Jyrki Heino : Kellari - ja ilmaiset ranskalaiset ?

Jyrki Heino : Kellari 
Kirjastosta

Tässä viikolla olin kuuntelemassa Uusien kirjojen aamussa esittelyjä kevään uutuuksista.  Luutnantti Wennehielmin järjestyksessä toinen seikkailu, Kello, kuulosti mielenkiintoiselta. Innostuin 1700-luvun loppuun sijoittuvasta dekkarista sen verran, että tulin lukuharkinnastani maininneeksi muillekin ja  Kirjasfäärin Taika sitten haastoi minun lukemaan luutnantin ensimmäisestä tapauksesta kertovan Kellarin. Varmana asiastaan hän uhosi tarjoavansa minulle hyvät ranskikset, jos en kirjasta pitäisi.

Taitavat ilmaiset ranskikset jäädä saamatta. Nielen tappioni ihan suosiolla sillä kirja oli varsin oiva lukukokemus. Jyrki Heinon historiallinen dekkari on viimeistelty kokonaisuus. Erikoisesta murhasta alkava tarina polveilee historian kiemuroissa, eikä ratkaisuun riitä salaliitto eikä edes rakkaustarina vaan vaaditaan... mutta senhän kaikki tietysti voivat lukea kirjasta.

Ruotsinvallan aika on minulle vähän vieraampaa historiaa, mutta Heino saa tavat ja toimet elämään osana tarinaa. Lisäksi Kellari on sijoitettu Turkuun ja sen ympäristöön, mikä näin vanhasta turkulaisesta tuo tarinaan ihan oman säväyksensä. Vaikka palot ja vuodet ovat kaupunkia kovasti noista ajoista muuttaneetkin, löytyi kirjasta monta tuttua kulmaa, joita saattoi mielessään verrata nykyisiin.

Luutnantti Wennehielm on sympaattinen tuttavuus. Alakuloisuuten taipuvainen luutnantti kävelee kepin kanssa vanhan sotavamman vuoksi. Vaikka liikkumisen vauhti ehkä onkin hidas, aivot toimivat edelleen täydellä teholla. Entinen kuninkaan salaisen palvelun agentti on käärmeissään erään tehtävänsä epäonnistumisesta ja paneutuu mysteerin ratkaisuun tosissaan saadessaan mahdollisuuden revanssiin. Sisäinen ruokabloggaajani hykerteli myös mielissään lukiessaan Wennehielmin kulinaristisista taipumuksista. Niistä voisi saada vaikka jotain kokeiltavaa kotikeittiöönkin.

Myös muut henkilöt olivat kirjassa mielenkiintoisia, vaikkakin kovasti miesvaltaisia. Naiset esiintyivät lähinnä nuorina tyttöinä, joita joko suojeltiin tai joita kohdeltiin kaltoin, tai sitten taloutta pitävinä mamselleina. Mamselli Kaisa huolehtii luutnantin jokapäiväisestä mukavuudesta ja siinä samalla autta murhatapauksen ratkaisemisessa. Roolitus tietysti sopii ajankuvaan, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan rikastuuko naiskuva mahdollisesti jossain vaiheessa romantiikan myötä. Keväällä ilmestyvässä seuraavassa osassa kun kuulemma on luvassa ainakin jotain säpinää sillä rintamalla.