Kahvi on tärkeä asia, vaikka blogimaailmassa kuohuu

Slurp tarjoili bloggaajalle kaffet 

Kirjottelin tuossa jokin aika sitten Slurp-palvelusta, jota sain kokeilla neljän kahvipaketin verran. Kokeilu päättyi varsin positiivisiin tunnelmiin ja päätökseen jatkaa ihan omalla rahalla - kunhan saan nyt kaapista löytyvät kahvit loppuun.

Parinsadan gramman pussi kahden viikon välein osoittautui minulle turhan isoksi määräksi, mutta onneksi on toinenkin mahdollisuus. Kahviyllätykset tulevat siis jatkumaan neljän viikon välein.

Kivointa palvelussa olivatkin juuri yllätykset. Jokainen kahvipaketti oli eri paahtimosta ja siksi vähän erilainen makukokemus. Ihan kuin olisi joulu tullut, kun postissa kolahti Slurpin paketi.

Koska tilauksen alussa sai kuitenkin valita omat mieltymyksensä, olivat ainakin tämän kokeilun aikana kaikki maistellut kahvit ihan mahtavan hyviä ja juuri minun makuuni.

Minun makuni on vahva ja tummapaahtoinen, pehmeä ja hitusen suklainen, ilman kitkeryyden häivääkään. Sellainen sumppi, joka vahvana tukee isonkin maitomäärän alta. 

Kaikki palvelusta tulleet kahvit kattoivat vaatimukset ihan heittämällä ja eroja niiden välillä oli vaikea määritellä. Yhdessä oli ehkä hitusen turhan hieno jauhatus pressopannuun, toisessa häivähdys kovuutta. Ihan parhaaksi tällä kertaa osoittautui Holmen Coffeen Holmen Havana, jota voi täysin varauksetta siis suositella myös erikseen ostettavaksi.

Muita maisteltuja olivat Kaffa Roasteryn India Monsoon Malabar, Pirkanmaan paahtimon Honduras Santa Rosa sekä yksi, jonka pussin isäntä ehti heittämään pois ennen kuin olin saanut nimen kirjoitettua ylös, enkä kuollaksenikaan muista sitä. (Palveluun parannusehdotus - listatkaa johonkin, mitä kahveja kestotilauksessa asiakas on milloinkin saanut...)


Ja jos joku nyt ihmettelee, niin kahvi on tärkeää

Blogimaailmassa (ja somessa yleensä) kuohuu taas aiheesta sun toisesta. Viime aikoina on ainakin (1) ihmetelty vaatimuksia kirjabloggaajille tehdä "oikeanlaista" ja vakavaa kritiikkiä, ja toisaalta (2) pohdittu ilkeilyn ja rakentavan arvion eroa, (3) pelätty blogien "laimistuvan" pahojen anokommenttien vuoksi ja (4) nyt kuohuu tyttöjen ja poikien identiteettikehityksen keinoista.

Minua vähän väsyttää. Aiheet ovat tärkeitä, mutta omien ajatusten muotoileminen julkaistavaan muotoon ei tässä aivokoomassa oikein onnistu. Keskustelunaiheita on niin moniakin, ettei aikakaan anna periksi. Sanottakoon siis vain, että

1- 2) Kirjabloggaajat kirjoittavat rakkaudesta kirjoihin ja saavat kirjoittaa juuri sellaista mutuhuttua kuin haluavat. Minäkin kirjoitan ihan juuri niin kuin kirjoista ajattelen ja omin sanoin. Jos joku innostuu kirjoista keskustelemaan, tai mikä parasta (!) niitä lukemaan sepustuksieni perusteella, sitä parempi. Ilkeä ei kai kukaan halua olla ja siksi kannattaa miettiä, miten asian ilmaisee kirjailijan  tuotoksen mennessä ohi tai oman maun viereen.

3) Ilkeät anot menköön metsään ja jokainen ottakoon peilin käteensä kirjoittaessaan. Netissäkin kirjoittavat ihmiset ihmisille - Sanoisitko saman kasvokkain? On sääli, jos blogikirjoittajat ryhtyvät säätelemään sisältöään kommenttien pelossa.

4) Tytöt saavat ollat tyttöjä ja pojat poikia tai sitten jotain muuta ihan niin kuin haluavat. On meidän aikuisten asia kannustaa, tukea ja kertoa, miten ihana lapsi on ihan omana itsenään. Tärkeää ei minusta ole kertoa, millainen tytön tai pojan pitäisi olla, vaan omalla esimerkillä (ja puheilla!) antaa kaikille kukille lupa kukkia omissa väreissään.

Ugh - olen puhunut. 

Sitten menen keittämään kahvia. Hyvä kahvi on tärkeä asia. Se tuottaa energiaa ja mielihyvää. Kupillisen valmistamisen rutiini antaa aikaa ajatustyölle. Sen meditatiivisuus rauhoittaa ja antaa voimia seuraavaan työhön ja pohdintaan - ja vaikka sopivan ajatustauon ennen enterin painamista.

Arkistojen kätköistä: Kahvijuttuja

Tässä viime aikoina olen maistellut Slurp-kahveja ja mietiskellyt samalla kahvitottumuksiai. Ensimmäinen Slurp-kahvini oli Kaffa Roastery India Monsoon Malabar ja se toi samalla mieleeni viime vuoden visiitin heidän tiloihinsa. 

Minä keitän kahvini pressokeittimellä edelleen, mutta tulipahan tuolla kokeiltua muitakin konsteja. Aeropressi on mennyt jonnekin kaappiin piiloon, mutta kaipa sitä voisi taas kokeilla uudelleen. 

Toukokuu 2016 : Kahvinkeitto on taitolaji ja (melkein tiedettä)

Minun kahvinjuontini on aina ollut vähän satunnaista, mutta toki hyvän päälle jotain ymmärrän. Kun siis tarjoutui mahdollisuus päästä kokeilemaan Kaffa Roasteryn Helsinki School of Coffeenpikakurssia, niin olin heti valmis kuin partiolainen. 

Pari tuntia sujahtikin kuin siivillä mielenkiintoisen aiheen parissa (ja hyvässä seurassa - kiitos Kaffa Roastery ja Nelkytplusbloggaajat) 

Kaffa Roasteryn kahvit paahdetaan Punavuoressa kuvassa näkyvällä pienellä koneella. Kahvipavut tulevat agenttien kautta useimmiten pienillä tiloilla kasvatettuina. Luomu- tai Reilun Kaupan sertifikaattia ei yleensä ole, mutta usein tärkeämpää onkin tuntea toimitusketju kuin luottaa pienille tuottajille usein liian kalliisiin ja byrokraattisiin leimoihin. Ne ovat sinänsä hyvä juttu, mutta usein varsinkin pientuottajien ulottumattomissa.

Paahtimo on pieni ja tuotantomäärät tietysti sen mukaiset. Kahvi paahdetaan tilauksen mukaan, joten lopputulos on tuore ja herkullinen. Paahtaminen itsessään on pitkälti manuaalista hommaa, vaikka kone onkin käytössä ja lopputulos riippuu paahtajan ammattitaidosta. Se on kuulkaas tosi tarkkaa lämpötilan ja paahtoajan kanssa, siinä ei paljon muita juttuja mietiskellä.

Tarkkaa tuntuu kahvin keittäminen olevan noin muutenkin. Minusta ei taitaisi ammattibaristaksi ollakaan, sillä tällainen vanhemmiten vähän suurpiirteinen kahvinkeittäjä ei yleensä paljon sekunteja laske eikä grammoja mittaile.Silmät pyöreinä seurasin kouluttajamme tarkkuutta. Parikin grammaa ylimääräistä jauhettua kahvia lusikoitiin pois ja vesikin mitattiin grammoina.

Tiesin jo aiemmin, että kahvia voi tehdä todella monella eri tavalla, mutta itse tunsin lähinnä suodatinkahvin, pressopannun ja kapselikeittimen. Siispä olikin mielenkiintoista päästä katsomaan muitakin systeemeitä. 

Chemex oli näistiä metodeista kaunein. Sulavasti muotoiltu lasi kannu ja kahvin kukkanen, tekivät kahvin keitosta paitsi terapeuttista (siis sille joka sen osaa) myös esteettisesti miellyttävää. Eikä se kahvikaan ollut yhtään hullumpaa.

Itse asiassa se oli tosi hyvää. Minä en yleensä oikein saa juotua kahvia muuta kuin maidon kanssa, mutta nämä kaikki menivät alas oikein mielellään. Sen toki huomasin, että oma makuni viiraa aika vankasti sinne tummemman paahdon puolelle, mutta hyviä olivat nämä vaaleammatkin. 

Sifoni-kahvinkeitin vastasi osastosta: "Hullut tiedemiehet kahvinkeitossa". Olihan tuokin kaunista, mutta minä taitaisin stressata niin liekin tarkkailusta kuin räjähtämisvaarasta. Ei meillä tietysti mitään hätää ollut ja helposti poksahduksen saa vältettyä (metalliketju kunnolla pohjaan saakka!), mutta pientä jännitystä oli ilmassa havaittavissa.

Sifonlla saa myös näyttävän ohjelmanumeron kotipäivällisille. Vesi pohjalle, liekki päälle, vesti nousee ja kahvi laskee. Siinä riittää seurattavaa ja yleisö tuijottaa lumoutuneena. Siis meidänkin porukkamme oli hetken ihan hiljaa - sitä on vaikea kuvitella.  Lisäpointseja saa, jos lopussa vielä jäähdyttelee kahvia tarpeeksi korkealla kaatokaarella.

Jos kaapeissa olisi yhtään tilaa vielä yhdelle välineelle, niin tämä olisi ostoslistalla.

Viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä pääsimme ihan itsekin testaamaan aeropressiä. Se on näistä metodeista ehkä nopein, vaikkei välttämättä yksinkertaisin.

Ideana on luoda putkeen paine, joka uuttaa kahvista vielä enemmän makua. Tarkkana saa olla tälläkin metodilla.

1) Laitan suodatinpaperi, kierrä kansi / pohja kiinni ja kostuta

2) Lisää 17g vähän suodatinkarkeutta hienompaa kahvia

3) Kaada vesi (250g - mielellään 95asteista) päälle ja sekoita

4) Pyöräytä mäntä kiinni runkoon ja anna uuttua 1min20s (laskettuna siitä, kun vettä alettiin kaataa)

5) Paina mäntä rauhallisesti alas ja nauti. Kaikkiaan pitäisi aikaa kulua 2min ja mäntä on tarpeeksi alhaalla, kun aeropress sihahtaa.

Hyvää tuli!

Saimme myös aeropressit kotiin kokeiltavaksi ja muutaman kerran olen sillä jo kahvia keitellytkin. Meillä juodaan usein vain kuppi kerrallaan, joten tuollaisen pienemmän määrän tekeminen sopii oikein hyvin.

Joka kerran kahvi on ollut herkullista, vaikka ihan rehellisesti täytyy myöntää, että grammat ja sekunnit ovat näistä kerroista olleet paikallaan ehkä yhdessä... Milloin olen unohtanut painaa sekuntimittaria, milloin vaa'an taaraus ei ole mennytkään läpi ja sitten olen ihmetellyt, miten ihmeessä yksi mitallinen kahvia voi äkkiä painaa yli 400g... No, silmäämääräisestikin tehtynä on kahvi tullut joka kerta juotua hyvällä halulla ja sitkeästi jatkan harjoittelua.

Koulutuksen lopuksi pääsimme vielä kaunistumaan... arvaatteko millä Kaffa Roasteryn erikoisuudella?

Tuota pitää vielä kokeilla jossain reseptissäkin (ja tyhjyyttään kumisevaa baarikaappia täydentää kahvidrinkkikokeiluja silmällä pitäen).

Kiitoset koulutuksesta, aeropressistä ja kahvista Kaffa Roasterylle. Oli tosi kivaa ja taas nousi minunkin kahviymmärrykseni ja keittotaitoni ihan uudelle tasolle. 

Slurp - kahvia!

Slurp tarjoaa bloggaajalle kahden kuukauden kahvit 

Minun kahvinjuontini on vähän kaksijakoista. Töissä litkin ihan kamalaa automaattilattea. En tiedä miksi, tavan vuoksi kai. Se on pahaa, mutta juon kuitenkin. Kotona sitten vähän hifistelen, olen kranttu ja juon kahvia päivässä vain yhden suuren kupillisen lounaan jälkeen - paitsi niinä päivinä, jolloin lisäherätys on paikallaan, tai tarvitsen muuten vain piristystä.

Keitän kahvini presso-keittimellä. Kuumennan pienessä kattilassa maitoa ja sekoitan sitä 1/3 vahvaan, tummapaahtoiseen kahviin. Itse asiassa pidän eniten ranskalaispaahtoisesta Columbialaisesta. Noin yleisesti ottaen kahvissani ei saa olla kitkeryyden häivääkään, mutta sen pitää olla vahvaa, ei nyt ihan lusikkapystyssä-vahvaa, mutta melkein.

Kahvin ostaminenkin on oma rituaalinsa. Markettikahveja en ole vuosiin edes kokeillut (vaikka niissäkin on kuulemma tapahtunut huimaa parannusta). Haluan haistella kahvitunnelmaa ja ostaa pienen paketin, jonka koko vastaa kulutustani. Ihan jo ammatin puolesta olen ollut myös kiinnostunut erilaisista palvelumuodoista. Nettikauppaviritelmiä oli jo vuonna 2014, mutta se ei kai silloin menestynyt tai ainakaan en ole tuosta mitään enää kuullut vähään aikana. Nyt sitten markkinoilla on uusi ja ilmeisen vireä palvelu.


SLURP 

Slurp on kolmen nuoren kaverin (vuonna 2014 - onpas silloin ollut varsinainen kahvivuosi) perustama jakelukanava suomalaisten pienpaahtimoiden tuotteille. (Lisää hisoriasta voit lukea yrityksen sivuilta täältä)

Palvelusta voi ostaa yksittäisiä kahvipaketteja, mutta mielenkiintoisinta on kestotilausmahdollisuus. Siinä saa kahden viikon välein kahvipaketin postitettuna kotiin. Tilaaja voi valita parametreinä jauhatustyypin ja  paahtoasteen. Sitten vaan odottelemaan yllätyspaketteja ja nauttimaan kahvista.

Sain mahdollisuuden testata kestotilausta parin kuukauden ajan ja tottahan tähän pitää tarttua jo ihan uteliaisuudesta.


Miten sujuu ? 

Tein tänään vasta tilaukseni, joten kahvista en sano vielä mitään. Huonoa ei pitäisi olla, sillä valikoimissa on tunnettuja suomalaisia pienpaahtimoita.

Miksi sitten kirjoitan jo nyt ? No, yllätyin niin positiivisesti palvelun toteutuksesta. En ihan viime aikoina tietysti ole ihan kamalasta nettiostoksia edes tehnyt, mutta jotenkin minuun on iskostunut kotimaisista pienistä nettikaupoista sellainen vähän kotikutoinen fiilis (voin olla ihan väärässäkin).

Slurpissa näyttää tosissaan olleen mietitty asiakasta ja ostokokemusta. Peukut siitä!

Tilausprosessi on oikeasti selkeä ja toimiva. Ensin valitaan havaintokuvien avulla paahtoaste, suosikkivalmistustapa sekä halutaanko kahvi papuina vai jauhettuna. Sitten pääseekin jo miettimään paljonko kahvia haluaa kahden (tai neljän) viikon välein - suhteutettuna päivittäiseen kuppimäärään.

Lopuksi lisätään toimitustiedot, maksutiedot ja luodaan käyttäjätili
- ja jäädään odottelemaan ensimmäistä kahvipakettia. Jännää!

Slurp tarjoaa bloggaajalle kahden kuukauden kahvit

Arkistojen kätköistä : Ihan kahvilla

Kahvi on taas meidän perheessä keskustelunaiheena ja uusi palvelukin testauksessa (siitä lisää myöhemmin) Siksi kaivelin vanhoja kahvipohdintojani. Pressokeittimellä mennään edelleen, mutta koko on vaihtunut isompaan. Tuon pienen onnistuin nimittäin tiputtamaan kaapin ylähyllyltä lattialle (arvaatte, miten kävi) ja lisäksi Esikoinen aina välillä liittyy kahvitteluun seuraksi. 

Näin siis 22.9.2014

Minun aamuni alkaa teellä. Kupin koko puoli litraa ja juoma vahvaksi hautunutta ja maidolla pehmennettyä. Kahvi kuuluu lounaan jälkeiseen hetkeen pienen makean herkun kera. Paitsi, että viime aikoina on kaavaan ilmaantunut poikkeuksia ja kahvia eksynyt kuppiini heti herätyksen jälkeen Ei - en ehdi päiväunille vaikka mieli tekisi. Puhun nyt tuosta aamukupillisesta.

Syy vaihteluun löytyy siitä, että mielenkiintoista kahvia on tullut vastaan useammassakin paikassa viime aikoina ja innostuin kokeilemaan Kluuvikadun kahvipaahtimon syyssekoitusta. Ensi kerralla sitten pyydän vieläkin vähän tummempaa ja vieläkin vähän pehmeämpää makumaailmaa. Ehkä niitä papujen kotipaikkojakin voisi vielä vähän säätää...

Tätä uutta kahvia varten kaivettiin kaapista vanha peruskeitin jo muutaman vuoden käytössä olleen Dolce Guston "lintukoneen" viereen. Sitten alkoi harmittamaan työpöydän täyttyminen sinänsä tarpeellisista, mutta tilaa vievistä, härpäkkeistä ja ryhdyttiin miettimään vaihtoehtoja.

Näyttääkin siltä, että peruskeitin lähtee takaisin kaappiin odottamaan sukulaisten vierailuja ja tuo sinänsä hyvin palvellut konekin joko kiertoon tai pienkoneiden hautausmaalle. Kävimme nimittäin ostamassa pientäkin pienemmän "kahvikoneen" eli vanhan kunnon pressokeittimen. Kolmen kupin (tai meidän kuppikoollamme juuri ja juuri kahdelle riittävä) pressokeitin kustansi Prismassa kokonaiset 9,90€! Eikä se vie isoa juomalasia enempää tilaa muutenkin täyteen ahdetusta keittiöstämme!

Käyttökin on yksinkertaista. Kaadetaan kuumaa vettä vedenkeittimestä pressokannuun ja sitten pois. Mitataan mukana tulleella lusikalla kahvi kannun pohjalle ja kaadetaan hiukan sitä melkein kiehuvaa vettä päälle. Annetaan tasaantua ja täytetään kannu sitten vedellä. Laitetaan kansi päälle ja haudutetaan kahvia 4 minuuttia. Painetaan suodatin pohjaan ja nautitaan kahvi. Helppoa!

Ihan parasta on myös se, ettei kahvin tekemisen jälkeen jää kapselia jätteeksi. Kun hankimme koneen, joi kahvia lähinnä isäntä kupillisen päivässä. Nyt kun sitä kuluu enemmän, kolkuttaa omatunto jätevuorien kasvattamisesta - vaan eipä kolkuta enää!

Kaakao-kahvi-hasselpähkinämuffinssit valkosuklaa-smetanakuorrutuksella

Tulihan otsikosta nyt varmasti selväksi, mitä kaikkea näissä muffinsseissa on ?

Viime viikonloppu meni aika raskaasti herkuttelun puolelle. Nyt kun yritetään välillä vähän keventää, voin vain muistella tätä luotto-ohjettani, joka ei koskaan petä. Ei vaikka tunkisi taikinaan kaikkea keittiössä silmiin osuvaa.

Helppokin tämä on kuin mikä. Ainekset vaan laitetaan yleiskoneen kulhoon maitoa lukuunottamatta ja annetaan pyöriä tasaiseksi taikinaksi. Lopussa lisätään pari ruokalusikallista maitoa ja sekoitetaan taas. Onnistuu myös käsin, ilman konetta, mutta vie hetkisen kauemmin.

Paitsi, että meillä ei onnistu ennen kuin ostan uuden vispilän. Vanha meni kuorrutusta sekoittaessa poikki. Siis ihan oikeasti - varsi vaan napsahti. En minä ihan noin vahvaksi itseäni olettanut. Siksi tuo kuorrutus jäi ehkä vähän löysäksi. En jaksanut ruveta haarukalla sekoittamaan lisää tomusokeria.

Aineksia laitettiin tällä kertaa seuraavasti :

125g pehmeää voita
1,5 dl sokeria
3 kananmunaa
1,5 dl vehnäjauhoja
vajaa 1 dl hasselpähkinärouhetta
0,25 dl kaakaojauhetta
0,25 dl pikaespressojauhetta
1tl vaniljasokeria
ja sitten lopussa ne 2 rkl maitoa

Kun taikina on sekaisin, se vaan jaetaan muffinssivuokiin ja paistetaan uunissa 190 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Muffinssien jäähdyttyä ne voi myös kuorruttaa. Parhaiten minusta tähän sopii valkosuklaa-smetanakuorrutus. Seuraavilla määrillä tuli hiukan enemmän kuin tarvittiin 10 muffinssiin, joten kannattaa ehkä hiukan pienentää  - tosin kuorrutus käytettiin mustikkapiirakan päällä raasteena maanantaina - että ei se hukkaan mennyt.

100g valkoista suklaata
30g voita
puoli (pikku)purkkia smetanaa
0,5 pakettia tomusokeria

Sulata suklaa ja voi yhteen ja anna hetki jäähtyä. Lisää smetana ja sekoita hyvin. Lisää tomusokeria tarpeen mukaan kiivaasti sekoittaen. Me ehdimme lisäämään sellaisen kolmasosapaketin ennen kuin vispilä napsahti. Puoli pakettia olisi varmaan saanut aikaiseksi vähän tymäkämmän kuorrutuksen.

Etukäteen sovitun työnjaon mukaisesti pojat koristelivat ja syötiin yhdessä. Tosin äiti söi eniten. Tuo kahvinmakuinen suklainen pehmeys on ihan vastustamaton. Ja hei, minä ne pääasiassa leivoinkin...