Jospa sitten kirjoittaisi vaikka ruoasta

No, niin... Kun lukujumi tai lukuzappaus vaivaavat, niin ainahan sitä voi kirjoittaa ruoasta. Kun kerran blogin aihemaailmaakin on tarkoitus laajentaa... Eikös niin?

Ei se nyt kuitenkaan ihan niin helppoa ole. Pitää ruoankin kohdalla löytää se näkökulma tai kiinnostava kiemura, joka saa lukijatkin etenemään otsikkoa pidemmälle. Koukun löytäminen ei ole ihan helppoa, vaikka vaihtoehtoja on todella monia.

Ensinnäkin, voi vaikka panostaa kuviin, mikä nyt ei välttämättä ole ehkä minulla se omin alue. Pitäisi edelleen opetella ne kameran asetukset. Tilanne on ihan toinen kuin vaikka Lumo Lifestyle-blogissa, jossa kuvat ovat aina tiptop samoin kuin Liemessä-blogissa tai Jotain maukasta -blogissa.

Lisäksi voi panostaa houkutteleviin resepteihin (eikä kuvissakaan ole näissä mitään vikaa). Beach House Kitchen  ja Kulinaari ovat saaneet aikaiseksi useammankin himotuksen, josta ei ole päässyt eroon kuin pistämällä Copycatin hommiin. Sama koskee mm. Saaran lautasella - blogia. ja tietysti monia muitakin.


Tänään on perjantai - hauskaa perjantaita!

Minä olen jo kotitoimistolla, mikä tarkoittaa edessä olevan vielä useamman puhelinpalaverin ennen viikonloppua. Ruoasta ei tänään(kään) ole vielä mitään tietoa, mutta jotain sellaista helppoa ja maukasta ja mielellään värikästä tekisi mieli.

 Siis jotain sellaista kuin alkuviikosta syömämme veriappelsiini-kanavuoka. Se kun syntyy kerralla uunissa, eikä edes vie kamalasti aikaa.

Veriappelsiini-kanavuoka

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Pilko perunoita haluamasi määrä. Leikkele haluamasi määrä broilerin rintafileitä n. 4-5 palaan. Valuva päälle vähän oliiviöljyä. Laita ne uunivuokaan ja sekoittele joukkoon reilu ripottelu sitä miedompaa savupaprikajauhetta sekä vähän pippuria myllystä.

Joukoon voi vielä siivuttaa punasipulia ja laittaa vaikka edellisen päivän salaatista jääneet kirsikkatomaatit...

"Nylje" veriappelsiineja ja siivuta niin monta, että suurin piirtein perunat ja broileri peittyvät. Valuta päälle vielä oliiviöljyä ja lykkää uuniin puoleksi tunniksi.

Kun broileri ja perunat ovat kypsät, ripottele päälle vielä suolaa, fetaa ja persiljaa. Nosta heti tarjolle.

Kaveriksi voi tarjota vaikka raikasta salaattia, ja muunnoksen voi tehdä lisäämällä perunan kaveriksi porkkanaa tai palsternakkaa.

Tämä ja sen muunnelmat kuuluvat meillä arkiruokien vakioihin.

Edit: Pojat huomauttivat, että heidän suosikkiversiossaan on vielä pepperoni-makkaran siivuja silputtuna. Eli ne vain leikellään palasiksi ja ripotellaan vuokaan noin 5min ennen uunista ottamista. 

Arkiruokaa espanjalaisittain - Perunamunakas

Resepti ajalta juuri ennen tietokonepimentoa... On tämä nykyinen pilvimaailma sitten ihana juttu. Varmuuskopiot löytyy melkein kaikesta, eikä koneen rikkoutuminen tällä kertaa aiheuttanut paniikkia vaikkakin mieliharmia ja ajanhukkaa sitten senkin edestä.

Asiaan eli reseptiin. Tämä perunatortilla saa vaikutteensa Espanjan suunnalta. Siellä olen kuullut perunatortillaan paloja tarjottavan osana tapas-valikoimaa. Meillä kelpasi ihan arki-illan päivällisruokana.

Helppoa, suht' nopeaa, edullista ja tietenkin herkullista arkiruokaa saa, kun ensin kuullottaa 1 silputun punasipulin oliiviöljyssä ja sekoittaa sitten sekaan siivuttuja raakoja perunoita (5 keskikokoista meni meillä). Perunoiden annetaan ruskistua pinnaltaan ja kypsyä melkein pehmeiksi. Suolataan, pippuroidaan ja lisätään muutenkin mausteita (esim. piment d'espelette).

Sitten sekaan laitetaan silputtua palvikinkkua ( tai jotain muuta jääkaapissa käyttöä odottavaa leikkelettä) ja pari siivutettua valkosipulinkynttä. Sekoitellaan hetki ja annetaan pannun odottaa, kun vatkataan kevyesti sekaisin 4-5 kananmunaa. Valutetaan kananmuna tasaisesti perunaseoksen päälle ja annetaan puoliksi hyytyä keskilämmöllä. Raastetaan lopuksi pinnalle jotain hyvää juustoa ja pistetään pannu 180 asteiseen uuniin, kunnes juusto on sulanut ja munakas kypsä.

Tarjoillaan raikkaan salaatin ja väkevän vinegretten kera.

Perunoita kuorimassa

Kun kerran noita kuorimaveitsiä (olettehan jo vastanneet sivupalkin kyselyyn ?) tuli tuossa ihmeteltyä, niin tottahan niitä pitää vähän ihan käytännössäkin käyttää. Peruna on monipuolinen herkku eikä kovin kalliskaan, joten kuorimaveitsi on kannattava investointi noin arki-iltojen pikaruokia silmällä pitäen.

Yksi meillä kovasti tykätyistä herkuista on ranskalaista alkuperää oleva crique. Paljon helpommaksi ei resepti mene, varsinkin jos paistaa yhtenä isona pannullisena, kuten meillä tehtiin.

Käytännössähän tässä vaan kuoritaan ja raastetaan perunoita, mielellään sellaista vähän jauhoista lajiketta. Maustetaan halutulla tavalla (ei kuitenkaan suolalla, ettei vesity pannulla). Puristetaan raasteesta liiat vedet pois ja levitetään lätyksi pannulle öljyn ja voin sulatettuun sekoitukseen. Annetaan ruskistua, käännetään vaikka kantta tai lautasta apuna käyttäen ja ruskistetaan toinenkin puoli. Lopuksi päälle hitunen suolaa - maun mukaan.

Siihen mennessä, kun molemmat puolet ovat ruskistuneet on keskellä ihanan pehmeä kypsä perunamössö ja crique on valmista tarjolle. Koko operaatioon ei pitäisi mennä puolta tuntia kauempaa. Seuraksi sitten jotain salaatin tapaista - meillä syötiin omatekoista coleslawta.