Arkistojen kätköistä : Leivätön voileipäkakku

Lisää kuvateksti

Lauantaina meillä vietetään rippijuhlia ja tarjoomuksia on tietenkin pohdiskeltu urakalla. Tämä olisi ollut mielenkiintoinen, mutta en taida ehtiä. Pistetään kuitenkin muistiin: 

Arkistosta : 19.7.2014

Ranskalaisia ruokalehtiä selatessani silmiin osui oiva voileipäkakun korvike. Oli ihan pakko kokeilla ja lopputulos olikin juuri niin herkullinen kuin saattoi olettaakin. Kelpasi oivasti myöskin kevyeksi lounaaksi.

Ainoa hivenen harmittava seikka oli valmiista kakusta valunut neste. Ensin pelästyin, ettei kananmuna ollutkaan kypsynyt sisältä, mutta tosiasiassa kyseessä oli kasviksista valunut neste. Todettakoon siis, että kesäkurpitsoja tulee paahtaa uunissa vähän reseptiä kovemmassa lämpötilassa tai sitten kakun voi tarjoilla haaleana nesteen valuttamisen jälkeen. Itse asiassa kaikkein parasta kakku olikin seuraavana päivänä kevyesti uudelleen lämmitettynä.

Kastikkeeksi tehtiin valkosipulinen tsatsiki mintulla maustettuna. Se yhdistyi mainiosti kakun omiin mietoihin Provence-makuihin. Varsinkin, kun olin ripotellut kakun sisälle runsaalla kädellä persiljaa ja pikkuisen kevyemmin myös tuoretta timjamia.

Voileipäpöydän kakku ilman leipää
(6-8 hengelle, riippuu muiden tarjoomusten määrästä)

2 munakoisoa
2 kesäkurpitsaa
3 tomaattia
8 kananmunaa
2rkl crème fraîchea
2 mozzarellapalloa
suolaa, pippuria, savupaprikaa, hyppysellinen muskottipähkinää
iso kourallinen persiljaa silputtuna
muutama oksa timjamia riivittynä
oliiviöljyä

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Pese kasvikset. Leikkaa munakoisot ja kesäkurpitsa pitkittäin siivuiksi ja levitä ne uunipannulle. Valuta päälle oliiviöljyä, ripottele suolaa ja pippuria, ja paista uunissa 10min per puoli.

Siivuta tomaatit ja mozzarella. Vatkaa keskenään kananmunat ja crème fraîche. Mausta suolalla, pippurilla, savupaprikalla ja muskotilla.

Laita leivinpaperia kakkuvuoan tai keraamisen uunivuoan pohjalle. Vuoan materiaali vaikuttaa kakun "ruskeuteen" ja todennäköisesti myöskin nesteen määrään. Levitä kulhon pohjalle munakoiso- ja kesäkurpitsasiivuja pariin kerrokseen (noin puolet määrästä), levitä mozzarellasiivuja yksi kerros, sitten tomaattisiivuja ja taas mozzarellaa. Ripottele väleihin yrttejä. Levitä päälle vielä loput kesäkurpitsasiivut ja munakoisosiivut.

Kun vuoka on täynnä kasviksia, valuta kananmunaseos päälle ja kopauta vuokaa pöytään, jotta sitä valuu pohjaan saakka. Aseta vuoka kuumalla vedellä täytettyy vähän isompaan vuokaan (bain-marie eli vesihaude) ja kypsennä uunissa noin 45min.

Ota vuoka pois uunista ja anna jäähtyä haaleaksi. Alkuperäisen ohjeen mukaan kakku tulisi kumota jo muutaman minuutin kuluttua ja tarjoilla kuumana, mutta silloin voi varautua nesteen valumiseen. Lisäksi kuumaa kakkua on vaikea liikutella. Haaleana voi kaataa nesteet pois ja siirtää kakun sitten tarjoiluastiaan.

Koristele yrteillä, salaateilla, tomaateilla tms. ja nauti joko sellaisenaan tai haluamasi kastikkeen kera.

Les oeufs mimosas en couleurs

Ranskassa lienee yksi perinteinen alkuruoka yli muiden. Sitä ovat syöneet ihan kaikki ranskalaiset jossain vaiheessa elämäänsä. Yleensä tätä herkkua syödään pääsiäisen nurkilla, mutta kelpaa se pöytään muinakin vuodenaikoina.

Kevääseen annos liittyy sekä nimeltään että aineksiltaan. Nimensä tämä alkuruoka nimittäin saa kukkivan mimosan keltaisia terttuja muistuttavasta keltuaisesta ja majoneesista sekoitetusta massasta, joka palautetaan kovaksi keitetyn kananmunan kuoppaan. Yksinkertaista ja hyvää. Pääsäiseen taas... No, siinä on kananmunia!

Vietin eilen syntymäpäivääni, joten isäntä pisti sen kunniaksi sunnuntaibrunssilla väriä pöytään. Luonnollisesti punajuurella ja kurkumalla värjätyt kananmunat ovat näyttävä herkku. Sipulinkuorillakin muistan kanamunia värjätyn kotonani jo aikoinaan (tosin enemmänkin kuorineen kuin itse munaa).

Mitäs muita värjäyskeinoja teillä on käytössä? 


Les oeufs mimosas en couleurs 

Keitä kananmunat koviksi kahdessa kattilassa. Laita toiseen muutama punajuuren pala (tai kuoret) kiehumaan munien seuraksi ja mausta toisen keitinvesi reilusti kurkumalla.

Nostele kananmunat pois ja kuori ne. Siivilöi vesi kattiloista kahteen kulhoon ja lorauta kumpaankin tilkka etikkaa. Nostele kuoritut munat kulhoihin ja anna niiden jäähtyä vedessä pari tuntia. Kuivaa ne talouspaperilla tai puhtaalla keittiöpyyhkeellä hellästi taputellen.

Leikkaa munat pitkittäin kahtia ja koukkaa keltuaiset erilliseen kulhoon lusikalla. Muussaa ne ja sekoita joukkoon 1/3 majoneesia (tai maun mukaan), ripaus suolaa ja pippuria sekä silputtua ruohosipulia.

Asettele puolikkaat tarjoilulautaselle ja täytä kuopat majoneesi-keltuaissekoituksella. Tarjoile salaatin kera sellaisenaan tai esim. kylmäsavulohen kanssa.

Mimosamunat pääsiäispöytään

Tämä on perinteinen ranskalainen alkupala, josta on olemassa loputon määrä variaatioita. Nimensä ruoka on saanut ilmeisestä syystä. Päälle ripotellut keltuaismuruset saavat herkun muistuttamaan keväällä kukkivan mimosapensaan kukintoja.

Yksinkertaista herkkua pääsiäispöytään.

Oeufs Mimosa

Keitä kananmunat koviksi (15-18min). Jäähdytä.

Kuori kananmunat ja leikkaa ne kahtia. Irrota keltuaiset ja murskaa ne haarukalla. Sekoita keltuaisten kanssa majoneesia (itse tehdyllä saa tietysti vahvemman maun). Voit jättää osan keltuaisista koristeeksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Piment d'Espelette maistuu myös hyvältä tai savustettu paprikajauhe.

Täytä kananmunien kolot majoneesiseoksella ja ripottele päälle loput keltuaisista. Nosta puolikkaat "pesiin", tässä tapauksessa sinimailasen ja apilan iduista tehtyihin. Ripottele päälle vielä lisää chilijauhetta,jos haluat. Tarjoile heti.

Joskus laitamme seuraksi avokadosiivuja tai voissa paistettuja katkarapuja (siis pelkkää voita, ei mausteita tai mitään muuta)...

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

Arkiruokaa espanjalaisittain - Perunamunakas

Resepti ajalta juuri ennen tietokonepimentoa... On tämä nykyinen pilvimaailma sitten ihana juttu. Varmuuskopiot löytyy melkein kaikesta, eikä koneen rikkoutuminen tällä kertaa aiheuttanut paniikkia vaikkakin mieliharmia ja ajanhukkaa sitten senkin edestä.

Asiaan eli reseptiin. Tämä perunatortilla saa vaikutteensa Espanjan suunnalta. Siellä olen kuullut perunatortillaan paloja tarjottavan osana tapas-valikoimaa. Meillä kelpasi ihan arki-illan päivällisruokana.

Helppoa, suht' nopeaa, edullista ja tietenkin herkullista arkiruokaa saa, kun ensin kuullottaa 1 silputun punasipulin oliiviöljyssä ja sekoittaa sitten sekaan siivuttuja raakoja perunoita (5 keskikokoista meni meillä). Perunoiden annetaan ruskistua pinnaltaan ja kypsyä melkein pehmeiksi. Suolataan, pippuroidaan ja lisätään muutenkin mausteita (esim. piment d'espelette).

Sitten sekaan laitetaan silputtua palvikinkkua ( tai jotain muuta jääkaapissa käyttöä odottavaa leikkelettä) ja pari siivutettua valkosipulinkynttä. Sekoitellaan hetki ja annetaan pannun odottaa, kun vatkataan kevyesti sekaisin 4-5 kananmunaa. Valutetaan kananmuna tasaisesti perunaseoksen päälle ja annetaan puoliksi hyytyä keskilämmöllä. Raastetaan lopuksi pinnalle jotain hyvää juustoa ja pistetään pannu 180 asteiseen uuniin, kunnes juusto on sulanut ja munakas kypsä.

Tarjoillaan raikkaan salaatin ja väkevän vinegretten kera.

Vapise Parmankinkku

Minä kuulun niihin ihmisiin, silmien eteen kerääntyy punaista sumua aina, kun jotain tuotetta yritetään myydä pelkän suomalaisuuden perusteella. Miksi ihmeessä jotain pitäisi pitäisi ostaa vain koska se on kotimaista ? Minä ostan tuotteita, jotka ovat mielestäni hyviä. Jos ne ovat suomalaisia, sen parempi. Teemme hallaa omien tuottajiemme kilpailukyvylle, jos tyydymme roskaan suomalaisuuden perustella. Meitä kun on aika vähän asiakkaiksi kuitenkin, eikä suomalaisuus ole kenelläkään ostokriteeri kansainvälisillä markkinoilla.

Onneksi aina välillä (nykyään itse asiassa aika usein) sitä voi ihan hyvällä omallatunnolla innostua ja kehua, että kyllä meillä Suomessakin osataan ! Niin kävi viimeksi Herkkujen Suomi -tapahtuman aikana, kun osuin P.O.R.K. -valmistajan ilmakuivattujen lihatuotteiden äärelle. Possun ulkofileestä ilmakuivattu leikkele oli vähän kuivaa, mutta se niskaleike vei kielen mennessään. Vapise Parmankinkku ! Olet ollut suosikkini jo vuosia, mutta nyt löytyi vakavasti otettava kilpailija ihan kotimaisista herkuista.

Ilmo sulaa suussa samoin kuin saapasmaan kilpailijansa. Se kypsyy samalla tavalla ratisevan rapsakaksi  tai nahkean suolaiseksi. Hapankorpun päällä sitä ei voi vastustaa. Lisäksi siivut on leikattu oikeasti läpinäkyvän ohuiksi, joten paketti on yllättävän riittoisa. Ainoa harmituksen paikka oli koko, siivut ovat sen verran pieniä, että niitä on paha kiertää viikunan ympärille tai saada pysymään grissinejä kietomassa.

Tätä herkkua pitää saada lisää.

Kuvassa näkyy äidin pikalounas viikolta eli kahden munan munakas tomaatilla, kanelibasilikalla ja Ilmolla. Päälle paljon pippuria ja Espelette-chiliä ja taas jaksaa jatkaa hommia.

Kesän pieniä onnenhetkiä ja salaatin kaappikamut

Sitä tulee ihminen loppujen lopuksi onnelliseksi pienistä asioista. Niin kuin nyt vaikka siitä, kun voi näyttää kaksivuotiaalle, mistä pihan nurkasta löytyy seinän vierestä kypsä villimansikka. Voi sitä hymyä !

Onnentunne syntyy myös siitä, kun voi kerätä lounassalaatin aineksia omasta kasvulaatikosta. Tällä kertaa sieltä löytyi salaattia, minttua ja korianteria. Tomaatit ovat vasta kukkanuppuina, mutta vielä nekin sieltä ilmaantuvat ! Eikä mikään maistu niin hyvältä kuin itse kasvatettu.

Toki tähän salaattiin sitten käytettiin kaikenlaista muutakin keittiön kaapeista löytyvää. Ainoa ostettava oli leipä, kun ei tämä leipoja ole ehtinyt edes avaamaan jauhopussia viime aikoina. (Paitsi eilen illalla Copycat leipoi Jaelin mantelitorttua, mutta se olikin mantelista ja huitsin nopea - Cc kehuskelee aikaansaannoksellaan tällä kertaa FBn puolella...)

Tässä tämän sekasalaatin ohje.


Puutarhan salaatti ja kaappikamut

Paahda pinjansiemeniä, anna jäähtyä.

Keitä pari kananmunaa, anna jäähtyä.

Hae pihalta salaattia, minttua ja korianteria. Pese ja kuivaa ja käytä salaatin pohjaksi. Leikkaa paloiksi tomaattia, kurkkua ja paprikaa, ja lisää salaattiin. Ruskista pekonia, riko pieniksi paloiksi ja lisää joukkoon. Halkaise muutama juustolla täytetty pieni chilipaprika (esim. Pirkka-säilyke) neljään osaan ja, kyllä, lisää joukkoon. Lisää vielä purkkitonnikalaa ja ne alussa valmistetut pinjasiemenet ja kananmunat.

Kastikkeeksi voi käyttää joko paprikapurkin öljyä tai sitten balsamicokastiketta. Hyvää molemmilla.

Ruokaa romaaneista III

Mitäs syötiin ? 

Taas ollaan viktoriaanisessa Englannissa ja Steampunkin hengessä. Olen jotenkin jumittunut niihin maisemiin tässä vuodenvaihteen molemmin puolin. Viimeksi nautittiin iltapäiväteetä ihmissusien seurassa. Tällä kertaa tartutaan toiseen englantilaiseen instituutioon eli aamiaiseen.

Steampunk Chronicles - sarjan toisessa ja kolmannessa osassa Finley päätyy asumaan Greythornen herttuan luokse ja osaksi hänen erilaisia yliluonnollisia tai koneellisesti parannettuja kykyjä omaavaan joukkoonsa. Kuten yleensäkin elämässä, ruoan ympärille kerääntyminen ja erityisesti näissä tarinoissa aamiaiselle saapuminen toimii tilanteena, jossa setvitään ihmisten välisiä jännitteitä. Aamupalapöydässä riitapukarit (Finley & Sam) kyräilevät, rakastavaiset (Sam & Emily) katsovat toisiaan silmiin ja nolostuneet (Finley useammin kuin kerran, Sam ainakin kerran) pyytävät anteeksi aiempia töppäilyjä. Siellä myös kerätään voimia öisten seikkailujen jälkeen. Varsinkin puoliksi metallia oleva Sam kerää lautaselleen useammin kuin kerran silkkisen samettista munakokkelia.

Minäkin pidän munakokkelista. Se on se nimenomainen ruokalaji, joka erottaa matkoilla hotellien aamupalapöydät toisistaan. Voin antaa paljon anteeksi, jos munakokkeli on silkkisen pehmää ja sulaa suussa. Toisaalta hotelli tipahtaa armottomasti luokkaan "ihan ok" tai alemmaksi, jos tarjolla on vähän kuivahtanutta ja kumimaista mössöä.

Meillä syödään kananmunaa monessa muodossa, mutta täytyy myöntää olleeni vähän pelkuri munakokkelin suhteen. En ole tainnut sitä koskaan edes kokeilla valmistaa. Tuo laiminlyönti on nyt korjattu.


Kokkeliksi 

Minun munakokkelini oli ihan onnistuneen pehmeää - salaisuus näyttää olevan siinä, ettei päästä liian kypsäksi. Alla ohje vähän sinne päin, en pahemmin mittaillut.

3 kananmunaa
vajaa 1 dl kermaa
suolaa, pippuria
voita pannuun
ruohosipulia ei meiltä aamulla löytynyt, joten mentiin basilikalla
Pekonia kaveriksi

Sekoita kokkelin ainekset ja sulata nokare voita pannussa keskilämmöllä. Kaada munaseos pannulle. Heti kun reunat alkavat hyytymään, ala vetelemään massaa kohti keskustaa. Muista välillä sekoittaa myös pannun keskeltä, ettei pohja pala. Jatka kunnes seos on mielestäsi valmiin kokkelin näköistä.
Kaada lautasille ja nauti, miten haluat. Meillä syötiin pekonin ja leivän kera. Kun ei ollut niitä tomaattejakaan kotona, pavuista puhumattakaan.

Vinkki : Tähän ruokaosion loppuun vielä vinkki rapean pekonin osalta. Pekonia ei kuulu paistaa täysteholla, silloin se ei tule sopivan rapeaksi. Pistä pannu keskilämölle, kaada pieni liraus öljyä pannulle ja laita mielellään huoneenlämpöiset pekonisiivut tirisemään. Anna ruskistua jonkin verran ja valuta talouspaperilla. Varmasti rapeaa :-)


Entäs ne itse kirjat ?


Kirjoista vielä sen verran, että the Steampunk Chronicles-trilogian toinen osa, The Girl in the Steel Corset keskittyy kuvaamaan Finleyn sopeutumista joukkoon samalla kun taistellaan mekaanisia automaatteja rikoksiin käyttävää "The Machinist" arkkivihollista vastaan. Tarinan teemoissa olisi ollut mahdollisuus monenlaiseen pohdintaan ihmisen ja koneiden yhteiselon vaikutuksiin, mutta valitettavasti sitä vaivaavat viihdepläjäyksien tyyppiviat. Pohdinnan sijasta keskitytään toimintakuvauksiin ja kuvataan Finleyn ihastumisen kehittymistä. Tarina jää vähän hajanaiseksi ja loppukin hiukan töksähtää.

Hajanaisuus vaivaa myös kolmannen osan, The Girl with the Clockwork Collar, tarinaa. Finley ja kumppanit matkustavat Amerikkaan auttamaan murhasta syytettyä ystäväänsä. Vastassa on kuitenkin häikäilemätön rikollisjengi eikä Amerikan oikeuslaitos. Seikkailuja riittää jopa siinä määrin, että loppuratkaisun jälkeen lukija jää epätietoisuuteen siitä, miten osa tapahtumista siihen liittyikään.

Tarinan on tarkoitus jatkua, mutta minä en taida käyttää energiaani loppujen kolmen osan etsintään. Nämä kolme ensimmäistä kirjaa luin ihan mielelläni Steampunk-teemaa ihmetellessäni, mutta sen pidemmälle ei niiden taso minun mielenkiintoani jaksa venyttää.

Esittelyjaksosta tekstiä täältä.