Tässä rennosti haasteita suunnittelen...

Joka vuosi on tapanani asettaa jotain tavoitteita harrastusten suhteen. Ne sitten toteutuvat enemmän tai vähemmän hyvin, yleensä vähemmän.  Systemaattinen tavoiteseuranta ei näköjään kuulu vahvuuksiini, yleensä menestyksen tielle osuu elämä.

Aika tarkkaan vuosi sitten lupasin seuraavaa :

Vuosi 2019 on minulla teemaltaan hyvinvoinnin ja rentouden vuosi. 

Olen luvannut sekä isännälle että itselleni, 

1. että laitan oman hyvinvointini töiden edelle, 
2. panostan liikkumiseen ja itseni hoitamiseen, 
3. pyrin pitämään kaikessa rennon ja iloisen otteen - ei paineita.

Ööh, ei tainnut mennä ihan suunnitellusti

• keväällä vedin itseni (taas) piippuun töissä, 
• liikkumisesta taisi pitää huolen lähinnä Pokemon Go 
• ja rento ote johti siihen, että HelMet lukuhaaste jäi toistakymmentä kirjaa vajaaksi ja teatterihaaste, no... lue vaikka täältä. 

Katsotaan kuitenkin eteenpäin. Aiempi menestyksen puute ei ole minua ennenkään estänyt listaamasta uusia/vanhoja haasteita. Voisin siis kopioida tuon ylläolevan lupauslistan myös vuodelle 2020, mutta sen lisäksi vielä vähän jotain muutakin. 

Kuvakaappaus Elixian Appsista... Eka haaste vauhdissa jo

Liikunta: Liityin juuri lähelle tulleeseen uuteen Elixiaan. Ajattelin yrittää jotain liikunnan tapaista 2krt viikossa. Jo selän kunto vaatii edes jonkinlaista joogaamista. 

Kirjat: 

HelMet-lukuhaasteen miniversio saattaisi onnistua ? Vai mitä luulette? 

Goodreadsiin merkkasin taas tavoitteeksi 100 kirjaa tälle vuodelle

Sitten on tietysti näitä bloggaajien luomia haasteita, kuten klassikkohaaste (Osa 10 tulossa täällä) tai Halloween lukuhaaste. Niihin hyppään mukaan vuoden mittaan aina kun siltä tuntuu. Pitääkin tsekata lukemattomia klassikoita. Hyllystä löytynee jotain.

Teatteri: 

Uskaltaisinko kuitenkin sitä kuukauden teatteria ? Tosin tammikuulle ei vielä ole kalenterissa mitään, joten vähän heikosti alkaa.

Melkein kaikki keittokirjat rivissä... 

Suuri keittokirjahaaste 

Uutuutena (tai vanhana tuttavuutena) lisään listalle vielä keittokirjoihin liittyvän haasteen, jonka Tasty Travelissimo - blogi juuri heitti ilmoille.  Tarkoituksena siis kokata keittokirjahylly läpi, resepti per kirja. 

Suuri keittokirjahaaste on itse asiassa ollut käynnissä ennenkin. CampaSimpukka -blogissa on käyty keittokirjoja läpi jo jonkin aikaa ja haasteen taisi aikoinaan aloittaa Ku ite tekee -blogi. Jospa minäkin nyt yrittäisin. 

Minulla on hyllyssä palttiarallaa 100 keittokirjaa tällä hetkellä - valikoima elää vuosittain jonkin verran. En siis aio laittaa tälle haasteelle  minkäänlaista aikarajaa, mutta ehkä saisin sille oman sivun aikaiseksi... Samalla jatkan sarjaa "kuukauden keittokirja", joka tosin ei ole tainnut olla ihan nimensä mukainen.

Tämän haasteen tuotoksia tosin saatan laittaa näkyviin ennemminkin Instan puolelle (#ttkeittokirjaprojekti, #suurikeittokirjahaaste) eli tervetuloa sinne seuraamaan @minna_vuocho

Olisko siinä puuhaa tarpeeksi ? Nyt tuntuu kaikki mahdolliselta, sillä olen nauttinut joululoman vapaudesta touhuta, mitä mieli tekee. Huomenna alkaa arki koko perheellä, tahti kiihtyy. Katsotaan, miten käy. 

Kesäkuun luetut

Ei se määrä vaan se laatu... Silti, myönnän seuraavani Goodreadsin Reading Challengea ja siihen asettamaani tavoitelukua, ja hykerteleväni salaa lukiessani parin kirjan etumatkasta tavoitetahtiin nähden. Huvittavaa. Olen itse määritellyt tavoiteluvun (100). Lähinnä vain minä seuraan tavoitteen saavuttamista, eikä kukaan palkitse tai rankaise minua haasteen lopputuloksesta millään tavalla. No, itse kehitetty huvitus/jännitys/ohjelma lienee sitä kaikkein parasta...

Samoin tuntuu kivalta, kun kuukauden lukulista nousee pitkästä aikaa vähän suuremmaksi. Näin on, vaikka joukossa on parikin lastenkirjaa, jotka tietysti ovat sieltä nopeammasta päästä lukea. Ada Gootti oli kuitenkin varsin viihdyttävä tuttavuus. Hitusen tummasävyinen tarina ja hieman vinksahtanut huumori vetosivat ainakin äitiin. Isossa kartanossa ilman äitiä ja isänsä osittain hylkäämänä vaelteleva Ada on riemastuttava tuttavuus, samoin kuin hänen ystävänsä ja kammottavat paikalle pyyhältävät pahikset.

Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu
Chris Riddell: Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit 

Adan seikkailuja luin 2 kirjan verran, mutta kokonaissaldo nousi kuukaudessa peräti 13 kirjaan. Joukossa on 4 äänikirjaa. Niistä kaksi on osa Audiblesta hankkimaani kokoelmaa Sherlock Holmes-tarinoita Stephen Fryn lukemana - Tiedän, varsinaista herkkua ja oivaa hupia kesäkuun kiireiden keskellä. Lisäksi Holmesit ovat minulla mielessä vähän sellaisena epämääräisenä joukkona yksittäisiä tarinoita, mutta nyt pääseen kuuntelemaan ne järjestyksessä.

Arthur Conan Doyle: A Study in Scarlet 
Arthur Conan Doyle: The Sign of Four 

Sherlock Holmesiin liittyy kolmaskin kirja kesäkuussa. Luin nimittäin jonkinlaiseksi fanikirjallisuudeksi luokiteltavissa olevan kirjan salapoliisineron tyttärestä. Mjaah... en ole oikein vakuuttunut enkä vaikuttunut. Pitänee jossain kohtaa blogata ja pohtia tarkemmin, mitä tässä nyt oikein häiritsi.

Leonard Goldbert: Sherlock Holmesin tytär 

Kaikkiaan dekkarit olivat suuri osa kesäkuun lukemistani, sillä kolmestatoista kirjasta peräti 5 oli dekkareita. Holmesin lisäksi palasin murhia tutkimaan päätyvän arkeologi ja luuekspertti Ruth Gallowayn seuraan ja ahmaisin välipalana hupaisan cozy mysteryn Lady Rample seikkailuista. Siinä oli vaihteeksi hyvin kirjoitettu kevyt dekkari, joka viihdytti ja lepuutti aivoja erittäin tehokkaasti. Mitään kovin rankkaa ja julmaa siis ei dekkaripainotuksesta huolimatta tullut luettua, enkä olisi kyllä yhtään kaivannutkaan.

Elly Griffiths : Jyrkänteen reunalla 
Shea MacLeod : Lady Rample Steps Out 

Viihteen puolelle kallistuvaa ja kevyttä luettavaa/kuunneltavaa oli kesäkuun listalla muutenkin kolmen kirjan verran. Liane Moriarty osaa kirjoittaa sopivasti vinksahtaneita romaaneja, joiden parissa tulevat tutuksi monet hahmot inhimillisene omituisuuksineen. Tällä kertaa seurataan ihmistyhmää etsimässä elämänmuutosta terveyskylpylästä, joka osoittautuukin sitten vielä vähän hihhulimmaksi kuin kukaan kuvitteli.

Joka kuukauteen muodossa tai toisessa kuuluvaa fantasiaviihdettä taas edusti Witches' Brew, jossa vampyyrit juovat viiniä ja ihmissudet raivovavat. Ei nyt mitään klassikkoainesta, mutta ihan viihdyttävä. Osuin ottamaan tämän kirjan luettavakseni vähän vahingossa, sillä aiemmin samalta kirjoittajalta lukemani kirja oli jo yksinkertaistetun hömpän asteikolla jopa minulle liikaa. Satuin vain sekoittamaan pari kirjailijaa keskenään. Ihan hyvä sinänsä, sillä tämä oli kyllä huomattavasti parempi.

Kotimaista laatua viihteen saralla puolestaan edustaa Katajamäki-sarja. Tällä kertaa kuuntelin ihan ensimmäisen osan ja onhan tuo herttainen. Näiden jälkeen minun aina tekee mieli muuttaa johonkin pieneen kylään maalle...

Liane Moriarty: Nine Perfect Strangers
Morgana Best : Witches' Brew
Anneli Kivelä: Kotiin Katajamäelle 

Fantasiaa edusti myös paljon puhuttu, mutta minulle täysin uusi Magian uusi sävy. Siinä on rinnakkain useampi eri värein edustettu Lontoo, joita erottaa toisistaan magian laatu ja kuningaskuntien hallinto. Ajatuksena värikoodatut rinnakkaistodellisuudet on oikein mielenkiintoinen, mutta jotenkin ei juoni päässyt ehkä aivan niin hyvin vauhtiin kuin olisi odottanut. Kaikkiaan kuitenkin ihan mukava tuttavuus.

V.E.Schwab : Magian syvempi sävy 

Vähän vakavampaa kirjallisuutta, ainakin aiheeltaan, edusti lapsuuden hyväksikäytön vaikutuksia itsetuhoiseen nuoruuten tutkiva Loistava tulevaisuus. Yleensä en jaksa kurjuuden maksimointia ja huumetripeillä mässäilyä, mutta tässä oli jotenkin niin itseironinen ja englantilainen yllimyksellinen maailmalle pitkät haistattava vire, että jäin kuitenkin lukemaan - ja tulen todennäköisesti lukemaan seuraavankin osan. Ehkä taustalla näkyy viehtymykseni yleensäkin englantilaiseen kirjallisuuteen amerikkalaisen kustannuksella.

Kesäkuussa lukemistani kirjoista parhaiten taitaa kuitenkin jäädä mieleeni Seilin saaren naisten mielisairaalasta ja muutamasta siellä asuvasta naisesta kertova Sielujen saari. Se oli monella tavalla lempeän julma ja koskettava.

Edward St. Aubun : Loistava tulevaisuus 
Johanna Holmström: Sielujen saari 

Siinä ne nyt olivat. Kesäkuun luetut. Heinäkuu onkin sitten alkanut taas niin työntäyteisissä merkeissä, että lukeminen on jäänyt iltojen myöhäisiin hetkiin, kun olen yrittänyt saada unenpäästä kiinni. Edes lyhyillä kävelyilläni eivät aivot ole jaksaneet keskittyä äänikirjaan, joten kuuntelukin etenee hitaasti.

Kohta on kuitenkin loma ja sen ensimmäisenä viikonloppuna lukumaraton! Pitääpä tutkia siihen jo lukulista valmiiksi. Olohuonerempan jäljiltä uudelleenjärjestystä kirjahyllystä löytyy osasto "kirjat, jotka aion joskus lukea" - jos aloittaisi siitä...

Kirjabloggaajan kesäaakkoset O-U

Taas mennään aakkosissa eteenpäin...

O = Ote  - Otatko kiinni ja luetko otteen? 

Ote onkin jännä sana. Ote tekstistä tai ote kirjasta kertoo osasta, näytteestä, esimerkistä tai tärkeästä ajatuksesta, jota esitellään. Se voi kuvata alkuperäistä kokonaisuutta edustavasti ja kattavasti, tai olla kontekstistaan irrotettuna täysin harhaanjohtava.

Ote kädestä. Kenen kädestä? Lapsen, rakkaan tai välillä ystävän. Ohjaako ote? Tarjoaako se turvaa vai rajoittaako?


P= Plääh (ja miksikö?) 

"Epäsana", joka kuvaa täydellisesti olotilaani nyt, kun joudun arpomaan loman alkamispäivää projektin statuksen mukaan. Mistä se johtuukin, että juuri ennen loman alkua menevät asiat saletisti pieleen ja paniikki puskee päälle?


Q = Q  Kuka tästä tule väistämättömästi mieleen? 

Minulle Q tuo aina ja ikuisesti mieleen James Bondin kaikenlaisilla härpäkkeillä varustavan tiedemiehen. Enkä edes ole mitenkään erityisemmin Bond-fani.

Oliko tuo tylsä vastaus?

Queen Elizabeth I on historiallisista henkilöistä yksi kaikkein kiinnostavimpia. Samoin hänen inspiroimansa taideteokset, kirjallisuus, näytelmät, elokuvat ovat loputon lista toinen toistaan mielikuvituksellisimpia tarinoita eivätkä monet siltikään taida jännittävyydessään päästä lähellekään todellisen historian kiemuroita.

Tähän assosioituu myös Orlando - tiedättekö mikä ja miksi?


R= Ruoka (tietysti) 

Kuinkas muuten. Ruoka pyörii meillä puheissa koko ajan, sitä syödään mielellään, paljon ja hyvää.

Ruokaa laittaessa pyritään välttämään Roskien tuottamista eli käytetään mahdollisimman paljon tuotteet kaikilta osiltaan ja syödään varastot tyhjiksi.

Ruolla myös Rakastetaan. Sillä näytetään, miten paljon välitetään. Kun mies tekee minulle lounasboksin töihin valmiiksi ja huolehtii sen minulle lähtiessä mukaan, tiedän hänen välittävän. Noin vain esimerkkinä tältä aamulta.

Tai sitten hän vain välttelee Riitaa, joka olisi väistämättä edessä nälkäisen vaimon palatessa ärtyneenä töistä...


S= Suklaa - Siitä puhe, mistä puute? 

Suklaata tekee aina mieli, vaikken edes saisi syödä sitä. Se saa minut yskimään.

Toki S-kirjaimeen liittyy paljon muutakin mukavaa - syli, suukot, seksi...
tai paljon puhuttavaa, kuten vaikka sää, joka onkin ollut jatkuvana puheenaiheena tänä kesänä.


T= Turun tori eli mitäs lempparipaikkoja niitä onkaan?

Turun torilla on ihan oma tunnelmansa ja sinne pitää päästä edes kerran kesässä ostamaan herneitä.


U= Uusi

Kaikki uusi on aina mielenkiintoista, ainakin siihen saakka, kunnes se muuttuu liian tutuksi. Kaikki uusi ei kuitenkaan välttämättä ole hyvää, tai ainoaa tutustumisen arvoista.
Pätee muuten varsinkin kirjojen kohdalla.

Kirjojen elinkaari on nykyään markkinamielessä ihan liian lyhyt. Yksi syy enemmän pitää e-kirjoista sillä niiden kohdalla ei tavara katoa hyllystä, vaikka sesonki olisikin ohi tai seuraavan kauden uutuudet työntymässä alekorien eteen.


Tähän sitten vielä yksi T eli Tauko. Jatkoa seuraa...

Täältä voi kurkkia kaikkia aakkosiani.

Kirjabloggaajan kesäaakkosia A-G

Lasi GT:tä käteen ja pohtimaan kesäaakkosia 

Silmiini osui jonkin englanninkielisen kirjabloggaajan kehoitus viihdyttää lukijoita erilaisilla listoilla, mitä henkilökohtaisemmilla sen parempi. No, en minä tiedä tuosta viihdyttävyydestä, mutta ajatus kesäaakkosista alkoi kiehtoa.

Mitenkähän vaikeaa kesäaakkosten luominen olisi? Tässä nyt alkua, katsotaan, mihin kesän aikana vielä päädytään. 

Niin, ja tätä listaahan saa sitten omia itselleen ihan kuka vaan. Pyytäisin vain, että käytte kertomassa, mikäli listaa ryhdyitte rustaamaan, että pääseen kurkkimaan. Voi vastata samoihin kysymyksiin tai luoda ihan omat aakkoset! 

Kirjabloggaajan kesäaakkoset : 

A=Alku eli miten satuit aloittamaan bloggaamisen? 

Aloitin vuonna 2007 ruokablogilla - tarvitsin paikan, jonne pistää reseptejä muistiin. Sitten 2010 alkoi tehdä mieli blogata muustakin ja aloitin kirjablogin. Sillä tiellä ollaan edelleen, vaikka blogielämään onkin käänteitä riittänyt. Lähinnä olen soutanut tuolla ruokaa - kirjoja akselilla edestakaisin. 

B= Books eli luetko suomen lisäksi englanniksi tai muillakin kielillä? 

Luen useimmiten kirjoja suomeksi tai englanniksi. Yritys olisi kova lukea myös ranskaksi kielitaidon ylläpitämiseksi, mutta jostain syystä tuo tuntuu olevan vaikeaa. Jos oikein olisin ahkera, lukisin myös ruotsiksi, vaikka se taitaisi nykyään mennä enemmänkin sanakirjaselailuksi.

C= Onko suomeksi jotain C:llä alkavaa sanaa? Minun mieleeni tulee vain Cook. 

Cook eli kokata tai kokki. Toinen rakas harrastukseni. Tästä juontuu mieleen myös yksi lempparigenreistäni eli keittokirjat. Niitä meiltä löytyy ahkerasta kierrätysyrityksestä huolimatta. 

Vaatimukseni hyvälle keittokirjalle ovat kovat. Pelkkä reseptilista ei riitä. Pitää olla teema, lukemista eli joko historiaa tai muuta jutustelua reseptien takaa sekä tietysti reseptien pariin houkuttelevat tai muuten tarinaa tukevat kuvat. 

Blogista löytyy myös Kuukauden keittokirja sarja, joka tosin nimestään huolimatta ei ole kovin kuukausittaiseksi osoittautunut. 

D= Donitsi, Dinosaurus, Dorka, Disko, Dubattu - Kuka sinulle kertoo D:llä alkavia sanoja, kun et itse muista? 

Minä kysyin apua lapsilta. Minulla siis on kolme poikaa (14,12 ja 6) ja tuollainen lista tuli takaisin kuin pyssyn suusta. Äitiään fiksumpia ilmiselvästi. Sitä tosin jäin ihmettelemään, mistä 6v tuon disko-sanan oikein on oppinut. 

Löytyy meiltä talosta isäntäkin, mutta hänet jätin tämän harjoituksen ulkopuolelle ihan tarkoituksella. D-sanoja olisi varmaan löytynyt pitkä lista, mutta todennäköisesti väärällä kielellä. Hän kun sattuu olemaan ranskalainen ja meillä onkin ranska toisena kotikielenä. Siksi niitä kirjojakin pitäisi kyseisellä kielellä vähän treenin vuoksi lukea. 

Dubattu-sanaa meillä muuten onkin viime aikoina ahkerasti käytetty. Pojat ovat innostuneet elokuvista. Itselleni kyseinen taidemuoto on vähän vieraampi. Maltan paremmin keskittyä tiiliskivikirjaan kuin parin tunnin elokuvaan. 

E= E-kirjat. Luetko ekirjoja? Äänikirjoja? Miksi ? 

Minä olen tykästynyt e-kirjaformaattiin. Lukulaitteeni Kobo on toiminut hyvin jo monta vuotta ja erityisesti pidän mahdollisuudesta suurentaa kirjasimia - sitä enemmän, mitä kovemmin ikänäkö iskee. 

Toki tykkään painetuistakin kirjoista. Onhan perinteisessä kirjamuodossa aina vaan jotain taikaa.  

Äänikirjatkin ovat ihan huippujuttu. Niiden avulla ei lukemista tarvitse lopettaa vaikka lähtisi ulos tai tiskaisi tai silittäisi tai haluaisi laittaa silmät kiinni lepäämään. 

F= Faarao eli Sinuhe egyptiläinen. Oletko lukenut? Mitä tykkäsit? 

Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen on suuri suosikkini jo vuosien ja taas vuosien takaa. Jossain vaiheessa luin sen vähintään kerran kesässä. 

Jokin aika sitten tulin kuunnelleeksi Sinuhen Lars Svedbergin lukemana äänikirjana. Tarina nousi, jos mahdollista, vielä ihan uusiin ulottuvuuksiin. Aivan huikea! 

G= Goodreads. Käytätkö Goodreadsia, miten ja mihin? 

Kyllä, olen Goodreadsissa ja kirjaan sinne lukemani kirjat tunnollisesti. Säännöllisesti myös selailen muiden lukemia kirjoja ja luettavien listani onkin pelottavan pitkä. On kiva nähdä, mitä kaikkea muut ovat lukeneet. 

Myönnän olevani kauhean huono arvioimaan Goodreadsissa yhtään mitään... Saisikohan sinne blogiarviot linkitettyä? 

Pyytäkää ihmeessä Goodreads "ystäväksi" - mielelläni otan lisääkin muita lukijoita ja heidän lukulistojaan seurattavaksi! 

Huh, tämä on yllättävän vaikeaa. Tosin varmaan osaksi se takia, että alkuaakkosissa on niin paljon sellaisia, joilla ei hurjasti suomenkielisiä sanoja tule mieleen. 

Pidetään vähän taukoa - lisää kirjaimia taas kesän kuluessa...

EDIT: Jatkoa löytyy täältä... 

Haastekatsaus - AUTS!

Vanajanlinnan karhukin ihmettelee saamattomuuttani

Jaa, että haasteista pitäisi haastella?

No, sen verran ainakin voisi sanoa, että tahtia olisi syytä petrata.

Ainoa suhteellisen hyvin sujuva haaste on #Hyllynlämmittäjä. Luin peräperää  sekä Leena Parkkisen että Riitta Jalosen kirjat (ihan mahtavia!) ja jo aiemmin oli plakkarissa Kari Hukkila. Maaliskuun loppun saakka siis mentiin nätisti vuositahdissa.

Sitten tulin aloittaneeksi Kjell Westön Älä käy yöhön yksin. Kirjassa ei ole muuta vikaa kuin sen muoto. Pokkarin teksti on niin pientä pränttiä, etten meinaa laseillakaan jaksaa... Lisäksi olen pääasiassa lukenut tässä kuussa lentokoneessa tai sängyssä, mikä vähän rajoittaa lukuvalikoimani lähinnä Kobosta löytyviin kirjoihin. Ei, että niistä varsinaisesti pulaa olisi, mutta hyllynlämmittäjäkategoriaan ne eivät kuulu.

No, yritys hyvä kymmenen. Jäädään seuraamaan tilannetta. Tahtia tosin häiritsee hieman se, että isäntä siivosi jakkaran päällä olleen Hyllynlämmittäjä-pinoni tuntemattomaan hyllyyn. Pitänee lähteä etsintäretkelle.

1) Riitta Jalonen : Kirkkaus 

(2) Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa 


3) Hermann Hesse: Kertomuksia - nuoruuden suosikkikirjailijani, mutta tätä en ole lukenut

(4) Peter Mayle: Saaliina Cezanne - siskon varastosta minulle kulkeutunut. Sopisiko Provenceen sijoittuva taidevarkaus vaikka lomakirjaksi?

(5) Aikamatkaajan opas historiaan - jos saisi pojatkin houkuteltua tämän pariin

(6) Karin Armstrong: Holy War - The crusades and their impact on today's world - tämä on ollut minulla kesken jo iät ja ajat. Mielenkiintoinen, mutta pientä tekstiä...

(7) Ernest Hemingway: Kuolema iltapäivällä - pokkari eli pientä tekstiä. Jos saisi silmälasien avulla tämän luettua pois hyllystä.

(8) Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin - sama juttu

(9) Margaret Atwood : Herran tarhurit - ja edelleen sama juttu. Mielenkiintoinenkin kirja on jäänyt hyllyyn ikänäön iskettyä.

(10) Mark Crick - Kafkan kanssa keittiössä eli Maailman kirjallisuuden historia 14 reseptissä - Tämä haiskahtaa ihan uudelta haasteelta, sieltä ruokajuttujen puolelta. Katsotaan nyt. Jos lukisi ensin, että onko edes mahdollisuuksien rajoissa.

(11) Joonas Konstig: Totuus naisista - tämä on odottanut jo useamman vuoden. Aito hyllynlämmittäjä siis.

(12) Kari Hukkila: Tuhat ja yksi  

EDIT illalla: Tarkastelin tässä juuri kuvaa alkuperäisestä pinosta, eikä tuo Hukkila tainnut siellä edes olla... Ylimpänä pinossa keikkuikin Kirjallisuuden historia 14 reseptissä... että silleen. No, on sekin jo luettu, kokattu ja blogattukin :-) Miten sitä voivatkin ajatukset olla noin sekaisin? 


Teatterihaaste 

Jätetään se helmikuu ihan suosiolla käsittelemättä. Korvataan vaikka huhtikuulla. Tässä kuussa nimittäin olen vielä menossa kerran teatteriin (ainakin), vaikka jo tuli vietettyä synttäri-iltaakin murhamysteerin parissa Vanajanlinnassa.

Maaliskuun teatteriksi tietysti lasketaan esikoisen seurassa nautittu Macbeth Kansallisteatterissa. Tykkäsimme molemmat.


#satasuomalaista2017

Tämä hävettää minua ehkä eniten. Olen auttamattomasti perässä haastetahdista, mutta listataan nyt kuitenkin. Ehkä sitä kesällä saisin sitten viimeinkin hankittua myös museokortin ja aikaiseksi käydäkin jossain. Tosin nyt näyttää töiden puolesta olla tiedossa sen verran kulkua ihan muilla mailla, että vähiin saattaa tuokin jäädä. Puolan peräkylistä tuskin löytyy aineksia näihin teksteihin.

		22
Kirjat	Kari Hukkila / Tuhat ja yksi	1
	Ilkka Remes / Kiirastuli	1
	Karo Hämäläinen / Yksin	1
	Christine Thorel/ Liskon häntä	1
	Tommi Kinnunen / Lopotti	1
	Kaari Utrio / Pappilan neidot	1
	Kalle Päätalo / Hyvästi Iijoki	1
	Riitta Jalonen / Kirkkaus	1
	Leena Parkkinen / Säädyllinen ainesosa	1
	Rock Forsberg / Starcrasher	1
	Milja Kaunisto / Corpus - kuolema ja kurtisaani	1
	Kaari Utrio / Saippuaprinsessa	1
	Tove Jansson / Muumipappa ja meri	1
Ruoka	Farang	1
	La Cantine	1
	Halparuokakirja	1
Teatteri	Mä lehden luin	1
	Macbeth	1
	Murhamysteeri Vanajanlinnassa	1
	Tove Jansson
Design	Megastar & Vertti Kivi	1
Elokuvat	Tatu ja Patu peffateatterissa	1
Valokuvaus	Visual Addict valokuvauskurssi	1
Kulttuurikeskustelu	Kohinaa kirjablogeista	1

Helmikuun luetut ja nyt pisti pahan

Oli vähän luntakin. "Lujempaa!" 

Jos tammikuussa pisteltiin sivuja vauhdilla, niin helmikuu on sitten ottanut vähän rauhallisemmin. Luetuksi tuli 7 kirjaa, joidn joukossa oli peräti kaksi nopealukuista keittokirjaa.

Toki minulla on kesken edelleen iso pino kirjoja ja pari järkälettäkin. Kirjahyppely ei auta teosten loppuunlukemista ja tiiliskivissä nyt kestää kauan jo ihan perusmäärityksensä mukaisestikin. Yksi tiiliskivi pitää saada loppuun maaliskuun alkupuolella, jotta pysyn Kirjojen Suomi - hankkeen Kirjablogit ja 101 kirjaa-osuuden tahdissa. Päätaloa tässä luetaan kiihtyvällä tahdilla.

Tänään totesin, että etäpäivän lounastauot ovat yllättävän inspiroivia, vaarallisia ja tulevat kalliiksi. Inspiroivia ne ovat siksi, että FB-keskusteluista löytyy välillä kummaa puhtia jo vuosia (ainakin 20) aikomukseksi jääneiden juttujen aloittamiseen. Vaarallisia ne ovat siksi, että samoista jutuista voi saada lisää haastepaineita. Rahaa saa kulumaan ostamalla kirjoja.

Vetäjä vaihtuu, kun edellinen väsyy. "Lujempaa!"

Mistä siis on kyse? 

No, kirjabloggaajien ryhmässä oli käynnissä keskustelu uudesta Marcel Proustin suurteoksen pokkarijulkaisusta, mikä johti ajatukseni jo opiskeluajoista saakka vireellä olleeseen ajatukseen lukea ne alkukielellä. Kyseessä on klassikko ja heinäkuun klassikkohaaste tulossa...  Sitten ostaa pläjäytin koko sarjan Kobosta e-kirjoina. Edessä yli 4000 sivua ilmeisen hyvää, mutta ei niin kevyttä luettavaa.

Se täytyy sanoa, ettei hinta kauheasti kirpaissut. Kaikki seitsemän kirjaa valuivat ranskaksi koneelle alle yhdeksällä eurolla. Vähän ole kade "suurten kielien" lukijakunnalle.


Sitten ne helmikuun kirjat

Ihan ensiksi ne kaksi keittokirjaa. Viiden tähden vegaani on vielä kokkaamatta, joten siihen palaan myöhemmin. Maailman kirjallisuudenhistoria 14 reseptissä puolestaan oli varsin mielenkiintoinen ja hauska tuttavuus, eikä se sienirisottokaan ollut yhtään hullumpi.

Kari Hukkilan Tuhat ja yksi vastasi kuukauden eniten ajatuksia herättäneestä ja vaikuttavimmasta kirjasta. Se on ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.

Siinä olivatkin sitten helmikuun paperille painetut kirjat. Äänikirjaosastolta löytyy tasan yksi kirja eli Kaari Utrioni Pappilan neidot. Siitäkin tykkäsin yllättävän paljon. Samoin kuin Ellibsin valikoimista löytämistäni Siri Pettersenin Korpinkehät trilogian kahdesta ensimmäisestä osasta. Odininlapsi ja Mätä nousivat suoraan suosikkilistalleni. Viimeisenä helmikuun listalta löytyy vielä yksi fantasia. Ilona Andrews on pikavauhtia nousemassa viihdefantasioiden osalta suosikikseni. Hänen kirjoissaan vauhtia riittää ja niissä on aina maailmoissa joku jännä tvisti ja nyt pääsi jo toinen kirjasarja yli kolmen osan maagisen rajan.

"Ai, miten niin minä juoksutan isoveljiä?"

Noin muuten? 

Noin muuten oli normikuukausi. Vähän saatiin hiihtoloman lopuksi luntakin. Teatterissa ei tullut käytyä, ei ehtinyt. Amsterdamissa piipahdin. Ruokajutut muuttivat taas takaisin blogii, mutta eivät ne ainakaan toistaiseksi ole ihan kaikkea tilaa vieneet.

Tästä on hyvä jatkaa. Maaliskuussa on vähintään yhtä kiire jaluettavien (kuvaannollinen) kirjapinokin vaan kasvaa.

Mites niiden haasteiden kanssa?

Minun ei pitänyt ottaa tälle vuodelle mitään haasteita. Enemmän töitä eli ei aikaa. Vaan kuinkas sitten kävikään? En pystynyt vastustamaan ja nyt sitten pitäisi ne a) muistaa b) suorittaa ja vielä c) raportoidakin jossain välissä.

Pidetään siis pieni välikatsaus jo tässä vaiheessa vuotta,


#hyllynlämmittäjä

Tähän haasteeseen liittyy tuo kuvakin. Omasta hyllystä poimitaan 12 kirjaa, jotka ovat odottaneet siellä kärsivällisesti lukemista.
Minulla ei itse asiassa ole kovinkaan montaa vanhempaa kirjaa joita en hyllystäni olisi lukenut, mutta kyllä sieltä tavalla tai toisella minulle kulkeutuneita 12 sai kasattua. Toinen mokoma taisi jäädä jäljelle ja Kobossahan lukemattomia riittää sitten enemmänkin. Ne vaan eivät ole hyllyä lämmittämässä.

Aloitin jo yhdellä ja bloggasinkin siitä eli (12) Kari Hukkila Tuhat ja yksi - ihan mahtava kirja!  Haastetahti saavutettu.

Jäljellä on vielä 11 eli

(1) Riitta Jalonen : Kirkkaus - tämä on houkuttanut jo jonkin aikaa. Ehkä nyt viimein.

(2) Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa - sama juttu, aloitinkin jo

(3) Hermann Hesse: Kertomuksia - nuoruuden suosikkikirjailijani, mutta tätä en ole lukenut

(4) Peter Mayle: Saaliina Cezanne - siskon varastosta minulle kulkeutunut. Sopisiko Provenceen sijoittuva taidevarkaus vaikka lomakirjaksi?

(5) Aikamatkaajan opas historiaan - jos saisi pojatkin houkuteltua tämän pariin

(6) Karin Armstrong: Holy War - The crusades and their impact on today's world - tämä on ollut minulla kesken jo iät ja ajat. Mielenkiintoinen, mutta pientä tekstiä...

(7) Ernest Hemingway: Kuolema iltapäivällä - pokkari eli pientä tekstiä. Jos saisi silmälasien avulla tämän luettua pois hyllystä.

(8) Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin - sama juttu

(9) Margaret Atwood : Herran tarhurit - ja edelleen sama juttu. Mielenkiintoinenkin kirja on jäänyt hyllyyn ikänäön iskettyä.

(10) Mark Crick - Kafkan kanssa keittiössä eli Maailman kirjallisuuden historia 14 reseptissä - Tämä haiskahtaa ihan uudelta haasteelta, sieltä ruokajuttujen puolelta. Katsotaan nyt. Jos lukisi ensin, että onko edes mahdollisuuksien rajoissa.

(11) Joonas Konstig: Totuus naisista - tämä on odottanut jo useamman vuoden. Aito hyllynlämmittäjä siis.


Kuukauden teatteri 

Teatterihaaste voi hyvin, vaikka tammikuussa vähän fuskasinkin ja kävi pojan Musiikkiopiston juhlashowssa. Saa nähdä, miten käy helmikuussa. Vielä ei ole kalenterissa mitään, vaikka se täydeltä näyttääkin.


Ja vielä yksi haaste eli

#satasuomalaista2017

Sata postausta jostain suomalaiseen kulttuuriin liittyvästä asiasta. Helppo nakki, tai sitten ei. Alku on lupaavaa. Ollaan helmikuun alussa ja minulla on kasassa jo 9. Osuvat vielä aika mukavasti eri alueille kulttuurin kentässä. Kyllä tästä hyvä tulee.

Kirjat	Kari Hukkila / Tuhat ja yksi
	Ilkka Remes / Kiirastuli
	Karo Hämäläinen / Yksin
	Christine Thorel / Liskon häntä
	Tommi Kinnunen / Lopotti

Ruoka

Farang (kirja ja ravintola)

Teatteri

Mä lehden luin

Design

Megastar & Vertti Kivi

Elokuvat

Kanelia kainaloon - Tatu ja Patu

Lisäksi taidan pistää HelMet-lukuhaasteseen kirjoja muistini ja ahkeruuteni mukaan. 

Siinä nuo. Tai ainakin ne, jotka tällä hetkellä satun muistamaan... 

Palataan asiaan. 

Postaus numero 1000

Heti alkuun pelotteeksi kuva luonnontilassa... 

Ihan totta, tämä on jo tuhannes postaus tässä blogissa. Hurjaa!

Kesäkuussa 2010 se alkoi. Olin kirjoittanut jo aiemmin ruokablogia, mutta teki mieli vaihtaa aihetta ja siirtyä kirjoihin. Sitten jossain kohtaa ruoka tuli takaisin kuvioihin ja eriytyi sitten taas omaan blogiinsa eli Tätä (keittiö)elämää.  Matkaan mahtuu kaikenlaista. Kirjoja, keittiövälineitä, ruokalajeja, lisää kirjoja, teatteria, matkoja ja kaikkea muuta.

Alkuun blogin oli tarkoitus toimia lähinnä lukupäiväkirjana. Vähänpä tiesin. Tämä harrastus on antanut todella paljon. Ensinnäkin olen tutustunut ihaniin ihmisiin. Kiitos kaikki kanssabloggaajat ja tietysti myös muut lukijat ja kommentoijat. Kirjabloggaajien yhteisö on tiivis ja aktiivinen. Teidän kanssanne on ihan mahtavaa matkata! Olen myös tutustunut moneen ruokabloggaajaan niin tosielämässä kuin virtuaalisestikin. Halit myös teille!

Uusia kokemuksia odotan kovasti kaikkien nykyisten blogiystävien kanssa sekä tietysti myös Nelkytplus-bloggaajien porukassa, johon liityin tuossa vuodenvaihteessa.

Bloggaaminen on mielenkiintoista ihan noin ammattinikin puolesta. Olen pyörinyt erilaisissa yritysten asiakaskohtaamisten kehitysjutuissa vuosia ja taas vuosia, ja digitalisoituminenhan on ollut viime aikoina SE juttu. Bloggaamisen kautta olen päässyt ihan konkreettisesti seuraamaan läheltä viestinnän ja vaikuttajamarkkinoinnin kehittymistä, olipa minulla jossain kohtaa aiheeseen liittyvä yrityskin. Vaikka yrittäjyys on (ainakin toistaiseksi) taakse jäänyttä elämää, ovat asiakaskokemusten digitalisoituminen ja niiden optimoiminen edelleen jokapäiväistä leipääni - tapahtui se sitten toimintamallimäärityksen tai konseptikehityksen kautta. Edelleenkään en ole kyllästynyt.

No, mitä?

Jonkin aikaa mietin, että mitä sitä oikein kirjoittaisi postaukseen numero 1000. Ajattelin, että siihen pitäisi saada jotain erikoista. Sitten totesin, että saatte vaan tyytyä katsomaan, missä oikein blogiani kirjoitan...

Lempilukupaikkakyselyn ohessa nimittäin tiedustelin myös, mistä asioista haluaisitte tietää lukijoista, kanssabloggaajista tai mistä vaan. Outi sitten mainitsi, että olisi kiinnostavaa tietää, missä bloggaajat (ja muutkin) kirjoittavat ajatuksiaan. Tuossa kuvassa on minun sotkuinen työpöytäni.

Pitkän aikaa kirjoitin olohuoneen pöydän päädyssä, mutta sitten sain oman sopen. Se tuntui niin mahtavalta, oma tila, mutta nopeastipa minä sen sain täyteen kaikenlaista paperia ja muuta tavaraa. Siivous edessä - taas. Pöytä on aseteltuna takan selustaa vasten, joten olen mukavasti muiden mukana, mutta kuitenkin omassa rauhassa kirjoittamassa (tai muuten vaan netissä surffailemassa). Ikean kirjoituskaappi on osoittautunut käytännölliseksi. Se ei vie liikaa tilaa, mutta kaikkine papereinenikin mahdun mainiosti.

HAASTE! 

Tästä en nyt taida laittaa varsinaista kyselyä sivupalkkiin, mutta kertokaapa ihmeessä omat kirjoituspaikkanne - olipa tuloksena sitten blogiartikkeleita, pöytälaatikkoromaania tai muuten vaan ajatuskokoelmaa. Laittakaa aiheesta artikkeli omaan blogiinne kuvan kera tai kertokaa lyhyesti tämän postauksen kommenttikenttään.

Outia kiinnostaa, minua kiinnostaa, emmekä varmasti ole ainoita. Koska idean äiti en ole minä, niin ensimmäiseksi tämän heitän ajatuksen keksineelle.

Outii! Missäs sinä kirjoitat? 

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli Shakespearen Othello

Klassikkohaaste II - Ehdinpäs! Eli sainpas luettua ja nyt blogattuakin. Minulla kesti kauan valita klassikkokirjani. Haasteeksi ilmeni viime metreillä se, että kaikki kotona olevat klassikot olen jo lukenut, eikä aika antanut periksi kirjasto- tai kauppareissua. Onneksi on netti ja ilmaiset klassikot. Selasin Elisa Kirjan listaa ja muistin toisenkin haasteen. Shakespearen Othello nostaa minut Lukuharjoituksia-haasteessa viime vuoden tasolle näytelmien osalta eli tarpeistonhoitajaksi. Eikä ole vasta kuin tammikuu!

Tältäkö näyttää mustasukkaisen maailma? 

William Shakespeare: Othello 
Elisa Kirjan ilmaislistalta

Minulta löytyy hyllystä useampikin Shakespearen näytelmä, pääasiassa englanniksi. The Tempest (Myrsky) on niistä ollut aina suosikkini, Macbeth ikuisesti vähän pelottava, Hamlet vähän turhankin monimutkainen. Esiteininä tuli joskus näyteltyä teatterileirin videolle Kesäyön unelman Helenaa (huipputarina eli toinen suosikkini) ja koulun lavalla Julius Caesarissa Kleopatraa... Sitten tuli elämä ja kiireet. Shakespeare, tai siis näytelmät ja teatteri yleensäkin jäivät moneksi vuodeksi. Viime vuonna palasin nuoruudenrakkauten pariin kuukauden teatteri -haasteen kera ja tänä vuonna pitäisi noita näytelmiä myös lukea useampiakin.

Mutta Othello... Olen jotenkin vierastanut tarinaa, sillä minun on vaikea sulattaa mustasukkaista typeryyttä. Miten voikin mies uskoa ilkeää panettelua mieluummin kuin vaimoaan. Miksei hän ota asioista selvää ennen kuin tekee jotain peruuttamatonta? No, siksi kun kyseessä on tragedia - duh...

Lukukokemus suomeksi oli suoraan sanottuna hivenen tuskallinen. Paavo Cajanderin suomennos on toki taiten tehty, mutta jostain syystä vanhahtava suomi töksähtelee vähän kurjemmin kuin vastaava englanti. Tosin pitää nyt sitten lukea sama englanniksikin, että pääsee vertaamaan. Othello toiminee lavalla huomattavasti lukemista paremmin. Dialogin hienoudet pääsevät esiin yhdistettyinä eleisiin ja äänenpainoihin. Tai sitten tämä on vaan vähän vanhentunut. En taida olla tarpeeksi asiantuntija tuota analysoimaan, Joku viisaampi lienee sen jo tehnyt.

Kielihankaluuksista huolimatta täytyy tunnustaa tarinan vieneen mukanaan. On se Wille ollut tosi taitava juonenrakentaja. Yksittäiset kohtaukset vievät tarinaa taitavasti eteenpäin ja antavat ymmärtää enemmän kuin kertovat. Kirja ei ole kovinkaan pitkä, mutta suuria asioita ehtii tapahtua vähilläkin sivuilla.

Othello on Venetsian Dogen suosikki, mauri, urhoollinen sotilas, keraali. Hän rakastuu venetsialaiseen kaunottareen Desdemonaan ja nai tämän isän vastustuksesta huolimatta. Onnellinen loppu? Paitsi, että rakastavaiset saavat toisensa jo ensi sivuilla ja sitten juttuun sekaantuu kaksinaamainen Jago. Kunnianhimossaan loukattu, aviovuoteensa loukkausta kuvitteleva Jago, jonka tavoitteena on luoda Othellolle niin paljon kurjuutta kuin mahdollista. Hiljalleen hän valuttaa maurin korvaan myrkkyä ja kääntää tämän uskomaan nuorikostaan pahinta. Huonostihan siinä lopulta käy.

Näytelmien lukeminen on aivan erilaista kuin romaanien. Mielikuvitukselle tulee vielä enemmän töitä, kun kuvailua ei ole nimeksikään ja kaikki pitää tulkita dialogin kautta. Tavallaan ne ovat lähempänä todellista elämää. Eihän meillä ole mitään kaikkitietävää kertojaa, joka valaisisi taustoja.

On mielenkiintoista uppoutua dialogiin ja antaa mielen luoda kuvansa ja tulkintansa. Ei ihme, että Shakespearen näytelmistäkin on versioita pilvin pimein. Täytyy kokeilla tätäkin elämystä uudelleen eli ihan varmasti tulen lukemaan muitakin näytelmiä.

Olisiko ehdotuksia listalle? 

Minulla on teille tälle päivälle yksi ehdotus. Klikatkaa TÄSTÄ katsomaan, mitä kaikkia muita klassikoita ovat Klassikkohaaste II osallistuvat lukeneet. Takaan, että viihdytte, Mukavaa kierrosta!

Klassikkohaaste I tekstin löydät TÄSTÄ

Kuukauden teatteri - Tämän haasteen minä klaarasin!

Tällaisiakin ilmeitä teatteri voi aiheuttaa

Keväällä sain kutsun Kansallisteatterin ja WSOY/Johnny Kniga/Tammen Bloggariklubille. Ensin keskustelua kirjoista ja teatterista Lavaklubin lavalla, päälle Riina Katajavuoren Wenla Männistöön perustuva Alli Jukolan tarina Willensaunassa.

En ollut käynyt teatterissa pitkään aikaan, vuosiin kaiketi. Olin unohtanut, miten lavan tapahtumat voivat viedä mennessään ja miten teatteri voi olla Elämys isolla E:llä. Olin unohtanut teatterin tuoksunkin. Päätin, etten unohda enää. Aloitin haasteen "kuukauden teatterista" ja tämän haasteen minä kyllä klaarasin.

Olen siis käynyt toukokuusta lähtien teatterissa vähintään kerran kuukaudessa... Itse asiassa teatterikertoja on kyllä tullut useamminkin sillä joinakin kuukausina päädyin katsomoon parikin kertaa. Ihaninta tässä haasteessa on ollut vaihtelevuus. Klassikosta absurdiin, musiikkipainotteisesta puhefarssiin... Kaikista olen nauttinut, tosin joistain  enemmän kuin toisista. Alla listaus vuoden 2015 teatterisaldosta.

Toukokuu
Ensimmäisenä siis Alli Jukolan tarina Kansallisteatterissa. Mielenkiintoinen monologi, jonka kautta Seitsemän veljestä aukeaa taas ihan uudella tavalla. Nautinnollinen Katajavuoren kirjan lukeneille, mielenkiintoinen muillekin.

Kesäkuu
Kesäkuussa pääsin teatteriin oikein perinteisissä merkeissä. UIT oli palannut Linnanmäelle synttärien kunniaksi. Kivaa ja korkealta toimi nimensä mukaisesti. Oli kivaa, vaikka osa vitseistä ehkä meni telkkaria katsomattomalta vähän ohi tai tuntui vanhoilta. Taitavia esiintyjiä, riemukasta muusiikkia ja erityisesti tanssi ansaitsee erityismaininnan.

Heinäkuu 
Heinäkuu on itseoikeutetusti kesäteatterin aikaa. Teatterireissu Esikoisen ja Kirpun kanssa Turun Vartiovuoren kesäteatteriin oli huikea menestys. Aarresaari vakuutti niin, että pojat suunnittelivat seuraavaa kesäteatteria jo portista ulos kävellessämme.

Elokuu
Kesäteatterilinja jatkui vielä aurinkoisessa säässä (niitä harvoja päiviä kai...) Suomenlinnassa. Ryhmäteatterin Valheet ja viettelijät oli toisaalta taitavasti tehty, toisaalta vähän puuduttava, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen versio tuttuakin tutummasta tarinasta. Olenhan sekä lukenut kirjan että nähnyt parikin elokuvaversiota.

Syyskuu
Syyskuussa päädyin teatteriin kaksi kertaa, katsomaan kahta aivan erilaista näytöstä. Helsingin kaupunginteatterin farssi Ministeriä viedään oli ajoituksen ja nokkelien repliikkien ilotulitusta. Taitava näyttelijäkaari pelasti muuten ehkä vähän turhankin perinteisen kohelluksen.
Kansallisteatterissa puolestaan Martin Crimpin Onnellisuuden tasavalta puolestaan edusti absurdin teatterin huippua. Täysin päättömältä vaikuttava (sellaista se absurdi teatteri usein on) vakuutti ja sai harmaat aivosolut liikkeelle ihan uusissa muodostelmissa. Näyttelijäntyötä parhaimmillaan ja elämys, joka jäi mieleen pidemmäksikin aikaa.

Lokakuu
Lokakuussa pääsin testaamaan ihan uutta teatterikonseptia. Gurmee teatterin  Murhaava illallinen yhdisti teatterin ja gurmeeruoan. Mikäs siinä oli ollessa. Telttamiljöö ja herkullinen ruoka kompensoivat näytelmän pienet kömpelyydet ja kokonaiselämys oli ikimuistettava.
Toinenkin eka kerta kuukauteen mahtui. Vein nimittäin Esikoisen katsomaan Kansallisteatteriin Nummisuutareita. Aku Hirviniemi kiinnosti 13-vuotiasta ja sitä myötä tuli Kiven klassikkokin tutuksi - tosin aika modernissa muodossa. Siinä riitti ihmettelemistä Kiveä paremminkin tuntevalle saati sitten meille. Tykkäsimme molemmat.

 Marraskuu 
Marraskuu osoittautui täydelliseksi teatterikuukaudeksi. Se alkoi klassikolla eli Kansallisteatterin lavalla nähtiin Molièren Luulosairas. Ai että oli ihana katsella perinteistä puheteatteria taitavien näyttelijöiden esittämänä. Jo 1700-luvulla kirjoitettu näytelmä on niin ajaton, että sen tekstit olisi voitu kirjoittaa vaikka eilen. Aivan mahtavaa.
Täysin uutta tuotantoa puolestaan edusti Slava. Miten ihminen selviytyy, kun yllä häälyy absurdi vallan miekka? Kukin tavallaan tietysti. Näytelmä on ehkä vähän turhan pitkä, mutta sisältää monia oivaltavia kohtauksia ja on itse asiassa tänä vuonna ainoa, joka sai minut kyyneliin. Se myös yhdistyi minulla jännästi samoihin aikoihin ajoittuvaan lukukokemukseen.

Joulukuu
Tämän kävin itse asiassa katsomassa jo marraskuun puolella, mutta bloggaus on joulukuulta, joten menköön nyt. Olipa kerran minä on myös Kansallisteatterin uusinta tuotantoa. Valitettavasti minun teatterivuoteni päättyi näytelmään, johon en aivan päässyt sisälle, mutta väliajan ja lopun lämpiökeskustelujen mukaan kyseessä on yleisemminkin ristiriitaisia reaktioita aiheuttava teos, siis mielenkiintoinen. Osa tykkäsi hurjasti, osan se jätti laillani kylmäksi.

Kaikkiaan siis kävin teatterissä vuonna 2015 yksitoista kertaa ja se on enemmän kuin haasteen vaatima kerran kuukaudessa haasteen aloittamisesta, (ja enemmän kuin kymmenenä viime vuotena yhteensä). Aivan mahtavaa!

Ensi vuodellekin on teatteria suunniteltu jo nyt, joten tämä haaste jatkaa elämäänsä myös 2016.

 Tuleeko joku muukin mukaan haasteeseen? 

Toukokuun luetut, teatteria ja haasteita loppuvuodeksi

Toukokuussa tuli valitettua ajan puutetta ja lukemisen vähyyttä, mutta kummasti sitä vain luettujen lista piteni tämän vuoden suurinpaan lukemaan. Näin huolimatta kaikesta ulkona tapahtuvasta lisäaktiviteetista, kuten nyt vaikka siementen törkkimisestä sinne tänne lasten kanssa.

Kirjoja kertyi toukokuun lukulistalle kaikkiaan 13. Joukkoon mahtui monenlaista. Keittokirjainnostus jatkui. Mari Moilasen Sitä parempi soppa II nousi suosikkieni joukkoon samantien ja Outi Rinteen Raakaruoka-aika oli monessakin mielessä mielenkiintoinen tuttavuus.

Äänikirjoja kuluu minulla tasaiseen tahtiin työmatkojen vuoksi. Toukokuuhun niitä mahtui peräti viisi. Karhuherra Paddington viihdytti kahden kirjan verran. Ihania kommelluksia, joista aina selvittiin parhain päin. Maeve Binchy vastasi muutamista kyynelistä bussipysäkillä. The Silent Sister oli viihdyttävä kesädekkari ja Agatha Christie tietysti ihan omaa luokkaansa.

Dekkareihin palataan uudelleen vielä dekkariviikolla, mutta toukokuussa genrelukuun mahtuivat myös kaksi John Shakespeare- tarinaa. Lemppariaikaani historiassa on Tudorien valtakauden huippu (Isä ja tytär eli Henrik XIII ja Elisabeth I). Kun sen yhdistää jännittäviin juonitteluihin ja rikosten selvittelyyn, niin pakkohan näiden kirjojen parissa on viihtyä. Kaikkiaan William Shakespearen fiktiivisen veljen seikkailuja tuli luettua toukokuussa kolmen kirjan verran.

Siinä tulikin listattua jo 10 toukokuun kirjoista. Lisäksi luin pari osaa viihdefantasiaa kaappimonstereista ja yhden nuorisofantasian. Viimeksimainittu liittyy yhteen tämän kevään suurista iloistani. Esikoinen ryhtyi lukemaan - ja halusi keskustella lukemastaan. Sarja jatkuu minulla vielä, samoin keskustelut :-)


Teatteria ja haasteita

Huhtikuussa kävin ensimmäistä kertaa varmaan useampaan vuoteen jossain teatterinomaisessa tilaisuudessa. Siitä jäi nälkä, ja kun mailiin tipahti kutsu Kansallisteatterin Lavaklubin Bloggariklubille, niin ilmoittauduin mukaan riemusta kiljuen. Enkä katunut. Ilta oli mielenkiintoinen ja näytelmä ajatuksia herättävä.

Tein päätöksen. Teatteria on saatava lisää. Haastan itseni käymään teatterissa ainakin kerran kuussa. Sen ei luulisi olevan liian vaikeaa. Kesäkuun teatteri-iltakin on jo aikataulutettu. Tällä kertaa luvassa on jotain kevyttä ja hauskaa (taas) työporukan seurassa. Siitä lisää ensi viikolla.

Osallistun joihinkin kirjabloggaajien haasteisiin tämän vuoden aikana (klassikkohaaste tulossa! Samoin luulisin lukumaratonin ilmaantuvan aikatauluun jossain välissä - viimevuotisen raportti täällä) Dekkariviikolla (8.-14.6.)  kannattaa seurata kirjablogeja noin yleensä - saattaa löytää enemmänkin vinkkejä luettavaksi :-)

Kaikenlaista kivaa siis on kesäksi tiedossa ja heinäkuussa tietysti sitten vielä loma. Sitä ennen paiskitaan vielä muutama viikko töitä - ja luetaan muutama kirja.

Kirjan vuoden lukuhaaste - Ensimmäinen statusraportti

Nyt on tiedossa spesiaalivuosi. Kirjan vuosi tuo mukanaan monenmoisia tapahtumia. En tiedä, onko niitä enemmän kuin muina vuosina, mutta ainakin omat valinnat helpottuvat keskitetyn listauksen avulla.  Kalenteriinsa löytää merkittävää täällä.

Koska on uuden vuoden alku ja siis aika kaikenmoisille päätöksille, olen minäkin miettinyt pitäisikö sitä oikein luvata jotain. HelMet-kirjastoilla on alkamassa Kirjan vuoden tiimoilta lukuhaaste, joka nyt houkuttelisi osallistumaan. Yleensä minun on aina käynyt huonosti erilaisissa haasteissa - useimmiten sen takia, että unohdan ne kokonaan jossain vaiheessa vuotta. Ehkä sitä voisi aloittaa vuotensa taas hyvillä aikomuksilla.

Tarkoituksena siis lukea kirjoja vuoden aikana niin, että seuraavat 50 ehtoa täyttyvät. Yksi kirja voi kattaa useammankin ehdon... Onneksi, sillä tämä ei välttämättä ole ihan kamalan helppo haaste tehtäväksi.

Ensimmäisenä lukemani (/kuuntelemani) kirja eli Agatha Christien Aikataulukon arvoitus auttaa ruksaamaan alle merkitsemäni kohdat...

Tilanne siis 2/50

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
2. Kirja, josta on tehty elokuva (kts. Kirjoista elokuviksi -kirjahylly Kirjasammossa)
3. Vuonna 2015 julkaistu kirja (kts. vuonna 2015 julkaistut kirjat Helmet-haussa)
4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin
5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
7. Novellikokoelma (kts. Ohuet klassikot 3/3: Novelleja ja kertomuksia sekä Novelleja naistenviikolle -kirjahylly Kirjasammossa)
8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle (kts. Berliini – rakkaani Euroopassa, Kirjamatka Prahaan sekä Lukumaratonille Intiaan?)
9. Tietokirja
10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja (kts. SHK: 10 esikoisromaania, jotka pitää lukea -kirjahylly Kirjasammossa)
11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle
13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon (kts.Palkintosarjat-sivu ja Finlandia-palkitut-kirjahylly Kirjasammossa)
14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
16. Kirja, jota äitisi rakastaa 
17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta
18. Yli 100 vuotta vanha kirja
19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä (kts. HLBTI-kirjallisuutta-kirjahylly Kirjasammossa)
20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella
21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut
22. Muistelmateos tai elämäkerta
23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä (kts. Ohuiden kirjojen maraton sekä Ohuet klassikot osa 1/3: Kotimaista, 2/3: Kansainvälistä ja 3/3: Novelleja ja kertomuksia)
24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
26. Kirjatrilogia
27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja (kts. Nuortenkirja kelpaa aikuisellekin sekä 50 nuortenromaania, 5 eri teemaa -artikkeli Kirjasammossa)
28. Kirja, jonka nimessä on väri
29. Kirja, jossa on taikuutta
30. Sarjakuva-albumi tai -romaani (kts. Sarjakuvamaraton)
31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi
33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 
34. Kirja, jonka nimessä on numero
35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
36. Runokirja (kts. Tienviittoja 2000-luvun runouteen)
37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa (kts. Kiellettyjen kirjojen lukumaraton)
38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 
39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja (kts. Scifimaraton, Scifin pimeä puoli sekä Tieteiskirjallisuus-genre Kirjasammossa)
41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 
43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
44. Klassinen rakkausromaani (kts. Intohimoinen Charlotte Brontë)
45. Kirja, joka pelottaa sinua (kts. Kauhukirjallisuus-genre Kirjasammossa)
46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit (kts. Saamelaiset sekä Saamelainen kirjallisuus Suomessa -artikkeli Kirjasammossa)
47. Hauska kirja (kts. Huumori-genre Kirjasammossa)
48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä (Agatha Christie : Aikataulukon arvoitus. Hercule Poirot on varsinkin eri sukupuolta...)
49. Jännityskirja tai dekkari (kts. Murhamaraton sekä Jännityskirjallisuus-genre Kirjasammossa) (Agatha Christie: Aikataulukon arvoitus - klassikkodekkari)
50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle