Viihdepettymyksiä... aina ei vain osu

Miten on mennyt noin omasta mielestä uudenvuoden lupausten suhteen ? Oma hyvinvointi työn edelle, rentoa meininkiä - niinkö se meni  ?

No, pieleen meni ainakin osittain. Viime viikon neljä päivää Antwerpenissä olivat ympäripyöreitä työpäiviä ja se vähän, mitä yli jäi meni sitten äänikirjan tai muuten kirjan parissa aivoja nollatessa unen tuloon...  Muutenkin sai töiden alkaminen taas ylikierrokset päälle. Se hyvä puoli tässä tietysti on, että on tullut luettua. Olen lukenut tammikuussa jo kahdeksan kirjaa... pääasiassa sellaista vähän kevyempää luettavaa.

Listalle on osunut pari koukuttavaa dekkaria, mutta tammikuun alun viihdepläjäys osoittautui pettymykseksi. Se oli itse asiassa aika tylsä enkä oikein osannut edes pitää yhdestäkään henkilöhahmosta. Sinänsä harmi, koska odotukset tämän kirjailijan tuotoksia kohtaa olivat aiempien lukemieni kirjojen perusteella suhteellisen korkealla.

Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Äänikirjan lukijana Anni Kajos 

Olen yleisesti ottaen tykännyt kovasti Veera Vaahteran kirjoista, mutta nyt en oikein jaksanut. Kyllähän sitä periaatteessa samaistuu lastenhoidon ja vaativan työn välissä kärvistelevän naisen haasteisiin, mutta...

Matleena on töissä kirjastotoimenjohtajana - tosin alaiset hyppivät silmille ja käytös aiheuttaa johtajalle lastentarhantätisyndrooman. Kotona mies hoitaa kyllä päivät lapsia, mutta huusholli jää kokonaisuudessaan Matleenan kontolle. Eikö sitä voisi edes maitotölkkiä nostaa jääkaappiin aamupalapöydästä? Matleenan mitta täyttyy. Tilanteen on muututtava, mutta kaikkihan me tiedämme muutoksen olevan usein tuskallista.

Ehkä kiire ja paine liippasi vähän liian läheltä, mutta toisaalta koin tällä kertaa kirjan henkilöhahmot turhan karikatyyreiksi. Ihan oikeasti. Kyllä pyykinpesu ja siivous on voitava jakaa muutenkin kuin lakkoilun kautta? Työntekijöillekin voi sanoa vähän reippaammin tai ehkä minua on vaan hemmoteltu ammattitaitoisilla ja ammattimaisesti käyttäytyvillä kollegoilla, kun en ollenkaan tunnistanut kirjan kuvaamaa asetelmaa. Toki myrkyllisiä työilmapiirejä löytyy paljon, en ollenkaan vähättele ongelmaa.

Itse asiassa minun ongelmani taisi kirjan kanssa olla tällä kertaa tietynlainen lapsellisuus. Kukaan kirjan henkilöistä ei tunnu olevan kykeneväinen aikuismaiseen käytökseen ja paineiden alla turvaudutaan tavallaan huvittaviin, mutta pääasiassa ärsyttäviin keinoihin.

Eli siis, tällä kertaa en tykännyt. Kuuntelin loppuun, mutta ei ollut minun kirjani.

Toinen, jo viime vuoden puolella kuuntelemani pettymykseksi osoittautunut viihde on Veera Niemisen uutuus. Avioliittosimulaattori oli mukavaa luettavaa ja odotin ehkä samanlaista lukukokemusta huolimatta Niemisen kirjamessujen bloggaritilaisuudessa antamista varoituksista. Hänen mukaansa kirjasta tullut palaute on ollut vähän ristiriitaista. Toiset ovat naureskelleet, toisia on ahdistanut. Minua lähinnä ärsytti.

Veera Nieminen : Ei muistella pahalla
Oma ostos Elisa Kirjasta  
Äänikirjan lukijana Karoliina Kudjoi

Juri jätti Piipen ja Piipe on surullinen. Tähän asti, joo, ok. Piipe alkaa tehdä kostoiskuja Jurin suuntaan näyttääkseen, miten paha olo hänellä on. Postilaatikko räjäytetään (tämä vielä menee, sillä oli linkki aiempiin keskusteluihin), mutta sitten jatketaan ja tehdään paljon kaikenlaista vähän lapsellista ja vähemmän lapsellista kiusaa. Siinä kohtaa minua alkoi ärsyttämään. Ryhdistäydy nainen!

Kaikkiaan väsyin myös kirjassa jatkuvasti toistuviin Piipen ja Jurin suhteen tilanteiden kuvauksiin. Sinänsä rakenne on mielenkiintoinen. Takaumien ja muistojen kautta avataan nykytilannetta ja tarina täydentyy. En vain jaksanut sisällön suhdevatvomista.

No, minä noin yleisestikin ottaen olen vähän huono vatvomaan suhdeasioita. Johtuu ehkä siitä, että toistaiseksi olen ollut saman miehen kanssa 25 vuotta, joten eläytymiseni rakkauskiemuroihin on vähän vajavaista. Oma kokemuspohja puuttuu. Olen toki myötätuntoinen, mutta vain jonkin aikaa. Sitten pitää kyetä asianomaisten jo seisomaan omilla jaloillaan ja katsomaan eteenpäin. Vaikeaa, tiedän ja ymmärrän, mutta ihan jo omanarvontunnon ja mielenrauhan vuoksi...

Ei siis iskenyt tämäkään.

Kummassakaan kirjassa ei lukijoissa ollut mitään vikaa. Sujuvaa lukemista ja hyvin tarinatyyppeihin sopivat äänet. Molemmat kirjat ovat myös ihan sujuvasti kirjoitettua. Tarinat ja henkilöt vain eivät olleet tällä kertaa minua varten.

Hömppäpömppää laiturilukemistoon

Aina välillä, oli sitten kesä tai joku muu vuodenaika, on mukava lukea tarinaa, jonka tietää loppuvan onnellisesti, jossa ei yleensä ole väkivaltaa ja jonka lukeminen käy keveästi, ilman ylenpalttista keskittymistä. Minulla tällaiset kirjat ovat yleensä joko keveitä viihdedekkareita tai sitten enemmän romanttiseen kallistuvaa hömppää.

Hömppä ei muuten ole millään tavalla halveksiva termi tässä kontekstissa. Huonosti kirjoitettuja tai juoneltaan jo tapahtumattomia tai idioottimaisia kirjoja en siedä ja niitä on valitettavasti tarjolla ihan liian paljon. Minä vaadin laadukasta ja mielellään vähintään pientä hihitystä aikaansaavaa tekstiä ja juonen, jossa myötähäpeäkin pysyy siedettävissä rajoissa.

Suosikeissani parasta ovat usein värikkäin siveltimenvedoin kuvatut monipuoliset henkilöhahmot, sekä yllättävät juonenkäänteet heidän elämässään (toki lopputulema on usein vähemmän yllättävä).

Lukemani viihdekirjallisuuden voi jakaa muutamaan ryhmään:

1. moderni ihmissuhdekirjallisuus
2. viihdefantasia 
3. kotoiludekkarit romanttisella viballa 
4. historiallinen romantiikka 

Mitä unohdin tai mitä itse suosittelisitte laiturilukemistoon viihdepuolelta ? 

Historiallisen romantiikan kärkinimiä ovat listoillani tietysti Kaari Utrio, Paula Havaste ja Milja Kaunisto, joiden kirjat ovat paitsi viihdyttäviä, myös tarkasti aikakauttaan kuvaavia. Nämä ovat laiturilukemiston aatelia.

Kotoiludekkarit eli Cozy Mysteries ovat minulle aika uusi tuttavuus. Niissä yleensä omalla tavallaan "normaali" (eli ei poliisi tai etsivä) nuori nainen, joutuu vähän vahingossa ratkomaan murhia tai muita rikoksia. Monet näistä sopivat myös kohtaan kaksi eli niissä on jonkinlaisia yliluonnollisia tai fantasiaelementtejä. Viime aikoina luetuissa on erityisesti ratkottu rikoksia haamujen enemmän tai vähemmän ystävällisellä avustuksella, kuten vaikka C.C.Dragonin, Angie Foxin tai Kitty Frenchin kirjoissa. Suomenkielisiä en ole tainnut edes löytää, eli englanti rulettaa lukukielenä.

Viihdefantasiakin on yleensä rikkaampaa kuin ketä tykkää kenestä pohdintaa. Taistelut ja ongelmanratkaisu kuuluvat asiaan. Näistä viime  aikoina olen tullut tykästyneeksi erityisesti Ilona Andrewsin kirjoihin.

Meni monta vuotta ennen kuin edes tulin uudelleen tarttuneeksi suomalaiseen "normaalielämään" sijoittuvaan ihmissuhdekirjallisuuteen. Sain nuorempana jonkinlaisen yliannostuksen, kun kyllästyin vähän turhan kaavamaisiin kuvauksiin (se käy tylsäksi, kun ei ole  muita "hupielementtejä" piristämässä). Viime aikoina olen kuitenkin yllättänyt itseni nauttimassa mm. Sari Luhtasen ja Veera Vaahteran kirjoista. Erityisesti viimeksimainittu on näköjään vakiinnuttanut asemansa niin työmatkalukemistossani kuin kesän rentoutuskirjoissa.

Veera Vaahtera : Sattumalta sinun 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Äänikirjan lukijana Anni Kajos

Karoliina on saanut viimeinkin työtä, joka saattaa johtaa vakinaiseen toimeen. Hänen tehtävänään on ryhdistää yliopiston filosofian laitos ja saada se tuottamaan niin valmistuneita opiskelijoita kuin tieteellisiä artikkeleita. Samaan aikaan hän totuttelee elämään ilman pitkäaikaista poikaystävää Villeä ja tämän moninaista sukua.

Työ ei tietystikään osoittaudu helpoksi, sillä aika stereotyyppiset filosofian laitoksen kammioihinsa piiloutuneet professorit ja muissa hommissa huitelevat opiskelijat eivät ihan helposti taivu moderniin tavoitteellisen tieteentekemisen ajatteluun. Sydänkään ei ole tottelevainen ja Ville pyörii kuvioissa mukana säännöllisesti huolimatta töissä laiskottelevan Matiaksen aiheuttamista väristyksistä.

Pieniä kiemuroita tietysti saadaan aikaisekai, mutta kaikkein tärkein saavutetaan eli elämä menee eteenpäin ja Karoliinakin oppii hiukan päästämään irti peloistaan ja epävarmuudestaan.

Sattumalta sinun on taattua Vaahteraa, mutta en tainnut pitää päähenkilöstä ihan niin paljon kuin aiemmista lukemistani kirjoistaan. Karoliina oli minulle ehkä hiukan liian angstinen ja hieman liiankin epävarma, vielä kollegoitaankin enemmän eksyksissä. Silti kirja on viihdyttävä ja äänikirjaksi varsin sopiva. Anni Kajos tekee lukijana tasaisen varmaa työtä, vaikka alkuun hieman jouduinkin hänen tyyliinsä totuttelemaan. Lopulta se kuitenkin sopi kirjaan kuin nappi silmään ja Karoliina kuulosti elävältä.

Laiturilukemistoon (tai kuunneltavaksi) Sattumalta sinun on oiva valinta, eikä vaadi liiallista keskittymistä, mutta vielä enemmän ehkä suosittelisin kuitenkin Vaahteran Kevyesti kipsissä romaania, jossa varsinkin paljon lukevat löytänevätt enemmänkin samaistumiskohteita. Rakkautta vahingossa puolestaan aiheutti taksikuskia ihmetyttäviä hihityskohtauksia Kööpenhaminaa edestakaisin suhatessani.

Kevyesti kipsissä

Mitä sitten tapahtuu, kun on niin uppoutunut kirjan lukemiseen, ettei näe edes lähestyvää autoa ? No, silloin jää auton alle ja jalka laitetaan kipsiin.

Onneksi minä olen ratkaissut tämän asian ottamalla äänikirjat käyttöön. Silmät vapautuvat tarkkailemaan ympäristöä, vaikka kieltämättä välillä olenkin niin kirjan tarinan lumoissa, etten välttämättä huomaa ihan kaikkea ympäristössä tapahtuvaa. Auton alle en sentään ole (toistaiseksi) jäänyt.

Äänikirjana minua viihdyttivät myös kipsijalkaisen Lotan mieskiemurat.

Veera Vaahtera : Kevyesti kipsissä 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
äänikirjan lukijana Anni Kajos

Lotta siis lukee. Hän on vahtimestarina kirjastossa ja parasta töissä on mahdollisuus istua kopissa lukemassa sekä tietysti kaikkialla ympäröivät kirjat. Lotan sisko on sitä mieltä, että kirjat ovat osa ongelmaa ja mikäli Lotta ei pidä varaansa, hän jää kokonaan yksin kirjapinojen keskelle. Tulevaisuudenkuva, joka ei tunnu Lotasta yhtään hullummalta.

Sitten kipsijalkaisena kirjastossa könkkäävä Lotta tapaa hurmaavan nuoren miehen musiikkiosastolla ja joutuu siskonsa huijaamana sokkotreffeille kirjoista kirjoittavan toisen miehen kanssa. Hankaluuksiahan siitä seuraa, kun nostaa katseensa kirjasta ja tuijottaa kauniisiin silmiin.

Hihittelin Lotan tarinan aikana moneen kertaan. Kukapa kirjoja rakastava ei olisi koskaan kohdannut loppuunluettavien kirjojen pinon stressiä ? Lotalla oli tarjota siihen varmasti toimiva keino. Keskeneräiset kirjat reppuun, reppu selkään ja menoksi. Kummasti alkavat keskeneräiset kirjat kiinnostaa, kun olkapäät ja selkä särkevät. Tuollaista keinoa pitäisi varmaan kokeilla minunkin mutta minun kohdallani se lienee vähän tehottomampi. Aika moni keskeneräinen kun sattuu olemaan ekirja.

Pidän Veera Vaahteran tavasta koota kirjoihinsa henkilöhahmojen galleria, johon mahtuu mukaan monenlaista. Kirjanörtti nuorimies, introvertti päähenkilö, helläsydäminen ovimikko, tempperamenttinen ja tasapainoton taiteilija - hivenen karrikoidut ja liioitellen kuvatut ihmiset ovat kuitenkin todentuntuisia ja heistä pitää. Pieni kärjistäminen antaa pikanttia vivahdetta ja pitää mielenkiinnon yllä, kun se ei kuitenkaan mene överiksi. Sellaisiahan me oikeatkin ihmiset olemme, kunhan katsotaan vähän tarkemmin ja Vaahteran ote on herttaisen lempeä.

Tässä kirjassa on jotenkin peruspositiivinen vire, vaikka toki myös hankaluuksia koetaan niin ihmissuhteissa kuin vähän muuallakin. Mistäs sitä muuten tarinaa saisi ? Sujuva teksti vie mukanaan ja kuuntelun lopputuloksena on virkistynyt ja hyväntuulinen olo. Hyvin kirjoitetulle viihteelle on aina tilaa. Edellisestäkin lukemastani Vaahteran kirjasta tykkäsin ja nimenomaan äänikirjana. Taidanpa kuunnella loputkin, kun tulevat sopivasti vastaan ja mielentila vaatii hömppää.

Rakkautta vahingossa

Kun painanut useamman viikon pitkää päivää tietokoneen vieressä (ja muutenkin) ei reissulla enää meinaa jaksaa lukea. Ei muuten, mutta silmät ovat väsyneet. Silloin äänikirjat nousevat arvoon arvaamattomaan ja viime viikkojen aikana olenkin kuunnellut useammankin.

Lennollakin saa puhelimen lentokonemoodiin ja sitten piuhakuulokkeella kirja korviin. Silmät kiinni ja... no, myönnetään - aika usein nukahdan. Siksi melkein laitankin joka kerta torkun päälle. Ei tarvitse ihan niin paljon kelata taaksepäin...

kuva: Tammi

Veera Vaahtera: Rakkautta vahingossa 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Olen taas viime aikoina sortunut yhteen jos toiseenkin aleostoon Elisa Kirjasta. Tämänkin latasin vähän vahingossa ja vähän epäluuloisena. Aina välillä suomalaisten hömppäkirjojen kanssa meinaa pinna palaa, kun sankaritar tyrii säännönmukaisesti ihan kaiken ja nolouttaan sitten ihastuu.

Asetelma ei sinänsä ollut kauhean lupaava nolostumisten suhteen. Pihla on karannut pohjoiseen. Tulevasta vauvasta järkyttynyt avomies lähti Intiaan mietiskelemään ja Pihlan pitää miettiä elämä uusiksi. Miettiminen tosin meinaa jäädä kaikenlaisten kommellusten varjoon ja miehiäkin pyörii nurkissa melkein riesaksi saakka.

Yllättävän hyvin kuitenkin viihdyin. Nolotkin tilanteet lähinnä naurattivat ja huomasin kannustavani Pihlaa hänen sopeutumisyrityksissään. Henkilöhahmot ovat herkullisia ja pääasiassa herttaisia. Mitä nyt joogagurun ehdottomaan maailmanparannukseen välillä meinaa vähän hermostua, mutta onhan hän toisaalta ihan symppis.

Aika realistiselta tuntuivat myös Pihlan ajatukset lapsesta, vaikka toki ensimmäisen lapsen saamiseen liittyy (aina) myös paljon haihattelua. Niin se on ihan reaalimaailmassakin, eihän sitä voi tietää etukäteen.

Tämä kirja siis viihdytti, niin lentokoneessa, Kööpenhaminalaisessa taksissa kuin iltatoimissa vähän rupsahtaneessa hotellihuoneessa. Toiminee myös kesäloman rentoutuksena.