Absurdia arkea - Italo Calvino : Tämä vaikea elämä

Ihastuin Calvinon Kosmokomiikkaan sen "tieteellisten" linkitysten ja totaalisen absurdin uskottavuuden takia. Siispä käsi ojentui automaattisesti kirjastossa kohti kirjastonhoitajan niin houkuttelevasti esille asettelemaan teokseen samalta kirjailijalta. Enkä voi sanoa pettyneeni - tai no, ehkä vähän kuitenkin.

Siinä missä Kosmokomiikan avaruuteen ja alkuräjähdykseen sijoittuvat novellit ovat todellista satua, "Tämä vaikea elämä" keikuttaa tavallisten ihmisten tavallista elämää absurdiuden laitamailla. Siis ainakin oletan, että kolmessa kirjan tarinassa esiintyvät henkilöt elävät Italialaisittain niin kuin 60-luvulla elettiin.

Kirja on kuitenkin Calvinon, joten ihan normaaliksi ei tarinoita voi sanoa. Ensimmäisessä pariskunta muuttaa uuteen kotiin vain huomatakseen sen olevaan kokonaan muurahaisten valtaama. Toisessa tarinassa veljekset vehkeilevät yhdessä kiinteistökeinottelijan kanssa ja seuraamme talon rakentamisen käänteitä. Kolmannen tarinan päähenkilö muuttaa saastepilven peittämään kaupunkiin. Kaikissa tarinoissa näennäisesti normaalisti käyttäytyvien henkilöiden elämä vääristyy kummalliseksi.

Teemoja kirjasta voi tulkita löytyvän useampiakin. Muurahaisten valtaamissa taloissa ihmiset pyrkivät viimeiseen asti elämään "normaalisti" ja normien mukaisesti vaikka samalla käyvät epätoivoista kamppailua muurahaisyhdyskuntaa vastaan. Kukaan ei oikeastaan edes yritä etsiä todellista syytä tai ratkaisua tilanteeseen. Kun uusi pariskunta korottaa ääntään hallinnon tukemaa muurahaistentorjuntaa vastaan, jonka epäillään itse asiassa olevan muurahaisten lähteenä, huomaavat he äkkiä olevansa yksin, vaikka kaikki naapurit tukeaan vannoivatkin.

Kiinteistökommelluksissa ilmenee veljesten voimattomuus keinottelua kohtaan ja miten nopeasti rahantarve saa ihmisen turvautumaan samantyylisiin keinoihin. Tämä tarina kolahti minuun kaikkein vähiten, joten ei siitä sitten sen enempää.

Kaikkein mielenkiintoisin tarina on viimeinen. Saastepilven keskellä elävä lehtimies pohtii teollisuuden saastuttavuuden, teollisuuden voittojen ja hyötyjen sekä ammattijärjestöjen välisiä suhteita. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että tarina on kirjoitettu 60-luvulla. Teemat ovat edelleen aika samanlaisia, enkä tiedä miten paljon on asenteissa ja tekopyhyydessä oikeasti muuttunut. Ympäristöpohdintojen lisäksi päähenkilö myös ihmettelee rakkaussuhdettaan kauniiseen ja rikkaaseen Claudiaan.

Ihan on siis luettava kirja, mutta jotenkin tästä puuttuu tuo Kosmokomiikan taika. Syynä saattaa olla tarinoiden aika ja paikka. Ehkäpä 60-luvun Italia on minulle liian kaukaista, mutta kuitenkin liian tuttua. Pitäisi tietää, muttei kuitenkaan tunne. Avaruus ja ajan alkupisten ovat kaikille yhtä kaukaisia ja vieraita. Siksi varmaan Kosmokomiikan tarinoihin on helpompi päästä sisälle. Epämukavuus on lievempää, kun ihmisyyden piirteiden kuvaus ei liippaa liian läheltä.

Italo Calvino : Koko kosmokomiikka

On tämä bloggaustahti taas hidastunut. Lukemisen sijasta on aikani kulunut iltaisin esikoisen läksyjen vahtimiseen. Saatiin opettajalta viesti, että oli ollut osa läksyistä tekemättä useampana päivänä. Ja minä kun olin tyytyväinen pojan tehdessä kotitehtäviä. Vähän kyllä ihmettelin, että onpas kevyttä vielä kolmannella luokalla. Teki mokoma näyttävästi vain ne helpot ja jätti kylmästi vihkotehtävät kokonaan. Varsinainen... No, kiinni jäi ja nyt ovat sitten äiti ja papa olleet vuorotellen niskassa tutkimassa kaikki kirjat ja vihot moneen kertaan. Toivottavasti oppi jotain.

Tähän tilanteeseen on kirjastosta lainaamani Italo Calvinon Koko kosmokomiikka itse asiassa sopinut oikein hyvin. Kirja sisältää 24 kosmisiin faktoihin perustuvaa novellia, jotka antavat sopivan absurdin tausta läksyvahtimiselle. Kaikissa tarinoissa on kertojana Qfwfq, joka on elänyt aikojen alusta lähtien, ottaen milloin minkäkin aikakauteen sopivan hahmon alkumateriasta mammutteihin ja taas ihmiseen.

Jokaisen tarinan alussa kerrotaan yksi fakta tai tieteen lauselma, jonka pohjalta Qfwfq kertoo anekdoottinsa. Tutustumme lintujen syntyyn, elämän siirtymiseen vedestä maalle, alkuräjähdykseen ja moneen muuhun mielenkiintoiseen seikkaan. Jokaisesta on Calvino luonut meille tarinan, joka absurdiudessaan viihdyttää, mutta samalla pakottaa miettimään piileviä yhtymäkohtia nykymaailmaan.

Ajoittain Calvino esittää meille kirpeääkin kritiikkiä nykymaailman kaupallisuutta ja pinnallisuutta kohtaan. Vai mitä sanotte siitä, että Tuotantoa palvovat ihmiset Kulutuksen juhlapäivänä vangitsevat vanhan ja kuluneen kuun kaatopaikalle ? Tai siitä, että dinosaureista kertovassa tarinassa hyökkäystä vastaan puolustautumisen johto annetaan muukalaiselle, koska "... oli selvää, että tulokkaille oli helpointa antaa komento minun käsiini, antaa kaikki vastuu muukalaiselle, joka saattoi yhtä hyvin olla heidän pelastajansa kuin tappion tullen myös syntipukki, jolla vihollinen hyvitettäisiin..."

Kaikkiaan teos on tuottanut minulle nautinnollisia lukuhetkiä sekä ajoittaista hihitystä, joka useammin kuin kerran katkesi kirpeän sarkasmin oivallukseen. Suosittelen.