Kirjoja
Maaliskuun oli kiireinen kuukausi, mutta silti ehdin lukemaan peräti 13 kirjaa. No, myönnetään joukossa oli 2 keittokirjaa ja muutama hömppäpömppä, mutta silti.
Parhaiten kuukauden luetuista jäivät mieleeni Tommi Kinnusen Neljäntienristeys, joka hurmasi jännällä kaleidoskooppimaisuudellaan sekä Käen kutsu, joka yllätti erilaisuudellaan Harry Potterista. Kuolema Ehtoolehdossa ja Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän kuuluvat yllättävästi molemmat samaan kategoriaan - nimittäin hymähtelyä ja vähän herkistymistäkin sisältäviin helppoihin luettaviin. Näin on vaikka teemat ja tarinat eroavatkin kovasti toisistaan.
(Olettehan muuten jo käyneet lataamassa sen ilmaisen Antti Tuomaisen novellin ? Koodi on voimassa kuun loppuun ja löytyy Kuolema Ehtoolehdossa postauksesta)
Fantasiaa kuukauden kirjoissa edustavat Rook ja Outolintu. Jälkimmäisestä on tehty elokuvakin. Sitä en ole nähnyt, mutta päädyin kuukauden aikana katsomaan toisen kirjaan perustuvan elokuvan eli Kirjavaras. Se on haikean kaunis tarina, jota katsoessa kuluu nenäliina jos toinenkin. Haikea on myös Katja Kaukosen Kohina, jonka myös luin maaliskuussa. Siihen en vain oikein päässyt tarinaan sisälle.
Tietokirjoja edusti maaliskuussa Hyvän mielen vaatekaappi. Uudenlaiseen kirjaformaattiin puolestaan tutustutti A Girl Walks into a Bar, joka olikin muodoltaan mielenkiintoinen tuttavuus, mutta sisällöltään kevyehkö. Jostain syystä osuin tässä kuussa lukemaan useammankin suoraviivaisia seksikohtauksia sisältävän kirjan. Sekä "tyttö baarissa" että lukemani muutamat pikaviihdekirjat olivat suhteellisen ronskeja, mitään ei tosiaankaan jätetty mielikuvituksen varaan. Tämä sai minut miettimään muutosta viihteen muodossa sitten sen ajan, kun niitä tuli luettua enemmänkin. Pitää varmaan pohtia tätä pidemmälle ja kirjoittaa oikein postauskin. En ole nimittäin ihan varma siitä, pitääkö kaikki kuvata niin yksityiskohtaisesti. Mihin oikein jäi tila mielikuvituksen käytölle ?
Kirjoja ja ruokaa
Maaliskuussa luin ahkerasti myös keittokirjoja. Marc Aulénin Sopat! oli mukava tuttavuus ja sitä on käytetty jo useammin kuin kerran. Perjantaipizza nousi Katukeittiö-kirjan myötä ihan uudelle tasolle. Kolmantena luin Verna Kauniston Reseptien aarteet, mutta siitä lisää vielä myöhemmin.
Telkkarinkatsomisestakin oli hyötyä - osuin sohvalle, kun Australian Master Chef oli päällä ja bongasin oudon, mutta herkullisen ja vielä pihistelyviikkojen teemaankin sopivan reseptin. Kannattaa kokeilla!
Pihistelyn taito
Uutisissa puhuttiin taas ruoan kallistumisesta, joten piti taas tehdä oma ruokabudjetin tsekkaus. Yllättäen tulokset eivät kuitenkaan ainakaan alkuun olleet ihan odotetun mukaiset...
Syynä voi tietysti olla tämä vuodenaikakin. Kaalit ja juurekset eivät ole kaikkein kalleinta ruokaa ja niitä on kieltämättä tullut syötyä viime aikoina. On joukkoon toki sitten mahtunut myös muutakin, kuten chili con carnea ja aprikoosilammasta.
Niin, ja niitä kakkuja. Pihistelyn henkeen kuuluu, että herkutkin ovat kotitekoisia. Meillä pojat ovatkin jo tottuneet perjantaina pöytään ilmestyviin leivonnaisiin. Viime viikonloppuna olin myöhässä ja kommentit olivatkin sitten sen mukaisia...
Monenlaisia herkkuja on siis syöty sekä viikolla että viikonloppuisin :
mustikkakakkua, banaanikakkua, Aleksanterinleivoksia, sokeriliemessä haudutettuja päärynöitä... Välillä yritettiin edes näyttää terveelliseltä ja juotiin smoothieta - tosin siihenkin laitettiin maapähkinävoita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti