Hyvää joulua! - jotain ensi vuodeksikin

Tämän joulun suosikkikirjakseni osoittautui syksyn kirjamessuilta hankkimani muutaman vuoden takainen joulukirjahittti Hyvää Joulua. Huomasin selaavani sitä joulunpyhinä useampaankin kertaan ja sivuilta löytyi monta reseptiä kokeiltavaksi. Kaikkea en tietenkään ehtinyt tänä vuonna, joten jotain jää ensi jouluun (ja todennäköisesti vielä seuraavaankin).

Olen yleisesti ottaen huono lukemaan jouluisia teemakirjoja. Ne ovat monesti toistoa jo aiemmin luettuun. Perinteissä ei ole mitään vikaa, paistoinhan minä kinkunkin aatonaattona ihan vain sen takia, että "kun kinkkua pitäisi olla" ja odotin äidin piimäjuustoa ja rosollia malttamattomasti. En kuitenkaan halua välttämättä lukea variaatioita vanhasta, vaan mielellään jotain ihan uutta.
Hyvää joulua - kirjassa perinteet ja uudet jutut ovat mukavasti tasapainossa. Ei mene liian vieraaksi, mutta mielenkiinto säilyy - ja aina on herkullista.


Johanna Lindholm, Teresa Välimäki, valokuvat Laura Riihelä 
Oma ostos kirjamessuilta 

Jos jostain pitää tämän kirjan osalta nipottaa, niin tarinallisuutta ei sen sivuilta löydy. Olisin mielelläni lukenut reseptien taustoista tai niiden herättämistä ajatuksista (niin kuin aina). Huomasin puutteen tosin vasta noin kolmannella lukukerralla. Luulen kuvien ja reseptien puhuvan puolestaan, sillä tunnelma kietoo lukijan pauloihinsa ihan joka sivulla. Sitä voi melkein haistaa ja maistaa mielessään esitellyt herkut.

Tulin lopulta joulukuussa kokeilleeksi kahta eri reseptiä. Ihan ensimmäiseksi oli aivan pakko kokeilla mandariiniankkaa. Resepti ei ole työläs, mutta lopputulos juhlava ja kaunis. Kastike oli taivaallista. Se melkein pakotti nuolemaan lautasen (mutta päädyin sittenkin kaapimaan tarjoiluastian ja paistovuoan pohjalta lusikalla).

Jouluaattopöydässä meiltä löytyi parmankinkulla ja salvialla täytetty possunfileerulla. Aivan mahtava kinkun sijainen (itse kinkku syötiin muina päivinä ja erityisesti lämpimissä voileivissä).

Jostain syystä päädyin tänä vuonna kokeilemaan erityisesti näitä pääruokaesimerkkejä. Kirjasta löytyy kuitenkin myös paljon muuta, eikä reseptien käyttöä tarvitse rajoittaa pelkästään jouluun.

Luvut on jaettu houkuttelevasti Talviaamuista napostelun ja pääruokien kautta leivonnaisiin ja vegaaniseen jouluun. Varsinaisen juhlaruokailun lisäksi on osionsa myös ruokalahjoille, koristelulle sekä tietysti juhlapöydän tähteiden käyttöön.

Reseptit eivät aina ole superyksinkertaisia, mutta ne eivät kuitenkaan vaikuta vaikeilta. Kyllähän sitä nyt juhla-aterian eteen voi pientä vaivaa nähdäkin, kunhan ei tarvitse päätyä kyyneliin.

Kaikkiaan Hyvää joulua on oiva kirja joulun tunnelmointiin ja talvikauden ideoiden etsintään. Tästä kirjasta on iloa useammaksi vuodeksi.

Juustokakkua hiihtoloman kunniaksi

Loma alkoi! Hyvä hetki hengähtää ja nauttia elämästä. Ei silti, olen ollut alkuvuoteeni erittäin tyytyväinen muutenkin. Työtahti on normalisoitunut. Olen ehtinyt elämään muutenkin kuin luurit korvilla puhelinpapalavereissa. Itse asiassa tämä on ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun en odota lomaa vain romahtaakseni sohvalle koomaan. Siitä todisteena heti lauantaina leipomani juustokakku!

Yleensä meillä tehdään juustokakkua loppukesästä, mutta viime vuonna lomamatka ja sitten keittiöremppa vähän sotkivat normirytmiä. Tuoreita mustikoita ei siis ollut tällä kertaa saatavilla, mutta pakkasesta löytyi. Eikä juustokakku maistu ollenkaan huonolta talviaikaankaan.

Tällä kertaa otin reseptin loppuvuoden kirja-alesta tilaamani leivontakirjan sivuilta. Itse asiassa nappasin kerralla parikin Leila Lindholmin kirjaa, kun "halvalla sai".

Leila Lindholm: Pala kakkua ja paljon muuta
Oma ostos kirja-alesta 

Olen pitänyt Leilan tv-ohjelmista sillä ne ovat täynnä mutkattomia herkkuja ilman sen kummempaa keventämistä tai erikoistuotteita. Niissä kerrotaan leivonnan ilosta ja herkuttelun olennaisesta merkityksestä mielen hyvinvoinnille - kohtuuden rajoissa tietenkin.

Kirjat jatkavat samalla linjalla. Ne ovat täynnä perinteisiä herkkuja ja esimerkkejä variaatioista.
Ohjeet on kirjoitettu selkeästi, kuvat ovat kauniita ja antavat hyvän käsityksen odotetusta lopputuloksesta. Kirjaa lukiessa tulee sellainen olo, että kuka tahansa voi onnistua - niin kuin tietysti voikin. Ohjeet eivät ole vaikeita ja ne sisältävät vinkkejä onnistumisen tueksi.

Useimpia ohjeita myös edeltää lyhyt teksti, jossa kerrotaan joko ohjeen historiasta tai Leilan omasta suhtautumisesta ja käyttötavasta reseptin leivonnaisen kohdalla. Ne tekevät kirjasta myös mukavasti luettavan ja myös houkuttelevat kokeilemaan reseptejä, samoin kuin kuvien rento ja kesäinen tunnelma. Tulee sellainen nuorekas "mummolaolo". Näitä herkkuja on tarkoitus tehdä perheelle ja ystäville juhlistamaan yhdessäoloa ja tuomaan hyvää mieltä - mielellään kesän lämpöisessä auringonpaisteessa puutarhajuhlissa... Siis ainakin noin tunnelmamielessä...

Pientä miinusta pitää antaa taitosta. Kirjasta löytyy turhan monta sivua, jolla kuvan päälle painettu teksti on mustalla ja näin ollen melkein lukukelvotonta. Tumma teksti tumman kuvan päällä ei erotu, vaikka olisi kuinka taiteellinen.

Tällä kertaa reseptivalinta osui siis juustokakkuun.

Kirjan mukaan resepti on aito, New Yorkilaisesta kahvilasta saatu. Kuten tavallista päädyin ihan hitusen muuttamaan aineksia johtuen kaapin sisällöstä (unohdin ostaa lisää valkosuklaata), mutta hyvä tuli.

Tosin olen edelleenkin käärmeissäni, ettei marketeista tahdo löytää sellaista perinteistä, vähän rasvaisempaa maitorahkaa. Olen varma, että kakun koostumus olisi vielä silkkisempi sen kanssa.

Yleensäkin olen hieman turhautunut "tavallisten tuotteiden puuttumiseen". On hienoa, että eri ruokavalioita seuraavat saavat tarvitsemiaan tuotteita, mutta miksi ihmeessä en enää löydä vaikka nyt tuota rasvaisempaa maitorahkaa. Ei taida tulla pääsiäispashasta tänäkään vuonna mitään.

New Yorkin mustikka-juustokakku 

Pohja:
Melkein paketillinen Digestive-keksejä (murskattuina)
150g sulatettua voita

Kakkuseos:
600g Philadelphia jusutoa
1prk maitorahkaa
1dl sokeria
1dl Maizenaa
2tl vaniljauutetta
3 kananmunaa
1dl kuohukermaa
100g valkosuklaata (reseptissä 200g) sulatettuna vesihauteessa
kourallinen pakastemustikoita

Kuumenna uuni 175 asteeseen

Sekoita keksimurut ja voi. Laita irtopohjavuoan pohjalle (24cm halkaisija) leivinpaperi ja painele muruseos tiiviisti pohjaksi. Esikypsennä pohjaa uunissa 10min ja anna sitten jäähtyä.

Vatjaa tuorejuusto ja maitorahka vaniljan kanssa kuohkeaksi seokseksi. Sekoita joukkoon Maizena ja sokeri. Lisää kananmuna kerrallaan, jokaisen jäkeen vatkaten. Kaada lopuksi sekaan vielä kerma ja valkosuklaa.

Kaada kakkuseos pohjan päälle vuokaan ja ripottele pinnalle mustikoita.

Kypsennä uunin keskiosassa noin 40min. Peitä foliolla, jos et halua ruskistettua pintaa (minä paistoin höyryuunissa enkä peittänyt, siksi vähän tummempi pinta).
Sammuta uuni ja jätä kakku vielä puoleksi tunniksi lämpimään.

Jäähdytä ja laita jääkaappiin. Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä kunnolla jäähdytettynä.
Minä myös valutin päälle karamellikastiketta, mutta se ei tietenkään ole mitenkään välttämätöntä.