Ylipainolisämaksu

Kuva Johnny Kniga

Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn

Kaisa Haatasen ensimmäinen kirja Meikkipussin pohjalta kertoi viisikymppistä lähestyvän naisen ajatuksista elämästä ja maailmanmenosta. Ylipainolisämaksu jatkaa samoilla linjoilla, mutta matkailun näkökulmasta.

Tällä kertaa tartuin lyhyisiin tarinoihin ja pohdintoihin äänikirjan muodossa ja tähän kerrontamuotoon ne ovatkin omiaan. Kirsta Putkonen-Örn myös osaa lukea näitä oikealla tavalla - sillain vähän itseironisesti, mutta samalla aikuisen naisen itsevarmuutta uhkuen.

Vanhemmat, ystävät ja toinen toistaan mielenkiintoisemma matkakohteet vilisevät tarinasta toiseen. Tosin mitään kovin eksoottista ei Tytti kuulemma harrasta, vaikka kyllä minusta Egypti ja pyramidit nyt aika jänniltä jo kuulostavatkin.  (Kyllä, aihealue kiinnostaa minuakin, eikä vähiten Waltarin Sinuhen jäljiltä - joskus vielä...)

Kummasti taas tunnistin itseni - Englanti lempipaikka, mukavuudenhaluinen matkustaja ja kirjat mukana aina ja kaikkialla. Jep, been there, done that. Tosin minulla on viimeiset yli 20 vuotta useimmiten ollut aina sama mies mukana ja vuosien varrella kolmeen kasvanut määrä muksuja vaihtelevalla matkakokoonpanolla. Se ei tietysti estä minua haaveilemasta lomasta itsekseni englantilaisessa majatalossa herkullisen aamupalan ja sen jälkeisen rauhallisen lukuhetken parissa.

Älkää käsittäkö väärin. Kyllä minusta on ihana matkustaa miehen kanssa ja useimmitsen itse asiassa haluan myös jälkikasvun mukaan. Ehkä tämä on jonkinlaista itsensä lohduttamista tämänhetkisen työmatkasuman pyörteissä. Voi varasta itselleen edes hetken "omaa aikaa" pitkän päivän iltana. Jos hyvin sattuu voi hotelli suoda pientä luksusta ja kävinhän minä tässä Englannissakin ja osuin varsin oikeantunnelmaiseen paikkaan.

Huolimatta itseni tunnistamisesta, pääsin silti kirjan tunnelmaan kiinni vasta jossain puolessavälissä. Alussa jotenkin vierasti tarinoiden sävyä, mutta sitten kyllä hymähtelin ihan tyytyväisenä. En oikein tiedä, miksi. Ehkä olin matkalla väärässä paikassa.

Kaikkiaan tämän on mukavaa viihdettä tällaiselle keski-ikäiselle matkalaiselle ja kaipa tästä mieskin saisi aiheitä päänpyöritykselle, jos sattuisi kuuntelemaan. Äänikirjaksi tämä onkin omiaan  ja juurikin matkalla jonnekin - ihan jo aihepiirinsäkin puolesta, sekä tietysti siksi, että lyhyet tarinat sopivat paikasta toiseen siirtymiseen ja pidemmällä välillä nitä jaksaa kuunnella vaikka muutaman peräkkäin.

Yksin vai hulinassa?

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta 
Kirjamessujen Bloggaajabrunssilta kustantajalta 

Merkkilaukkuja, Englanninlomia, vanhempien kanssa tasapainoilua ja ihanaa iltapäiväteetä käsittää melkein viisikymppisen itsellisen naisen elämä. Kuulostaa ihan minun elämältäni, jollei... no, jollei olisi noita kolmea muksua, yhtä miestä ja kissaa.

Älkää nyt vain käsittäkö väärin sanoessani, että aina välillä sitä haaveilee yksinolosta. Niin kuin vaikka nyt tällä viikolla, kun kuopuksella oli flunssa ja tasapainoiltiin työaikataulujen ja lastenhoidon välillä ja noustiin neljältä viihdyttämään päivänsä nukkuneen 4-vuotiaan aamutouhuja. Joskus olisi ihanaa miettiä vain omaa olemistaan.

Niin saa tehdä kustannustoimittaja Tytti Karakoski, joka vuorotteluvapaavuotensa aikana kirjoittelee mietteitään kirjan muotoon, aakkosjärjestyksessä. Mietteet vellovat miehistä matkoihin, elämäntapaoppaista geelkynsiin. Tytti on ihastuttavan itsekeskeinen ja samalla virkistävän itseironinen.

Tällainen keski-ikäinen nainen tunnisti monessa kohtaa itsensä, vaikka elämäntilanne ei Tytin yksinoloa muistutuakaan. Silti, kyllä me kaikki vaan taidamme miettiä jossain kohtaa ihon muutoksia iän myötä tai tarvetta uusiin käsilaukkuihin. Kirjan pätkät ovat oivaltavia, salaviisaita niin kuin sanotaan.

Kirjan lukee nopeasti ja hymähdellen, sen voisi joskus lukea vielä toiseenkin kertaan, vaikka sitten, kun lapset ovat kasvaneet ja ihmettelen hiljaisuutta. Elämäni saattaa silloin hyvinkin muistuttaa lähemmin Tytin edesottamuksia. Muutos tosin taitaa kesvää vielä jonkin aikaa (ainakin päätellen tämän lauantaiaamun kakofoniasta). Ehkä pitäisi keittää iltapäiväteetä ja leipoa skonsseja seuraksi ihan vain kurillaan. Kelpaavat nimittäin lapsillekin.