Piirakkapäivä eli makeaa ja suolaista

On asioita, joiden luokse palaan aina uudelleen. Ei kaikkea tarvitse uudistaa, muokata tai keventää. Jotkut jutut toimivat vain aitoina ja niin kuin ne on aina tehty. Mummin marjapiirakka - tai millä  nimellä sitä sitten haluaakin kutsua - on juuri tuollainen.

Eikä sitten kuitenkaan ole, sillä tämän reseptin nerous piilee juurikin sen kyvyssä elää ja vaihtua sesongin mukaan. Piirakan voi tehdä niin raparperista, mustikoista tai omenoista kuin melkein  mistä tahasta suuhun sopivasta hedelmästä... ainakin minun kokeilujeni mukaan.

Siispä tässä yhtenä päivänä palattiin taas perusasioiden pariin - raparperipiirakan muodossa.

Jäin kuopuksen kanssa kotiin, kun vieraat ja muu kotiväki lähtivät Vähävedelle melomaan. Ovella isäntä kääntyi  nöyrästi puoleeni...

"Jos sulla on aikaa, niin voisitko... sitä raparperipiirakkaa... sitä, jossa on sitä valkoista (?)" 

No voinhan minä, kun noin kauniisti pyydetään, eikä tämä ole oikeasti edes työläs tehdä.

Sitten innostuin myös kokeilemaan jotain ihan uutta eli lohipiirakkaa minulle ihan vieraalla pohjalla. Bongasin piirakan Beach House Kitchen -blogista, jossa käytettiin alunperin Martoilta napattua pohjan reseptiä. Vähän tietysti tuli ohjetta sitten muokattua kaapista löytyvien ainesten mukaisesti.

Lopputulos oli lohipiirakaksi täyteläinen olemus, joka ei kuitenkaan tuntunut sen paremmin suus kuin vatsassakaan raskaalta. Jopa muropohjaa vierastava esikoinen ilmoitti kelpuuttavansa pohjan jatkossakin. Se ei olekaan mureneva vaan melkein leipämäinen. Herkullinen kaikkiaan. Tätä tehdään varmasti vielä uudelleen.

Illalla kotiin tulivat väsyneet ja nälkäiset melojat. Pöytään pistettiin kesäkaalisalaattia lohipiirakan kaveriksi ja sitten raparperi-mansikkapiirakaa jätskin kanssa.

 Tuli varsinainen piirakkapäivä.

Mummin (marja)piirakka 

POHJA: 

100g voita

4 dl vehnäjauhoja 

1 hyppysellinen suolaa 

4 rkl sokeria

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Leikkaa kylmä voi kuutioiksi ja nypi muiden aineiden kanssa hiekkamaiseksi seokseksi. Lisää tilkka (1/2dl ja lisää, jos tarpeen) vettä ja sekoita nopeasti taikinaksi.

Voitele piirakkavuoka ja painele taikina ohueksi pohjaksi. Pistele haarukalla.

Täyte:
Leikkaa rapaperia (n.4 vartta) pieniksi palasiksi tai  käytä mustikoita, vadelmia tai muita haluamiasi marjoja tai laita omenasiivuja. Asettele pohjan päälle. Ripottele pinnalle vielä muutama ruokalusikallinen sokeria.

Laita uuniin noin 7min ajaksi ja sekoita sillä aikaa kreemi.

TÄYTE: 
1 prk kermaviiliä
vajaa 1 dl maitoa
1 kananmuna
muutama ruokalusikallinen sokeria (riippuen täytteen happamuudesta ja haluamastasi makeusasteesta)

Sekoita täytteen ainekset ja kaada piirakan päälle. Laita takaisin uuniin ja kypsennä 45-60min.
Anna jäähtyä haaleaksi. Tarjoile jäätelön ja vaniljakastikkeen kera.

Lohi-fenkolipiiras Marttojen pohjalla

POHJA

2 1/2 dl jauhoja (1 dl vehnä- ja 1 1/2 dl speltti täysjyväjauhoja)

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

3/4 tl suolaa

1/2 dl öljyä 

1 1/2  dl vettä

TÄYTE

2 dl ruokakermaa
0,5dl maitoa

1 kanamuna

150 g juustoraastetta (punainen Emmental)

ripaus suolaa

muutama kierros korianteri-chilisekoitusta myllystä  

mustapippuria

LISÄKSI 

150 - 200 g kylmäsavulohta 

pieni fenkoli silputtuna 

tilliä oman maun mukaan

Sekoitetaan kuivat aineet sekaisin. Lisätään nesteet ja levitetään voideltuun piirasvuokaan.
Silppua kylmäsavulohi ja fenkoli. Levitä pohjalle. Ripottele pinnalle tilliä.
Sekoita täytteen kerma, maito, kananmuna ja juustoraaste. Mausta. Kaada piirakkaan.
Paista 200 asteisessa uunissa puoli tuntia tai kunnes pinta hiukan ruskistuu paikoin.
Anna jäähtyä haaleaksi. Ripottele pinnalle vielä tilliä (ja sitruunamehua, jos kaipaat)
Tarjoillaan raikkaan salaatin kera. Tällä kertaa sekoitin kesäkaaliraastetta, ohuita kurkkusiivuja, ripauksen suolaa ja mustapippuria. Kastikkeeksi häivähdys Ponzu-kastiketta (japanilainen sitruunalla maustettu soijakastike).

Grilli kuumana

Tuli kesä, tai ainakin kesäkeli. Tuntuu oudolta laittaa shortsit jalkaan ja istua illatkin pihalla, tai lähteä rantakävelylle, kun yhdeksän jälkeen on vielä valoisaa.

Samalla kun kelit lämpenivät alkoi myös töissä se viimeinen rutistus ennen kesälomia. Kiirusta pitää, mutta auringon voimalla jaksaa - ja grilliruoan. Meillä on Kamado kuumentunut jokaisena päivänä, jolloin vähänkin ehditään viivähtämään terassilla. Käytännössä siis viikonloppuisin, mutta jo nyt on Kirpusta kehkeytymässä varsinainen grillimestari ja äidin marinadit ovat löytäneet tämän vuoden sävynsä (Gochuan tahnaa ja seesamia tuntuu olevan kesän teema).

Viime vuonna pihalle hankittu Kamado on osoittautunut nappi-investoinniksi. Yhdellä brikettilämmityksellä sen kanssa saa kunnon pöhinät useamman tunnin grillaukseen - ja mehän grillaamme.

Hampurilaisia, ribsejä ja jopa pizzaa on Kamadostamme tänä kesänä nosteltu ruokapöytään. Nokkospizza teki kauppansa, mutta eipä mikään muukaan grillin kautta kierrätetty herkku ole bioroskikseen päätynyt.

Sinänsä hauskaa, että suurimmaksi herkuksi ovat nyt nousseet aina ja ikuisesti meillä grillaukseen kuuluneet kasvikset eli lähinnä kesäkurpitsa ja munakoiso.  Jonkunlainen oivallus siinä tuli koettua.

Jostain syystä vasta nyt tajusin tehdä italialaisittain antipasti-tyyppisellä kastikkeella höystetyn kasvissekoituksen. Ensin kyseessä oli jämäkasviksien hyötykäyttö, mutta tänään kyllä grillattiin pari ylimäräistä kesäkurpitsaa ja munakoisoa, että saatiin antipasti-maustumaan ihan seuraavienkin päivien herkuttelua silmälläpitäen.

Olenhan minä antipasti-kasviksilla herkutellut kerran jos toisenkin, mutta kotona ei ole tullut niitä tehtyä koskaan. Nyt en voi kuin ihmetellä, miksi ?

No, tästä se sitten alkaan. Tästä kesästä taitaa meillä tulla varsinainen antipastikesä ja mikäs siinä. Helppoa, herkullista eikä edes kamalasti kukkaroa rasittavaa herkkua on aina kiva tehdä ja tarjota.

Parasta grillauksessa on kuitenkin perheen kanssa vietetty aika. Kun kaikki osallistuvat (tai ainakin kiireltään paikalle ehtivät) niin työt eivät kasaannu ja koko grillaukseen käytetty aika on ennemminkin iloista yhdessäoloa kuin peruskokkausta. Tätä lisää, kunhan kelit sallivat. Alku on ainakin kesällä lupaava.

Antipasti Kamadosta 

Toki kasvikset voi kypsentää vaikka uunissa paahtaen, mutta kyllä hiiligrillissä sentään tulee ihan oma sävynsä.

Homma siis aloitetaan grillaamalla kesäkurpitsaa ja munakoisoa (sekä tietysti kaikkia  muita haluamiasi kasviksia). Tämä on myös erinomainen tapa käyttää grillibileiden jämäkasvikset.

Sitten sekoitetaan kastike.
1dl valkoviinietikkaa, vajaa desi oliiviöljyä, suolaa, pippuria, chiliä myllystä, loraus balsamicoa ja ripaus sokeria. Maista!

Kuumat (tai kylmät) grillikasvikset pilkotaan ja sekoitetaan kastikkeen kanssa. Lisätään isot kouralliset basilikaa ja persiljaa silputtuina, sekä kirsikkatomaatteja puolitettuina. Sekoitetaan. Annetaan vähän maustua ja  nautitaan heti tai seuraavana päivänä tai sitä seuraavana, pidemmälle ei varmasti riitäkään, jollet ole tehnyt saavillista.

Päivä pelkkää juhlaa

No nyt on juhlat juhlittu. Eilisen päivän voi kai kuvata listaamalla

• liikutuksen kirkossa, 
• paljon musiikkia ja taitavia nuoria, ruokaa ja keittiökiiretiä
• kiire, 
• seurustelua vieraiden kanssa, 
• taivaan tutkimista sadepilvien varalta (meillä kävi tosi tuuri kelin suhteen)
• ja ennen kaikkea iloinen ja onnellinen tunnelma

Kiitos kaikille vieraille, jotka olivat mukana juhlistamassa Esikoisen ripiltä pääsyä (ja illalla Kirpun synttäreitä). Kahdet juhlat päivässä ovat tehokas ja hauska tapa saada tämä nainen lasillisella (päivän ainoalla) kuohuviiniä sohvalle nukuksiin...

Seuraaviin juhliin otan siivousapua ja pitopalvelun - itse tekeminen on kivaa, mutta vähän turhan rankkaa. En myöskään ehtinyt ottamaan kuin muutaman kuvan muiden touhujen lisäksi, joten saatte tyytyä nytkin pääasiassa teksiin.

Lisäksi tuli taas todettua, että

1. lehtitaikina on ihan huipputuote. Siitä saa helposti ja nopeasti vaihtelevia herkkuja. 
2. meille tarvitaan isompi jääkaappi - ainoa tapa saada juhliin kakku, oli tehdä pöytään koottava versio eli marenkinen enkelikakku, jonka saa koottua vasta pöytään.
3. joka juhliin tarvitaan juhlateltta. Tämä oli paras ajatukseni näitä juhlia ajatellen. Jo pelkkä teltan näkeminen olohuoneen ikkunasta toi juhlamielen! (Ja kun otti täyden palvelun, niin teltta pystytettiin ja purettiin ilman, että tarvitsi sormeaan nostaa)

Elämä oli eilen pelkkää juhlaa ja tänään herkutellaan jämillä. Minä taisin (taas) kuvitella vajaan 30 hengen syövän vähintään 60 hengen ruokamäärän. Minkäs sitä tiikeri raidoilleen mahtaa - tämä on sukuvika. 

Tätä piirakkaa tosin ei kauhean paljon jäänyt...


Helppoakin helpompi tomaattipiirakka 

Ota lehtitaikina levyt pakkasesta. Levitä päälle ohut kerros Dijonin moutarde à l'ancienne eli perinteistä sinappia (sitä, jossa on kokonaisia siemeniä). Siivuta isoja tomaatteja ja laita levyjen päälle. Ripottele pinnalle Provencen yrttejä ja valuta hieman oliiviöljyä.

Laita uuniin 220 asteeseen noin vartiksi. Anna jäähtyä haaleaksi ja leikkele haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Jupinaa maitohyllyllä, mutta piirakka oli hyvä

Minun piti ostaa maitorahkaa. Siis sellaista ihan normirahkaa, mielellään vähän rasvaakin mukana.

Laktoositonta, sitruunalla maustettua, minttusuklaata, rasvatonta, rasvatonta pehmeää... (muutama hiljainen ärräpää). Mitä ihmettä? Tavallista rahkaa ei ollut tarjolla laisinkaan. Mitä ilmeisimmin pienen marketin hyllyyn eivät vaan mahdu kaikki versiot ja ensimmäisenä tippui pois se... tavallinen.

Onko nyt ihan oikeasti niin, että perusversiolle tuotteista ei ole enää markkinoita? Ihan varmasti on jäljellä meitäkin, jotka kiukuspäissään miettivät jo koko piirakan tekemisen jättämistä toiseen kertaan.

Älkää käsittäkö väärin. Minusta on hienoa, että laktoosittomia tuotteita löytyy niitä tarvitseville, mutta entäs me, jotka haluaisimme ihan perustuotteita, mahdollisimman vähän käsiteltyinä ja mielellään maustamattomina? Eikö tavallisesta tuotteesta saa enää tarpeeksi voittoa?

Tein sen piirakan kuitenkin

 Kuten kuvasta näkyy, taivuin sitten väistämättömän edessä ja ostin tarjouksesta kaksi maustettua rahkaa. Minttusuklaaveriosta piti tulla kermavaahdon kanssa pohja mansikkajälkiruoalle. (Note to myself: Tarkista paketin kyljestä tuote. Perunajauhot eivät maistu samalle kuin tomusokeri, ulkonäön samankaltaisuudesta huolimatta.. ) Vaniljaversion käytin piirakkaan, ja hyvä piirakka siitä tulikin.

Alunperin ohje on vanhasta Glorian ruoka ja viini - lehdestä. Isäntä nimittäin on viime aikoina maininnut lehtipinojeni kasvaneen vähän turhankin korkeiksi ja kiikkeriksi ja oikeassahan hän on. Nyt siis on karsinta käynnissä. Pitää urakalla kokeilla ja kirjata hyvältä tuntuvia reseptejä, jotta saan lehdet kiertoon.

Vapun marjapiirakka 

150g voita
1dl muscovadosokeria
3dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Täyte:
2dl kuohukermaa
1prk vaniljarahkaa
1dl sokeria
2 kananmunaa

päälle:
1,5dl turkkilaista jugurttia ja 2rkl tomusokeria
haluamiasi marjoja ja hedelmiä (mansikat ovat sen verran mauttomia tähän vuodenaikaan, että pari jätin koristeeksi ja muut marinoin tilkassa limemehua tomusokerilla höystettynä. 10min riittää)

Sulata voi ja sekoita siihen sokeria niin kauan, että se liukenee. Sekoita nopeasti jauhojen ja leivinjauheen kanssa taikinaksi. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin noin tunniksi kovettumaan. Taikina näyttää ensin liian nestemäiseltä, mutta jauhot alkavat nopeasti turvota ja pallon saa kivasti pois kulhosta.

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Painele taikina voidellun uunivuoan pohjalle.

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada piirakkaan. Laita uuniin noin puoleksi tunniksi.

Anna piirakan jäähtyä ja sekoita sitten jugurtti ja sokeri ja levitä ohueksi kerrokseksi piirakan päälle. Koristele marjoilla.

TexMex-jauhelihapiirakkaa

Kuopuksen synttärikahville tein  sentään jotain vähän ruokaisampaakin kaikkien makeiden vastapainoksi. Jauhelihapiirakka on aina varma nakki, se maistuu isoille ja pienille, jollei satu kasvissyöjää joukkoon. Vierasporukasta onneksi tiesin ruokatottumukset noin suurin piirtein.

Välillä tekee hyvää palata niin sanotusti juurille. Ei mitään ihmeellistä kokeilua ja perustarvikkeita tarkoittaa myös stressitason laskua - ainakin minulla. Joku pieni juju on kiva olla, joten tällä kertaa tuunattiin piirakka Kinuskikissan tapaan juustolla kuorrutetuilla tortillasipseillä.

Noin periaatteessa resepti on Kinuskikissan helpot herkut -kirjasta, mutta toki taas tuunattiin vähän. Jätin esim. jalopenot pois niin myös päivänsankari 6v suostui edes maistamaan.

Texmex-jauhelihapiirakka

 pohja:
2,5dl vehnäjauhoja
1,5dl speltti täysjyväjauhoja
vajaat 2 dl kermaista juustoraastetta (Ahvenanmaan Port Salut)
150g voita
pieni tilkka kylmää vettä

Sekoita yleiskoneessa aineet nopeasti taikinaksi ja levitä käsin voideltuun piirakkavuokaan.

Täyte:
1 punasipuli
1 paprika
250g jauhelihaa
1 iso valkosipulinkynsi
n.1rkl pasta Rosso-maustetta myllystä (pistä enemmän maun mukaan)
0,5tl savupaprikajauhetta (sweet, jos on lapsia, hot, jos haluat tulista)
2,5dl Kolme juustoa - ruokakermaa
2 munaa

Pinnalle: maissilastuja ja runsaat pari desiä juustoraastetta.

Silppua punasipuli ja leikkaa paprika pieniksi kuutioiksi. Kypsennä jauheliha pannulla ja lisää lopussa sipuli, paprika, valkosipuli ja mausteet.

Sekoita kerma ja kananmunat keskenään ja sekoita jauhelihaseokseen. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle.

Paista uunissa 200 asteessa oin 25min. (Tässä kohtaa voit pitää taukoa, jos ole halunnut tehdä mahdollisimman valmiiksi etukäteen - meillä piirakka odotti yhden HopLop synttärikeikan verran)
Ripottele tortillasipsit pinnalle ja sitten juustoraaste. Laita uuniin vileä 10 minuutiksi.

Anna hetki jäähtyä ja tarjoile.

Lohi-purjopiirakka filotaikinassa

Mitä tehdä, kun uunilohesta jää jäljelle liian paljon yhdelle, mutta liian vähän koko perheen ruokkimiseen ? Lohipiirakka on varsin varteenotettava vaihtoehto, eikä tämä versio ollut ollenkaan hullumpi.

Meillä istuu yksi murutaikinakammoinen ruokapöydässä. Äiti taas ei oikein välitä voitaikinasta, mutta onneksi on filo. Se on ihanan rapeaa ja kun ostaa valmiina kaupan pakastealtaasta niin pääsee oikeastaan aika helpolla.

Lohi-purjopiirakka filokuoressa

2 purjoa
1 kesäkurpitsa
pari kourallista lohta (jossa jo päällä provencen yrttejä)
suolaa & pippuria
2 rkl jugurttia
puolen sitruunan kuori
1 kananmuna
1 pkt filotaikinaa

Kuullota silputtu purjo pannulla ja lisää joukkoon kuutioitu kesäkurpitsa. Anna kypsyä, kunnes purjo on läpikuultavaa ja kesäkurpitsa pehmennyt. Sekoita joukkoon suolaa, pippuria, jugurtti ja 1 kananmuna. Anna hetki jäähtyä.

Levitä filotaikinalevyt piirakkavuoan pohjalla niin, että reunat roikkuvat reilusti yli. Levitä täyte pohjalle ja käännä taikinan reunat päälle. Raasta hiukan parmesaania päälle ja paista uunissa 180-200 asteessa kunnes piirakka on kauniisti ruskistunut.

Seuraksi salaattia ja herkullinen lounas on valmis.

Isänpäivän kreemi-hedelmäpiirakka

Meillä on isänpäiväviikonloppu osittain mennyt töiden merkeissä ja varsinaisen juhlistusruoankin joutui isäntä tekemään itse. Tosin hän onkin meillä ainoa, jolta onnistuvat sellaiset ihanat, pilvenpehmät gnocchit.

Piirakan sentään tempaisin pikaiseen iltapäivän herkuksi. Pohjaksi tein ihan tavallisen murotaikinan ja päälle sitten kreemiä ja hedelmiä.

Isänpäivän piirakka


Hiero 250g voita, 3,5dl tomusokeria ja ripaus suolaa vaahdoksi. Sekoita joukkoon 4 keltuaista ja 8 dl vehnäjauhoja. Mikäli taikina näyttää liian kuivalta, lisää lusikalla vähitellen kylmää vettä aina välillä sekoittaen. Laita taikina muovikelmuun jääkaappiin kovettumaan. Taikinasta riittää kahteen piirakkaan.

Tunnin kuluttua kauli taikinasta ohut levy ja peitä piirakkapohja. Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen ja pohja jääkaappiin uunin lämpiämisen ajaksi. Paista pohjaa n.15min ja anna jäähtyä.

Vatkaa 1 prk Vispiä (tai kuohukermaa) vaahdoksi ja sekoita siihen lime-lemoncurdia 3 isoa ruokalusikallista. Minulla oli tällä kertaa valmista Cherry Tree-merkkistä lime-lemoncurdia, jonka ostin messuilla. Aivan ihanaa, samoin kuin saman merkin passion-curd, mutta tietysti kreemiä saa kotonakin tehtyä ihan helposti.

Levitä kreemivaahto pohjalle ja laita päälle haluamiasi hedelmäpaloja. Meillä laitettiin tänään nyljettyjä appelsiinilohkoja, ananaspaloja ja pensasmustikoita. Lopuksi vielä ripoteltiin pistaasimurskaa koristeeksi ja tuomaan pieniä rapeita sattumia.

Loput taikinasta paistoin kupeiksi, kun mahtui hyvin pieniin silikonisiin muffinssivuokiin. Niihin laitetaan huomenna jotain.

Someron mamman omenapiirakka

Sain vieläkin ison ämpärillisen omenoita vanhemmiltani. Onneksi sain, sillä olin ihan kokonaan unohtanut tämän jokaisen syksyn vakioreseptini. Meidän mamman aikoinaan jostain bongaama ohje, jossa pehmeän kakun päällä on niin ikään pehmeitä omenoita. Tämä kuuluu ehdottomasti hämärien syysaamujen teekupin seuraksi, tai hämärien syysiltapäivien teekupin seuraksi - ihan miten vain kullekin sopii.

Someron mamman omenapiirakka 

5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
1 dl sulatettua voita
2 dl kermamaitoa
1 muna
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

omenoita lohkoina, kanelia ja sokeria

Sekoita maito ja sokeri sekä kananmuna. LIsää pieni osa rasvasta ja sekoita. Lisää osa jauhoista leivinjauheen ja vaniljasokerin kera. Sekoita. Jatka rasva ja jauhot vuorotellen loppuun.
Voitele piirakkavuoka ja levitä taikina vuokaan.
Viipaloi omenoita ja peitä piirakka. Ripottele päälle kanelia ja sokeria.

Paista 180 asteessa noin 20-30min, kunnes pinta ja reunat ovat kauniin ruskeat.

Maistuu ihanalta ihan sellaisenaan, mutta sopii myös vaniljakastikkeen kaveriksi.



p.s. Tänään piti kertoa Katherine Pancolin vierailusta viikonloppuna messujen koekeittiössä, mutta meni mokoma perumaan tulonsa Suomeen... Harmi.

Ne hedelmät - ja turbouuni

Varsinkin ne aprikoosit, vaikka muitakin tuli kyllä syötyä ihan kiitettävästi.

Tarjolla oli useampia lajikkeita käyttötarkoituksen mukaan

Olemme jo ehtineet takaisin kotiin ja laukutkin on (melkein) purettu. Minun on kuitenkin vielä ihan pakko laittaa tässä muutama kuva aprikooseista - niin, ja aprikoositortusta, jonka lomalla tein. Se olikin sitten ainoa leipomukseni matkan aikana ja siinäkin meinasi käydä hullusti. Olin laittanut piirakan uuniin ja aikaa oli kulunut noin 25minuuttia, kun anoppi ilmoitti, että torttu tuoksuu ihanalta. Tuoksuu ? Nyt jo ? Minulle tuli kiire uunille ja aivan oikein, pinta oli jo kärähtänyt. Varsinainen turbouuni siis oli kyseessä. Meidän kotiuunissamme piirakka olisi saanut olla uunin lämmössä ihan rauhassa vielä vartin verran. No, syötyä tuo tuli kuitenkin...

Hyvää piirakassa oli erityisesti pohja. Siihen käytin "petit suisse" pohjaista voitaikinaa eli suomeksi kai ihan samaa kuin rahkavoitaikina. Se sopi tarkoitukseen oikein hyvin, sillä se ei paisu ihan samalla tavalla kuin perinteinen voitaikina, mutta pysyy kuitenkin sopivan rapeana.

Lomamatkan aprikoositorttu 

Rahkavoitaikina, jota käytettiin esim. täällä

Aprikooseja lohkoina.

Kauli taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle. Sekoita purkillinen Crème Fraîchea, 3 kananmunaa, 2 tl vaniljasokeria, 4rkl sokeria keskenään. Lisää tilkka maitoa, kunnes seos on sopivan löysää. Kaada piirakkataikinan päälle vuokaan ja lisää aprikoosilohkot. Ripottele päälle vielä sokeria.

Paista uunissa 200 asteessa 25min turbouunissa ja noin 40min normaalissa uunissa...

Pellillinen makeaa - erä II : Sitruuna-mustikkaruudut

Joskus aiemminkin olen täällä tullut maininneeksi, että peltipiirakat ovat herkkusuiden perheen pelastus. Niin tälläkin kertaa, kun meillä oli kylässä pari ihmistä ja poikien kaveri vielä yötä. Herkkua riitti myöhäiseksi jälkkäriksi, aamupalan herkuksi ja vielä iltapäivän välipallakin. Eikä äidin tarvinnut kuumalla kelillä touhuta uunin vieressä kuin hetken verran taikinaa sekoittaessa. Ne toiset leivontahetket käytin leipomisen sijaan kirjaa lukien ja rentoutuen. Ah, näitä kesäisiä viikonloppuja !

Tämän(kin) reseptin bongasin Delicious-lehdestä. Alkuperäisen oli lehteen kirjoittanut Donal Skehan niminen Irlannin nouseva keittiötähti. Häntä aina välillä tituleerataan uudeksi Jamie Oliveriksi, mutta enpä tiedä. Alkuperäisellä on sentään ihan kokin koulutustakin takanaan, kun Donal ilmeisesti on pääasiassa äidin opissa taitonsa hankkinut entinen poikabändiläinen. Yhteistä lienee sentään rentous ja se, että kyse on julkisuutta taitavasti hyödyntävästä ja mukavannäköisestä nuoresta miehestä. Ehkä se riittää - en tiedä.

Tämä resepti ei nyt ole mitään kauhean ihmeellisen uutta, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin toimiva ja herkullinen. Sitruunaisuutta voi säädellä sitruunoiden määrällä, samoin tietysti mustikkaisuutta. Meillä ei kumpaakaan vedetty överiksi, että kelpasi kaikille pöydän ympärilläolijoille. Juju löytyy päälle valutetusta kuorrutuksesta. Se on terävän sitruunaista ja samalla makeaa.

Alla resepti, kuten minä sen tein normaali uunipellillisen kokoisena ja suhteessa hitusen pienemmällä rasvamäärällä kuin alkuperäisessä. Niin, ja vinkkinä vielä, että tämä oli itse asiassa parempaa seuraavana päivänä, kun maut olivat oikein asettuneet. Kannattaa siis tehdä silloin, kun haluaa säästää tarjoilupäivänä mahdollisimman paljon aikaa johonkin muuhun kuin leipomiseen.

Mustikka-sitruunaruudut

375g jauhoja
2 kukkuratl leivinjauhetta
300g sokeria
6 kananmunaa
300g pehmeää voita
5 rkl maitoa 2-4 sitruunan kuori raastettuna
muutama kourallinen mustikoita (oman maun mukaan)

Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen (kiertoilma 150)

Sekoita kuivat aineet kulhossa ja lisää munat, voi, maito ja sitruunankuori. Sekoita. Oli parin minuutin homma yleiskoneella.

Levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja ripottele päälle mustikat.

Laita uuniin ja kypsennä 25-30 min tai kunnes pinta on kauniisti ruskistunut. Aika riippuu vähän uunista.

Sekoita 2 dl tomusokeria ja puoli dl sitruunamehua. Mikäli seos tuntuu liian löysältä niin lisää vielä tomusokeria. Valta jäähtyneen piirakan päälle. Anna kovettua. Leikkaa ruuduiksi ja nauti. Voit halutessasi koristella vielä vaikka sitruunankuoriraasteella. Meille riitti ihan tällaisenaan.

Tilkuista täkiksi - kevään paras sipulipiirakka

Ruoanlaitto ja reseptien kehittely on yksi kolmasosa luovaa ajattelua, toinen kolmas osa tuuria ja loput innovatiivista varastamista. Aika vaikea on varmaan nykyään keksiä jotain ihan oikeasti uutta, jota kukaan ei koskaan, eikä missään olisi jo kokeillut. Parhaat reseptit ovatkin, ainakin meillä, yhdistelmiä löydetyistä ja kokeilluista ohjeista. Niin tämäkin... perusidea Delicious-lehdestä, hilloke Rachel Allenilta, taikina vanha tuttu rahkavoitaikina. Yhdistelmä on enemmän kuin osiensa summa ja tämä kokonaisuus vie kielen mennessään.

Eikä mikään estä jokaista tekemästä siitä vähän omannäköistä ja -makuista.


Makeansuolainen punasipulipiirakka

Tee hilloke ja pohjataikina jo edellisenä päivänä niin pääset helpommalla.

Hilloke :
25g voita
6 punasipulia
150g sokeria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 dl balsamicoa
1,5 dl punaviiniä (mielellään jotain vähän tuhdimpaa)
loraus Marsalaa
(2 rkl mustaherukkahilloa) 

Suikaloi sipulit ja hauduta niitä kattilassa voin ja sokerin kanssa puolisen tuntia. Lisää loput aineista ja keitä vielä runsaat puoli tuntia hiljaisesti poristen. Hilloke on hyvinkin nestemäistä vielä lopussa, mutta älä huolestu. Se kyllä jähmettyy kylmetessään.
Pistä purkkiin ja jääkaappiin odottamaan käyttöä.

Rahka-voitaikina :
1 prk (250g) maitorahkaa
250 g pehmeää voita
4 dl vehnäjauhoja

Sekoita nopeasti taikinaksi. Kääri muoviin ja laita jääkaappiin tekeytymään ja jatka seuraavana päivänä.

Seuraavana päivänä kootaan piirakka

Kauli taikina levyksi ja nosta piirakkavuoan päälle. Älä tee siitä kauhean ohutta vaan jätä ainakin puolen sentin paksuiseksi.

Levitä sipulihilloketta piirakan pohjalle. Leikkaa sinihomejuustosta paloja ja levitä hillokkeen päälle. Silppua timjamia ja lisää piirakkaan tasaisesti. Sitä saa olla aika tukko.

Sekoita 2 munaa, 4 keltuaista, 2 dl kermaa ja 2rkl perinteistä Dijon sinappia keskenään ja kaada piirakan päälle.

Ripottele päällimmäiseksi paahdettua hasselpähkinärouhetta.

Paista uunissa 200 asteessa runsaat 30min. Anna jäähtyä haaleaksi ja tarjoile vihreän sekasalaatin kera.

Äidin synttäriherkku - Sitruunapiirakka

Laivaristeilyn jälkeen synttäriviikonloppua jatkettiin kotona ihan oman perheen kesken. Äiti sai valita jälkkärin. Tällä kertaa ei tehty täytekakkua, vaan pirteän keväinen sitruunapiirakka - marenkihunnulla tietysti. Samalla tuli hyvää käyttöä temperointikokeilun lopputuotoksena syntyneille suklaamunille.

Minä olen vuosien saatossa kokeillut jos jonkinlaista sitruunapiirakan reseptiä, mutta tämä on ollut suosikkini jo useamman vuoden ajan. Kondensoidun maidon kanssa tehdyt ovat minun makuuni vähän liian makeita ja kermatäytteissä sitruuna muuttuu turhankin miedoksi. Tässä sitruunakiisselin kirpakkuus kohtaa marengin pehmeän makeuden juuri oikeanlaisella kontrastilla.
Ainakin minun mielestäni - kokeilkaa niin tiedätte, onko oman makunne mukainen.  :-)

Pohja on ihan peruspohja, tällä kertaa keltuaisella.

Äidin paras sitruunapiirakka

pohja :

250g jauhoja
40g (tomu)sokeria
175g voita
1 keltuainen
3-4 rkl kylmää vettä

sitruunakiisseli :
3 dl vettä
1 dl sokeria
2 tl vanilijasokeria
4 rkl Maizenaa
2 sitruunan kuori
2 sitruunan mehu
3-4 keltuaista
2-3 rkl voita

marenki :
yli jääneet valkuaiset
1 dl sokeria

Nypi jauhot, sokeri ja voi murumaiseksi seokseksi (tai pyöräytä ne yleiskoneessa). Lisää keltuainen ja vettä, kunnes muruista muodostuu taikina. Kääri elmukelmuun ja laita vartiksi jääkaappiin.

Kauli ohueksi pohjaksi ja nosta vuokaan (tai kun laiskottaa, tee niin kuin minä eli levitä käsillä vuoan pohjaan). Nosta pohja uudelleen vartiksi jääkaappiin. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Paista pohjaa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes se pikkuisen ruskistunut ja kypsä.

Tee sitruunakiisseli. Sekoita vesi, sitruuna, sokerit ja Maizena kattilassa ja anna kuumentua suhteellisen miedolla lämmöllä, kunnes kiisseli sakenee ja pulpahtaa pari kertaa. Nosta kattila pois hellalta ja vatkaa keltuaiset yksitellen joukkoon. Sekoita lopuksi voi kuumaan kiisseliin hyvin sekoittaen ja jätä kiisseli vähäksi aikaa jäähtymään. 

Levitä kiisseli jäähtyneen pohjan päälle.

Tee marenki kun kiisselikin on huoneenlämpöistä. Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi, lisää sokeri ja jatka vatkaamista, kunnes marenki on tymäkkää ja vatkainta nostettaessa ei enää lerpahda takaisin kulhon pohjalle.

Levitä marenkia piirakan päälle kahdella lusikalla tai pursottamalla. Laita uuniin 225 asteeseen muutamaksi minuutiksi. Muista vahtia, ettei marenki pala. Ota se pois uunista, kun pinta on kauniisti ruskistunut.

Anna jäähtyä taas. Koristele ja nauti.

Pellillinen makeaa

Peltipiirakat ovat makeannälkäisen perheen ruokahuollon pelastus. Meitä kun istuu pöydässä 5 sokerihiirtä, niin pienempi kakku katoaa kerralla. Uunipelti on sentään kooltaan sen verran iso, ettei tarvitse heti ruveta uudelleen leipomaan, vaikka kyllä minulla tämänkin kanssa meinasi tulla kiire saada edes joitakin paloja pelastettua myös pakkaseen.

Ei tätä kuitenkaan ihan kerralla syöty. Vanhemmat reseptit ovat sen verran tuhtia tavaraa, että yksi pala riittää jälkiruoaksi tai kahvin kanssa. Tällä reseptillä on minunkin vihossani ikää jo yli kaksikymmentä vuotta. Kummitädiltäni sen aikoinaan bongasin ja siitä lähtien on sitruunainen rahkapiirakka ollut osa vakinaista repertuaaria. Kummitädiltäni on peräisin muitakin hyviä reseptejä.

Hiukan kevensin ja vähensin voin määrää, mutta vieläkin taitaisi vähemmällä onnistua. Tässä kuitenkin resepti sellaisena kuin sen tällä kertaa tein.

Sitruunainen rahkapiirakka 

Sekoita keskenään

4 lasia vehnäjauhoja
2 lasia sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
225g sulaa voita

Jaa seos kahteen osaan, joista toinen on tortun pintapuoli. Pohjaan lisätään

1 kananmuna
1 lasi piimää

Valmista myös täyte sekoittamalla keskenään

2 purkkia maitorahkaa
1 lasi sokeria
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
1 sitruunan mehu (modernina lisäyksenä myös sitruunan kuori niin maistuu vahvemmin)

Levitä pohja pellille, lisää täyte ja ripottele lopputaikina murusina päälle. Paista uunissa 200 asteessa, kunnes pinta ruskistuu.

EDIT P.S. Seuraava pellillinen makeaa löytyy täältä...

Kuningas illaksi

Pikakuva  tortusta - murustakaan ei jäänyt

Meillä sekoitellaan iloisesti kahden kulttuurin perinteitä. Ahneesti otamme omaan käyttöömme kaiken kivan ja varsinkin hyvältä maistuvan. Tänään on loppiainen. Seimeen saapuneiden kuninkaiden kunniaksi on Ranskassa tapana tehdä "la galette des rois" eli vapaasti suomennettuna kai jonkunlainen kuninkaiden kakku. Kyseessä on mantelitorttu, jonka sisälle piilotetaan sattuma, mielellään joku posliininen tai metallinen pikku-ukko. Alunperin muotona piti kai olla enkeli. Sattuman saaneelle tökätään loppuillaksi kruunu päähän.

Säästääksemme syöjien hampaita olemme yleensä korvanneet sattumaukkelin jollain vähän helpommin puraistavalla. Tänä vuonna saksanpähkinä toimitti kyseistä virkaa. Meillä oli vieraita eilen, joten tätä herkkua nautittiin vähän etuajassa. Kyseessä on sen verran tuhti mantelitorttu, että uusintaa ei taideta ottaa enää tänään. Saanpahan ilon kerrankin blogata oikeaa reseptiä oikeana päivänä eikä jälkijunassa aiempaan viitaten.

Kyseessä on isännän bravuuri. Sinänsä sopivaa, koska perinnekin tulee hänen puoleltaan. Taikinana on valmis voitaikina ja sisällä Marsala-viinillä maustettua manteli"mössöä", jonka ohjeen armaani joskus on minullekin kirjannut muistiin. Tosin en tätä torttua vuosien varrella ole tainnut kertaakaan ehtinyt tekemään... syömään kylläkin antaumuksella.

Ohjeella täytettä on suhteellisen ohut kerros. Meillä kun tykätään mantelista tosissaan, niin taidettiin eilen vähintään tuplata annos. Makuasia.  Muutenkin eilinen "goûter" eli välipala taisi olla vähän sieltä epäterveellisemmästä päästä. Lapsille oli tortun lisäksi tarjolla myös pikaiseen tehtyjä piparipopseja. Ajatuksena oli, että saavat syödä niitä, jos tämä vähemmän makea torttu ei maistuisi. Koko katras kuitenkin pisteli sekä tortunpalan että popsin. Omat pojat vähän valittelivat illalla huonoa oloa - toivottavasti vieraiden vatsat kestivät...


Kuninkaiden kakku

Voitaikina

Täyte :
150g mantelijauhetta
75g sokeria
50g voita
1 muna
1rkl Marsala-viiniä (voi laittaa enemmänkin, jos haluaa selvästi maistuvan)

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmuna hyvin vatkaten. Sekoita sekaan mantelijauhe ja viimeiseksi Marsala makua antamaan.

Levitä voitakina voideltuun piirakkavuokaan pohjalle ja reunoille. Levitä täyte ja peitä taikinakuorella. Liimaa reunoja kiinni kananmunalla ja voitele pinta (tarkkasilmäiset huomaavat kuvasta, että tämä taisi eilen meillä unohtua). Pistele haarukalla.

Paista 200 asteessa, kunnes kauniin kullanruskea. Miehellä ei ole aavistustakaan siitä, kauanko oli uunissa. Minun mielestäni varmaan jotain puolen tunnin paikkeilla

Vadelmia, vadelmia, vadelmia...

Parasta kesässä ovat kaikki ihanat kypsyvät marjat. Ensin tulevat mansikat ja niiden jälkeen päästään nauttimaan vadelmista ja mustikoista. Meidän pihan nurkassa on kaksi vadelmapensasta vierekkäin ja niistä tulee monta litraa ihania herkkuja. Tänä vuonna sato on kylmän alkukesän vuoksi vähän myöhässä, mutta vadelmat ovat jättimäisiä ja herkullisia.

Vadelmat ovat ihania ihan sellaisinaan kinuskikastikkeen tai kermavaahdon kera, mutta leipomalla saa pienenkin määrän vadelmia riittämään pitkälle. Tässä alla on kaksi meidän perheen hyväksi havaittua vakioreseptiä. Näitä on pakko saada ainakin kerran kesässä, jollei sitten useamminkin. Reseptit on aikoinaan poimittu jostain lehdistä (muistaakseni Kotiliedestä ja Delicious-lehdestä), mutta en ole ihan varma ovatko enää vuosien käytön jälkeen ihan samanlaisia. Alla niin kuin tänä kesänä tehtiin.


 Vadelmamuffinssit

125g voita
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
1/2 dl maitoa
250g smetanaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 l vadelmia

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita taikinaan kuivat aineet, maito ja smetana. Lisää vadelmat ja sekoita varovasti.

Annostele taikina muffinipellille ja paista 200 asteessa nm 20-30 min. 


Muffinssit voi myös kuorruttaa valkosuklaakuorrutuksella ja koristella lisävadelmilla, mutta tällä kertaa tehtiin näin yksinkertaisesti. 


Vielä lisähuomautus noista muffinssivuoista. Vuosien varrella olen huomannut, että on vaikea löytää vuokia, jotka pitäisivät värinsä myös paiston jälkeen. Nämä DrOetkerin vuoat, joita löytyy ihan lähimarketeista, ovat ihan parhaimmasta päästä ja vielä pirteän värisiäkin !

 

Vadelma-timjamipiirakkaa 

Meiltä löytyy pihalta myös monivuotinen, puuvartinen timjami, jota hyödynnetään tietysti kaikessa mahdollisessa. Tähän piirakkaan sitä saa laittaa reilusti ja lopputuloksena on ihanan yrttinen vivahde täydentämään kerman täyteläisyyttä ja vadelmien kirpeyttä.

Täyte : 

3 kananmunaa + 3 keltuaista

2 dl sokeria

2tl vaniljasokeria

2 tl Maizenaa

7dl kermaa +  2dl maitoa

6 timjaminoksaa

1/2 l vadelmia

pohja :

150g voita

2 dl sokeria

4 keltuaista

vajaat 5 dl jauhoja, hyppysellinen suolaa

Vaahdota pohjan voi ja sokeri ja lisää sitten vähitellen joukkoon keltuaiset. Lisää suola ja jauhot ja sekoita nopeasti taikinaksi. Laita jääkaappiin kovettumaan elintarvikemuoviin käärittynä.

Laita lämpiämään uuni 200 asteeseen. Leikkaa pohjataikinaköntästä ohuita siivuja ja peitä niillä voideltu piirakkavuoka ohuelti. Tasoita saumakohdat ja pistele haarukalla. Laita hetkeksi jääkaappiin kylmenemään. Tämä auttaa siihen, ettei taikina kutistu ja reunat valu, vaikkei pistäisikään kuivia herneitä tai papuja pohjan suojaksi kun se paistetaan uunissa n. 15min ajan.

Vatkaa täytteen munat, keltuaiset, sokeri, vanilja ja Maisena sekaisin kulhossa. Kuumenna kerma ja maito muutaman timjaminoksan kanssa kasarissa melkein kiehuvaksi ja kaada munaseoksen päälle. Sekoita ja siivilöi pohjan päälle vuokaan.

Laske uunin lämpötila 180 asteeseen. Levitä täytteen päälle vadelmia sekä loput timjamista (vain lehdet, ei varsia). Paista kunnes pinnassa muutama rusehtava kohta. (30-40min uunista ja piirakan koosta riippuen).

Tarjoile haaleana ja ripottele päälle vielä tuoreita vadelmia.

 VADELMAISTA LOPPUKESÄÄ !

Kesän makein herkku - toskapiirakka raparperi-mansikkahillolla

Alkukesästä testasin Glorian ruoka ja viini - lehden reseptiä raparperimasariineille. Silloin jäi mieleen nakuttamaan, että pitää kokeilla ilman frangipaania kevennettynä versiona. Vähän aikaa kesti, mutta kun sain aikaiseksi tehtyä raparperi-mansikkahilloa niin onnistui piirakankin teko. Tai siis, toisella kerralla onnistui. Ensin taisin olla vähän liiankin antelias hillon suhteen ja koko piirakka vähän vesittyi. Kannattaa siis olla pikkuisen pihi ja laittaa hilloa vain ihan ohut kerros pohjalle. Silloin on lopputuloksena tuollainen suoraan kädestäkin syötävä piirakka.
Tässä nyt sitten resepti sen mukaan, kuin nyt viimeiseksi tein. Näillä määrillä saa kaksi piirakkaa tuolla Tuppervaaran sydänsilikonimuotilla. Isompaan piirakkavuokaan tehtynä riittänee yhteen.

Pohja :
4 1/3 vehnäjauhoja
ripaus suolaa
200g kylmää voita
1 1/2 dl tomusokeria
1 kananmuna

Nypi jauhot, suola, sokeri ja voi muruiksi (yleiskoneella k-vatkaimella onnistuu hyvin). Lisää muna ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Kääri muovikelmuun ja anna seisoa jääkaapissa vähintään tunnin ajan. Ilman seisottamista taikina jää turhan pehmeäksi, eikä piirakka onnistu kunnolla. Minä käytin toiseen versioon jo pari päivää jääkaapissa ollutta taikinaa ja hyvä tuli.

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen (kiertoilmalla ihan hiukan alle 200).

Leikkaa taikinalevystä ohuita siivuja (2-3mm) ja vuoraa niillä silikoninen piirakkavuoka. Vuoraa myös sivut ihan yläreunaan saakka, sillä ne laskevat uunissa alaspäin Painele sormilla palojen välit yhteen ja pohja tasaiseksi. Laita jääkaappiin hetkeksi odottamaan.  Muistathan voidella vuoan, jos se ei ole silikonia.

Täyte :
Muutama lusikallinen mansikka-raparperihilloa (2/3 rapaperia ja 1/3 mansikkaa - hillosokeria paketin ohjeen mukaan)
tai sitten raparperihilloa. Mansikoiden kera on lopputulos hiukan äitelämpi, mutta hyvin teki kauppansa ihan sellaisenaan. Raparperin kanssa vähän kaivattiin jätskiä seuraksi. 

Ota pohja jääkaapista ja levitä slle ohut kerros hilloa. Pari millimetriä riittää oikein hyvin.

Laita piirakka uuniin noin vartiksi. Tee sillä aikaa toskakuorrutus.

Kuorrutus :
100g voita (tai pikkuisen vähemmänkin riittää)
1 1/2 dl sokeria
3 rkl vehnäjauhoja
100g mantelilastuja
2 rkl maitoa

Vähensin hiukan jauhojen määrää alkuperäisestä ohjeesta. Levittyy paremmin.
Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja lämmitä keskilämmöllä sekoitellen vajaat 10min, kunnes paksunee. Levitä piirakkapohjan päälle ja laita vielä uuniin 10-15min, kunnes pinta on kauniin ruskea. 

Onnea on ... oma raparperipuska pihalla

Meillä se ei ole suuren suuri, kun kasvaa vähän varjoisassa paikassa, mutta saa siitä suun makeaksi. Siis ainakin kun käyttää myös sokeria. Raparperi on yksi niitä kasveja, joka minusta pitää löytyä jokaisen kodin pihalta, jos paljasta maata löytyy edes neliön verran. Se on niin helppohoitoinenkin (Lue : ei tarvitse hoitaa. Ainakin meillä on aina rehottanut ilman mitään varsinaisia toimenpiteitä)

Raparperi on herkkua monessa muodossa, mutta nyt kyllä löytyi yksi ihan huippuresepti. Viimeisimmässä Glorian ruoka ja viini - lehdessä tehtiin pieniä raparperi-toscamasariineja. Pakkohan ohjetta oli kokeilla.

Tehtiin toki niitä pienempiäkin ihan vaan minimuffinssivuoalla (ei tarvinnut voidella tai jauhottaa), mutta niissä jotenkin jäi se raparperi liian vähäiselle huomiolla. Minä en ainakaan osannut kaulia taikinaa tarpeeksi ohueksi, jottei sen maku dominoisi.

Osasta taikinaa tein sitten silikonisydänvuoassa piirakan ja johan alkoi lyyti kirjoittaa. Tämä on NIIN hyvää. Makeankirpeä raparperihillo ja rouskuva toskapäällyste sopivat toisiinsa uskomattoman hyvin. Itse asiassa en ole ollenkaan varma, että sitä varsinaista masariinitäytettä tarvitaan ollenkaan. Sen voinee jättää pois ja samalla vähenee tietysti myös rasvan määrä lopputuotoksessa.

Itse reseptin löytää siis viimeisimmästä lehdestä - kuten tietysti monta muutakin kokeilemisen arvoista ideaa ja ohjetta. En nyt tällä kertaa kirjoita sitä tähän, kun tuo lehtikin on vielä myynnissä ja pitää kokeilla vielä sitä ilman masariinitäytettä-versiota. Mainittakoon kuitenkin, että pohja on ihan normaali murotaikina kananmunalla. Raparperi hilloksi keitettynä hillosokerin kanssa. Toscakuorrutuksessa voita, sokeria, vehnäjauhoja, mantelia ja pikkuisen maitoa. Tähän palataan vielä...

Vieressä vielä kuva siitä, miten mikään ei riitä. Piirakka on herkkua itsessään, mutta meillä siihen lisättiin vielä mansikoita, vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa. Taas noustiin ihan uusiin herkkusfääreihin.

Pikaista pizzaa ja vielä nopeampaa pitsamaista piirakkaa

Joulukuussa on kiire - piste. Siksi ei blogiinkaan ole kertynyt enempää kirjoituksia. Itse asiassa on lukeminenkin hidastunut. Sain vasta nyt Blixenin loppuun ja jouduin jopa uusimaan lainan...

Tänään ei kuitenkaan tarkoituksenani ole runoilla Blixenin tarinoista vaan miettiä ruoanlaiton pikaisuuden määritystä. On vissi ero pitkän ajan vaativalla ja suuritöisellä ruoanlaitolla. Nopeiksi mielletyt wokit voivat itse asiassa vaatia kokkaajaltaan enemmän työtä ja aikaa kuin esimerkiksi työlääksi mielletty pitsa. Ensinmainituissa pitää pilkkoa ja leikata paljon valmiiksi ennen nopeaa kypsennystä. Jälkimmäisessä aikaa kuluu eniten taikinan nostattamiseen - ja silloinhan itse ruoanlaittaja voi vaikka... no, vaikka lukea kirjaa.

Tässä männä vuonna itse asiassa koin jonkunlaisen valaistumisen pitsanteon suhteen. On täysin mahdollista tehdä herkullista pitsaa myös arki-iltana, KUNHAN nostattaa taikinaa yön aikana jääkaapissa. Edellisenä iltana siis pyöräyttää nopeasti pohjataikinan ja laittaa sen jääkaappiin. Seuraavana iltana ei sitten tarvitse kuin kaulia, ripotella täytteet ja paistaa. Hyväksi koettu metodi meidän perheen perjantai-illoissa aina silloin tällöin.

Jokin aika sitten silmiini osui Waitrosen asiakaslehdestä (kiitos sisko !) myös Speedy Roasted Vegetable Pizza. Kokonaisvalmistusajaksi kehuttiin reippaasti alle tuntia. Pakko oli testata ja hyvää tuli. Tosin en välttämättä pitsaksi tuota mainostaisi, pohja kun on enemmänkin soodaleivän oloinen. Herkullista oli kuitenkin tämä pitsamainen piirakka ja valmistui ihan sutjakkaan.
Kuva löytyy yllä ja jonkunlaista ohjetta alla...

Punasipulia ohuina lohkoina ja kesäkurpitsaa kuutioina pannulla kypsennettyinä (jos uunikasviksia on jäänyt aiemmalta aterialta niin tämähän on mahtava resepti niiden käyttöön ja taas nopeutuu...)
kirsikkatomaatteja
mozzarellaa
pancettaa
parmesaaniraastetta

pohjataikina :
vajaat 2 dl täysjyvävehnäjauhoja
vajaat 2 dl vaaleita jauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
1,5 dl jugurttia
2 tl maitoa

Sekoita pohjan ainekset pehmeäksi taikinaksi. Vaivaa nopeasti. Levitä leivinpaperille kaulinta apuna käyttäen. (Halkaisija n. 32 cm)

Levitä täyte päälle ja paista noin 20min (tai kunnes kypsää) 220 asteessa. Herkuttele rucolan tai muun vahvemman makuisen salaatin kera.