(Luku)päiväkirja: Joulukalentereita ja rentoa itsenäisyyspäivää

 

"Hui, kauheaa...", hätkähti Toto ja paiskasi kirjan kiinni, "melkein menin seuraavaan päivään"
"Kerkesitkö paljonkin? " 
"No, en - pari riviä vain..." 

Ihanaa, kun joulukalenterikuri pitää... vaikka tarina houkuttaisi. 

Kyseessä on Yöjuna eli kirja, jossa on 24 lukua. Yritin ehdottaa, että Toto lukisi siitä luvun kerrallaan meille ääneen, mutta ei mennyt läpi. Paljon hauskempaa lukea itsekseen aamupalalla kaakaon kera, kynttilä vieressä. Isoveli ja äiti lukekoot sitten itse keretessään - ehkä pääsemme edes tarinasta keskustelemaan jossain kohtaa... 

Kirjan lisäksi meillä on partiolaisten joulukalenteri, Kinder-joulukalenteri, äidin täyttämä purkki joka päivälle - viimeksimainittua kurkkivat isommatkin pojat. Äiti ei ottanut tänä vuonna itselleen kalenteria, mutta juuri huomasin joulukalenterisuklaiden kaipaavan täydennystä. Mihin lienee paketti tyhjentynyt. 

Joulukuu vietetään näillä näkymin tiukasti kotona, pitää siis keksiä jotain kivaa. Toistaiseksi kaikki hyvin. 

Tällä viikolla tein myös yhtenä iltana jotain, mitä en ole tehnyt pitkiin, pitkiin aikoihin. Luin kirjan loppuun ja menin nukkumaan sen takia vasta puolilta öin. Magdalena Hain Kolmas sisar koukutti. 

Sunnuntai 6.12.2020 ITSENÄISYYSPÄIVÄ 

Hyvää itsenäisyyspäivää! - tai "itsepäisyyspäivää", niin kuin meillä kotona välillä sanottiin. Kyllähän tuokin tietysti kuvastaa tiettyjä piirteita, joita Suomen kohdalla on tarvittu itsenäisyyden säilymiseksi. Ehkä tuo myös heijastaa tietyllä tavalla suomalaisia (kuviteltuja?) ominaispiirteitä - jääräpäitä mettäläisiä, tai jotain sinnepäin. 

Mitään sen kummempaa ei tänään tehdä. Kun ei ole presidentinlinnassa vastaanottoa, niin jää yksi ohjelmanumero välistä. Ikkunalle laitan kynttilät kuuden ja seitsemän välillä, mutta paloturvallisuuden vuoksi vähän fuskaan. Meillä ei ole yhtään pöytää ikkunan edessä julkisivun puolella, joten joudun tekemään jakkaravirityksiä kynttilöiden alla. Siksi elävä tuli on pannassa ja olen jo viime vuodesta lähtien vaihtanut ledikynttilöihin. Ei sitä kauempaa näe, että lepatus on sähköistä "oikean" tulen sijaan. 

Ruoaksi tehdään kliseisesti poronkäristystä ja perunamuusia. Kovin kuulostaa suomalaiselta, eikös ? Kyseinen ruokalaji on kuitenkin minulle ihan uusi tuttavuus viimeisen muuutaman vuoden ajalta. Ei lapsuudenkodissani koskaan syöty poroa, Etelä-Suomessa kun oltiin. Nyt kyllä ranskalais-suomalainen poppoomme tykkää kovasti ja sopiihan tuo päivän teemaan. 

Jälkkäriksi suklaata, joulutorttuja ja leipomaani englantilaista hedelmäkakkua. Yksi vuosien varrella kertyneistä lempiresepteistä sekin. 

Noin muuten taitaa mennä tämä päivä lempeästi lukien, rentoutuen ja kelin salliessa ulkona kävellen. Mikäs sen mukavampaa. Ehkä saisin luettua eteenpäin tai peräti loppuun Pullopostia Seilin saarelta. Yöjuna-joulukalenterikirjasta olen useamman luvun perässä. Tai sitten etsin jonkun rentouttavan dekkarin. 

Äänikirjana minulla on kesken Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt. Siinä on paljon asioita, jotka allekirjoitan, mutta ehkä olen sen verran vanhempaa sukupolvea, että ihan en kaikkea tunnista. Sen kyllä olen itsekin huomannut, että välillä tekee hyvää poistaa kaikki korviin ja silmiin tuleva informaatio. Olen uudelleen opetellut istumaan sohvalle ja vain katselemaan joulutähtiä, antamaan ajatusten vaeltaa. Olen myös todennut rantakävelyjen rauhoittavan ja virkistävän paremmin, kun unohdan kuulokkeet ja jätän äänikirjankin kuuntelematta. Varsinkin aamuisin meri ja puissa suhiseva tuuli riittävät. 

p.s. olettehan seurannut kirjabloggaajien joulukalenteria. Alkuun pääsee vaikka täältä.

Luettuja:

Magdalena Hai: Kolmas sisar 

Joulukakkujen aatelia

Joulunaikaan kuuluvat olennaisesti kuivakakut, jotka nimestään huolimatta ovat ihanan pehmeitä ja kuohkeita. Taatelikakkua olen tehnyt tänä vuonna jo pariinkin kertaan ja hedelmäkakkukin sulostuttaa tänä viikonloppuna kahvipöytää. 

Hedelmäkakun kanssa kokeilin myös uutta Nordic Ware -kakkuvuokaani. Niin kauan kuin olen blogeja seurannut, olen kuullut ihastelua  näistä kakkuvuoista. Nyt päätin investoida, kun kotoa noin 25 vuotta sitten muuttaessani mukaan saamani vuoka tuntuu vähän huonosti irrottavan kakuista voitelusta ja jauhotuksesta huolimatta. Kaipa tuo on raasu vähän kulunut. 

Onhan tuo uusi vuoka hieno ja kakku ihan tipahti ulos. Vaikka reseptin olen aiemminkin blogiin kirjannut, niin nyt pitää vähän päivittää. Uusi vuoka on selvästi isompi eli aineksiakin 1,5 kertaisesti. 


Tertun englantilainen hedelmäkakku

300g voita
3 dl sokeria
5 kananmunaa
2 tl vaniljauutetta
4,5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
(1,5 dl rusinoita - meillä ei kukaan oikein tykkää, joten en laittanut ollenkaan)
1 pikkurasia (100g) hillottuja hedelmäpaloja + 1/2 rasiaa appelsiininkuoripaloja
3 dl manteli- tai hasselpähkinärouhetta (tai sekoitusta)
(jos haluaa voi myös lisätä säilöttyjä kirsikoita - minä en niistä pahemmin perusta)

Vaahdota voi ja sokeri. Parhaiten tämä onnistuu, kun voi on lähellä huoneenlämpöä. Lisää kananmunat yksitellen, jokaisen jälkeen hyvin vatkaten. Laita viimeisen munan mukana myös vaniljauute. Sekoita loput aineet ensin keskenään ja kääntele ne sitten voi-sokeri-munapohjaan. Pähkinät ja kuivat hedelmät on hyvä jauhottaa ennen varsinaiseen taikinaan lisäämistä. Tämä edesauttaa niiden jakautumista tasaisesti kakun sisälle. Muuten ne jämähtävät helposti joko pohjalle tai nousevat kellumaan... lajista riippuen.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 150-175 asteessa vähän yli tunnin ajan. Vastusta kiusausta katsoa uuniin ainakin ensimmäiset 45min, ettei kakku laske.


SITTEN VIELÄ PIKKUKAKKUJA 

Kaikki hedelmäkakkutaikina meni isoon vuokaan eikä mitään jäänyt ostamaani pikkuisten "teekakkujen" vuokaan. Ei siinä sitten muu auttanut kuin tehdä vielä toinenkin kakku. Tällä kertaa päätin kokeilla taatelikakun toimivuutta muffinssikokoisena. Joskus ennenkin olen kokeillut ja se on toiminut. 

Perusreseptin nappasin Isoäidin parhaat reseptit-keittokirjasta, mutta pikkuisen tuli muokattua. Suurin muutos tietenkin oli hillotun inkiväärin lisäys, jolloin kakku muuttuu ihan toisenlaiseksi.

Taatelikakku inkiväärisattumilla

Voitele ja jauhota kakkuvuoka (tai käytä silikonisia muffinssivuokia, kuten tein puolelle taikinalle). Laita uuni lämpiämään 165-175 asteeseen.

2 peukalonpään kokoista hillottua inkivääripalaa silputtuna.
250g taateleita
2dl vettä
200g voita
2tl vaniljauutetta

Poista taateleista siemenet ja pilko inkivääri pieniksi kuutioiksi. Sekoita voi, vesi ja taatelit kattilaan. Anna poreilla, kunnes taatelit ovat muuttuneet mössöksi. Lisää lopuksi inkivääri ja  vaniljauute. Anna jäähtyä. 

2 kananmunaa
2dl sokeria
1dl turkkilaista jugurttia

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita joukkoon taateliseos ja jugurtti. 

1,5tl leivinjauhetta
1tl soodaa
3,5dl vehnäjauhoja 

Sekoita kuivat aineet ensin keskenään ja sitten taikinaan tasaiseksi. 

Kaada vuokaan. Paista isoa kakkua vajaa tunti ja pieniä 20-30min. Aika riippuu sekä pikkukakun koosta että uunista. 



EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI 
Muitakin herkullisia kakkuja olisi tarkoitus tehdä vielä joulun aikaan. Tosin valkosuklaa-karpalokakun kohtalo on vähän vaakalaudalla. Siirrettiin tässä yhtenä päivänä pussia ja se olikin yllättävän kevyt. Pohjalta löytyi vain murusia. Toto oli pistellyt salaa melkein 3kg pääasiassa leipomiseen tarkoitettua valkosuklaata. Ei siinä auttanut muu kuin pitää pojalle pieni saarna ja pistää seuraava pussi tilaukseen. Sitä sitten en tiedä, että ehtineekö jouluksi... 

Nigellan klementiinikakku
Appelsiini-suklaakakku 
Valkosuklaa-karpalokakku 
Raskaan sarjan suklaakakku 

Joululukemista ?

Joululoma alkoi! Hurraa ja aamen. Kyllä tätä on odotettukin. Viimeinen palaveri (16-17 perjantai-iltana) oli todellista tuskaa. Sitten kauppaan ja... niin, sitten rupesin miettimään, että mitäs sitä joululomalla oikein lukisi...?

Kuulostelin itseäni oikein kunnolla, selasin lukemattomien listaa, ostin alesta pari lisää ja tällaisia sitten koriin päätyi.

Ilmiselvästi on tästä joulusta tulossa kevyt, romanttinen ja kenties vähäsen jännittävä. Yleensä lomiini kuuluvat klassikot loistavat poissaolollaan. Nyt tankattiin romantiikkaa ja dekkareita.


Äänikirjat 

Äänikirjoissa minulla on tällä hetkellä kesken Maria Veitolan elämäkerrallinen juttukokoelma Veitola. Sen kai kuuntelen loppuun, mutta pakkohan se oli alesta ladata Pieni Bistro Bretagnessa (Nina George). Jos se on yhtään kirjoittajansa toisen kirjan kaltainen niin odotettavissa on eheyttävää lempeyttä, hellää romantiikkaa ja lievää kaipuuta (matkalle) aiheuttavaa tekstiä.


Muuta romantiikkaa 

Pieni tuntuu olevan tämän loman teemana sillä lukemisekseni eksyi myös Pieni teehuone (Caroline Roberts). Ihan puhtaasti takakansitekstin vuoksi lukulistalle ladattu tarina linnan teehuoneesta, sen nuoresta emännästä ja pahantuulisesta linnanherrasta kuulostaa oikein sopivalta.

Lisäksi latasin Kobosta lyhyen steampunk/fantasia- novellan Poison or Protect (Gail Carriger). Voimakkaita naisia, jotka tietävät mitä haluavat ja ottavat haluavansa. Sopii. Ehkä siitä saisi jotain mallia vuodenvaihteen jälkeiseen töihinpaluuseen ? Olen myös tykännyt kirjailijan kaikista muista kirjoista, jotka ovat oikeasti hauskoja, joten odotukset piristävälle lukuhetkelle ovat suuret.


Romanttista jännitystä ja dekkareita 

Latasin myös joskus jo kauan sitten hankkimani Lady Julia Grey-sarjan (Deanna Rayburn). Nuori lady ratkaisee rikostarinassa, joka sijoittuu 1800-luvun lopun Englantiin. Sisko suositteli hauskana, joten kevyellä kai mennään taas...

Vähän jännemmäksi dekkariksi valikoitui listalle toinen osa sarjasta eli Smoke and Mirrors (Elly Griffiths), jossa poliisi ja taikuri selvittävät taas rikosta sodanjälkeisessä Englannissa. Pidin kovasti ensimmäisestä osasta (oikeastaan enemmän kuin Ruth Galloway-sarjan alusta), joten odotukset ovat korkealla.

Näillä siis lähdetään liikkeelle. Sitä en lupaa, että näillä sitten lopulta mennään. Jotain kuitenkin haluan lukea.

Nyt huomaan myös, että kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta olen myös unohtanut kokonaan ranskankielisen luettavan... Pitänee siis jotain yrittää. Proustia? Se on ehkä enemmän kesäkirja kuitenkin. Kesken olisi myös La septiéme fonction du langage (Laurent Binet) , joka on suomennettu nimellä Kuka murhasi Roland Barthesin... saa nähdä, miten käy. Menee ehkä liian vaikeaksi ja aivotyötä vaativaksi tälle lomalle...

Mitäs te muut suunnittelette joululomalla lukevanne ? 

Aamutunnelmaa ja kuunnelmaa

Onko mitään ihanampaa kuin istahtaa hiljaisena aamuhetkenä sohvannurkkaan kirjan kanssa? Lapset vielä nukkuvat, kaikki mahdolliset kynttilät on sytytetty ja jouluvalot kimmeltävät niin kuusessa kuin pitkin kirjahyllyjä. Ulkona myrskyää. Tuuli minut viideltä herättikin paiskomalla jotain tosi kolisevaa katon peltireunaan.

Siinä se ongelma onkin, nousin jo viideltä ja silmät lupsivat kirjan sivujen yllä. Nukkumaan ei raaski mennä, sillä hiljaisuus on harvinaista herkkua, Mikä siis avuksi? No, äänikirja tietenkin. Volyymi niin, että juuri kuulee, muttei kovasti kuulu ja sitä voi nauttia aamun tarinahetkestä autuaasti silmät kiinni. Onneksi isäntäkin on hereillä niin ei haittaa, vaikka kynttilät hetkeksi jäisivät yksinään palamaan.

Tosin tämä tarina ei varsinaisesti nukuta. Agatha Christien Paddington 4:50 on taattua Miss Marplea. Juoni etenee tutun verkkaisesti, mutta virkistyksestä pitää huolen versio. HelMet Overdrivesta löytyy nimittäin BBC:n tuottama kuunnelma, jossa kirjaa ei varsinaisesti lueta. Kyseessä on kuunnelma ja BBC takaa laadun. Ihanaa englantia ja mahtavia ääninäyttelijöitä. Juuri sopivaa lomaviihdykettä.

Miss Marple saa vieraakseen hyvän ystävänsä. Vierailu tosin alkaa vähän oudoissa merkeissä, sillä ystävä uskoo varmasti nähneensä junan ikkunasta murhan. Ongelmana on, että ruumista ei löydy, eikä muutenkaan mitään outoa näytä tapahtuneen. No, arvaatte kuinka tässä käy. Miss Marple ryhtyy tutkimaan asiaa, eikä aikaakaan, kun löytyy kuollut nainen. Juoni kiemurtelee ja kaartelee ja epäilykset kohdistuvat milloin keneenkin. Ihanaa!

Syliin vielä konvehtirasia, tai jäljellä oleva pieni fudge-kulhollinen ja joululoman nautinto on taattu.

Jouluruuhkassa - raapale

Kohta se on taas jouluruuhkien aika. Millähän siellä keskellä onnistuisi säilyttämään joulumielensä ?
Ainakin auttaa, kun ulkona on edes vähän valkoista!

Jouluruuhkassa

Lumisella kadulla jouluvalojen alla voi joko ahdistua tai nauttia. Lola ei tiennut kumpaan olisi kallistunut. Jos sulkisi silmät sekunniksi?  Jostain kantautui kilinää. Typerää joulumusiikkia, marraskuussa!

Ei sittenkään tavaratalomusiikkia. Lumihiutaleet kutittelivat poskia, pehmeää tuhahdusta seurasi lämmin henkäys. Lola katsoi. Karvainen kuono värähti. Uusi tuhahdus löyhäytti loputkin hiutaleet pois nenänpäältä.

Katu oli autioitunut lumipyryyn. Lola kohotti kätensä. Silitti poron lämmintä karvaa. Jostain takaa kuului kalahdus ja kohti lensi jokin esine. Vaistomaisesti hän koppasi sen kouraansa. Poro ravisteli. Sarvet heiluivat uhkaavasti ja roiskuvat pisarat pakottivat katseen toiseen suuntaan.

Ympärillä harppoivat taas kiireiset. Lola katsoi kulkusta kämmenellään. Sen voisikin antaa pojalle pikkujoululahjaksi piparitaikinaa tehdessä.

Suosikkipäivä - kirjoja ja appelsiinisuklaakakkua

Tänään on ollut kiva päivä. Huomenna on koulun Marrasmarkkinat ja valmistelutouhuissa meni tovi jos toinenkin. Hauskinta oli päästä leipomaan pitkästä aikaa. Teimme kakkuja markkinoille ja piparitaikinan huomiseksi. Silloin ovat vuorossa Mamielle Ranskaan lähetettävät piparit. (Kyllä, se on kuulkaas taas piparikausi aloitettu).

Sitruunakakkuset odottavat paketointia. Appelsiinilla ja suklaalla höystetyt kakut jäähtyvät keittiössä. Ei yhtään hullumpi saldo. Tänä vuonna keskitytään esikoisen markkinoille, sillä hänelle tämä on viimeinen kerta ennen leirikoulua. Kirpulla on vielä kaksi markkinapäivää jäljellä tämän vuoden jälkeen.

Valtakunnallinen lukuhetki meni kakkujen parissa, mutta iso pino lastenkirjoja odottaa olohuoneessa tämän kirjoituksen valmistumista ja jos nuorempi lukijakunta kaikkoaa, niin onhan äidillä lukemista valmiina ihan itselleenkin. Eikä se lukeminen nyt niin kellonajasta kiinni ole, edes lukuhetkipäivänä.

Kakkureseptin bongasin Kotiliedestä (nro22/2013), mutta vähän piti tietysti muokata. Lisäsin tilkan appelsiininkukkavettä. Se on vahvan makuista, mutta muutamalla tipalla saa kakkuihin ihanan raikkaan vivahteen.

Appelsiini-suklaakakku 

200g voita
2 dl sokeria
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 appelsiinin raastettu kuori ja mehu
korkillinen appelsiininkukkavettä
iso kourallinen tummaa suklaata rouhittuna

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen, hyvin vatkaten. Olen todennut, että yleiskone on tässä minulla aivan korvaamaton apu. En vain muuten malta hieroa voita ja sokeria tarpeeksi. Tarkoituksena kun on saada oikeasti melkein valkoinen vaahto aikaiseksi ja kananmunat kukin kunnolla taikinaan ennen seuraavan lisäämistä. Samoin voin tulee oikeasti olla huoneenlämpöistä. Kylmällä ei onnistu samalla tavalla.

Sekoita jahot, leivinjauhe ja pomeranssinkuori keskenään ja lisää voivaahtoon. Lisää lopuksi korkillinen appelsiininkukkavettä, appelsiinin kuori, mehu ja rouhittu suklaa.

Voitele ja korppujauhota kaksi pientä rengasvuokaa (puolikkaita perusvuokaan verrattuna). Tänään tulin huomanneeksi, että voiteluun käyttämäni voi on yleensä varmaan vähän liian kylmää. Ihan pehmeällä voilla tasainen voitelu kävi helposti. Voi olla, että kaikki muut ovat tämän jo tajunneet aikoja sitten, mutta mainitaan nyt kuitenkin kaiken varalta.

Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa noin 25-30min. Jäähdytä hetki vuoassa ja kumoa sitten voipaperille.

Rauhaisaa joulua

Tumman metsän polunreunaa, 

helminauha koristaa, 

jalanjäljet pikkutontun, 

lumeen piirtyy uudet joutuin,

 narskuu alla huopikkaan.

Marssiessaan miettii, kuinka aikoinaan

joulu oikein alkoikaan. 

Kun kirkkaan tähden yllään näki,

Betlehemin koko väki,

syntyessä kuninkaan.

RAUHAISAA JOULUA KAIKILLE !