Uuden keittiön kolme parasta ja kolme harmitusta

Jonkun verran aikaa on kulunut siitä, kun viimein voimme huokaista keittiörempan päättyneen. Enää puuttuvat  verhot. Viimeksimainitut on tosin ostettu jo viikkoja sitten, mutta näköjään ne eivät itsekseen sinne ikkunaan siirry. Tarttis varmaan tehrä jottai...

Tulen edelleen hyvälle mielelle joka kerran keittiöön astuessani, vaikka toki löytyy muutama harmituksen aihekin. Täydellistä, kun ei kai koskaan saa. Tähän listasin muutaman päällimmäisenä mieleen jääneen plussan ja miinuksen.


Harmituksen aiheita: 

1. Roskislaatikko 
Tässä kohtaa pääsi keskittyminen herpaantumaan, enkä tullut asiaa tutkineeksi tarpeeksi tarkkaan. Roskikset ovat matalia ja alalaatikossa, eli joka kerta pitää kumartua eikä ämpärin sisältö saa olla milliäkään yli ylärajan tai laatikko ei aukea kunnolla.
Olisi ollut niin paljon parempi ottaa vaikka viereen kaappi paperi, metalli ja sellaiselle roskalle ja sitten korkeaovinen roskisteline biolle ja sekajätteelle.
No, ensi kerralla sitten. Nyt on bio erikseen ja tällä mennään...

2. Äänekkäät kylmälaitteet 
Sitä luulisi, että kehityksen kehittyessä myös hiljaisuus lisääntyisi. Ehei - varsinkin AEGn pieni viinikaappi pitää sellaista rohinaa ja kohinaa, että se kävi jo kertaalleen sen takia huollossakin. Ei auttanut.
Pakastinkin hurisee niin, että luulisi melkein traktorin pihalla painelevan.
Äänitaso johtuu kuulemma uusimmista kylmäkoneista, niissä kun ei nyt sitten ole niitä freoneita, mutta vastaavasti sitten melusaastetta syntyy.
Ehkä jossain vaiheessa saamme uudet ja hiljaiset koneet, mutta nyt olen vain erityisen tyytyväinen siitä, ettemme ryhtyneet puhkomaan olohuoneen ja keittiön välistä seinää, vaan voin vain pistää oven kiinni ja koneet hurisevat seinien takana itsekseen.

3. Hanavarren lyhyys 
Siis hana itsessään on aivan mahtava. Halusin letkuvartisen hanan sillä tiskialtaamme on iso. Varsinainen varsi siis toimii erittäin hyvin, mutta haasteena on varsitelineen lyhyys. Vesisuihku päätyy niin lähelle altaan takaseinää, että ihan väkisinkin vettä menee aina myös hanan juurelle seinän viereen tasolle. Ärsyttävää, sitä saa sitten olla koko ajan pyyhkimässä ja altaassa olisi kyllä tilaa veden valua vähän keskemmälläkin.

BONUSHARMITUS: Bonuksena vielä muistutus miettiä ovien avautumissuunnat tarkasti. Meillä menee pari ovea vähän ristiin ja ainakin yksi yläovi kääntyy kavereihinsa nähden väärään suuntaan. Pikkujuttu, eikä onneksi haittaa keittiön käyttöä, mutta olisi tuonkin tietysti voinut vielä tarkemmin miettiä.


Ihastuksen huokauksia: 

1. THINK BIG! 
Iso niemeke, iso tiskiallas, maksimimäärä kaappeja. Ihan oikeasti rakastan isoa pöytätasoa niemekkeellä. Sen päälle mahtuu vaikka mitä ja se on selkeästi päätynyt sekä isännän että minun suosikkipaikaksi ruoanlaitossa.  Ehdottomasti kannatti maksimoida koko niin isoksi kuin vain kuvittelimme mahtuvan kulkemisen häiriintymättä. Yllättävän iso tuonne keittiöön mahtuikin - tuntuu, että väljyyttä on niemekkeen suuruudesta huolimatta enemmän kuin ennen.
"Tardis", sanoi sisko.

2. Korkea kuivatavarakaappi sisälaatikoilla 
Ensin mietin apteekkarinkaappia, mutta sitten yksi myyjä sanoi, että siitä tulee niin kovin painava tavaroiden kanssa ulos kiskottavaksi - totta. Niinpä päädyimme jääkaapin viereen sijoitettavaan korkeaan, kapeaan kaappiin, jonka sisällä on laatikot säilytystä varten.
Ihan huippujuttu. Sinne mahtuvat melkein kaikki kuivatavarat siististi, laatikot saa vedettyä ulos, joten pakettien taakse ei jää toisia piiloon vanhenemaan.
Kätevä, hyödyllinen ja oikeastaan aika kaunis ratkaisu. Suosittelen!

3. Maksimoi valot
Yksi vanhan keittiömme heikkouksista oli hämäryys. Huone on itään päin ja ikkunan edessä vielä rapun katos, joten luonnonvalo on  minimissään. Siksi sitä seinän puhkomistakin mietin, että saisi valoa olohuoneesta.
Päädyimme kuitenkin lisäämän ledinauhoja aivan jokaisen kaapin alle ja vielä pistämään kattoon kuolemantähden. Ei ole valosta puutetta ja nautin siitä aivan joka aamu, ja ilta, ja näillä keleillä päivälläkin etätyötä tehdessä.

BONUSLEMPPARI: höyryuuni. Oi, kyllä! Valintaa tehdessä mietin investoinnin suuruutta suhteessa hyötyyn, mutta sitten päätin vain antaa mennä. Ei se siinä kokonaisuudessa enää mitään vaikuttanut.
Hyvä, että päätin. Höyryuuni on kyllä leivonnassa ja varsinkin leivän leivonnassa ihan omaa luokkaansa...

Kaikkiaan olemme keittiöön oikein tyytyväisiä. Se on meidän näköisemme ja oloisemme. Ruoanlaitto väljässä ja omaan käyttöön sopivaksi suunnitellussa keittiössä on vielä entistä suurempi ilo. Nyt vaan pitäisi sitten saada jostain lisää aikaa kokkailuun...