Omenainen ja suklainen syyskakku

Lokakuussa on sadetta riittänyt. Yleensä tämä kakku nousee mieleeni vasta marraskuun pimeällä, mutta nyt mietin sitä jo ennen kuin pihan villiviini edes punersi. Kaikki se märkä ja kylmä ja hämärä sai kaipaamaan jotain täyteläisen makeaa.

Lautaselle päätyy jännä yhdistelmä makean kirpeää omenaa, täyteläistä suklaata ja pehmeää kanelia. Välillä mietin pidänkö, mutta aina otan lisää - ja aina teen tämän kakun uudelleen.

Resepti alunperin luottokirjasta eli The Humminbird Bakery Cookbook kaivettiin taas hyllystä. Minulta kirja ei lähde kiertoon ikinä, mutta napatkaa talteen heti, jos jostain osuu vastaan. Siitä on myös suomennos olemassa.


Syyskakku 

175g huoneenlämpöistä voita
140g ruokosokeria
2rkl vadelmahilloa (tai mustaherukkahilloa tai jotain muuta suosikkiasi)
2 kananmunaa
140g jauhoja
1rkl leivinjauhetta
1tl kanelia
pari kourallista saksanpähkinöitä rouhittuna
50g tummaa suklaata (Valrhona Caraibe) pieninä palasina
pari omenaa pieninä palasina

Hiero voi, sokeri ja hillo ilmavaksi vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan kummankin jälken hyvin vatkaten.
Sekoita keskenään kuivat aineet ja sekoita taikinaan.

(Ohjeessa käsketään laittamaan sitten kylmään muutamaksi tunniksi, mutta minulla on yleensä en verran kova kakunhimo, että pistän suoraan uuniin ja hyvin toimii niinkin)

Uuniin leipävuokaan (tai pitkulaiseen kakkuvuokaan) 170 asteeseen 50-60min.

Anna jäähtyä hetki vuoassa ja sitten ritilän päällä.

Nauti vahvan kahvin tai teen kera anteliaina siivuina.

Pikainen perunasalaatti

Vappuna kuuluu syödä perunasalaattia - eikös?

Perinteisesti olen ostanut sen valmiina. Ainoa oikea vaihtoehto on Forssan perunasalaatti. Muut eivät maistu yhtä hyvältä.

Kyseistä merkkiä ei vain aina löydy täältä pääkaupunkiseudulta lähimarketista, joten olen välillä tehnyt perunasalaattini myös itse. Eihän se nyt varsinaisesti kovin vaikeaa ole. Itsetehdyllä mennään joko puhtaasti lämpimällä vinegrette-kastikkeella ja savulohella uusista perunoista tai sitten perinteisestä pikkuisen raikastetulla ja kevennetyllä eli jugurttikastikkeella.

Sekä kaupasta ostetulla että itse tehdyllä perunasalaatilla on yksi ongelma. Ne eivät oikein kelpaa jälkikasvulle. En tiedä, mikä siinä on, mutta nytkin makkarat kelpasivat, samoin tomaatit ja kurkku, mutta kaikki kolme muksua nyrpistelivät perunasalaatille. Se on kuulemma ihan kamalaa. Ehkä kyseessä on kastikkeen ja pehmeän perunan yhdistelmä? Mene ja tiedä. Kaikki tähänkin salaattiin sekoitetut ainekset kelpaavat vallan mainiosti erikseen, mutta salaatissa? Ei sitten millään.

Minä kyllä tykkään ja isäntäkin pistelee hyvällä halulla.

Olen myös ihan tykästynyt Santa Marian maustesekoituksiin. Nytkin sai Pasta Rosso -sekoituksella kivasti pientä lämpöä ja makua jugurttikastikkeeseen. Tämän vapun perunasalaatti siis on tässä.

Tosin se syötiin jo lauantaina - mitähän sitä keksisi varsinaiseksi vapuksi?

Vaaleanpunainen perunasalaatti 

5-6 isoa kiinteää keitettyä perunaa
2 isohkoa omenaa

kastike:
kourallinen persiljaa silputtuna
puolikas punasipuli silputtuna
vajaat 3dl turkkilaista jugurttia
ruokalusikallisen verran Pasta Rosso mausteseosta myllystä
muutama kierros mustapippuria myllystä
ihan pieni hyppysellinen suolaa (suolaa on myös maustesekoituksessa)
vajaa desilitra ketsuppia

Sekoita kastike ja jätä maustumaan.

Leikkaa perunat ja omenat sopivan kokoisiksi paloiksi ja sekoita kastike joukkoon. Laita kelmun alle jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi, jos haluat antaa makujen tasaantua, mutta voi sen syödä hetikin.

Sekoita vielä ja tarjoile - vaikka nakkien tai tuoremakkaroiden kera.

HAUSKAA VAPPUA! 

Vonkamiehen sunnuntaisalaatti

Kaupan maistiaisista tarttui mukaan mielenkiintoinen tuttavuus eli Vonkamiehen poromunajuusto. Arctic Milk Oy:n valmistaman juuston suolaiset porosattumat saivat heti haluamaan lisää, mielellään yhdistettynä raikkaaseen salaattiin. Enkä tiedä johtuuko hämäläisistä juurista vai mistä, mutta munajuusto on ollut minusta aina ihanaa herkkua!

Tässä juustossa on ainesta tämän kesän trendiherkuksi grillien savutessa joka pihalla, mutta oli se herkkua näin pannullakin lämmitettynä. Mielenkiintoinen tuote ja tuotantotapakin vaikutti kivan "paikkakuntalaiselta", vaikkei Ypäjä ihan Espoon kupeessa olekaan. Maito tulee kuulemma läheltä ja herat syötetään possuille.


Vonkamiehen sunnuntaisalaatti 

Pilko juusto haarukkapaloiksi. Lämmitä pannulla nokare voita ja hiukan oliiviöljyä. Pistä juustopalat sekaan "käristymään" ja ruskista pintaa tahtomasi määrä.

Sillä aikaa, kun juusto lämpiää ehdit huuhtelemaan salaattia sekä pilkkomaan omenaa ja viinirypäleitä. Sitten ei tarvitsekaan enää kuin sekoittaa. Nopeaa ja herkullista. Kastikkeeksi sopi erinomaisesti balsamico-siirappi.

Jouluinen kaakaocrumble

Crumble on aina herkkua ja siihen saa vaihtelua muuttamalla sekä käytettyjä hedelmiä että vaihtelemalla päällisen murusten mausteita. Tällä kertaa tavoitteena oli jouluinen versio. Kun meillä ei puuro kelpaa oikein kenellekään, niin tähän sai mukavasti uppoamaan Myllärin Luomun testattavaksi lähettämiä kaakaopuurohiutaleita.

Päälle vielä inkiväärillä ja kanelilla maustettua vaahdotettavaa vaniljakastiketta, niin herkku katosi ennätysvauhtia.

On muuten ulkona kylmä. Olen jo jonkun aikaa ollut kotosalla, mutta sormet ovat edelleen tätä kirjoittaessa kohmeessa. 

Jouluinen kaakaocrumble

pari kourallista rusinoita
Marsalaa ja appelsiinimehua
2 omenaa
3 päärynää
1-2 banaania

Laita rusinat likoamaan Marsalan ja appelsiinimehun sekoitukseen pariksi tunniksi.

Leikkaa omenat, päärynät ja banaanit palasiksi ja laita uunivuoan pohjalle. Sekoita joukkoon rusinat ja hiukan liotuslientä. Ripottele hedelmille hiukan sokeria ja sekoita.

murut
75g voita
3 pikkupussia Myllärin Luomun kaakaopuurohiutaleita
vajaa 1 dl vehnäjauhoja + 1tl leivinjauhetta
kourallinen mantelilastuja
vajaa desi sokeria
kanelia

Hiero voi ja kuivat ainekset yhteen murusiksi. Levitä muruseos hedelmien päälle.

Laitaa 200 asteiseen uuniin 30-40 minuutiksi. Anna vähän jäähtyä ja tarjoile haaleana inkiväärillä ja kanelilla maustetun vaahdotettavan vaniljakastikkeen kera.

Hiutaleet ja jauhot Myllärin Luomulta osana "Suomen inspiroivin leipoja"-kisaa

Someron mamman omenapiirakka

Sain vieläkin ison ämpärillisen omenoita vanhemmiltani. Onneksi sain, sillä olin ihan kokonaan unohtanut tämän jokaisen syksyn vakioreseptini. Meidän mamman aikoinaan jostain bongaama ohje, jossa pehmeän kakun päällä on niin ikään pehmeitä omenoita. Tämä kuuluu ehdottomasti hämärien syysaamujen teekupin seuraksi, tai hämärien syysiltapäivien teekupin seuraksi - ihan miten vain kullekin sopii.

Someron mamman omenapiirakka 

5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
1 dl sulatettua voita
2 dl kermamaitoa
1 muna
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

omenoita lohkoina, kanelia ja sokeria

Sekoita maito ja sokeri sekä kananmuna. LIsää pieni osa rasvasta ja sekoita. Lisää osa jauhoista leivinjauheen ja vaniljasokerin kera. Sekoita. Jatka rasva ja jauhot vuorotellen loppuun.
Voitele piirakkavuoka ja levitä taikina vuokaan.
Viipaloi omenoita ja peitä piirakka. Ripottele päälle kanelia ja sokeria.

Paista 180 asteessa noin 20-30min, kunnes pinta ja reunat ovat kauniin ruskeat.

Maistuu ihanalta ihan sellaisenaan, mutta sopii myös vaniljakastikkeen kaveriksi.



p.s. Tänään piti kertoa Katherine Pancolin vierailusta viikonloppuna messujen koekeittiössä, mutta meni mokoma perumaan tulonsa Suomeen... Harmi.

Omenaa - vielä kerran ! Omena-suklaa-myslipatukat...

 
Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että tämä on viimeinen postaus (vähään aikaan), jossa käytetään omenahilloa tai yleensä omenaa. Omenalaatikot kolisevat tyhjyyttään, tai oikeammin eivät enää edes kolise ja lapset lähtevät karkuun sanasta "omena"... enkä edes liioittele paljon.

Tässä kuitenkin vielä yksi omenahillon ja kuivattujen omenanpalojen sijoituspaikka. Minulla kun oli tuota hilloa ihan vaan pakastepurkissa jääkaapissa ja siinähän se ei tunnetusti säily. Piti siis käyttää pois. Tutkailin Myllärin Luomulta tullutta kilpailua varten tullutta tuotepakettia ja sieltä löytyi kaakaokaurapuuron ja 7 viljan puuron aineksia. Meillä puuro ei oikein uppoa lapsiin muuta kuin mummin valmistamana, joten jotain muuta piti keksiä. Myslipatukat ovat oiva välipala ja itse tekemällä pääsee säätelemään myös sokerin ja rasvan määrää.

Nämä olivat sellaisia vähän pehmeämpiä patukoita - pysyivät kuitenkin ihan hyvin koossa. Muksut vähän vierastivat noita aprikoosin ja omenanpaloja, mutta muuten oli kuulemma hyvää. Isäntä olisi syönyt vaikka kaikki kerralla.


Omena-suklaa-myslipatukat

1 dl omenahilloa (karibialaista tällä kertaa)
pari rkl sitruunamehua
vettä sen verran, että hillosta tulee nestemäinen
ripaus chiliä ja toinen suolaa
1 tl vaniljauutetta

kourallinen kuivattuja aprikooseja palasina
kourallinen kuivattua omenaa palasina
kourallinen saksanpähkinöitä palasina
1 pss suklaakaurapuuroainesta (35g)
2 dl 7 viljan puurohiutaleita
kourallinen tummaa suklaata palasina

Kuumenna omenahillo ja sitruunamehu. Lisää vettä sen verran, että saat hillon ihan nestemäiseksi. Mausta chilillä ja suolalla.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää neste. Sekoita hyvin ja asettele pieniin silikonivuokiin.

Kypsennä uunissa 200 asteessa 10-15min - vähän uunista ja haluamastasi kovuusasteesta riippuen.

Helsingin Mylly tarjosi hiutaleet

p.s. Kilpailu kestää kuusi kuukautta. Jokaisella kuukaudella on oma teemansa ja syyskuun teemana on Viljainen välipala... Osallistuvia reseptejä voi bongata Myllärin Luomun FB-sivulla
Edellinen kilpailureseptini löytyy täältä.

Omena - saksanpähkinäleipää

Mikäs sen parempaa välipalaa kuin juustovoileipä. Niitä meillä ainakin tarjotaan koulusta palaaville useammin kuin kerran viikossa...

Helsingin Myllyn leivontakilpailupaketista löytyy parikin erilaista valmista jauhosekoitusta. Minun oli tarkoituksena tehdä poikien välipalaa varten leipää, johon upottaisi omenaraastetta ja saksanpähkinöitä. Myllärin kuituinen talonleipäaines vaikutti sillä tavalla mukavasti tummemmalta ja tarkoitukseen sopivalta. Leipäaines sisältää myös ohrajuurta, joten oletuksena oli pikkuisen happamaan vivahtava ja perusvehnäleipää voimakkaampi maku.

Hyviä leivistä tulikin vaikka ovatkin aika tymäkkää tekoa. Tuli myös taas kerran todennettua meidän uunimme ärhäkkyys. Pussin ohjeen mukainen 25min paistoaika 225 asteessa oli vähän liikaa. Viimeisen leivän paistoin 200 asteessa ja vajaat 25min. Siitä tuli sopivamman värinen.

Omenalla ja saksanpähkinällä höystetty Myllärin kuituinen vehnäleipä

5-6 dl vettä (tarkista koostumus taikinaa tehdessä)
1 pussi (1kg) Myllärin Kuituinen Talonleipäainesta
1 pss kuivahiivaa
3 rkl siirappia
3 tl suolaa
2 omenaa raastettuna
kolme kourallista saksanpähkinöitä pilkottuina

Laita kuuma vesi kulhoon ja sekoita siihen omenaraaste, siirappi ja suola. Lisää jauhot ja hiiva yhdessä ja sekoita taikina hyvin. Lisää pähkinät ja vaivaa hetki.

Anna taikinan noousta runsas puoli tuntia.

Leivo taikinasta kolme leipää ja anna niiden kohota vielä runsas puoli tuntia.

Paista 200-225 asteessa vajaat 25 minuuttia. Tarkista tummuusastetta viimeisen 10 minuutin aikana usein.

Helsingin Mylly tarjosi leipäaineksen

p.s. Kilpailu kestää kuusi kuukautta. Jokaisella kuukaudella on oma teemansa ja syyskuun teemana on Viljainen välipala... Osallistuvia reseptejä voi bongata Myllärin Luomun FB-sivulla
Edellisen kilpailupostaukseni löydät täältä.

Omenaherkkuja iltapäiväteelle

Tämä on nyt sitten taas sellainen kilpailu/sponssipostaus. Tosin näitä muffinsseja minun piti tehdä muutenkin, koska a) meillä on neljästä ämpärillisestä omenoita jäljellä vielä vajaat kolme ja b) osasta sitä ensimmäistä ämpärillistä tehtyä karibialaista hilloa piti heti päästä kokeilemaan leivonnassa. Tässä siis monta kärpästä (muffinssia) yhdellä iskulla.

Sponssauksesta vastaa Myllärin Luomu, jolta tulivat jauhot ja kauraryynit. Tarkoituksena siis on osallistua kisaan Suomen inspiroivimman leipojan tittelistä. Kisa jatkuu kuusi kuukautta ja sen aikana valitsee Tomi Björck suosikkireseptejään ja yleisökin pääsee äänestämään omia suosikkejaan Myllärin Luomun Facebook-sivulla.

Jokaisella kuukaudella tulee olemaan oma teemansa. Syyskuun teemana on "Viljaisaa välipalaa". Näissä muffinsseissa on viljaa vehnän ja kauran muodossa, mutta niiden lisäksi myös vuodenaikaan niin ihanasti sopivaa omenaa. Sitä meillä tungetaankin tällä hetkellä ihan joka paikkaan.
Välipalaksi nämä muffinssit ovat passeleita myös siksi, että käyvät makeasta herkusta, vaikkei sokeria taikinasta löydykään muuta kuin omenahillossa.  Niin, ja lisättyä rasvaahan näissä ei ole kuin jugurtissa.

Sellainen parannuksen aihe löytyi, että ensi kerralla pitää ehdottomasti pilkkoa vielä saksanpähkinöitä mukaan...

Omenakauramuffinssit 

3dl vehnäjauhoja
3,5dl kaurahiutaleita
2tl leivinjahetta
1tl soodaa
1tl kanelia (mausteita voi lisätä, jos hillo on tuota karibialaista hilloa miedompi)
1 tl inkivääriä
2,5dl jugurttia
2,5dl omenahilloa
4 kananmunanvalkuaista kevyesti sekaisin vatkattuna
1-2 omenaa pieniksi kuutioiksi pilkottuna taikinaan
(saksanpähkinöitä pilkottuna)
1-2 omenaa siivuiksi päälle

Sekoita kaikki taikinan ainekset keskenään. Jaa muffinssivuokiin, joko paperisiin muffinssipellillä tai sitten silikonisiin itseseisoviin. Toimi molemmissa. Minulla tästä tuli 16 muffinssia.

Asettele omenasiivuja päälle koristeeksi.

Paista 190 (kiertoilma 170) asteessa 25-30min.

Anna jäähtyä hieman ja herkuttele iltapäiväteellä.

Myllärin Luomu lähetti jauhot ja ryynit leivottavaksi kilpailua varten

Copycat sooloilee - kesän karibialaisin omenahillo

 
Copycat on huono tekemään hilloja - varsinkin omenasta. Omenahilloa kun tuppaa tulemaan mummilta sen verran paljon, että enempää ei yhteen viiden hengen perheeseen enää saa uppoamaan. Nyt sitten kuitenkin osui silmiin sekä Pumpkin Jamin että Kokit ja Potit - blogin versiot uunissa tehdystä omenahillosta ja sitä ohjettahan piti tietysti päästä kokeilemaan.

Tosin keittiövaaka ei toimi, ilmeisesti patterin väsähtämisen vuoksi, joten sokerien määrä meni vähän arvailuksi. Olettaisin kuitenkin, että painon suhteen mennään noin suurin piirtein kopioitujen reseptien linjoilla eli 2 osaa omenoita ja 1 osa sokeria.

Omenoihin ja sokerin määrään copycat sitten tällä kertaa taisikin jättää uskollisen reseptin seuraamisen ja törkkäisi sekaan vähän omia juttuja. Hillosokerikin itseasiassa muuttui puoliksi muscovadoksi. Lisäksi kaneli sai kaverikseen vaniljaa. Ja kun tumma sokeri + vanilja tuo auttamatta mieleen Karibialaisen tunnelman, niin hilloon tempaistiin vielä kunnon loraus rommia. Kesäistä tunnelmaa talteen talveksi siis !

Lopputuloksena on melkein musta hillo. Pikkuisen rommin terävyyttä sisältävää, ei yltiömakeaa hilloa tullaan varmasti maistelemaan ainakin juustojen seurana. Myös jouluisten kakkujen kumppanina tämä lienee varsin herkullista.

Kesän karibialaisin omenahillo 

1kg omenoita
500g hillosokeria (puolet hillosokeria ja puolet muscovadoa - tämä hillo ei välttämättä säily ilman pakastinta koko vuotta...)
2 kanelitankoa
1 tl jauhettua vaniljaa
iso loraus rommia
sitruunamehua

Laita ainekset sitruunamehua lukuunottamatta uunivuokaan ja laita 150 asteiseen uuniin 1-1/2 tunniksi. Minä laitoin ilman kantta - tiedä sitten, onko se oikeaoppista. Ota pois uunista, vetäise sileäksi sauvasekoittimella tai blenderissä ja sekoita joukkoon tilkka sitruunamehua, jos siltä tuntuu. Purkita puhtaisiin purkkeihin.

Omenaherkkujen aatelia

Tätä ei tarvinne pahemmin esitellä. Uuniomena, marsipaania ja vaniljakastiketta - syksyn satosyöminkien kohokohta.

Marsipaaniuuniomenat

Ota omenat ja koverra siemenkota pois. Asettele omenat uunivuokaan. Tunge sisäkoloon pala marsipaania. Ripottele päälle fariinisokeria. Laita kunnon nokare voita ja painele päällimmäiseksi vielä mantelilastuja.

Laita 200 asteiseen uuniin noin puoleksi tunniksi. Kannattaa pistellä veitsellä pieniä reikiä omenan kuoreen (tai viiltää "vyö" keskikohtaan), jotta ei käy niin kuin meillä. Kuten kuvasta näkyy, omenat eivät olleet räjähdyksen jälkeen erityisen kuvauksellisia. Äiti ei vaan oikein kerinnyt taas keskittymään omenoihin, kun Toto 2,5v paiskasi samalla pöydälle espadrillon ja ilmoitti, että nyt lähdetään ulos...

Tarjoile vaniljakastikkeen kera.

Omenoita purkkiin : omena-chili-sipulichutney

Syksyisin saan omenoita vanhempieni puista. Aina tulee kiire käyttää ne ennen kuin pahenevat. Varsinkin valkeakuulas vaatii vipinää. Onneksi juuri valkeakuulaista tulee ihanan pehmeä chutney, joten siihen niitä saa uppoamaan jonkin verran. Kuvassa tämän syksyn annos tähän mennessä.

Resepti on bongattu vuosia sitten jostain - todennäköisesti Glorian ruoka ja viini - lehdestä.

Omena-chili-sipuli-chutney

14 omenaa (n.1kg) kuorittuna ja pilkottuna
2 dl omenaviinietikkaa
2dl hillosokeria
2 chiliä
4 pientä punasipulia (2 isompaa riittää)
2tl suolaa

Laita kaikki ainekset kattilaan ja anna kiehua miedolla lämmöllä vartin verran. Laita puhtaisiin (ja kuumennettuihin) purkkeihin. Anna jäähtyä ja pistä jääkaappiin odottamaan käyttöä.

Chutney on herkkua kaikenlaisten vaaleiden lihojen kanssa.

Mistä on äidin herkku tehty ? Punajuuresta, omenoista, fetasta...

Tämä on yksi suosikeistani jo vuosien takaa ja helppo valinta synttärimenun alkupalaksi.

Alunperin reseptissä käytettiin raakoja punajuuria, mutta kun kaipasin hiukan makeampaa yhdistelmää kirpakan omenan kanssa, niin tällä kertaa punajuuret kypsennettiin uunissa folioon käärittyinä, suolalla ja balsamicolla höystettyinä.

Omenan on hyvä olla sellainen happaman kirpeä. Granny Smith on lajikkeena juuri sopiva.


Punajuurta Granny Smithillä ja fetalla

(4 hengelle alkupalaksi)

3-4 pienehköä punajuurta
balsamiviinietikkaa
suolaa
1-2 Granny Smith -omenaa 
pinjansiemeniä
fetajuustoa
rucolaa
mustapippuria myllystä

Leikkaa punajuuret ristiviillolla melkein halki. Kääri folioon ja lorauta kullekin mukaan ruokalusikallinen balsamiviinietikkaa ja ripottele suolaa. Kypsennä 200 asteessa 30 - 45min eli kunnes veitsi sujahtaa pehmeästi läpi ja punajuuri on kypsää.

Anna punajuurien jäähtyä huoneenlämpöisiksi ja kuori ne.

Leikkaa omenat ja punajuuret haluamasi kokoisiksi paloiksi. Huuhtele feta. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla ja pese rucola.

Kokoa annokset lautaselle : rucolaa, punajuurta, omenaa, fetamuruja ja pinjansiemeniä. Punajuuri tahraa muut ainekset, joten sen on ehkä hyvä olla pohjimmaisena, jollet halua vaaleanpunaisia omenapaloja. Lisää myllystä mustapippuria makusi mukaan.

Suihkauta päälle halutessasi vähän lisää balsamicoa ja nauti.