Kyllä laadukasta historiallista dekkaria lukee mielikseen

Oi, että olen ollut tyytyväinen lähikirjastomme palveluun viime aikoina. Olen itse asiassa käynyt siellä viimeisen muutaman kuukauden aikana useammin kuin koko kymmenvuotisen asumisaikamme muina vuosina yhteensä.

Kyse on aukioloaikojen muutoksesta. Ennen piti aina pohtia, minä päivänä sitä oikein ehtisi kirjastoon - yleensä ei ehtinyt. Nyt sinne pääsee joka päivä iltakymmeneen ja viikonloppuisinkin. Kirjastonhoitajaa ei ole paikalla mutta mihinkäs minä häntä oikeastaan kaipaisinkaan. Koneella onnistuu lainaaminen ja palautus. Ihan mahtavaa.

Yleensä varaan kirjan netin kautta, jollei sitä ole lähikirjastostamme suoraan saatavilla. Kirjan saavuttua saan sähköpostia ja haen lukemiseni, kun minulle sopii. Ihan mahtavaa palvelua! Hyvä Espoo!

Viimeksi tulin hakeneeksi tämän ja luin oikein mielikseni.

Jyrki Heino: Kelmit
Kirjastosta 

Täällä on viime aikoina menty ihan Turku-meiningillä. Turun palosta siirryttiin 27 vuotta taaksepäin seuraamaan luutnantti Carl Wennehielmin seikkailuja. Aikaa on kulunut edellisen romaanin lopusta. Luutnantti on hoitamassa (mielen)terveyttään Naantalin vesillä suuren surun jälkeen. Kotona odottaa pieni tytär, jonka kohtalosta ja kasvatuksesta tulisi päättää. Samaan kylpylään saapuu monenmoista henkilöä, joista ainakaan osalla ei tunnu olevan puhtaita jauhoja pussissaan.

Turkuun palattuaan Wennehielm joutuu napit vastakkain mahtavan kauppatalon kanssa, eikä se ole pienessä kaupungissa hyvä juttu. Samalla hän joutuu miettimään, mitä yhteistä voi olla taitavalla kirkkomaalarilla, Tukholmalaisella aatelisnaisella sekä ilmiselvällä meediohuijarilla. Jäljet johtavat vuosien takaiseen rakkaustarinaan, jolla on yllättäviä yhtymäkohtia myös kertomuksen ajankohdan ihmisiin.

Jos Kello oli minulle lievähkö pettymys, niin Kelmit oli taas nautinnollista luettavaa. Itse asiassa luin koko kirjan yhden päivän aikana, minkä aiheuttama myöhäinen nukkumaanmeno tuntui kummasti ajatuksissa vielä seuraavana (työ)päivänäkin. Mitä ilmeisimmin olen liian vanha valvomaan, vaikka syynä olisi niinkin rauhallinen aktiviteetti kuin lukeminen.

Kirja on täynnä herkullisia henkilöhahmoja raamatullisiin Suomi esi-isiin hurahtaneesta ratsumestarista korttihuijarimatamiin ja huumeilla yleisöään hämäävään meedioon. Myös Wennehielmin ystävien henkilökuvat rikastuvat ja luutnantista itsestään löytyy jo aiemmin aavisteltua pehmeyttä.

Historiakuvaus on taas ihanan yksityiskohtaista, vaikka täytyy myöntää, että kaksi samasta paikasta melkein samaan aikaan sijoittuvaa tarinaa saivat välillä kadut ja miljööt menemään sekaisin. Se ei tosin ole kirjan vika, vaan syytä on etsittävä lukijan kyvystä erotella vähän mielikuvituksellisemmat käänteet toisista realistisempaan genreen liittyvistä jutuista. Taisin kuitenkin lopulta onnistua lankojen jakamisessa oikeisiin tarinoihin.

Juonikin oli mukavan kiemurainen ja sen selvittelyssä tarvittiin monenmoista pohdintaa. Hieman joissain kohtaan yhteensattumien runsaus aiheutti pientä epäuskottavuutta, mutta se sallittakoon fiktiossa, eikä kokonaisuus kutenkaan kärsinyt. Yksi pieni pyyntö minulla tosin Heinolle olisi jatkon osalta: Voisiko sävy tarinassa olla kuitenkin hivenen iloisempi ja tarinoissa vähän vähemmän surkeita kohtaloita? Varsinkin näin syksyn pimeydessä sitä kaipaisi onnellisia loppuja kaikille kirjan henkilöille (paitsi niille pahiksille).

Kello

Jyrki Heino: Kello
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

Luutnantti Wennehielm joutuu puoliksi pakosta tutkimaan Kustaa III:n sodassa palvelleen nuoren majurin katoamista. Tutkimukset vievät hänet ympäri Suomea ja aina Pietariin saakka, mutta tapaus muuttuu aina vain monimutkaisemmaksi ja siihen näyttää sekaantuneen yhä laajeneva joukko henkilöitä aina Venäjän salaiseen palveluun saakka. Lopulta peli muuttuu jo hengenvaaralliseksi ja luutnantti joutuu pohtimaan ratkaisun avaimen löytyvän ehkä lähempää kuin luulisikaan.

Kellari kiilasi aikoinaan samantien suosikkieni joukkoon, kun sen luin. Luutnantti Wennehielm on kaikkine traumoineen varsin sympaattinen henkilö ja hänellä on kyky ympäröidä itsensä yhtä mielenkiintoisilla ja mukavilla ihmisillä, kamalista rikollisista puhumattakaan. Jotenkin vain Kello ei ihan yltänyt samalle ihastuksen tasolle.

Jotenkin Kellon tarinan poljento oli vielä Kellariakin hitaampi ja välillä vähän tuntui junnaavan paikoillaan. Paikkakunnat vaihtuvat, henkilöhahmoja kertoo ja murhaajankin ajatuksiin päästiin kurkistamaan, mutta jotenkin jäin kaipaamaan napakkuutta tarinan tapahtumiin. Rikoksen ratkaisukin myös jäi jotenkin pikkuisen hajanaiseksi. Ehkä tarinaan liittyviä paikkoja, ihmisiä ja ajanjaksoja oli vain yksinkertaisesti vähän liikaa yksinkertaiselle dekkarilukijalle.

Pidin kirjasta kuitenkin kovasti. Turku 1700-luvulla (ja muutkin paikkakunnat) ovat aina yhtä kiinnostavia ja Jyrki Heino saakin aikakauden eläväksi. Samalla lukija saa rautaisannoksen tietoa historiasta. Tavat ja tapahtumat nousevat mielenkiintoisesti esille juonen seassa häiritsemättä tarinan kulkua. Itse asiassa historialliset henkilöt ja tapahtumat nivoutuvat juoneen hyvinkin tiiviisti.

Samoin minusta on mukava lukea kuvauksia kirjan henkilöhahmoista. Heitä mahtuu joukkoon niin kansan syvistä riveistä kuin aateliston huipulta. Kaikki ovat inhimillisiä ja useimmiten varsin sympaattisia, vaikkakin aina säätynsä aitoja edustajia.

Myös kirjan kieli on mielenkiintoista. Se on toki modernia suomea, mutta poljennossa on jotain mukavasti vanhahtavaa. Sitä tuntee itsekin solahtavansa aikaan, jossa vuodenajat ja aurinko säätelivät suurelta osin elämänrytmiä. Ei yhtään hullumpi tunnelma kiireisen viikon päätteeksi.

Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta

Jyrki Heino : Kellari - ja ilmaiset ranskalaiset ?

Jyrki Heino : Kellari 
Kirjastosta

Tässä viikolla olin kuuntelemassa Uusien kirjojen aamussa esittelyjä kevään uutuuksista.  Luutnantti Wennehielmin järjestyksessä toinen seikkailu, Kello, kuulosti mielenkiintoiselta. Innostuin 1700-luvun loppuun sijoittuvasta dekkarista sen verran, että tulin lukuharkinnastani maininneeksi muillekin ja  Kirjasfäärin Taika sitten haastoi minun lukemaan luutnantin ensimmäisestä tapauksesta kertovan Kellarin. Varmana asiastaan hän uhosi tarjoavansa minulle hyvät ranskikset, jos en kirjasta pitäisi.

Taitavat ilmaiset ranskikset jäädä saamatta. Nielen tappioni ihan suosiolla sillä kirja oli varsin oiva lukukokemus. Jyrki Heinon historiallinen dekkari on viimeistelty kokonaisuus. Erikoisesta murhasta alkava tarina polveilee historian kiemuroissa, eikä ratkaisuun riitä salaliitto eikä edes rakkaustarina vaan vaaditaan... mutta senhän kaikki tietysti voivat lukea kirjasta.

Ruotsinvallan aika on minulle vähän vieraampaa historiaa, mutta Heino saa tavat ja toimet elämään osana tarinaa. Lisäksi Kellari on sijoitettu Turkuun ja sen ympäristöön, mikä näin vanhasta turkulaisesta tuo tarinaan ihan oman säväyksensä. Vaikka palot ja vuodet ovat kaupunkia kovasti noista ajoista muuttaneetkin, löytyi kirjasta monta tuttua kulmaa, joita saattoi mielessään verrata nykyisiin.

Luutnantti Wennehielm on sympaattinen tuttavuus. Alakuloisuuten taipuvainen luutnantti kävelee kepin kanssa vanhan sotavamman vuoksi. Vaikka liikkumisen vauhti ehkä onkin hidas, aivot toimivat edelleen täydellä teholla. Entinen kuninkaan salaisen palvelun agentti on käärmeissään erään tehtävänsä epäonnistumisesta ja paneutuu mysteerin ratkaisuun tosissaan saadessaan mahdollisuuden revanssiin. Sisäinen ruokabloggaajani hykerteli myös mielissään lukiessaan Wennehielmin kulinaristisista taipumuksista. Niistä voisi saada vaikka jotain kokeiltavaa kotikeittiöönkin.

Myös muut henkilöt olivat kirjassa mielenkiintoisia, vaikkakin kovasti miesvaltaisia. Naiset esiintyivät lähinnä nuorina tyttöinä, joita joko suojeltiin tai joita kohdeltiin kaltoin, tai sitten taloutta pitävinä mamselleina. Mamselli Kaisa huolehtii luutnantin jokapäiväisestä mukavuudesta ja siinä samalla autta murhatapauksen ratkaisemisessa. Roolitus tietysti sopii ajankuvaan, mutta jään mielenkiinnolla odottamaan rikastuuko naiskuva mahdollisesti jossain vaiheessa romantiikan myötä. Keväällä ilmestyvässä seuraavassa osassa kun kuulemma on luvassa ainakin jotain säpinää sillä rintamalla.