(Ruoka)päiväkirja: Vanhoja lehtiä, kotitekoista ruokaboksia sekä yhden pannun turska

Vaikka Ruokaboksi palveluna toimi meillä syksyn ja alkuvuoden todella hyvin, lienee nyt aika kokeilla taas jotain muuta. Totesimme tuossa poikien kanssa, että parina viikkona Ruokaboksin resepteistä jäi aina yksi tekemättä tai teimme sen jotenkin muuten kuin ohjeissa sanottiin. 

Siispä päätin kokeilla ihan kotitekoista ruokaboksi-ajattelua eli aloin käydä läpi vanhoja ruokalehtiä (joita minulla on ihan luvattoman paljon). Poimin muutaman mielenkiintoisen reseptin ja tilasin kuorman puuttuvista aineksista. Niinpä meillä on listattuna reseptejä, joihin löytyvät ainekset kotoa... Katsotaan, miten käy. Eniten jännittää se, saanko keskimmäisen tarttumaan kauhan varteen yhtä hyvin kuin Ruokaboksin reseptivihon avulla. 

Taka-ajatuksena tässä on samalla saada laitettua edes muutama lehti kiertoon, kun houkuttelevat reseptit on kokeiltu. 

Ensimmäisenä kokeiluun päätyi Delicious-lehti vuodelta 2009. Kuten jo vuosiluvusta voi päätellä, on lehti käynyt läpi jo useamman lajittelun. Se ei ole ihme, sillä huomasin löytäneeni siitä aikoinaan yhden lempiresepteistäni eli chermoula-kanan. Sitä tehdään meillä edelleen säännöllisesti. Samassa artikkelissa on ollut pari muutakin kokeilemaan houkuttelevaa ohjetta, joten lehti on pysynyt visusti tallessa. Nyt päätin sitten pistää toimeksi ja viimeinkin kokeilla nuo reseptit. Eihän tässä ole vielä mennytkään kuin jotain 12v. 

Ensimmäisenä kokeiluun pistetiin One-pan roast fish, kun kerran pakkasestakin löytyi file turskaa. Resepti on mahtavan helppo sillä kaikki valmistuu samassa uunipannussa (hieman paistinpannulla, jos haluaa sipulit tosi pehmeiksi). Tämä edustaa sellaista kokkausta, josta pidän. Ei liian tarkkaa, mutta makuja löytyy kerroksittain.

Aikaa kuluu kaikkiaan noin tunnin verran valmisteluineen, mutta onnistui ihan mukavasti perjantai-iltana, kun kerran ainekset olivat valmiina. 

Oli muuten tosi hyvää. Kannatti pitää lehti tallessa. Siinä olisi vielä pari reseptiä kokeiltavaksi.

Yhden pannun kala

Ohjeen mukaan pohjan piti olla vain perunasta, mutta pitihän niitä Ruokaboksista jääneitä bataattejakin käyttää... 

Perunan määrät silmämääräisesti. Sen mukaan, miten paljon kukin haluaa. Meillä kolmelle. 

Ainekset: 

perunoita ja pieniä bataatteja

oliiviöljyä

voita

2 pientä punasipulia

2 valkosipulinkynttä 

2 kourallista kirsikkatomaatteja (tai 3-4 isoa tomaattia) 

puolikas nippu persiljaa

noin 0,5rkl kuivattua rakuunaa (ohjeessa tuoretta)

turskan selkäfilettä (tai muuta vaaleaa kalaa) annospaloina 

sitruuna (laitoin isosta puolet) 

Kuumenna uuni 180 asteeseen. 

Kuori ja leikkaa "kolikoiksi" tarvittava määrä perunaa ja pikkubataattia. Laita oliiviöljyä uunivuokaan ja sekoittele perunat ja bataatit siinä. Lisää suolaa ja pippuria, sekä muutama voinokare sinne tänne vuokaan. Laita uuniin 25minuutiksi. 

Kuumenna ruokalusikallinen oliiviöljyä pannussa, Lohko punasipulit ja paista niitä viitisen minuuttia pannulla. Pilko valkosipuli ja lisää joukkoon. Jätä odottamaan. 

Ota perunavuoka pois uunista ja lisää päälle sipulit, puolitetut kirsikkatomaatit, persiljanvarret silputtuina sekä rakuuna. Valuta päälle vähän oliiviöljyä. 

Nosta päällimmäiseksi suolatut ja pippuroidut kalapalat ja valuta hieman sitruunasta mehua kunkin päälle. Siivuta sitruuna ja asettele siivut kalapaloille. Lisää vielä tippa oliiviöljyä sitruunoiden päälle. 

Laita takaisin uuniin 12-15min. 

Nosta uunista suoraan pöytään ja ei kun syömään. 

Jamiemaniaa ja multistaskingia maanantaibluesiin

Loma oli ja meni. Lievää maanantaibluesia päätin lievittää tekemällä etätöitä ja hyödyntämällä kahvitauot iltaruoan valmisteluun, vaikka ei tämän tekemisessä kyllä kauan nokka tuhissut...  suurimman osan iltapäivää tein ihan kiltisti töitä, mitä nyt vähän hyödynsin "multitaskingia"

Löysin ihan sattumalta CMoresta Jamie Oliverin viiden aineksen herkkuja. Kuten aina, ei Jamien reseptejä tarvitse seurata ihan kirjaimellisesti, mutta inspiraatiota niistä saa. Tällä kertaa lämmin tomaattisalaatti ja oliivit ovat ihan suoraan ohjelmasta, vaikka yrtti vaihtuikin basilikasta korianteriin. (Minä olen naapurin K-marketin kanssa epäsynkassa, sieltä ei koskaan löydy etsimiäni tuotteita, vaikka yleensä niitä on hyllyt täynnä, mutta siitä joskus myöhemmin)  

Noin muuten löytyi jääkaapista harissaa, jugurttia ja kanan rintafileitä ja muita aineksia Kaupasta lisäksi perunoita ja sillä mentiin.

Harissa-jugurttikanaa perunapedillä ja lämpimällä tomaattisalaatilla

Ihan ensimmäiseksi laitetaan kana jugurttiin marinoitumaan. Meillä oli Baba Ganoush -harissapurkki jääkaapissa. Yleisesti ottaen pidän kyseisen merkin tuotteista, mutta heidän harissassaan tuntuu minussa tulisuus liikaa maun kustannuksella. Jugurttiin sekoitettuna chili tasoittuu ja maustaa kanan juuri sopivasti.


2-3 dl jugurttia
2rkl harissaa
1rkl hunajaa
suolaa, pippuria 
loraus sitruunamehua 
4 kanan rintafilettä

Lounastauolla: Sekoita mausteet jugurttiin. Sekoita puolet kanafileiden kanssa ja jätä loput kastikkeeksi halukkaille perunoiden päälle. 

Kaffepaussilla pikavisiitti kauppaan naapuriin


10 isohkoa, jauhoista perunaa
pari sipulia
kourallinen valkosipulinkynsiä 
Pasta Rossa maustesekoitusta myllystä  
korianterin varret silputtuina (säästä lehdet myöhemmäksi)

Litran verran pieniä luumu(kirsikka)tomaatteja 
5cm pala chorizoa
korianteria 

Kourallinen kivettömiä oliiveja 

Iltapäivän viimeinen puhelinpalaveri, jossa tarvitsee vain kuunnella : Kuori perunat, pilko ja kuori sipulit ja irrotat valkosipulinkynnet. Laita uunivuokaan. Mausta "Pasta Rossa" maustesekoituksella (tai haluamillasi mausteilla). Lorauta joukkoon öljyä, ripottele silputut korianterinvarret ja sekoita. Asettele kanafileet perunoiden päälle.

Puolita kirsikkatomaatit ja hienonna chorizo.

Silppua oliivit pieneksi. Lorauta joukkoon hieman kiehuvaa vettä. Sekoita. Odota hetki ja lorauta sitten vielä joukkoon hieman oliiviöljyä.

Jätä kaikki odottamaan.


2rkl balsamicoetikkaa 
pippuria 
korianterinlehdet

Kun perhe kotiutuu ja ruoka-aikaan on on noin tunti : 
Lämmitä uuni 200 asteeseen ja laita vuoka uuniin noin 40min tai kunnes näyttää kypsältä.

Sekoita balsamicoetikkaa ja ripaus pippuria tomaatteihin.

Kun uuniaikaa on jäljellä noin 10min, laita hienonnettu chorizo kylmälle paistinpannulle ja kuumenna keskilämmöllä, kunnes pannulla on chorizoöljyä ja palat ovat hieman rapsakoituneet. Tähän mennessä uunissakin pitäisi olla valmista.

Kippaa tomaatit pannulle. Sekoita, jotta ne saavat chorizoa ylleen ja kuumentuvat ihan hiukan eli pyöräytä muutaman kerran ja sammuta sitten levy. Sekoita joukkoon korianterinlehdet.


Nosta kaikki tarjolle pöytään ja kutsu nälkäiset syömään. 

Gnoccheja Kuolemantähden alla

Tuuli nipistelee poskipäitä ja aamukävelylle pitää laittaa pipo päähän (jopa sukkahousut olen jo suostunut pukemaan). Syksy on tullut ja syksyiset mieliteot. Gnoccheja oli siis pakko saada niin kuin näköjään joka vuosi suurin piirtein tähän aikaan (ainakin mikäli gnocchiartikkeleista voi jotain päätellä.)

Mikäs siinä oli isännän niitä tehdessä - upouudessa keittiössä.

Kyllä - luitte oikein! Keittiö on valmis! 

No, pari ihan pikkujuttua vielä, kuten 1 puuttuva hylly ja viinikaapista kuuluva rohina, jota huoltomies kutsutaan tarkistamaan. Niin, ja verhot... en ole vielä ehtinyt edes miettimään, mitä ikkunaan laittaisi. 

"Kiva, kun pidätte verhot auki niin naapuritkin näkevät, millainen tuli" - sanoi naapurin setä koirakävelyllään eli siinä me ollaan kuin näyteikkunassa kirkkaissa valoissa ulkona jo ollessa pimeää.

Pakko siis ruveta suunnittelemaan.  Ideoita ?

Uusi keittiö on tietysti ihana jo pelkästään siitä syystä, että on taas toimivat uuni ja hella ja vesipiste, vaikka tottahan sitä myös itse suunnittelemastaan nauttii ihan eri tavalla. Lisäksi mietimme siskon kanssa, miten tilantuntu on voinut suurentua. Minun mielestäni laitoimme isompia kalusteita (varsinkin niemeke on suurempi kuin entinen pöytä), mutta silti olo on väljempi. Seiniä ei minun käsittääkseni siirretty minnekään, mutta ihan selvästi mahdutaan paremmin.

"Tardis" - sanoi sisko, enkä voinut kuin nyökytellä. Tosin samalla katsellen lamppua, joka on ihan ilmiselvästi kallellaan vähän toiseen suuntaan. Kuolemantähtihän se siinä...

Naruista vetämällä tähti aukeaa...

Kolmen pojan perheessä tämä lamppu oli itsestäänselvä valinta. Se onkin osoittautunut jo nyt yhdeksi lempijutuistani keittiössä. Lampun näkemisestä vaan tulee hyvä mieli - eikä se käynyt liikaa edes budjetin päälle. (Ikeasta - kuinkas muuten)

Ensi keskiviikkona on keittiötoimittajan kanssa muutenkin tarkoitus keskustella budjetista. Seitsemän viikkoa ja kaksi kirjallista reklamaatiota. Keskustelusta on tulossa mielenkiintoinen.

Mutta nyt keskitytään nauttimaan uudesta keittiöstä ja sunnuntaista.

Nepalilaista perunakormaa

Olen tässä viime aikoina hehkuttanut suomalaisten ruokalehtien tasonnousua. Aiemmin lempparini oli brittilehti Delicious ja mielelläni selailin myös ranskalaisia ruokalehtiä. Suomalaisista en jostain syystä tuntunut löytävän kokeiltavia reseptejä. Tilanne on viimeisen puolen vuoden aikana muuttunut radikaalisti.

Delicious toistaa itseään vuodesta toiseen, enkä enää taida vaivautua sitä hankkimaan. Viime viikolla ostin muutaman ranskalaisen lehden, mutta ne tuntuvat jotenkin ahtaasti taitetuilta ja tunkkaisilta - halvoilta suorastaan. Suomalaisia suosikkeja puolestaan on ilo sekä katsella että lukea. Huomaan ostavani jokaisen Glorian ruoka ja viini -lehden ja lukevani sen innokkaasti kannesta kanteen. Maku-lehti tuntui aiemmin vähän arkiselta, mutta nyt huomaan katsovani useitakin reseptejä "sillä silmällä" ja Vege-lehti on todellinen helmi.

Viimeksi mainitusta puuttuu kokonaan "-ismisyys", joka minua niin usein kasvisruokien kohdalla häiritsee. Ei saarnaamista, ei liikaa lihankorvikkeita, vaan pitkä lista houkuttelevia ja herkullisia reseptejä, jotka nyt vain sattuvat olemaan ilman lihaa. JES! Kokeiluruksi löytyy monenkin reseptin kohdalla, mutta nyt ensimmäiseksi osui ruokalistalle Vegekorma, joka taitaa jäädä meillä toistuvaan käyttöön. Sen verran helppo, herkullinen ja loppujen lopuksi edullinenkin herkku on kyseessä.

Aineslista on pitkä, mutta siinä on paljon mausteita, joita voi sitten käyttää kerran jos toisenkin. Perusainekset eivät ole sieltä kalleimmasta päästä, mutta maku menee luksuksen puolelle.

Vegekorma 

Vajaa kilon pussi perunoita kuorittuina ja kuutioiksi pilkottuina
4 pienehköä porkkanaa kuorittuina ja kuutioiksi pilkottuina
1pikkutölkki maissia
1/2 tölkkiä herneitä (pakasteherneet toki ovat herkkua, mutta halusin tuon pois kaapista seisomasta)
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
1rkl inkivääriä tuubista
loraus rypsiöljyä
2rkl tomaattipyreetä
vajaa puolet Mutti tomaattimurskapurkista (sekin pois jääkaapista)
1rkl curryjauhetta
1rkl garam masalaa
1/2 rkl juustokuminaa
1rkl verran korianteri - chili sekoitusta myllystä
1/2 rkl kurkumaa
1/2rkl kademummaa
1/2 tl kuminansiemeniä
1/2 tl fenkolinsiemeniä
1 prk kookosmaitoa (400ml)
1dl cashew-pähkinöitä
1dl maustamatonta jugurttia
1rkl kookossokeria

Lisäksi naan-leipää (ja broilerin nuijapaloja sumakilla ja currylla maustettuna - eli ei ihan vegeä tällä kertaa).
Korianterinlehtiä olisi voinut ripotella päälle mutten jaksanut lähteä kauppaan.

Kypsennä kattilassa vedessä (tai höyrykeittimellä) porkkanapalat ja perunapalat pehmeiksi. Lisää lopussa herneet ja maissi ja kuumenna.

Silppua sillä aikaa sipuli ja valkosipulit (ja inkivääri, jos käytät tuoretta). Laita sipuli ja inkivääri korkeareunaiselle pannulle öljytilkkaan kuullottumaan.
Nosta pois levyltä ja lisää valkosiopuli, tomaattimurska ja mausteet. Laita takaisin kuumenemaan ja anna paahtua pari minuuttia. Lisää tomaattimurska, kookosmaito ja pähkinät. Kuumenna ja anna kiehua hiljalleen 5min.

Soseuta kastike tehosekoittimessa ja kaada takaisin pannulle. Lisää jugurtti ja sokeri sekä tarvittaessa suolaa. Lisää perunaseos ja kuumenna kiehuvaksi.

Voit tarjoilla riisin kera. Meillä syötiin riisiä viikolla jo pariin kertaan ja se tuntui perunan lisäksi vähän turhan tuhdilta vaihtoehdolta, joten tällä kertaa vain pistettiin valmiista paketista pari naanleipää uuniin. Ateriaksi tuo olisi ollut täysin riittävä, mutta nyt oli kaiken varalta (lue, jollei maku miellytä muksuja) myös broilerinnuijia ja salaattia pöydässä tarjolla.

Mieto korma kelpasi kuitenkin kaikille. Ainoa mutina kuului keskimmäiseltä, joka vierasti cashew-pähkinöistä tullutta murumaisuutta kastikkeessa. Siitä pääsee tietysti eroon tarjoilemalla pähkinät erikseen ja ehkä etukäteisliotuskin tekisi koostumuksesta vielä sileämpää. Kokeillaan sitten ensi kerralla.

Retroillaan uuniperunoilla

Minu piti tänään  mennä Finlandia-palkintojen jakotilaisuuteen, mutta sitten... no, arvannette viime aikojen valituksesta - työt... Kiukuspäissäni en siis kirjoita kirjoista mitään, vaikka olen pikkuisen jotain lukenutkin. Hätäpäissäni, kiireellä, illalla viimeiseksi ja silmät ristissä.  

Perunoista voisi kirjoittaa... 

Aina joskus sitä palaa ihan peruasioiden pariin. Enkä taida olla ainoa, sillä tämänkin reseptin bongasin Glorian ruoka ja viini -lehdestä. Itse asiassa katselin kyseistä lehteä heti sen ilmestyttyä, mutta tulin varsinaisesti ostaneeksi lehden vasta nyt marraskuussa, kun on taas sellainen osta 1 saat 2 -tarjous.

Uuniperunat ovat varsinaista retroruokaa, mutta ihan yhtä hyviä nyt kuin silloin hamassa nuoruudessa,

Kasvisversion tästä taas ihan vain jättämällä pekonin pois. Nyt täytteinä oli pekonin lisäksi :
pilkottua avokadoa
maissia purkista
herneenversoja leikattuna
punakaalia (loraus valkoviinietikkaa ja ripaus suolaa höysteenä)

Kastikkeeksi jugurttia, dijoninsinappia, hunajaa, suolaa ja pippuria

Perunoiksi ihanaa rosamundaa.

Uuniperunat 

Pese perunat hyvin ja pistele haarukalla. Asettele uunivuokaan suolapedille.

Laita uuniin 1-1,5h 200 asteeseen.

Viillä halki ja täytä. Nauti.

Silppuri kapinegalleriaan tuunatulla Vichyssoisella...

Päätin tässä pikkuhiljaa herätellä taas henkiin ammoisina aikoina kirjoittamaani "kuukauden kapine"- sarjaa. Vähän tosin pähkäilen tuon nimen kanssa. Huomaan nimittäin testatessa siirtyneeni aika monessa kohtaa kokeilemaan palvelua ilman varsinaista fyysistä tuotetta. No, katsotaan. Ehkä pitäisi puhua vain "Galleriasta" tai "Testissä" tai... olisko hyviä ehdotuksia?

Tällä kertaa testasin Tupperikutsuillani tilaamaani pikkusilppuria. Kolmella terällä varustettu käspelillä pyöritettävä silppuri on osoittautunut helmeksi silpulia silputessa ja toivottomaksi kovettuneen leivän kohdalla. Paras käyttö tähän mennessä on kuitenkin ollut tämän päivän soppatuunauksen tomaatti-basilikaseos. Silppuaminen ja sekoitus kävi helposti ja nopeasti narusta vetämällä.

Loppupäätelmäksi siis sanottakoon, että tätä tulee varmasti käytettyä pienempien määrien silppuamisessa, kun kyseessä ovat kasvikset tai yrtit, mutta todennäköisesti vain silloin, kun tarkoituksena on tehdä jokin tällainen soosi tai salsa. Isompiin määriin on pieni tehosekoitin ja pelkkään maustesilppuamiseen ovat leikkuulauta ja veitsi edelleen parhaimmat. Homma hoituu muun leikkaamisen ohella ilman lisätiskiä.

Hauska ja ihan hyödyllinen hankinta kuitenkin.

Tomaattia, basilikaa, hitusen valkosipulia ja suolaa sisältävä seos muuten toi mukavasti raikkautta ja happoa peruna-purjokeiton hienostuneeseen makuun. Vichyssoise-keitto on hyvää sellaisenaankin, mutta välillä sitä kaipaa pientä piristystä.

Vichyssoise 

1 purjo
1 keltasipuli
1rkl voita ja loraus oliiviöljyä
4 jauhoista perunaa
1l kana- tai kasvislientä (fondikuutiosta)
ripaus suolaa
(pasta rossa mausteseosta myllystä)
1dl kuohukermaa

Yleensä kermaa ja maitoa laitetaan vähän enemmän, mutta minä halusin mahdollisimman paljon perunan ja purjon makua korostavan keiton.

Leikkaa purjo ja silpuli silpuksi sekä peruna pieniksi paloiksi. Sulata voi oliiviöljyn kanssa kattilassa. Kaada purjo ja sipuli kattilaan ja kuullota. Voit laittaa pienen ripauksen suolaa.

Lisää perunapalat ja liemi. Keitä hiljalleen poreillen puolisen tuntia, kunnes perunat ovat kypsiä.

Pyöräytä keitto tehosekoittimessa sileäksi ja laita takaisin kattilaan. Sekoita joukkoon kerma. Kuumenna vielä keittämättä ja tarjoile.

Seuraksi hyvää leipää (kuvassa juurisämpylä) ja sekaan lusikallinen tomaattisoosia, jos siltä tuntuu.
Hyvin käy kevyemmäksi sunnuntailounaaksi.

Isäntä kokkaa: Syksy alkaa, gnocchiaika!

Syyskuu alkoi, eli on virallisesti syksy. Ikkunasta ulos katsoessa ei näy aurinkoa, mutta onneksi ei sentään ole ihan kamalan kylmä.

Syksy tarkoittaa myös muutosta perheen ruokapöydässä. Kauppaan ei pidä mennä nälkäisenä, sillä mukaan tarttuu vaikka mitä herkkuja. Nytkin poimin kärryyn eri värisiä kukkakaaleja, tomaatteja, punajuuria, kaalia, omenoita, paprikoita... Ihanaa! Lähikaupasta löytyisi vielä hunajanauriita, mutta en tiedä mahtuuko vatsoihin enää enempää.

Vuodenajan vaihtumisen kunniaksi isäntä teki myös ensimmäisen satsin gnoccheja. Pilvenpehmeitä perunapastapalleroita toivotaan meillä säännöllisen epäsäännöllisesti. Niissä on aika lailla työtä, mutta lopputulos palkitsee vaivan. Silloin kun ne onnistuvat.

Kuka on joskus maistanut gnoccheja, jotka muistuttavat enemmän sitkeää purukumia kuin pumpulia? Niin käy helposti. Onneksi on pari kikkaa ja yksi työväline, joita hyödyntämällä gnocchien työläyskin tuntuu yht'äkkiä paljon pienemmältä pahalta.

1) Perunalumipuristin. Gnoccheja varten valitaan tietysti vähän jauhoisempia perunoita, mutta erityisen tärkeää on saada kosteus pois keitetyistä perunoista sekä välttää massan painelua kiinteäksi. Perunalumipuristimella vältät nuijimisen ja lopputuloksena on höhhö ja kevyt muusi.

2) Keitetyt perunat höyryämään hetkeksi. Ole kärsivällinen ja anna perunoiden höyrytä muutama minuutti. Vähemmän kosteutta, muistathan.

3) Älä liioittele jauhoilla. Monet ohjeet neuvovat laittamaan jauhoja noin puolet perunoiden painosta. Isännän mukaan parhaaseen lopputulokseen pääsee vähemmällä.

4) Älä vaivaa. Gnoccheissa ei tarvita sitkoa eikä kiinteää taikinaa. Sekoita nopeasti taikina käsiteltävään muotoon ja muotoile käsin kevyellä otteella. Mitä vähemmän puristat ilmaa pois, sitä pehmeämmät gnocchit.

Syysgnocchit

10 isoa jauhoista perunaa
vajaa puolet määrästä jauhoja
suolaa (maistele sekoitusvaiheessa)
2 kananmunaa

Kun olet perunat keittänyt, valuttanut ja antanyt höyryn hetken haihtua, kuori ne ja purista perunalumipuristimen läpi. Lisää kananmunat ja jauhot sekä tietysti suola (ja muut mausteet, jos mieli tekee. Tähän käy melkein mikä vaan).

Sekoita taikina nopeasti ja leivo pitkiksi, vähän sormea paksummiksi pötköiksi. Leikkaa pötköt paloiksi. Jos haluat, voit haarukalla vielä painaen pyöräyttää mallia pyöreämmäksi. Meillä isäntä kärsi sen varran pahasta flunssasta, että puhti loppui leikkaamiseen.

Anna seistä hetken aikaa ja laita runsaasti vettä kiehumaan (tai jotain lientä). Muista taas suola. Kypsennä gnocchit erissä kevyesti kiehuvassa vedessä. Ne ovat kypsiä, kun nousevat pintaan. Nosta keittiöpyyhkeiden päälle ja anna veden taas höyrystyä.

Periaatteessa gnocchit ovat tuossa vaiheessa jo syötäviä, mutta parasta on kuitenkin, kun ne kevyesti ruskistaa salvianlehdillä maustetussa voissa pannulla. Lopuksi sitten vielä reilusti parmesaania päälle.

Gnocchit maistuvat salaatin kera, mutta eilen pistettiin kaveriksi yrteissä marinoitua ja pannulla kypsennettyä ankanfileetä ja uunissa haudutettuja punajuuria. Nam! Syyskausi on virallisesti avattu.

Kesälounaan herkullinen Burrata

Millainen on hyvä kesälounas?

Sellainen, jonka tekemiseen ei mene ikuisuutta. Kesällä en käki keittiössä, varsinkaan kauniilla kelillä.

Sellainen, joka pirskahtelee raikkaita kesän makuja ja maistuu auringolta.

Ainoan kesälomaa muistuttavan viikkoni aikana oli tasan yksi päivä, jolloin tarkeni lounastaa pihaterassilla. Hyödynsimme hetken. Pääsimme jälkiruokaan saakka ja sitten sadekuuro ajoi sisälle jatkamaan herkuttelua (jäätelöllä tietenkin!). Voimme kuitenkin todistettavasti sanoa lounastaneemme pihalla!

Alkupaloiksi testattiin monissa lehdissä hehkutettua ja nyt niin hehkutettua trendikästä Burrata-juustoa. Mozzarellasta ja kermasta valmistettu juusto on juuri nii pehmeä ja herkullinen kuin voisi kuvitella, eikä tarvitse seurakseen paljon mitään.

Me sekoitimme Burratan seuraksi pikaisen tomaattikimaran,  Makeita kirsikkatomaatteja leikattiin puolikkaiksi ja sekoitettiin yrttisilpun kera (timjamia ja minttua tällä kertaa). Vähän pippuria, 1 sitruunan kuori raastettuna ja loraus sitruunamehua. Lopuksi vielä valutettiin pinnalle hyvää oliiviöljyä.

Lopputuloksena oli ihan täydellinen herkku kesälounaalle. Jos raaskii ostaa hintavaa juustoa useamman pallon, voi tällä ja rapeakuorisella leivällä korvata vaikka koko lounaan.

Me raaskimme tällä kertaa ostaa vain yhden juuston, josta kai kevyeksi lounaaksi riittäisi kahdelle. Pääruokana oli sitruunaista peruna-kana uunivuokaa - helppo herkku sekin.

Pikainen perunasalaatti

Vappuna kuuluu syödä perunasalaattia - eikös?

Perinteisesti olen ostanut sen valmiina. Ainoa oikea vaihtoehto on Forssan perunasalaatti. Muut eivät maistu yhtä hyvältä.

Kyseistä merkkiä ei vain aina löydy täältä pääkaupunkiseudulta lähimarketista, joten olen välillä tehnyt perunasalaattini myös itse. Eihän se nyt varsinaisesti kovin vaikeaa ole. Itsetehdyllä mennään joko puhtaasti lämpimällä vinegrette-kastikkeella ja savulohella uusista perunoista tai sitten perinteisestä pikkuisen raikastetulla ja kevennetyllä eli jugurttikastikkeella.

Sekä kaupasta ostetulla että itse tehdyllä perunasalaatilla on yksi ongelma. Ne eivät oikein kelpaa jälkikasvulle. En tiedä, mikä siinä on, mutta nytkin makkarat kelpasivat, samoin tomaatit ja kurkku, mutta kaikki kolme muksua nyrpistelivät perunasalaatille. Se on kuulemma ihan kamalaa. Ehkä kyseessä on kastikkeen ja pehmeän perunan yhdistelmä? Mene ja tiedä. Kaikki tähänkin salaattiin sekoitetut ainekset kelpaavat vallan mainiosti erikseen, mutta salaatissa? Ei sitten millään.

Minä kyllä tykkään ja isäntäkin pistelee hyvällä halulla.

Olen myös ihan tykästynyt Santa Marian maustesekoituksiin. Nytkin sai Pasta Rosso -sekoituksella kivasti pientä lämpöä ja makua jugurttikastikkeeseen. Tämän vapun perunasalaatti siis on tässä.

Tosin se syötiin jo lauantaina - mitähän sitä keksisi varsinaiseksi vapuksi?

Vaaleanpunainen perunasalaatti 

5-6 isoa kiinteää keitettyä perunaa
2 isohkoa omenaa

kastike:
kourallinen persiljaa silputtuna
puolikas punasipuli silputtuna
vajaat 3dl turkkilaista jugurttia
ruokalusikallisen verran Pasta Rosso mausteseosta myllystä
muutama kierros mustapippuria myllystä
ihan pieni hyppysellinen suolaa (suolaa on myös maustesekoituksessa)
vajaa desilitra ketsuppia

Sekoita kastike ja jätä maustumaan.

Leikkaa perunat ja omenat sopivan kokoisiksi paloiksi ja sekoita kastike joukkoon. Laita kelmun alle jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi, jos haluat antaa makujen tasaantua, mutta voi sen syödä hetikin.

Sekoita vielä ja tarjoile - vaikka nakkien tai tuoremakkaroiden kera.

HAUSKAA VAPPUA! 

Härkismoussaka vai kasvisvuoka? Mitä väliä? Kelpasi.

Nyhtökaura ja Mifu tuli testattua jo jokin aika sitten, mutta Härkis on odottanut kärsivällisesti vuoroaan. Luin monesta blogista, miten se on päätynyt suosikiksi noista uusista kasviproteiinivalmisteista, mutta jotenkin en vaan saanut napattua sitä kaupasta mukaani. Taisi mieless kaihertaa aikoinaan ostamani härkäpapuvalmiste, josta puolet päätyi bioroskikseen.

Kun naapurimarketissa oli Härkis-tarjous, en voinut jättää tilaisuutta väliin.  Niin tuli tuokin kokeiltua ja hyvä, että tuli.

Tiedän mutisseeni "liharuokien muunnelmista" ja sellainenhan tämäkin tavallaan on. Uskallan kuitenkin väittää, että nimestä huolimatta tämä ei yritä olla väännös alkuperäisestä, (karitsan) jauhelihaa sisältävästä ruokalajista. Härkis toimii sen verran hyvin, että tämä kasvisvuoka ansaitsee paikan toistuvien ruokien listalta. Oli nimi sitten mikä tahansa.

Oli muuten herkkua seuraavan etätyöpäivän lounaanakin.

Härkismoussaka 

1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
3 keitettyä perunaa

1 sipuli
1 pkt Härkistä
3 valkosipulinkynttä puristettuina
2-3 tomaattia kuutioituna
suolaa, pippuria, chiliä, paprikaa ja muita haluamiasi mausteita. Pyöräytin pari kertaa Santa Marian Pasta Rosso - myllystä
tomaattipyreetä
persiljaa

valkokastike:
1dl vehnäjauhoja
0,5dl oliiviöljyä
0,5l kevytmaitoa
suolaa, pippuria
muskottipähkinää
tuoretta vuohenjuustoa
1 kananmuna

Siivuta munakoiso sentin paksuisiksi viipaleiksi, kesäkurpitsa vähän kapeammiksi ja peruna vielä ohuemmiksi.

Paista munakoisosiivut ja kesäkurpitsasiivut pehmeiksi ja pinnalta hiukan ruskeiksi pannulla vähässä öljyssä. Nosta ne syrjään,

Silppua sipuli ja kuullota sitä hetki, lisää Härkis ja sekoittele. Lisää mausteet, valkosipuli ja tomaattipyree. Sekoittele ja kuumenna. Mikäli seos näyttää liian kuivalta, sekoita joukkoon tilkka vettä.

Öljyä uunivuoka ja levitä kesäkurpitsa pohjalle. Kaada päälle Härkis, levitä siivutetut perunat ja lopuksi vielä munakoisosiivut.

Tee valkokastike. Sekoita öljy ja jauhot kattilan pohjalla ja kuumenna. Lisää maito ja sekoita hyvin. Lisää mausteet ja anna kiehahtaa, kunnes kastike sakenee. Lisää vuohenjuusto ja anna sulaa.
Nosta pois hellalta ja anna jäähtyä hetken verran. Sekoita joukkoon kananmuna ja kaada uunivuokaan munakoison päälle.

Laita vuoka uuniin 200 asteeseen noin 40 mnuutiksi. Nosta pois uunista ja anna vetäytyä vartin verran ennen tarjoilua.

Itseään toistava historia eli siideriperunat

Ettei tämä blogi nyt menisi liian terveelliseksi, niin laitetaan tähän vielä suosikkini jo vuosien ja vuosien takaa. Kun keli muuttuu kylmemmäksi, tunnen suussani siiderin happamuuden yhdistettynä perunan pehmeyteen. Pekonia vielä pyöristämään ja ollaan unelmien herkun äärellä. Nämä siideriperunat ovat osa itseään melkein pakolla toistavaa historiaa, mutta hyvä niin. Näiden avulla tulee hyvä mieli, eikä kukaan jaksa kinata tai etsiä vihollista.

Alunperin tämä resepti ilmestyi perheemme pöytään, kun olimme vasta nuori opiskelijapariskunta. Turussa toimi silloin(kin?) aktiivinen Cercle francais de Turku, joka järjesti erilaisia tapaamisia. Ruokakurssit olivat niistä suosituimpia. Kerran sitten listalla olivat siiderissä kypsennetyt perunat ja maksapihvit. Loppu on vähintään kerran vuodessa itseään toistavaa historiaa.

Eivätkä nämä ole edes vaikeita tehdä. Kunhan muistaa ostaa oikeasti sellaista kunnolla kuivaa siideriä (mieluiten normandialaista tai bretagnelaista, kun reseptikin kerran on siltä suunnalta).

Siideriperunat 

Leikkaa vähän jauhoisia perunoita kuutioiksi ison pannullisen verran. Leikkaa paketillinen pekonisiivuja palasiksi ja laita korkeareunaiselle pannulle pieneen öljytilkkaan kuumenemaan.

Kun pekonit ovat pikkuisen ruskistuneet ja luopuneet rasvastaan, lisää perunat pannuun, ripottele suolaa ja pippuria ja sekoita.

Kaada sekaan niin paljon siideriä, että perunat peittyvät ja laita kannen alle hiljalleen porisemaan. Anna kypsyä niin kauan, että siideri on imeytynyt perunoihin ja ne ovat hiukan muussaantuneet. 30-60min vähän riippuen perunakuutioiden koosta.

Ripottele pannulle persiljasilppua ja nosta heti tarjolle. Kaveriksi sopii vaikka raikas salaatti tai sitten jauhoissa, suolassa ja pippurissa käytettyjä ja sitten pannulla voissa kypsennettyjä maksasiivuja.

Ruokajuomaksi tietysti sitä samaa siideriä kuin kypsennyksessäkin.

Siideripossua sinappi-hunajakuorella

Vettä satoi tälläkin viikolla useana päivänä ja lämpöasteet pysyivät itsepäisesti kaukana kesäisistä. Kaikilla oli vähän viluinen olo ja se näkyi esimerkiksi siinä, että paistit ja padat palasivat ryminällä ruokapöytään salaattien tilalle. Viimeisenä nyt possun ulkofiileestä tehty siideripaisti.

Paisti oli Ihanasti pikkuisen makeaa ja juureksissa maistui omena. Paksusta kuoresta tuli tuikean sinappinen lisuke lihasiivujen mausteeksi ja pehmeiksi hautuneet valkosipulit olivat parhaimmillaan lihasiivun päälle levitettyinä.

Siideripossu sinappi-hunajakuorella

kuorrutus :
2 isoa ruokalusikallista Dijon-sinappia
2 rkl hunajaa
leivänmuruja
suolaa ja pippuria

1kg possun ulkofilettä palana

Vuokaan lisäksi :
perunoita, porkkanaa, sipulia
yksikyntisiä valkosipuleita kuorineen,
timjamia
paketillinen pekonia palasina
suolaa - pippuria
siideriä
oliiviöljyä

Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään ja levitä ulkofileen päälle.

Leikkaa juurekset ja sipuli paloiksi ja asettele uunivuokaan. Lisää kokonaiset valkosipulit kuorineen, timjamia, suolaa, pippuria ja pekonipalat. Sekoita. Kaada vuokaan lasillinen kuivaa siideriä. Aseta lihapala juuresten päälle ja valuta kuorrutuksen pinnalle oliiviöljyä.

Laita uuniin 150 asteeseen ja anna kypsyä kunnes lihan sisälämpötila on 75 astetta eli noin 1-1,5h.

Vuohenjuusto-tomaattikanafilepihvit perunoiden ja kasvispannun kera

 Eilen illalla ja tänään päivällä syötiin vähän laihempaa kasviskeittoa. Hyvää, mutta suhteellisen kevyttä ruokaa. Illalla teki siis mieli jotain vähän tuhdinpaa. Vaikka ei tämäkään nyr varsinaisesti mitään mättöruokaa ole. Mieltä hykerryttävän herkullista kuitenkin.

Kanan rintafileleikkeet ovat mukavan ohuita täytettäviksi. Kaksi vaan päällekkäin ja väliin kunkin toivomia herkkuja. Eikä lihaa tarvitse edes olla hurjaa määrää. Yksi paketti = neljä ohutta fileleikettä riitti ruokkimaan meillä koko perheen, kun lisukkeena oli perunoita ja kasvispannua. Kukaan ei valittanut saaneensa liian vähän.

Tämä ei myöskään vaadi kovin pitkää aikaa, vaikkei toki ihan pikaruokaa olekaan. Aloitin ruoanlaiton siinä viiden maissa ja kuudelta istuttiin pöytään... Välissä ehdin tekemään toki vähän muutakin.


Savupaprikaperunat 

Leikkaa perunat (6 isoa) kuutioiksi. Lorauta joukkoon kunnolla oliiviöljyä, teelusikallinen savupaprikajauhetta (sweet), suolaa ja pippuria. Sekoita hyvin ja levitä uunivuokaan.

Kypsennä 200 asteessa 20-30min.


Vuohenjuustoiset kanafileet

Ota ohuet kanaleikkeet (1pkt = 4kpl) ja nuiji ne vielä ohuemmiksi. Suolaa ja pippuroi.
Silppua kourallinen kuivattuja tomaatteja ja timjamia. Lisää hieman suolaa ja pippuria. Sekoita miltei tahnamaiseksi ja levitä puolelle kanaleikkeistä. Leikkaa vuohenjuustotangosta ohuita siivuja ja levitä tomaattitahnan päälle. Asettele toinen puoli kanaleikkeistä ja paina yhteen.

Kuumenna oliiviöljyä ja pieni pala voita pannulla keskilämmöllä. Ruskista kana leikkeet pari minuuttia molemmin puolen. Laita kansi päälle, alenna lämpöä ja kypsennä vielä vajaat 10min.


Valkosipuli-sitruunakesäkurpitsa

Leikkaa pari pientä sipulia siivuiksi. Leikkaa 1 keskikokoinen kesäkurpitsa pieniksi paloiksi. Silppua kaksi valkosipulinkynttä. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja lisää sipulit. Ripottele hiukan suolaa päälle ja kuullota. Lisää kesäkurpitsa ja valkosipuli ja kypsennä pannulla välillä sekoittaen. Ripottele joukkoon chilijauhetta (D'Espelette) ja kirsikkatomaatteja. Raasta yhden sitruunan kuori ja sekoita pannulle muiden kasvisten joukkoon. Hauduta vielä muutama minuutti.

Kesäkurpitsassa kuuluu olla vielä purutuntumaa, eikä tomaattejakaan pidä päästää muusiksi...

Kun tekee ylläolevassa järjestyksessä, kaikki valmistuvat suurin piirtein samaan aikaan.

Arkiruokaa espanjalaisittain - Perunamunakas

Resepti ajalta juuri ennen tietokonepimentoa... On tämä nykyinen pilvimaailma sitten ihana juttu. Varmuuskopiot löytyy melkein kaikesta, eikä koneen rikkoutuminen tällä kertaa aiheuttanut paniikkia vaikkakin mieliharmia ja ajanhukkaa sitten senkin edestä.

Asiaan eli reseptiin. Tämä perunatortilla saa vaikutteensa Espanjan suunnalta. Siellä olen kuullut perunatortillaan paloja tarjottavan osana tapas-valikoimaa. Meillä kelpasi ihan arki-illan päivällisruokana.

Helppoa, suht' nopeaa, edullista ja tietenkin herkullista arkiruokaa saa, kun ensin kuullottaa 1 silputun punasipulin oliiviöljyssä ja sekoittaa sitten sekaan siivuttuja raakoja perunoita (5 keskikokoista meni meillä). Perunoiden annetaan ruskistua pinnaltaan ja kypsyä melkein pehmeiksi. Suolataan, pippuroidaan ja lisätään muutenkin mausteita (esim. piment d'espelette).

Sitten sekaan laitetaan silputtua palvikinkkua ( tai jotain muuta jääkaapissa käyttöä odottavaa leikkelettä) ja pari siivutettua valkosipulinkynttä. Sekoitellaan hetki ja annetaan pannun odottaa, kun vatkataan kevyesti sekaisin 4-5 kananmunaa. Valutetaan kananmuna tasaisesti perunaseoksen päälle ja annetaan puoliksi hyytyä keskilämmöllä. Raastetaan lopuksi pinnalle jotain hyvää juustoa ja pistetään pannu 180 asteiseen uuniin, kunnes juusto on sulanut ja munakas kypsä.

Tarjoillaan raikkaan salaatin ja väkevän vinegretten kera.

Voin ja perunalumen ylistystä

Vuosien ajan kuulin itselleni kerrottavan, että parhaan muusin saa käyttämällä perunalumisurvinta. Vihdoin ja viimein sellainen tuli hankittua isännän gnoccheja silmällä pitäen. Tunnustimme vehkeen edut samantien, mutta todella siihen rakastuimme tehtyämme perunamuusia. Oi, sitä keveyttä ja pehmeyttä, jonka sai aikaan niin helposti.

Jos perheessä on vähänkään muusin ja gnocchien ystäviä niin perunalumipuristin on ihan ehdoton hankinta. Sillä saa ylimääräisen veden heti alkuun puristettua pois ja perunasta tulee sellaista ihanan "höhhöä".  Sen tosin huomasin, että perunalumen puristamisella voi korvata yhden kuntosalikerran. Vaatii meinaan vähän voimia. Minä ulkoistin isännälle. Kävi nopeammin.

Keveys tietysti ei ole se kuvaavin termi, kun kertoo toisesta keinosta nostaa muusi ihan uusiin sfääreihin. Tarkoitan tietysti voita. Minusta kunnon perunamuusi on hyvin suolattu, kuumalla maidolla ja voisulalla sekoitettu ja päälle tietysti kuuluu asetella vielä nokare sulamaan. Lautaselle pitää saada aikaiseksi sellainen kullankeltainen liemi, johon muusihaarukallisia voi kastaa.

Seuraksi voi sitten lisätä vaikka muutaman tunnin hautunutta Osso Buccoa ja parmesaanilla höystettyä maa-artisokkamuusia (joka muuten ei onnistu perunalumivehkeellä - tulipa sekin testattua).

Syksyn lohdullisin annos on siinä. Kuka tässä viitsii kaloreita laskea ?

Isäntää vakoilemassa : Pilvenpehmeät gnocchit ja perunalumivehje

 

Tässä jokin aika sitten osallistuin keskusteluun siitä, miten ihmeessä voi perunagnoccheista saada sellaisia pehmeitä ja keveitä. Useimmiten kun ne tuntuvat jäävän mauttomiksi, kiinteiksi kikkareiksi. Lupasin vakoilla meidän isäntää, joka jostain syystä melkein (huom) aina onnistuu gnocchien teossa ainakin minun mielestäni erinomaisesti. 

Keittiön ovelta valmistusprosessia kurkistellessani kyselin vinkkejä onnistumiselle.  Hyvin eteläranskalaisen olkien kohauttelun myötä sain kirjattua ylös pari juttua : 

1. Perunoiden tulee olla kuumia, mutta kuivia, kun gnoccheja ryhtyy työstämään
2. Makua saa maustamalla  eli eipä unohdeta suolaa 
3. Ei saa laittaa liikaa jauhoja 
4. Ei saa työstää massaa liikaa. Siten vaan, että pysyy kasassa. 

Lisäapuna meillä oli tällä kertaa myös Chez Mariuksessa jo moneen kertaan himoiten ihailemani perunalumipuristin.  Isännän arvion mukaan se auttoi erityisesti tuohon ensimmäiseen kohtaan sillä perunat sai hienoksi nopeasti ja ennen puristamista sai myös valutettua mahdolliset vedet kokonaan pois.

Chez Mariuksen kauppa Helsingissä on nyt remontin jälkeen muuten todella upea. Se on väljä ja valoisa ja houkuttelee ihastelemaan kaikkia niitä mielenkiintoisia keittiökapineita, joita seiniltä löytyy. Kannattaa käydä kurkkaamassa.

Meidän isännän perunakurpitsagnocchit

kymmenisen perunaa 

pala myskikurpitsaa

2 kananmunaa

sopivasti jauhoja - joo, tiedän, tämä ei ole kunnollinen määritys, mutta kun isäntä vaan heitteli sormituntumalla, enkä osannut silmämääräisesti mitata oikein. Virallisissa ohjeissa kuulemma neuvotaan laittamaan jauhoa puolet perunoiden määrästä (eli 800g vs. 400g), mutta minusta tuntuu, että isäntä laittoi pikkuisen vähemmän.

Keitä perunat kypsiksi ja kypsennä kurpitsa uunissa. Kuori kurpitsa ja hienonna. Vedä perunat hienoksi puristimella. Sekoita massaan jauhot ja kananmuna. 

Leivo pötkylöiksi ja leikkaa gnoccheiksi. Voit painella haarukalla vähän sellaisiksi rullamaisiksi, jos haluat. 

Seisota hetki ja tipauta erissä kiehuvaan veteen (tai kasvisliemeen). Gnocchit ovat kypsiä, kun ne nousevat pintaan.

Kastikkeena oli tällä kertaa yksinkertaisesti vettä, salviaa ja kasvisliemifondikuutiota sekaisin.

Päälle ripoteltiin iso kasa parmesaania ja paistettiin pannulla karitsankyljyksiä ja lehtikaalia.

Oli muuten hyvää.

Kiitos inspiraatiosta Jamie - taas kerran !

Juuri tässä surkuttelin totaalista inspiraation puutettani ruoanlaiton suhteen. Sitten muistin tallentaneeni digiboxin syövereihin Subilta bongaamani Jamien 15 minuutin herkut -sarjan jakson. Eikä Jamie pettänyt taaskaan. Siirryin sohvalta suoraan naapurikauppaan ja ryhdyin toimeen.

Mikä siinä onkin, että Jamie Oliverin ruoanlaitto on niin ihanan inspiroivaa ? En minä edes kuvitellut saavani ruokaa pöytään 15 minuutissa, en vaikka assistentti valmistelussa parhaansa tekikin (ja ruokki kissan ja vahti kaksivuotiasta siinä sivussa), mutta se hyväntuulisuus ja rentous vaan jotenkin sai minutkin haluamaan kanafilettä kasvispedillä ja parmesaaniperunoita.

Meillä meni kaikkiaan melkein 45min ruoanlaittoon, mutta emme käyttäneet mitään koneita vaan käsi kävi veitsen kanssa. Lisäksi piti tietysti vähän säveltää porkkanoita lisäämällä ja yrtitkin haettiin ruoanlaiton lomassa pihalta. Herkullista tuli pienellä odotuksellakin ja ainakin kaikilla oli kunnolla nälkä pöytään istuttaessa.

Jamien paistettu kana kasvispedillä ja parmesaaniperunoita niin kuin meillä tehtiin

Perunat

7-8 aika isoa perunaa
1-2  sipulia
suolaa ja pippuria
perisljaa
1-2 dl kermaa
parmesaaniraastetta

Pese perunat hyvin ja raaputa kuorta pois. Siivuta ohuesti ja laita kiehuvaan veteen pehmenemään. Suikaloi sipulit ja laita keskilämmölle öljyyn pannuun hautumaan suolalla ja pippurilla maustettuna. Laitoin myös hiukan kuivattua valkosipulia.
Kun perunat ovat pehmenneet ja sipulit kuullottuneet, valuta perunasiivut ja sekoita ne persiljasilpun kanssa pannulle sipulien sekaan. Lorauta joukkoon kermaa, ripottele päälle parmesaaniraastetta ja pistä 200 asteeseen uuniin siihen asti, että perunat ovat ihan pehmeitä ja parmesaani vähän gratinoitunut.


Kasvikset

muutama porkkana
pari pientä purjoa
iso kasa pikkupinaattia
herneitä
iso kourallinen minunlehtiä
suolaa ja pippuria
öljyä ja voita


Leikkaa porkkanat kolikoiksi ja laita kattilanpohjalle voin ja öljyn kanssa. Sekoittele keskilämmöllä vähän aikaa. Lisää pilkottu purjo ja minttua ja anna kuullottua. Lisää herneet ja lisää minttua. Suolaa ja pippuroi

Kana

3 kanafilettä
timjamia, suolaa ja pippuria
öljyä ja voita
paketillinen pikkupekonikuutioita

Ripottele kanalle suolaa, pippuria ja timjamia. Nuiji leivinpaperin sisällä ohuemmiksi ja ruskista molemmin puolin pannulla. Nosta uuniin perunoiden kanssa kypsymään loppuun.

Ruskista pekonikuutiot ja ripottele kasvisten ja kanan päälle.

Ja vielä... 

Kaikkia eri osa-alueita pitäisi tehdä suurin piirtein samaan aikaan, mutta kyllä ainakin meillä pilkkominen vei sen verran aikaa, että eivät ihan menneet ajoitukset putkeen. Eikä sitä tietysti ole niin tottunutkaan miettimään ajoituksia ja tekojärjestyksiä kuin ammattikokki.

Silti, kannatti inspiroitua. Nyt ovat sitten seuraavatkin sarjan osat tallennuksessa. Toivottavasti ei vielä mennyt ihan kamalan montaa ohitse. Toisaalta tämä on varmaan niitä sarjoja, jotka toistuvat luupissa useampaan kertaan.

Yksi vuoka, yksi ruoka... eli miten pääsee illalla helpolla

Kuori perunat, lohko ja pistä vuokaan. Kuori pikkusipulit ja lisää vuokaan. Mausta kana haluamallasi tavalla ja pistä vuokaan (tällä kertaa paprikaa, savupaprikaa, chlijauhetta). Lisää vuokaan valkosipulinkynsiä ja sitruunapaloja sekä vähän persiljaa. Kaada päälle öljyä ja kierittele ainekset käsin joka puolelta öljyisiksi.

Pistä uuniin 200 asteeseen runsaaksi puoleksi tunniksi.  Ripottele päälle vielä persiljaa ja fetamuruja. Lisää halutessasi suolaa ja pippuria. Nosta nälkäisten eteen tarjolle.

Kuulostiko vaikealta ? Enpä usko. Tästä ei ruoanlaitto paljon helpommaksi muutu. Silti lopputulos on herkkua.

Jaa, että mikäkö tässä reseptissä on parasta ? No tietenkin monet muuntelumahdollisuudet. Kanat makkaroiksi tai possupaloiksi, porkkanaa ja pasternakkaa perunoiden lisäksi, uudet mausteet lihan päälle, yrtti toiseksi... kaikki käy ja takaan, että aina kelpaa.


Ja nyt alkavat olla käsillä viimeiset hetket vastata kyselyyn sivupalkissa... 

OLETHAN JO KLIKANNUT ?

Perunoita kuorimassa

Kun kerran noita kuorimaveitsiä (olettehan jo vastanneet sivupalkin kyselyyn ?) tuli tuossa ihmeteltyä, niin tottahan niitä pitää vähän ihan käytännössäkin käyttää. Peruna on monipuolinen herkku eikä kovin kalliskaan, joten kuorimaveitsi on kannattava investointi noin arki-iltojen pikaruokia silmällä pitäen.

Yksi meillä kovasti tykätyistä herkuista on ranskalaista alkuperää oleva crique. Paljon helpommaksi ei resepti mene, varsinkin jos paistaa yhtenä isona pannullisena, kuten meillä tehtiin.

Käytännössähän tässä vaan kuoritaan ja raastetaan perunoita, mielellään sellaista vähän jauhoista lajiketta. Maustetaan halutulla tavalla (ei kuitenkaan suolalla, ettei vesity pannulla). Puristetaan raasteesta liiat vedet pois ja levitetään lätyksi pannulle öljyn ja voin sulatettuun sekoitukseen. Annetaan ruskistua, käännetään vaikka kantta tai lautasta apuna käyttäen ja ruskistetaan toinenkin puoli. Lopuksi päälle hitunen suolaa - maun mukaan.

Siihen mennessä, kun molemmat puolet ovat ruskistuneet on keskellä ihanan pehmeä kypsä perunamössö ja crique on valmista tarjolle. Koko operaatioon ei pitäisi mennä puolta tuntia kauempaa. Seuraksi sitten jotain salaatin tapaista - meillä syötiin omatekoista coleslawta.