Mutakakkua muts... ei kun muksuille

No ei meillä kyllä ole lupa käyttää m-sanaa äidistä. Siellä, mistä minä olen kotoisin, sillä oli minun nuoruudessani ennemminkin vähän sellainen halveeraava sävy. Mutsiksi äitiään kutsuivat vain vastaan kapinoivat uhossaan. Tiedän sanan toisilla alueilla (tai toisina aikoina) kuuluvan normisanastoon, mutta minä olen äiti ja sillä hyvä. Tuossa otsikossa se vaan rimmasi. 

Tämä artikkeli on itse asiassa ollut aluillaan jo kolmisen viikkoa. Niin kauan minun on mieleni tehnyt mutaista suklaata. Nyt vasta sain aikaiseksi. Kerätessä voimia sunnuntai-iltana arjen alkuun, on tämä tahmea herkku ihan paikallaan. Taitaa meistä olla itse kullakin kiireinen ja työntäyteinen viikko edessä. 

Mukavia viimeisiä sunnuntaihetkiä kaikille! tai sitten energistä arjenkulkua - milloin nyt satutte tätä lukemaan. 

Suklainen mutakakku 

Laita ensimmäiseksi uuni lämpiämään 200 asteeseen ja vuoraa irtopohjavuoan pohja (halkaisija 26cm) leivinpaperilla, reunat voidellaan tai sitten voit vuorata koko vuoan leivinpaperilla, jolloin reunoihin jää jonkin verran taitosjälkiä, mutta makuahan tuo ei haittaa sitten tippaakaan. 

200g tummaa suklaata (Valrhona Manjari)
200g voita

Sulatetaan yhteen ja annetaan jäähtyä suurin piirtein kädenlämpöiseksi

4 kananmunaa
2dl sokeria

Vatkataan tuhdiksi vaahdoksi, johon sitten varovasti sekoitetaan voi-suklaaseos.

2,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Sekoitetaan ja sihdataan taikinakulhoon. Nostellaan tasaisesti taikina sekaisin ja kaadetaan kakkuvuokaan.

Paistetaan kakkua 10min uunissa ja ripotellaan sitten nopeasti päälle valkosuklaahippuja. Laitetaan takaisin uuniin 5-6minuutiksi.

Nostetaan kakku uunista. Odotetaan pari minuuttia ja otetaan pois vuoasta.

Vatkataan Vispi-vaahtoa tai kermavaahtoa. Maustetaan runsaalla vaniljalla. 

Tarjoillaan haaleana ja nautiskellaan hyvässä seurassa tai rauhassa yksinään. 

Juurikin juuresta ja Lailan lapset

Olen minä juurikokeiluja tehnyt aikaisemminkin. Kaikkein mielenkiintoisin lienee ollut Antti Tuurin Grantaan kirjoittamaan juurikuvauksen pohjalta aloittamani. Siinä on muuten tekstinä sellainen rakkaudenosoitus leivälle ja leipomiselle, että sen luettuaan on ihan pakko tehdä jotain. Vähintään voidella leivänpala ja maistaa. Itse juuresta tehdyt leivät olivat herkullisia, mutta kuten minun hoidossani juurille tuppaa käymään, ei Tuurijuurenkaan elinikä ollut kovin pitkä.

Juuren alkuun laittaminen on hieman työlästä ja tarkkuutta vaativaa. Vaikeaa se ei ole, mutta tässä härdellissä ajoitukset ja määrät menevät helposti sekaisin. Helpointa on, jos hyvän juuren saa jostain jo valmiina. Maku myös kehittyy ajan myötä, joten vanhemmalla juurella tulee maukkaampaa leipää.

Tämänhetkisen jääkaappiasukkini sain What's Cooking Finland - tapahtuman juuri-työpajasta. Satu Koivisto (Maku-lehden päätoimittaja, Gastronaatti-kirjan kirjoittaja - instassa @satu_koivisto) kertoi omasta juurileivonnastaan ja lähtiessä saimme kukin mukaamme aarteen purkissa eli pikkuisen juurta omaan käyttöön.

Vaikka juuri olisi ihan käyttövalmiskin, riittää jännitystä jatkossakin. Se ei nimittäin säily hengissä ruokkimatta (kukapa sitä...?) Niinpä meilläkin joka perjantai-ilta (tai työmatkan sattuessa lauantai-aamu) otetaan juuresta suurin osa pois purkista leipomista varten. Pohjalle jätetään puolen desin verran juura, (tai myönnetään, usein jää pikkuisen enemmän). 

Purkkiin sekoitetaan sitten: 

- vajaat 3dl luomuvehnäjauhoja

- 1,5dl vettä 

Sekoitus nostetaan takaisin jääkaappiin.  Luomuvehnäjauhoja käytetään siksi, että niissä on enemmän ravintoa juurelle kuin tavallisissa. Kannen suljen, mutten laita tiivistettä. Näyttäisi toimivan. 

Tähän saakka juuresta on leivottu sämpylöitä. Ne ovat niin hyviä, että kuuluvat jo viikonlopun aamiaispöydän perusvaatimuksiin. Olen ihan vakavissani harkinnut juuren jakamista kahtia. Pääsisi edes jossain välissä kokeilemaan vaikka pizzataikinaa ilman sen suurempaa kapinaa. 

Alla nyt sitten sämpylöiden ohje, niin kuin itse sitä olen käyttänyt, jonkin verran on muuttunut alkuperäisestä. Alkuun vähän fuskasin ihan vain pihiydessäni eli ruisjauhot olivat itse asiassa jostain saamaani ruisleipäinesta, jossa on jo hieman ruisjuurta mukana. Tämä ei johtunut juuriepäilyksestä, vaan siitä, että pussi piti saada loppuun. Toimii kyllä ihan noilla ruisjauhoillakin. 

Samoin meillä käsin vaivaaminen vaihtui heti koneen kulhoon. Ei tuossa pahasti työtä ole ilman konettakaan, mutta viikonlopun aamuna työ minimoidaan maksimissaan.

Niin, ja paistoaikaa lyhensin aika reippaasti. Meillä kun taitaa olla lajitovereihinsa nähden ärhäkkä uuni. 

Sunnuntaisämpylät: 

2-3dl vehnähapanjuurta 

5dl vettä

2tl suolaa 

2dl ruisjauhoja 

2dl speltti täysjyväjauhoja

8-9 dl vehnäjauhoja 

Sekoita muut kuin vehnäjauhot nopeasti kulhossa. Lisää jauhoja vähitelleen koneen pyöriessä rauhallisesti taikinakoukulla. Usein itse asiassa paiskaan kaiken kerralla kulhoon (se aamuhetki), mutta toki koostumusta saa vähän valvottua vähitellen lisäämällä. Jauhojen eksakti määrä kun riippuu esim. auringosta, kuun asemasta ja ilmankosteudesta - eniten ehkä tuosta viimeisestä. 

Viitisen minuutti vaivausta riittää ja sitten taikinan voi siirtää kannelliseen kulhoon ja jääkaappiin odottamaan. Yön yli riittää, mutta toimii kyllä hyvin vielä seuraavana aamunakin. Mikäs sen parempaa kuin sunnuntaiaamun lämpimät sämpylät!

Aamulla sitten uuni nopeasti lämpiämään 250 asteeseen. 

Nosta taikinasta puolet leivinlaudalle. Muotoile nopeasti pötkyläksi ja leikkaa kahdeksaksi palaksi. Voit halutessasi vähän muotoilla paloja, mutta minä itse asiassa pidän tuollaisista vähän rustiikkisista, joissa toivottavasti on vielä pitkä rapsakkareunainen halkeama. 

Laita uunin pohjalla vuokaan vettä höyrystymään ja nosta sämpylät suoraan pellille. Laske uunin lämpö 225 asteeseen ja paista sämpylöitä 15-18 min. (tai enemmän, jos haluat tummempia tai uunisi on vähemmän innokas)

Nosta sämpylät jäähtymään. Älä peitä, äläkä ainakaan laita pussiin, jollet halua rapean kuoren katoavan. Huom. Älä pussita vaikka niitä jäisi vielä seuraavaan päivään. Nämä eivät kuivu samalla tavalla kuin kaupan käntyt. 

Alkuperäisessä reseptissä mainittiin myös mahdollisuus pakastaa sämpylöitä, mutta meillä niitä ei kyllä ole vielä kertaakaan riittänyt pakkaseen saakka. 

Niin, ja juurellehan pitää aina antaa nimi. Ranskaksi juuri on levin, joten ensin mietin Leeviä. Jostain syystä koen kuitenkin juuren naiselliseksi, joten olkoon nyt sitten Laila.

**********************************************************************************

Haluatko kokeilla? 

Hyvä pitää laittaa kiertämään. Jos olet pääkaupunkiseudulla ja liikut Helsingin keskustassa tai Espoon suunnalla, niin minulta saisi nyt palan juurta omaan käyttöön. Postitse en valitettavasti viitsi lasipurkkia  ja juurta laittaa matkustamaan.

Vastaa tähän kommentilla tai heitä minua sähköpostilla (vuo-cho at hotmail.com) niin sovitaan sopiva hetki ja paikka jakoon. Vastalahjaksi toivon vain uuden lasipurkin, jotta saan Lailan lapsen seuraavallekin toivojalle :-)

Tarjolla siis yksi juuri ensimmäiselle viestijälle. Uusia mahdollisuuksia myöhemmin.

***********************************************************************************

Onko muffinssien aika jo ohi?

Muutama vuosi sitten kuppikakkuja ja muffinsseja tuli vastaan joka lehden sivulla ja blogeissakin vähintään joka toisessa postauksessa. Nyt on ollut sillä rintamalla pitkän aikaa hiljaista.

Meilläkin on tuo edellinen paperisten muffinssivuokien paketti kestänyt iät ja ajat. Kukaan ei perheestäkään ole kysellyt kuppikakkujen perään, vaikka jossain kohtaa niitä sai väkertää harva se viikko.

Tällä kertaa se oli äiti, jonka alkoi tehdä mieli Kinuskikissan Daim-muffinsseja. Sitä se keittokirjojen selailu teettää. Kerran jo viikolla ostin sekä suklaalevyn että kuorrutteeseen käytettävät patukat, mutta kävi vanhanaikaisesti. Paketit katosivat parempiin suihin ennen kuin ehdin leipomispuuhiin, enkä itse ollut yhtään muita syyttömämpi. (Jep, ei ollenkaan pihistelyviikkomaista toimintaa). Nyt sunnuntaina olin viisaampi.

Kaipa se on leivonnaisissakin trendinsä ja suursuosikkikin joutuu joskus väistymään. Vaikka muffinssit kelpasivat (ja ovatkin herkullisia), ei vastaanotto omien poikien kohdalla ollut mitenkään ylenpalttinen. Esikoinen jopa vihjaisi, että "ensi kerralla voisit tehdä vaikka kakun...". Onneksi oli pari poikien kaveria tuossa käymässä niin katosivat loputkin lautaselta.

Minä olen viime aikoina näistä leivonnaistrendeistä näköjään vähän tipahtanut, kun en heti osaa ajatella näiden paikalle mitään suurempaa aaltoa. Macaronsit olivat tuossa jossain välissä suosittuja ja jotkut Whoopiet (joita en vielä ole ehtinyt edes kokeilemaan). Ei kai sentään raakakakuista ole voinut tulla muffinssien valtikanviejää?

Mitäs olette mieltä? Mitkä tulivat kuppikakuiksi kuppikakkujen paikalle? Vai tulivatko mitkään? 

Daim-muffinssit 

200g Daim-maitosuklaata rouhittuna (paitsi 12 palaa jäljellä)
150g voita huoneenlämpöisenä
1,5dl sokeria
2 kananmunaa
3,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2,5rkl kaakaojauhetta
1,5dl maitoa

Kuorrute:
2 patukkaa rouhittuna
100g voita
1 kananmuna
1,5dl tomusokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää munat yksitellen, hyvin vatkaten kummankin jälkeen.

Sekoita kuivat aineet ja rouhittu suklaa. Vatkaa seos vähitellen taikinaan vuorotellen maidon kassa.

Jaa taikinaa 12 muffinssivuoan kolon pohjalle. Paina jokaiseen koloon pala suklaalevystä ja peitä se taikinalla. Kypsennä muffinsseja 225 asteisessa uunissa 14min.

Kuorrute:

Sulata voi kattilassa ja nosta se pois levyltä. Vatkaa joukkoon tomusokeri ja kananmuna. Sekoita vielä rouhitut suklaapatukat. Nosta kattila takaisin levylle ja kuumenna, kunnes kuorrute pulpahtaa.

Kaada kuorrute kylmään kulhoon ja nosta jääkaappiin jähmettymään.Kokeile kuorrutetta aina välillä, sillä se jää ensin vähän turhankin valuvaksi ja muuttuu sitten sitkeäksi. Pitää osua oikealla hetkellä kuorruttamaan muffinssit.

Kuorruta, koristele ja nauti.

Jouluiset kurpitsamuffinssit

Meillä on jo vuosien ajan joka syksy tehty kurpitsamuffinsseja Jamie Oliverin ohjeella. Se on hyväksi todettu ja herkullinen. Siinä kurpitsa käytetään muffinssitaikinaan raakana, pieneksi hienonnettuna. Kurpitsasose on jäänyt keittoihin ja harvoihin kurpitsapiiraisiin - tähän saakka. Nyt bongasin Kotiliedestä kivan kuuloisen ohjeen. Lopputuloksena olikin ihanan pehmeitä muffinsseja, joiden jouluisuus tulee tietysti mausteista ja reseptiin lisäämistäni hillotuista appelsiininpaloista ja appelsiininkukkavedestä.

Kurpitsakakkuset
(muuteltu alkuperäinen resepti Kotiliedestä - Minna Salin)

24 minimuffinssia + 10 isompaa

400g kurpitsasosetta
1,5dl fariinisokeria
1 dl rypsiöljyä
1,5dl tummaa siirappia
korkillinen appelsiininkukkavettä

kuivat aineet : 
3dl vehnäjahoja
1,5dl perunajauhoja
1dl mantelijauhoa
1tl ruokasoodaa
2tl leivinjauhetta
pieni ripaus suolaa
hillottua appelsiininkuorta pieninä palasina

Kuorrutus :
200g appelsiinituorejuustoa
6dl tomusokeria (Viola-juusto oli niin pehmeää, että kunnon kuorrutukseen tarvittiin tuplamäärä sokeria)
75g voita (samoin lisäsin voita)

Sekoita kurpitsasose, fariinisokeri, siirappi, öljy ja appelsiininkukkavesi. Lisää kuivat aineet (appelsiininkuoripalat sekoittuvat parhaiten jauhoihin sekoitettuna).

Jaa paperivuoilla vuorattuihin muffinssipelteihin ja paista 175 asteessa pieniä muffinsseja 20-25 min ja isoja 30-35min. Anna jäähtyä.

Semoita kuorrutuksen ainekset ja vatkaa ne kuohkeaksi sähkövatkaimella. Kuorruta muffinssit ja koristele hillotulla appelsiininkuorella.

Kermaviilirinkilät

 

Olin jo melkein unohtanut tämän reseptin sen osuessa sattumalta käsiini nostalgiakortteja selatessani. Näitä kermaviilirinkilöitä olen tehnyt erinäisiä kertoja - ne olivat vakioherkkua koulusta tullessa välipalaksi.

Nyt näitä samoja sitten saivat omat pojat ja yksi lainapoika. Hyvin kelpasi. Tehdään varmaan toistekin.

Ohjeen mukaan tästä pitäisi tulla n.35 pikkuleipää, mutta minä teen nämä kyllä rinkilöinä enkä pikkuleipinä saaden aikaiseksi vain puolet tuosta, jos sitäkään.

Kermaviilirinkilät

1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
1 tl kardemummaa
1 1/2 tl leivinjauhetta (pitäisi olla hirvensarvisuolaa, mutta minä en ole tainnut koskaan sitä käyttää)
4 dl vehnäjauhoja
50g voita (annoin pehmitä)
2 dl kermaviiliä
pinnalle raesokeria

Sekoita kuivat aineet ja pyöräytä voin ja kermaviilin kanssa nopeasti taikinaksi.

Pyöritä rinkilöiksi. Voitele vedellä ja ripottele pinnalle raesokeria.

Kypsennä uunissa (225 astetta) noin 10 minuuttia.