Kylmää keittoa helteisiin

Nyt, kun helteet ilmeisesti ovat loppumaan päin (kai), lienee sopiva hetki kertoa tämän kesän kuuman sään suosikkiherkustamme. Ranskalaisia ruokalehtiä selatessa osui isännän silmiin kylmä jugurttikeitto ja sitä on nyt sitten tässä viikolla nautiskeltu useampaankin kertaan. Muutenkin isäntä on kokannut loman aikana minua huomattavasti enemmän. Ei vaan jotenkin tee yhtään mieli. Ehkä nyt arjen alkaessa on pakko, vaikka keittiörempan myötä tuleekin pakollinen kahden viikon kokkaustauko.

Mikäs siinä on keitolla herkutellessa, kun se on helppo ja nopea tehdä ja maistuu hyvältä. Minä olen ollut aiemmin skeptinen kylmien keittojen suhteen, kun jotenkin yhdistän keiton aina johonkin lämpimään ja höyryävään, mutta toimii se näinkin.

Lehden (Régal n84) mukaan yrttinä olisi tilli, mutta meiltä sattuu pihalta löytymään minttua ja basilikaakin on useimmiten kotona, joten...

Toimii kevyenä lounaana paahtoleivän kera tai sitten raikkaana alkuruokana.

Hellekelin jugurttikeitto
(4 kulhoa)

1/2 kurkkua
3-4dl kreikkalaista jugurttia
2dl raikasta vettä
1 valkosipulinkyns1 hienonnettuna
1 kourallinen saksanpähkinöitä paloiteltuna
2 rkl oliiviöljyä
pari kourallista minttua ja basilikaa, suolaa

Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi. Sekoita jugurtti ja vesi tasaiseksi
Lisää kurkku, valkosipuli, oliiviöljy, yrtit ja suola ja sekoita taas.

Tarjoile kulhoissa ja ripottele päälle pähkinöitä ja  yrttisilppua. Halutessasi voit lisätä vielä pari jääpalaa sekaan...

Vaatteidenostolakko, lehtienostolakko, kirjojen... no ei nyt sentään liioitella

Minä en pahemmin ole ostanut vaatteita viimeisen vuoden aikana ja luettuani Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi-kirjan olen ollut saamattomuuteeni vaateostosrintamalla oikein tyytyväinen. Lehtien, siis nimenomaan ruokalehtien, ostolakkoon taas on kannustanut jo kuopusta reippaasti korkeammalle ylettyvä pino vanhempia ostoksia. Kirjat... no, kyse on kirjoista. Niiden suhteen minun on turha kai edes yrittää.

Ruokalehtien ostolakon on tarkoitus kestää, kunnes nykyinen lehtipino on pienentynyt puoleen. Tämä tarkoittaa suuremman luokan karsintaa, joka taas vaatii tuntien lehtiselailua ja kivistävin sydämin tehtyjä päätöksiä. "Mutta kun tuokin resepti olisi houkutteleva, ja tuotakin pitäisi kokeilla..."

Vanhoista lehdistä myös löytyy oikeasti inspiroivia ohjeita. Niin kuin nyt esimerkiksi Glorian ruoka ja viini-lehden numerosta 7/2011 bongatut porkkana-cashewpihvit. Tosin lopputulos ei ollut ihan niin auvoinen kuin alkuinnostuksesta olisi voinut kuvitella. Maussa ei ollut mitään vikaa. Itse asiassa porkkanapihvit olivat superherkullisia. Haasteeksi osoittautui läpysköjen paistaminen yhtä kauniiksi kuin lehden kuvassa. Minulla ne tuppasivat hajoamaan. Lettupannu oli ihan katastrofi, keraamisella pannulla saatiin jotain sinnepäin... Tärkein asia oli kuitenkin kohdallaan, eli tarjoilulautasen nopea tyhjeneminen nälkäisen perheen toimesta. Ulkonäkö on siinä ihan toisarvoinen juttu.

Porkkana-cashewpihvit

3 isoa porkkanaa
1dl cashew-pähkinöitä
2rkl appelsiinimehua
2 kananmunaa
1rkl oliiviöljyä
2dl basilikaa, minttua ja korianteria hienonnettuna (tuoreita)
2tl hunajaa
1tl suolaa
1tl jauhettua juustokuminaa (ohjeessa luki myös lisäksi jauhettua korianteria, mutta sitä ei meiltä löytynyt)
3-4 rkl vehnäjauhoja

Laita pähkinät appelsiinimehuun likoamaan 10minuutiksi. Kuori ja raasta porkkanat.

Sekoita ainekset tehosekoittimsessa terän kanssa tasaiseksi taikinaksi. Jos koet sen liian löysäksi, sekoita joukkoon vielä hiukan jauhoja. (Minä mietin, että yksi lisämunakin voisi auttaa taikinaa pysymään koossa).

Kuumenna nokare voita ja oliiviöljyä pannussa. Lisää 3rkl verran taikinaa ja taputtele lätyksi. Anna kypsyä 3min per puoli. Tosin meillä kävi säännöllisesti niin, että ensimmäinen puoli paistui sen 3 minuuttia ja toinen sitten huomattavasti vähemmän. Hyvää oli silti.

Ja sitten lähti lehti kiertoon... vai oliko siinä sittenkin vielä se yksi resepti...?

Mausteinen possusatay kookosriisillä pelastaa harmaan päivän

Ähkyin puhkuin juhlaruoista ja inspiraatio oli pahasti hakusessa. Onneksi isäntä löysi kaapista purkillisen maapähkinävoita. Siitä se sitten lähti.

Satay kai yleensä tarkoittaa jonkunlaista varrasta, mutta meillä kotona se tuo automaattisesti mieleen mausteisen ja täyteläisen maapähkinäkastikkeen. Resepti on superhelppo ja tänään lautaselta löytyi myös pikainen salaatti ja lämpöisen mausteisia possusiivuja, jotka täydensivät mukavasti.

Olikin muuten pientä päänvaivaa salaatin miettimisessä. Lähikaupan hyllyt loistivat tyhjyyttään. Kauppa on auki myös huomenna - saapa nähdä löytyykö sieltä enää yhtään mitään.


Mausteinen possusatay kookosriisillä ja pikasalaatilla

Kaada kattilaan 1,5 kookosmaitopurkillista basmatiriisiä, kookosmaito purkista, suolaa ja 2 purkillista kiehuvan kuumaa vettä (Varo sormiasi - nimim. melkein poltin. Metallipurkki johtaa lämpöä nääs...) Kuumenna kiehuvaksi, laske lämpö matalalle ja jätä kypsymään. Muista aina välillä sekoitella ja tarkistaa, ettei pala pohjaan. (kestää noin 15min...)

Ota possun ulkofilesiivuja ja kasslersiivuja ohuiksi nuijittuina. Ripottele siivujen molemmin puolin suolaa, mustapippuria ja reilusti maustepippuria. Paista ne ruskeiksi pannulla ja laita 100-150 asteiseen uuniin odottamaan.

Leikkaa pari makeaa omenaa kuutioiksi ja valuta päälle loraus sitruunamehua. Pilko avokado ja sekoita omenoiden kanssa. Lisää kurkkukuutioita ja salaatinlehtiä. Ripottele lautasella salaatin päälle hunajaisia pähkinöitä tai paahdettuja cashew-pähkinöitä.

Kuullota 1 punasipuli pannulla öljyssä. Lisää maapähkinävoita, makeaa chilikastiketta, soijaa ja sitruunamehua makusi mukaan. Kuumenna ja sekoita tasaiseksi kastikkeeksi.

Leikkaa lihat siivuiksi ja tarjoile kaikki yhdessä. Nauti ihanasta lämmöstä, joka leviää kroppaan. Äkkiä ei haittaa yhtään, vaikka ulkona on taas ihan pimeää.

Joulupukin lempparit - pienet pähkinäpiiraat

Kaikenlaisten pohdintojen keskellä maistuvat pähkinäiset leivokset. Nämä ovat jo vuosia olleet meillä osa joulunajan vakiotarjontaa. Nyt niitä maisteltiin keskellä pieniä tulppaaneja. Tulppaaneista suurin osa matkaa opettajille, mutta nautimme niistä tietysti nekin niin kauan kuin ne täällä oleilevat.

Se on muuten sellainen jokajouluinen ja -keväinen rumba tuo opettajien lahjojen miettiminen. Lahjojen antaminen on kivaa, mutta kun se osuu aina johonkin kiireiseen väliin, kun mielikuvitus on täysin jumissa. Yritän myös välttää krääsää, joka jää nurkkiin oleilemaan. Voisin kuvitella tuikkulaseja ja koristeita kertyvän nurkkia täyttämään jonkun verran opettajanuran aikana. Mitä te muut yleensä keksitte antaa ?

Jos muuten vastaanne osuu jossain Iloleipurin eri muotoisia silikonivuokia niin ne kannattaa ehdottomasti kotiuttaa. Minä olen käyttänyt sydämen ja tähden muotoisia jo useamman vuoden ja toimivat ihan uskomattoman hyvin. Ilman voitelua.

Pienet pähkinäpiiraat

pohja :
5,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl kanelia
2 rkl sokeria
ripaus suolaa
150g voita kylminä kuutioina
vajaa dl kylmää vettä

täyte :
1 iso kananmuna
3/4 dl ruokokidesokeria
ripaus suolaa
25g voita sulatettuna
1 dl siirappia
1,5dl pähkinärouhetta (erilaisia pähkinöitä ja manteleita kevyesti pannulla paahdettuina ja rouhittuina)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voi. Nypi murumaiseksi tai surraa nopeasti monitoimikoneella. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Laita muovipussiin, muotoile tangoksi ja pistä jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.

Voit kaulia taikinan ja leikata siitä muotilla paloja vuokiin, tai sitten leikata tangosta siivuja ja sormilla painella ne vuokien pohjalle. Ensiksi mainitulla metodilla saat kauniita ja ammattimaisen näköisiä, toisella rustiikimpia. Ensimmäinen vaatii enemmän työtä ja tilaa, toinen käy nopeasti. Jos kaulit, voit myös leikata pieniä tähtiä taikinasta torttujen koristeeksi.

Täyte valmistuu vatkaamalla muut ainekset sekaisin ja lisäämällä lopuksi pähkinät. Jaa täyte pohjien päälle. Jos teit pieniä tähtiä, niin asettele ne täytteen päälle ja voitele munalla.

Paista uunissa 200 asteessa noin 20min. Koristele jäähtyneinä tomusokerilla.

Omena - saksanpähkinäleipää

Mikäs sen parempaa välipalaa kuin juustovoileipä. Niitä meillä ainakin tarjotaan koulusta palaaville useammin kuin kerran viikossa...

Helsingin Myllyn leivontakilpailupaketista löytyy parikin erilaista valmista jauhosekoitusta. Minun oli tarkoituksena tehdä poikien välipalaa varten leipää, johon upottaisi omenaraastetta ja saksanpähkinöitä. Myllärin kuituinen talonleipäaines vaikutti sillä tavalla mukavasti tummemmalta ja tarkoitukseen sopivalta. Leipäaines sisältää myös ohrajuurta, joten oletuksena oli pikkuisen happamaan vivahtava ja perusvehnäleipää voimakkaampi maku.

Hyviä leivistä tulikin vaikka ovatkin aika tymäkkää tekoa. Tuli myös taas kerran todennettua meidän uunimme ärhäkkyys. Pussin ohjeen mukainen 25min paistoaika 225 asteessa oli vähän liikaa. Viimeisen leivän paistoin 200 asteessa ja vajaat 25min. Siitä tuli sopivamman värinen.

Omenalla ja saksanpähkinällä höystetty Myllärin kuituinen vehnäleipä

5-6 dl vettä (tarkista koostumus taikinaa tehdessä)
1 pussi (1kg) Myllärin Kuituinen Talonleipäainesta
1 pss kuivahiivaa
3 rkl siirappia
3 tl suolaa
2 omenaa raastettuna
kolme kourallista saksanpähkinöitä pilkottuina

Laita kuuma vesi kulhoon ja sekoita siihen omenaraaste, siirappi ja suola. Lisää jauhot ja hiiva yhdessä ja sekoita taikina hyvin. Lisää pähkinät ja vaivaa hetki.

Anna taikinan noousta runsas puoli tuntia.

Leivo taikinasta kolme leipää ja anna niiden kohota vielä runsas puoli tuntia.

Paista 200-225 asteessa vajaat 25 minuuttia. Tarkista tummuusastetta viimeisen 10 minuutin aikana usein.

Helsingin Mylly tarjosi leipäaineksen

p.s. Kilpailu kestää kuusi kuukautta. Jokaisella kuukaudella on oma teemansa ja syyskuun teemana on Viljainen välipala... Osallistuvia reseptejä voi bongata Myllärin Luomun FB-sivulla
Edellisen kilpailupostaukseni löydät täältä.

Kirjanlukuherkkuja

Oikeastaan näitä ei pitäisi syödä lukiessa, kun tomusokeri tahrii, mutta kaipa sitä joululomalla saa vähän joustaa ... kunhan lapset eivät näe ja ota esimerkkiä.

Näitä tehdään meillä vuoden viimeisinä viikkoina, yleensä useampaan kertaan. Täyteläisen pähkinäistä ja tahmeaa herkku ei tämä äiti voi vastustaa. Onneksi leivos on sen verran tymäkkää tavaraa, etten edes minä saa syötyä kuin yhden kerrallaan.

 

Pienet pähkinäpiiraat 

 n. 12 kpl

5 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl kanelia

2 rkl sokeria

ripaus suolaa

150g voita

5 rkl kylmää vettä 

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää rasva ja nypi seos murumaiseksi. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Anna jähmettyä kelmuun käärittynä jääkaapissa puolisen tuntia. 

täyte : 

1 iso kananmuna

3/4 dl ruokokidesokeria

ripaus suolaa

25g voita sulatettuna

1 dl siirappia

1 1/2 dl pekaani-, saksan- , hasselpähkinärouhetta tai mantelirouhetta - tai joitain näistä sekaisin

(halutessaan voi lisätä myös ruokalusikallisen kaakaojauhetta ja tilkan rommia) 

Kauli taikina ohueksi levyksi. Ota siitä muotilla 12 pyörylää ja paina ne muffinipellin voideltuihin syvennyksiin. Sekoita täyte ja jaa pohjien päälle. 

Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. 

Anna jäähtyä ja ripottele päälle tomusokeria. 

Tämä on näiden rustiikkiversio. Hienompaan versioon voi sitten taiteilla vielä taikinasta tähdet leivosten päälle ja voidella ne munalla ennen uuniin laittamista. Tällä kertaa ei energia riittänyt ihan niin pitkälle.