Sain näytteitä DrOetkerilta kokeiltavaksi ja kyllä se paketti sitten houkuttikin. Ihan pakko oli saada perjantai-illaksi muffinsseja. Koristeet olivat juuri niin herkkiä kuin ajattelinkin, Vitalis (Crunchy Plus Double Chocolate) mysli toi ihanaa pientä rapeutta ja suklaasattumia. Vuoat hoitivat hommansa moitteettomasti, rasvaa itkemättä, mitä ei voi sanoa läheskään kaikista kuuluisimpienkaan leivontatarvikemerkkien vastaavista.
Shown vei kuitenkin tuo vaniljamylly. Ihan mahtava vehje, jolla sai helposti vaniljaa taikinaan. Tuoksu tuntui jo metrin päähän, kun avasin paketin. Miten olen ikinä voinut tulla toimeen ilman sellaista ? Saakohan siihen ostaa täytepussia jostain ? Sääli jos heti vaniljan loppuessa pitää ostaa uusi myllykin.
Alice Munro : Kallis elämä Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta
Vuoden 2013 Nobel-voittaja on ollut minulle vieras. Siis, nimen olen toki tiennyt, mutten koskaan aikaisemmin ole lukenut häneltä mitään. Jotenkin olen niputtanut Munron yhteen Margaret Atwoodin kanssa ja kun en hänen kirjaansa (The Blind Assassin) kovin hurjasti ihastunut niin... Onhan naisilla tietysti yhteistäkin. Molemmat ovat kanadalaisia ja syntyneet 1930-luvulla, mutta myönnän yhteyden olevan aika heiveröinen. Silti...
Atwood kertoo kirjassaan särkyneistä ihmisistä muutoksen keskellä. Samoin Munron tarinoissa on aina jokin vähän vinksallaan. Sodasta palannut, mieleltään särkynyt mies ajelehtii paikasta ja ihmisestä toiseen. Yksinäinen nainen huomaa tärkeimmän ihmissuhteensa perustuneen hyväksikäyttöön. Lapsi yrittää selvitä lapsuuden tragediasta ja ymmärtää äitinsä motiiveja elämänmuutokseen. Tarinat on taitavasti kirjoitettu. Lukija ei aina heti huomaa, mikä tarinan maailmassa häiritsee, oivallus tulee vähitellen.
Novellit on siis mestarin kynästä ja ne ovat eheitä kokonaisuuksia. Jotenkin minä en vain päässyt kirjan maailmaan sisälle. Liekö syynä sitten maantieteellinen etäisyys, aikakauden erilaisuus tai ajattelutavan vieraus. Veikkaisin ehkä tuota viimeistä. Olen itsessäni viime aikoina huomannut jonkinlaista kärsimättömyyttä tarinoihin, joiden henkilöt eivät viimeiseen saakka pidä väkisin käsissään kontrollia elämästään. Ehkä tämä yrittäjän toimien epävarmuus on saanut etsimään kirjallisuudesta vakuutusta jonkinlaisesta elämänhallinnasta ja yksilön vallasta omaan olemiseensa. En tiedä. Mielenkiintoista kuitenkin, miten oma olotila vaikuttaa siihen miten kirjan kokee. Ehkä siksi on usein parempi jättää ne nuoruuden suosikitkin vain vanhoiksi muistoiksi eikä lukea uudelleen...
Nyt tuntuu vähän pahalta se, että olen arvottanut kaksi kirjailijaa lukemalla vain yhden teoksen kummankin laajasta tuotannosta. Tämä tarkoittaa sitä, että tämän vuoden lukulistalta löytynee vielä sekä Atwoodia että Munroa. Varsinkin, kun kummankin kohdalla tunnistan täysin taituruuden ja ymmärrän suosion. Nämä nimenomaiset kirjat eivät vain olleet minulle kirjoitettuja.
Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta
On nuijia ja on nuijia. Toiset ovat sellaisia mauttomia ja vähän limaisen tuntuisia, ja toiset taas... no, kun päälle sivelee ennen paistoa ja paiston aikana sellaista vähän siirappimaista ja chilisen maukasta sitruunalientä niin voitte arvata lopputuloksen. Minä tykkään ja hyvin uppoaa meidän villimiehiimmekin.
Tässä siis suosikkimarinadini kananuijille.
Sitruuna-hunajanuijat
Laita pieneen kattilaan 2rkl hunajaa, 1 sitruunan mehu ja 1rkl paprikajauhetta, 1rkl chilijauhetta ja ripaus cayennepippuria. Voit laittaa sekaan halutessasi vielä timjaminlehtiä.
Kiehauta marinadia niin kauan, että se muuttuu vähän siirappimaiseksi.
Ruskista nuijat pannulla ja sivele marinadilla. Laita 200 asteiseen uuniin. Anna paistua ihanan ruskeiksi ja muista sivellä marinadilla aina välillä paiston aikana.
Anna hitusen jäähtyä, nappaa koipiluusta kiinni ja haukkaa. Luolamiesmeininkiä.
Paula Luen ja kirjoitan-blogista heitti minua haasteella. Tokihan siihen pitää vastata, kun kysymyksetkin ovat noin mukavia.
1. Miksi luet?
- "Koska voin" En taida oikein osata olla lukemattakaan.
2. (Ellet vastannut jo edellä, niin kerro vielä, että) Mitä odotat, kun aloitat uuden kirjan?
- Matkaa johonkin toiseen maailmaan, uusia tuttavuuksia, että opin jotain ja liikutun
3. Mitä muuta kirjallista harrastat (esim. bookcrossing, kirjoittaminen...)?
- No en oikein mitään muuta - paitsi tietysti blogin kirjoittamista. Lapsena haaveena oli kirjailijaksi tuleminen jossain vaiheessa. Ehkä minä sitten eläkkeellä ehdin.
4. Onko kirjoja, joista et kirjoita blogiin? Miksi?
- Aina välillä jää joku väliin. Syitä on monia. On ollut ehkä liian kiire ja toiset ajoivat ohi, ei ollut oikein mitään kirjoitettavaa mitäänsanomattomasta kirjasta tai sitten ihan vain unohtui. Esimerkiksi viime vuodelta bloggaamatta ovat vielä Pekka Hiltusen Sysipimeä ja Kazuo Ishiguron A Pale View of Hills - ei hajuakaan miksi.
5. Onko jokin sitaatti jostain kirjasta jäänyt elämään ajatuksiisi? Mikä?
- Toisinaan jokin teksti jää mieleen. Nyt viimeksi naureskelin Major Pettigrew'n tokaisulle : "Life does often get in the way of one's reading" So true.
6. Miltä näyttää vuotesi 2014?
- Jännittävältä! Olin viime vuonna perustamassa peräti kahta yritystä ja tämä vuosi on nyt sitten näytön paikka! Olisi ihanaa saada elanto jostain itse rakentamastaan, mutta katsotaan miten käy. Tervetuloa muutkin bloggaajat matkaan mukaan Blogatiin! (www.blogat.fi)
7. Mitä ihanaa olet kuullut sanottavan itsestäsi?
- Öööh... no tuossa viime viikolla mies sanoi, että ottaa minut idolikseen myyntisoittojen puskemisessa. Sanoi, että ihailee sitä enerigaa, jolla pakotan asiakkaat innostumaan tuotteestamme ;-) Mies tietysti ei oikein osaa suomea, joten en tiedä paljonko hän tosissaan ymmärtää sivusta kuulemistaan puheluista, mutta kuitenkin...
8. Jos mitään rajoitteita (kuten raha tms.) ei olisi, millaisen illan haluaisit viettää parhaiden ystäviesi kanssa?
- Kyseessä olisi hyvä ruoka (kuten nytkin aina) jossain tosi ihanassa paikassa. Vaikka jollain trooppisella saarella auringonlaskua katsellessa lasten juostessa vesirajassa polskuttamassa. Pöydällä ihania hedelmiä, hummeria ja muita mereneläviä ja tietysti jotain hyvää juotavaa.
9. Linkitä yksi biisi, joka on jollakin tavalla koskettanut sinua. Jos haluat, voit selittää, miksi kappale on sinulle tärkeä.
- Tätä kuuntelimme miehen kanssa usein ennen lapsia ja levy oli myös mukana sairaalassa, kun olimme esikoista hakemassa. Tosin sitä ei soitettu, kun tämä synnyttävä äiti ei sietänyt sen paremmin mitään ylimääräistä hälyä kuin koskettamistakaan. Menivät suunnitelmat niin musiikin kuin selkähieronnan suhteen vähän pieleen..
Kappale on myös todella kaunis ja kertoo rakastuneiden luomasta omasta maailmasta ja miten maailma voi kuitenkin tulla väliin. Aina ei onnistu, vaikka tavoitteena olisi olla vain onnellinen mies...
10. Lempireseptisi?
APUUVA... näitä on ihan kamalan monta! Kannattaa selata blogia - sieltä löytyy varmaan suurin osa :-) Suosikit myös vaihtelevat sesongin mukaan ja ajan kuluessa. Viime aikojen suosikkejani ovat olleet mm. klementiinikakku ja olutpossupaisti,
Haasteeseen kuuluu keksiä omat kymmenen kysymystä ja laittaa ne eteenpäin. Tässä siis kysymykset :
1) Minkä kirjan luit viimeksi ?
2) Mikä kirja on saanut sinut viimeksi itkemään tai nauramaan ääneen ?
3) Kuka kirjailija olisi tervetullut luoksesi päivälliselle ?
4) Valitsetko luettavaksesi historiallisen tiiliskiviromaanin vai ohuen runokirjan ?
5) Mitä leivoit viimeksi ?
6) Syötkö laskiaispullasi mantelilla vai hillolla ?
7) Mikä on erikoisin syömäsi ruokalaji ja missä ?
8) Millaisen elokuvan haluaisit nähdä seuraavaksi ?
9) Mikä oli viime vuoden mukavin tapahtuma elämässäsi ?
10) Mikä on tämän päivän syysi onneen ?
Voiko mikään tuntua paremmalta kuin oman sadon korjaaminen pihalta ? Kyllä voi. Vieläkin parempaa on se, kun talvipakkasella nostaa keittiön pöydälle sadosta jäljellä olevan kurpitsan ja ryhtyy miettimään, mitä siitä laittaisi ruoaksi. Samalla voi muistella kesän lämpöä.
Kurpitsat ovat ihania. Ne säilyvät kuukausitolkulla täysin käyttökelpoisina ja lisäksi ne taipuvat niin makeisiin kuin suolaisiinkin herkkuihin. Ne myös kasvavat pihalla aika lailla itsekseen, kunhan muistaa kuivimpina kausina huolehtia kastelusta.
Meillä oli pihalta syksyllä poimituista jäljellä se kaikkein suurin. Rohkeus ei ollut oikein riittänyt sen avaamiseen aikaisemmin, kun pelkäsimme osan menevän inspiraation puutteesta hukkaan. Ihan turhaan pelkäsimme. Kurpitsasta riitti mukavasti useampaankin ateriaan.
(1) Ensin laitoimme paloja mausteiden kanssa uuniin ja nautimme ihanan risoton kaverina.
(2) Lopuista uunipaloista tehtiin perinteinen kurpitsakeitto eli sekoitettiin jääkaapista löytyviä juureksia (porkkana, palsternakka), sipulia ja mausteiset kypsät kurpitsapalat. Lorautettiin sekaan risoton jäljiltä pikkupullon pohjalta löytyvä valkoviini & kasvislientä ja annettiin porista. Tarkistettiin mausteet ja lisättiin tarvittaessa. Keitto olisi hyvää ihan palojen kera, mutta lapsiin uppoaa ainakin meillä paremmin kun vedetään vielä sauvasekoittimella sileäksi.
(3) Keiton seuraksi oli jo aiemmin tehty kinkku-kurpitsamuffinsseja. Ihanan pehmeitä herkkuja, jotka tekivät kevyestä keitosta ruokaisamman iltaruoan.
(4) Loppuosa kurpitsasta päätyi taas palasina uuniin ja muussattiin kurpitsalasagnen osaksi. Että voikin olla kasvislasagne hyvää. Pinaatilla, fetalla ja pinjansiemenillä höystetty herkku katosi niin nopeasti, ettei edes kunnon kuvaa ehditty ottamaan.
Sitten huomattiin, että makeat jäivät kokonaan tällä kertaa tästä kurpitsasta tekemättä. No, siinä on hyvä syy jatkaa kurpitsansiemenien törkkäisyä keskelle kukkamaata taas ensi keväänä... Kurpitsalasagne
Leikkaa kurpitsaa paloiksi iso uunivuoallinen, sekoita joukkoon mausteita (chiliä, savupaprikajauhetta, pippuria jne...) ja kypsennä 200 asteessa noin 30min. Muussaa kauhalla.
Tee Bechamel-kastike sulattamalla 50g voita kattilassa ja sekoittamalla siihen noin desin verran vehnäjauhoja. Kaada joukkoon vähitellen litran verran maitoa koko ajan hyvin sekoittaen.Leikkaa lopuksi joukkoon 1 oksa rosmariinia.
Raasta Emmental- tai Edamjuustoa muutama kourallinen. Kuullota 1-2 sipulia pannussa oliiviöljyssä ja sekoita lopuksi joukkoon huuhdellut pinaatinlehdet. Paahda pari kourallista pinjansiemeniä kuivalla pannulla.
Kokoa lasagne vuokaan laittamalla pohjalle kurpitsasosetta, ripottelemalla sen päälle sipuli-pinaattiseosta, pinjansiemeniä ja murustettua fetajuustoa. Asettele päälle lasagnelevyt ja kaada kerros valkokastiketta. Ripottele juustoraastetta ja toista sitten kerroksia kunnes vuoka on täynnä. Laita päällimmäiseksi kastiketta ja ripottele päälle juustoraastetta.
Kypsennä uunissa 180 asteessa 50min, kunnes pinta on kauniisti ruskistunut. Anna vetäytyä vielä hetken aikaa ja nauti.
Tässä viikolla olin kuuntelemassa Uusien kirjojen aamussa esittelyjä kevään uutuuksista. Luutnantti Wennehielmin järjestyksessä toinen seikkailu, Kello, kuulosti mielenkiintoiselta. Innostuin 1700-luvun loppuun sijoittuvasta dekkarista sen verran, että tulin lukuharkinnastani maininneeksi muillekin ja Kirjasfäärin Taika sitten haastoi minun lukemaan luutnantin ensimmäisestä tapauksesta kertovan Kellarin. Varmana asiastaan hän uhosi tarjoavansa minulle hyvät ranskikset, jos en kirjasta pitäisi.
Taitavat ilmaiset ranskikset jäädä saamatta. Nielen tappioni ihan suosiolla sillä kirja oli varsin oiva lukukokemus. Jyrki Heinon historiallinen dekkari on viimeistelty kokonaisuus. Erikoisesta murhasta alkava tarina polveilee historian kiemuroissa, eikä ratkaisuun riitä salaliitto eikä edes rakkaustarina vaan vaaditaan... mutta senhän kaikki tietysti voivat lukea kirjasta.
Ruotsinvallan aika on minulle vähän vieraampaa historiaa, mutta Heino saa tavat ja toimet elämään osana tarinaa. Lisäksi Kellari on sijoitettu Turkuun ja sen ympäristöön, mikä näin vanhasta turkulaisesta tuo tarinaan ihan oman säväyksensä. Vaikka palot ja vuodet ovat kaupunkia kovasti noista ajoista muuttaneetkin, löytyi kirjasta monta tuttua kulmaa, joita saattoi mielessään verrata nykyisiin.
Luutnantti Wennehielm on sympaattinen tuttavuus. Alakuloisuuten taipuvainen luutnantti kävelee kepin kanssa vanhan sotavamman vuoksi. Vaikka liikkumisen vauhti ehkä onkin hidas, aivot toimivat edelleen täydellä teholla. Entinen kuninkaan salaisen palvelun agentti on käärmeissään erään tehtävänsä epäonnistumisesta ja paneutuu mysteerin ratkaisuun tosissaan saadessaan mahdollisuuden revanssiin. Sisäinen ruokabloggaajani hykerteli myös mielissään lukiessaan Wennehielmin kulinaristisista taipumuksista. Niistä voisi saada vaikka jotain kokeiltavaa kotikeittiöönkin.
Myös muut henkilöt olivat kirjassa mielenkiintoisia, vaikkakin kovasti miesvaltaisia. Naiset esiintyivät lähinnä nuorina tyttöinä, joita joko suojeltiin tai joita kohdeltiin kaltoin, tai sitten taloutta pitävinä mamselleina. Mamselli Kaisa huolehtii luutnantin jokapäiväisestä mukavuudesta ja siinä samalla autta murhatapauksen ratkaisemisessa. Roolitus tietysti sopii ajankuvaan, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan rikastuuko naiskuva mahdollisesti jossain vaiheessa romantiikan myötä. Keväällä ilmestyvässä seuraavassa osassa kun kuulemma on luvassa ainakin jotain säpinää sillä rintamalla.
Leipominen on kivaa ja leivonnaisten syöminen vielä mukavampaa. Uusia reseptejä on jännittävä kokeilla, mutta minulle tuottavat erityistä mielihyvää johonkin tiettyyn sesonkiin tai juhlaan liittyvät herkut. Sellaiset, joita tulee tehtyä vuodesta toiseen suurin piirtein samoihin aikoihin.
"Perinneleivonnaiset" tuovat muassaan jatkuvuuden, tunteen siitä, että kuuluu johonkin. Siksi ne kai maistuvat niin herkullisilta - siis sen lisäksi, että ne ovat koetellun hyvänmakuisia. Oma ilonaiheensa on myös perinteen jatkuminen. Kun huomaa, että lapset tunnistavat ajankohdan ja osaavat sen yhdistää oikeaan herkkuun.
Tällaisia pohdintoja tänään laskiaispullan vieressä. Pian tehdään myös runebergintorttuja, sitten keväinen sitruunapiirakka. Kesän aloittaa ensimmäisistä raparperinvarsista tehty piirakka ja sitä jatkavat kaikki mansikkaiset leivonnaiset. Syksyn ensimmäisen tuulahdukset tuo muassaan mustikkapiirakka ja lehdet putoavat puista kurpitsapiirakan myötä. Jouluna herkutellaan tietysti kaikella suklaisella ja pähkinäisellä ja loppiaisen kruunaa kuninkaan kakku.
Miltä teidän leipomisvuotenne näyttää ?
p.s. aiempia #satasyytäollaonnellinen haasteen juttujani voi lukea FB:n puolelta tai vaikka tästä.
Teki mieli keiton seuraksi vaihteeksi muuta kuin leipää. Suolaiset muffinssit ovat ihania, kunhan niistä ei tule liian kovia ja kuivia. Jugurtti ja kurpitsa taikinassa tekevät näistä ihanan pehmeitä. Juuri sopivia lauantai-lounaalle.
Sekoitin jauhoiksi myös Myllärin Luomun Hurjan viljaisia sämpyläjauhoja lisämauksi. Hyvin maistui.
Sekoita nesteet, kurpitsa, sipuli, kinkku ja puolet juustoraasteesta. Lisää hiukan suolaa (muista, että suolaa on myös kinkussa ja juustossa) ja mustapippuria. Sekoita kuivat aineet ja lisää nesteisiin. Sekoita vähän löysäksi taikinaksi ja jaa lusikoiden avulla paperisilla muffinssivuoilla vuorattuihin muffinssipellin koloihin.
Ripottele päälle loput juustoraasteesta ja paista 175 asteisessa uunissa noin 15 minuutta. Nosta pelliltä jäähtymään ja tarjoile haaleana.
Jauhot tarjosi Myllärin Luomu osana Suomen inspiroivin leipoja kisaa
Aschan Café Jugend oli hieno, mutta kylmä paikka tilaisuudelle
Kävin tuossa viikolla kuuntelemassa Atenan ja Schildts & Söderströmsin uusien kirjojen aamua. Kirjasfäärin Taika tuossa jo ansiokkaasti listasikin muutaman minuakin kiinnostaneen kirjan ja kirjailijan. Aika lailla samoissa fiiliksissä olin minäkin, paitsi etten ole vielä lukenut Jyrki Heinon luutnantti Wennehielmistä - epäkohta, joka pitänee korjata pikimmiten ihan siltäkin varalta, että Taika joutuisi minulle piffaamaan ne ranskalaiset...
Oli siellä muitakin kiinnostavalta kuulostavia kirjoja. Romaanien lisäksi aamussa juteltiin myös muunmuassa James Bond kloonien yleisyydestä Suomen kamaralla (ei kuulemma ole vakoojan elämä yleensä elokuvan veroista) ja Talotohtori opasti meitä maallikkoja siitä, että "kunhan osaa kokata ruokaa keittiössä, osaa myös sekoittaa maaleja". Tiedänpähän, mitä tehdä kun seuraavaksi kokkausjumi iskee.
Parhaiten tulevista kirjoista jäi mieleeni kuitenkin Susanna Kovasen ja Harri Lapinojan Ruokapyramidihuijaus. Näin ruoasta yleisesti kiinnostuneena sitä yrittää kiinnittää huomiota ruoan alkuperään ja sisältöön. Usein kuitenkin huomaa, että kiire ajaa ohi. Kaupassa ei ehdi pysähtymään lukemaan pakettien pikkupränttiä eikä varsinkaan ostoksille kauempana olevaan halliin, josta myyjältä voisi kysyä tarpeelliset kysymykset. Oli mielenkiintoista kuunnella ihmisiä, jotka ovat intohimoisesti paneutuneet kaikenlaisiin suosituksiin sekä niiden taustoihin. .
Kirjassa paneudutaan siihen, miten syömistämme ohjaavat säädökset ja ohjaukset ovat oikein syntyneet. Minä olen aina kannattanut "kohtuus
kaikessa"-koulukuntaa ja jättänyt suosiolla kaikki ruoka-"ismit" vähemmälle
huomiolle. Silti myönnän sisäistäneeni ruokapyramidi- ja lautasmallin ajatuksen monipuolisen ruoan tarpeesta ja ihan tietoisestikin muokanneeni aterioita sen mukaisesti. Suositukset siis vaikuttavat, vaikkei trendejä orjallisesti seuraisikaan.
Ruokapyramidihuijaus siis pitänee lukea sen ilmestyttyä. Kirjoittajien blogista löytyy esimakua tyylistä. Noin pikaisella vilkaisulla näytti asiapitoiselta, teesejä ei vain julistettu vaan asiaa oli raapaistu pikkuisen pintaa syvemmältä.Tähän(kin) siis palataan.
Minä en juo olutta. En vaan ole löytänyt sellaista, jonka mausta pitäisin. En ole myöskään pahemmin käyttänyt olutta ruoanlaitossa, mutta siihen saattaa hyvinkin tulla muutos. Tämä possupaisti sai oluesta aivan mahtavat aromit ja olutleivän reseptikin tuolla odottaa kokeilijaansa.
Olutpaisti kasslerista
Ruskista vajaan parin kilon painoinen pala kassleria voin ja oliiviöljyn seoksessa uunipadan pohjalla. Suolaa, pippuroi ja levitä päälle Dijonin perinnesinappia (sitä, jossa on kokonaiset sinapinsiemenet).
Tässä kohtaa pitää myös kehua pataani. Ostin muutama vuosi sitten Ranskasta Staubin soikean uunipadan ja se taisi olla yksi parhaita keittiöhankintojani. Kansi sulkeutuu suhteellisen tiiviisti ja sen alapinta on täynnä nystyröitä, jotka ohjaavat höyrystyneen nesteen takaisin alapuolella kypsyvään ruokaan. Tämä tarkoittaa sitä, että nestettä ei tarvita kuin pieni loraus eli maut syvenevät ja kypsyvä liha saa ihanan ruskean pinnan. Siis varsinkin, kun muistaa kypsentää vähän kovemmassa lämpötilassa ilman kantta viimeiset 30 minuuttia.
Palataan paistiin. Laita paisti takaisin pataan, lorauta päälle pieni lasillinen olutta, lisää joukkoon vähän sipulia, porkkanaa, laakerinlehtiä, palsternakkapalanen ja pari valkosipulinkynttä. Kasvikset siivilöidään liemestä pois lopussa, joten niitä ei tarvitse kovasti silputa tai edes varsinaisesti kuoria. Kunhan ovat puhtaita.
Laita 150 asteiseen uuniin runsaaksi pariksi tunniksi. Ota kansi pois, nosta lämpötila 200 asteeseen ja anna olla vielä puolisen tuntia. Muista kuitenkin vahtia, ettei sinappi pala.
Ota pata pois uunista, laita kansi päälle ja anna odottaa vielä parikymmentä minuuttia. Laita tarjolle ja siivilöi kastike. Voit suurustaa voin ja jauhojen seoksella, mutta älä liioittele yhtä pahasti kuin me tällä kerralla. Silloin tuloksena on nimittäin tahna eikä kastike.
