Kirppu & Geoetsivät

Tiedättehän sen tunteen, kun koittaa saada poikaa tarttumaan kirjaan ja vastauksena on tuhahdus ja iPadin käynnistysääni? Turhauttavaa. Onneksi joskus on niitä hetkiä, kun kuulee kirjasarjasta, joka on ihan hyvä ja jota voisi vaikka lukea. Esikoisen kohdalla se oli Soturikissat.

Kirppu onkin sitten ollut vaikeampi tapaus. Hän on pistänyt vastaan koko 11v voimallaan (ja joka vuosi sitä ennen) heti kun on kyse lukemisesta. Koulu sitten vähän on pakottanut edes vilkaisemaan kirjaan ja tänä vuonna viidesluokkalaisen pitäisi lukea kirja kuukaudessa. Voitte siis kuvitella äidin riemun, kun löytyi vastahakoiselle lukijalle kelpaava sarja. Kaksi osaa luettuna (kolmas eli se eka odottaa e-kirjana vielä Kirppua. Luulin hänen sen jo lukeneen, mutta mitäs tässä paljastuikaan...)


Johanna Hulkko: Geoetsivät ja muinaishaudan salaisuus, Geoetsivät ja vesiseikkailu 
Omia ostoksia

Vaan mitäs sanoo Kirppu kirjoista?

"Geoetsivät ja muinaishaudan salaisuus oli parempi kuin Geoetsivät ja vesiseikkailu.sillä munaishaudan salaisuus oli jännittävämpi. Muuten ne molemmat olivat ihan ok, Muinaishaudan salaisuudessa oli aikasta jänniä kohtia. Esimerkiksi kivien tutkiminen muinaishaudalla. Vesiseikkailu enimmäkseen oli tiedon hakua, kun Geoetsivät halusivat saada selville oliko (tassä kohtaa tulee spoileri) parantava vesilähde totta."

Kysymykseen vieläkö Kirppu aikoo lukea Geoetsiviä oli vastaus tyypillinen: "Ehkä joskus..."

No, se kolmas olisi e-kirjana valmiina... ja juuri latasin myös Kepler62:sen ekan osan, (tarjouksessa Elisa Kirjassa), jonka pitäisi olla kuulemma kovinkin hyvä tai sitten olisi vielä se toinen joululahjakirja eli Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka ja Kurppa 16. Ei se siis ainakaan kirjojen puutteesta jää kiinni...

Äiti on muuten noista Geoetsivistä Kirpun kanssa ihan samaa mieltä. Muinaishaudan salaisuus oli jännittävämpi ja parempi muutenkin. Tarina oli jotenkin eheämpi ja kirjassa oli oikeasti juoni. Vesiseikkailu meni tosiaan vähän haahuiluksi. Mukavia kirjoja kuitenkin molemmat ja ihanaa, että kiinnostavat. Tuosta on hyvä sitten vähitellen kasvaa aikuisempiin dekkareihin ja niissähän lukemista riittääkin sitten loppuiäksi.

Dekkariviikon päätös - "Nuorna vitsa väännettävä"

Löytyiskö vaikka täältä ? 

Johanna Hulkko : Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

Dekkariviikko päättyy, mutta dekkarien lukeminen ei. Kovin montaa kirjaa ei viikossa ehdi, mutta aika hyvin palasin omien lempparityylieni pariin, siis dekkareiden osalta.  Näitähän ovat historiallinen dekkari ja perinteinen "kuka sen teki" - Vähän tuli pohdittua (tietysti) dekkareita ja ruokaakin.

Dekkarit ovat tyylilaji, jonka pariin voi päätyä hyvinkin nuorena ja sen parissa kasvaa aikuiseksi. Minä olen lapsena kahlannut läpi Viisikot, Seikkailu-sarjan, SOS-sarjan, Salaisuus-sarjan, 3 Etsivää -sarjan ja tietysti myös Neiti Etsivä -sarjan. Niistä oli sitten luonnollista siirtyä Christieiden kautta kaikkiin muihin jänniin aikuisten dekkareihin. Suomalaisia lapsille suunnattuja sarjoja taisi pääasiassa edustaa Susikoira Roi, mutta nykyajan mukuloita hemmotellaan monenlaisilla etsivä-tarinoilla.

Viimeksi käsiini osui Johann Hulkon Geoetsivät -sarjan aloitusosa Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus. Se on erityisesti vähän pienemmille koululaisille sopiva, mukavasti lasten elämää ja geokätköilyä kuvaava kirja. Kesäloma alkaa ja Raparperi ystävineen viettää leppoisia päiviä etsien geokätköjä kotinsa lähettyvillä, metsässä retkeillen ja poikien kanssa kinastellen. Sitten Sallin kännykkä katoaa ja metsästä löytyy outo käärö.

Kirjassa on sopivasti jännitystä tuollaisille alle kolmasluokkalaisille, mutta sitä isommat ehkä kaipaavat jo vähän hurjempaakin toimintaa. Toisaalta myös aikuinen luki mielenkiinnolla kuvausta kätköjen etsimisestä ja harrastuksen kuvauksesta yleensä. Oikein teki mieli lähteä itsekin löytöretkelle.  Kirjan henkilöt ovat värikkäästi kuvattuja, mutta uskottavia. Tyttöjen ja poikien välinen kilpailu(kiusan)henki muuttuu mukavasti kaveruudeksi tarinan edetessä. Juuri tuollaistahan se taisi olla.

Nyt pitää enää saada nuo omat muksut (tai ainakin se kohderyhmään täysin kuuluva 9v) innostumaan kirjan lukemisesta. He ovat geokätköjä jo jonkun verran etsineetkin, joten ehkä sillä aiheella saisi kirjan edes avautumaan. Ei ole poika tainnutkaan tänä kesänä lukea vielä ensimmäistäkään riviä mitään kirjantapaista.

Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta