Vanhassa vara parempi

Kun mikään uusi  ei oikein innosta, haen vauhtia vanhoista lemppareista. Viime aikoina on lukeminen takkuillut ja ruoanlaitto tympinyt ja muutenkin elämä tuntunut jumiutuneen paikalleen. Keskimmäisen muutto opiskelemaan toiselle puolelle Suomea ottaa sekin äidillä näköjään yllättävän koville. Iloinen asia, mutta minun tasapainoni keikahti ihan vinksalleen.

Lohtua hankittiin jo etukäteen vanhalla tutulla lempparilla eli marjoja, kaurakeksejä ja kreemiä. Usein tuo kreemi on ollut maskarpone vaahtoa tai jotan rahkaan viittaavaa, mutta kaupasta tarttui mukaan Valion kinuskikreemi joka vatkattiin Vispivaahtoon. Sitten vaan lasiin herkkuja vuorotellen ja lusikalla suuhun. 

 Siihen on syynsä, miksi klassikot ovat klassikoita. Jälkiruoissakin. 

Sama pätee tietysti klassikkodekkareihin. Niissä on jokin taika, vaikka myönnän mm. naiskäsityksen ja monen muunkin asenteen kaipaavan päivitystä. Kontekstin muistaen ne kuitenkin ovat lohdullista luettavaa - vai mitä sanotte viime aikojen sarjastani ? NeroWolfe, Tuomari Dee ja Miss Marple. Melkoisen kova kolmikko. Kaikki tällä kertaa äänikirjoina. 

Rex Stout: Nero Wolfen viimeinen juttu 

Bookbeatin kokeilujakso 

Ensimmäisenä tulin kuunnelleeksi Rex Stoutin ylivoimaisesta ja ylimielisestä etsivästä kertovan Nero Wolfen viimeinen juttu-dekkarin. Siinä murha tapahtuu Wolfen omassa asunnossa ja silloin tapauksesta tulee henkilökohtainen. Muutenkin murha tuntuu liippaavan liiankin läheltä ja Wolfen apurit joutuvat pohtimaan myös omia toimintatapojaan ja moraalinsa rajoja. 

Wolfe on tietysti vähän ärsyttävän kaikkitietävä orkideioineen ja Archie Goodman maneereinen, mutta vuodesta 1934 lähtien on parivaljakko viihdyttänyt lukijoita ja vuosikymmenten varrella heidän tapauksensa ovat päätyneet myös elokuviin ja tv-sarjoihin. Olen lukenut Wolfen tarinoita satunnaisesti vuosien varrella, joten mistään suuresta suosikistani ei ole kyse. Viihdyin kuitenkin. Sitä paitsi, Lars Svedbergin lukemana kuuntelisin vaikka puhelinluetteloa. 

Robert van Gulik : Kiinalaiset järvimurhat, Kiinalaiset sokkelomurhat

Bookbeatin kokeilujaksi + KOBO Plus

Tuomari Dee on Tang-dynastian aikaan (600-luvulla) sijoitettu salapoliisihahmo, jonka hollantilainen Gulik on perustanut vanhoihin kiinalaisiin tarinoihin. Niissä älykäs ja aikaansava piirikunnan tuomari saa yleensä ratkaistavakseen useamman kinkkisen tapauksen. Minä pidän kovasti tuomari Deestä, sillä huolimatta korkeasta statuksestaan ja virkansa tuomasta jäykkyydestä, hänessä on inhimillistä lämpöä. Valta ei ole korruptoitunut tuomaria, joka kyseenalaistaa omaa osaamistaan ja myöntää myös erehtyväisyytensä - vaikka lopulta aina kaiken ratkaiseeksin. 

Minulla on yksi sarjan osa ollut hyllyssäni vuosia (tai vuosikymmeniä kai jo) ja muistan pitäneeni siitä alusta alkaen. Kerran se on päätynyt jo blogiinkin. (täällä vuodelta 2013). Vuosien varrella olen lukenut ainakin muutaman lisää, mutta nyt löysin kolme äänikirjoiksi luettua. Ensimmäisenä kuunneltavaksi valikoitui Kiinalaiset järvimurhat, jossa nuoren kurtisaanin murha jokilaivan illanvietossa vie tuomari Deen suoranaisen kapinasuunnitelman jäljille. 

Kiinalaiset sokkelomurhat puolestaan vie tuomari Deen rajaseudulle pieneen kaupunkiin, jossa jo saapumismatkalla hänen kimppuunsa hyökätään ja kummallinen ilmapiiri saa tuomarin kirjaimellisesti sotajalalle. 

Pidin molemmista. Vaikka kiinalainen oikeuslaitos ja sen keinot Tang-dynastian aikaan ei ehkä ihan vastaa nykyajan käsityksiä, on mielenkiintoista seurata tarinan kehkeytymistä ja kuvausta elämänmenosta. Mielenkiintoisia ovat myös kirjojen lopussa olevat kuvaukset tarinoiden taustoista ja lisätietoa historiallisesta kontekstista, jonka pohjalta tarinat kuvataan. Vaihtelua nykyajan poliisidekkareihin, vaikka rikollisten toimet ja motiivit eivät kai kauheasti ole vuosisatojen aikana muuttuneetkaan. Ovathan nämä myös kirjoitusajaltaan jo melkoisen iäkkäitä, kun ne on alunperin julkaistu 60-70-luvuilla. 

Lukijana Juhani Rajalin tekee hyvää työtä.

Aloitin kuuntelemaan Bookbeatin kokeilujaksolla, jota tarjottiin viestissä 3kk. Markkinoinnissa oli unohtunut mainita, että tuon 3kk aikana on kuunteluaikaa vain 30h yhteensä. Ymmärrän rajoituksen, en  ymmärrä, ettei sitä asiakkaalle kerrottu mainosviestissä selkeästi. Siispä vedin sen kuuluisan herneen nenääni ja vaihdoin kokeiluni Kobo Plus-palveluun. (Kobon e-lukijaahan olen sitäkin hehkuttanut jo yli vuosikymmenen). Kobossa on tarjolla 30päivää kokeilua. Jatkossakaan luku- tai kuunteluaikaa ei rajoiteta, mutta kirjoja on tarjolla vain osa kokonaisvalikoimasta. Katsotaan. Toistaiseksi on valikoima riittänyt.  

Agatha Christie : Neiti Marplen viimeinen juttu

Oma ostos Elisa Kirjasta aikoinaan - nyt kuuntelussa  Smart-sovelluksella puhelimessa 

Tämä on yksi niitä kirjoja, jotka pelastin omiin säilöihini Elisa Kirjan yhdistyessä Bookbeatiin. Onneksi tarkistin yhdistymisen tapahtuessa, sillä aika monta klassikkosuosikkiani olisi kadonnut bittiavaruuteen niiden puuttuessa Bookbeatin valikoimista. (Muiden muassa Sinuhe Lars Svedbergin lukemana ja Taru sormusten herrasta). En nyt muista oliko tämäkin puuttuvien listalla, mutta sen tiedän, että haluan säilyttää mahdollisuuden kuunnella tämän vielä uudelleen. Lukijana on taas Lars Svedberg ja ... no, tiedätte jo mitä mieltä olen hänen lukemisestaan. 

Tarina on tuttu niin kirjana kuin tv-elokuvana ja olen sen myös kuunnellut aiemmin. Nuori vaimo ostaa talon ja huomaa tietävänsä, millainen se on ollut aiemmin. Tarina tietysti kehkeytyy monenlaisiksi kiemuroiksi. Tuttuudesta huolimatta tämä sopii  vallan mainiosti uuteen, omituiseen tapaani. Auton soitin yhdistää puhelimeen niin, että se tarjoaa aina tuota kirjaa kuunneltavaksi, riippumatta siitä, mikä sovellus minulla on muuten ollut aiemmin käytössä. Ei siinä mitään, tämä on nyt sitten minun autokirjani, oli matkan kesto sitten muutaman minuutin tai enemmän. Kaikenlaisia tapoja sitä itselleen hankkiikin, kun ikää karttuu. 

Välillä syödäänkin - kaksi herkkua muistiin

 Kokkausjumini ei varsinaisesti ole mihinkään kadonnut, mutta selvästi ruokakirjoja lukemalla / kuuntelemalla saa edes jotain liikettä ruokainspiraatioista vastaaviin aivosoluihin. Pitää laittaa ylös viime aikoina tehtyjä ja  maisteltuja reseptejä, jotka pääsivät oikein yllättämään herkullisuudellaan. Lisäksi ne ovat kevääseen sopivia herkkuja ja kasvispainotteisuudellaan kovasti trendikkäitäkin. 

1) Pääsiäisen suosikkisalaatti eli viismauste parsaa ja tee-kananmunia Maku-lehden pohjalla

Viismauste on yksi suosikeistani maustesekoitusten joukossa. Harmillisesti siinä vain on sellainen anismainen sävy, jota Isäntä inhoaa yli kaiken. Siksi olen vähän unohtanut koko herkun. Onneksi Maku-lehti muistutti, sillä Isännän Ranskassa olon myötähän on oiva tilaisuus ottaa se takaisin repertuaariin. 

Parsaakin on viime aikoina tullut syötyä sen verran monta kertaa kinkkuun käärittynä, että vaihtelu tekee hyvää (vaikka toki kinkun kanssa onkin herkkua). 

Tämä oli herkkua seuraavan päivän jämälounaanakin. 

1 nippu parsaa

kourallinen kokonaisia sokeriherneen palkoja

oliiviöljyä

2rkl hoisinkastiketta

2rkl kookossokeria

1tl kiinalaista viismaustetta

lisäksi: 

vuonankaalia

Teriyaki-kastikkeella kuorrutetta uunilohta (eli pistä kastike lohifileen päälle ja uuniin 200 asteeseen 15-20min... ) 

suolaa ja pippuria 

Teessä keitettyjä kypsiä kananmunia

majoneesia

Keitä kananmunat. 

Kypsennä lohi. 

Valmista parsat. Napsauta kuiva varren tyviosa pois ja leikkaa parsat 2-3 osaan. Sekoita marinadin ohjeet ja kieritä parsapalat marinadissa. Sekoita joukkoon vielä paloiksi leikatut sokeriherneet. Kaada uunivuokaan ja paahda 200 aseisessa uunissa noin 10min. 

Huuhtele vuonankaali, kuivaa ja levitä tarjoiluastiaan. Lisää päälle parsa ja palkopalat. Kuori ja halkaise munat ja asettele salaatin päälle. Halutessasi voit tehdä mimosamunia tai vain laittaa pienen lusikallisen majoneesia muutaman munanpuolikkaan päälle. Valuta päälle vielä parsan marinadia vuoasta ja viimeistele suolalla ja pippurila. Maista kuitenkin ennen, minusta tuo ei tarvinnut enempää suolaa, mutta makuasia... 

#parastareseptiä ja maailman paras hapanimeläkastike

Jokin aika sitten tulin tilanneeksi 10 ruokavaikuttajan yhdessä keräämän reseptikokoelman. Siis kymmenen parasta reseptiä kymmeneltä tunnetulta bloggaajalta. Kyllähän nuo reseptit varmaan löytyvät myös heidän blogeistaan, mutta on ihan kiva lukea kokoelmia. 

PDF-muotoisen reseptikirjan voi halutessaan tilata täältä (hinta 16.95€). Toimi hyvin tabletilta luettaessa myös keittiössä. 

Listalta löytyy monta houkuttelevaa herkkua, mutta ihan ensimmäiseksi silmiin tarttui Oona Poutiaisen Maailman paras hapanimelä tofu. 

Punainen kastike on kiinalaisissa ravintoloissa heikkouteni. Melkein nuolen lautaset puhtaaksi. 

Muutaman kerran olen kokeillut jotain reseptejäkin, mutta aina on jäänyt jotain puuttumaan. Nyt ei - ihan huikea resepti. Tosin jotain aina tulee muutettua. Nyt todettiin, että ehkä sittenkin tarjoilemme kastikkeen erikseen ja ilman ananasta. Sen voi laittaa vaikka sitten seuraavana päivänä pizzaan... Pikkuisen tein ehkä myös etikkaisemman version ja siirappikin vaihtui. 

Hapanimeläkastike neljälle

2 pienen ananastölkin mehu 

2 rkl ketsuppia

4 rkl agavesiirappia

4-5 rkl riisiviinietikkaa

2-3 rkl soijaa 

2 rkl Maizenaa ja sama määrä vettä

Sekoita kastikkeen ainekset kattilassa ilman Maizenaa, joka pitää ensin sekoittaa veteen ja sitten vasta hiljalleen valuttaa kastikkeeseen. Sekoittele vispilällä ja kuumenna varovasti kunnes kastike paksunee eikä maistu enää Maizenalle. Tarkista maku. 

Seuraksi voi sitten paistaa pannulla kasviksia - vaikka paprikaa, herneenpalkoja jne. Maizenan, suolan ja pippurin sekoituksessa kieritetyt ja seesamiöljyssä paistetut painon alla kuivatut tofupalatkin ovat herkkua. Päälle kevätsipulia ja seesaminsiemeniä. Alle riisipeti. 

No niin, nyt ovat reseptit muistissa. Näihin meinaan tullaan palaamaan vielä monta kertaa. 

Viiden aineksen herkut (ja sovellettu kana-kookoskeitto)

Minulle käy aina samalla tavalla. Osun jostain näkemään ruokaohjelman jakson, koukutun. Sitten tajuan, että samoja reseptejä löytyy myös kirjassa eli ei tarvitse muistaa... Sitten... No, arvasitte jo. Tilaan kirjan.

Joskus osun helmeen ja kirja jää säännölliseen käyttöön, toisinaan ei. Todennäköisyys reseptien tekemiseen on kyllä suurempi, jos olen kokenut ne houkuttaviksi jo tv-ruudulla. Silloin kirjan tarvitsee toimia lähinnä muistin virkistäjänä. Sen ei enää tarvitse maanitella minua kokeilemaan.

Jamie Oliver on ollut suosikkini siitä saakka, kun ensimmäinen Alaston kokki ohjelma/kirja -kombo ilmestyi, eli aika kauan. Pidän hänen mutkattomasta tyylistään ja siitä, että kokkaaminen ei ole niin kovin vakava asia. Saa kokeilla, saa muokata. Kunhan tekee ja syö.

En ehkä olekaan välttämättä käyttänyt hänen kirjojaan kirjaimellisiin resepteihin, mutta inspiraatiota niistä löytyy - varsinkin arkikokkaukseen.

Jamie Oliver : 5 aineksen ateriat
Oma ostos Prisma-verkkokaupasta

Pienellä vaivalla ja lyhyellä aineslistalla varustetut reseptit osuivat minulla suoraan hermoon. Olen viimeisen parin vuoden aikana kipuillut perheen ruokahuollon kanssa. Mikään ei oikein houkuta, mitään ei tee mieli, eikä aikaakaan oikein tunnu löytyvän. Välillä innostun, mutta se ei yleensä kestä päivää kauempaa.

Nyt huomaan tehneeni jo pariakin reseptiä kirjasta ja jotenkin on inspiroituminen valunut myös muuhun kokkaukseen. Tähän saakka siis varsin onnistunut kokeilu.

Reseptit on kirjassa luokiteltu ainesalueittaain, mutta ei ehkä aina täysin loogisesti. Kanareseptejä löytyy niin osiosta kana kuin osiosta pasta. Sinänsä loogista, eikä varsinaisesti haittaa lukukokemusta, mutta jos nyt jostain pitää urputtaa.

Jamien tapaan reseptit on kerrottu selkeästi. Sivulla näkyvät kaikki 5 pääainesta kuvina ja toisella sivulla on kuva valmiista annoksesta. Pääsee vertaamaan... Mitäs tuumitte? Aikalailla samanlaista (paitsi kuvan laatu). Nämä lohipihvit maistuivat ihan kaikille ja katosivat nopeasti.

Reseptien seuraaminen siis onnistuu hyvin. Kuvatkin ovat kauniita ja innostavia, mutta ehkä parhaan keittokirjakokemuksen saa tosiaan, jos samalla seuraa myös tv-sarjaa. Kirjasta puuttuu Jamien jutustelu, mikä on sääli. Vain alussa on vähän yleistä tekstiä, mutta muuten mennään aika perusversiolla reseptilistasta. Harmi, sillä kyllä nykyajan keittokirjassa pitäisi olla vähän "lukemista".

Resepteissä on tosiaan lyhyet aineslistat, mutta osittain se johtuu siitä, että hyödynnetään paljon valmiita maustesekoituksia, tahnoja jne. Näinhän toki kannattaa tehdäkin arki-iltoina ja tyyli sopii nopeaa ja helppoa herkkua etsivälle. Jos kuitenkin haluat tehdä kaiken alusta asti itse ja etsit juurikin noita maustetahnojen ainesosia ja ohjeita, niin tämä kirja ei ole sinulle.

Sinänsä kirja vaikuttaa kuitenkin hyvin toimivalta ja tulee varmasti jäämään hyllyyn ainakin toistaiseksi. Sitä kun voi käyttää myös inspiraatiolähteenä ja Jamiellahan noita ideoita riittää.

Kana-kookoskeittoa tekiessä sovelsin ja aineslista piteni hieman. Ei kaduta yhtään. Oli sen verran hyvää.

1/2 myskikurpitsa
2 sipulia
6 broilerin paistileikettä
1/2 prk punaista thai-currytahnaa
1tlk (400g) kookosmaitoa
1l vettä
kanafondikuutio
nippu korianteria varret ja lehdet erikseen

Hienonna sipuli ja kuullota pannussa äljyssä muutama minuutti. Lisää pilkottu myskikkurpitsa ja sekoittele hetki. Lisää curry ja sekoittele taas. Kaada sekaan vielä kookos, silputut korianterinvarret ja broilerin paistileikkeet. Sekoita. Lisää vesi ja anna poreilla kannen alla 45min. Tarkoituksena on saada broileri pehmeäksi ja läpikypsäksi ja kurpitsa melkein hajoavaksi.

Nostele broileripalat pois keitosta ja kaada keitto blenteriin. Anna surrata hetki ja kaada takaisin kattilaan. Nosta kauhallinen keittoa lautaselle, riivi päälle sekä broileria että korianterinlehtiä.

3 uutta lempparia

Muutaman viime vuoden aikana on ruokapöytäämme ilmaantunut jokunen uusi lemppari, jotka näyttävät toistuvan säännöllisesti. Ei liene yllätys, että yleisen trendin mukaisesti painotus on kasviksissa.

Jos ihan totta puhutaan, niin nämä taitavat olla niitä harvoja (ainoita?) reseptejä, joissa olen onnistunut käyttämään nyt niin suosittuja "lihakorvikkeita" niin, että ne ovat kelvanneet syöjille. Suurin osa kokeiluista kun on valitettavasi päätynyt yksimieliseen "ei jatkoon"-tuomioon. Esimerkiksi Nyhtökaura vain vilahti ruokapöydässämme, samoin kävi Mifulle ja viime aikoina suositulle Boltsit-palloille. Beanit härkissuikaleet odottavat vielä lopullista tuomiotaan. 

Tässä nyt kuitenkin kolme tuotetta ja reseptiä, jotka näköjään ovat jääneet vakkarilistalle.

1) Ihan ekaksi 

Ensimmäisenä mainittakoon vuoden alun Maku-lehdestä bongattu Hanna Hurtan resepti Palak Paneer kaurasta (kuva ylinnä). Siinä Yosa Kaurapalat on hyödynnetty lämpimän mausteisen pinaatticurryn kanssa. Tämä on osoittautunut perheessä varsinkin minun suosikikseni ja herätti huomiota myös toimistolla lounasaikaan... Vaikka ohje on minulle varsin uusi, sitä on tehty jo pariinkin kertaan ja tullaan varmasti tekemään vielä uudelleen.

Ohje: 
2 pkt kaurapalaa
öljyä
1 sipuli hienonnettuna
4-5 valkosipulinkynttä (pitää olla reilusti makua!)
2rkl inkiväärimurskaa purkista (tai raastettuna, lisäsin tätäkin alkuperäiseen ohjeeseen nähden)
3tl garam masala -maustesekoitusta
iso kourallinen cashewpänkinöitä
2 pienta pakettia pakastepinaattia
2dl vettä
2,5dl kookoskermaa
1tl suolaa, mustapippuria myllystä
1 lime
(1 tuore chili silputtuna)

Hienonna ensin sipuli ja valkosipuli ja ota muutkin ainekset viereen valmiiksi.

Kuutioi kaurapalat ja ruskista öljyssä pannulla. Siirrä sivuun.
Kuumenna öljyä pannulla ja kuullota sipuli. Lisää valkosipuli, inkivääri ja garam masala ja kuullota vielä hetki. Lisää pähkinät, pinaatti ja vesi. Kuumenna ja keitä, kunnes pinaatti on sulanut. Lisää kookoskerma ja soseuta. Itse kaadan blenderiin ja annan surrata tasaiseksi, mutta onnistunee myös sauvasekoittimella.

Kaada kastike takaisin pannuun ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada sekaan kaurapalat ja kuumenna.

Tarjoile riisin kera, viimeistele korianterilla, ja halutessasi chilillä ja purista päälle limelohkojen mehua.

2) Toinen vakkari 

Jalotofun savustettu versio on löytänyt tiensä ruokapöytäämme ja sitä on tarjolla säännöllisesti. Varsinkin Totolle maistuvat pannulla paahdetut tofupalat ihan sellaisenaan, isommille yleensä sivelen päälle vielä korealaista Gochujang-chilitahnaa,johon on sekoitettu silkka seesamiöljyä. Herkkua vaikka salaatissa.

Useimmiten tätä kuitenkin näköjään tulee tehtyä Samassa liemessä-kirjasta bongatun ja muunnellut kastikkeen kera omassa versiossani Poke-kulhosta kasviksilla.

Käyttämäni Poke-ohjeen olenkin jo blogiin kirjoittanut ja sen löydät täältä.
Toisaalta tofu maistuu meillä myös kaura-uunivuoan lisukkeena, kuten täällä.

3) Trendin huipulla

Pakkohan sitä on myös seurata somen tähtireseptejä ja viime aikoinahan Liemessä blogin Jenni on aloittanut useammankin villityksen. Meillä suurimman suosion on saanut Härkis-lasagne, johon minulla tuli jonkinlainen himo. Tein sitä useamman viikon putkeen - kunnes lapset jo alkoivat vähän esittämään vastalauseita.

Luulen minua houkuttaneen herkullisen maun lisäksi myös reseptin helppous. Tämä ei vaadi ihan niin montaa vaihetta kuin tavallinen lasagne ja onnistuu myös illalla töiden jälkeen.
Resepti löytyy Liemessä-blogista eli täältä.

Millaisia suosikkeja teillä muilla on 

ilmaantunut vakkarilistalle viime aikoina?

Se ois sitten blinikausi

PR-tapahtuma Bistro Manussa / Raflaamo 

Alkuviikosta pääsin Nelkytplusblogilaisten kanssa Bistro Manu -ravintolassa järjestettyyn blinikauden pressitilaisuuteen. Minun suhteeni blineihin on hivenen monimutkainen, mutta olen aina valmis kokeilemaan. Onneksi menin, sillä päädyin mukaan saadun reseptin (ja blinipannun!) innoittamana myös itse kokeilemaan blinien tekoa.

Tuttujen bloggaajien kanssa samassa pöydässä juttu lentää ja kamerat (puhelimet) räpsyvät. Kivaa on aina, niin nytkin, eli kiitos seurasta rakkaat kollegat!

Tarkoituksena siis oli maistella Bistro Manun 2020 blinikauden menu. Alkuun tarjottiin tervetulotoivotukset ja maa-artisokkakeittoa. Sitten saimme rautaisannoksen mätitietoutta Arvo Kokkosen villikalaspesialisti Klaus Berglundin toimesta.

Kuten niin monen muunkin herkun kohdalla, myös mätien sesongit on hyvä huomioida herkuttelussa. Nyt mennään kovaa vautia madekautta ja spesialistin vinkki "mammamateiden" ostamisesta keittoon ja samalla mädin talteenottoa varten on varteenotettava. Tuoreuden tärkeydestäkin puhuttiin. Taitaa olla parempi syödä tuoreena nopsaan pakastettua  mätiä kuin tuoreena odottamaan joutunutta.

Janne Tihtonen ja Klaus Berglund poseeraussessiossa

Tarjolla oli myös valikoima mätituotteita maisteltavaksi. Minä en ole mädin suuri fani, syön sitä mieluiten osana isompaa kokonaisuutta kuin pelkästään leivän kanssa, mutta savustettu hauenmäti osoittautui mielenkiintoiseksi ja koukuttavaksi mauksi, ja silakanmädin kalaisuus suorastaan jyräsi makunystyrät (hyvällä tavalla). Jos tykkää silakan mausta, mutta vierastaa ruotoja (niin kuin minä), niin mäti voisi olla hyvä vaihtoehto.

Maistelun jälkeen päästiin sitten itse asiaan.

Mainitsin tuossa aiemmin vaikean suhteeni blineihin. Olen pariin otteeseen yrittänyt itse tehdä niitä, mutta jossain kohtaa luovutin. Niistä tuli aina liian happamia ja mössömäisiä. Myöskään ulkona syödessä en ole ilmeisesti saanut koskaan hyvää bliniä (tosin en ole tainnut menusta sitä ylläolevasta syystä yleensä valinnutkaan), Bisto Manun blini oli nimittäin jotain ihan muuta kuin muistikuvani ruokalajista.

Pinnalta ihanan rapsakka ja sisältä pilvenpehmeä blini, seuranaan mätiä (smetana, etikkakurkku/hunaja ja sipuli), sienisalaatti, poromousse, skagentäyte ja graavilohi. Saimme maistella koko menun lisukkeet ja minulle kelpaisi niistä mikä tahansa. Tosin skagen taisi yllättäen nousta (melkein) suosikikseni, vaikka perinteistä mätiyhdistelmää voittanutkaan.

Blini ei myöskään ollut millään tavalla liian hapan, vaikka siinä selvästi letuista erottava pieni terä olikin. Bisto Manun keittiömestari Janne Tihtonen kertoi tuoneensa reseptin Kappelista mukanaan eli sitä on testattu pitkään ja hartaasti. Kun resepti jaettiin meillekin, päätin vielä kerran uskaltautua itsekin kokeilemaan.

Kokeilua toki helpotti  myös blini-illasta mukaan saamamme blinipannu. Valurauta on kuulemma paras vaihtoehto. Pöytäseura kertoi tekevänsä blinejä myös vanhalla lettupannulla (silloin saa monta kerrallaan), mutta valuraudan eduista taidettiin olla melkoisen yksimielisiä.

Toinen tärkeä pointti blinien teossa on kirkastettu voi, sekä pihtailun unohtaminen. Kun hera on poistettu voista, se ei pala ollenkaan niin helposti ja blinin pinta ruskistuu hienosti. Rapsakan pinnan saaminen puolestaan vaatii runsaasti voita ja blinin kuuluukin olla kunnolla "voissa paistettu".

Noudatin sekä reseptiä että illalla kuultuja neuvoja. Lopputuloksena oli (melkein) Bistro Manun blinien veroinen versio. Eiväthän nuo ehkä olleet ihan niin kauniita. Vähän jouduin kokeilemaan paistoaikoja ja kääntäminen ei aina mennyt ihan putkeen, mutta pinta oli rapea, sisuta pehmeä, eikä aiemmissa yrityksissäni harmia aiheuttanutta happamuutta enää edes muistettu.

Ihan sikahyvä resepti ja mahtipannu. Kiitos! Alla resepti teillekin (muutamalla lisäämälläni kommentilla)

Valmista blinitaikina keittiömestari Janne Tihtosen reseptillä – ohjeella saat 10 kpl blinejä

160 g vehnäjauhoja

150 g tattarijauhoa

4 dl maitoa

1,5 dl alkoholitonta olutta

3 kananmunaa

15 g kuivahiivaa

1 dl kirkastettua voita

ripaus suolaa

Lämmitä olut ja maito kädenlämpöiseksi, lisää mukaan jauhot ja hiiva. Anna kohota ja nostele taikinaa välillä, jotta käyminen on tasaista. Säilytä taikinaa kylmässä yön yli ja lisää seuraavana päivänä taikinaan keltuaiset sekä voisula. Vaahdota valkuaiset ja nostele taikinan sekaan. Paista blinit kullankeltaisiksi reilussa, kirkastetussa voissa.

Kommentti 1: Minä tein taikinan lauantaina aamulla ja paistoin illalla. Eli taisi olla kylmässä ehkä pikkuisen ohjetta vähemmän aikaa. Toimi kuitenkin mainiosti. 

Kommentti 2: Tuskailin hieman hellan lämmön kanssa. Päädyin lopulta siihen, että induktiolieden lämpö 9 vaikutti suurin piirtein sopivalta - eikä blinin kääntämisen kanssa kannata kiirehtiä. Kannattaa antaa sen kypsyä melko pitkälle ennen kääntämistä, ainakin niin, että reunat ovat jo kiinteät. 

Kommentti 3: Isommalle porukalle tehtäessä helpottaa kokin työkuormaa, jos blinit tekee etuajassa uuniin (100 C) odottamaan, sillä paistamisessa menee melko kauan - tai sitten pitää hankkia useampi blinipannu... 

Hyvin upposi kaikille muille paitsi Totolle, joka tosin on viime aikoina ollut aivan kaiken ruoan kanssa vaikea. Pitänee lähteä vielä blinipannuostoksille, sillä tästä saattaa tulla meidän perheelle seuraava talvivakkari (samalle listalle fonduen, racletten ja parin muun kanssa). 

Näytää toispuoleiselta mutta oli se pyöreä - päällä mäti/sipuli/smetana/tillimössöä

P.S. Bistro Manu on Original Sokos Hotel Presidentin kyljessä oleva ravintola aivan Kampin kauppakeskuksen vieressä. Sinne on pääkaupunkiseudulla helppo mennä, kun blinihammasta alkaa kolottamaan eikä ole aikaa odotella taikinan tekeytymistä. 

Vielä kuva Bistro Manun jälkkäristä. Mustikkamisu oli ihanan raikas tuhdin blinin päälle.

Joulukakkujen aatelia

Joulunaikaan kuuluvat olennaisesti kuivakakut, jotka nimestään huolimatta ovat ihanan pehmeitä ja kuohkeita. Taatelikakkua olen tehnyt tänä vuonna jo pariinkin kertaan ja hedelmäkakkukin sulostuttaa tänä viikonloppuna kahvipöytää. 

Hedelmäkakun kanssa kokeilin myös uutta Nordic Ware -kakkuvuokaani. Niin kauan kuin olen blogeja seurannut, olen kuullut ihastelua  näistä kakkuvuoista. Nyt päätin investoida, kun kotoa noin 25 vuotta sitten muuttaessani mukaan saamani vuoka tuntuu vähän huonosti irrottavan kakuista voitelusta ja jauhotuksesta huolimatta. Kaipa tuo on raasu vähän kulunut. 

Onhan tuo uusi vuoka hieno ja kakku ihan tipahti ulos. Vaikka reseptin olen aiemminkin blogiin kirjannut, niin nyt pitää vähän päivittää. Uusi vuoka on selvästi isompi eli aineksiakin 1,5 kertaisesti. 


Tertun englantilainen hedelmäkakku

300g voita
3 dl sokeria
5 kananmunaa
2 tl vaniljauutetta
4,5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
(1,5 dl rusinoita - meillä ei kukaan oikein tykkää, joten en laittanut ollenkaan)
1 pikkurasia (100g) hillottuja hedelmäpaloja + 1/2 rasiaa appelsiininkuoripaloja
3 dl manteli- tai hasselpähkinärouhetta (tai sekoitusta)
(jos haluaa voi myös lisätä säilöttyjä kirsikoita - minä en niistä pahemmin perusta)

Vaahdota voi ja sokeri. Parhaiten tämä onnistuu, kun voi on lähellä huoneenlämpöä. Lisää kananmunat yksitellen, jokaisen jälkeen hyvin vatkaten. Laita viimeisen munan mukana myös vaniljauute. Sekoita loput aineet ensin keskenään ja kääntele ne sitten voi-sokeri-munapohjaan. Pähkinät ja kuivat hedelmät on hyvä jauhottaa ennen varsinaiseen taikinaan lisäämistä. Tämä edesauttaa niiden jakautumista tasaisesti kakun sisälle. Muuten ne jämähtävät helposti joko pohjalle tai nousevat kellumaan... lajista riippuen.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan. Paista 150-175 asteessa vähän yli tunnin ajan. Vastusta kiusausta katsoa uuniin ainakin ensimmäiset 45min, ettei kakku laske.


SITTEN VIELÄ PIKKUKAKKUJA 

Kaikki hedelmäkakkutaikina meni isoon vuokaan eikä mitään jäänyt ostamaani pikkuisten "teekakkujen" vuokaan. Ei siinä sitten muu auttanut kuin tehdä vielä toinenkin kakku. Tällä kertaa päätin kokeilla taatelikakun toimivuutta muffinssikokoisena. Joskus ennenkin olen kokeillut ja se on toiminut. 

Perusreseptin nappasin Isoäidin parhaat reseptit-keittokirjasta, mutta pikkuisen tuli muokattua. Suurin muutos tietenkin oli hillotun inkiväärin lisäys, jolloin kakku muuttuu ihan toisenlaiseksi.

Taatelikakku inkiväärisattumilla

Voitele ja jauhota kakkuvuoka (tai käytä silikonisia muffinssivuokia, kuten tein puolelle taikinalle). Laita uuni lämpiämään 165-175 asteeseen.

2 peukalonpään kokoista hillottua inkivääripalaa silputtuna.
250g taateleita
2dl vettä
200g voita
2tl vaniljauutetta

Poista taateleista siemenet ja pilko inkivääri pieniksi kuutioiksi. Sekoita voi, vesi ja taatelit kattilaan. Anna poreilla, kunnes taatelit ovat muuttuneet mössöksi. Lisää lopuksi inkivääri ja  vaniljauute. Anna jäähtyä. 

2 kananmunaa
2dl sokeria
1dl turkkilaista jugurttia

Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita joukkoon taateliseos ja jugurtti. 

1,5tl leivinjauhetta
1tl soodaa
3,5dl vehnäjauhoja 

Sekoita kuivat aineet ensin keskenään ja sitten taikinaan tasaiseksi. 

Kaada vuokaan. Paista isoa kakkua vajaa tunti ja pieniä 20-30min. Aika riippuu sekä pikkukakun koosta että uunista. 



EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI 
Muitakin herkullisia kakkuja olisi tarkoitus tehdä vielä joulun aikaan. Tosin valkosuklaa-karpalokakun kohtalo on vähän vaakalaudalla. Siirrettiin tässä yhtenä päivänä pussia ja se olikin yllättävän kevyt. Pohjalta löytyi vain murusia. Toto oli pistellyt salaa melkein 3kg pääasiassa leipomiseen tarkoitettua valkosuklaata. Ei siinä auttanut muu kuin pitää pojalle pieni saarna ja pistää seuraava pussi tilaukseen. Sitä sitten en tiedä, että ehtineekö jouluksi... 

Nigellan klementiinikakku
Appelsiini-suklaakakku 
Valkosuklaa-karpalokakku 
Raskaan sarjan suklaakakku 

Suklainen papupata pannussa porisi

Mielessäni väikkyi useamman päivän ajan kuva ihanan lämmittävästä, pehmeän tulisesta ja suklaalla pyöristetystä mustapapupadasta. Selailin keittokirjoja ja lehtiä, mutta juuri oikeanlainen pata loisti poissaolollaan. Ei siinä sitten auttanut muu kuin kerätä mieluisia aineksia pöydälle ja pistää toimeksi. Tuli muuten ihan juuri sellaista kuin halusinkin.

Ei muuten kannata pelästyä pitkää aineslistaa. Tämä on silti helppo ohje, eikä edes tule kalliiksi.

Suklainen mustapapupata

(Puolikas paketti pekonia)
3 porkkanaa hienonnettuina
2 sellerinvartta hienonnettuina
3 pientä sipulia hienonnettuina
1/2 paprika hienonnettuna
oliiviöljyä

2tl chipotle-chilijauhetta (maista, miten vahvaa - saattaa yllättää)
mustapippuria
savupaprikajauhetta (dulce)
pasta-rossa myllystä kierroksia maun mukaan
korianteri-chili myllystä kierroksia maun mukaan
kuivattua timjamia
pari laakerinlehteä
2 kasvisliemifondikuutiota (tai kanaliemi)

2dl valko- tai puhaviiniä

1 iso sipuli
3-4 isoa valkosipulinkynttä

purkillinen tomaattimurskaa
neljä purkkia mustapapuja

2 rkl Worcestershire-kastiketta
3 rkl muscovado-sokeria

paketillinen kirsikkatomaatteja
4 palaa tumminta suklaata


Korianteria, maissinjyviä purkista, paprikapaloja ja jugurttia lautaselle sekä hyvää leipää seuraksi. 


Jos haluat käyttää pekonia (ilman sitä tämä on kasvisruokaa), leikkaa se pieniksi paloiksi ja laita kylmään pataan pienen öljylorauksen kanssa kuumenemaan yhdessä padan kanssa. Kun pekoni on ruskistunut, muttei vielä rapeaa, lisää sekaan porkkana-sipuli-selleri-paprikasilppu ja kuullota muutaman minuutin ajan.

Sekoita joukkoon mausteita, yrttejä ja fondikuutiot. En laittanut suolaa, sillä tällä kertaa käytin papuja purkeista ja nehän ovat suolaliemessä. Lisäksi noissa myllyissä on myös suolaa, samoin kuin liemikuutioissa. Mausteita voi laittaa tässä kohtaa maltillisesti, sillä niitä voi matkan varrella lisätä.

Kaada joukkoon viini ja anna kiehahtaa.

Siivuta sipuli ja valkosipuli ja lisää joukkoon, samoin kuin tomaattimurska. Anna kiehahtaa.
Huuhtele pavut ja kaada joukkoon. Lisää vettä niin, että saat melkein keittomaisen seoksen.

Laita kansi päälle ja pata uuniin 150 asteseen noin tunniksi.

Nosta pata takaisin hellalle ja lisää sokeri ja Worcestershire-kastike. Maista ja lisää halutessasi alun mausteita ja yrttejä. Chilin kanssa kannattaa olla tarkkana, jos pöydässä on poltetta vältteleviä syöjiä niin kuin meidän Toto. Ainakin minulla tuo Chipotle-jauhe on yllättävänkin tulista.

Leikkaa kirsikkatomaatit neljään osaan ja kaada pataan. Lisää suklaapalat. Sekoita. Anna vielä poreilla hiljalleen puolisen tuntia.

Tarjoile haluamiesi lisäkkeiden kanssa. Yllä on listattu meidän tämäniltainen valikoimamme, mutta maun ja (jää)kaapin sisällön mukaan kannattaa mennä.

Lohturuokaa syksyksi - Chili con carne

Syksy on pataruokien aikaa. Heti iltojen pimetessä ja kylmän tuulen nipistellessä poskia ulkona, kaivan minä kaapissa padat eturiviin. Mielessä pyörii jotain mausteista, vähän tuhtia ja lämmittävää. Yksi minun suosikeistani (ja kelpaa se perheellekin) on chili con carne.

Jokin aika sitten ostin Bosgårdin tilalta luomulihaa pakkaseen. Sieltä on helppo napata tarvittaessa paketti sulamaan. Koska emme nykyään syö punaista lihaa kuin ehkä pari-kolme kertaa kuussa, vähän hintavampi, mutta laadukas liha takaa herkullisen lopputuloksen.

Useimmiten olen tehnyt chili con carnen jauhelihasta ja sitten vaan lisännyt pääasiassa sipuleita, paprikaa ja valkosipulia mausteiden lisäksi elävöittämään lihan ja pavun liittoa. Nyt katselin reseptiä Pataruokaa-kirjasta ja siitähän se ajatus sitten lähti. Suurin piirtein seurailin ohjetta, mutta tietysti piti vähän myös sooloilla. Lisäsin sipulin määrää ja papujen määrää, vaihtelin mausteita kaapin mukaan ja lisukkeetkin ovat vähän tuunattuja.

Tarkoituksena oli tehdä suhteellisen mieto chili con carne, sillä syöjien joukossa on tulisuutta karsastavia. Ytyä sai lisätä lautaselle Tabascolla, jos sitä kaipasi. Hyvää oli ja parasta näissä pataruuissa on, että kuuden nälkäisen syöjän jälkeen, on ruokaa vielä seuraavaksikin kerraksi.

Chili con carne - remake

800-1000g naudan paistisuikaleita
4 sipulia
6 valkosipulinkynttä
1 iso paprika
4 porkkanaa
150g juuriselleriä
1prk tomaattimurskaa
lihaliemi fondikuutio
2dl vettä
muutama desi punaviiniä
korianteri-chili myllystä, chiliä myllystä
suola ja pippuri
savupaprika
garam masala, chipotle-chilijauhe
kuivattu timjami
1,5rkl fariinisokeria
rypsiöljyä
4 prk (à 400g) valkoisia papuja, kidney papuja
Worcestershire-kastiketta
tummaa suklaata (85%)
Lisukkeeksi :
korianteria, lime, maissinjyviä purkista, kirsikkatomaatteja
turkkilaista jugurttia maustettuna sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla
Riisiä tai tortillasipsejä

Ruskista liha padassa rypsiöljyssä useammassa erässä. Nosta lautaselle odottamaan. Leikkaa sipuli, porkkaa, paprika, selleri ja valkosipuli pieniksi paloiksi. Kuullota rypsiöljyssä padassa ja lisää sitten mausteet.
Kaada joukkoon tomaattimurska, viini, vesi ja fondikuutio ja sekoita vielä sokeri. Lisää liha takaisin pataan.

Laita uuniin 150 asteeseen muhimaan tunniksi ja lisää sitten pavut. Sekoita.
Laita takaisin uuniin vähintään 3 tunniksi.

Sekoita lopuksi joukkoon Worcestershire-kastike ja muutama pala tummaa suklaata.

Tarjoile lisukkeet joko erillisistä kulhoista tai salsaksi sekoitettuna.

Maapähkinävoi-inkiväärikanaa nälkäkiukkuun

Kesän aikana olen löytänyt keittiön uudelleen, lukenut ruokalehtiä ja innostunut erilaisista resepteistä. Jopa arkena on ruoanlaitto ollut mukavaa - ainakin useimmiten. Välillä toki on päiviä, kun aivot lyövät tyhjää ja nuorimmaisen nälkäkiukkuaste nousee samaa tahtia minuuttiviisarin etenemisen kanssa. Onneksi vielä löytyy ihan syötäviä herneitä - pino palkoja pojalle ja äiti saa hetken keskittyä miettimään ruokalistaa.

Tässä yhtenä päivänä muistin jo kesälomalla testatun reseptin kanasta. Se ei ole maailman nopein, sillä broileripalojen olisi hyvä antaa marinoitua, mutta makua riittää kyllä vaikka lykkäisi uuniin samantien. Kelpasi meidän perheessä aivan kaikille eli ruksi senään - yleensä ainakin yksi löytää reseptistä jotain valittamista.

Maapähkinävoi-inkiväärikana 

6 broilerin rintafilettä ( tai tuplaluku paistipaloja)
oliviiöljyä
korianteria
lime
kirsikkatomaatteja

marinadi :
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2rkl inkivääriä purkista
1 limen mehu
1rkl Gochujang-chilitahnaa
1rkl Ketchap Manisia (makea soijakastike)
1tl jauhettua kurkumaa
1tl sokeria
1,5dl maapähkinävoita

Sekoita marinadin ainekset keskenään tahnamaiseksi seokseksi. Leikkaa broileri palasiksi ja sekoita marinadiin. Jätä tunniksi marinoitumaan.

Nämä voi grillata vartaissa tai sitten laittaa 200 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi. Lopuksi kaadoin sekaan vielä pari isoa kourallista puolistettuja kirsikkatomaatteja ja laitoin takaisin uuniin noin 10minuutksi.

Ripottele päälle korianterinlehtiä.

Tarjoiluun lisukkeeksi nuudeleita (tällä kertaa höystettynä kaaliraasteella ja porkkana-/kurkkusiivuilla, sekä tietysti korianterilla). Ponchu-kastiketta valutettiin hieman päälle, jos halusi kostuttaa.

Perjantain parasta pastaa

Pitkästä aikaa tehtiin Mac'n Cheese, mutta tällä kertaa pienellä twistillä. Prosessi oli pitkä ja polveileva, mutta perjantai-iltaan sopivan helppo. Matkan varrella tuli upotettua useampiakin muuten tähteeksi jääviä juttuja. Näin se menee...

1) Grillaa vappuna Kamadolla kaikenlaista ja kun lämpöä riittää, laita lopuksi muutamat munakoisonpuolikkaat ja kirsikkatomaatit kypsymään lämpöön. Mausteeksi vähän yrttejä ja oliiviöljyä...

2) Kun kasvikset ovat jäähtyneet, kaavi munakoiso kuorista blenderiin, paiskaa seuraksi tomaatit ja vielä tuoreita tomaatteja lisäksi. Leikkaa joukkoon minttua ja haluamiasi muita tuoreita yrttejä. Tähän saa hyvin piilotettua kaikenlaisia yrttivarsia, jos halua lehdet säästää johonkin muuhun, Sitten vielä vähän jugurttia joukkoon ja tahnaksi. Tarjoile dippikastikkeena leivän ja kasvisten kera. Sopii myös mahtavasti esim. kanan kaveriksi.

3) Miettiessäsi perjantai-illan ruokalistaa, muista jääkaapista löytyvä lopputahna. Keitä puoli paketillista pastaa melkein pehmeäksi, valuta suurin osa vedestä pois ja laita pasta  takaisin kattilaan. Kaada joukkoon purkillinen (3,3dl) kermaa ja pussillinen (150g) juustoraastetta.  Sekoita joukkoon munakoisotahna ja vielä ripaus suolaa, pippuria ja hiukan muskottipähkinää.

4) Kaada pastaseos uunivuokaan. Ripottele pinnalle korppujauhoja ja isännältä ruoanlaitosta jäänyttä persilja-pinjansiemensilppua. Valuta vielä vähän oliiviöljyä päälle ja laita uuniin 180-200 astetta noin puolisen tuntia. Anna hetki lämmön tasaantua ja nauti.

Oli muuten ihan sikahyvää.

Kuukauden keittokirja : Parhaat kalareseptit

Ihan ensimmäiseksi myönnän, että minä olen surkea kalakokki. Merenelävät ovat tuottaneet minulle vaikeuksia kautta aikojen niin keittiössä kuin ruokapöydässä. Suuhuni leviää jodin metallinen maku ja syöminen loppuu siihen.

Kalaa olisi kuitenkin hyvä syödä ja kyllä minäkin tykkään, kun oikein tehty ja oikeanlainen resepti osuu vastaan. Siksi oli aivan selvää, että tulen hankkimaan Peggy Thomasin Parhaat kalareseptit-kirjan. Voitte kuvitella, miten ilahduin voittaessani kirjan Satokausikalenterin insta-arvonnassa.

Kirja on jaettu neljään osaan ja lisäksi on alun perusohjepaketti. Suupaloja, arkiruokaa ja vähän fiinimpiä kalareseptejä täydentää vielä lista sooseja ja lisukkeita. Listalta löytyy paljon muutakin kuin ainaista lohta ja kuhaa, joten vaihtelunhalusellekin riittää valikoimaa.

Ohjeet näyttävät kirjoitetun Peggyn blogista tuttuun selkeään tyyliin ja ihanasti mukana on myös pientä "Englanti-twistiä" - kuten nyt vaikka skonssit ja kuhaa sekä tietysti kalakirjaan ehdottomasti kuuluvat Fish & Chips ja Fisherman's Pie.

Kuvista hehkuu rakkaus ruokaan, luontoon ja kalastamiseen. Ruokakuvien lomaan on ripoteltu tunnelmaa luomaan jännällä tavalla perinteisiä ja jopa nostalgisia luonto- ja rantakuvia. Eniten pidin kuitenkin niistä muutamasta otoksesta, joissa Peggy itse on mukana. Ihminen kuvassa tuo aina aiheen jotenkin lähemmäksi katsojaa ja Peggy on kuvauksellinen, upea nainen, jonka pikkuisen maaginen olemus sopii valtavan hyvin kirjan tunnelmointiin.

Vielä en ole ehtinyt kokeilemaan kuin yhtä kirjan resepteistä. Igorin kala valikoitui meillä ensimmäiseksi, samoin kuin median kuvauksista päätellen suurimmalla osalla muillakin kirjaa lukeneista. Alunperin kanalla tehty resepti taipuu vaaleaan kalaankin erittäin hyvin ja upposi perheeseen ilman mitään mutinoita. Vuoka tyhjeni ja santsiannoksia otettiin.

Ohje oli selkeä, niin kuin Peggyn ohjeet yleensäkin ja lopputulos muistuttaa ainakin suurin piirtein kirjan kuvaa. Varmasti tullaan tekemään uudelleen (ja kokeillaan sitä kanaversiotakin).

(Itse reseptin muuten löytää paitsi kirjasta myös Peggyn blogista eli täältä.)

Kaikkiaan Parhaat kalareseptit vaikuttaa sellaiselta, että vähän huonompikin kalakokki löytää kokeiltavaa ja inspiraatiota riittää kokeneemmallekin kalastajalle. Hieman jäin pohtimaan suomalaisten kalalajien ja kalakantojen tilannetta, josta kirjassa ei ollut puhetta. (Eikä tietysti tarvitsekaan, tämä on ruokakirja). Onneksi suosituksia voi tarkistaa Kalaoppaasta ja ostaa MSC-sertifioituja tuotteita.

Fuusiopullaa ja praliinirullia

Laskiastiistaina kuuluu syödä laskiaispullia. No, meillä kävi niin, että syötiin laskiaispullia maanantaina ja tänäänkin keskiviikkona, mutta eilen jäi väliin. Ei kait se nyt niin nokonuukaa olekaan?

Kolme pullaa ja kolme täytevalintaa. Yhdessä on omenahilloa, toisessa mantelimassaa ja kolmannessa molempia... Se kotona tehdyissä pullissa onkin parasta. Saa itse valita sekä täytteiden laadun että ennenkaikkea niiden määrän. Meillä laitetaan kermaakin ainakin tuplasti kaupan pulliin verrattuna.

Sinänsä ei ollut ollenkaan itsestäänselvää, että meillä olisi laskiaispullia ollenkaan. Olin viikonloppuna lasten kanssa mummilassa Turussa enkä palatessa ollenkaan jaksanut ruveta leipomaan. Onneksi maanantaina oli etäpäivä. Kummasti sitä vaivasi aamulla pullataikinan, hoiti palaverit sen noustessa ja sitten pikaiseen pyöräytti pullat.  Tästä alkaa jo tulla tapa. Viime viikolla leivoin leivät edellisenä päivänä tehdystä taikinasta ja tein iltaruoan palaverien lomassa..

Pulliin tulin tällä kertaa laittaneeksi päälle taas koristeeksi vaaleanpunaisista praliineista (pralinés roses) hienonnettua jauhetta. Puolen litran taikinasta tuli sen verran iso, että tein myös Bostonkakun.

Hyvin maistui fuusiopullakin, kun ranskalaiset praliinit yhdistyvät suomalaiseen pullataikinaan briossin sijasta. Etuna sokerilla kuorrutetuissa manteleissa on se, että sokeri valuu pullan sisälläkin pehmeäksi täytteeksi ihan ilman voita eli viimeksimainittua ei sitten enää tarvitse lisätä.


Ihan tavallinen pullataikina 

0,5l täysmaitoa
2pss kuivahiivaa
ripaus suolaa
1rkl kardemummaa
2,5dl sokeria (tai ruokosokeria)
2 kananmunaa
14-16 vehnäjauhoja
200g voita huoneenlämmössä pehmenneenä

Kuumenna maito kättä lämpimämmäksi sillä kuivahiiva vaatii vähän kuumemman nesteen kuin tuorehiiva. Sekoita yleiskoneen kulhossa maito, sokeri, suola, kardemumma ja hiiva. Sekoittele hetki.

Lisää kananmunat ja sekoita ne nesteen joukkoon. Lisää jauhot vähitellen, koko ajan vaivaten ja vaivaa lopuksi joukkoon myös voi.

Anna nousta kaksinkertaiseksi leivinliinan alla.

Leivo (1) pikkupulliksi tai  (2) Boston-kakuksi (eli kauli levyksi, levitä täyte ja rullaa. Leikkaa korvapuusteiksi ja laita leikkauspinta ylöspäin väljästi leivinpaperilla vuorattuun vuokaan).

(1) Kohota pullia parisenkymmentä minuuttia leivinliinan alla. Voitele kananmunalla, ripottele päälle raesokeria, mantelirouhetta tai jauhettuja praliineja.
Paista pikkupullia 225 asteessa noin 10-15min.
Jäähdytä ja täytä kermavaahdolla ja hillolla ja/tai mantelimassalla.

(2) Kohota parisenkymmentä minuuttia leivinliinan alla. Voitele ja paista uunissa 180 asteessa n. 45-50min. Peitä loppuvaiheessa, jos pinta näyttää tummuvan liikaa. Jäähdytä.
Sekoita tomusokeria ja tilkka vettä tasaiseksi valuvaksi massaksi ja valuta pullakakun päälle. Ripottele pinnalle vielä lisää praliinijauhetta ja anna jähmettyä.

Jamiemaniaa ja multistaskingia maanantaibluesiin

Loma oli ja meni. Lievää maanantaibluesia päätin lievittää tekemällä etätöitä ja hyödyntämällä kahvitauot iltaruoan valmisteluun, vaikka ei tämän tekemisessä kyllä kauan nokka tuhissut...  suurimman osan iltapäivää tein ihan kiltisti töitä, mitä nyt vähän hyödynsin "multitaskingia"

Löysin ihan sattumalta CMoresta Jamie Oliverin viiden aineksen herkkuja. Kuten aina, ei Jamien reseptejä tarvitse seurata ihan kirjaimellisesti, mutta inspiraatiota niistä saa. Tällä kertaa lämmin tomaattisalaatti ja oliivit ovat ihan suoraan ohjelmasta, vaikka yrtti vaihtuikin basilikasta korianteriin. (Minä olen naapurin K-marketin kanssa epäsynkassa, sieltä ei koskaan löydy etsimiäni tuotteita, vaikka yleensä niitä on hyllyt täynnä, mutta siitä joskus myöhemmin)  

Noin muuten löytyi jääkaapista harissaa, jugurttia ja kanan rintafileitä ja muita aineksia Kaupasta lisäksi perunoita ja sillä mentiin.

Harissa-jugurttikanaa perunapedillä ja lämpimällä tomaattisalaatilla

Ihan ensimmäiseksi laitetaan kana jugurttiin marinoitumaan. Meillä oli Baba Ganoush -harissapurkki jääkaapissa. Yleisesti ottaen pidän kyseisen merkin tuotteista, mutta heidän harissassaan tuntuu minussa tulisuus liikaa maun kustannuksella. Jugurttiin sekoitettuna chili tasoittuu ja maustaa kanan juuri sopivasti.


2-3 dl jugurttia
2rkl harissaa
1rkl hunajaa
suolaa, pippuria 
loraus sitruunamehua 
4 kanan rintafilettä

Lounastauolla: Sekoita mausteet jugurttiin. Sekoita puolet kanafileiden kanssa ja jätä loput kastikkeeksi halukkaille perunoiden päälle. 

Kaffepaussilla pikavisiitti kauppaan naapuriin


10 isohkoa, jauhoista perunaa
pari sipulia
kourallinen valkosipulinkynsiä 
Pasta Rossa maustesekoitusta myllystä  
korianterin varret silputtuina (säästä lehdet myöhemmäksi)

Litran verran pieniä luumu(kirsikka)tomaatteja 
5cm pala chorizoa
korianteria 

Kourallinen kivettömiä oliiveja 

Iltapäivän viimeinen puhelinpalaveri, jossa tarvitsee vain kuunnella : Kuori perunat, pilko ja kuori sipulit ja irrotat valkosipulinkynnet. Laita uunivuokaan. Mausta "Pasta Rossa" maustesekoituksella (tai haluamillasi mausteilla). Lorauta joukkoon öljyä, ripottele silputut korianterinvarret ja sekoita. Asettele kanafileet perunoiden päälle.

Puolita kirsikkatomaatit ja hienonna chorizo.

Silppua oliivit pieneksi. Lorauta joukkoon hieman kiehuvaa vettä. Sekoita. Odota hetki ja lorauta sitten vielä joukkoon hieman oliiviöljyä.

Jätä kaikki odottamaan.


2rkl balsamicoetikkaa 
pippuria 
korianterinlehdet

Kun perhe kotiutuu ja ruoka-aikaan on on noin tunti : 
Lämmitä uuni 200 asteeseen ja laita vuoka uuniin noin 40min tai kunnes näyttää kypsältä.

Sekoita balsamicoetikkaa ja ripaus pippuria tomaatteihin.

Kun uuniaikaa on jäljellä noin 10min, laita hienonnettu chorizo kylmälle paistinpannulle ja kuumenna keskilämmöllä, kunnes pannulla on chorizoöljyä ja palat ovat hieman rapsakoituneet. Tähän mennessä uunissakin pitäisi olla valmista.

Kippaa tomaatit pannulle. Sekoita, jotta ne saavat chorizoa ylleen ja kuumentuvat ihan hiukan eli pyöräytä muutaman kerran ja sammuta sitten levy. Sekoita joukkoon korianterinlehdet.


Nosta kaikki tarjolle pöytään ja kutsu nälkäiset syömään. 

Arkistojen kätköistä : Pogne de St Genix ja helteiset rätinäsynttärit

Isäntä on jo useamman viikon pyytänyt Pognea, kun jouluna saatiin Ranskan-paketista noita praliinejakin. Mikäs siinä. Pistetään alkuun illemmalla, mutta ihan ekaksi piti etsiä resepti vanhan ruokablogin kätköistä...

Pogne on käytännössä ranskalainen pulla - tai yksi niistä alueittain tehtävistä perinneresepteistä, joka meillä on ajanut asiansa synttärikakkunakin ainakin kerran (se toinen alle kopioitu postaus) Onhan sitä keskellä talvea kiva vähän muistella kesähelteellä vietettyjä mökkisynttäreitä. 

Alunperin tämä on julkaistu  27.4.2014 

..

Ranska on briossien luvattu maa. Erilaisia versioita löytyy paikkakunnittain. Jotkut niistä ovat saaneet vankan klassikon aseman. Pogne on termi,jota käytetään usein Etelä-Ranskassa kuvaamaan briosseja ja Pogne St Genix on yksi noita toistuvasti vastaan tulevia erikoisherkkuja, erityisesti kaakkois-Ranskan suunnalla. Tämän briossin erityispiirre on sisältä löytyvä vaaleanpunainen yllätys.

Pralines roses eli vaaleanpunaiset praliinit ovat värjätyllä sokerilla kuorrutettuja manteleita. Niitä on perinteisesti valmistettu Lyonin alueella ja niitä käytetään erityisesti juuri näihin briosseihin tai piirakoihin. Sellaisenaan ne ovat vähän turhan kovia hampaille.

Sain kälyltäni kaksi isoa vaaleanpunaista pussillista. Niitä kelpaa käyttää reseptejä kokeillessa. Tässä Pogne St Genix suomalaisena versiona. Näyttää aika samanlaiselta kuin tämä reissulla nautittu paikallinen pogne, vai mitä ? Makukin oli kohdallaan. Appelsiininkukkavedestä tulee ihana säväys leivonnaisiin.

Tältä näytti leipomon tuotos Ranskassa 

Sisältä löytyi ihanaa praliinia!

Olen siis ihan tyytyväinen lopputulokseen muuten, mutta muotoilua pitää vielä hioa. Vaaleanpunaista saisi olla vähän tasaisemmin briossin sisällä ja nyt sisälle jäi kummallinen ontto kolo, jot ei ainakaan samassamäärin huomaa tuosta leipomon tuotoksesta...

Valmistusaika pognella on aika pitkä, mutta suurin osa siitä kuluu taikinan nousemisen tai tekeytymisen odottamiseen. Leipurin kannalta tämä ei ole ollenkaan työläs resepti.

Pogne St Genix

1 vajaa pussi kuivahiivaa
2rkl maitoa
170g kirkastettua voita
3 kananmunaa
20g sokeria
350g vehnäjauhoja
ripaus suolaa
korkillinen appelsiininkukkavettä
200g vaaleanpunaisia praliineja
raesokeria

Edellisenä iltana : 
Sekoita hiiva maitoon. Sulata vajaat 200g voita kattilassa ja valuta kirkas voi maitoon. Jätä vaalea massa kattilan pohjalle.
Sekoita kananmunat yksitellen joukkoon, jokaisen jälkeen hyvin vatkaten.
Sekoita erillisessä kulhossa sokeri, suola ja jauhot. Kaada taikinaan ja vaivaa, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Yleiskoneella siihen ei mennyt montaa minuuttia. Sekoita joukkoon vielä pieni korkillinen appelsiininkukkavettä (jos haluat).

Seuraavana aamuna :
Ota taikina jääkaapista ja kauli se jauhotetulla alustalla levyksi. Taita puoliksi ja sitten vielä puoliksi. Kauli uudelleen ja taittele. Tee sama vielä kolmannen kerran. Kauli vielä leveäksi ja ripottele neliön reunoille praliineja. Kääri taikina sisällepäin ja muotoile palloksi. Laita leivinpaperilla vuorattuun vuokaan nousemaan avoin puoli alaspäin.
Tämä muotoiluhomma oli minulle vähän arvausta, mutta tällä tavalla toimi ihan hyvin ja praliinit olivat mukavasti jakautuneina briossin sisällä. Vuokana minulla oli pieni irtopohjainen kakkuvuoka (16cm halkaisija). Se oli ehkä hieman liian pieni, mutta ainakin briossi kohosi komeasti korkeaksi.

Nostata pognea pari tuntia. Voitele pinta kananmunalla ja ripottele päälle vielä vähän praliineja ja raesokeria. Voit myös tehdä pintaan haluamasi koristeviillot.

Paista 160 asteessa noin 30min. Jäähdytä.




Mökkisynttärit rätinäkynttilöillä... julkaistu 4.8.2014 

Synttärilounas kuitattiin tällä kertaa kievarin buffetilla, mutta toki sitä piti kymppisankarin päästä sentään kynttilänsä puhaltamaan. Olikin varsinaiset kynttilät. Sankari pysyi uskollisena tyylilleen ja halusi vähän hauskuuttaa vieraitaan (ja pelotella mummia). Siksi kynttilöiksi valikoituivat "rätinäkynttilät", jotka eivät parista puhalluksesta sammu, vaan syttyvät kipinöiden kera uudelleen...

Kepponen oli suuri menestys. Yleisö ulvoi naurusta sankarin puhkuessa ja puhaltaessa kynttilöitään kerta toisensa jälkeen. Mummi kauhisteli kipinöitä mummien normaalitapaan ja äiti kiikutti vesikipon kakun viereen, jotta kynttilät saatiin sentään sammumaan ennen kuin Pognensokerit kärähtivät ja synttärisankari muuttui tomaattia punaisemmaksi puhaltamisesta ja nauramisesta. Näitä kynttilöitä taidetaan meillä nähdä vielä uudelleen.

Perinteistä synttärikakkua ei tänä(kään) vuonna elokuun synttäreillä tarjoiltu. Tällä helteellä olisivat kermat ja kuorrutukset valuneet kakun päältä pöydälle ennen ensimmäisten kahvikuppien kaatamista. Pogne ajoi asiansa ja kermaisesta makeudesta vastasivat fudge-palat vadelmilla, mustikoilla ja kermavaahdolla (erillisestä kulhosta) höystettyinä.

Lisäksi vielä kummitädin ihania espanjalaisia mantelikeksejä ja taas saatiin yhdet sukusynttärit muistojen albumiin. Vielä pitäisi jossain kohtaa selvitä kaverisynttäreistä, mutta niitä juhlitaan sitten vasta koulun alettua ja kavereidenkin kotiuduttua taas kaupunkiin.

KIITOKSET KAIKILLE VIERAILLE!