(Ruoka)päiväkirja: Köyhän miehen lakkahillo ja uusi porkkanakakku

Enpä ole lukenut, blogannut, enkä pahemmin kokannutkaan kuin pakolliset. Pitkästä pitkästä aikaa tuli sellainen olo, että voisi leipoa ja mieli teki kokeilla vanhasta Glorian ruoka ja viini -lehdestä (2013) bongaamaani porkkanakakkua. 

Alunperin resepti houkutteli koristeena olevien inkivääri-porkkanasuikaleiden kokeiluun, mutta totesin niiden olevan tämänkertaiselle, kolmasosaltaan yli 80v. koeyleisölle ehkä vähän turhankin erikoisia. Tosin täytyy myöntää, että suvun vanhimmat ovat osoittautuneet vanhetessaan enemminkin kokeilunhaluiseksi ruoan suhteen. Hesekin on nykyään ihan lempparia, vaikka meidän lapsuudessamme sitä koitettiin lähinnä vältellä. Niin se maku muuttuu. 

Lehtiä käyn taas läpi epätoivoisessa yrityksessä saada pinot alenemaan siirtelykelpoisiksi ennen kylppäriremonttien alkua. Vaikka mielestäni olen kerännyt poisvietävää jo hurjia pinoja, eivät lehtikasat alene ollenkaan. Sarkaa riitää, joten pitää toivoa leipomisinnostuksen jatkuvan. 

Lopulta kakusta tuli sekoitus uutta ja vanhaa. Itse kakku pekaanipähkinöineen on lehdestä. Kuorrute on vanha tuttu Humminbird Bakeryn tuorejuustokuorrute. Se on mielestäni paras. Hilloakaan ei tarvinnut ruveta tekemään, sillä jääkaapista löytyi mummin omaa "köyhän miehen lakkahilloa". Tiedättekö, mitä se on ? 

Jos ei löydä lakkoja tai ole varaa niitä ostaa, niin samanlaista siementuntumaa ja väriä saa sekoittamalla karviaismarjoja ja porkkanoita. Mikäs sen sopivampaa porkkanakakun täytteeksi? 

Ilmeisesti karviaisia on ollut tarjolla lakkoja halvempaan hintaan (ainakin näin etelässä) - noin kutsumanimestä päätellen. Siemeniä löytyy, mutta lakkoja maltillisemmin ja maku on minusta raikkaampi ja kirpsakampi. Minä taidan tähän hilloon kääntyä hinnasta riippumatta muutenkin mieluummin kuin lakkojen puoleen. En tiedä, mitä ohjetta mummi käyttää, mutta tällainen löytyy Martoilta. 

Kakku nyt kuitenkin pakattiin tupperin kulhoon nurinperin (ihan paras kakkukupu) ja siinä se kulki kätevästi kylmäkassissa Turkuun. Kelpasi juhlistaa yksiä synttäreitä ja kahta uutta opiskelupaikan saanutta. 

Kuva on tietysti sellainen blogien alkuaikojen kotikutoinen räpsäys, kun ei muuta ehtinyt, mutta ainakin pistän nyt kakkureseptin talteen. 

Porkkanakakku II

500g porkkanoita
2dl (100g) pekaanipähkinöitä 
6dl erikoisvehnäjauhoja
1,5tl kardemummaa
1,5tl kanelia
1tl inkivääriä 
0,5tl muskottia (jota tosin ei meiltä löytynyt tällä kertaa) 
2tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
3 kananmunaa
1,5dl ruokosokeria
1dl maitoa
2,5dl rypsiöljyä 

Valmistele vuoka /vuoat eli voitele ja jauhota, tai laita kahteen 20cm silikonivuokaan leivinpaperi pohjalle. Pane uuni lämpiämään 175 asteeseen. 

Raasta porkkanat hienoksi.

Levitä pähkinät leivinpaperilla vuoratulle vuoalle ja paahda niitä uunin ylätasolla noin 5min. Ole tarkkana ja ota ulos heti kun tuoksu tuntuu. Menevät yli todella nopeasti - kokemusta on.  Jäähdytä ja rouhi. 

Sekoita kuivat aineet. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää loput ainekset muutamassa erässä kevyesti sekoittaen. 

Kaada vuokiin ja paista 35-40min. Tarkista tikkutestillä. (Iso vuoka 23cm olisi ohjeen mukaan uunissa noin 1t10min) 

Anna jäähtyä ennen täyttämistä. 

Leikkaa niin moneen kerrokseen kuin haluat. Minä en vaivautunut. 

Kuorrutukset ja muut tilpehöörit

Täytä kakku hillolla ja tuorejuustokuorrutuksella vaikka jo edellisenä päivänä. Kuorrutusta suositellaan samalle päivälle, mutta minä vetäisin kaiken muun paitsi vadelmat valmiiksi jo edellisenä iltana. Tästä määrästä jäi aika paljon yli, kun en tosiaan leikannut useampia välejä ja muutenkin yritin "keventää" hieman sokerin ja rasvan määrää kokonaisuudessa. 

Hummingbird Bakeryn kirjasta bongasin aikoinaan tuorejuustokuorrutuksen, joka vaan on juuri sopivan tymäkkää, ei liian rasvaista tai makeaa. 

600g tomusokeria
100g voita  (huoneenlämpöinen) 
250g maustamatonta tuorejuustoa (kylmä) 

Sekoita tomusokeri ja voi yleiskoneessa (tai käsivatkaimella) tasaiseksi muruksi. Kaada sekaan tuorejuusto ja vatkaa voimalla ainakin 5 minuuttia, kunnes lopputuloksena on ihanan kuohkea ja pehmeä kuorrutus. Varo kuitenkin liian pitkää vatkausta, ettei kuorrute lämpiä liikaa ja muutu juoksevaksi. 

Bonuksena vielä 

Muistiin ne porkkananauhat, jos vaikka joskus innostuisi 

600g porkkanaa
7cm pala inkivääriä 
7dl sokeria
5dl vettä 
2 tähtianista
3 kanelitankoa
3 luomuappelsiinin kuoret
2 luomusitruunan kuoret

Vuole porkkanat nauhoiksi. 

Mittaa 3 dl sokeria ja vesi kattilaan. Kiehauta. Lisää mausteet ja porkkanat ja anna kiehua miedolla lämmöllä 15min. 

Valuta porkkanat ja säästä 2 dl lientä. Pane porkkanat ja mausteet kannelliseen purkkiin. 

Mittaa loput 4dl sokeria laakeaan kasariin. Paahda sokeri keskilämmöllä kullanruskeaksi ja sekoita vasta kun pohjakerros on ruskistunut ja tasaista. Sekoita 2 dl maustelientä tilkka kerrallaan sokerin joukkoon pikku hiljaa. Kaada porkkanoiden päälle ja kääntele tasaiseksi. Anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin maustumaan seuraavaan päivään. 

Tarkan markan kokille - maukasta ja helppoa uunivuokaa kaurasuurimoilla

Paljaita ovat puut vielä 

Kuvassa tosin on satoa tämän aamun kävelyltä. Tämänkertainen ruokakuva nimittäin ei ole sen paremmin asettelulta, stailaukselta, valolta kuin miltään muultakaan kantilta ollenkaan kaunis. Oli vaan ihan pakko laittaa teillekin tiedoksi viimeisin villitykseni - tai no, eihän se ole mikään villitys vaan oikein kunnon ruokaa.

Mutta ensin on ihan pakko hehkuttaa, että tänä aamuna oli ilmassa ensimmäisen kerran kevään tuntua. Alkuviikosta sain viimein ostettua itselleni uudet tossut, joiden pitäisi pitää vettä ja paksumman materiaalin vähän vielä lämmittää kelirikkoajan yli. Ei mitään tekosyitä kävelyjen välttelyyn, varsinkin kun aurinko paistoi.

Tosiasiassahan varsinainen kelirikko on jo ohi ja meri vapautunut jäästä, mutta kävelypoluilla on vielä lätäkköä jos jonkinlaista (ja jonkinsyvyistä), loskasta puhumattakaan.  Kovin lämminkään ei vielä ole, mutta ulos pitää mennä. Joutsenetkin ovat palanneet. Odottivat mokomat minun pistävän puhelimen kiinni ja taskuun ennen upeaa ylilentoaan. Olisivat silloin tulleet, kun tuossa kuvailin.

Ai niin, se resepti. Se on vähän niin kuin nuo kuvan puut. Ei oikein minkään näköinen, mutta täynnä lupausta. Kuten lehdet vielä tulevat, lunasti tämä kauravuokakin odotukset. Maku oli kertakaikkisen herkullinen.  Kuva on kamala. Minun ei pitänyt sitä edes ottaa, kunhan räpsäisin, mutta sitten jälkikäteen (ja seuraavan päivän tähdeherkuttelun päätteeksi) totesin, että pakkohan tästä on blogiiin kertoa.

Maun lisäksi tämä on nimittäin edullista ja ravitsevaa. Vähän tiukemmallakin budjetilla ruokkii perheen helposti.
Ihan ilman noita tofujakin, jotka tuohon läväytin päälle, kun pöydästä loppuivat pannualuset.

Arvaisitko suoralta kädeltä, mitä sisältää ?

Kaura-kasvisvuoka 
(6 annosta)

6 kourallista kokonaisia kaurasuurimoita
4 porkkanaa kuutioina
sama määrä myskikurpitsaa
3 isoa sipulia
pasta rossa -maustesekoitusta
pippuria, ripaus suolaa  maun mukaan
(1,5dl valkoviiniä)
kasvisliemikuutio ja kehuvaa vettä

Kirsikkatomaatteja
loraus balsamico-etikkaa

Ja mausteita ja kasviksiahan voi sitten säätää ihan oman maun mukaan. 

Leikkaa siis kasvikset samankokoisiksi pieniksi kuutioiksi. Lorauta uunivuoan pohjalle hitusen öljyä ja levitä reunoillekin (ei täysin välttämätöntä, mutta ehkä se auttaa tiskiin...). Kaada kasviset vuokaan. Sekoita joukkoon kaurasuurimoit ja mausteita.

Meillä oli jääkaapissa pienestä valkoviinipullosta noin puolet (oli avattu jotain toista ruokaa varten). Lorautin sen pohjalle ja sitten kaadoin päälle kasvislientä (fondista) niin paljon, että ainekset peittyivät ja sormen verran nousi vesiraja niiden yläpuolelle.

Sitten vaan vuoka uuniin muhimaan 175 asteeseen 30-45min. Kannattaa vähän vahtia, ettei liikaa kuivu. Vuoka on valmista, kun suurimot ovat pehmeitä ja kypsiä.

Ota vuoka uunista ja lorauta joukkoon balsamico-etikkaa. Sekoita. Nosta pinnalle puolitettuja pieniä kirsikkatomaatteja ja laita uuniin vielä vartiksi.

Seuraksi voi tarjota tietysti vaikka kanaa tai tofua, mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole.


Tarkan markan kokille 

Ihan sika hyvää - eikä tosiaankaan riko budjettia sillä kaurasuurimopussi (alle 4€) kestää ikuisuuden eivätkä tomaatit, sipuli ja kurpitsa ole sieltä kalleimmasta päästä.

Ostoslista (ilman sitä viiniä) näyttäisi suoraan tältä (hinnat S-ryhmän foodie palvelusta)

Kaurasuurimot 1,5kg	3,84 €
porkkanapussi 500g	0,89 €
myskikurpitsa 1kg (käytin 1/4)	2,15 €
sipuli (3 kpl keskikoko)	0,56 €
pasta rossa maustemylly	4,35 €
pippuri, suola (oletan, että löytyy - ei lasketa tällä kertaa erikseen)
Kasvisliemifondikuutiot (4kpl)	1,45 €
kirsikkatomaatit (250g)	1,19 €
balsamico de Modena 2,5dl	5,85 €
Koko summa	20,28 €
per nuppi (6)	3,38 €

Viini ei tosiaan ole pakollinen. Mausteet ja etikka tietysti maksavat jonkin verran, mutta nekin kestävät kauan ja ilahduttavat aterioissa moneen kertaan.

Kaurasuurimot ovat ihania myös keitoissa. Talveen sopivaa tomaattista keittoa kaurasuurimoilla höystettynä on meillä tehty kerran jos toisenkin. 

Kuukauden keittokirjana Halparuokakirja ja kultaista soppaa

Tänään syötiin keittoa, joka ohjeen mukaan on "nestemäistä kultaa"- Väriltään piristävän keltainen keitto toi iloa harmaan päivän iltaan. Varsinkin, kun se kelpasi muksuille.

Matikkaintoisen ja lievästi keittokammoisen kuopuksen kanssa tosin jouduttiin menemään laskuharjoituksen kautta.

"Ottaisitko kolme lusikallista?" 
"Yksi.... kaksi.... kolme...." 
"Mitäs tulee, jos lisätään vielä kolme?" 
"No, kuusi!" 
"Oletko varma?" 
"Neljä... viisi.... kuusi!"
"Entäs sitten, jos...?"
"Ei enää, riitti (pieni tauko) - vaikka oli se parempaa kuin luulin"  
Ei huono tulos ollenkaan...

Eikä tuo soppa myöskään nostanut pihistelyviikon budjettia kattoon, sillä mikäpä sopisi  paremmin tämän kuukauden keittokirjaksi kuin Halparuokakirja?


Natalia Tomatsova & Alisa Wilska : Halparuokakirja 
Luettavaksi ja kokattavaksi kustantajalta

Halparuokakirja kiinnosti minua jo ennen kuin olin edes päättänyt uuden pihistely-laskennan aloittamisesta. Olen nimittäin aina ollut sitä mieltä, että hyvää ruokaa voi syödä myös edullisesti. Budjetin pienuus ei ole minkäänlainen syy antaa periksi ja siirtyä eineksiin - sitä paitsi, einekset tulevat loppupeleissä myös kalliimmiksi.

Toki ruokaan saa menemään rahaa ihan rajattomasti, jos niin haluaa. Mutta yhdistelemällä halvempia aineksia vaikka yhteen (tässä kohtaa Chorizoon) hieman hintavampaan, saa maukasta sapuskaa vaikka vieraille tarjottavaksi, Eikä kukaan tajuaisi, miten pienellä budjetilla herkut oikeasti valmistettiin.

Halparuokakirja on kahden bloggaajaystävyksen kokoelma reseptejä, joiden kohdalla nuppikohtainen annoshinta pyörii kolmen euron paikkeilla. Koko kirja kokattiin kuulemma alle 400 eurolla ja se tarkoittaa 47 reseptiä vähintään kahdelle syöjälle. Ei ihan huono saavutus.

Alhainen budjetti tarkoittaa tässä kirjassa kohtuullisen pituisia aineslistoja, markettiaineksia, säilykkeitä, pientä vaivannäköä ja malttia suunnitella hieman ruokalistaa ajatellen myös hävikinestoa eli purkkien ja pakettien loppuunkäyttämistä. Ei kuulosta yhtään huonolta tavalta laittaa ruokaa, vai mitä?

Reseptien joukossa on monia, jotka houkuttelevat kokeilemaan, Meillä nyt aloitettiin tuolla keitolla, mutta muitakin varmasti tullaan tekemään, Ei tämä ehkä varsinaisesti juhlaruoalta meidän huushollissamme näytä, mutta arki-iltojen vatsantäytettä saadaan vallan mukavasti. Sitä paitsi, kun viikolla pihistää, voi viikonloppuna pistää ranttaliksi... tai jotain sinnepäin.

Mitä ilmeisemmin pienen budjetin kokkaus ei tarkoita tylsää elämää. Ostaisin tämän kirjan vaikka kokkaavalle opiskelijalle, tai pientä piristystä kaipaavalle kotiäidille. Kirjassa on rentoutta ja modernia asennetta, joka vetoaa varmasti trenditietoisiin. Näin täti-ihmistä muutamat kuvat vähän tuppasivat hymyilyttämään (hyvässä mielessä!) eikä grillikioskin yövälttelyohjeistus oikein ehkä tuntunut omaan elämäntapaan tarpeelliselta, mutta sehän ei tietysti tarkoita, etteivätkö reseptit voisi olla silti käyttökelpoisia. Meillä vaan niitä syödään muksujen mättöiltana tai kun tekee mieli jotain pikaruoan tapaista.

Kirjaa on hauska lukea, sillä jokaisella reseptillä on kaverinaan pieni selitys (tai suositus) ja muutenkin tekstiä riittää. Kuvat ovat raikkaita ja joukossa on monia hauskoja otoksia. Niin, ja reseptit vaikuttavat toimivilta. Ainakin pakastemaissista, porkkanoista ja kikherneistä kasvisliemeen keitetty ja jugurtilla höystetty soppa oli oikein maukasta, puhumattakaan tietysti noista pannulla rapsakoiksi paistetuisa chorizosattumista. Suosittelen.

p.s. tästä kirjasta löytyy se kuuluisa "Panopastakin"... 

Niin, ja pihistelykuukauden ensimmäisen viikon onnistumisesta voi lukea täältä. 

Pihvinvenytystä - eli miten kahdesta riittää viidelle

Liha on kallista, ekologisesti arveluttavaa ja sen syöntiä pitäisi vähentää. Totta, silti ainakin minun tekee välillä mieli oikein kunnon pihviä. Kompromissina olemme vähentäneet radikaalisti kerralla syötävän lihan määrää. Esimerkiksi tässä ateriassa saisi vanhalla pihvimetodilla hyvinkin menemään neljä isoa marmorifilepihviä kahden aikuisen, kahden koululaisen ja yhden taniaisen kokoonpanolla, mutta  yhtä hyvää perusneuvoa noudattamalla selvitään kahdella pihvillä ja ruokaa jää vielä seuraavan päivän lounaaksikin.

Mikä se ihmeneuvo sitten on ? Oikeastaan niitä on kaksi.

1) Leikkaa pihvi palasiksi ennen tarjoilua        

2) Älä unohda maukkaita ja runsaita lisukkeita

Paloiksi leikattu pihvi näyttää runsaammalta, eikä yhtä syöjää kohden kulu ollenkaan samaa määrää kuin kokonaisia pihvejä tarjottaessa. Kukkaro kiittää ja omatunto vaimenee.

Tällä kertaa pöydässä tarjottiin siis kaksi marmorifilepihviä (suht kookkaita, myönnetään), jotka oli yksinkertaisesti paistettu pannulla öljyn ja voin sekoituksessa, suolattu ja pippuroitu ja sitten seisotettu vielä 10min pannussa kannen alla ennen siivuiksi leikkaamista. Vähän pääsivät ylikypsäksi, mutta olkaa te sitten tarkempia. Vielä olivat ihanan mehukkaita.

Seuraksi keitettiin riisiä ja sille itämaissävyinen kastike eli :

Leikattiin 2 punasipulia suikaleiksi, samoin kuin kaksi isoa porkkanaa. Siivutettiin kaksi yksikyntistä valkosipulia, puolikas keltainen paprika ja puolikas punainen paprika. Leikattiin vielä pari kourallista "petit pois mangetout" eli kokonaisina syötäviä herneenpalkoja ohuiksi siivuiksi ja paahdettiin pari kourallista cashew-pähkinöitä. 

Sitten laitettiin sipulit kuullottumaan öljyyn pannulle. Muutaman minuutin kuluttua lisättiin porkkanat ja sekoiteltiin taas muutama minuutti lisää. Sitten sekaan paiskattiin paprikat ja valkosipuli. Vähän näytti kuivalta, joten joukkoon lorautettiin vielä hiukan vettä ja odoteltiin taas muutama minuutti.

Sitten kaadettiin joukkoon kunnon loraukset osterikastiketta ja limemehua ja ripoteltiin pinnalle hiukan ruskeaa sokeria. Taas sekoiteltiin heti ennen kuin lisättiin vielä herneenpalot. Sekoiteltiin taas vähän lisää ja odoteltiin muutama minuutti. Maisteltiin ja lisättiin vähän osterikastiketta, mutta tehkää te sitten oman makunne mukaan.

Kun porkkanoissa on vielä hyvä purutuntuma ja vihreät vihreitä, ripoteltiin päälle cashew-pähkinät ja lihasiivut ja kannettiin komeus riisikattilan kera pöytään.

Vaatteidenostolakko, lehtienostolakko, kirjojen... no ei nyt sentään liioitella

Minä en pahemmin ole ostanut vaatteita viimeisen vuoden aikana ja luettuani Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi-kirjan olen ollut saamattomuuteeni vaateostosrintamalla oikein tyytyväinen. Lehtien, siis nimenomaan ruokalehtien, ostolakkoon taas on kannustanut jo kuopusta reippaasti korkeammalle ylettyvä pino vanhempia ostoksia. Kirjat... no, kyse on kirjoista. Niiden suhteen minun on turha kai edes yrittää.

Ruokalehtien ostolakon on tarkoitus kestää, kunnes nykyinen lehtipino on pienentynyt puoleen. Tämä tarkoittaa suuremman luokan karsintaa, joka taas vaatii tuntien lehtiselailua ja kivistävin sydämin tehtyjä päätöksiä. "Mutta kun tuokin resepti olisi houkutteleva, ja tuotakin pitäisi kokeilla..."

Vanhoista lehdistä myös löytyy oikeasti inspiroivia ohjeita. Niin kuin nyt esimerkiksi Glorian ruoka ja viini-lehden numerosta 7/2011 bongatut porkkana-cashewpihvit. Tosin lopputulos ei ollut ihan niin auvoinen kuin alkuinnostuksesta olisi voinut kuvitella. Maussa ei ollut mitään vikaa. Itse asiassa porkkanapihvit olivat superherkullisia. Haasteeksi osoittautui läpysköjen paistaminen yhtä kauniiksi kuin lehden kuvassa. Minulla ne tuppasivat hajoamaan. Lettupannu oli ihan katastrofi, keraamisella pannulla saatiin jotain sinnepäin... Tärkein asia oli kuitenkin kohdallaan, eli tarjoilulautasen nopea tyhjeneminen nälkäisen perheen toimesta. Ulkonäkö on siinä ihan toisarvoinen juttu.

Porkkana-cashewpihvit

3 isoa porkkanaa
1dl cashew-pähkinöitä
2rkl appelsiinimehua
2 kananmunaa
1rkl oliiviöljyä
2dl basilikaa, minttua ja korianteria hienonnettuna (tuoreita)
2tl hunajaa
1tl suolaa
1tl jauhettua juustokuminaa (ohjeessa luki myös lisäksi jauhettua korianteria, mutta sitä ei meiltä löytynyt)
3-4 rkl vehnäjauhoja

Laita pähkinät appelsiinimehuun likoamaan 10minuutiksi. Kuori ja raasta porkkanat.

Sekoita ainekset tehosekoittimsessa terän kanssa tasaiseksi taikinaksi. Jos koet sen liian löysäksi, sekoita joukkoon vielä hiukan jauhoja. (Minä mietin, että yksi lisämunakin voisi auttaa taikinaa pysymään koossa).

Kuumenna nokare voita ja oliiviöljyä pannussa. Lisää 3rkl verran taikinaa ja taputtele lätyksi. Anna kypsyä 3min per puoli. Tosin meillä kävi säännöllisesti niin, että ensimmäinen puoli paistui sen 3 minuuttia ja toinen sitten huomattavasti vähemmän. Hyvää oli silti.

Ja sitten lähti lehti kiertoon... vai oliko siinä sittenkin vielä se yksi resepti...?

Pääsiäisen porkkanaspiraali

Kinuskikissan kirjassa oli porkkanaleipää kierteenä. Kun pääsiäisviikonloppuna sitten huomattiin, että leipä olikin melkein loppu ja kaupat kiinni, päätin tehdä oman versioni. Tämä ei siis ole ihan samanlainen, mutta hyvää kyllä näinkin.

Spiraalin kierrettyäni leikkasin veitsellä paloja melkein irti toisistaan ennen loppukohotusta. Näin saimme mukavasti taitettua palat irti kypsästä leivästä.

Pääsiäisen porkkanaspiraali

2 porkkanaa raastettuna
5dl piimää
2pss kuivahiivaa
1rkl suolaa
2rkl siirappia
6dl jyväisiä sämpyläjauhoja
2dl suirleipäainesta
2-3dl hiivaleipäjauhoja
2,5dl ohraryynejä

Voiteluun : 1muna

Lämmitä hiiva kattilassa vähän kädenlämpöistä kuumemmaksi. Sekoita kulhossa porkkanaraaste ja piimä, lisää hiiva. Lisää joukkoon suola, siirappi ja ohraryynit. Vaivaa jauhot taikinaan vähitellen.

Jätä taikina kohoamaan peitettynä noin tunniksi. Leivo pitkulaksi ja kierrä spiraaliksi leivinpaperin päälle. Paina veitsellä palojen välit melkein pohjaan saakka. Anna nousta vielä 20min ja voitele lopuksi kevyesti vatkatulla munalla. Paista 175 asteessa 20-30min.

Voit tehdä myös kaksi pienempää leipää tai valmiiksi sämpylöinä.

Herkkupitaa falafeleilla - helpompaa kuin luulisi

No, nyt oli kyllä herkkujen herkkua. Tehtiin ensimmäistä kertaa falafeleja itse, tungettiin ne omatekemiin pitaleipiin ja lisättiin joukkoon useampaa kotitekoista kastiketta.

Kuulostaako työläältä ?

Ei muuten ollut yhtään niin aikaavievää kuin voisi kuvitella. Onhan tuossa jonkun verran väkertämistä, mutta uskotteko, että aloimme viimeisen rykäyksen kuudelta ja vähän seitsemän jälkeen oli ruoka valmiina ja pöytä notkui runsaana ?

Aiemmin iltapäivällä oli tehty : 
munakoiso-kastike (uunissa paahdettujen munakoisojen sisus sekoitetaan jugurtin, parin tuoreen tomaatit, valkosipulinkynnen, chilijauheen, muskotin ja suolan&pippurin kanssa)
tsatsiki 
pitaleipien taikina

Illalla kuuden jälkeen tehtiin isännän kanssa yhteistyössä : 
paistettiin pitat
karkea porkkanaraaste
kastike raasteelle (1 punasipuli ohueksi siivutettuna, 1 sitruunan mehu, 1 appelsiinin mehu, 1 rkl soijaa, 1 tl inkivääriraastetta + paahdettuja seesaminsiemeniä)

Falafelit 

2 prk kikherneitä valutettuina
1,5 tl leivinjauhetta
2rkl vehnäjauhoja
pakastettua chiliä raastettuna sentin verran (tai maun mukaan)
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 korianterinipun varret silputtuina
raastettua sitruunankuorta
rypsiöljyä kypsentämiseen
korianterin siemeniä
juustokuminan siemeniä

Paahda korianterin ja juustokuminan siemeniä hetki pannulla ja murskaa niitä vähäsen huhmareessa. Sekoita kaikki ainekset (paitsi öljy) tehosekoittimessa kuivaksi mössöksi. Tarkista, että kaikki on hyvin sekaisin.

Muotoile massasta noin parikymmentä pientä palleroa (enemmän tai vähemmän oman maun mukaan koon suhteen). Kuumenna pienessä kattilassa 5cm syvyydeltä rypsiöljyä ja uppopaista falafelit kaunin ruskeiksi.

Ota pitaleipä, tunge sisään porkkanaraastetta ja kostuta mehukastikkeella. Lusikoi päälle haluamaasi jugurttikastiketta. Lisää pari falafelia ja korianterin lehtiä. Ripottele päälle vielä seesaminsiemeniä ja nauti!

Syksyn hehkuvin pizza

Luonnossa nuo värit olivat syksyn hehkuvimmat. Raitajuurta, violetteja porkkanoita, punasipulia ja rucolaa kun yhdistää, lopputuloksena on ihanan syksyinen väripaletti. Eikä tämä pizza makuhermojakaan ainakaan ärsyttänyt. Äiti taisi löytää uuden lempparipizzansa ja juureksia usein vieroksuvat lapsetkin totesivat, että peittoaa jo Papankin pizzat..  Hyvin siis upposi.

Tässä pizzassa luomua olivat jauhot, sipulit ja raitajuuret.

Pohjan päälle sekoitin Savoraa crème fraîcheen. Savorahan on sellainen ranskalainen ikuvanha maustekastike. Se muistuttaa sinappia, mutta sisältää kaikenlaisia mausteita salaisella reseptillä. Minä olen kehittänyt siihen jonkinlaisen addiktion ja tässä pizzassa sen makeanterävä maku oli omiaan. Mikäli Savoraa ei satu löytymään lähistöllä, niin sen voi korvata vaikka hunajaisella Dijon-sinapilla.

Syksyn hehkuvin juurespizza

pohja :
4 dl kädenlämpöistä vettä
pinnalle kuivahiivaa noin 1/4 pussia
1 tl suolaa
3 dl täysjyväjauhoja
4-5 dl leivontakarkeita vehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä

Kastike :
purkillinen crème fraîchea ja 2 rkl Savoraa sekoitettuna keskenään

pussillinen pizzajuustoa ja parmesaaniraastetta

1 punasipuli kuorittuna ja paloina
2 pientä raitajuurta mandoliinilla siivutettuna ihan ohuiksi siivuiksi
1 violetti porkkana mandoliinilla siivutettuna
suolaa, pippuria, oliiviöljyä ja hiukan juoksevaa hunajaa

päälle vielä lopuksi rucolaa ja paahdettuja pinjansiemeniä.

Aloita pohja edellisenä iltana. Sekoita hiiva ja suola veteen ja vaivaa joukkoon jauhot. Lisää öljy ja vaivaa taas. Laita yöksi jääkaappiin.

Nosta seuraavana päivänä taikina jääkaapista noin tuntia ennen kuin ryhdyt tekemään pizzaa. Kauli taikina kahdeksi ohueksi levyksi.

Levitä puolet kastikkeesta toiselle pohjalle ja ripottele päälle puolet pizzajuustosta. Sekoita juuressiivut kulhossa suolan, pippurin, öljyn ja hunajan kanssa. Levitä ne pizzalle. Raasta päälle parmesaania.

Paista 200 asteessa runsaat 10 minuuttia. Vahdi, etteivät juuressiivut pala.

Levitä pizzalle vielä pinjansiemeniä ja rucolaa. Tarjoile heti.

Toiselle pizzalle laitettiin mausterullaleikkelettä, paprikaa ja tomaattia. Muuten tehtiin samoin.

Myllärin Luomu sponssasi jauhot ja tällä reseptillä osallistun Suomen inspiroivin leipoja-kilpailuun

Itsensä pettämisestä ja tuleeko violeteista porkkanoista vaaleanpunaisia muffinsseja ?

VASTAUS ON, ETTÄ EI TULE...

Niistä tulee mustikan sinertäviä. Kauniita sinänsä, mutta eivät varsinaisesti siis sovellu Andalusian auringon emännöimään kuukauden ruokahaasteeseen, jossa teemana on vaaleanpunainen ruoka. Siispä piti vähän soveltaa ja kuorruttaa punajuurella värjätyllä tuorejuustokuorrutuksella. Uskokaa pois, se oli oikeasti vaaleanpunaista vaikka näyttääkin kuvassa aika hailakalta. JA onhan noissa sentään noita vaaleanpunaisia sydämiä koristeena ? Nostaako se roosatasoa tarpeeksi ?

Tuorejuustokuorrutus liittyy siihen itsensä pettämiseen, tai oikeastaan nämä muffinssit kuvaavat sitä ihan kokonaan. Minä olen jäänyt pahasti koukkuun porkkanakakkuun. Tein jo sellaisen kahtena viikonloppuna. Lupasin, etten toista itseäni enää kolmantena, vaan kuinkas kävikään ? No, en tehnyt porkkanakakkua, mutta tein samalla reseptillä porkkanaMUFFINSSEJA ! Juu, ihan eri juttu eikös vaan ?

Kuukauden pinkki ruokahaaste ei pelkästään perustu kauniiseen väriin, vaan tarkoituksena on edistää myös tärkeää asiaa. Lokakuu on rintasyövän torjunnan teemakuukausi. Ruokabloggarit tempaisevat ja osallistuvat keräykseen.

KLIKKAA KUVAA JA OSALLISTU SINÄKIN!

Melkein roosat porkkanamuffinssit 

4 dl  ruokosokeria
3 kananmunaa
3 dl rypsiöljyä
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kanelia
0,5 tl muskottipähkinää jauhettuna
ripaus suolaa
loraus vaniljauutetta (n. 1rkl)
1,5 - 2 tosi isoa (violettia) porkkanaa raastettuna
pari isoa kourallista saksanpähkinöitä murskattuna (paitsi ne joilla ajattelit koristella kakun)

Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen ja sekoita sokeri, kananmunat, vaniljauute ja öljy keskenään. Sekoita mausteet, sooda, leivinjauhe ja jauhot keskenään ja lisää munaseokseen vähitellen, hyvin sekoittaen.
Lisää vielä raastetut porkkanat ja pähkinät tasaiseksi sekoittaen.

Jaa muffinssivuokiin (isoihin ja pieniin) ja paista isoja noin 20min ja pieniä n.15min. Muista tarkistaa kypsyyttä aina välillä kaiken varalta.

Leikkaa muutama pieni siivu punajuuresta ja kaada niiden päälle kuumaa vettä. Jätä jäähtymään.

Tee juustokuorrutus vatkaamalla ensin hyvin sekaisin 100g pehmeää voita ja paketillinen tomusokeria (500g). Lisää joukkoon yksi paketti Philadelphia-juustoa (200g) ja vatkaa voimakkaasti seos tasaiseksi.
Valuta kuorrutuksen sekaan vähitellen punajuurilientä, kunnes väri on vaaleanpunainen eikä kuorrutus ole vielä liian löysää.

Pursota kuorrutus jäähtyneille muffinsseille ja koristele haluamallasi tavalla.

Kielenvievä porkkanakakku ja sen makea juustokuorrutus

Voi tätä syksyn hämäryyden tuskaa valokuvatessa - tämä maistui huomattavasti paremmalle kuin miltä kuvassa näyttää

Porkkanakakku kuuluu ehdottomasti syksyyn ja ehdottomasti nimenomaan juustokuorrutuksella ja saksanpähkinöillä. Tuhtia tavaraa, mutta pitää syksybluesin loitolla ja riittää useammankin päivän herkuksi. Säilyy nimittäin tosi hyvin jääkaapissa.

Tämänkertainen versio on napattu Hummingbird Bakeryn kirjasta. Siinä onkin muuten sellainen kirja, joka ehdottomasti kannattaa hankkia, jos vähänkin leipoo. Olen testannut siitä useamman reseptin ja ne ovat aina olleet paitsi helppoja , myös suussasulavan herkullisia. Tämä ei tee poikkeusta.

Porkkanakakku 

Meillä on keittiövaaka edelleen toimintakyvytön, joten määrät ovat nyt tuntuman ja lyhyen keittiömatikan perusteella. Lisäksi minä olen huomattavasti anteliaampi noiden mausteiden suhteen. Minusta kun niiden tulee maistua kunnolla. Kukin tehköön tietysti oman makunsa mukaan.

4 dl  ruokosokeria
3 kananmunaa
3 dl rypsiöljyä
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
ripaus suolaa
loraus vaniljauutetta (n. 1rkl)
1,5 - 2 tosi isoa porkkanaa raastettuna
pari isoa kourallista saksanpähkinöitä murskattuna (paitsi ne joilla ajattelit koristella kakun)

Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen ja sekoita sokeri, kananmunat, vaniljauute ja öljy keskenään. Sekoita mausteet, sooda, leivinjauhe ja jauhot keskenään ja lisää munaseokseen vähitellen, hyvin sekoittaen.
Lisää vielä raastetut porkkanat ja suurin osa pähkinöistä tasaiseksi sekoittaen.

Jaa kahteen 20cm vuokaan ja paista uunissa 20-25min. Anna jäähtyä.

Tee juustokuorrutus vatkaamalla ensin hyvin sekaisin 100g pehmeää voita ja runsas puoli pakettia tomusokeria (300g). Lisää joukkoon yksi paketti Philadelphia-juustoa (200g) ja vatkaa voimakkaasti seos tasaiseksi. Levitä toiselle kakkupohjalle, aseta toinen päälle ja kuorruta haluamallasi tavalla. Koristele saksanpähkinöillä ja ripottele vaikka kanelia vielä päälle.

Luomuviinin kaveriksi

Tuossa jokin aika sitten tulin ilmoittautuneeksi Jacob's Creek kasvisreseptikilpailuun. Siinä on tarkoituksena luoda resepti kaveriksi luomuvalkoviinille, josta esittelyn mukaan löytyy sitruksen, persikan ja apriikoosin sävyjä.

Postista tupsahti kotiin kolmen litran pönikkä. Siinä sitä olisi ainesta jo useampaankin reseptiin, mutta aloitimme perjantai-illan maistelulla. Lasit siis käteen miehelle ja minulle, ja viiniä laseihin. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun meillä viiniä tarjoiltiin pahvipakkauksesta...  Sitten haisteltiin, pyöriteltiin ja maisteltiin. Ensimmäisenä kommenttina oli, että onpas lempeää. Siitä se ajatus sitten lähti. Pehmeää risottoa ja hunajaisia juureksia tuomaan viinistä esiin vähän hapokkuutta ja toistamaan pehmeitä sävyjä. Eikä ollut lopputulos yhtään hullumpi - ainakaan meistä. Kaikki syötiin ja lapsetkin melkein nuolivat lautasensa.

Juureksia voi tietysti vaihdella oman makunsa mukaan. Meillä oli jääkaapissa porkkanoita ja Herkkujen Suomi -esittelystä oli mukaan tarttunut Lapin nauriita. Niitä siis laitettiin tällä kertaa.


Hunajaiset uunijuurekset ja lempeä risotto


Uunijuureksiin

2 pientä naurista
2 porkkanaa
oliiviöljyä
loraus pönikkäviiniä
timjaminoksia
hunajaa muutama ruokalusikallinen
balsamicoetikkaa isompi loraus
timjaminoksia
suolaa ja pippuria

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
Leikkaa juurekset ohuiksi siivuiksi ja sekoita niihin loraus oliiviöljyä. Laita uunivuokaan ja sekoita joukkoon muutama timjaminoksa ja loraus viiniä vuoan pohjalle. Laita uuniin noin 15 minuutiksi.
Lisää juureksiin hunaja, balsamico sekä reilut hyppyselliset suolaa ja pippuria. Laita takaisin uuniin ja sekoittele aina välillä.
Me otimme uunista pois vartin jälkeen, mutta olisi voinut ehkä olla vielä jonkun aikaa kauemminkin.


Risottoon

voita ja oliiviöljyä
1 oksa selleriä
3 pientä punasipulia (olivat tosi pieniä)
1 purjo
2 kynttä valkosipulia
timjamia
kupillinen risottoriisiä (arborio tai carnaroli)
lasi viiniä
suolaa
kasvislientä (noin 1-1,5 litraa)

parmesaania
mustapippuria

Kuumenna kasvisliemi

Silppua selleri, punasipuli ja purjo. Sulata iso nokare voita ja kunnon loraus oliiviöljyä syvässä pannussa ja lisää selleri, punasipuli ja purjo. Lisää vielä ripaus suolaa ja kuullota pehmeiksi. Lisää timjaminlehtiä muutamasta oksasta riivittyinä sekä hienonnetut valkosipulinkynnet. Sekoita joukkoon risottoriisi ja kuullota vielä vähän lisää.

Lisää valkoviini, sekoita riisin joukkoon ja anna kiehahtaa. Lisää kasvislientä kauhallinen kerrallaan ja anna aina välillä imeytyä riisiin. Jatka näin kunnes riisi on pehmää, mutta siinä on vielä pientä purutuntumaa. (Kestää noin 20-30min, mutta seuraa tilannetta. Voi välillä kestää kauemminkin). Risoton on tarkoitus olla valuvaa eikä missään nimessä puuromaista.

Sekoita risoton joukkoon pari kourallista parmesaaniraastetta ja ripottele myllystä mustapippuria. Asettele päälle vielä uunijuurekset ja syö heti.

Viinin tarjoili Pernod Ricard Finland

Vielä kaivataan lämmintä - porkkana- linssi-tomaattikeittoa

Ei se kevät sitten tullutkaan vielä. Lunta tuiskutti viikonloppuna niin, että hanki melkein tuplaantui. Onneksi sentään nähtiin aurinkoakin.

Tätä keittoa tosin ei syöty viikonloppuna vaan tässä alkuvuodesta sillä on lämmitelty pariinkin otteeseen jo aikaisemmin. Edellisestä satsinlopusta tein pastakastikettakin, kun otin purkin jääkaapista luullen sitä tomaattikastikkeeksi. En edelleenkään tiedä, mihin se tomaattikastike joutui...

Alunperin tämä keitto lähti alkuun Kirpun ilmoittaessa, että hän ei sitten enää pidä porkkanakeitosta. Piti siis tuunata. Ajattelin, että paseeratulla tomaatilla saa värin ainakin muutettua toisenlaiseksi. Lisäksi laatikosta löytyi revennyt linssipussi, jonka sisältö piti nopeasti käyttää johonkin. Eriqou eli esikoinen pitää myös kovasti chilistä, joten sambal oelekia tuli törkkäistyä sekaan puoli teelusikallista. Siinä se soppa sitten olikin. Kelpasi kaikille. Kirppua tosin piti vähän suostutella.

Siis - kuori ja pilko neljä isoa porkkanaa, ja kaksi isoa sipulia. Kuullota niitä hetki öljyssä kattilanpohjalla. Lisää 2 rkl tomaattipyreetä, 1 rkl paprikajauhetta, 1 tl jeeraa ja 2 tl mietoa chilijauhetta sekä se 1/2 tl sambal oelekia. Mausteiden määriä muuttamalla saa tietenkin myös makua säädettyä. Meillä tehtiin kuitenkin suhteellisen mietona. (Se kaksivuotias Toto, muistattehan) Kaada sekaan puolikas purkki paseerattua tomaattia. Lisää kasvisliemikuutio ja vettä tai itse tehtyä kasvislientä, kunnes porkkana ja sipuli peittyvät. Heitä sekaan muutama kourallinen oransseja linssejä. Anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia. Tarkista suola ja muut mausteet. Vedä sauvasekoittimella sileäksi ja katso, tarvitaaanko lisää nestettä. Tarjoile hyvän leivän ja persiljasilpun kera.