Enkelikello kilkatti, kun meidän perhe dippasi leivänpaloja juuston sekaan. Eihän tuo juusto ollut ihan täydellistä massaa kuvaushetkellä vähän liian kuumaksi päästyään, mutta jäähtyihän se siitä venyväksi. Ja se maku vei ihan toisiin ulottuvuuksiin. Juustofondue on ehdoton lemppari, kun ulkona tuiskuaa ja joulukuusi tuoksuu koristeltuna vieressä.
Juustoina olivat tällä kertaa gruyère, emmental ja sellainen itävaltalainen pastöroimaton biojuusto, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Wanhan kauppahallin juustokaupasta (Paalanen) ne poimittiin mukaan asiantuntevan opastuksen myötävaikutuksella. Makuyhdistelmä oli taivaallinen. Jo ensimmäinen suupala sai pistämään silmät kiinni ja nauttimaan vahvasta, muttei polttavasta juuston kermaisuudesta.
Opittiin sekin, että 800g juustoa on liian paljon jopa meille. Ei mene herkku hukkaan kuitenkaan, kun loppuja sulatellaan uudestaan uunileivän päälle.
Jälkkäriksi nakerreltiin muutama kuusi piparitalon pihalta, vaikka jokaisen vatsanahka pingotti fonduen jäljiltä. Voiko sitä joulukuista sunnuntai-iltaa enää leppoisammin viettää ?
Maanantaina sitten lähti rumba taas käyntiin, kun sunnuntaista ehtii bloggaamaankin vasta tiistai-iltana. Mieleen jäi kuitenkin jotain joulunajan rauhasta ja kitalaki muistaa herkuttelun vielä pitkään. Yksi sunnuntai olisi vielä jäljellä ennen jouluaattoa...
