Kipparikeitto ja Tölkkiruokaa eli kuukauden keittokirja

 Kun nyt kerran palataan vanhoihin hyviin tapoihin (kai?), niin ehkä voisi herätellä henkiin "kuukauden keittokirjaakin", tai varmuuden vuoksi voisi sen ehkä nimetä uudelleen kvartaalin keittokirjaksi. Joka tapauksessa tässä kesällä tuli hankittua ruokablogiajoilta tutun Marin (Jotain maukasta) uusin keittokirja eli Tölkkiruokaa.

 

Kirja muistuttaa yhdestä kiireisten arki-iltojen pelastuksesta eli kaapin tölkkivalikoimasta. Kun pitää perusvalikoiman kunnossa, ei nälkäkiukku pääse yllättämään, sillä tölkeistä tehty ruoka on useimmiten nopeaa. Tölkeistä tekeminen myös auttaa vähentämään tuoretavaroiden hävikkiä, kun ei tarvitse ostaa isoja määriä kerralla jääkaappiin. Samalla vältetään sairastumisvaara pilaantuneista aineksista. 

Minullakin on tiettyjä purkkeja ja tölkkejä aina kaapissa. Tonnikala, mustapavut, kikherneet, maissi, tomaattimurska... siinä sellainen perusporukka, jolla syntyy jo monta eri herkullista ateriaa. Marin ansiosta taidan kokeilla myös muutamaa lisätölkkiä, joihin en jostain syystä ole tullut vielä tarttuneeksi. 

Tölkkiruokaa-kirjassa kerrotaan ensin perusasioita säilykkeistä ja niiden käytöstä. Sitten katsellaan reseptejä ja lopuksi vielä muutama lisävinkki kotivaraan. Reseptit on jaettu arkeen, viikonloppuun, snäkeihin ja makeaan ja jokaisesta osiosta löytyy kokeiltavaa ja ideoita omaan sovellukseen jatkuvassa käytössä. Parhaimmillaan kirja taitaakin olla tukemassa kauppalistan kirjoitusta ja etsiessä kokkauksen inspiraatiota. Kuvat ovat Marin taattua laatua, mikä tekee inspiraation löytymisestä helppoa (ja todennäköistä). 

Ensimmäiseksi kokeiluun lähti kirjan resepteistä kukkakaali-valkopapukeitto. Tosin tapani mukaan mielihalut tunkivat mukaan ja resepti eli sen mukaisesti. Triplasin viinin määrän keitossa ja vaihdoin ranskankerman Kippari-juustolla maustettuun ruokakermaan. Sattumiksi ripottelin sipsien sijaan maissia, persiljaa, limen mehua ja pojan itse kasvattamista chileistä tekemää kastiketta. 

Maissikin on toki yksi tölkkisuosikeista, mutta kotimaisen maissin sesongin aikaan sitä tulee laitettua air fryerissä, jos ei nyt ihan joka päivä, niin ainakin joka toinen. Ihan törkeän hyvää, kun sekoittaa haluamansa mausteet öljyyn tai pehmeään voihin, hieroo maissintähkiin ja laittaa 12-15min 200 astetta.

Sisko ilmoitti harkitsevansa air fryerin hankintaa ihan vain noiden maissien takia... Toki sillä saa tehtyä monenlaista muutakin. 

 KIPPARIKEITTO

 2tlk isoja valkoisia papuja 

pienehkö kukkakaali 

1 keltasipuli 

2-3 valkosipulinkynttä

25g voita

1 kasvisfondikuutio + 7dl vettä 

1,5dl valkoviiniä 

suolaa ja mustapippuria 

1tl garam masalaa 

2,5dl (1 purkki) Kippari-juuston makuista ruokakermaa 

päälle : maissia, persiljaa, limen mehua (ja chilikastiketta)

Hienonna kukkakaali, sipuli ja valkosipuli. Kuullota voissa kattilassa. 

Valuta ja huuhtele pavut ja lisää kattilaan. Kaada joukkoon valkoviini ja mausteet. Lisää fondi ja vesi. 

Anna kiehua hiljalleen, kunnes kukkakaali on pehmeää. 

Kaada joukkoon kerma ja surraa sauvasekoittimella sileäksi. Samettiseksi saaminen kestää hetken sillä kukkakaali murustuu ensin. 

Kuumenna ja tarjoile herkullisten ripotteiden kanssa. 

Tästä tuli mahdollisesti yksi kaikkien aikojen parhaista keitoistani. Varmasti tehdään uudelleen ja variaatiomahdollisuuksiahan löytyy.  

Lasi viiniä ja ihania kuvia : Tomaattimopo ja muita ruokakuvia

Ne ajat ovat takana, jolloin kännyköiden kuvat olivat epäselvää suttua eikä niitä kehdannut kotonakaan kuin vähän vilauttaa. Instagram ja muuta kuvanjakomediat ovat lisänneet tavallistenkin kuvaajien kunnianhimoa ja puhelinten kamerat kehittyneet teknisesti jo melkein perusjärjestelmäkameroiden tasolle.

Silti kännykkäkuvat ovat useimmiten kiireesti räpsäistyjä ja vähän sinnepäin. Myönnän auliisti, että useimmat minun ottamani kuvat ovat.

Kuitenkin, kun taito ja kärsivällisyys yhdistyvät teknisten ominaisuuksien ymmärrykseen ja johdonmukaiseen treeniin, on lopputuloksena kuvia, joita mielellään ottaisi vaikka tauluksi seinälleen.

Nyt on hyvä mahdollisuus käydä ihailemassa tuollaisia taiten otettuja kuvia, sillä Mari Moilasen Tomaattimopo ja muita ruokakuvia -näyttely on katseltavana Le Petit Chaperon Rouge - baarissa. Aikaa on 17.11.2018 saakka.

Samalla voi nauttia vaikka lasillisen hyvää viiniä ja maistella herkkuja, kuten me teimme perjantaina näyttelyn avajaisissa. Oli muuten hyvää. En yleensä ole suuri Cavan ystävä, mutta tätä kelpasi maistella. Ihanan raikas, säilyvillä kuplilla. Harmi, kun en ottanut nimeä talteen. Paikkakin on ihanan tunnelmallinen.

Kupliva olo tuli myös kuvista. Pihvejä tavoitteleva pieni koira tai sienimetsän rauhaisa taika retken jälkeen yhdistettyinä etelän punaisena hehkuviin tomaatteihin mopon kyydissä ovat kaikki täynnä tunnelmaa. Kuvat ovat tietysti uskomattoman kauniita, mutta samalla monissa on pikkuinen pilke silmäkulmassa. Ne on tehty sydämellä, mutta kuvaajan ottamatta itseään tai kohteitaan liian vakavasti. Sellaisia hyvänmielen kuvia ruokaa rakastaville kansalaisille, eli siis ihan meille kaikille.

Kuvia voi myös ostaa itselleen ja ihan tosissani katselin uutta keittiötäni vähän sillä silmällä. Pitää vaan ensin saada taas talous tasapainoon remppalaskujen jäljiltä. 

Taikinakirja

Toukokuussa lensin suoraan Pariisista Mari Moilasen Taikinakirjan julkkareihin. Tarkoitan tuota ihan kirjaimellisesti, sillä ehdin sopivasti kentältä suoraan taksilla perille. Ravintola Tocan chef Gennaro oli loihtinut herkkujan kirjan tematiikan inspiroimana ja toki halusin ehdottomasti olla juhlistamassa uutta Marin kirjaa. Tämä on jo neljäs. Jokaisesta kolmesta edellisestä olen tykännyt hurjasti, enkä tietenkään voinut jättää neljättä väliin.

Korkeista odotuksistani huolimatta en pettynyt, vaikka luvattoman kauan tämä kirjasta kirjoittaminen on kestänytkin. Ensin oli kesäkuu työpaineineen, heinäkuussa lomailtiin muissa maisemissa ja nyt on odotettu seitsemän viikkoa keittiön valmistumista.

Jotain sentään kirjasta jo kokkailinkin ja lisää on varmasti luvassa.
Mari Moilanen : Taikinakirja 
Kokattavaksi kustantajalta 

Taikinakirjan perusajatuksena on samasta taikinatyypistä tehtävät, eri ruokavalioille sopivat versiot. Monestihan juhlia  järjestäessä päänvaivaa tuottaa tarve tehdä niin monenlaisia leivonnaisia tarjottavaksi, jotta jokainen vieras saa suuhunsa jotain herkkua. Näin ei välttämättä tarvitse olla, vaan ehkä koko homma pitäisi kääntää päälaelleen ja tehdä tarjottavat mahdollisimman monelle sopiviksi, mausta tinkimättä.

Taikinakirjasta löytyvät monet perinteiset ja trendikkäät leivonnaiset ja niille gluteeniton, vegaani, sokeriton tai kananmunaton versiot. Jokaiselle taikinalle ja jopa yhden makuyhdistelmän reseptille löytyy useampi vaihtoehto. Aivan varmasti näillä ohjeilla löytyy tarjottavaa enemmänkin rajoituksia sisältävään ruokavalioon, tai isommalle joukolle herkkuja suunnittelevalle emännälle/isännälle.


Meillä ei perheessä ole ruokarajoituksia, mutta toki välillä pitää vieraita varten vähän miettiä tarjottavia uusiksi. Rajoitusten puuttuminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö erilaisia vaihtoehtoja olisi kiva kokeilla jo ihan makuvivahteidenkin vuoksi.

Pidin erityisen paljon Oreo-keksipohjasta, jonka makuvivahde Becelin juoksevalla kasvisöljyvalmisteella kookosmakuineen oli ihan omanlaisensa. Muuten sitten sovelsin huolettomasti Marin Ice Box Cake -ohjeesta tavallisen kolmen aineksen jäätelöstä tehdyn jäätelökakun, mutta se kai tässä kirjassa onkin yhtenä tarkoituksena - vaihtoehtojen ja versioiden kokeilu ja omien suosikkien löytäminen. Taikinasta on moneksi.

Marilla on jännä taito olla trendien harjalla, mutta kuitenkin säilyttää omintakeinen katsanto ja näkökulma. Niinpä tämäkin kirja tarjoaa ehdotuksia eri ruokavalioihin kuten esimerkiksi nyt niin pinnalla olevia kasvisvaihtoehtoja, mutta samalla kaari kattaa myös perinteisemmät  reseptit. 

Aiempienkin kirjojen kuvat ovat olleet ihania eikä tämä kirja tee poikkeusta, vaikka materiaali ja kuvien käsittely tällä kertaa onkin jätetty vähän vähemmälle painopisteelle ja asiasisältö reseptivaihtoehtoineen painottuu. Kirjan lopusta löytyvät myös hyvät tieto-osiot eri ruokavalioiden leivontavinkkeihin, jotka varmasti osoittautuvat hyödyllisiksi. 

Kaikkiaan siis oiva kirja keittokirjahyllyn täydennykseksi. Varmasti tulen tämän pariin palaamaan - seuraavaa odotellessa :-)

Arkiston aarteita : Jediritarin ranneliikkeitä

Selailin tässä Marin kirjoja ja mietin miten toisistaan erilaisia ne lopulta ovatkaan. Toki kautta linjan on mukana terveellisyys, luovuus ja ennen kaikkea herkullinen ruoka ihanissa kuvissa. 

Samalla huomasin, että tämä ensimmäinen ei kirjablogin puolella vielä olekaan esiintynyt. Tässä alla siis jo vuonna 2014 kirjoittamani teksti (uusimmasta kirjasta tulee pian tai siis viimeinkin juttua lähiaikoina ja toiset kaksi voi bongata täältä) 

Perjantai 19.9.2014

Jediritarin ranneliikkeitä

Joopa joo, siellä jo useampi mietti, että nyt se Minna menee blogiensa kanssa ihan sekaisin, vaan ehei... Kyseessä ei ole ollenkaan mitään kirjoihin tai elokuviin liittyvää, vaan esikoisen kommentti kakun kreemilevitystekniikasta. Teimme nimittäin kyseistä hommaa yhdessä - ihan Mari Moilasen kirjan hengen mukaisesti.

Marin mukaan "Sitä parempi soppa - mitä yhdessä kokataan" ja näinhän se on. Lasten kanssa kokkaaminen on kivaa ja lopputulos maistuu aina kaikille. Kirjan resepteissä onkin kaikissa korostetusti merkitty ne vaiheet, jotka erityisesti sopivat pikkukokkien touhuttaviksi.

Väreihin jaettu kirja on mukavaa luettavaa. Meillä ensimmäiseksi kokeiltavaksi valikoitui spelttijauhoista tehty sitruunakakku. Tämä kirja toimi sytykkeenä uudistuneeseen speltti-intooni muutenkin kuin kirjan omien reseptien kohdalla (mm. leipää ja muffinsseja). Speltti nimittäin toistuu useammassa reseptissä  Samoin kvinoa ja intiaanisokeri ovat läsnä läpi kirjan ja tulinpa tarttuneeksi myös kirjan mukana saamaani kvinoapakettiin.

Inspiroiva kirja siis, jonka reseptit ovat vähän harvinaisempien ainesten lisäksi muutenkin kivasti uudenlaisia, ja jonka kuvia jaksaa katsoa useammankin kerran. Mari osaa hommansa.

Kakku odottaa keittiössä lisää syöjiä iltalenkiltä. Ainakin kreemi oli herkullista - esikoinen nuoli nuolijan ja vissiin kulhonkin... Itse kakku näyttää ihanan pehmeältä ja mehevältä...

Syötäviä vietäviä - lahjoja keittiöstä

Mari Moilanen: Syötäviä vietäviä - lahjoja keittiöstä 
Luettavaksi ja kokattavaksi kustantajalta 

Mari Moilasen uusin kirja jatkaa samaa linjaa kuin kaksi aiempaakin eli käytännönläheisiä reseptejä ja aivan uskomattoman kauniita kuvia.

Tämä ei ole pelkästään keittokirjamainen lista reseptejä, vaan johdatus filosofiaan ja tukea tunnelmointiin, Kuka sitä nyt reseptilistoja blogien ja muiden nettireseptipankkien aikaan jaksaisi kirjahyllyynsä säilöäkään. Pitää olla muutakin sisältöä, jotta kirjan viitsii ensinnäkään hankkia ja sitten vielä säilyttää. Tämä kirja kuuluu ehdottomasti hankittavien listalle.

Kirjan sisältö on jettu teemoittain. Ensin keskustellaan syötävien lahjojen merkityksestä ja niihin liittyvistä tarvikkeista (esim. pakkaukseen) ja sitten on vuorossa lista toinen toistaan houkuttelevampia ruokalahjareseptejä. Nekin on jaettu eri osa-alueisiin, joista voi sitten valita itselleen sopivimman. Jokaisessa reseptissä on myös jokin pieni "twist", jolla se erottuu perustarjoomusten joukosta.

Jollei itse missään tapauksessa halua tehdä keittiössä mitään, niin tämän kirjan voi silti hankkia. Ruokalahjan ei nimittäin aina tarvitse olla itse kokattu. Lahjaksi voi antaa myös kokoelman hilloja, juustoja tai muita valmiina ostettavia herkkuja. Siihenkin on kirjassa vinkkejä. Erityisen hyvin kirja sopii tietenkin sellaisenaan lahjaksi keittiössä viihtyvälle ystävälle - sitten on kiva odotella, mitä herkkuja lahjan saaja loihtii kirjan resepteistä lahjoiksi takaisinpäin...

Minä olen kauhean huono itse tekemään lahjoja, vaikka keittiössä muuten mielelläni touhuankin. Ihan turhaan taidan pelätä vastaanottajan pitävän tekeleitäni "arvottomina", varsinkin kun itse ilahdun ruokalahjoista ehkä kaikkein eniten. Viimeksi sain paketin teetä Englannin tuliaisina ja Smoke Earl Greystä oli iloa monen iltapäiväteehetken aikaan ja teepussi sai minut aina muistamaan lämpimästi lahjan antajaa.

Mari Moilasen kirja on aivan mahtava muistuttaja valitettavan harvinaiseksi käyneestä, mutta kunnioitettavan perinteikkäästä tavasta viedä (omatekemiä) herkkuja myös tuliaiseksi. Jakaminenhan on ruoanlaitossa parasta. Tällä kirjalla saa inspiraation taas heräämään. Marin kuvia katsoessa alkaa heti tehdä mieli ruveta hommiin. Nyt kun minäkin taas pystyn keittiössä tekemään muutakin kuin sen ihan välttämättömimmän, niin taidan ruveta kokeilemaan kirjan ideoita. Kutsuja odotellessa siis... tiedätte, mitä tuliaisiksi on tulossa :-)

p.s. Ruokablogin puolella on menossa kysely liittyen kaikkiin näihin uusiin proteiinituotteisiin. Käykääpä siellä vastaamassa.

Kevään keittokirjat - laidasta laitaan

Keittokirjafriikki tässä hei. Romaanien suhteen minulla on ekirjapakko hyllytilan loppumisen vuoksi, mutta keittokirjoja näyttää kertyvän tasaista tahtia. Jotenkin en osaa lukea keittokirjoja tai ruokalehtiä sähköisinä. Koitan väittää sen johtuvan keittiön vaaroista lukulaitteille - siellä aina jotain tippuu päälle. Huono tekosyy, tiedän, ja löytyyhän ihania reseptejä blogeistakin pilvin pimein. Silti, keittokirjoissa vain on sitä jotain.

Tänä keväänä hyllyyni ilmaantuneet keittokirjat kuvastavat hyvin perheemme ruokafilosofiaa. Vähän kaikkea, muttei mitään pelkästään. Jo näiden kolmen kirjan kanssa mennään aikalailla laidasta laitaan - raakaruoasta täytekakkuun.  Kaikki kolme ovat myös uusia ja puhtaasti suomalaisia. Ihan mahtavaa, miten hyviä keittokirjoja meiltä löytyy!

Karita Tykkä: Hyvää huomenta
Mukaan Myllärin hyvinvointi-illasta

Tiukasti raakaruokaa... 

Kävin kuuntelemassa Karita Tykkää Myllärin hyvinvointi-illassa. Ilta oli mielenkiintoinen ja kirjaankin tuli tartuttua useampaankin otteeseen sen jälkeen.

Hyvää huomenta-kirjan reseptit ovat kirjan nimen mukaisesti erityisesti aamiaiseen keskittyviä, mutta kyllä sieltä löytyy välipalaksi ja jopa lounaaksikin kelpaavia raakaherkkuja.

Kuvat ovat raikkaat ja filosofia selkeä. Mukavaa luettavaa aiheesta kiinnostuneille ja tulipa jotain testattuakin  (lisää täällä...)


Karita Tykän kirja sekä tämä seuraava saivat minut kiinnostumaan raakaruoka-ajattelusta sen verran, että tulin hankkineeksi vielä Outi Rinteen Raakaruoka-aika-kirjan luettavakseni. Siitä lisää sitten, kun olen saanut luettua loppuun ja kokeiltuakin jotain.

Mari Moilanen: Sitä parempi soppa (II) - Puoli kuuta nokkosesta, perunasta ei päivääkään 
Kirjan julkkareista - IHAN UUNITUORE!

Monipuolisesti terveellistä ja herkullista ilman ismejä

Jotain maukasta-blogin pitäjän, Marin toinen kirja on vieläkin kauniimpi kuin ensimmäinen. Hehkuvat värit ja taitavasti kuvatut annokset houkuttelevat lukemaan sivusta toiseen. Kirjan kirjoittaja on myös itse ottanut kirjan kuvat ja se taitaa näkyä teeman "särkymättömyytenä" läpi koko kirjan.

Sitä parempi soppa on ihana sekoitus eri tyyppisiä reseptejä. Kirjasta löytyy niin raakaruokaa kuin pihvien grillausta, eikä herkkujakaan ole unohdettu. Meidän vappupöydästämme löytyy tänä vuonna suklaaraakakakku mukailtuna tämän kirjan reseptistä. Julkkareissa maistamani Marin kakku on ensimmäinen raakakakku ikinä, josta voin sanoa aidosti pitäneeni. Niin, ja nyt pitää tarkistaa se kuusenkerkkien sesonkiaika, että pääsee testaamaan sitten kuusenkerkkäsnapsia... (Lisää kirjasta täällä)

Jenni Höijer, Hanna Löfgren: Sokerileipurin salaisuudet 
luettavaksi ja leivottavaksi kustantajalta

Perinteisiä herkkujen herkkuja pienellä twistillä

Sitten syntisen herkullisia leivonnaisia kotikeittiöstä. Ne onnistuvat sokerileipurin ohjeilla ihan varmasti. Sivuilta löytyvät reseptit kaurakakuista täytekakkuihin ja lopun perusohjelistauksesta saa inspiraatiota lisävariaatioihin.

Kirjan kuvat kilpailevat kauneudessaan Mari Moilasen kuvien kanssa, mutta tyyli on perinteisempi. Tummalla pohjalla leivonnaiset nousevat esiin niin herkullisen näköisinä, että pelkästään katselemalla voi tuntea marengin rasahtavan pinnan tai sitruunapiirakan kielenjuurta kipristävän kirpeyden. Samalla jokainen resepti houkuttelee kokeilemaan ja vaikuttaa kotikeittiössäkin onnistuvalta. Tekemäni ranskalainen sitruunatorttu kapusi suosikkilistani kärkeen kertakokeilulla.  (lisää täältä)


Näillä kirjabloggaajan kevään kolmella keittokirjalla pääsee jo pitkälle. Kokeiltavaa löytyy niin makeannälkään kuin terveellisemmän elämäntavan aloitukseen, jokaiseen tuuleen ja tarpeeseen. Luetaan ja kokkaillaan!