 |
| Minun kuvani Kansallisteatterista |
Se on taas se aika vuodesta, kun kurkataan taustapeiliin. Minä aloitan katsaukseni tällä kertaa teatterilla, koska
- siinä on vähemmän kirjoitettavaa
- sittenpähän pääsen (pienestä) häpeäpisteestäni ohi...
No, en minä tosissani tässä häpeile muuta kuin, että kaikista hyvistä aikomuksistani huolimatta "kuukauden teatteri" -haaste meni taas kiville. En käynyt vuoden aikana teatterissa kuin 7 kertaa. Kiire/väsy/jne... - vakuuttavia tekosyitä riittää. Lopputulos ei kuitenkaan muutu.
Kaiken lisäksi noista seitsemästä peräti 6 oli Kansallisteatterissa ja jollain tavalla Bloggariklubiin liittyvää. Esityksissä tai paikassa ei siis ole mitään vikaa - Kansallisteatterissa esitykset ovat aina laadukkaita - mutta kyllä tuo kertoo tämän bloggaajan laiskuudesta. Hienoja esityksiä olisi ollut muuallakin vaikka millä mitalla, mutta minä päädyin vain niihin, jotka tarjottimella kannettiin nenän eteen (tai tässä tapauksessa lähetettiin sähköpostiin).
En tiedä, uskallanko silti luvata minkäänlaista muutosta vuodelle 2020... Tuleva vuosi ei ainakaan tällä hetkellä vaikuta olevan työrintamalla yhtään vähemmän kiireinen, enkä ajatellut Bloggariklubiakaan unohtaa, jos niitä vaan järjestetään ja mitenkään saan aikatauluun sovitettua. Sen verran kivoja iltoja ovat olleet.
Alla listattuna vuoden 2019 aikana näkemäni näytelmät. Ihan alimmaisena, sokerina pohjalla, teatterivuoteni huikein elämys.
Klassikoista ja klassikoita 2019
Kaikkiaan voi sanoa, että vuosi on ollut täynnä klassikoita. Peräti neljän seitsemästä voi sanoa olevan jollain tavalla klassikkonäytelmä, vaikka ne sitten olisikin toteutettu jotenkin modernisoiden. Lisäksi 2 perustuu kirjoihin, jotka ovat kovaa vauhtia saavuttamassa jonkinlaista klassikkoasemaa.
Idän pikajunan arvoitus - VUODEN KESÄTEATTERI
Yksi näytelmistä kuuulunee molempiin kategorioihin. Kävimme siskon kanssa jo perinteeksi muodostuneella Suomenlinnan kesäteatterivierailulla ja tänä kesänä Ryhmäteatteri oli tarttunut Agatha Christien kerta kerran jälkeen versioituun Idän pikajunan arvoitus-tarinaan. Se on aina yhtä huikea, eikä Ryhmäteatterin farssin ja draaman rajaviivalla tasapainotteleva versio ollut poikkeus.
Koiramäen Suomen historia - VUODEN LASTENNÄYTELMÄ
Tulevien klassikkokirjojen kategoriaan kuuluu tämän vuoden ainoa lapsille suunnattu näytelmä. Kävimme Toton kanssa testaamassa hauskaa brunssi + teatteri - yhdistelmää. Näytelmä perustui Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historia -kirjaan ja olikin varsinainen historiapläjäys.
Ihmisen ääni - VUODEN RANSKALAINEN
Ranskalainen Jean Cocteaun klassikko "suomalaistettuna vai suomalaista teatteria ranskalaisin höystein ? Vaikuttava esitys kuitenkin tunnetusta ranskalaisesta klassikkomonologista. Rakastunut, petetty nainen sai tunteilleen vastakaikua valoista, seinille heijastetuista videoista ja myrskyisästä äänimaailmasta.
Lokki - VUODEN YLLÄTTÄJÄ
Asiat tuppaavat tulemaan sarjoissa. Niinpä luin kirjan venäläisistä klassikoista ja samoihin aikoihin päädyin myös katsomaan venäläistä klassikkoa teatteriin. En usein Yllätyksekseni pidin tästä hurjan paljon. Rönsyilevä tarina kilometrin mittaisine henkilöhahmolistoineen oli saatu napakkaan pakettiin, joka piti otteessaan loppuun saakka.
Sapiens - VUODEN MIELENKIINTOISIN
Luontodokumentti ihmisestä perustuu Yuval Noah Hararen samannimiseen menestyskirjaan. Mielenkiintoisesti toteutettu ääninauhan ja äänettömien naamioitujen näyttelijöiden yhteispeliin perustuva näytelmä vei mukanaan ja sai jopa teinin pohdiskelemaan talousasioita.
Kohtauksia eräästä avioliitosta - VUODEN AVIOLIITTODRAAMA
Ingmar Bergmanin klassikkonäytelmä aloitti teatterivuoden varsin nautinnollisesti.
Kaikki hienot jutut - VUODEN KOSKETTAVIN & VUODEN PARAS TEATTERIELÄMYS
Tämä näytelmäesitys jäi mieleen elämään pitkäksi aikaa. Se kosketti jotain syvällä sisimmässäni - en muista minkään muun esityksen aikana vain huomanneeni kyynelten valuvan poskillani. Upea näytelmä, upea esitys, upea yleisö.
En tiedä, uskallanko silti luvata minkäänlaista muutosta vuodelle 2020... Tuleva vuosi ei ainakaan tällä hetkellä vaikuta olevan työrintamalla yhtään vähemmän kiireinen, enkä ajatellut Bloggariklubiakaan unohtaa, jos niitä vaan järjestetään ja mitenkään saan aikatauluun sovitettua. Sen verran kivoja iltoja ovat olleet.
Alla listattuna vuoden 2019 aikana näkemäni näytelmät. Ihan alimmaisena, sokerina pohjalla, teatterivuoteni huikein elämys.
 |
| Suomenlinnassa |
Klassikoista ja klassikoita 2019
Kaikkiaan voi sanoa, että vuosi on ollut täynnä klassikoita. Peräti neljän seitsemästä voi sanoa olevan jollain tavalla klassikkonäytelmä, vaikka ne sitten olisikin toteutettu jotenkin modernisoiden. Lisäksi 2 perustuu kirjoihin, jotka ovat kovaa vauhtia saavuttamassa jonkinlaista klassikkoasemaa.
Idän pikajunan arvoitus - VUODEN KESÄTEATTERI
Yksi näytelmistä kuuulunee molempiin kategorioihin. Kävimme siskon kanssa jo perinteeksi muodostuneella Suomenlinnan kesäteatterivierailulla ja tänä kesänä Ryhmäteatteri oli tarttunut Agatha Christien kerta kerran jälkeen versioituun Idän pikajunan arvoitus-tarinaan. Se on aina yhtä huikea, eikä Ryhmäteatterin farssin ja draaman rajaviivalla tasapainotteleva versio ollut poikkeus.
Koiramäen Suomen historia - VUODEN LASTENNÄYTELMÄ
Tulevien klassikkokirjojen kategoriaan kuuluu tämän vuoden ainoa lapsille suunnattu näytelmä. Kävimme Toton kanssa testaamassa hauskaa brunssi + teatteri - yhdistelmää. Näytelmä perustui Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historia -kirjaan ja olikin varsinainen historiapläjäys.
Ihmisen ääni - VUODEN RANSKALAINEN
Ranskalainen Jean Cocteaun klassikko "suomalaistettuna vai suomalaista teatteria ranskalaisin höystein ? Vaikuttava esitys kuitenkin tunnetusta ranskalaisesta klassikkomonologista. Rakastunut, petetty nainen sai tunteilleen vastakaikua valoista, seinille heijastetuista videoista ja myrskyisästä äänimaailmasta.
Lokki - VUODEN YLLÄTTÄJÄ
Asiat tuppaavat tulemaan sarjoissa. Niinpä luin kirjan venäläisistä klassikoista ja samoihin aikoihin päädyin myös katsomaan venäläistä klassikkoa teatteriin. En usein Yllätyksekseni pidin tästä hurjan paljon. Rönsyilevä tarina kilometrin mittaisine henkilöhahmolistoineen oli saatu napakkaan pakettiin, joka piti otteessaan loppuun saakka.
Sapiens - VUODEN MIELENKIINTOISIN
Luontodokumentti ihmisestä perustuu Yuval Noah Hararen samannimiseen menestyskirjaan. Mielenkiintoisesti toteutettu ääninauhan ja äänettömien naamioitujen näyttelijöiden yhteispeliin perustuva näytelmä vei mukanaan ja sai jopa teinin pohdiskelemaan talousasioita.
Kohtauksia eräästä avioliitosta - VUODEN AVIOLIITTODRAAMA
Ingmar Bergmanin klassikkonäytelmä aloitti teatterivuoden varsin nautinnollisesti.
Kaikki hienot jutut - VUODEN KOSKETTAVIN & VUODEN PARAS TEATTERIELÄMYS
Tämä näytelmäesitys jäi mieleen elämään pitkäksi aikaa. Se kosketti jotain syvällä sisimmässäni - en muista minkään muun esityksen aikana vain huomanneeni kyynelten valuvan poskillani. Upea näytelmä, upea esitys, upea yleisö.
Seitsemän kertaa vuodessa teatterissa on jo 6 kertaa enemmän kuin minulla :)
VastaaPoistaIhanaa sunnuntai-iltaa sinulle Minna <3
Tiedän... seitsemänkin on aika paljon. Tulin vaan jossain vaiheessa mainostaneeksi tuota kuukauden teatteri-haastettani ja nyt sitten vähän nolottaa :-)
PoistaIhanaa sunnuntai-iltaa sinullekin!
Minulla taisi teatterikäynnit jäädä alle 10. Kerta kuukaudessa olisi hyvä tavoite! Mutta kun kiire jne tavalliset selitykset. Harmittaa, kun minulla oli jo Sapiensiin varattu lippu, mutta perhesyiden vuoksi Helsingin reissu jäi tekemättä. Myös Idän pikajunan arvoitus olisi ollut kiva nähdä.
VastaaPoistaOlen kuitenkin iloinen, kun täällä Savon päässä näin monta hyvää esitystä, ehkä kirkkaimpana mieleen on jäänyt Kuopion kaupunginteatterin Piina, joka tarjosi harvinaista jännitystä sekä kesäteattereista Vuonna 85 -musikaali sekä sympaattinen Jäniksen vuosi, joka vangitsi romaanin alkuperäistä henkeä hienosti. Aika klassikkotunnelmissa siis täälläkin tämä vuosi 😊
Selityksiä löytyy jos jonkinlaisia...
PoistaMinua tosiaan hieman harmittaa tuo Helsinki-keskeisyyteni. Maasta löytynee paljon hyvää teatteria muualtakin.
Kaikki hienot jutut oli todella upea! Minä päätin teatterivuoteni eilen Helsingin kaupunginteatterin Riistapolkuun, joka oli juuri niin vahva ja taidokas kuin olin etukäteen kuullutkin.
VastaaPoistaMinna /Kirsin Book Club
Kaikki hienot jutut jäi mieleen elämään todella pitkäksi aikaa. Se oli upea.
PoistaSeitsemän on minustakin aika paljon. Itse näin tänä vuonna 10 teatteriesitystä, joka lienee oma ennätykseni. Täytyykin muistaa tehdä kulttuuripäiväkirjakooste.
VastaaPoistaSeitsemän on ihan ok, mutta haaste jäi toteuttamatta - niin kuin näköjään kaikki muutkin tämän vuoden haasteet.
Poista