(Luku)päiväkirja - teknisiä vaikeuksia ja jäkälän mutustelua

Maanantai 20.1.2020

Nyt ottaa päähän, lujasti. Luin juuri  pari HelMet Overdrive-kirjastosta lainaamaani kirjaa. Nyt yritin lainata jatkoa Charlaine Harrisin Midnight Crossroad-sarjaan ja arvatkaapa mitä ? Adobe Editions lopetti yhteistyön Kobo-lukijani kanssa enkä saa kirjoja enää luettua Kobolla. Edellisen Koboni kanssa en vastaavaa ongelmaa saanut koskaan korjattua. Harmittaa vietävästi.

Tämä on näitä tekniikan haasteita. Täytyy sanoa, että yleisesti ottaen Kobo on toiminut todella hyvin, mutta jostain syystä Adobe -tunnuksilla on välillä vaikeuksia. Tiedä sitten, mistä johtuu tai missä on vika.

Tällaiselle "mulle kirja just nyt kiitos"-tyypille tämä on lievästi sanottuna turhauttavaa. Tykkään lukea sarjat kerralla (ainakin jo ilmestyneet osat) ja teknisiin ongelmiin minulla ei riitä kärsivällisyys nykyään yhtään. Varsinkaan tällaiseen, jota en edes aiemmin onnistunut ratkaisemaan.

Voihan p...

Viikon kuriositeetti: työlounaalla maistettu JÄKÄLÄ

Keskiviikko 22.1.2020

Taisin maanantaina tuohduksissani unohtaa kokonaan mainita, että olen minä lukenutkin. Itse asiassa yllättävän montaa kirjaa.

Aloitin iltalukemisekseni Kati Tervon Punainen pata - Kokkaamisen ja syömisen ihanuudesta. Nimi kertoo vallan mainiosti sisällön. Minusta ne eivät ole novelleja, eivätkä esseitä, eivätkä oikein pakinoitakaan. Ihan hauskoja. Sopivan kevyttä nukahtamisen tueksi.

Lisäksi olen edennyt Confessions of a Bookseller -äänikirjassa ja erehdyinpä jopa aloittamaan uuden äänikirjan eli Millenium-sarjan viimeisimmän David Lagercrantzin Tyttö, joka eli kahdesti. Vähän takkuillen on lähtenyt tuon kuuntelu kuitenkin liikkeelle. En taida olla tarpeeksi metrossa... Tuntuu nimittäin siltä, että se sopii jostain syystä nimenomaan metromatkan viihdykkeeksi. Kummallisia aivojen kommervenkkejä.

Tekniset ongelmat eivät kai ole kadonneet minnenkään. En vain ole enää edes kokeillut. Luen muuta nyt ainakin vähän aikaa. Eivät taida luettavat kirjat ihan heti loppua, vaikka en kirjastosta hetkee lataisikaan.

Eivät lopu, vaikka koitankin vierottaa itseni Elisa Kirjan aleklikkailusta. Se alkoi käydä vähän kalliiksi ja kuunneltavien äänikirjojen lista venyä jo puhelimen muistia suuremmaksi, ekirjoista puhumattakaan. Jos yrittäisi saada 10 luettua ennen kuin edes vilkaisee seuraavaa aleviestiä?

Noin muuten on arki taas tosissaan alkanut. Töitä, huushollia ja vähän kirjoja. Siinä se. Jotain piristystä pitänee keksiä ennen kuin taas ihan väsähtää. Ehdotuksia ?

Tänään teen etäpäivän. Työkone ruksuttaa vieressä ohjelmistopäivitystä, joten pidin tämän kirjoitustauon. Vähän taidan mennä jossain kohtaa myös ulos - maassa on jotain valkoista. Silmiä siristämällä ja kauas kohdentamalla voisi kuvitella jotain talven tapaista.

Torstai 23.1.2020

Aloitettiin Toton kanssa uusi iltasatukirja. Se oli virhe... Salamavaras (Percy Jackson) osoittautui heti alussa niin jännäksi, että ei meinattu saada kuuntelua millään lopetettua. Vähän oma vikani. Olisi pitänyt jatkaa aiemmin kuunneltujen linjalla. Siirryttiin kerralla ehkä vähän liian jännään kuunneltavaan.

No, katsotaan, miten jatkossa käy.

Noin muuten olen lähinnä vain kuunnellut vähän kirjakauppiasta. Muuten on mennyt koko viikko auton parissa. Ensin hajosi käsijarru ja sitä huollettiin, sitten vein pesuun ja huomattiin renkaan tyhjenneen. Se piti tietysti korjata. Ensi viikolla pitää sitten varmaan pistää kaikki talvirenkaat uusiksi ja käydä taas tarkistuttamassa öljy. Uhkana keikkuu vissiin jonkinlainen isompi moottoriremontti, jos kone on ruvennut urakalla syömään öljynsä..Huoh. Ehkä pitäisi myydä auto ja kokeilla julkisilla kulkemista ?

Lauantai 25.1.2020

Kuuntelin loppuun Confessions of a Bookseller. Ihan varmasti tulee ikävä kirjakauppiaan juttuja. Ne ovat jotenkin ihanan rentouttavia ja samalla koukuttavia. Jostain syystä noin yleensäkin tunnun tällä hetkellä valitsevan luettavakseni / kuunneltavakseni kirjoja, joissa on lyhyitä tarinoita tai muuten pätkäkerrontaa. Yritin jatkaa viimeisimmän Lisbet Salander-dekkarin lukemista, mutta Tyttö, joka eli kahdesti töksähteli ja vaihdoin toiseen rentoutuskirjaani, eli Nigella Lawsonin How to Eat...

Muutenkin meni ruoan parissa tämä päivä. Sain vihdoin ja viimein aloitetuksi Suuren keittokirjahaasteen ja sitä varten piti tietysti ensi selailla keittokirjoja ja sitten myös kokata. Tosin taisin olla hivenen liian väsynyt hellan ääressä. Lorautin risoton joukkoon kokonaisen ison sitruunan mehun - eli melkomoisen kirpakkaa oli risotto tänään. Hyvää silti.

Siskokin tuli käymään. Kivaa. Luuhattiin vähän kaupoissa, kun hän tarvitsi uudet nilkkurit. Minä en ostanut mitään, joten oli halpa ostosreissu. Toisaalta vähän harmitti, kun aleprosentit olivat aika huikeita, mutta eihän keskimittainen ja muutenkin keskikokoinen loppualesta mitään enää löydä. Jäljellä kun on vain hajakokoja. Yhden Ralph Laurenin mekon kokeilin, mutta se näytti melkoisen törkeältä sillä yläosa oli selvästi suunniteltu pienemmälle rintavarustukselle. Otin äkkiä pois ennen nappien lentelyä.

Sunnuntai 26.1.2020

Miten voi olla jo sunnuntai ? Viikonloput vain katoavat jonnekin. Tosin tänään olen oikeastaan itsestäni aika ylpeä. Sain nimittäin itseni lähtemään salille, vaikkei ollut edes tuntivarausta. Sellaista ihmettä ei olekaan sattunut sitten... no, sanotaan ettei aika moneen vuoteen.

Eihän tuo treeni mikään maailman tehokkain ollut. Olen tosi huono tekemään yhtään mitään ilman ryhmäpainetta ja edessä ohjeita antavaa ohjaajaa. Tänäänkin taisi liikunnallisin kohta olla juoksumatolla alkuun tekemäni kevyt kävely/hölkkä. Tehokas se oli siinäkin mielessä, että samalla sain kuunneltua Tyttö, joka eli kahdesti -äänikirjaa eteenpäin yli yhden luvun verran. Jotenkin nyt takkuilee. Liekö syynä sitten oma pääni vai vähän turhankin selittävä aloitus dekkarille.

Toki kyseessä voi olla ihan oma päänikin ja sen kyky käsitellä pidempää tarinaa. Huomaan mielelläni kuuntelevani ja lukevani lyhyistä pätkistä koostuvia kirjoja. Ei tarvitse kuin katsoa loppuun luettujen listaa. Siltä löytyy tällä hetkellä kaksi "pätkäkirjaa", joiden lukemisessa ei ole ollut mitään vaikeuksia samaan aikaan kuin romaanit junnaavat paikoillaan.

Aloitin sentään yhden oikean romaaninkin. Loukkupoika on  nuortenfantasia suljetussa vankilassa elävästä pojasta. Olen vielä sen verran alussa, että paha sanoa mitään sen tarkempaa, mutta ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa. Saa nähdä, miten tarina etenee.

Ulkona on kivanoloinen keli. Pitäisi varmaan lähteä vielä kävelylle. Eilenkin jäin hetkeksi seuraamaan joutsenten ruokailua. Kauniita lintuja.



Tällä viikolla loppuun luetut kirjat : 

Shaun Bythell: The Confessions of a Bookseller 
Mitä ihmettä, minä nyt luetn ? Näitä kirjakauppiaan juttuja tulee varmasti ikävä. 

Kati Tervo: Punainen pata - kokkaamisen ja syömisen ihanuudesta
Tämä oli helppo lukea. Lyhyitä ajatuksenpätkiä itseänikin kiinnostavasta aiheesta, eli ruoasta, sen laittamisesta ja syömisestä. Monissa ei ollut sen kummempaa ajatusta, toisissa taas sai inspiraatiota omaankin tekemiseen ja tunnisti ajatuksiaa. Reseptejäkin löytyy. Ihan kiva. Aikalailla oikealla tasolla minun nykyhetken keskittymiskykyyni nähden. 

Fantasiaa eli tyttösalamurhaaja ja salamavaras

Minä taidan olla tämän kanssa vähän jälkijunassa, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Riordanin kirja ilmestyi suomeksikin jo vuonna 2007 ja elokuvakin on vuodelta kirves ja kansi, mutta ihan mukiinmenevä tarina oli äänikirjanakin.

Rick Riordan: Salamavaras
Oma ostos Elisa Kirjasta (äänikirja tarjouksessa tälläkin hetkellä 6,90€) 
Lukijana: Antti Virmavirta 

Tarina Percy Jacksonista, Poseidonin pojasta, on viihdyttänyt minua työmatkoilla ja vielä näin ensimmäisenä lomapäivänäkin. Kun Percy saa tietää olevansa puoliksi kreikkalainen jumala, kääntyvät monet asiat nurinperin.

Sen lisäksi, että Percy joutuu juoksemaan pakoon erilaisia hirviöitä, jumalat syyttävät häntä Zeuksen salaman varastamisesta, eikä nimen puhdistaminen olekaan ihan pikkujuttu. Jumalat nimittäin ovat aika pikkumaisia olioita, eikä heidän politiikkansa ja keskinäiset kahinansa oikein ota ihmiskuntaa huomioon.

Percy lähtee siis etsintämatkalle Annabethin (Atenen tytär) ja satyyri Groverin kanssa. Tie vie Manalaan ja erinäisiä vihollisia kohdataan ja voitetaan matkan varrella. Kirjan parasta antia olivatkin erilaiset hahmot, joita oli kiva yrittää hataralla muistilla tunnistaa moderneista piirteistä ennen kuin heidän todelliset nimensä paljastuvat.

Minä siis viihdyin kolmikon mukana ja Antti Virmavirta oli varsin sujuva lukija. Rick Riordan osaa popularisoida historiallisia jumalia. Egyptiläisiä listattiin jo aiemmin lukemassani sarjassa ja nyt ovat sitten vuorossa kreikkalaiset. Tarina etenee jouhevasti ja ainakin siinä tapahtuu tarpeeksi.

Sen verran totean olevani kohdejoukon ulkopuolella, että jotkut ratkaisut tuntuvat vähän naiiveilta ja välillä loppumaton kohkaaminen vähän väsyttää, mutta kaikkiaan kyseessä on varsin viihdyttävää fantasiaa, eikä se kreikan mytologian hahmojen painaminen muistiin (vaikka istten vähän vääristyneinäkin) kai ihan pahasta voi olla varsinaiselle kohderyhmällekään.

Salamavaras on sarjan ensimmäinen osa, mutta harmittavasti ainakaan Elisa Kirjassa ei jatkoa ole saatavilla äänikirjana. Selvästi ensimmäisen osan lopussa pedataan seuraavia, mutta en ole ihan varma lähdenkö noita muussa muodossa lukeaan. Äänikirjana tämä oli sellaista sopivan kevyttä ja viihdyttävää julkisen liikentee lomaan, mutta ihan tekstinä voi olla, etten ihan jaksa kaikkia yksinkertaistuksia.


Toinenkin  fantasiasarja 

Sarah J. Maas : Throne of Class, Crown of Midnight, Heir of Fire
HelMet Overdrive 

Kevään aikana tulin lukeneeksi myös kolme osaa Sarah J. Maasin Throne of Glassa -sarjasta. Siinä seurataan nuoren salamurhaajattaren vaiheita suolakaivoksista, kuninkaan lemmikiksi ja siitä haltijoiden / keijujen valtakuntaan. Kuten kuvaan kuuluu, voimat ja valta kasvavat sitä mukaa kun tarina kehkeytyy auki ja alkuperät selviävät. Throne of Glass kuitenkin vaihta sen verran raikkaasti sekä teemaa että miljöötä osasta toiseen, että lukija ei pääse kyllästymään.

Puoliverisillä siis jatketaan. Tällä kertaa kyseessä on keijujen vertaa suonissaan kantavan nuoren naisen tarina. Kaikilla meillä on puolemme, mutta mitäs jos toinen osa itseä olisikin jonkinlainen hirviö ? No. etunsa tietysti on voimalla ja vauhdillakin.

Päähenkilön identiteettikriisi on tietysti mielenkiintoinen, mutta yhtälailla koukuttavia ovat tarinat valtakunnan eri puolilta. Noitien klaanit osoittautuivat todella mielenkiintoiseksi juonteeksi ja tulee olemaan jännä nähdä, miten kaikki polut jossain kohdin kohtaava. Jonkinlainen eeppinen taistelu lienee odotettavissa.

Ainoa asia, joka minua kirjasarjassa vähintäänkin hieman ärsyttää, on perinteinen kuvio sankarittaresta ja kahdesta mahdollisesta rakastajasta. Se on sitten niin kulunutta jo. Onneksi herrat päätyvät vähitellen sivuosaan, eikä valinta heidän välillään ole yksinkertainen tykkää, ei tykkää -pohdinta vaan vesi virtaa vähän yksinkertaisia kuvioita syvemmällä.

Tarinaan sisällepääsyä auttoi kummasti se, että olen aiemmin jo lukenut novella-kokoelman, joka kummasti täytti aukkoja päähenkilön historiassa ja antoi pohjaa tapahtumille.  Täytyy myöntää, että ilman noiden lukemista olisin voinut olla muutaman kerran aika ihmeissäni.

Päähenkilö sekä hänen tarinansa on sen verran mielenkiintoinen, että mielelläni lukisin jatkoa. Harmillisesti ei ainakaan vielä Overdrivesta ole lainattavissa sarjan seuraavia osia vaikka neljäs ja kai viideskin ovat jo englanniksi ilmestyneetkin. Sen verran koukuttava on menneisyytensä kanssa painivan puoliverisen  polku kohti lopullista ratkaisua, että taidan jossain kohtaa etsiä kirjat käsiini muualta, jolleivat tule Overdriveen lainattaviksi.

Kesälukumaraton - NYT SE LOPPUI

Se alkaa nyt eli 00.01. Tosin tämä on ajastettu postaus ja minä (ainakin toivottavasti) unten mailla. Heti kun herään, minulla on lupa tarttua kirjaan. Jos keli sallii, luen osan päivää Linnanmäellä, muuten kotona...

Lukemista riittää, sillä kävin hamstrauskierroksella kirjastossa ja kotonakin on vino pino luettavaa. Siihen päälle sitten vielä e-kirjat ja äänikirjat. Mitäs sanotte ? Pärjääkö noilla yhden lukumaratonin ?

Luulenpa, että haastetta ei niinkään ole lukemisen riittämisessä, kuin siinä kestääkö lukijan kunto...

Stressiä en kuitenkaan ajatellut lukemisesta ottaa vaan nauttia täysin rinnoin. Kun väsyttää niin vaihdetaan kirjaa tai käydään äänikirjan kera kävelyllä! Etenemistä voitte seurata sekä täällä blogissa, Facebookissa että Twitterissä @VuoCho, #lukumaraton.

Tervetuloa seuraamaan!

Aamulla 7:11 : 

No niin, heräsinpäs. Illalla työt vähän venähtivät tämänkin päivän puolelle, joten lukumaratonin aloitus viivästyi pikkuisen alunperin suunnitellusta. Pakko nukkua, että jaksaa lukea. Ensimmäiseksi sitä voisi lopettaa jo aloitetun eli vuorossa nuorisolle suunnattua, helppoa ja kevyttä fantasiaa. 

Vaan ensin pitää ruokkia kissa...

1) Rick Riordan : Punainen pyramidi (sivulta 294 lähtien-sivulle 509)

Ensimmäisen kirjan jälkeen 9:30

No niin , Sadie ja Carter saivat egyptiläisen taistelunsa kaaosta vastaan hoidettua. Teinimeininkiä, joka on ihan viihdyttävää, muttei jätä ainakaan aikuiseen lukijaansa sen kummempaa jälkeä. 

Kirjastosta tarttui eilen käteeni Irja Ranen Naurava neitsyt. Se on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäisen voisi lukaista seuraavaksi... siis sen jälkeen, kun olen lukaissut Stephen Jay Gouldin kirjasta seuraavan tieteenhistoriaa (erityisesti paleontologiaa) valaisevan esseen. 

2) Stephen Jay Gould : The Lying Stones of Marrakech - luku A Sly Dullard Named Darwin: Recognizing the Multiple Facets of Genius (s.169-181)

3) Irja Rane : Naurava neitsyt (s.1-84)

Jumitusta 12:50

Gould osaa kirjoittaa mielenkiintoisesti. Essee Darwinin persoonasta ja siitä, miksi hän pystyi tekemään niin mullistavia päätelmiä oli varsin mielenkiintoinen. Niin kuin ovat olleet muutkin kirjan esseet. Niitä lukemalla sitä kokee oikein oppivansakin jotain.

Nyt jumittaa pahemman kerran. Aloin lukemaan Nauravaa neitsyttä ja tajusin viiden sivun jälkeen joskus kirjan jo lukeneeni. Pöh. Eipä ole hurjasti vaikuttanut, kun olin niin totaalisesti unohtanut. En ole kirjasta edes blogannut (joten lukemisestakin on tainnut kulua jo erinäisiä vuosia). No, olen sinnitellyt sivulle 84, mutta nyt pitää vaihtaa kirjaa. Taidan jatkaa äänikirjan parissa ja lähteä samalla lepuuttamaan silmiä ulos kävelylle. Seuraavaksi siis kuuntelemaan Agatha Christien vuodatusta psykoanalystin sohvalla - tai selkä suorassa tuolilla taitaa viktoriaaninen lady istua...

4) Dr. Carol Owens : The Lost Days of Agatha Christie : A Psychological Mystery (äänikirja)


Kävelyltä 14:05
Äänikirjoja on kiva kuunnella ja kävelykin sujuu ihan huomaamatta. Tosin kuulokkeiden kanssa minulla on aina hankaluuksia, kun ne eivät millään meinaa pysyä. Lisäksi korvat tuntuvat kuulokkeiden jälkeen ihan puutuneilta.

Kirja sinänsä on ihan hauska kuriositeetti kuunneltavaksi. Owens on kirjoittanut fiktiivisen kuvitelman siitä, miten analysti keskustelee Agatha Christien kanssa todellisuudessakin tapahtuneista "kadotetuista päivistä". Silloin Agatha Christie katosi kokonaan 11 päiväksi ja etsintöjen jälkeen hänet löydettiin hotellista kirjautuneena väärällä nimellä.

Mielenkiintoinen aihe siis, mutta onneksi kyseessä ei ole mikään hurjan pitkä kirja. Siinäkin on rajansa, miten kauan jaksaa lukea tai kuunnella kahden henkilön pohdintaa toisen psykologisista vaikuttimista. Lisäksi näin kahden osion jälkeen voi kaiketi jo todeta, että tarinan jännitteet ovat aika keinotekoisia ja toistoa käytetty tehokeinona aika ylenpalttisesti. Ei siis varsinaisesti mitään suurta kirjallisuutta.

Nyt sitten pitäisi välillä taas tarttua johonkin muuhun. Taidan palata hetkeksi Gouldin pariin ja lukea dinosauruksista.

Paluu numeroon 2) Stephen Jay Gould : The Lying Stones of Marrakech - luku An Awful Terrible Dinosaurian Irony (s182-200)


Lukumaratontankkausta 15:12
Välipalaksi rahkaa ja pohdintaa lukumaratontankkauksesta. Seuraavaksi tartun Metsäjättiin. Vaihteeksi tuoreempaa suomalaista.

5) Miika Nousiainen : Metsäjätti (1-286 sivua)


Iltasession aloittelua 18:45
Metsäjätti tuli luettua kokonaan. Kuvaus tehtaan varjosta monikansallisen yrityksen johtoportaaseen ponnistaneesta pojasta ja hänen paluustaan kotikonnuille vetämään YT-neuvotteluja oli yllättävän liikuttavaa luettavaa. Pienen paikkakunnan pyristely globalisaation ja suurien muutosten kourissa ei ole kaunista katsottavaa, mutta oliko kaikki kuitenkaan sen paremmin aikaisemminkaan. Minulle kirja oli kertomus siitä, että maailman muuttuessa kaikkien on muututtava, Jokaisen on koitettava selvittää itselleen, mikä oikeasti on tärkeintä ja mitä on valmis tekemään saavuttaakseen haluamansa.

Miika Nousiaisen Metsäjätti on täynnä erilaisia ihmisiä ja kohtaloita, joita lukiessa väkisinkin miettiin kohtalon lamaannuttavaa vaikutusta. Onko pakko toistaa kaavaa? Hyvä kirja. Saa ajattelemaan, varsinkin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.

Lukumaraton puolestaan siirtyy viimeiselle vuorokausijaksolle. Periaatteellinen aloitus oli puoliltaöin, mutta kun nukuin aamulla vähän normaalia pidenpään niin kaipa sitä lukuaikaa voisi pidentää vähän ensi vuorokauden puolelle. Vaan ensin pitäisi valita seuraava luettava, joka on...

6) Terry Pratchett/Stephen Baxter: The Long Earth - ei hajuakaan millainen tai mistä kertoo,mutta Pratchettin kirjat kai ovat hyviä noin yleensä ? (s.1-81)


Nukuttaa 22:15
Ei taida lukumaraton mennä yli puolenyön. Itse asiassa tulen olemaan todella yllättynyt, jos pääsen sinne saakka. Nukuttaa ihan vietävästi (uskoisin isännän tarjoamalla Château Talbot 2008-viinillä olevan jonkun verran osuutta asiaan - jotenkin vaan lasi viiniä kirjan kanssa vauhdikkaan työviikon päälle saa silmäluomet raskaiksi)

The Long Earth on kyllä ihan mielenkiintoinen, vaikkei mitenkään erityisen tapahtumarikas fantasia,


Seuraava aamu 6:00
Niinhän siinä kävi kuin vähän uumoilinkin, eli nukahdin hiukan ennen puoltayötä. Ei auttanut mikään.
Ihan mukavasti tuli kuitenkin sivuja maratonille.

Lopputuloksena on kaikkiaan 699 sivua + 1,5h äänikirjaa

p.s. Kesälukumaratonin säännöistä löytää lisätietoa Anna minun lukea enemmän -blogista. Sieltä löytää myös listan lukumaratoniin osallistuvista blogeista!