Kirjastosta
Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että lukeminen tuntui hankalalta. Ei sen takia, että tekstissä olisi varsinaisesti ollut mitään vikaa. Se oli vain niin kovin pientä. Jopa silmälasien kanssa jouduin hieman siristelemään useamman tarinan kohdalla. En tiedä kertooko se sitten tekstistä, väsymyksestä vai silmälaisien uusimisen tarpeesta, mutta jouduin lukemaan pätkissä.
Toisaalta saattoi olla hyväkin, etten liikaa ahmaissut kerralla. Sarjakuvaa tulee helposti luettua nopsaan selaten. Nyt ehdin vähän miettimäänkin.
Strömquistin sarjakuvat nimittäin eivät ole ihan tusinatarinaa. Hän ottaa käsittelyynsä sankarihahmoja, idoleita - tai muuten vaan tunnettuja hahmoja, ei kai Stalin nykyään ole kenenkään selväjärkisen idoli - ja näyttää kolikon toisen puolen. Sillä puolella usein löytyy laiminlyöty, sorrettu ja hyväksikäytetty nainen.
Einsteinin vaimo jää ilman mainetta, vaikka osallistui miehensä rinnalla suhteellisuusteorian määrittelyyn. Elvis sulki vaimonsa lukkojen taakse toteuttamaan omaa haavekuvaansa. On alkoholistista huolehtivia, oman itsensä kieltäviä vaimoja, mutta onneksi myös oman arvonsa tuntevia ja tilansa ottavia naisia. Tämä sarjakuva pakottaa miettimään, onko miesten kirjoittama historia sittenkin kovin yksipuolinen. (Onhan se).
Joitain tarinoista kai suurin osa tietääkin, mutta sarjakuvan keinoin voi törkeää käytöstä ja julmia asioita korostaa melkein huumoriksi. Lukija nauraa, mutta hymy on vähän vino ja kuvaukset jäävät ajatuksiin elämään.
En ole ihan varma, koenko Strömquistin vähän ronskin tyylin omakseni. Allekirjoitan kyllä monet ajatuksista, mutta en ole tottunut alleviivaamaan naiseutta ja kohdattuja epäoikeudenmukaisuuksia. Tämä kertoo todennäköisesti minusta itsestäni enemmän kuin kirjasta. Olen joutunut omalta osaltani kohtaamaan kaikenlaisia lasikattoja ja vähättelyä, mutta olen myös vierastanut epäkohtien korostamista. Osaksi varmaan ihan itsesuojeluvaistosta, sillä liike-elämässä leimautuu "valittajaksi" todella nopeasti. Toisaalta ehkä myös olen pelännyt saavutuksieni näyttävän perustuvan naisena olemiseen, muuttuvani kiintiötäytteeksi. Nykyään en kai enää vain jaksakaan.
Tasapainon löytäminen ei ole helppoa. Onneksi on Strömquistin kaltaisia kärjistäjiä ja historian uudelleenkirjoittajia. Oma lievästi epämukava oloni, johtui se sitten iästä, tai tottumuksesta, lienee vain hyvästä. Ei näiden tarinoiden kuulukaan viihdyttää ja huvittaa.
Minäkin olen vasta tänä syksynä "löytänyt" nämä aikuislukijalle suunnatut sarjakuvat ja lainasin pari kultakauden naistaiteilijoista kertovaa sekä Sisaret 1918 jonka jo luinkin. Tämä pitää myös lainata kirjastosta, joten kiitos vinkistä :)
VastaaPoistaJotenkin näitä on myös näkynyt viime aikoina enemmän (todennäköisesti kiitos bloggareiden, jotka niitä ovat nostaneet esille)
PoistaLiv Strömquist on ehdottomasti mun lemppari sarjakuvakentällä! Suosikkiteokseni häneltä on Kielletty hedelmä. Jotenkin siinä ollaan niin konkreettisen asian äärellä, että sarjakuva tempaa totaalisesti mukaansa ja osoittaa maailman vääryyksiä. Prinssi Charlesin tunne oli taas vähän hankalampi (vaikka hyvä sekin). Romanttisen rakkauden kyseenalaistaminen tuntui hyvin vaikelta, rakkautta kun on tottunut pitämään jonkinlaisena elämän peruskivenä
VastaaPoistaMinun pitänee lukea nuo toisetkin. Pidän siitä, että kirjoista jää hivenen epämukava olo ja ne haastavat omaa ajattelua. Strömquist näköjään osaa sen taidon.
PoistaLiv Strömquist on tuttu henkilö täällä Ruotsissa mutta ihan nolotti kun tajusin tässä pari kuukautta sitten, että en ole lukenut häneltä mitään. Mutta onneksi on suomalaiset kirjablogit, jotka kertovat mitä kannattaa/pitää lukea :) Oksan hyllyltä -blogista luin mielenkiintoisen arvion ja varasin sitten saman tien kolme Strömquistin albumia, joita nyt olen lueskellut.
VastaaPoistaIhan ensin sama huomio - aivan liian pientä tekstiä! Mutta jaan myös sen kokemuksen, että pieni teksti pakottaa lukemaan hitaammin.
Teksti on hyvin räväkkää ja provosoivaa mutta näin ruotsalaisittain ei mitenkään yliampuvaa, jos vertaa juuri feministiseen kirjallisuuteen ja taiteeseen yleensä. Pidän Strömquistin huumorista ja tyylistä erittäin paljon ja tulen ehdottomasti lukemaan kaikki häneltä ilmestyneet teokset. Täällä siis uusi fani! /Mari
Minusta Einsteinin vaimo sai ajattelemaan, mikä on varsin suotavaa. Toisaalta tyyli ja tapa kertoa on välillä sen verran kärjistävää, etten oikein tiedä, voinko allekirjoittaa ihan kaikkea. Silti aion lukea myös muita hänen teoksiaan.
PoistaMinun Strömquist-suosikkini on Prinssi Charlesin tunne, jossa oli vähän samoja teemoja kuin Einsteinin vaimossa mutta jotenkin huomiot olivat osuvampia ja huumori terävämpää. Fontti on kyllä välillä vähän liian pientä, mutta toistaiseksi olen selvinnyt ilman suurennuslasia. :)
VastaaPoistaTaitaa olla niin, että ainakin tuo Prinssi Charlesin tunne pitää vielä lukea. Tosin liian pientä tekstiä lukiessa minä lähinnä ärsyynnyn. Todennäköisesti siksi, että lukuvaikeus muistuttaa omasta vanhenemisesta...
PoistaOlen lukenut Liv Strömquistin kaikki suomennetut sarjakuvat. Ne ovat herättäneet ajatuksia ja tuoneet lisää tietoa. Olen huomannut yleissivistykseni kasvaneen, sillä nykyään esim. tunnistan Ayn Randin nimen. En ollut kuullut hänen kapitalismia ihannoivasta romaanistaan Kun maailma järkkyi (Atlas Shuggred) ennen kun törmäsin hänestä kertovaan sarjakuvaan jossain Strömquistin albumeista.
VastaaPoistaFonttiasiassa olet kyllä oikeassa. Strömquistin sarjakuvien sisältö on timanttia, mutta ulkoasuun olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota. Ei sen tarvitse olla nättiä, mutta ehkä hiukan lukijaystävällisempää. Toisaalta osittain fonttiin voi vaikuttaa käännös. Suomi on kauhean pitkä kieli ja ehkä fonttia on pitänyt pienentää, että kaikki mahtuu.
Mitä ilmeisimmin Strömquistin sarjakuvissa on paljon asiaa ja ne herättävät ajatuksia kärjistävällä näkököulmallaan.
PoistaFontti on tosiaan pientä, oli syy mikä tahansa. Tällaiselle ikänäköiselle se tuottaa erityisen paljon vaikeuksia (varsinnkin kun ei ole päivittänyt silmälasejaan muutamaan vuoteen)
Fontti on myös pientä siinä ruotsinkielisessä alkuperäisversiossa. Saa tosiaan tihrustella, minäkin kun olen tällainen ikänäköinen :) /Mari
PoistaStrömquistin teokset (ne kaksi aiempaa) ovat tuttuja paitsi tästä en ollut aiemmin kuullut. Einsteinin vaimo Vaikuttaa niin kiinnostavalta, että ehdottomasti haluan tämän lukea!
VastaaPoistaPrinssi Charlesin tunne kiinnostaa myös (vielä enemmän), mutta en ole saanut sitä käsiini. Pitääkin tsekata onko sitä käännetty enkuksi. Kielletty hedelmä on ja olen sitä selannut kirjastossa, mutta sen aihe ei kiinnosta.
Hauska, että näitä on käännetty englannniksikin.
PoistaHauska, että näitä on käännetty englannniksikin.
PoistaOlen huono sarjakuvien lukija, jos kuvakieli ei ole selkeää tai simppeliä, ei kärsivällisyyteni oikein tahdo riittää. Tämä kyllä kiinnostaisi sekä aiheen puolesta että myös kuvailemiesi tuntemusten, olisi kiinnostavaa kokea, miten itselle aihepiiri avautuisi.
VastaaPoistaMinäkin luen sarjakuvia todella harvoin, mutta tästä kiinnostuin blogikirjoitusten perusteella. Mielelläni lukisin, mitä ajatuksia tämä Sinussa herätti...
Poista