Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tenhunen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tenhunen. Näytä kaikki tekstit

25.4.2014

Viikkopuhinaa, Nuku hyvin Punahilkka ja kirjatarjouksista

Kiireiden keskellä kermarahka ja suklaacookie auttavat rentoutumaan

Olipas viikko. Paljon kaikkea kivaa tekemistä, työkiireitä (joista aika iso osa juuri tuota kivaa tekemistä) ja kaiken lisäksi ihanan aurinkoinen keli, joka suorastaan pakotti myös iltaisin ulos, yleensä hiekkalaatikolle. Tohina on näkynyt blogissakin eli päivitys pysähtyi hetkeksi...

Kun selvittiin pääsiäisviikonlopusta niin seuraava rutistus oli keskiviikon E-kirjamessut. Monta tuntia ihania ihmisiä ja mielenkiintoisia haastatteluja. Itse istuin Elisa Studiolla oikein aitiopaikalla ja twiittasin minkä kerkesin ja sormet kestivät. Hurjan kivaa, mutta hurjan rankkaa.

Niin, ja minulla on ilouutinen kaikille teille, jotka nyt harmittelette, ettette ehtineet linjoille mukaan kuuntelemaan Outi Pakkasta, Jarkko Sipilää, Saskia Salomaata, Lassi Junkkarista ja muita mielenkiintoisia vieraita. Haastattelut ovat kuunneltavissa ja katseltavissa allaolevan linkin kautta ja tulevat oikein YouTubeenkin vielä!

Klikkaa katsomaan ohjelmaa TÄÄLTÄ

Samoin muuten Elisa Kirjan messutarjoukset ovat päällä vielä pari päivää. Tänään tarjolla on Jari Järvelän Tyttö ja pommi 3,90€, huomisen ja ylihuomisen tarjoukset ovat vielä yllätyksiä.


Eeva Tenhunen : Nuku hyvin Punahilkka
Oma ostos Elisa Kirjan alesta 

Messujen teemaan liittyen ehdin tohinasta huolimatta myös vähän lukemaan e-kirjoja sekä kuuntelemaan äänikirjaa... Viikon suosikikseni nousi Eeva Tenhusen Nuku hyvin Punahilkka. Dekkari on julkaistu alunperin jo 70-luvulla ja on nyt CrimeTimen valikoimissa. Alkuperäisenä painettuna versiona kirja tuskin on yleisesti enää löydettävissä, mutta sähköinen versio on nyt sitten kaikkien saatavilla.

Hyvä, että on saatavilla sillä minä ainakin pidin kovasti. Aiemminkin Tenhunen on minua viehättänyt sellaisella vähän vanhanaikaisella ja hiukan naiivilla kerronnallaan. Jotenkin tuntuu, että paha maailma on noissa kirjoissa kovasti kaukana, vaikka julmista murhista kerrotaankin. Ristiriitaista ? Ehkä, mutta todennäköisesti kyseessä on enemmänkin nykykirjojen väkivaltaiseen ja rankkaankin dekkarikirjallisuuteen tottuneen 2000-luvun lukijan nautinto levollisen rytmin parissa. Vähän jotain samanlaista kokee Agatha Christien ja muiden klassikkodekkareiden parissa ja Tenhunenhan on kotimaista klassikkoa parhaimmillaan.

Nuku hyvin Punahilkka kertoo nuoren opettajattaren, Ullan, seikkailuista syrjäisen kirkonkylän koululla. Opettajakuntaan mahtuu monenlaista kulkijaa, joilla kaikilla on takanaan jonkunlaisia ongelmia. Koulun rehtori, ihana Tuomas on heidät kaikki pelastanut joukkoihinsa. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin auvoista kuin voisi kuvitella ja tapahtuu murha. Ulla joutuu tapahtumien keskipisteeseen, kun häntä epäillään murhaajaksi. Onneksi ystävät haluavat selvittää tapauksen ja löytää oikean surmaajan.

Kirja oli hyvällä tavalla jännittävä. Sen takia ei menetä varsinaisesti yöuniaan, mutta jännitys pysyy viime sivuille saakka. Ainakaan minä en murhaajaa osannut arvata suoralta kädeltä. Kirja kuuluu CrimeTimen Dekkareiden helmiä-sarjaan ja onkin helmi genressään. Ehdottoman sopivaa lukemista vaikka aurinkoiseen kevätviikonloppuun.

5.5.2013

Eeva Tenhunen : Mustat kalat

Eeva Tenhunen : Mustat kalat 
Kirjan ja ruusun päivän ilmaislahja Elisa Kirjalta 

Olen lukenut aika vähän suomalaisia dekkareita. Outi Pakkanen on ensimmäinen mieleentuleva, jolta löytyy ennen 2000-lukua kirjoitettua lukemaani. Niin, ja tietysti Mika Waltari, jonka "Kuka murhasi rouva Skrofin?" taisi olla ensimmäinen koskaan lukemani dekkari. Aikomus on ollut hyvä jo pidemmän aikaa tutustua suomalaiseen dekkarigenreen enemmänkin ja Elisa-kirja auttoi tämän aikomuksen toteuttamisessa mukavasti tarjotessaan Kirjan ja ruusun päivänä ilmaiseksi Eeva Tenhusen Mustat kalat. Ei se kyllä mikään lompakontyhjentäjä ollut päivän jälkeenkään - viimeksi näin hintana 6 euroa eli ihan mukavaa pokkaritasoa.

Minä pidin kirjasta kovasti. Se on kirjoitettu 60-luvulla, mikä näkyy ihanasti vähän vanhahtavassa kielessä sekä ah, niin kohteliaasti käyttäytyvissä henkilöhahmoissa. Varsinkin tapa puhua ihmisistä  neiteinä, täteinä tai tohtoreina kuulostaa jotenkin herttaiselta, vaikka kyse onkin murhatarinasta. Miljöönä tarinassa on Olavinlinna, joka tarjoaa sopivan dramaattiset puitteet jännittäville tapahtumille.

Neiti Rautio eli Liisa, saapuu Olavinlinnaan oppaaksi tuuraamaan jalkansa loukannutta tuttua. Linnassa on töissä myös Liisan opiskelutovereita ja löytyypä joukosta yksi yliopiston professorikin. Liisan kertomana kuulemme nuorten välisistä suhteista ja hänen kanssaan ihmettelemme myös, mitä ystäville on alkukesästä oikein tapahtunut. Toveruus on muuttunut vähän väkinäiseksi ja vakailta näyttäneet parisuhteet katkenneet. Sitten tapahtuu murha. Tutkimusten edetessä Liisa joutuu huomaamaan, ettei tuntenutkaan ystäviään niin hyvin kuin luuli. Miltei jokaisella on salaisuuksia ja heistä löytyy uusi, useimmiten epämiellyttävä puoli. Kun murhaaja selviää, ei mikään ole niin kuin ennen.

Mustat kalat on perinteinen dekkari, jossa tarina etenee mutkien kautta ratkaisuunsa. Se on hyvin kirjoitettu. Minä luulin arvanneeni murhaajan, mutta sitten kirjailija heittää hiekkaa silmille enkä enää ollutkaan ihan varma. Aina loppuratkaisuun saakka. Tässä on sopiva kirja niille, jotka pitävät vähän Christiemäisestä tarinankerronnasta eivätkä kaipaa kuvauksia seksistä ja väkivallasta jännityksen ylläpitämiseksi.