitaso johtuu kuulemma uusimmista kylmäkoneista, niissä kun ei nyt sitten ole niitä freoneita, mutta vastaavasti sitten melusaastetta syntyy.
Ehkä jossain vaiheessa saamme uudet ja hiljaiset koneet, mutta nyt olen vain erityisen tyytyväinen siitä, ettemme ryhtyneet puhkomaan olohuoneen ja keittiön välistä seinää, vaan voin vain pistää oven kiinni ja koneet hurisevat seinien takana itsekseen.

3. Hanavarren lyhyys 
Siis hana itsessään on aivan mahtava. Halusin letkuvartisen hanan sillä tiskialtaamme on iso. Varsinainen varsi siis toimii erittäin hyvin, mutta haasteena on varsitelineen lyhyys. Vesisuihku päätyy niin lähelle altaan takaseinää, että ihan väkisinkin vettä menee aina myös hanan juurelle seinän viereen tasolle. Ärsyttävää, sitä saa sitten olla koko ajan pyyhkimässä ja altaassa olisi kyllä tilaa veden valua vähän keskemmälläkin.

BONUSHARMITUS: Bonuksena vielä muistutus miettiä ovien avautumissuunnat tarkasti. Meillä menee pari ovea vähän ristiin ja ainakin yksi yläovi kääntyy kavereihinsa nähden väärään suuntaan. Pikkujuttu, eikä onneksi haittaa keittiön käyttöä, mutta olisi tuonkin tietysti voinut vielä tarkemmin miettiä.


Ihastuksen huokauksia: 

1. THINK BIG! 
Iso niemeke, iso tiskiallas, maksimimäärä kaappeja. Ihan oikeasti rakastan isoa pöytätasoa niemekkeellä. Sen päälle mahtuu vaikka mitä ja se on selkeästi päätynyt sekä isännän että minun suosikkipaikaksi ruoanlaitossa.  Ehdottomasti kannatti maksimoida koko niin isoksi kuin vain kuvittelimme mahtuvan kulkemisen häiriintymättä. Yllättävän iso tuonne keittiöön mahtuikin - tuntuu, että väljyyttä on niemekkeen suuruudesta huolimatta enemmän kuin ennen.
"Tardis", sanoi sisko.

2. Korkea kuivatavarakaappi sisälaatikoilla 
Ensin mietin apteekkarinkaappia, mutta sitten yksi myyjä sanoi, että siitä tulee niin kovin painava tavaroiden kanssa ulos kiskottavaksi - totta. Niinpä päädyimme jääkaapin viereen sijoitettavaan korkeaan, kapeaan kaappiin, jonka sisällä on laatikot säilytystä varten.
Ihan huippujuttu. Sinne mahtuvat melkein kaikki kuivatavarat siististi, laatikot saa vedettyä ulos, joten pakettien taakse ei jää toisia piiloon vanhenemaan.
Kätevä, hyödyllinen ja oikeastaan aika kaunis ratkaisu. Suosittelen!

3. Maksimoi valot
Yksi vanhan keittiömme heikkouksista oli hämäryys. Huone on itään päin ja ikkunan edessä vielä rapun katos, joten luonnonvalo on  minimissään. Siksi sitä seinän puhkomistakin mietin, että saisi valoa olohuoneesta.
Päädyimme kuitenkin lisäämän ledinauhoja aivan jokaisen kaapin alle ja vielä pistämään kattoon kuolemantähden. Ei ole valosta puutetta ja nautin siitä aivan joka aamu, ja ilta, ja näillä keleillä päivälläkin etätyötä tehdessä.

BONUSLEMPPARI: höyryuuni. Oi, kyllä! Valintaa tehdessä mietin investoinnin suuruutta suhteessa hyötyyn, mutta sitten päätin vain antaa mennä. Ei se siinä kokonaisuudessa enää mitään vaikuttanut.
Hyvä, että päätin. Höyryuuni on kyllä leivonnassa ja varsinkin leivän leivonnassa ihan omaa luokkaansa...

Kaikkiaan olemme keittiöön oikein tyytyväisiä. Se on meidän näköisemme ja oloisemme. Ruoanlaitto väljässä ja omaan käyttöön sopivaksi suunnitellussa keittiössä on vielä entistä suurempi ilo. Nyt vaan pitäisi sitten saada jostain lisää aikaa kokkailuun...

Gnoccheja Kuolemantähden alla

Tuuli nipistelee poskipäitä ja aamukävelylle pitää laittaa pipo päähän (jopa sukkahousut olen jo suostunut pukemaan). Syksy on tullut ja syksyiset mieliteot. Gnoccheja oli siis pakko saada niin kuin näköjään joka vuosi suurin piirtein tähän aikaan (ainakin mikäli gnocchiartikkeleista voi jotain päätellä.)

Mikäs siinä oli isännän niitä tehdessä - upouudessa keittiössä.

Kyllä - luitte oikein! Keittiö on valmis! 

No, pari ihan pikkujuttua vielä, kuten 1 puuttuva hylly ja viinikaapista kuuluva rohina, jota huoltomies kutsutaan tarkistamaan. Niin, ja verhot... en ole vielä ehtinyt edes miettimään, mitä ikkunaan laittaisi. 

"Kiva, kun pidätte verhot auki niin naapuritkin näkevät, millainen tuli" - sanoi naapurin setä koirakävelyllään eli siinä me ollaan kuin näyteikkunassa kirkkaissa valoissa ulkona jo ollessa pimeää.

Pakko siis ruveta suunnittelemaan.  Ideoita ?

Uusi keittiö on tietysti ihana jo pelkästään siitä syystä, että on taas toimivat uuni ja hella ja vesipiste, vaikka tottahan sitä myös itse suunnittelemastaan nauttii ihan eri tavalla. Lisäksi mietimme siskon kanssa, miten tilantuntu on voinut suurentua. Minun mielestäni laitoimme isompia kalusteita (varsinkin niemeke on suurempi kuin entinen pöytä), mutta silti olo on väljempi. Seiniä ei minun käsittääkseni siirretty minnekään, mutta ihan selvästi mahdutaan paremmin.

"Tardis" - sanoi sisko, enkä voinut kuin nyökytellä. Tosin samalla katsellen lamppua, joka on ihan ilmiselvästi kallellaan vähän toiseen suuntaan. Kuolemantähtihän se siinä...

Naruista vetämällä tähti aukeaa...

Kolmen pojan perheessä tämä lamppu oli itsestäänselvä valinta. Se onkin osoittautunut jo nyt yhdeksi lempijutuistani keittiössä. Lampun näkemisestä vaan tulee hyvä mieli - eikä se käynyt liikaa edes budjetin päälle. (Ikeasta - kuinkas muuten)

Ensi keskiviikkona on keittiötoimittajan kanssa muutenkin tarkoitus keskustella budjetista. Seitsemän viikkoa ja kaksi kirjallista reklamaatiota. Keskustelusta on tulossa mielenkiintoinen.

Mutta nyt keskitytään nauttimaan uudesta keittiöstä ja sunnuntaista.

Päästiin kattilaostoksille...

Tällä viikolla mentiin toivonpilkahduksesta epätoivon syöverien kautta kattilaostoksille... että sellainen viikko.

Toivonpilkahdus oli alkuviikosta, kun paketteja ilmestyi tiuhaan tahtiin ja kuvittelimme saavamme keittiön edes melkein valmiiksi...

Epätoivo puolestaan iski paketteja purkaessa. Meille myyty liesituuletin kun oli ihan vääränlainen. Se ei olisi meidän keittiössämme edes toiminut. Jotta tunne olisi täydellinen, huomasin myös keittiösuunnittelijan kuvan olleen täysin erilainen kuin oikea tuote. Itse asiassa, kuvassa näkyvää tuotetta ei ole edes olemassa. Olin siis tehnyt keittiöpäätökseni täysin väärin perustein - Silmääni miellyttävä liesituuletin kun oli ratkaiseva tekijä.

Reklamaatio II lähti sähköpostilla.

No, ei siinä muu auttanut kuin antaa keittiömyyjän järjestää edes jonkinlainen toimiva vehje tilalle. Sitä odotellessa. Liesituuletinta meillä ei siis vieläkään ole, mutta hella ja uuni sentään saatiin paikoilleen - ja hana ja tiskikone! Pääsimme siis testaamaan induktioliettä ja vahvistamaan epäilykseni. Yli 25 vuotta vanha kattilani eivät tämän lieden kanssa toimi. Siispä Prisman kautta pastaveden keittoon...

Kaikkiaan siis remppaviikko 6 päättyi vähän positiivisenpaan tunnelmaan, mutta on tämä kyllä sellainen urakka, että ihan heti en taida mitään muuta remonttia aloittaa.

p.s. aloitin remppa-ajan laskemisen päivissä, nyt ollaan viikoissa - toivon tosiaan, ettei tarvitse laskea kuukausissa ennen kuin valmistuu. 

Kohti keittiötä...

Syksy on ihanaa aikaa. Uutta satoa riittää, herkut täyttävät purkit ja pakkasen, leivonnaiset pursuavat omenan makeutta, puolukan kirpeyttä... Paitsi niillä, jotka ovat olleet jo viisi viikkoa ilman keittiötä.

Vanhempieni pihalla kasvavan punakanelin oksat notkuivat ja minäkin kotiutin useamman kassillisen makeankirpeitä omenoita - vain jakaakseni niitä sitten eteenpäin pussi kerrallaan... Kyllähän meillä omenoita syödään, mutta rajansa siinäkin montako saa perheeseen päivittäin uppoamaan.

Viikolla melkein itketti, kun teki mieli omenapiirakkaa.

Ei ihme, että väsyttää. Keskeneräisyys on kuluttavaa ja sekasotkun keskellä eläminen (töiden tekeminen) ei auta asiaa. Lukeminenkin takkuaa, äänikirjojen kuuntelemisesta puhumattakaan. Ylikuormittuneet aivot kaipaavat aamukävelyillä tuulen suhinaa ja aaltojen loisketta enemmän kuin Mikael Karvajalan seikkailuja.

Ei kaikki silti ole ihan mustaa. Tällä viikolla asiat nytkähtivät eteenpäin ja viikko 5 tarkoitti keittiön muuttumista keittiön näköiseksi.

Ovet saatiin kaappeihin, välitilalevystä osa paikoilleen, pakastinkin on toiminnassa, viinikaappi paikoillaan...  Kyllä tämä tästä kai vielä keittiöksi muuttuu.

Vähän vain pelottaa. Jotenkin tämä remonttiprosessi on ollut niin pitkä ja harmittavainen, että osaako sitä valmiista keittiöstä sitten enää oikein iloitakaan ?

No, sen näyttää vain aika. Nyt taas odotellaan. Hana puuttuu, liesituuletin puuttuu, kaikki valot ja pistorasiat puuttuvat, pari korjauspalaa puuttuu... Sitten kun ne saadaan kotiin päästään ihmettelemään sähkömiehen, putkimiehen ja asentajien aikatauluja.

Hulluinta tässä on, että kuvittelin ostaneeni "avaimet käteen"-toimituksen. Arvatkaapa, paljonko minulta on mennyt aikaa koordinointiin ja varmisteluun ?

Teen tällä hetkellä töitä konsulttina - pitäisiköhän lähettää tuntilasku keittiötoimittajalle ?

Positive thinking

Torstaina olin varma siitä, että kohta aivoissa napsahtaa jokin suoni. Ihan vain siksi, etten oikein jaksaisi enää. Keittiöremontin kaaoksen keskelle on tullut taloyhtiön julkisivuremppa. Talo on ylösalaisin, piha täysin rempallaan - ja sitten hajosi auto. Isäntä palasi töistä kotiin julkisilla.

Aamulla päätin, että tästähän ei nyt sitten pääse muualle kuin eteenpäin. Puhelin käteen, hinausauto toimistolle ja kas kummaa... kyseessä olikin vain uransa loppuun päätynyt akku. Se saatiin korjattua ja taas rullaa.

Ruksi listalle ja  lisää positiivista ajattelua. Ulkoseinistä tulee tosi hienot ja meidän kohdaltamme homma lienee pulkassa alkuviikosta. Sitten voidaan pihaa hieman siistiä ja nauttia valoisan vaaleasta tunnelmasta.

Keittiöremontissakin tapahtuu edes virtuaalisesti. Kuljetusliike ilmoitti toimittavansa meille tiistaina 250kg keittiötä ja myyjä kuvailee viikonlopuksi valmistuvaa keittiötä. No, uskoo ken näkee... mutta toivossa on sentään hyvä elää.

Viikonlopun aikana olen listannut muitakin hyviä asioita. Olemme kaikki terveenä, töitä riittää, on asunto, on myös ruokaa - vaikka se vähän hankalaa välillä onkin.

Kyllä tämä tästä.

Ruoanlaittoonkin löytyy valonpilkahduksia.

"Onneksi on Kamado" - näin olen viime viikkojen aikana tainnut huokaista useamman kerran joka viikko. Onhan se ollut kiva saada edes viikonloppuna lämmintä ruokaa ihan kotona, vaikkei keittiötä olekaan käytössä.

Varsinkin yhteen marinadiin olemme tänä kesänä tykästyneet hurjasti. Aluksi bongasin reseptin vanhasta ranskalaisesta ruokalehdestä ihan vain siksi, että siinä käytetään rakuunaa. Meillä kun pihalla rakuuna oli kesän aikana villiintynyt kokonaan ja vallannut jo puolet penkistä.

Valloitusretkelle innostunutta rakuunaa saa edes vähän kuriin kuivaamalla sitä säännöllisesti talven varalla ja upottamalla ison kourallisen kerrallaan vaikka tähän marinadiin.

 Lopputuloksena on hienostunut, hitusen anikselle vivahtava maku, joka yhdistettynä sinappiin ja hunajaan takaa todellisen herkun. Sopii vaalealla lihalle.

Kana/possupalat grillissä 

Sekoita marinadi.

2 rkl oliiviöljyä
1-2 dl Dijonin sinappia
iso kourallinen rakuunaa silputtuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1tl murskattuja korianterinsiemeniä
1rkl hunajaa
suolaa ja pippuria

Kierittele 8 broilerin rintafilettä tai sama määrä possua paloina marinadissa ja kypsennä grillillä epäsuorassa lämmössä puolisen tuntia usein käännellen. Pienemmät palat voivat tietysti kypsyä nopeamminkin.

Tarjoile raikkaan salaatin kera.

Aina joskus sitä tekisi mieli pyllistää...

Aina joskus sitä tekisi mieli pyllistää. Pistäis vaan pään veteen ja antais piut paut kaikille vaatimuksille ja kysymyksille ja odotuksille. Kauan ei kuitenkaan kestä, kun vedestä on nokka nostettava ja suunnattava eteenpäin. Elämä ei pysähdy.

Paitsi keittiöremontti. Tässä meni viikko, kun ei tapahtunut yhtikäs mitään. Paitsi, että minä lähetin viestejä, soitin ja olin muutenkin varsinainen kiusa keittiötoimittajalle. Myönnetään, hiukan liioittelin. Kävi meillä sentään perjantaina keittiötasojen mittaaja.

Itse asiassa, jos asiaa katsotaan positiivisesti, niin onhan tässä ollut viikon aikana kaksi hurjaa askelta eteenpäin. Viime perjantaina saatiin jääkaappi käyttöön ja nyt sitten päästään edes odottelemaan niitä keittiötasoja. Keittiöremontin etenemisen illuusio vahvistuu.

Syytä olisi kyllä muuttua illuusiosta todellisuudeksi reippaassa tahdissa, mielellään ennen kuin minä pimahdan ihan lopullisesti. Työstressin, koulujen alkamisen lisäjuttujen ja keittiörempan keskellä kärvistelyn paine on näköjään hieman liikaa, ainakin jos asiaa kysyy meidän kuopukselta.

Tässä viikolla nimittäin hän seurasi äidin touhuja, kun tein kaakaota ilman kaakaota ja kaadoin kahvikapselit roskapussin sijaan parketille.

"Äiti, oletko väsynyt?"
"Kai vähän"

Sitten lähetin hänet kouluun tuntia etuajassa...

Siihen se sitten töksähti, mutta syötävä on...

Kaksi viikkoa keittiöremonttia takana, eli 10 arkipäivää, jotka todellisuudessa kutistuivat 7 jonkulaista remonttityötä sisältävään päivään... Kuulostaako tutulta ?

Jep, tässä kävi juuri niin klassisesti kuin tuossa vähän pelkäsin ja rakennusalan aikatauluviivästykset iskivät meidänkin projektiimme. Ensin puuttui puolet keittiötoimittajan toimituksesta - vai mitä pidätte keittiöstä ilman ovia ja liesituuletinta ?

Sitten todettiin, että keittiötasovalmistajalle oli jäänyt mittakäynti aikatauluttamatta. Kaikkihan me tiedämme, miten paljon nyt joka puolella pääkaupunkiseutua rakennetaan ja isot työmaat näköjään ajavat tällaisen yhden perheen keittiön ohitse prioriteeteissa. Mittaaja ehtii paikalle (ehkä) vasta ensi viikon loppupuolella.

Tämä siis tarkoittaa, että a) keittiön valmistuminen taitaa viivästyä min 1-2 viikkoa ja b) maanantaina lähtee toimittajalle reklamaatio eikä meidän tililtämme siirry heille ensimmäistäkään euroa ennen kuin aikataulut ovat vähintäänkin selvinneet ja hommat nytkähtäneet eteenpäin.

Onneksi sentään saatiin jääkaappi päälle! Ilman sitä olisin varmaan tänä viikonloppuna pimahtanut ihan lopullisesti. Näinkin ottaa sekamelska päähän ja ahdistaa. Tiedän, että tästä taas selvitään, mutta tämä härdelli on ihan tarpeeksi karsea ilman ylimääräistä päänsärkyäkin.

Niin, ja tykkään lattian väristä ihan kauheasti.

Syötävä kuitenkin on, oli sitten keittiötä eli ei.

Viikolla on hyödynnetty keittiöttömiä mahdollisuuksia perinpohjaisesti: 

Maanantai - Kotipizza
Tiistai - K-Supermarketin salaattibaari
Keskiviikko - höyrykeittimessä perunat, parmankinkkua, savulohta, jugurttikastiketta, raejuustoa ja kasviksia
Torstai Foodoran korealaista
perjantain salaattibaari täydennettynä grillikanalla K-supermarketista
lauantaina - grillattiin ja tehtiin hotdogeja  ja illalla kaikkea sälää
sunnuntaina - Naapurustosta löytyvä georgialainen ravintola Rioni isännän synttärilounaalla.

Onneksi on tuo jääkaappi, niin ei olla ihan kädestä suuhun meiningillä.

Mitä syödään ilman keittiötä ?

Keittiöremontin aikana ruokahuoltoa vaikeuttaa muutama ennakoitu ja pari yllättämään päässyttä juttua:

1. Ei ole jääkaappia. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki kylmää vaativa on syötävä samantien kerralla eikä ruokaa saa jäädä tähteeksi laisinkaan. Tämän toki tiesinkin ja siitä selvitään. 
2. Ei ole uunia eikä hellaa. Onneksi on vohvelirauta, höyrykeitin ja pihalla grilli. Ruoan kuumennus siis onnistuu tavalla tai toisella. Meillä ei ole mikroa, joten se vähän rajoittaa, mutta selviämme kyllä. Sitä paitsi, kesällä syödään myös paljon salaatteja, eikös? 
3. Tiskaaminen on yllättävän tuskaista  kylppärissä - varsinkin näin tiskikoneeseen tottuneelle. Tämä pääsi vähän yllättämään. Varsinkin, kun olemme kuitenkin myös syöneet aika paljon poissa kotoa tai noutoruokaa. 
4. Lapset kyllästyivät hamppreihin kahden kerran jälkeen eivätkä haluakaan ulos syömään! Tätä en osannut ennakoida... Kaksi kertaa hampurilaisia samalla viikolla oli selvästi jo liikaa ja mutinaa oli havaittavissa toisen kohdalla "iänikuisista hamppareista" - Siis mitäh ?

Tuossa kai suurimmat. Ruokaa on kuitenkin saatu eikä kukaan ole valittanut nälkää näkevänsä. Asiaa auttavat tietysti kouluruokailut ja iltapäiväkerhon välipala. Tilannetta puolestaan huonontavat kiireiset aikataulut ja venyvät työpäivät, ylimääräiset remonttireissut (maaliostokset jne...) sekä isännän työmatkat, jolloin ruokahuolto on vain yhden aikuisen varassa.


Mitä sitten ollaan tähän mennessä syöty ? 

Eka viikko:

• Su jo aloitettiin, kun keittiö oli tyhjennetty ja juhlittiin keskimmäisen synttäreitä eli Sushibuffet 
• Maanantaina ekat hampparit Mäkkäristä 
• Tiistaina räjäytettiin pankki ja käytiin Sandrossa 
• Keskiviikkona äidillä oli budjettimorkkis ja ruokana hätävarakasasta "pikaruokaa" eli pikanuudeleita tai muita purkkeja, joihin lisättiin vain kuuma vesi
• Torstaina toiset hampparit - taas Mäkkäristä 
• Perjantaina äiti kuuli valitukset ja tehtiin pihalla kesäkurpitsa-halloumivohveleita 

• Lauantaina lounas kuitattiin hätävarakasasta löytyvillä purkeilla ja rieskalla - illalla grillattiin, onneksi sillä...
• Sunnuntaina satoi! Suuntana lounaalle Woolshed Helsingissä (suuri suositus! Rento paikka ja ihan huikean hyvä ruoka) ja illalla... niin, mitäs me taas syötiinkään? Taisi olla vuorossa perinteinen kasvisdippi ja vähän parmankinkkua keksien päällä. Päivän mätön jälkeen ei kellään ollut oikein nälkä. 

Yllättävää tässä koko rumbassa on ollut, että huolimatta parista normitasoa hintavammasta ulkonasyömisestä, ei luottokortin summa ole toistaiseksi paljonkaan tavallista kuukautta korkeampi. Luulen tämän johtuvan siitä, että ruokaan liittyvät heräteostokset ovat tavallista pienemmät. Emme me yleensäkään hirveästi heitä ruokaa menemään, mutta nyt taidetaan kylmätilojen puuttuessa olla entistä tarkempia - tai sitten vaan syödään harvemmin ja vähemmän...

Saa nähdä. Täytyy yrittää pitää sama moodi päällä sittenkin, kun uusi keittiö on käytössä. Tosin pelkään homman levähtävän käsiin ihan vain siitä riemusta, että voi taas kokata vapaasti - tai sitten käy siskon ennustuksen mukaan. Kokkausinto hiippuu kevään tasolle siinä samassa hetkessä, kun keittiön ovi avautuu...

p.s. Päivittäisiä remppakuulumisia voi seurata Instan puolella... Minna Vuo-Cho 

Tervetuloa mukaan! 

Elämää keittiöremontin keskellä - ekan viikon jälkeen

Ensimmäiset 5 päivää keittiöremppaa on nyt takana. Viikkoon mahtuu niin iloa muutoksesta kuin turhautumista muutoksen hitaudesta. Vähän vuoristorataa ja ristiriitaisia ajatuksia.

Alun nopean purun jälkeen (eka päivä täällä) päästiin asbestipoistoon. Edessä oli pari päivää muovia ja odotusta.

Tiistai ja keskiviikko siis olivat hiljaisia päiviä, joiden aikaana ainoa näkyvä muutos oli välitilan laattojen poisto. Torstainakaan ei mitään tapahtunut ennen iltapäivää. Täytyy sanoa, että tällaiselle toimintaan tottuneelle oli odottelu hivenen turhauttavaa. Neljännen remonttipäivän saldona kun oli vain hieman tasoitetta seinille ja etuajassa saapuneet kodinkoneet keskellä olohuonetta...

Onneksi perjantaina sitten taas päästiin vauhtiin. Seiniä tasoitettiin lisää, keittiötoimitus tuli, maalia läästittiin ja osa kalusteista pääsi jo paikoilleen.

Näyttää jo vähän keittiöltä, vai mitä ?

Toivo herää, että tästä vielä valmista tulee. Tosin keittiötoimituksesta puuttui noin puolet osista mm. kaikki ovet. Keittiötoimittajan onni on, että perilletulleet osat olivat ensimmäiseksi tarvittavia. Muuten olisi linjoja pitkin tullut yksi hyvin turhautunut asiakas. Nyt hillitsen itseni ainakin ensi viikkoon...

Joka tapauksessa jo nyt näyttää siltä, että alunperin luvatut 2 viikkoa eivät tule pitämään. 

Tiesin keittiötasojen todennäköisesti viivästyvän. Siinä suostuin mutisematta varmistamaan mitat kiirehtimisen sijaan. Kivikomposiittitasojen korjailu jälkikäteen kun ei ole ihan helppo juttu. Tarkat mitat siis otetaan vasta alakaappien ollessa paikoillaan ja sen jälkeen odotellaan 2-3 viikkoa.

Siihen en ole suostunut, että mittaamisen ajoitus viivästyy toimituksesta puuttuvien alakaapin osien vuoksi. Armonaikaa toimittajalla on tiistaihin saakka, sen jälkeen lähtee reklamaatio toimituksen viivästyksestä, jollei tasojen mittausta saada tehtyä...

Olenko inhottavan nipo asiakas ? Ehkä. Olen vain tottunut siihen, että sovitut asiat myös pidetään. Toivon, että näin käy myös tässä tapauksessa. Elämä ilman keittiötä on siedettävää, mutta hankalaa. Kaikkein ärsyttävintä on tiskiaaminen kylppärissä...

Keittiörempan hyvät ja huonot tähän mennessä :

PLUSSAA 

• remppamiehet tuntuvat osaavan asiansa ja käyttävät aivojaan työtä tehdessään - eli nappasivat kiinni jo kahdesta suunnittelussa olevasta epäjohdonmukaisuudesta 
• on ihanaa, kun keittiö alkaa muotoutumaan. Olen tosi tyytyväinen ainakin seinän väriin ja kaappien puun vaaleuteen (ovet vielä puuttuvat) 
• keittiötoimituksen vaiheistuminen - jos kaikki olisi tullut kerralla, emme mahtuisi liikkumaan olohuoneessa. Joka pilvessä on hopeareunuksensa. 
• kaunis keli, joka on mahdollistanut työnteon ja syömisen ja muutenkin elämisen pihan puolella. Etätoimisto aurinkoisella terassilla markiisin varjossa ei ole hullumpi juttu.

OTTAA PÄÄHÄN 

• keittiötoimituksesta puuttuvat osat. Tämä on ok tilanhallinnan osalta, mutta erittäin EI OK, jos remontin valmistuminen viivästyy toimitusvaikeuksien vuoksi. Remppamiehien mukaan tämä on sama juttu joka vuosi kesälomien tehdastauon jälkeen - katsotaan, miten käy. 
• Ruokahuolto on yllättävän vaikeaa. Kaiken lisäksi lapset jo  mutisevat "iänikuisista hampurilaisista". Enpä olisi uskonut moista kuulevani kahden viikkoon mahtuvan hampurilaiskerran jälkeen. - Tänään grillataan. 
• Tiskaamisen hankaluus... arvatkaapa onko meillä syöty sormiruokaa ? 

Kaikkiaan ensimmäinen viikko meni yllättävän kivuttomasti, vaikka asumme remontin keskellä. Asiaa auttavat kouluruokailut ja yleensä lasten päivien täysi ohjelma. Saa nähdä, miten ensi viikolla sujuu. 

Kun ei voi niin tekee mieli - kokata kesäkurpitsaa

Minulla on koko kevään ja kesän ollut kokkausblokki. Ei muka ehdi tekemään ruokaa tai edes suunnitelemaan aterioita, tai sitten on keittiössä ruuhkaa. En minä tietenkään siitä valita, että pojatkin viihtyvät hellan vieressä. Eivät he siellä koko ajan touhua vaan kokkaamattomuuteni on ihan oma vikani. Ei vaan huvita.

Nyt sitten on keittiö räjäytetty tyhjäksi, astiat ympäri huushollia ja ruokahuolto lähinnä noutoruokaa tai pikanuudeleita. Vaan arvatkaapa kenen tekee mieli tehdä ruokaa? Mieli vilisee mielenkiintoisia reseptejä, silmät löytävät niitä joka puolelta ja ainesten mainitseminen saa veden herahtamaan kielelle.

Viimeksi alkoi tehdä mieli tänään kesäkurpitsaa. Sisko mainitsi  tehneensä siitä hyvää kasvispaistosta  ja minunkin tietysti alkoi tehdä mieli. Nyt kannattaakin hyödyntää tämän hetken sesonkikasvista, jota lähikaupassakin myytiin kotimaista 69 senttiä / kilo. Vaan kun se keittiö ei nyt sitten olekaan käytettävissä...

No, ainahan sitä voi miettiä, mitä sitten vajaan kahden viikon päästä uudessa keittiössä haluaisi kokata. Kesäkurpitsaresepteistä mieleen juolahtivat ensimmäisinä seuraavat.

Kesäkurpitsa-fetakuskus  on ikilempparini. Oih ja voih, tätä salaattia syötiin yhdessä vaiheessa harva se viikko. Välissä se painui jostain syystä unholaan, mutta tiedän tuolta laatikoista löytyvän couscous-ryynejä sekä cashew-pähkinöitä... ei puutu kuin feta ja kesäkurpitsa ja... no, se hella.

Sitten jo melkein maistoin suussani tsatsikin raikkauden ja valkosipulinpoltteen yhdistettynä rapsakoihin kesäkurpitsakiekkoihin. 

Kesäkurpitsaa yksinkertaisesti pannulla pyöräytettynä kevyellä leivityksellä ja mausteilla. Siitä ei herkku enää paljon yksinkertaisemmaksi pääse - eikä muuten paremmaksikaan. Näitä tehdään yleensä aina satoaikaan, sillä perheeseen uppoaa aika uskomaton määrä kesäkurpitsaa tällä tavoin valmistettuna. Mikäpä sitä ei rasvassa paistettuna olisi herkullista ? Vaikka tässä sentään mennään vielä suht kevyellä.

Tällä hetkellä haasteena on tietysti juuri tuo paistaminen, mutta onneksi viimeisenä muistin - voi ihanuuksien ihanuus - reseptin, jota voin tehdä nytkin, ilman keittiötä. Ensin pitää vain kaivaa vohvelirauta tuolta jostain tavarakasoista ja sitten voidaankin lasten kanssa paistaa kesäkurpitsa-halloumi-vohveleita (Brunssikirjan ohjeella)!

Oliskohan tässä meidän perjantaiherkkumme ?

EDIT: Jotain maukasta -blogin Mari listasi myös suosikkejaan. Jos satoa riittää ja kaipaatte ideoita, niin siellä on monta herkullista! 

Keittiörempan alku - Päivä 1

No huh, huh - olipa siinä hommaa. Keittiön tyhjentäminen käy työstä. Aktiivisuusmittarikin näytti 130% sunnuntaina ilman minkäännäköistä lenkkiä. Nyt on keittiö kuitenkin tyhjennetty.

Tuosta siis lähdettiin aamulla liikkeelle... Nyt tilanne näyttää tältä.

Eli edelleen tyhjenee.

Huomenna sitten lähtevät nuo välitilan laatat. Niiden takaa juuri löytyi sitä asbestia, joten huputusta on tiedossa.

Tänään ei löytynyt yllätyksiä, mutta asbestikeskustelun jälkeen on jo selvitelty myös kodinkonetoimittajan toimitusten viivästyksiä. Me emme niistä tällä kertaa ole kärsineet (toistaiseksi), sillä keittiötoimittajan ripeän toiminnan ansiosta ennakointi toimi ja kodinkoneet tilattiin lähikodinkoneliikkeestä. Heidän laskuan en tosin vielä ole nähnyt (pitäisi tulla tänään) eikä toimitusta ole aikataulutettu, mutta onhan tässä vielä ensi viikkoon aikaa ennen kuin ne tarvitaan...

Peukut pystyyn...

Tästä se lähtee! 

Kannattaa poiketa Instan puolelle, jos haluat seurata päivittäistä etenemistä. Sinne laitan tarinoihin kuvia.  Minna Vuo-Cho

Asbestia komisario Palmu ? No pahus, niin onkin.

No niinhän siinä sitten kävi, että asbesti testattiin sekä keittiöstä että molemmista kylpyhuoneista sekä saunakamarin laatoitetusta lattiasta. Olettamuksena oli, ettei mitään löytyisi, mutta niin vain oli keittiön välitilan laatoituksen alle jätetty edellisessä remontissa aiempia kiinnityslaasteja pohjalle ja siellähän asbesti sitten lymyili.

Onneksi asbestia löytyi vain keittiöstä, mutta tietysti vähän harmillisesti juuri keittiöstä, joka nyt on työn alla. Eikä siinä sitten auttanut muu kuin sopia oikeanlainen asbestipurku välitilan laatoille. Niinpä keittiön kustannukseen tuli uusia eriä jo ennen kuin koko remonttia on aloitettu.

199€ pamahti pelkästä testauksesta - ja tämä oli kesäkampanjahinta eli yleensä joutuu pulittamaan melkein 300€!
Lisäksi pelkkä välitilan purku tulee lisäämään n.1350€ keittiön kokonaishintaan. Jännityksellä jäämme odottamaan, mitä muita yllätyksiä vielä on edessä.

Ei ole halpaa vanhojen myrkkyjen välttely, mutta parempi kuitenkin tehdä kunnolla. Vaikkei säädöksiä ottaisikaan huomioon, niin meidän on tarkoitus asua kotona keittiöremontin aikana, eikä ajatus asbestipölystä ja lapsista samassa huushollissa tunnu kauhean kivalta. Nyt ei pitäisi olla vaaraa.

Vielä viikko remontin alkuun ja keittiötä pitäisi alkaa ihan oikeasti tyhjentämään. Ehkä sitä jo tänään saisi jotain aikaiseksi. Ainakin lämpötilan pitäisi olla hommaan hitusen sopivampi - aamukahville hain ylleni aamutakin, kun pihalla oli viileää.

Luurit korviin ja töpinäksi. Vähän harmi, että tulin jo kuunnelleeksi kaikki kolme Waltarin Komiosario Palmua. Niiden kanssa aika kului kuin siivillä, vaikkei viimeisin ei ihan yltänytkään kahden ensimmäisen tasolle.

Mika Waltari : Tähdet kertovat, komisario  Palmu ja Kuka murhasi rouva Skrofin 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
äänikirjan lukijana Lars Svedberg 

Itse asiassa minusta kaikkein paras Palmu on Kuka murhasi rouva Skrofin. Siinä tarina soljuu, henkilöhahmot ovat hauskasti hivenen karikatyyrejä, mutta juuri ja juuri uskottavan tällä puolella. Käänteitä riittää, kun Palmu selvittää rikkaan ja itaran rouva Skrofin kohtaloa.

Tähdet kertovat, komisario Palmu on omalla tavallaan viehättävä, mutta siinä päähenkilönä on ennemminkin aiemmissa osissa Palmun nuorena apulaisena aloittanut, mutta nykyään poliisipomon sijaisena toimiva kertoja. En oikein jaksanut kertojan touhuja sillä hän osoittautui ehkä naiivimmaksi kuin olisi asemansa perusteella voinut kuvitella ja Palmu on melkein sivuroolissa, mikä ehkä teki tästä sarjan dekkarista myös vähemmän vetävän.

Waltari kirjoitti kolmannen Palmunsa paljon myöhemmin kuin kaksi ensimmäistä ja pääsi sen ansiosta omien sanojensa mukaan yli pitkästä kuivasta kirjoituskaudesta. Ehkä pieni takeltelu ja väkinäisyys kerronnassa johtuu juuri tuosta, tai sitten siitä, että kirja on alunperin tehty elokuvakäsikirjoitukseksi.

Kaikki ovat kuitenkin laadukasta klassikkokuunneltavaa, jonka parissa ainakin minä viihdyin. Lars Svedberg lukijana on edelleen ihan omaa luokkaansa. Jotenkin hänen lukutapansa on huipussaan klassikkodekkareissa (Christiet, Waltari), vaikka toki esim. Sinuhe egyptiläinen Svedbergin lukemana nousee ihan uusiin sfääreihin.

Palmu-dekkarien Suomi-filmimäinen miljöö viime vuosisadalta vie ajatukset leppoisampaan aikakauteen, vaikka kyseessä murhatarinat ja dekkarit ovatkin. Jännästi huomaan kaipaavani varsinkin kesällä tuota hivenen nostalgista tunnelmaa. Ehkä se vie ajatukset tarpeeksi kauas hektisestä nykyelämästä ja kun en tuota aikaa itse ole kokenut, on historiaa helppo romantisoida.

Asbestia, komisario Palmu ?

Eikä pilvien ylläkään oikein paistanut aurinko

Samalla, kun työmatkoilla kuuntelin kaasusta komisario Palmun tapaan, jouduin myös järjestämään keittiöremonttia varten taloyhtiön vaatimaa asbestitarkistusta. Kirja on varsin viihdyttävä ja Lars Svedbergin lukemana kuuluu ehdottomasti suositeltaviin dekkariklassikoihin äänikirjoina, mutta asbesti aiheutti lievää päänsärkyä ihan etänäkin.

"Täh?", oli ensimmäinen reaktioni, jonka jakoi myös keittiömme suunnittelija vaatimuksen saapuessa inboxiin. Siis talohan on rakennettu jo 60-luvun puolella, mutta eikös remonteissa 2000-luvun alussa jo olleet materiaalit asbestivapaita ? Meillä kun on tehty sekä keittiöremppa että kylppärit uusiksi siinä kohtaa. Luulisi asbestin saaneen kyytiä?

No, tiedustelin asiaa isännöitsijältä, mutta kovasti näytti tiukalta säännöltä. Ei siinä mikään auttanut. Reissun päältä varaus päälle ja asbestitestit tilaukseen.

Nopeastihan tuo käy, kun netistä tarkistaa ja melkein satasen säästin kesätarjousta tarkkaillessa. Vähän harmitti, etten ehtinyt tarkemmin isännöitsijältä perusteluja vielä vaatimaan, mutta kun loma painaa päälle ja remppa on pian loman jälkeen... pakkohan tuo on hoitaa, vaikka melkein 200€ napsahti keittiörempalle lisähintaa.

Pikkuisen silti ihmetyttää ja taidan asiaa vielä isännöitsijältä kysyä. Onko kyseessä se, ettei aiemmasta remontista ole heillä tietoa vai rakennetaanko tässä jonkinlaista rahakonetta asbestitestausfirmoille ? Haistanko jo salaliittoa? (Joo, tiedän, pitää vaihtaa välillä dekkareista välillä, johonkin maailmoja syleilevämpään...) 

Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, jos sattuu asumaan ennen 1995 rakennetussa talossa. Siinä ei näköjään paljon aiemmat remontit paina, kun isännöitsijä asettaa ehtoja...

Kesälomaa odotellessa - suunnitelmia ja luettuja

Ei liene kenellekään kiirevalituksiani lukeneelle yllätys, että tämän vuoden vähiten on kirjoja tullut luettua kesäkuussa. Ei vaan ole ehtinyt ja ylikierroksella jatkuvasti käyvät aivot ovat "pakottaneet" myös kirjahyppelyyn pahemmin kuin kai koskaan ennen.

Ettei tämä nyt menisi ihan kokonaan töiden syyttelyksi, todettakoon, että myös keittiörempan suunnittelu on edennyt siihen vaiheeseen, että valinnat on tehty, sopimus allekirjoitettu ja remontti alkamassa kesälomien jälkeen viikolla 33...

Arvaatteko kumpaan sitten lopulta päädyimme ? 

Olisitteko kiinnostuneita kuulemaan lisää ? Jotain voisin remppapohdinnoista ja toteutuksesta laittaa tännekin.

Lukupenkki on ollut lähinnä tyhjänä, vaikka keli olisi kelvannut 

Kesäkuun luetut

Jotain sentään tuli kesäkuussakin luettua, lähinnä lentokoneissa. Kaikkiaan listalta löytyy 7 kirjaa.

Joukossa on kaksi äänikirjaa, joista toisen kuuntelimme iltasatuina (Puluboin ja Ponin komerokirja). Kiireestä kertonee sekin, että iltasatukirjoja ei kuukauteen mahdu kuin yksi. Äiti kun oli työmatkoilla melkein kaksi viikkoa kuukaudesta...

Toinen äänikirjoista oli P.D.Jamesin klassikkodekkari Dalgliesh ja kuolema. Aivan huikea lukukokemus, joka tietysti kesti myös reippaat 12h, joten sinänsä ei ihme, ettei kauhean montaa muuta äänikirjaa listalta löydykään.

Painettuja kirjoja luettujen listalta löytyy tasan yksi. Mari Moilasen Taikinakirja, josta ihan ehdottomasti pitäisi kirjoittaa. Tein nimittäin jo pullavanukasta, joka oli naminami herkullista ja kirja ansaitsee muutenkin tulla blogissa huomatuksi.

Terhi Rannelan Frau oli vaikuttava ja tavallaan lievää pahoinvointia aiheuttava kuvaus erään natsijohtajan vaimosta ja yhden salamurhan vaikutuksista monien elämään. Yuval Noah Hararin Sapiens taas on paljon puhuttu tietokirja ihmiskunnan historiasta. Sen ajatuskuviot eivät ehkä ole varsinaisesti uusia, mutta ne on koottu mielenkiintoiseksi, ymmärrettäväksi ja ajatuksia herättäväksi kokonaisuudeksi.

Sitten onkin kuukauden luetuista jäljellä vain kaksi hömppäsarjaan osuvaa viihdekirjaa. Toisessa  (Kitty French: The Sceletons at Scarborough House)  ollaan taas tekemisissä kummitusten kanssa, kun Melody päättää irtautua perheen selvännäkijäbisneksestä ja laittaa pystyyn oman haamujen karkotusta tarjoavan yrityksensä. Toisessa taas (Angie Fox: The Accidental Demon Slayer)  Lizzie saa tietää olevansa kauan kaivattu demonien surmaaja, kun hänen isoäitinsä eli "Punaisten kallojen" -jengiin kuuluva moottoripyöränoita saapuu etsimään häntä ja vie mukanaan vauhdikkaalle pakomatkalle ympäri maata ja helvettiä.

Yep,  viihdyttävää, eikö totta? Itse asiassa nämä ovat niitä kirjoja, jotka voisivat helposti lipsahtaa naurettavuuden toiselle puolen, mutta molemmat välttävät korniuden ansan juuri ja juuri. Eiväthän ne mitään syvällistä henkilökuvausta ja filosofisia teemoja pohdiskelevaa juonta varsinaisesti sisällä, mutta muutamat naurunhörähdykset oli lukiessa havaittavissa.


Lomalle lompsis 

Viisi päivää töitä jäljellä. Kollega kysyi, joko lasken tunteja, mutta en taida uskaltaa. Sen verran pitkiä päiviä on tiedossa, varsinkin kun joukossa on pari tien päällä. Usko on kuitenkin vahva, sieltä se loma tulee.

Perjantaina pistän muistilistan jakoon, koneen kiinni ja vaihdan vapaalle. Ihan oikeasti. Työpuhelinkin kääntyy äänettömälle ja piiloon samaan kaappiin koneen kanssa.

Sitä odotellessa.

Kesäkatsausta ja keittiöremppaa

Tänä vuonna kesä tuntuu jo kestäneen ikuisuuksia. En minä valita. Nämä kelit ovat olleet balsamia muutaman edellisenä kesänä aurinkoa epätoivoisesti kaivanneelle mielelleni. Onkin muuten kumma, miten sitä vanhetessaan alkaa huomata auringon puuttuvan. Olivatko lapsuuden ja nuoruuden kesät oikeasti niin paljon aurinkoisempia, vai kasvaako valontarve iän myötä ?

Eikä kesäloma ole vielä edes alkanut! Vielä kolme kokonaista työviikkoa ennen kuin voi pistää läppärin kiinni ja työpuhelimen reppuun odottamaan. Noihin kolmeen viikkoon mahtuu vielä vuoren verran tekemistä, mutta en minä valita (ainakaan kovin paljon). Toki sitä olisi kiva niinsanotusti laskeutua lomaan vähitellen tahtia hiljentäen, mutta loman saapuminen kai on tärkeintä ? Vaikka siihen sitten tipahtaisikin totaaliromahduksella?

Töitä on tosiaan taas riittänyt, kuten blogin hiljaisuudesta kai on voinut päätelläkin. Lisäksi (kun ei vissiin ollut tarpeeksi tekemistä) aloimme suunnittelemaan keittiöremonttia. Päätin kerrankin tehdä asian kunnolla, eli nyt on kuvia ja suunnitelmia hiottu huolella ja pieteetillä. Olen muistuttanut itseäni impulsiivisten päätösten vaaroista ja onhan suunnittelu tietysti myös hauskaa puuhaa.

 Tällä hetkellä on vastakkain kaksi vaihtoehtoa, jotka totta puhuen kyllä jostain kumman syystä muistuttavat rakenteellisesti toisiaan todella paljon. Eroa on lähinnä värimaailmassa ja liesituulettimessa...

Kumman ottaisi ? 

Vaaleanharmaan ja valoisan peruskeittiön vaiko antrasiittiovet ja vaaleaa puuta? Vaikea päätös. Jälkimmäinen on enemmän chic ja aikuismainen, mutta ensimmäinen taas ainakin kuvissa toisi pimeään keittiöön enemmän valoa.

Tässä muuten huomataan teknologian vaikutus myyntitilanteissa. Toisen toimittajan suunnitteluohjelma on selkeästi kuviensa suhteen parempi, värit ja valot toistuvat selkeämpinä. Toisaalta käy mielessä myös, voiko tunnelmaan luottaa. Meidän keittiöömme ei tule samalla tavalla valoa ikkunasta kuin kuvissa...

Toisen toimittajan kuvat taas ovat liian harmaita, enemmänkin rakennekuvia, mutta heidän kaupassaan on mahdollisuus makustella keittiötä virtuaalitodellisuuden avulla. Se onkin ehdottoman hyvä tapa tarkastella suunnitelmaa, sillä keittiöelementtejä pääsee kiertelemään, jolloin huomaa monta kuvissa helposti huomaamattomaksi jäävää juttua. Paitsi ne värit eivät taaskaan toistu oikein. Heidän onnekseen juuri nuo värit olivat kaupassa näytekeittiössä, muuten olisin hylännyt vaihtoehdon samantien.

Saa nähdä, miten käy. Pian pitäisi tehdä päätöksiä, jos haluamme remontin käyntiin heti kesälomien jälkeen...