Kun sarja jatkuu ja jaksaa viihdyttää

Kesäyöt ovat omiaan lukemiselle... 

Kesä kuluu sellaisella vauhdilla, ettei perässä pysy. Onneksi olen kaikkien loma-juttujen lomassa ehtinyt vähän lukemaankin.  Fantasia-sarjat ovat omiaan rentoutumiseen, mutta monen kohdalla puhti loppuu valitettavan nopeasti hyvän alun jälkeen.

Useimmiten kirjasarjat alkavat tympimään siinä kolmannen tai neljännen osan kohdalla. Siis ainakin silloin, kun mukana on jonkinlainen kehystarina. Joko juoni ei tunnu etenevän tai se toistaa pahasti itseään. Pahinta on, kun useampi osa palvelee lähinnä täytteenä, eikä niissä oikeasti tapahdu kunnolla tarinankehitystä. Jopa Harry Potterissa meinasin minun intoni lopahtaa neljännen osan jälkeen ja loput luin pääasiassa siksi, että halusin tietää, miten siellä ihan lopussa käy.

Koska varsinkin fantasiasarjat tuntuvat nykyään venyvän trilogiaa huomattavasti pidempään, olen tullut epäluuloiseksi. Siksi on niin mahtavaa, kun löytää kunnon tarinan ja jännitteen säilyvän yli useamman osan. Tässä pari viime vuosien suosikkiani.


Paha velho / hyvä velho ? 

Benedict Jacka: Chosen ja Hidden 

Poikkeuksia toki on. Olen jaksanut säännöllisen epäsäännöllisesti seurata Alex Verus-seikkailuja Benedict Jackan sarjassa ja pari muutakin on seurannassa. Alex Verus-kirjoissa kehystarina on vähintäänkin löysä. Paha velhomestari uhkaa palata maailmaan ja Alexin historia pimeyden puolella tuo hänen peräänsä vaaran, jos toisenkin. Samalla jokainen osa on kuitenkin myös oma tarinansa, joissa jokaisessa kamppaillaan kunkin oman pimeän puolen kanssa samalla kun taistellaan pahisten kanssa.

Sarja kuulostaa yhtä yksinkertaiselta kuin niin monet muutkin fantasiakirjallisuuden standardiedustajat, mutta siinä on kompleksisuutta, joka viehättää. Kukaan ei ole oikeasti hyvä tai paha (tai no, jotkut pahikset ovat kyllä aika kamalia), vaan oikeasti on kyse valinnoista. Aina ei mene putkeen. Päähenkilö ei myöskään ole mitenkään ylivoimainen, vaikka selviääkin hengissä aika näppärästi. Alex Verus ei ole erityisen urhea, eikä kauhean jalokaan. Hän vaikuttaa suhteellisen normaalilta ihmiseltä pelkoineen ja toiveineen ja vaihtelevine tunteineen.

Jotenkin minua viehättävät myös sarjan osien nimet. Lyhyitä, ytimekkäitä ja kuitenkin linkissä osan juoneen. Fated, Cursed, Taken - ja nyt viimeisimpinä Chosen ja Hidden - vielä edessä Failed, Burned ja Bound...


Vaarallinen nuori nainen

Sarah J. Maas: Queen of Shadows
HelMet Overdrive 

Viime aikoinen ihastus on kuitenkin ollut Sarah J. Maasin Throne of Glass. Nuoren salamurhaajattaren tarina päätyi myös lempparisarjoihini naisten kirjoittamista romaaneista erityislaatuisista naisista.

Viimeisimmässä osassa Celaena palaa kotikaupunkiinsa pelastaakseen ystävänsä hirviökuninkaa käsistä. Kosto ei myöskään ole kaukana mielestä ja taikuuskin pitäisi vapauttaa. Jälleen kerran juoni on täynnä käänteitä ja mielenkiintoisia hahmoja. Throne of Glass on siitä kiva sarja, että myös kehystarina etenee. Se vain on niin täynnä kommervenkkejä, että siinä riittää vielä pureskeltavaa. Aikamoinen käänne nytkin tuli lopussa. Silti kirjat ovat itsenäisiä tarinakokonaisuuksia sellaisenaan eli kärsimätön lukijakaan ei joudu kärvistelemään turhautuneena. Seuraavaa osaa pitääkin odottaa syksyyn saakka. Goodreadsin mukaan julkaisupäivä olisi 6.9.2016...

Tuleekohan uusi osa samantien Overdriveen? Jännä nähdä. Aika hyvin ovat palvelusta löytyneet myös sarjojen uudet osat. Eikä syksyyn ole enää ollenkaan pitkä aika. Tässä helteessä sitä on vaikea käsittää, mutta minulla on huomena viimeinen kesälomapäivä...

Fantasiapläjäys

Mikä siinä on, että näillä viihteellisemmillä fantasiakirjoilla on jotenkin aina niin hupaisat nimet ? The Parasol Protectorate jo antoi esimakua, Iron Druid vei eteenpäin ja nyt sitten Benedict Jackan Alex Verus - sarja jatkaa hyvinkin samoilla linjoilla. Fated, Cursed ja Taken ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, mutta kirjojen juonia erittäin kuvaavia nimiä.

Olen viime aikoina lukenut pääasiassa keittokirjoja ja fantasiaa. Ensinmainittua siksi, että jostain syystä eteeni on osunut hyviä kirjoja sopuhintaan ja jälkimmäistä siksi, että sisko antoi käyttööni osan loputtomasta fantasiavarastostaan. En minä valita, nämä ovat olleet oikein viihdyttäviä  Totoa nukuttaessa. Alex Verus varsinkin on ollut tosissaan mielenkiintoinen tuttavuus. Hän on velho, jonka erityistaitona on tulevaisuuteen näkeminen. Ei, emme puhu teelehdistä ennustamisesta vaan siitä, miten hänellä on koko ajan mielessään tieto siitä, mitä tapahtuu seuraavien hetkien ja vähän pidemmänkin ajan kuluessa. Koska ihmisillä on vapaa tahto, tämä tarkoittaa satojen ja jopa tuhansien vaihtoehtojen setvimistä mitä pidemmälle ajassa mennään. Alexin silmissä vilisee koko ajan vyyhti lankoja, joista vahvimmat ja kirkkaimmat vievät todennäköisimpään tulevaisuuteen.

Tulevaisuuden näkemisen taito on vaikea hallita ja voimakas. Kyvyn vahvuus onkin hyvä juttu, sillä noin muuten Alex ei ole kummoinenkaan velho. Ensimmäisen kirjan alkaessa hän pitää huolta "taikatarvike"kaupastaan ja yrittää pysyä kaukana muista velhoista. Hänellä on menneisyydessään tapahtumia, joiden takia hän ei ole suosittu velhojen keskuudessa. Alex myöskään halua mitään tekemistä velhopolitiikan knassa.

Sitten löytyy muinaisesine, joka sekoittaa Pimeyden velhojen ja Valon velhojen poliittisen pelin kokonaan ja Alex joutuu keskelle häikäilemätöntä valtapeliä. Esineen haltija saa omakseen mahtavat voimat, mutta mikään ei tule ilmaiseksi...

Fated esittelee traumaattisesta menneisyydestään vähitellen toipuvan velhon, joka tahtomattaan joutuu mukaan tapahtumien pyörteisiin ja huomaa sitten pitävänsä jännityksestä ja toiminnasta. Toimintaa tosiaan riittää - niin kuin Iron Druidissa, ei tässäkään paljon hengähdetä. Uutta on se, etten vielä kolmenkaan kirjan jälkeen ole hermostunut Alex Verukseen vaan hän on edelleen se sympaattinen päähenkilö, jonka toivoo selviytyvän. Lisäksi Jacka on osannut tuoda Alexille kavereiksi useita mielenkiintoisia sivuhenkilöitä. Luna kärsii hyvänonnen kirouksesta, jonka takia hän aiheuttaa onnettomuuksia ja kuolemaa ympärilleen. Sonder on ajassa matkustava nörttivelho, jonka taidoista on apua monessa täpärässä tilanteessa. Myöskin pahikset ovat vähän monitasoisempia kuin pelkästään pahoja eivätkä kunnianhimonsa sokaisemat poliitikot rajoitu vain pimeyden velhojen puolelle.


Toisessa kirjassa, Cursed, puolustetaan maagisten olentojen oikeuksia ja estetään pahiksia saamasta tahtoaan läpi ja lisää voimia käyttöönsä. Kolmannessa osassa selvitellään kadonneiden oppipoikien (ja -tyttöjen) tapausta.

Alex Verus taitaa olla tarkoitettu vähän nuoremmalle lukijakunnalle sillä tarina on siisti. Edes rakkaus ei pääse kunnolla estradille, seksistä puhumattakaan. Myöskään väkivallalla ei mässäillä. Tätä voi siis ihan hyvillä mielin suositella vaikka vähän nuoremmillekin lukijoille. Siis, jos he osaavat englantia tarpeeksi hyvin - tämän osalta kun ei taida olla toivoakaan suomennoksesta ainakaan ihan lähiaikoina.

Minä pidin kovasti. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita tarjoiltiin ihan riittämiin sympaattisten henkilöhahmojen seurassa. Kelpasi siinä jatkaa lukemista vielä senkin jälkeen, kun Toto jo oli silmänsä sulkenut... varsinkin, kun tapahtumat pyörivät jälleen kerran Lontoon maisemissa ja tunnettuja maamerkkejä vilisee joka sivulla.