Kohta se on taas jouluruuhkien aika. Millähän siellä keskellä onnistuisi säilyttämään joulumielensä ?
Ainakin auttaa, kun ulkona on edes vähän valkoista!
Jouluruuhkassa
Lumisella kadulla jouluvalojen alla voi joko ahdistua tai
nauttia. Lola ei tiennut kumpaan olisi kallistunut. Jos sulkisi silmät
sekunniksi? Jostain kantautui kilinää.
Typerää joulumusiikkia, marraskuussa!
Ei sittenkään tavaratalomusiikkia. Lumihiutaleet
kutittelivat poskia, pehmeää tuhahdusta seurasi lämmin henkäys. Lola katsoi.
Karvainen kuono värähti. Uusi tuhahdus löyhäytti loputkin hiutaleet pois
nenänpäältä.
Katu oli autioitunut lumipyryyn. Lola kohotti kätensä. Silitti
poron lämmintä karvaa. Jostain takaa kuului kalahdus ja kohti lensi jokin esine.
Vaistomaisesti hän koppasi sen kouraansa. Poro ravisteli. Sarvet heiluivat
uhkaavasti ja roiskuvat pisarat pakottivat katseen toiseen suuntaan.
Ympärillä harppoivat taas kiireiset. Lola katsoi kulkusta kämmenellään.
Sen voisikin antaa pojalle pikkujoululahjaksi piparitaikinaa tehdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti