Välillä syödäänkin - kaksi herkkua muistiin

 Kokkausjumini ei varsinaisesti ole mihinkään kadonnut, mutta selvästi ruokakirjoja lukemalla / kuuntelemalla saa edes jotain liikettä ruokainspiraatioista vastaaviin aivosoluihin. Pitää laittaa ylös viime aikoina tehtyjä ja  maisteltuja reseptejä, jotka pääsivät oikein yllättämään herkullisuudellaan. Lisäksi ne ovat kevääseen sopivia herkkuja ja kasvispainotteisuudellaan kovasti trendikkäitäkin. 

1) Pääsiäisen suosikkisalaatti eli viismauste parsaa ja tee-kananmunia Maku-lehden pohjalla

Viismauste on yksi suosikeistani maustesekoitusten joukossa. Harmillisesti siinä vain on sellainen anismainen sävy, jota Isäntä inhoaa yli kaiken. Siksi olen vähän unohtanut koko herkun. Onneksi Maku-lehti muistutti, sillä Isännän Ranskassa olon myötähän on oiva tilaisuus ottaa se takaisin repertuaariin. 

Parsaakin on viime aikoina tullut syötyä sen verran monta kertaa kinkkuun käärittynä, että vaihtelu tekee hyvää (vaikka toki kinkun kanssa onkin herkkua). 

Tämä oli herkkua seuraavan päivän jämälounaanakin. 

1 nippu parsaa

kourallinen kokonaisia sokeriherneen palkoja

oliiviöljyä

2rkl hoisinkastiketta

2rkl kookossokeria

1tl kiinalaista viismaustetta

lisäksi: 

vuonankaalia

Teriyaki-kastikkeella kuorrutetta uunilohta (eli pistä kastike lohifileen päälle ja uuniin 200 asteeseen 15-20min... ) 

suolaa ja pippuria 

Teessä keitettyjä kypsiä kananmunia

majoneesia

Keitä kananmunat. 

Kypsennä lohi. 

Valmista parsat. Napsauta kuiva varren tyviosa pois ja leikkaa parsat 2-3 osaan. Sekoita marinadin ohjeet ja kieritä parsapalat marinadissa. Sekoita joukkoon vielä paloiksi leikatut sokeriherneet. Kaada uunivuokaan ja paahda 200 aseisessa uunissa noin 10min. 

Huuhtele vuonankaali, kuivaa ja levitä tarjoiluastiaan. Lisää päälle parsa ja palkopalat. Kuori ja halkaise munat ja asettele salaatin päälle. Halutessasi voit tehdä mimosamunia tai vain laittaa pienen lusikallisen majoneesia muutaman munanpuolikkaan päälle. Valuta päälle vielä parsan marinadia vuoasta ja viimeistele suolalla ja pippurila. Maista kuitenkin ennen, minusta tuo ei tarvinnut enempää suolaa, mutta makuasia... 

#parastareseptiä ja maailman paras hapanimeläkastike

Jokin aika sitten tulin tilanneeksi 10 ruokavaikuttajan yhdessä keräämän reseptikokoelman. Siis kymmenen parasta reseptiä kymmeneltä tunnetulta bloggaajalta. Kyllähän nuo reseptit varmaan löytyvät myös heidän blogeistaan, mutta on ihan kiva lukea kokoelmia. 

PDF-muotoisen reseptikirjan voi halutessaan tilata täältä (hinta 16.95€). Toimi hyvin tabletilta luettaessa myös keittiössä. 

Listalta löytyy monta houkuttelevaa herkkua, mutta ihan ensimmäiseksi silmiin tarttui Oona Poutiaisen Maailman paras hapanimelä tofu. 

Punainen kastike on kiinalaisissa ravintoloissa heikkouteni. Melkein nuolen lautaset puhtaaksi. 

Muutaman kerran olen kokeillut jotain reseptejäkin, mutta aina on jäänyt jotain puuttumaan. Nyt ei - ihan huikea resepti. Tosin jotain aina tulee muutettua. Nyt todettiin, että ehkä sittenkin tarjoilemme kastikkeen erikseen ja ilman ananasta. Sen voi laittaa vaikka sitten seuraavana päivänä pizzaan... Pikkuisen tein ehkä myös etikkaisemman version ja siirappikin vaihtui. 

Hapanimeläkastike neljälle

2 pienen ananastölkin mehu 

2 rkl ketsuppia

4 rkl agavesiirappia

4-5 rkl riisiviinietikkaa

2-3 rkl soijaa 

2 rkl Maizenaa ja sama määrä vettä

Sekoita kastikkeen ainekset kattilassa ilman Maizenaa, joka pitää ensin sekoittaa veteen ja sitten vasta hiljalleen valuttaa kastikkeeseen. Sekoittele vispilällä ja kuumenna varovasti kunnes kastike paksunee eikä maistu enää Maizenalle. Tarkista maku. 

Seuraksi voi sitten paistaa pannulla kasviksia - vaikka paprikaa, herneenpalkoja jne. Maizenan, suolan ja pippurin sekoituksessa kieritetyt ja seesamiöljyssä paistetut painon alla kuivatut tofupalatkin ovat herkkua. Päälle kevätsipulia ja seesaminsiemeniä. Alle riisipeti. 

No niin, nyt ovat reseptit muistissa. Näihin meinaan tullaan palaamaan vielä monta kertaa. 

Viiden aineksen herkut (ja sovellettu kana-kookoskeitto)

Minulle käy aina samalla tavalla. Osun jostain näkemään ruokaohjelman jakson, koukutun. Sitten tajuan, että samoja reseptejä löytyy myös kirjassa eli ei tarvitse muistaa... Sitten... No, arvasitte jo. Tilaan kirjan.

Joskus osun helmeen ja kirja jää säännölliseen käyttöön, toisinaan ei. Todennäköisyys reseptien tekemiseen on kyllä suurempi, jos olen kokenut ne houkuttaviksi jo tv-ruudulla. Silloin kirjan tarvitsee toimia lähinnä muistin virkistäjänä. Sen ei enää tarvitse maanitella minua kokeilemaan.

Jamie Oliver on ollut suosikkini siitä saakka, kun ensimmäinen Alaston kokki ohjelma/kirja -kombo ilmestyi, eli aika kauan. Pidän hänen mutkattomasta tyylistään ja siitä, että kokkaaminen ei ole niin kovin vakava asia. Saa kokeilla, saa muokata. Kunhan tekee ja syö.

En ehkä olekaan välttämättä käyttänyt hänen kirjojaan kirjaimellisiin resepteihin, mutta inspiraatiota niistä löytyy - varsinkin arkikokkaukseen.

Jamie Oliver : 5 aineksen ateriat
Oma ostos Prisma-verkkokaupasta

Pienellä vaivalla ja lyhyellä aineslistalla varustetut reseptit osuivat minulla suoraan hermoon. Olen viimeisen parin vuoden aikana kipuillut perheen ruokahuollon kanssa. Mikään ei oikein houkuta, mitään ei tee mieli, eikä aikaakaan oikein tunnu löytyvän. Välillä innostun, mutta se ei yleensä kestä päivää kauempaa.

Nyt huomaan tehneeni jo pariakin reseptiä kirjasta ja jotenkin on inspiroituminen valunut myös muuhun kokkaukseen. Tähän saakka siis varsin onnistunut kokeilu.

Reseptit on kirjassa luokiteltu ainesalueittaain, mutta ei ehkä aina täysin loogisesti. Kanareseptejä löytyy niin osiosta kana kuin osiosta pasta. Sinänsä loogista, eikä varsinaisesti haittaa lukukokemusta, mutta jos nyt jostain pitää urputtaa.

Jamien tapaan reseptit on kerrottu selkeästi. Sivulla näkyvät kaikki 5 pääainesta kuvina ja toisella sivulla on kuva valmiista annoksesta. Pääsee vertaamaan... Mitäs tuumitte? Aikalailla samanlaista (paitsi kuvan laatu). Nämä lohipihvit maistuivat ihan kaikille ja katosivat nopeasti.

Reseptien seuraaminen siis onnistuu hyvin. Kuvatkin ovat kauniita ja innostavia, mutta ehkä parhaan keittokirjakokemuksen saa tosiaan, jos samalla seuraa myös tv-sarjaa. Kirjasta puuttuu Jamien jutustelu, mikä on sääli. Vain alussa on vähän yleistä tekstiä, mutta muuten mennään aika perusversiolla reseptilistasta. Harmi, sillä kyllä nykyajan keittokirjassa pitäisi olla vähän "lukemista".

Resepteissä on tosiaan lyhyet aineslistat, mutta osittain se johtuu siitä, että hyödynnetään paljon valmiita maustesekoituksia, tahnoja jne. Näinhän toki kannattaa tehdäkin arki-iltoina ja tyyli sopii nopeaa ja helppoa herkkua etsivälle. Jos kuitenkin haluat tehdä kaiken alusta asti itse ja etsit juurikin noita maustetahnojen ainesosia ja ohjeita, niin tämä kirja ei ole sinulle.

Sinänsä kirja vaikuttaa kuitenkin hyvin toimivalta ja tulee varmasti jäämään hyllyyn ainakin toistaiseksi. Sitä kun voi käyttää myös inspiraatiolähteenä ja Jamiellahan noita ideoita riittää.

Kana-kookoskeittoa tekiessä sovelsin ja aineslista piteni hieman. Ei kaduta yhtään. Oli sen verran hyvää.

1/2 myskikurpitsa
2 sipulia
6 broilerin paistileikettä
1/2 prk punaista thai-currytahnaa
1tlk (400g) kookosmaitoa
1l vettä
kanafondikuutio
nippu korianteria varret ja lehdet erikseen

Hienonna sipuli ja kuullota pannussa äljyssä muutama minuutti. Lisää pilkottu myskikkurpitsa ja sekoittele hetki. Lisää curry ja sekoittele taas. Kaada sekaan vielä kookos, silputut korianterinvarret ja broilerin paistileikkeet. Sekoita. Lisää vesi ja anna poreilla kannen alla 45min. Tarkoituksena on saada broileri pehmeäksi ja läpikypsäksi ja kurpitsa melkein hajoavaksi.

Nostele broileripalat pois keitosta ja kaada keitto blenteriin. Anna surrata hetki ja kaada takaisin kattilaan. Nosta kauhallinen keittoa lautaselle, riivi päälle sekä broileria että korianterinlehtiä.

3 uutta lempparia

Muutaman viime vuoden aikana on ruokapöytäämme ilmaantunut jokunen uusi lemppari, jotka näyttävät toistuvan säännöllisesti. Ei liene yllätys, että yleisen trendin mukaisesti painotus on kasviksissa.

Jos ihan totta puhutaan, niin nämä taitavat olla niitä harvoja (ainoita?) reseptejä, joissa olen onnistunut käyttämään nyt niin suosittuja "lihakorvikkeita" niin, että ne ovat kelvanneet syöjille. Suurin osa kokeiluista kun on valitettavasi päätynyt yksimieliseen "ei jatkoon"-tuomioon. Esimerkiksi Nyhtökaura vain vilahti ruokapöydässämme, samoin kävi Mifulle ja viime aikoina suositulle Boltsit-palloille. Beanit härkissuikaleet odottavat vielä lopullista tuomiotaan. 

Tässä nyt kuitenkin kolme tuotetta ja reseptiä, jotka näköjään ovat jääneet vakkarilistalle.

1) Ihan ekaksi 

Ensimmäisenä mainittakoon vuoden alun Maku-lehdestä bongattu Hanna Hurtan resepti Palak Paneer kaurasta (kuva ylinnä). Siinä Yosa Kaurapalat on hyödynnetty lämpimän mausteisen pinaatticurryn kanssa. Tämä on osoittautunut perheessä varsinkin minun suosikikseni ja herätti huomiota myös toimistolla lounasaikaan... Vaikka ohje on minulle varsin uusi, sitä on tehty jo pariinkin kertaan ja tullaan varmasti tekemään vielä uudelleen.

Ohje: 
2 pkt kaurapalaa
öljyä
1 sipuli hienonnettuna
4-5 valkosipulinkynttä (pitää olla reilusti makua!)
2rkl inkiväärimurskaa purkista (tai raastettuna, lisäsin tätäkin alkuperäiseen ohjeeseen nähden)
3tl garam masala -maustesekoitusta
iso kourallinen cashewpänkinöitä
2 pienta pakettia pakastepinaattia
2dl vettä
2,5dl kookoskermaa
1tl suolaa, mustapippuria myllystä
1 lime
(1 tuore chili silputtuna)

Hienonna ensin sipuli ja valkosipuli ja ota muutkin ainekset viereen valmiiksi.

Kuutioi kaurapalat ja ruskista öljyssä pannulla. Siirrä sivuun.
Kuumenna öljyä pannulla ja kuullota sipuli. Lisää valkosipuli, inkivääri ja garam masala ja kuullota vielä hetki. Lisää pähkinät, pinaatti ja vesi. Kuumenna ja keitä, kunnes pinaatti on sulanut. Lisää kookoskerma ja soseuta. Itse kaadan blenderiin ja annan surrata tasaiseksi, mutta onnistunee myös sauvasekoittimella.

Kaada kastike takaisin pannuun ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada sekaan kaurapalat ja kuumenna.

Tarjoile riisin kera, viimeistele korianterilla, ja halutessasi chilillä ja purista päälle limelohkojen mehua.

2) Toinen vakkari 

Jalotofun savustettu versio on löytänyt tiensä ruokapöytäämme ja sitä on tarjolla säännöllisesti. Varsinkin Totolle maistuvat pannulla paahdetut tofupalat ihan sellaisenaan, isommille yleensä sivelen päälle vielä korealaista Gochujang-chilitahnaa,johon on sekoitettu silkka seesamiöljyä. Herkkua vaikka salaatissa.

Useimmiten tätä kuitenkin näköjään tulee tehtyä Samassa liemessä-kirjasta bongatun ja muunnellut kastikkeen kera omassa versiossani Poke-kulhosta kasviksilla.

Käyttämäni Poke-ohjeen olenkin jo blogiin kirjoittanut ja sen löydät täältä.
Toisaalta tofu maistuu meillä myös kaura-uunivuoan lisukkeena, kuten täällä.

3) Trendin huipulla

Pakkohan sitä on myös seurata somen tähtireseptejä ja viime aikoinahan Liemessä blogin Jenni on aloittanut useammankin villityksen. Meillä suurimman suosion on saanut Härkis-lasagne, johon minulla tuli jonkinlainen himo. Tein sitä useamman viikon putkeen - kunnes lapset jo alkoivat vähän esittämään vastalauseita.

Luulen minua houkuttaneen herkullisen maun lisäksi myös reseptin helppous. Tämä ei vaadi ihan niin montaa vaihetta kuin tavallinen lasagne ja onnistuu myös illalla töiden jälkeen.
Resepti löytyy Liemessä-blogista eli täältä.

Millaisia suosikkeja teillä muilla on 

ilmaantunut vakkarilistalle viime aikoina?

Se ois sitten blinikausi

PR-tapahtuma Bistro Manussa / Raflaamo 

Alkuviikosta pääsin Nelkytplusblogilaisten kanssa Bistro Manu -ravintolassa järjestettyyn blinikauden pressitilaisuuteen. Minun suhteeni blineihin on hivenen monimutkainen, mutta olen aina valmis kokeilemaan. Onneksi menin, sillä päädyin mukaan saadun reseptin (ja blinipannun!) innoittamana myös itse kokeilemaan blinien tekoa.

Tuttujen bloggaajien kanssa samassa pöydässä juttu lentää ja kamerat (puhelimet) räpsyvät. Kivaa on aina, niin nytkin, eli kiitos seurasta rakkaat kollegat!

Tarkoituksena siis oli maistella Bistro Manun 2020 blinikauden menu. Alkuun tarjottiin tervetulotoivotukset ja maa-artisokkakeittoa. Sitten saimme rautaisannoksen mätitietoutta Arvo Kokkosen villikalaspesialisti Klaus Berglundin toimesta.

Kuten niin monen muunkin herkun kohdalla, myös mätien sesongit on hyvä huomioida herkuttelussa. Nyt mennään kovaa vautia madekautta ja spesialistin vinkki "mammamateiden" ostamisesta keittoon ja samalla mädin talteenottoa varten on varteenotettava. Tuoreuden tärkeydestäkin puhuttiin. Taitaa olla parempi syödä tuoreena nopsaan pakastettua  mätiä kuin tuoreena odottamaan joutunutta.

Janne Tihtonen ja Klaus Berglund poseeraussessiossa

Tarjolla oli myös valikoima mätituotteita maisteltavaksi. Minä en ole mädin suuri fani, syön sitä mieluiten osana isompaa kokonaisuutta kuin pelkästään leivän kanssa, mutta savustettu hauenmäti osoittautui mielenkiintoiseksi ja koukuttavaksi mauksi, ja silakanmädin kalaisuus suorastaan jyräsi makunystyrät (hyvällä tavalla). Jos tykkää silakan mausta, mutta vierastaa ruotoja (niin kuin minä), niin mäti voisi olla hyvä vaihtoehto.

Maistelun jälkeen päästiin sitten itse asiaan.

Mainitsin tuossa aiemmin vaikean suhteeni blineihin. Olen pariin otteeseen yrittänyt itse tehdä niitä, mutta jossain kohtaa luovutin. Niistä tuli aina liian happamia ja mössömäisiä. Myöskään ulkona syödessä en ole ilmeisesti saanut koskaan hyvää bliniä (tosin en ole tainnut menusta sitä ylläolevasta syystä yleensä valinnutkaan), Bisto Manun blini oli nimittäin jotain ihan muuta kuin muistikuvani ruokalajista.

Pinnalta ihanan rapsakka ja sisältä pilvenpehmeä blini, seuranaan mätiä (smetana, etikkakurkku/hunaja ja sipuli), sienisalaatti, poromousse, skagentäyte ja graavilohi. Saimme maistella koko menun lisukkeet ja minulle kelpaisi niistä mikä tahansa. Tosin skagen taisi yllättäen nousta (melkein) suosikikseni, vaikka perinteistä mätiyhdistelmää voittanutkaan.

Blini ei myöskään ollut millään tavalla liian hapan, vaikka siinä selvästi letuista erottava pieni terä olikin. Bisto Manun keittiömestari Janne Tihtonen kertoi tuoneensa reseptin Kappelista mukanaan eli sitä on testattu pitkään ja hartaasti. Kun resepti jaettiin meillekin, päätin vielä kerran uskaltautua itsekin kokeilemaan.

Kokeilua toki helpotti  myös blini-illasta mukaan saamamme blinipannu. Valurauta on kuulemma paras vaihtoehto. Pöytäseura kertoi tekevänsä blinejä myös vanhalla lettupannulla (silloin saa monta kerrallaan), mutta valuraudan eduista taidettiin olla melkoisen yksimielisiä.

Toinen tärkeä pointti blinien teossa on kirkastettu voi, sekä pihtailun unohtaminen. Kun hera on poistettu voista, se ei pala ollenkaan niin helposti ja blinin pinta ruskistuu hienosti. Rapsakan pinnan saaminen puolestaan vaatii runsaasti voita ja blinin kuuluukin olla kunnolla "voissa paistettu".

Noudatin sekä reseptiä että illalla kuultuja neuvoja. Lopputuloksena oli (melkein) Bistro Manun blinien veroinen versio. Eiväthän nuo ehkä olleet ihan niin kauniita. Vähän jouduin kokeilemaan paistoaikoja ja kääntäminen ei aina mennyt ihan putkeen, mutta pinta oli rapea, sisuta pehmeä, eikä aiemmissa yrityksissäni harmia aiheuttanutta happamuutta enää edes muistettu.

Ihan sikahyvä resepti ja mahtipannu. Kiitos! Alla resepti teillekin (muutamalla lisäämälläni kommentilla)

Valmista blinitaikina keittiömestari Janne Tihtosen reseptillä – ohjeella saat 10 kpl blinejä

160 g vehnäjauhoja

150 g tattarijauhoa

4 dl maitoa

1,5 dl alkoholitonta olutta

3 kananmunaa

15 g kuivahiivaa

1 dl kirkastettua voita

ripaus suolaa

Lämmitä olut ja maito kädenlämpöiseksi, lisää mukaan jauhot ja hiiva. Anna kohota ja nostele taikinaa välillä, jotta käyminen on tasaista. Säilytä taikinaa kylmässä yön yli ja lisää seuraavana päivänä taikinaan keltuaiset sekä voisula. Vaahdota valkuaiset ja nostele taikinan sekaan. Paista blinit kullankeltaisiksi reilussa, kirkastetussa voissa.

Kommentti 1: Minä tein taikinan lauantaina aamulla ja paistoin illalla. Eli taisi olla kylmässä ehkä pikkuisen ohjetta vähemmän aikaa. Toimi kuitenkin mainiosti. 

Kommentti 2: Tuskailin hieman hellan lämmön kanssa. Päädyin lopulta siihen, että induktiolieden lämpö 9 vaikutti suurin piirtein sopivalta - eikä blinin kääntämisen kanssa kannata kiirehtiä. Kannattaa antaa sen kypsyä melko pitkälle ennen kääntämistä, ainakin niin, että reunat ovat jo kiinteät. 

Kommentti 3: Isommalle porukalle tehtäessä helpottaa kokin työkuormaa, jos blinit tekee etuajassa uuniin (100 C) odottamaan, sillä paistamisessa menee melko kauan - tai sitten pitää hankkia useampi blinipannu... 

Hyvin upposi kaikille muille paitsi Totolle, joka tosin on viime aikoina ollut aivan kaiken ruoan kanssa vaikea. Pitänee lähteä vielä blinipannuostoksille, sillä tästä saattaa tulla meidän perheelle seuraava talvivakkari (samalle listalle fonduen, racletten ja parin muun kanssa). 

Näytää toispuoleiselta mutta oli se pyöreä - päällä mäti/sipuli/smetana/tillimössöä

P.S. Bistro Manu on Original Sokos Hotel Presidentin kyljessä oleva ravintola aivan Kampin kauppakeskuksen vieressä. Sinne on pääkaupunkiseudulla helppo mennä, kun blinihammasta alkaa kolottamaan eikä ole aikaa odotella taikinan tekeytymistä. 

Vielä kuva Bistro Manun jälkkäristä. Mustikkamisu oli ihanan raikas tuhdin blinin päälle.

Nigellan klementiinikakku

Kyllä äänikirjojen kuuntelusta on sitten hurjasti hyötyä. Kuunnellessani Nigellan How to Eat kirjaa minä nimittäin osuin juuri siihen klementiinikakkureseptiin, jota jo useamman vuoden olen etsinyt. Toki onnistuin löytämään korvaavan, mutta nyt tein sen "alkuperäisen" mukaisesti.

Harva resepti tietysti on varsinaisesti alkuperäinen sillä kaikissa on vaikutteita jostain. Niin tässäkin. Vanha italialainen resepti, jonka Nigellakin oli jostain bongannut ja sitten alitajuisesti toistanut. Niin ne hyvät asiat menevät eteenpäin ja leviävät.

Toisessa versiossa oli kaikenlaista siirappia ja kuorrutetta, mutta tämä on yksinkertaisen pelkistetty. Minun makuuni tosin ehkä turhankin riisuttu versio. Ainakin vaniljaa hieman kaipaisin kakkuun.

Maistuu kyllä hyvältä näinkin aamukahvin tai iltapäiväteen kaverina.

Nigellan klementiinikakku

4-5 (luomu)klementiiniä
225g sokeria
250g mantelijauhoja
1 runsas tl leivinjauhetta
6 kananmunaa

Pese klementiinit ja laita ne kokonaisina kuorineen päivineen 1,5-2h ajaksi kevyesti kiehuvaan veteen. Kun klementiinit ovat pehmeitä ja pulleita, nosta ne pois vedestä, leikkaa halki, poista siemenet ja surraa tehosekoittimella (taas kuorineen päivineen) hienoksi massaksi (tai sauvasekoittimella tai ihan vain haarukalla).

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.

Vatkaa munat kevyesti sekaisin. Lisää sokeri, manteli ja leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi ja lisää vielä klementiinit.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Minulla oli tällä kertaa pieni vuoka (18cm), joten taikinasta jäi yli muutamaan muffinssiinkin. Ihan kauheasti kakku ei nouse, mutta ei toki ihan piripintaan kannata täyttää. Ohjeen mukaan vuoan halkaisija olisi 21cm, mutta sellaista minulla ei ole. Halusin mieluummin vähän korkeamman kakun, joten laitoin pienempään. 24cm vuoassa olisi ehkä tullut turhan matala versio.

Paista kakkua uunissa noin tunnin verran. Muffinssit otin pois 35min jälkeen...

Suklainen papupata pannussa porisi

Mielessäni väikkyi useamman päivän ajan kuva ihanan lämmittävästä, pehmeän tulisesta ja suklaalla pyöristetystä mustapapupadasta. Selailin keittokirjoja ja lehtiä, mutta juuri oikeanlainen pata loisti poissaolollaan. Ei siinä sitten auttanut muu kuin kerätä mieluisia aineksia pöydälle ja pistää toimeksi. Tuli muuten ihan juuri sellaista kuin halusinkin.

Ei muuten kannata pelästyä pitkää aineslistaa. Tämä on silti helppo ohje, eikä edes tule kalliiksi.

Suklainen mustapapupata

(Puolikas paketti pekonia)
3 porkkanaa hienonnettuina
2 sellerinvartta hienonnettuina
3 pientä sipulia hienonnettuina
1/2 paprika hienonnettuna
oliiviöljyä

2tl chipotle-chilijauhetta (maista, miten vahvaa - saattaa yllättää)
mustapippuria
savupaprikajauhetta (dulce)
pasta-rossa myllystä kierroksia maun mukaan
korianteri-chili myllystä kierroksia maun mukaan
kuivattua timjamia
pari laakerinlehteä
2 kasvisliemifondikuutiota (tai kanaliemi)

2dl valko- tai puhaviiniä

1 iso sipuli
3-4 isoa valkosipulinkynttä

purkillinen tomaattimurskaa
neljä purkkia mustapapuja

2 rkl Worcestershire-kastiketta
3 rkl muscovado-sokeria

paketillinen kirsikkatomaatteja
4 palaa tumminta suklaata


Korianteria, maissinjyviä purkista, paprikapaloja ja jugurttia lautaselle sekä hyvää leipää seuraksi. 


Jos haluat käyttää pekonia (ilman sitä tämä on kasvisruokaa), leikkaa se pieniksi paloiksi ja laita kylmään pataan pienen öljylorauksen kanssa kuumenemaan yhdessä padan kanssa. Kun pekoni on ruskistunut, muttei vielä rapeaa, lisää sekaan porkkana-sipuli-selleri-paprikasilppu ja kuullota muutaman minuutin ajan.

Sekoita joukkoon mausteita, yrttejä ja fondikuutiot. En laittanut suolaa, sillä tällä kertaa käytin papuja purkeista ja nehän ovat suolaliemessä. Lisäksi noissa myllyissä on myös suolaa, samoin kuin liemikuutioissa. Mausteita voi laittaa tässä kohtaa maltillisesti, sillä niitä voi matkan varrella lisätä.

Kaada joukkoon viini ja anna kiehahtaa.

Siivuta sipuli ja valkosipuli ja lisää joukkoon, samoin kuin tomaattimurska. Anna kiehahtaa.
Huuhtele pavut ja kaada joukkoon. Lisää vettä niin, että saat melkein keittomaisen seoksen.

Laita kansi päälle ja pata uuniin 150 asteseen noin tunniksi.

Nosta pata takaisin hellalle ja lisää sokeri ja Worcestershire-kastike. Maista ja lisää halutessasi alun mausteita ja yrttejä. Chilin kanssa kannattaa olla tarkkana, jos pöydässä on poltetta vältteleviä syöjiä niin kuin meidän Toto. Ainakin minulla tuo Chipotle-jauhe on yllättävänkin tulista.

Leikkaa kirsikkatomaatit neljään osaan ja kaada pataan. Lisää suklaapalat. Sekoita. Anna vielä poreilla hiljalleen puolisen tuntia.

Tarjoile haluamiesi lisäkkeiden kanssa. Yllä on listattu meidän tämäniltainen valikoimamme, mutta maun ja (jää)kaapin sisällön mukaan kannattaa mennä.

Lohturuokaa syksyksi - Chili con carne

Syksy on pataruokien aikaa. Heti iltojen pimetessä ja kylmän tuulen nipistellessä poskia ulkona, kaivan minä kaapissa padat eturiviin. Mielessä pyörii jotain mausteista, vähän tuhtia ja lämmittävää. Yksi minun suosikeistani (ja kelpaa se perheellekin) on chili con carne.

Jokin aika sitten ostin Bosgårdin tilalta luomulihaa pakkaseen. Sieltä on helppo napata tarvittaessa paketti sulamaan. Koska emme nykyään syö punaista lihaa kuin ehkä pari-kolme kertaa kuussa, vähän hintavampi, mutta laadukas liha takaa herkullisen lopputuloksen.

Useimmiten olen tehnyt chili con carnen jauhelihasta ja sitten vaan lisännyt pääasiassa sipuleita, paprikaa ja valkosipulia mausteiden lisäksi elävöittämään lihan ja pavun liittoa. Nyt katselin reseptiä Pataruokaa-kirjasta ja siitähän se ajatus sitten lähti. Suurin piirtein seurailin ohjetta, mutta tietysti piti vähän myös sooloilla. Lisäsin sipulin määrää ja papujen määrää, vaihtelin mausteita kaapin mukaan ja lisukkeetkin ovat vähän tuunattuja.

Tarkoituksena oli tehdä suhteellisen mieto chili con carne, sillä syöjien joukossa on tulisuutta karsastavia. Ytyä sai lisätä lautaselle Tabascolla, jos sitä kaipasi. Hyvää oli ja parasta näissä pataruuissa on, että kuuden nälkäisen syöjän jälkeen, on ruokaa vielä seuraavaksikin kerraksi.

Chili con carne - remake

800-1000g naudan paistisuikaleita
4 sipulia
6 valkosipulinkynttä
1 iso paprika
4 porkkanaa
150g juuriselleriä
1prk tomaattimurskaa
lihaliemi fondikuutio
2dl vettä
muutama desi punaviiniä
korianteri-chili myllystä, chiliä myllystä
suola ja pippuri
savupaprika
garam masala, chipotle-chilijauhe
kuivattu timjami
1,5rkl fariinisokeria
rypsiöljyä
4 prk (à 400g) valkoisia papuja, kidney papuja
Worcestershire-kastiketta
tummaa suklaata (85%)
Lisukkeeksi :
korianteria, lime, maissinjyviä purkista, kirsikkatomaatteja
turkkilaista jugurttia maustettuna sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla
Riisiä tai tortillasipsejä

Ruskista liha padassa rypsiöljyssä useammassa erässä. Nosta lautaselle odottamaan. Leikkaa sipuli, porkkaa, paprika, selleri ja valkosipuli pieniksi paloiksi. Kuullota rypsiöljyssä padassa ja lisää sitten mausteet.
Kaada joukkoon tomaattimurska, viini, vesi ja fondikuutio ja sekoita vielä sokeri. Lisää liha takaisin pataan.

Laita uuniin 150 asteeseen muhimaan tunniksi ja lisää sitten pavut. Sekoita.
Laita takaisin uuniin vähintään 3 tunniksi.

Sekoita lopuksi joukkoon Worcestershire-kastike ja muutama pala tummaa suklaata.

Tarjoile lisukkeet joko erillisistä kulhoista tai salsaksi sekoitettuna.

Operaatio ruokalehdet

Minulla on kolme isoa kassillista ruokalehtia odottamassa niiden läpi kokkailua. Tai siis sitä, että raaskisin luopua niistä ja sitähän ei voi tehdä niin kauan kuin yksikin houkutteleva resepti löytyy sivuilta. Lopputuloksena lienee kassien lisääntyminen vuosi vuodelta, jollen sitten innostu aloittamaan jotain tosi systemaattista operaatiota.

Tänä viikonloppuna sentään sain yhden vanhan Delicious-lehden luettua. Sen sivuilta löytyi parikin kokeiltavaa reseptiä, joista "kasvispullat" menivät ihan omaa tyhmyyttäni vähän pieleen. Ei niistä sitten sen enempää. Mainittakoon vain omaksi muistutukseksi, että raastaminen ja kulhossa sekoittaminen ei ole sama asia kuin "iske kaikki blenderiin ja surraa tasaiseksi". Ei vaikka miten väsyttäisi.

Toinen kokeilemani resepti osoittautuikin sitten täyskympiksi. Kermainen (ilman kermaa!) valkosipulilla höystetty munakoiso tomaattisipuliseoksen seurassa oli huikean herkullista. Pistetään siis resepti talteen, jotta lehti voi lähteä paperiroskikseen.

 One down, a few hundred to go... 

Uunimunakoiso ja sweet & sour tomaatit 
(Delicious-lehti vuodelta 2014)

2 munakoisoa
oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
1 iso sipuli
loraus balsamicoetikkaa
1rkl sokeria
1rkl tomaattipyreetä
(rusinoita - meillä niistä ei tykkää kukaan, joten ei laitettu)
250g kirsikkatomaatteja puolitettuina
suolaa,pippuria
pinjansiemeniä paahdettuina
persiljaa ja minttua silputtuna

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Puolita munakoisot. Villtele niihin ristikko ja painele valkosipulisiivuja villtoihin. valuta hiukan oliiviöljyä päälle ja laita uuniin 30 minuutiksi.

Siivuta sipuli ohueksi (mandoliinilla) ja sekoita balsamicon, sokerin, tomaattipyreen ja pienen öljylorauksen kanssa. Sekoita joukkoon vielä tomaatit ja mausta suolalla ja pippurilla.

Nosta munakoisot pois uunista ja lisää tomaatti-sipuliseos vuokaan munakoisopuolikkaiden sivuun, ei päälle. Valuta tomaattien päälle 1dl vettä ja laita vielä uuniin 30 minuutiksi.

Nosta heti uunista munakoisot tarjoiluastiaan, levitä tomaattisipuliseos päälle ja ripottele vielä paahdettuja pinjansiemeniä ja persiljaa. Herkkua hyvän leivän kera.

Perjantain parasta pastaa

Pitkästä aikaa tehtiin Mac'n Cheese, mutta tällä kertaa pienellä twistillä. Prosessi oli pitkä ja polveileva, mutta perjantai-iltaan sopivan helppo. Matkan varrella tuli upotettua useampiakin muuten tähteeksi jääviä juttuja. Näin se menee...

1) Grillaa vappuna Kamadolla kaikenlaista ja kun lämpöä riittää, laita lopuksi muutamat munakoisonpuolikkaat ja kirsikkatomaatit kypsymään lämpöön. Mausteeksi vähän yrttejä ja oliiviöljyä...

2) Kun kasvikset ovat jäähtyneet, kaavi munakoiso kuorista blenderiin, paiskaa seuraksi tomaatit ja vielä tuoreita tomaatteja lisäksi. Leikkaa joukkoon minttua ja haluamiasi muita tuoreita yrttejä. Tähän saa hyvin piilotettua kaikenlaisia yrttivarsia, jos halua lehdet säästää johonkin muuhun, Sitten vielä vähän jugurttia joukkoon ja tahnaksi. Tarjoile dippikastikkeena leivän ja kasvisten kera. Sopii myös mahtavasti esim. kanan kaveriksi.

3) Miettiessäsi perjantai-illan ruokalistaa, muista jääkaapista löytyvä lopputahna. Keitä puoli paketillista pastaa melkein pehmeäksi, valuta suurin osa vedestä pois ja laita pasta  takaisin kattilaan. Kaada joukkoon purkillinen (3,3dl) kermaa ja pussillinen (150g) juustoraastetta.  Sekoita joukkoon munakoisotahna ja vielä ripaus suolaa, pippuria ja hiukan muskottipähkinää.

4) Kaada pastaseos uunivuokaan. Ripottele pinnalle korppujauhoja ja isännältä ruoanlaitosta jäänyttä persilja-pinjansiemensilppua. Valuta vielä vähän oliiviöljyä päälle ja laita uuniin 180-200 astetta noin puolisen tuntia. Anna hetki lämmön tasaantua ja nauti.

Oli muuten ihan sikahyvää.

Arkistojen kätköistä : Pogne de St Genix ja helteiset rätinäsynttärit

Isäntä on jo useamman viikon pyytänyt Pognea, kun jouluna saatiin Ranskan-paketista noita praliinejakin. Mikäs siinä. Pistetään alkuun illemmalla, mutta ihan ekaksi piti etsiä resepti vanhan ruokablogin kätköistä...

Pogne on käytännössä ranskalainen pulla - tai yksi niistä alueittain tehtävistä perinneresepteistä, joka meillä on ajanut asiansa synttärikakkunakin ainakin kerran (se toinen alle kopioitu postaus) Onhan sitä keskellä talvea kiva vähän muistella kesähelteellä vietettyjä mökkisynttäreitä. 

Alunperin tämä on julkaistu  27.4.2014 

..

Ranska on briossien luvattu maa. Erilaisia versioita löytyy paikkakunnittain. Jotkut niistä ovat saaneet vankan klassikon aseman. Pogne on termi,jota käytetään usein Etelä-Ranskassa kuvaamaan briosseja ja Pogne St Genix on yksi noita toistuvasti vastaan tulevia erikoisherkkuja, erityisesti kaakkois-Ranskan suunnalla. Tämän briossin erityispiirre on sisältä löytyvä vaaleanpunainen yllätys.

Pralines roses eli vaaleanpunaiset praliinit ovat värjätyllä sokerilla kuorrutettuja manteleita. Niitä on perinteisesti valmistettu Lyonin alueella ja niitä käytetään erityisesti juuri näihin briosseihin tai piirakoihin. Sellaisenaan ne ovat vähän turhan kovia hampaille.

Sain kälyltäni kaksi isoa vaaleanpunaista pussillista. Niitä kelpaa käyttää reseptejä kokeillessa. Tässä Pogne St Genix suomalaisena versiona. Näyttää aika samanlaiselta kuin tämä reissulla nautittu paikallinen pogne, vai mitä ? Makukin oli kohdallaan. Appelsiininkukkavedestä tulee ihana säväys leivonnaisiin.

Tältä näytti leipomon tuotos Ranskassa 

Sisältä löytyi ihanaa praliinia!

Olen siis ihan tyytyväinen lopputulokseen muuten, mutta muotoilua pitää vielä hioa. Vaaleanpunaista saisi olla vähän tasaisemmin briossin sisällä ja nyt sisälle jäi kummallinen ontto kolo, jot ei ainakaan samassamäärin huomaa tuosta leipomon tuotoksesta...

Valmistusaika pognella on aika pitkä, mutta suurin osa siitä kuluu taikinan nousemisen tai tekeytymisen odottamiseen. Leipurin kannalta tämä ei ole ollenkaan työläs resepti.

Pogne St Genix

1 vajaa pussi kuivahiivaa
2rkl maitoa
170g kirkastettua voita
3 kananmunaa
20g sokeria
350g vehnäjauhoja
ripaus suolaa
korkillinen appelsiininkukkavettä
200g vaaleanpunaisia praliineja
raesokeria

Edellisenä iltana : 
Sekoita hiiva maitoon. Sulata vajaat 200g voita kattilassa ja valuta kirkas voi maitoon. Jätä vaalea massa kattilan pohjalle.
Sekoita kananmunat yksitellen joukkoon, jokaisen jälkeen hyvin vatkaten.
Sekoita erillisessä kulhossa sokeri, suola ja jauhot. Kaada taikinaan ja vaivaa, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Yleiskoneella siihen ei mennyt montaa minuuttia. Sekoita joukkoon vielä pieni korkillinen appelsiininkukkavettä (jos haluat).

Seuraavana aamuna :
Ota taikina jääkaapista ja kauli se jauhotetulla alustalla levyksi. Taita puoliksi ja sitten vielä puoliksi. Kauli uudelleen ja taittele. Tee sama vielä kolmannen kerran. Kauli vielä leveäksi ja ripottele neliön reunoille praliineja. Kääri taikina sisällepäin ja muotoile palloksi. Laita leivinpaperilla vuorattuun vuokaan nousemaan avoin puoli alaspäin.
Tämä muotoiluhomma oli minulle vähän arvausta, mutta tällä tavalla toimi ihan hyvin ja praliinit olivat mukavasti jakautuneina briossin sisällä. Vuokana minulla oli pieni irtopohjainen kakkuvuoka (16cm halkaisija). Se oli ehkä hieman liian pieni, mutta ainakin briossi kohosi komeasti korkeaksi.

Nostata pognea pari tuntia. Voitele pinta kananmunalla ja ripottele päälle vielä vähän praliineja ja raesokeria. Voit myös tehdä pintaan haluamasi koristeviillot.

Paista 160 asteessa noin 30min. Jäähdytä.




Mökkisynttärit rätinäkynttilöillä... julkaistu 4.8.2014 

Synttärilounas kuitattiin tällä kertaa kievarin buffetilla, mutta toki sitä piti kymppisankarin päästä sentään kynttilänsä puhaltamaan. Olikin varsinaiset kynttilät. Sankari pysyi uskollisena tyylilleen ja halusi vähän hauskuuttaa vieraitaan (ja pelotella mummia). Siksi kynttilöiksi valikoituivat "rätinäkynttilät", jotka eivät parista puhalluksesta sammu, vaan syttyvät kipinöiden kera uudelleen...

Kepponen oli suuri menestys. Yleisö ulvoi naurusta sankarin puhkuessa ja puhaltaessa kynttilöitään kerta toisensa jälkeen. Mummi kauhisteli kipinöitä mummien normaalitapaan ja äiti kiikutti vesikipon kakun viereen, jotta kynttilät saatiin sentään sammumaan ennen kuin Pognensokerit kärähtivät ja synttärisankari muuttui tomaattia punaisemmaksi puhaltamisesta ja nauramisesta. Näitä kynttilöitä taidetaan meillä nähdä vielä uudelleen.

Perinteistä synttärikakkua ei tänä(kään) vuonna elokuun synttäreillä tarjoiltu. Tällä helteellä olisivat kermat ja kuorrutukset valuneet kakun päältä pöydälle ennen ensimmäisten kahvikuppien kaatamista. Pogne ajoi asiansa ja kermaisesta makeudesta vastasivat fudge-palat vadelmilla, mustikoilla ja kermavaahdolla (erillisestä kulhosta) höystettyinä.

Lisäksi vielä kummitädin ihania espanjalaisia mantelikeksejä ja taas saatiin yhdet sukusynttärit muistojen albumiin. Vielä pitäisi jossain kohtaa selvitä kaverisynttäreistä, mutta niitä juhlitaan sitten vasta koulun alettua ja kavereidenkin kotiuduttua taas kaupunkiin.

KIITOKSET KAIKILLE VIERAILLE!

Pakkaskelin siideriperunat

Yhtä varmasti kuin talvella sataa lunta edes kerran, syödään meillä pakkasella siideriperunoita, useimmiten maksapihvien kera.

Ensimmäisen kerran teimme tätä reseptiä yli parikymmentä vuotta sitten Turussa, kun opiskeluaikoina osallistuimme Cercle francais de Turku -yhdistyksen järjestämiin ruokailtoihin.  (Kiitos Jarmo reseptistä, jos satut tätä lukemaan :-) Koulun kotitalousluokassa porukalla valmistettuja ruokia nautittiin naurun raikuessa ja juttujen lentäessä pöydän yli.

Ruoka yhdistää ihmiset, vaikkei aina löydy edes yhteistä kieltä. Kun on kerran istunut yhdessä syömässä, on jo melkein ystävä.

Meillä muistiin jäi hauskojen iltojen lisäksi ihania reseptejä, joista kai kaikkein useiten ja pisimpään meillä on tehty juurikin tätä herkkua. Yksikään talvi ei voi tuntua talvelta, jollen ole saanut siideriperunoita ainakin kerran.

Eikä näiden tekeminen ole edes vaikeaa,  juju on oikeanlaisen siiderin valinnassa. Sen pitää olla kuivaa ja tujua Alkosta. Missään tapauksessa tätä ei pidä yrittää marketeista löytyvillä suomalaisilla makeilla mehuilla...

Resepti löytynee blogista jo aiemminkin kirjattuna (yhden kerran löysin vuodelta 2013), mutta tässä vielä tämäniltainen versio. Kyllä maistui - lapsillekin.

Siideriperunat 

12 vähän jauhoista perunaa
vajaa pullollinen kuivaa siideriä 
paketti pekonipaloja
pippuria (ja suolaa jos koet tarvitsevan sitä)
1 rkl öljyä
(toisinaan lisään myös hieman ohuelti siivutettua sipulia heti alkuun pekonin seuraksi) 

Kuori ja kuutioi perunat. Laita pieni loraus öljyä ja pekonipalat kylmään pannuun (tai matalaan pataan) ja kuumenna tiriseviksi.  Kun pekoneista on irronnut rasva ja ne alkavat hitusen ruskistumaan, lisää perunat ja sekoita hyvin. Anna lämmetä muutama minuutti aina välillä sekoittaen. Kaada päälle siideriä niin paljon, että perunapalat peittyvät. Laita kansi päälle ja anna kiehua hitaasti runsaat puoli tuntia.

Kun perunapalat alkavat tuntumaan kypsiltä, ota kansi pois. Anna nesteiden haihtua hiljaisella lämmöllä aina välillä sekoittaen. HUOM. Tämä vaihe on tärkeä, jos haluat lopputuloksena ihanan pehmeän mössömäisen massan eikä erillisiä perunapaloja. Aikaa kuluu 10-20min, vähän nesteen määrästä riippuen. Tarkista lopussa suolan määrä ja lisää pippuria maun mukaan. Ripottele päälle persiljaa. 

Kaveriksi voi paistaa pannulla ohuehkoja maksasiivuja, jotka on leivitetty suolalla ja pippurilla reippaasti maustetuissa jauhoilla. 


p.s. kurkkasin juuri Cercle francais de Turku - nettisivuja ja kuinkas ollakaan - siellä oli edelleenkin ohjelmassa Soirée Gastronomique. En voi kuin suositella osallistumista! 

Tumma ja niin helppo

Saaristolaislimppu on ihanaa, mutta muutamaan vuoteen en ole ehtinyt sitä kunnolla leipomaan sen paremmin kesällä kuin jouluherkuksikaan. Nytkin on menossa taas sellainen työruljanssi, että hyvä kun saa ruokaa itsekään, lapsille kokkaamisesta puhumattakaan. Juuri tässä naurettiin (arvannette sävyn), että lounas kerran viikossa on jo luksusta.

Ei ole terveellistä ei. Jotain on taas tehtävä ja jalka nostaa pikkuhiljaa kaasupolkimelta. Jouluunkin pitäisi rauhoittua.  Kun edes muistaa hengittää alkaa vuodenaika palautua mieleen ja kynttilöiden loiste läppärin vieressä aiheuttaa erilaisia mielitekoja. Niin kuin nyt vaikka mallasleipähimon...

 Kun mieli tekee sitä tiettyä leipää, eivät etäpäivän puhelinpalaveritkaan saa olla esteenä. Läppäri keittiöön ja toimeksi. Tämä leipä ei tarvinnut kuin sekoituksen (vähän piti nesteitä lämmittää), odotuksen ja paiston. Onnistuu varsin hyvin puhelinpalaverienkin aikana, varsinkin sellaisten, joissa on itse enemmän kuuntelemassa kuin äänessä.

Alunperin vastaavan reseptin olen bongannut jostain Sikke Sumarilta ja siitä tuli vuosiksi luottoreseptini. Tässä nyt uusi versio - ihan vain siksi, ettei kaupasta löytynyt ihan kaikkia oikeita aineita.  Hyvin toimi ja maistui näinkin...

Melkein kuin saaristolaislimppu 

0,5l piimää
1,5dl siirappia
1 rkl suolaa
2dl (kalja)maltaita
2dl ruisjauhoja
2dl kaurahiutale/-leseseosta
3dl spelttitäysjauhoja
1-2dl leivontakarkeita vehnäjauhoja

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lämmitä piimä, siirappi ja suola kattilassa pikkuisen kädenlämpöistä lämpimämmäksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen.

Anna nousta 2h kannen tai liinan alla lämpimässä paikassa. Taikina on sellaista paksua puuroa, joka kaadetaan vuokaan. Paista uunissa 150-160 asteessa noin 2h. Anna jäähtyä hetken aikaa vuoassa ennen kuin kumoat pois.

Kuten kaikki mallaslimput, tämäkin oli parempaa seuraavana päivänä täysin jäähtyneenä, mutta eihän se tietenkään niin kauan odottanut. Kylmäsavulohiviipaleita + voita ja perjantai-illan herkku oli valmis. (No myönnetään, ripottelin päälle hiukan myös tilliä ja valutin sitruunamehua...) 

Kylmää keittoa helteisiin

Nyt, kun helteet ilmeisesti ovat loppumaan päin (kai), lienee sopiva hetki kertoa tämän kesän kuuman sään suosikkiherkustamme. Ranskalaisia ruokalehtiä selatessa osui isännän silmiin kylmä jugurttikeitto ja sitä on nyt sitten tässä viikolla nautiskeltu useampaankin kertaan. Muutenkin isäntä on kokannut loman aikana minua huomattavasti enemmän. Ei vaan jotenkin tee yhtään mieli. Ehkä nyt arjen alkaessa on pakko, vaikka keittiörempan myötä tuleekin pakollinen kahden viikon kokkaustauko.

Mikäs siinä on keitolla herkutellessa, kun se on helppo ja nopea tehdä ja maistuu hyvältä. Minä olen ollut aiemmin skeptinen kylmien keittojen suhteen, kun jotenkin yhdistän keiton aina johonkin lämpimään ja höyryävään, mutta toimii se näinkin.

Lehden (Régal n84) mukaan yrttinä olisi tilli, mutta meiltä sattuu pihalta löytymään minttua ja basilikaakin on useimmiten kotona, joten...

Toimii kevyenä lounaana paahtoleivän kera tai sitten raikkaana alkuruokana.

Hellekelin jugurttikeitto
(4 kulhoa)

1/2 kurkkua
3-4dl kreikkalaista jugurttia
2dl raikasta vettä
1 valkosipulinkyns1 hienonnettuna
1 kourallinen saksanpähkinöitä paloiteltuna
2 rkl oliiviöljyä
pari kourallista minttua ja basilikaa, suolaa

Raasta kurkku karkeaksi raasteeksi. Sekoita jugurtti ja vesi tasaiseksi
Lisää kurkku, valkosipuli, oliiviöljy, yrtit ja suola ja sekoita taas.

Tarjoile kulhoissa ja ripottele päälle pähkinöitä ja  yrttisilppua. Halutessasi voit lisätä vielä pari jääpalaa sekaan...

Kesäkakkua - raparperia ja unikonsiemeniä

Viime aikoina ei kamalasti ole tullut leivottua muuta kuin jokaviikkoinen satsi juurileipää. Välillä kuitenkin on pakko saada jotain makeaakin herkkua ja vanhemmiten huomaan valinnan yhä useammin kohdistuvan kuivakakkuun täytekakun sijasta. Jotenkin vaan tekee enemmän mieli. Toki siihen sitten voi lisätä marjoja ja meillä ainakin nuori väki myös upottaa kakkupalat kermavaahtoon, mutta vasta lautasella.

Tämän kakun perusidea löytyi uusimmasta Glorian ruoka ja viini -lehdestä, mutta kun minulla oli vielä jäljellä raparerihilloketta niin sitä sitten laitettiin appelsiinin sijasta. Hyvin toimi.

Pääasiassa minut houkuttelivat tämän kakun tekemiseen kuitenkin unikonsiemenet. Jo jonkin aikaa on mielessä väikkynyt mustilla pienillä pilkuilla koristettu kakku. Ne rapsahtavatkin suussa niin mukavasti.

Raparperi - unikonsiemenkakku 

200g voita
2dl sokeria
3 kananmunaa
1dl raparperihilloketta
3,5dl vehnäjauhoja
1,5tl leivinjauhetta
40g unikonsiemeniä

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon kananmunat yksitellen. Jokaisen jälkeen hyvin sekoittaen.
Lisää raparperihilloke nopeasti sekoittaen.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita nopeasti tasaiseksi, mutta älä vatkaa enää.

Kaada hyvin voideltuun ja jauhotettuun rengasvuokaan. Paista uunissa 165 asteessa noin. 50min.

Anna jäähtyä hetki vuoassa ja kippaa lautaselle. Anna jäähtyä vuoan alla, niin kakku pysyy mehevänä. Tarjoile haaleana tai kylmänä marjojen ja kermavaahdon kera.

Wappusilliksen herkkuja eli makrillipatee, sardiinicake ja katkarapu popcornit

Mietin tässä, mitä vappuna pistäisi pöytään. Juhliminen sinänsä taitaa jäädä aika vähiin, kun viikonloppuna lähinnä odoteltiin isännän toipumista vatsataudista ja saako meistä joku muu sen vapuksi. Valmistelut siis jätettiin tarkoituksella viime tippaan ja pidettiin minimissään. Onneksi ei oltukaan suunniteltu, mitään suuria juhlia. Lähinnä nyt sen takia, kun itse tiesin viettäväni vappuaaton töissä iltaan saakka... 

Jotain sitä kai sentään voisi tehdä vappumaista ja lähdin selailemaan vanhoja ideoita. Pari valikoitui mahdollisesti uudelleen tehtäviksi ja makrillipateen vatsataudin selättänyt isäntä pyöräytti jo sunnuntai-illaksi. Siitä riittää pitkin vappua herkutteluun. 

Hauskaa vappua! 

Minä olen nyt töissä ja edessä vielä monta palaveria, mutta juhlikaa te muut jo tänään ! 

Rillettes de maquereaux

Ota 4 makrillifilettä, poista niistä mahdolliset ruodot. Laita fileet palasiksi, samoin kuin paketillinen pekonia. Lisää molemmat pannulle. Ripottele päälle reilu ripaus suolaa ja pippuria sekä pikkuisen jauhettua muskottipähkinää. Lisää 1,25dl valkoviiniä ja anna poreilla hiljalleen kannen alla vartin verran.

Laita makrillimassa tehosekoittimella sileäksi. Massan pitää olla kosteaa,joten lisää tarvittaessa hieman vettä. Sekoita joukkon3 laakerinlehteä ja 5 katajanmarjaa. Jaa massa kahteen pieneen uunivuokaan.

Laita vuoat vesihauteeseen isompaan vuokaan ja laita vähän alle 100 asteiseen uuniin pariksi tunniksi. Tarkoituksena ei ole kiehuttaa vettä tai kalamassaa, vaan antaa se tekeytyä rauhassa. .

Rillette on lämpimänä vähän liiankin suolaista, mutta maku tasaantuu massan kylmetessä. Parhaimmillaan se on seuraavana päivänä tekeydyttyään jääkaapissa.

Näitä katkarapupopcorneja tosin on tehty useaan kertaan muutenkin kuin vappuna. Ne ovat lievästi koukuttavia. 

Katkarapupopcornit

250g katkarapuja (kypsiä ja kuorittuja)
1 kananmuna
3/4dl vehnäjauhoja
2 1/2 dl maissitärkkelystä (Maizenaa)
suolaa, pippuria, chilijauhetta tai curryjauhetta tai jotain muuta mieleen juolahtavaa.

1/2l rypsiöljyä (tai muuta neutraali paistoon kelpaavaa öljyä)

Vatkaa kananmunan rakenne rikki lautasella ja sekoittele katkaravut siinä.
Sekoita jauhot, maissitärkkelys ja mausteet toisella lautasella ja kierittele munaiset katkaravut niissä.

Kuumenna öljy kattilassa ja friteeraa katkaravut erissä (2min per erä). Nostele katkaravut talospaperin päälle. Sekoittele joukkoon korianteria tai muuta haluamaasi yrttiä ja napostele heti kastikkeisiin dipaten.

Vuonna 2014 meillä ruvettiin ihan villeiksi ja jonkin ranskalaisen ruokalehden innoittamina laitettiin sardiinit lautaselle.

Piknikille on kiva viedä sormisyötäviä. Cake-tyyliset herkut on helppo tehdä ja kuljettaa ja vielä helpompi syödä. Niille voi myös keksiä mukavia tarjoilutapoja - kakkusiivuina, kalapaloina, muruina snapsilasin pohjalla majoneesin alla, koristeltuina tapasleipinä... mitä vain mieleen juolahtaa.

Wappusilliksen sardiinikakku 

2 sardiinipurkkia (öljy ja sitruunakastike)
100g raastettua emmentalia
pari kourallista vihreitä oliiveja silputtuna
3 kananmunaa
2,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta + vajaa 1tl ruokasoodaa
runsas desilitra maitoa
3rkl silputtua ruohosipulia
suolaa ja pippuria

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
Valuta sardiineista öljy kuppiin. Silppua oliivit ja sardiinit, raasta juusto

Sekoita kulhossa kananmunat, jauhot, leivinjauhe ja sooda.  Sekoita joukkoon vähitellen sardiinien öljy ja maito.
Sekoita joukkoon juusto. Lisää suola ja pippuri.
Lisää sardiinit, oliivit ja ruohosipuli ja sekoita taikina hyvin.

Kaada taikina suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan (26cm) - ei tarvitse voidella.
Kypsennä uunissa 45min. Anna jäähtyä ja kaada pois vuoasta.

Tarjoile haluamallasi tavalla.