Helppoa ja hiukan retroa pikkukokeille (ja vähän isommillekin)

Turun kirjamessuthan menivät minulla kirjojen osalta aikalailla lasten ehdoilla. Ainoa ostamani keittokirjakin on tarkoitettu vähemmän keittiössä touhunneille (isoille ja) pienille kokeille.

Kelpasivat kirjan ohjeet kuitenkin myös tällaiselle jo vuosikymmeniä hellan vieressä viihtyneelle. Erityisesti ilahduin aikamatkalle mukaansa tempaisevista perheklassikoista. Useammin kuin kerran tuli oma lapsuus ja nuoruus mieleen ja löysin useamman hyvän reseptin uusiokäyttöön. Tonnikalapannariakin meillä tehtiin nyt peräkkäisinä viikkoina pariinkin otteeseen. Miten ihmeessä olen voinut unohtaa tuon helpon ja herkullisen ohjeen ?

Meillä on ruvennut kokoontumaan ryhmä teinejä pelaamaan Dungeons and Dragons -roolipeliä. Pelisessiopäivinä pitää äidin repertuaarista löytyä jotain helposti valmistuvaa ja nopsaan syötävää. Siihen oli tuollainen lämmin tonnikalapannari ihan omiaan. Eikä se ruokalajina myöskään tuhoa lompakkotasapainoa vaikka pellillinen katosikin ennätysvauhtia...

Hellapoliisi : Pikkukokki keittiössä 
Oma ostos kirjamessuilta 

Pikkukokki keittiössä kierrättää Hellapoliisilta aiemmin ilmestyneitä kirjoja. Siihen on koottu yhteen Ensimmäiset reseptit, Koko perheen kokkauskirja ja Koko perheen leivontakirja. Olen joskus aikoinaan ostanut esikoiselle tuon ensiksi mainitun, kuopukselle nyt sitten kolminkertaisen paketin.

Kirjasta löytyvät myös mittojen muuntotaulukot, tietoa keittiön perusvälineistä sekä tietysti pitkä lista perusreseptejä vaihekuvineen, mikä helpottaa varmasti kokemattomamman kokin harjoituksia, eikä tietysti ole pahitteeksi konkarinkaan muistinvirkistykseksi.

Ulkoasu on raikas ja värikäs. Tässä kirjassa ei ole brassailtu tunnelmakuvilla ja tummilla väreillä, vaan panostettu selkeyteen ja pirteisiin väreihin. Vaihekuvat ovat tosiaan hyvä lisä ja elävöittävät reseptitekstiä. Jos ei koskaan ole vaikka muotoillut pullasarvia, niin kuva varmasti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Myönnän itsekin välillä ruokaohjeita lukiessa googlaavani kuvia oman hahmotuskykyni tueksi. Viimeksi näin tein Finlandia-joulutorttuja tehdessäni. Ei vaan aivot heti vääntyneet oikeaan tapaan kääntää taikinaa.

Reseptit ovat rehellistä kotiruokaa, toki painotukseltaan ehkä enemmän sinne iltapaloihin ja leivonnaisiin kallellaan, mutta löytyvät listalta toki makaronilaatikko, lihapullat ja kasvissosekeittokin. Keittiön peruospuksena tästä löytyvät oivat ohjeet, joilla opiskelijakin pysyy hengissä eikä tarvitse pelkästään kaurapuurolla kitkutella.

Minä antaisinkin (ja annoin) tämän kirjan lapselle tai nuorelle, joka on juuri innostunut ruoanlaitosta tai jolla sen pakko on lähiaikoina edessä. Helpot reseptit innostavat ja madaltavat kynnystä aloittaa - Niin, ja onhan tämä kokeneellekin kokille piristävä tuulahdus kaikkien trendireseptien ja  -vaatimusten keskellä.

Hellapoliisi : ensimmäiset reseptini - Meidän poika kokkaa

Esikoinen täytti tuossa pari päivää sitten kymmenen vuotta. Toiseksi synttärilahjaksi annettiin Hellapoliisin kirja "Ensimmäiset reseptini", kun poika kerran on osoittanut kiinnostusta ruoanlaittoon. Opus menikin heti tarkkaan selailuun ja lopputuloksena saatiin tänään ekaa kertaa ihan itse suunniteltu menu. Se oli melkein itse tehtykin. Mitä nyt äiti vähän valvoi vieressä veitsen käyttöä ja sen sellaista.

Sitä lapsen innostusta ja ylpeyttä on sitten ihana seurata. Niin, ja äidin ylpeydestä ja ilosta on tietysti turha edes mainita. Voi että, että maistui hyvältä :-)

Itse kirjasta mainittakoon sen verran, että ohjeita riittää pitkäksi aikaa. Omista luvuistaan löytyvät niin makeat leivonnaiset, pikkusuolaiset, pääruoat kuin jälkiruoatkin. Sellaisia perusreseptejä, jotka ovat lapsille luonnostaan myös makunsa puolesta kelpaavia.

Resepteissä on hyvää paitsi yleinen yksinkertaisuus, myös vaihekuvat. Ne tuntuivat auttavan tehtävien ymmärryksessä.

Hellapoliisin mukaan kirjaa ei välttämättä ole tarkoitettu nimenomaan lasten kokkailuun, vaan yleensä keittiöhommia aloitteleville. Se näkyy myös ohjeiden esittelyn sävyssä. Turha lässytys puuttuu, mikä ainakin meillä oli vain plussaa. 

Hyvä lahjaostos siis. Oli muuten Suomalaisessa kirjakaupassa peräti alennuksessa vielä viime viikonloppuna.

Tänään oli listalla lohirieskarullia ja kreikkalaista salaattia ja jälkiruoaksi suklaatryffeleitä. Viikonloppuna kuulemma olisi tulossa vielä vaniljapiirakkaa.

Ihan virallisesti ollaan sovittu, että esikoinen saa kerran viikossa iltakokkaukset ihan itselleen... sitä odotellessa taidan hakea itselleni vielä yhden suklaatryffelin.

Uusi ruokalehti Hellapoliisi ja sinihomejuustosämpylät

Lähimarketin lehtihyllystä löytyi uusi ruokalehti. Mitä siis tein ? Kävelin coolisti ohi, kun kerran en ole aikaisemmin Hellapoliisin nettisivuistakaan sen kummemmin innostunut. Enpä tietenkään. Minkäs sitä riippuuvuudelleen voi ? Lehti lähti mukaan.

Eikä se mikään ihan huono lehti olekaan. Mukavia ohjeita sieltä löytyy. Jotenkin vaan näissä suomalaisissa lehdissä tuntuu päällimmäisenä tulevan vastaan sellainen tietty arkipäiväisyys. En minä oikein muutakaan sanaa keksi. Arjessa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta lehteä lukiessa minä kyllä odotan sellaista pientä luksusta mukaan. Siis sen helppouden ja nopeuden lisäksi. En tiedä, miten tuota oikein tarkemmin selittäisi, mutta Glorian ruoka ja viini -lehti on tähän mennessä näistä suomalaisista ollut ainoa, josta tuo arkipäiväisyys puuttuu. Eikä tämä tilanne muuttunut Hellapoliisinkaan kohdalla.

Kokeiltavaa löytyy kyllä tästäkin lehdestä ja ensimmäisenä työn alle päätyivät sinihomejuustosämpylät. Resepti löytyy myös Hellapoliisin omilta sivuilta , joten en sitä tähän kopioi. Kovinkaan vahvaa sinihomejuuston makua en sämpylöistä löytänyt, vaikka sinänsä ihan herkullisia olivatkin, mutta seuraavana aamuna mikrossa lämmitettyinä tuoksu oli aivan mahtava.

Kannattaa kokeilla. Vaikka ei lehteä ostaisikaan, niin myös nettisivuilta löytyy iso liuta reseptejä. Vaikka minusta ei vakiovirailijaa ole tullutkaan, niin ehkä jostakin teistä !