Mutakakkua muts... ei kun muksuille

No ei meillä kyllä ole lupa käyttää m-sanaa äidistä. Siellä, mistä minä olen kotoisin, sillä oli minun nuoruudessani ennemminkin vähän sellainen halveeraava sävy. Mutsiksi äitiään kutsuivat vain vastaan kapinoivat uhossaan. Tiedän sanan toisilla alueilla (tai toisina aikoina) kuuluvan normisanastoon, mutta minä olen äiti ja sillä hyvä. Tuossa otsikossa se vaan rimmasi. 

Tämä artikkeli on itse asiassa ollut aluillaan jo kolmisen viikkoa. Niin kauan minun on mieleni tehnyt mutaista suklaata. Nyt vasta sain aikaiseksi. Kerätessä voimia sunnuntai-iltana arjen alkuun, on tämä tahmea herkku ihan paikallaan. Taitaa meistä olla itse kullakin kiireinen ja työntäyteinen viikko edessä. 

Mukavia viimeisiä sunnuntaihetkiä kaikille! tai sitten energistä arjenkulkua - milloin nyt satutte tätä lukemaan. 

Suklainen mutakakku 

Laita ensimmäiseksi uuni lämpiämään 200 asteeseen ja vuoraa irtopohjavuoan pohja (halkaisija 26cm) leivinpaperilla, reunat voidellaan tai sitten voit vuorata koko vuoan leivinpaperilla, jolloin reunoihin jää jonkin verran taitosjälkiä, mutta makuahan tuo ei haittaa sitten tippaakaan. 

200g tummaa suklaata (Valrhona Manjari)
200g voita

Sulatetaan yhteen ja annetaan jäähtyä suurin piirtein kädenlämpöiseksi

4 kananmunaa
2dl sokeria

Vatkataan tuhdiksi vaahdoksi, johon sitten varovasti sekoitetaan voi-suklaaseos.

2,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Sekoitetaan ja sihdataan taikinakulhoon. Nostellaan tasaisesti taikina sekaisin ja kaadetaan kakkuvuokaan.

Paistetaan kakkua 10min uunissa ja ripotellaan sitten nopeasti päälle valkosuklaahippuja. Laitetaan takaisin uuniin 5-6minuutiksi.

Nostetaan kakku uunista. Odotetaan pari minuuttia ja otetaan pois vuoasta.

Vatkataan Vispi-vaahtoa tai kermavaahtoa. Maustetaan runsaalla vaniljalla. 

Tarjoillaan haaleana ja nautiskellaan hyvässä seurassa tai rauhassa yksinään. 

Omenainen ja suklainen syyskakku

Lokakuussa on sadetta riittänyt. Yleensä tämä kakku nousee mieleeni vasta marraskuun pimeällä, mutta nyt mietin sitä jo ennen kuin pihan villiviini edes punersi. Kaikki se märkä ja kylmä ja hämärä sai kaipaamaan jotain täyteläisen makeaa.

Lautaselle päätyy jännä yhdistelmä makean kirpeää omenaa, täyteläistä suklaata ja pehmeää kanelia. Välillä mietin pidänkö, mutta aina otan lisää - ja aina teen tämän kakun uudelleen.

Resepti alunperin luottokirjasta eli The Humminbird Bakery Cookbook kaivettiin taas hyllystä. Minulta kirja ei lähde kiertoon ikinä, mutta napatkaa talteen heti, jos jostain osuu vastaan. Siitä on myös suomennos olemassa.


Syyskakku 

175g huoneenlämpöistä voita
140g ruokosokeria
2rkl vadelmahilloa (tai mustaherukkahilloa tai jotain muuta suosikkiasi)
2 kananmunaa
140g jauhoja
1rkl leivinjauhetta
1tl kanelia
pari kourallista saksanpähkinöitä rouhittuna
50g tummaa suklaata (Valrhona Caraibe) pieninä palasina
pari omenaa pieninä palasina

Hiero voi, sokeri ja hillo ilmavaksi vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan kummankin jälken hyvin vatkaten.
Sekoita keskenään kuivat aineet ja sekoita taikinaan.

(Ohjeessa käsketään laittamaan sitten kylmään muutamaksi tunniksi, mutta minulla on yleensä en verran kova kakunhimo, että pistän suoraan uuniin ja hyvin toimii niinkin)

Uuniin leipävuokaan (tai pitkulaiseen kakkuvuokaan) 170 asteeseen 50-60min.

Anna jäähtyä hetki vuoassa ja sitten ritilän päällä.

Nauti vahvan kahvin tai teen kera anteliaina siivuina.

Grillauskausi avattu, tarvitaan uusi grilli

Se on nyt sitten grillauskausi virallisesti avattu meilläkin. Vielä mentiin vanhalla pienellä pallogrillillä, mutta uuden grillin tarve tuli ilmeiseksi jälkiruoan kohdalla. Hiilloksen lämpö ei vaan kertakaikkiaan enää riittänyt, vaan piti ottaa uuni avuksi.

Että kyllä meille nyt ihan oikeasti hankitaan uusi grilli - Kamado luulisin. Vielä pitäisi ehtiä kauppaan.

Vaikka grilli ei varsinaisesti suostunutkaan yhteistyöhön, niin jälkkäri oli kyllä ihan superherkkua. Isäntä oli bongannut reseptin kuntosalilla - uskokaa tai älkää. Siinä on juoksumatolla hyvää aikaa seurata reseptejä televisiosta. Blondi ja superbloondi olivat kuulemma tehneet jossain rannalla suklaa-vaahtokarkkibanaaneja. Kelpasivat astetta tummempitukkaisillekin :-)

Ota banaaneja ja leikkaa kuori halki pitkittäin. Levitä vähän auki ja painele banaanin päälle rouhittua suklaata ja pieniä vaahtokarkkeja. Kääri foliopakettiin.

Laita grilliin (tai uuniin 220 asteeseen) 15-20 minuutiksi. Avaa paketit ja tarjoile jäätelön kera. Makeaa ja makoisaa. Söin kaksi.

Niin ja kaupasta bongaamani Aino sitruuna-marenkijäätelö oli tosi raikkaan makeaa! Sitä saatetaan tässä huushollissa laittaa jälkkäriherkkujen päälle kesän aikana vielä uudestaankin.

Arkistojen kätköistä: Roses de sables

Kaikesta oppii ja kertaus on oppimisen äiti. Tämänkin olin unohtanut!

Kun kerran muutenkin ollaan palattu ihan perusreseptien pariin niin tässä olisi oiva herkku viikonlopun juhlistamiseksi. Täytyypä pistää pojat hommiin, kunhan täältä työreissun päältä taas pääseen kotiin. Kyllä, tämä on ajastettu postaus. Suunnittelin herkkuhommiin nakitusta jo alkuviikosta... Mitäpä sitä ei suklaanhimoinen miettisi. 

22.4.2015 Roses de sables

Roses de sables eli corn flakes suklaakuorrutuksella on varmaan kaikille tuttu herkku. Se on myös niin helppo resepti, että Kirppu 10v teki niitä käytännössä ihan itse koulun kioskia varten.

Alunperin resepti kulkeutui meille ranskantädin kautta ja pohdiskelimme, mistä tuollainen nimi oikein on voinut saada alkunsa. "Hiekkaruusuja" - ovathan corn flakesit tietysti vähän kuivia, mutta silti... en minä niitä nyt varsinaisesti hiekkaisiksi sanoisi.

Internet on kuitenkin ihmeellinen juttu. Wikipediasta tuokin selvisi. Roses de sables on nimitys mineraaleista muodostuineille rakenteille, joiden ulkonäkö muistuttaa ruusun terälehtiä. Tulipahan tänäänkin opittua jotain. Erehdyttävästi ovatkin suklaiset corn flakesit saman näköisiä. Täältä voitte tekin verrata.


Corn Flakes - Hiekkaruusut 

250g tummaa suklaata ( tai maitosuklaan ja tumman suklaan sekoitusta)
15g voita
1tl vaniljasokeria
100g maissihiutaleita

Sulata suklaa ja voi. Sekoita joukkoon vaniljasokeria ja lopuksi maissihiutaleet.  Nostele lusikalla pieniin paperivuokiin ja laita kylmään jähmettymään.

Jos tämän tekisi oikein tosi hyvin, voisi suklaan temperoida ja vaikka jättää voin pois, mutta tällä kertaa mentiin vähän helpommalla. Hyvää tuli ja kaikki menivät mitä ilmeisemmin kaupaksi tai sitten myyjien omaan suuhun.

Onko muffinssien aika jo ohi?

Muutama vuosi sitten kuppikakkuja ja muffinsseja tuli vastaan joka lehden sivulla ja blogeissakin vähintään joka toisessa postauksessa. Nyt on ollut sillä rintamalla pitkän aikaa hiljaista.

Meilläkin on tuo edellinen paperisten muffinssivuokien paketti kestänyt iät ja ajat. Kukaan ei perheestäkään ole kysellyt kuppikakkujen perään, vaikka jossain kohtaa niitä sai väkertää harva se viikko.

Tällä kertaa se oli äiti, jonka alkoi tehdä mieli Kinuskikissan Daim-muffinsseja. Sitä se keittokirjojen selailu teettää. Kerran jo viikolla ostin sekä suklaalevyn että kuorrutteeseen käytettävät patukat, mutta kävi vanhanaikaisesti. Paketit katosivat parempiin suihin ennen kuin ehdin leipomispuuhiin, enkä itse ollut yhtään muita syyttömämpi. (Jep, ei ollenkaan pihistelyviikkomaista toimintaa). Nyt sunnuntaina olin viisaampi.

Kaipa se on leivonnaisissakin trendinsä ja suursuosikkikin joutuu joskus väistymään. Vaikka muffinssit kelpasivat (ja ovatkin herkullisia), ei vastaanotto omien poikien kohdalla ollut mitenkään ylenpalttinen. Esikoinen jopa vihjaisi, että "ensi kerralla voisit tehdä vaikka kakun...". Onneksi oli pari poikien kaveria tuossa käymässä niin katosivat loputkin lautaselta.

Minä olen viime aikoina näistä leivonnaistrendeistä näköjään vähän tipahtanut, kun en heti osaa ajatella näiden paikalle mitään suurempaa aaltoa. Macaronsit olivat tuossa jossain välissä suosittuja ja jotkut Whoopiet (joita en vielä ole ehtinyt edes kokeilemaan). Ei kai sentään raakakakuista ole voinut tulla muffinssien valtikanviejää?

Mitäs olette mieltä? Mitkä tulivat kuppikakuiksi kuppikakkujen paikalle? Vai tulivatko mitkään? 

Daim-muffinssit 

200g Daim-maitosuklaata rouhittuna (paitsi 12 palaa jäljellä)
150g voita huoneenlämpöisenä
1,5dl sokeria
2 kananmunaa
3,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2,5rkl kaakaojauhetta
1,5dl maitoa

Kuorrute:
2 patukkaa rouhittuna
100g voita
1 kananmuna
1,5dl tomusokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää munat yksitellen, hyvin vatkaten kummankin jälkeen.

Sekoita kuivat aineet ja rouhittu suklaa. Vatkaa seos vähitellen taikinaan vuorotellen maidon kassa.

Jaa taikinaa 12 muffinssivuoan kolon pohjalle. Paina jokaiseen koloon pala suklaalevystä ja peitä se taikinalla. Kypsennä muffinsseja 225 asteisessa uunissa 14min.

Kuorrute:

Sulata voi kattilassa ja nosta se pois levyltä. Vatkaa joukkoon tomusokeri ja kananmuna. Sekoita vielä rouhitut suklaapatukat. Nosta kattila takaisin levylle ja kuumenna, kunnes kuorrute pulpahtaa.

Kaada kuorrute kylmään kulhoon ja nosta jääkaappiin jähmettymään.Kokeile kuorrutetta aina välillä, sillä se jää ensin vähän turhankin valuvaksi ja muuttuu sitten sitkeäksi. Pitää osua oikealla hetkellä kuorruttamaan muffinssit.

Kuorruta, koristele ja nauti.

Kaikki aina tasapuolisesti eli lasten kanssa leipomassa ja mitä pieleen menosta opittiin

Tuhtia, mutta tosi herkkua - sitten lopulta

Niinpä niin - onneksi vasta kaksi vanhinta lasta on varsinaisesti leivontaiässä. Kaikkea kun pitää antaa aina tehdä tasapuolisesti ja tätä menoa kiloja kertyisi ylenmääräistä tahtia.

Kaikki alkoi siitä, kun esikoisen piti viedä luokan kioskia varten leivonnaisia myytäväksi. Minä leivoin edelliset, mutta tällä kertaa poika ilmoitti haluavansa itse tehdä Kinuskikissa mokkapaloja. Mikäs siinä, kyllähän sitä nyt 11-vuotias jo yhdet mokkapalat saa aikaiseksi. Hyviä niistä tulikin - äiti lähinnä vähän neuvoi, poika teki itse.

Onneksi näistä meni näin paljon myyntiin eikä omaan suuhun

Koko mokkapalaoperaation aikana pikkuveli (se keskimmäinen) kiersi leipojaa kuin kissa kuumaa puuroa ja kiukutteli haluavansa myös mukaan leipomaan. No, ei siinä sitten muu auttanut kuin luvata hänellekin oma leivontasessionsa. Valitettavasti edes äidin neuvoilla ei aina mene kaikki putkeen ja tästä sessiosta tulikin kunnon oppitunti - niin äidille kuin pojalle. Ai mistä ? No siitä, että vaikka resepti olisi kuinka luotettavasta lähteestä niin oman järjen käyttö on sallittua ja jopa suositeltavaa orjallisen reseptinseurannan sijaan.

Kävi nimittäin niin, että keskimmäinen selasi tuota samaa Kinuskikissan helpot suosikit kirjaa ja valitsi kokeiltavaksi reseptiksi noin 7 herkkua, joista sitten pienen pohdinnan jälkeen ensimmäiseksi pääsi työn alle Daim-kakku. Koska Kinuskikissan reseptit ( siis ne muutamat, joita on kokeiltu) ovat olleet toimivia, äiti pisti automaattimoodin päälle ja neuvoi poikaa tekemään kaikki ihan niin kuin reseptissä sanotaan. No, pieleenhän se meni.

En tiedä, mitä vaniljakastikejauhetta Kinuskikissa käyttää, mutta tätä meidän ostamaamme (Blå Band) ei kai saisi sekoittaa lämpimään nesteeseen, niin kuin kirjan ohjeessa neuvottiin. Lopputuloksena oli röpöllinen massa, josta voi erottui kulhon pohjalle huolellisesta vatkaamisesta huolimatta. Äiti luki paketin takaohjeen vasta kokeilun jälkeen... No, sitten vaan ostettiin uusi jauhepaketti ja pistettiin toimeksi. Lopputuloksen näette ylimmästä kuvasta ja voin kertoa, että hyvää on, vaikkakin sen verran tuhtia, että ihan heti ei taida tehdä mieli makeaa - Hieman huolestuneena tosin seurasin tuossa kuopuksen touhuja. Kolmivuotias nimittäin jo valitsi oman ohjeensa eli Delicious-lehden kannessa komeilevat ihanan karamelliväriset macaronsit ja kantaa nyt lehteä mukanaan kaikkialle...


Sitten pieni ilmoitusluontoinen asia... 

Olen tässä pikkuhiljaa siirtämässä ruokajuttuja uuteen blogiini KEITTIÖELÄMÄÄ
Sieltä siis löytyy tämäkin resepti. 

TERVETULOA!

Hiekkakakusta mutavelliin - mutakakku Copycat style...

Kakku nro 1 eli hiekkakakkuversio

On meillä erinäisiä suklaakakkuja tehty tässä vuosien varrella, mutta jotenkin oudosti on ihan tavallinen mutakakku jäänyt kokeilematta. Asiaan tuli korjaus, kun donitsit oli syöty, jätski loppu ja äidillä kova makeannälkä...

Kaikki äitini reseptit-blogista löytyi perus-kladdkakan resepti. Yleiskoneella tuon tekemiseen ei mennyt kymmentä minuuttia ja paistamiseen 15min. Pisin aika ja tuskallisin odotus koituikin kakun jäähtymisen odottamisesta. Vispivaahto kun tuppaa vähän valumaan, jos sen pläjäyttää ihan kuuman leivonnaisen päälle.

Kaikki tosin ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Ensimmäinen mutakakku muistutti enemmänkin hiekkakakkua. Tarkempi analyysi osoitti paistoajan olleen ehkä hitusen liian pitkä ja kaakaomäärän summittaisesti vähäinen. Onneksi kakku tuli syötyä jo päivässä, joten äiti pääsi testaamaan uudelleen. Kakku numero kaksi olikin sitten varsinainen mutavelli, mikä sentään on se helpommin korjattavissa oleva ongelma. Kakku lykättiin takaisin uuniin muutamaksi minuutiksi. Sitten päästiin asiaan...

Alla siis perusohje, jonka onnistuu kyllä tahtoessaan ja tahtomattaankin tyrimään. Kokeilut siis jokaisen omalla vastuulla. Tosin herkku on sen verran maistuvaa, että riski kannattaa ottaa...

Valuu, valuu - mutavelli

Perusmutakakku

100g voita
2 munaa
2,5dl sokeria
1rkl vaniljasokeria
3rkl kaakaota
2dl vehnäjauhoja

Laita uuni lämpiämään ja sulata voi. Voitele 20cm kakkuvuoka (tai laita silikonivuoan pohjalle leivinpaperirengas)

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon vaniljasokeri ja kaakao. Lisää jauhot ja nostele tasaiseksi taikinaksi ja sekoita lopuksi joukkoon sula rasva.

Kaada vuokaan ja paista uunissa 15min. Ota pois uunista ja anna jäähtyä edes vähän.

Tarjoile kermavaahdon, jäätelön tai jonkun marjakastikkeen kera.

Perjantaibravuuri lasten makuun - suklaakakku kaakaovoikreemillä

Minulla on tullut tavaksi tehdä perjantaisin jotain hyvää viikonlopun juhlistamista varten. Herkut vaihtelevat kuivakakuista piirakoihin ja muffinsseista kakkuihin. Tällä kertaa sain pikainspiraation tehdä lasten himoaman suklaakakun. Lasten maun mukaan tekeminen tarkoittaa meillä muutamaa perussääntöä - ei hilloja, ei kahvia ja kuorrutteeksi jotain voista ja ekstramakeaa.

Tämä kakku täyttää vaaditut kriteerit. Jätin laittamatta perussuklaakakun väliin hilloa ja kuorrutteeksi sekoitettiin voita, tomusokeria ja kaakaota. Aikuiseen makuun ehkä turhankin perusmakea, mutta lapsiin upposi kuin kuuma veitsi voihin...

Perjantainen suklaakakku

Kakkupohja :
100g huoneenlämpöistä voita
3dl sokeria
2 kananmunaa
iso loraus vaniljauutetta
3rkl tummaa kaakaojauhetta (Valrhona)
vajaa 1tl leivinjauhetta
vajaa 1 tl soodaa
3dl vehnäjauhoja
1,5dl maitoa

kostukkeeksi desi maitoa ja vaniljaa myllystä

Voikreemi :
3rkl tummaa kaakaojauhetta
3rkl kiehuvaa vettä
paketti tomusokeria (500g)
200g huoneenlämpöistä voita

Koristeluun sokeritähtiä ja kaakaojauhetta (tai mitä satut kotoa löytämään ja koristeeksi haluamaan)

Hiero kakkupohjan voi ja sokeri pehmeäksi, vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon kananmunat yksi kerrallaan. Sekoita joukkoon vanlja, kaakao, leivinjauhe ja sooda sekä osa jauhoista. Kaada joukkoon maito ja sekoita hyvin. Lisää loput jauhoista ja sekoita.

Kaada kahteen 20cm halkaisijan silikonivuokaan, joiden pohja on vuorattu leivinpaperiympyrällä. Kypsennä 170 asteessa 25-30min. Nosta jäähtymään.

Nosta toinen jäähtynyt pohja tarjoilulautaselle ja kostuta vaniljalla maustetulla maidolla.

Sekoita kaakaojauhe ja kiehuva vesi tahnaksi. Kaada joukkoon pehmeä voi ja tomusokeri. Vatkaa koneella pehmeäksi vaahdoksi.

Levitä puolet voikaakaokreemistä kostutetulle pohjalle ja nosta toinen pohja päälle. Kostuta sekin vaniljamaidolla. Levitä loput kreemistä päälle. Voit levittää sen tasaiseksi kuorrutukseksi tai jättää vain päälle. Ripottele päälle sokeritähtiä ja siivilöi vielä päällimäiseksi hitunen kaakaojauhetta.

Omenaa - vielä kerran ! Omena-suklaa-myslipatukat...

 
Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että tämä on viimeinen postaus (vähään aikaan), jossa käytetään omenahilloa tai yleensä omenaa. Omenalaatikot kolisevat tyhjyyttään, tai oikeammin eivät enää edes kolise ja lapset lähtevät karkuun sanasta "omena"... enkä edes liioittele paljon.

Tässä kuitenkin vielä yksi omenahillon ja kuivattujen omenanpalojen sijoituspaikka. Minulla kun oli tuota hilloa ihan vaan pakastepurkissa jääkaapissa ja siinähän se ei tunnetusti säily. Piti siis käyttää pois. Tutkailin Myllärin Luomulta tullutta kilpailua varten tullutta tuotepakettia ja sieltä löytyi kaakaokaurapuuron ja 7 viljan puuron aineksia. Meillä puuro ei oikein uppoa lapsiin muuta kuin mummin valmistamana, joten jotain muuta piti keksiä. Myslipatukat ovat oiva välipala ja itse tekemällä pääsee säätelemään myös sokerin ja rasvan määrää.

Nämä olivat sellaisia vähän pehmeämpiä patukoita - pysyivät kuitenkin ihan hyvin koossa. Muksut vähän vierastivat noita aprikoosin ja omenanpaloja, mutta muuten oli kuulemma hyvää. Isäntä olisi syönyt vaikka kaikki kerralla.


Omena-suklaa-myslipatukat

1 dl omenahilloa (karibialaista tällä kertaa)
pari rkl sitruunamehua
vettä sen verran, että hillosta tulee nestemäinen
ripaus chiliä ja toinen suolaa
1 tl vaniljauutetta

kourallinen kuivattuja aprikooseja palasina
kourallinen kuivattua omenaa palasina
kourallinen saksanpähkinöitä palasina
1 pss suklaakaurapuuroainesta (35g)
2 dl 7 viljan puurohiutaleita
kourallinen tummaa suklaata palasina

Kuumenna omenahillo ja sitruunamehu. Lisää vettä sen verran, että saat hillon ihan nestemäiseksi. Mausta chilillä ja suolalla.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää neste. Sekoita hyvin ja asettele pieniin silikonivuokiin.

Kypsennä uunissa 200 asteessa 10-15min - vähän uunista ja haluamastasi kovuusasteesta riippuen.

Helsingin Mylly tarjosi hiutaleet

p.s. Kilpailu kestää kuusi kuukautta. Jokaisella kuukaudella on oma teemansa ja syyskuun teemana on Viljainen välipala... Osallistuvia reseptejä voi bongata Myllärin Luomun FB-sivulla
Edellinen kilpailureseptini löytyy täältä.

Ranskalainen välipala ja miten terveyspirulainen sen pilasi

Tämä näyttää vielä hyvältä

Isäntä aina välillä muistelee, miten mumminsa lastenlapsilleen lykkäsi säännöllisesti käteen palan vaaleaa leipää ja siihen kaveriksi tummaa suklaata. Suklaata ei koskaan tietenkään ollut lasten mielestä tarpeeksi, mutta silti tuo on jäänyt miehelle mieleen yhtenä mieluisimmista välipaloista.

Ranskassa ollessa jossain vaiheessa tuota testattiin ja onhan se herkullista. Eikä kait niin kovin epäterveellistäkään, loppujen lopuksi. Ihanaa ranskalaista vaaleaa leipää ja tummaakin tummempaa suklaata.

Silti, kun ryhdyin kotona leipomaan, nosti pieni terveyspirulainen päätään ja kuiskutti, että täysjyvää sen olla pitää ja tummaa. Eihän sitä nyt hötöleipää välipalaksi. No just. Tuohon kun lisää vielä ruisjuurta ja ihan liian vähän suklaata, niin syömättähän leipä jää. Tai siis äidin syötäväksi. Ei oikein kelvannut jälkikasvulle.

Ihan liian vähän suklaata !

Tulin siis siihen lopputulokseen - taas kerran - että ei pitäisi sorkkia hyvää huonommaksi terveysintoilun varjolla. Siitä tulee vaan paha maku ja paha mieli...

Meillä tullaan tätä välipalaa syömään Ranskassa matkaillessa edelleen ja muutenkin nautiskelemaan hyvällä omallatunnolla. Onhan niitä herkullisia vaihtoehtoja tarjolla pilvin pimein sitten niille terveyspäiville. Ruisjuureen tehty sekaleipäkin on juuston kanssa yksi herkullisimmista vaihtoehdoista - ilman suklaata.

Sitä paitsi - hyvän ruoan psykologinen vaikutus on tunnetusti terveyttä edistävä, vai mitä ?

Siihen ne suklaan (ilman leipää) terveysvaikutuksetkin kai suureksi osaksi perustuvat. 

Kesädekadenssia eli jäätelökone myyntiin

No nyt on lukumaratonkin takanapäin. Kunto kesti, vaikka pientä kirjakrapulaa näköjään tänään podenkin, tai siis lähinnä silmät. Täytyy vielä palata maratoniin varmaan erikseen, mutta tässä on pieni välipala sillä aikaa kun kokoan ajatuksiani. 

Kun mikään ei riitä. Eihän sitä nyt pelkästään suklaajäätelöä, kun voi saada paahdettuja mantelilastuja päälle. Niin, enkä minä ole tunnetusti koskaan sanonut ei myöskään mansikkahillokkeelle...

Tässä on varmaa paras suklaajäätelö ikinä ja tässä arviossa on mukana erinäisiä niin itse tehtyjä kuin valmiina ostettuja jäätelöpalloja viimeisen vähän yli - no, aika monen vuosikymmenen ajalta.

Viimeistään tämän jäätelön mukana minut on käännytetty. Jos joku haluaa ostaa pienen jäätelökoneen, niin minulla on myynnissä. Minä en sitä enää tarvitse niin kauan kuin kaupasta saa Dansukkerin glukoosisiirappia. Oli se sen verran helppoa saada sellainen pehmeän kermainen lopputulos, joka ei edes jäätynyt kivikovaksi pakkasessa.

 (Edelliset tämän kesän jäätelötestaukset voi lukea täältä ja täältä)

Kesädekadentti suklaajäätelö 

iso purkki kuohukermaa (3,3 dl)
4 dl iskukuumennettua punaista maitoa
8 kananmunankeltuaista
2 dl Siro -sokeria
2 dl glukoosisiirappia
pari-kolme  kourallista  Valrhonan tummaa suklaata (Caraibe)

Vatkaa keltuaiset ja sokeri tukevaksi vaaleaksi vaahdoksi. Kuumenna kerma, maito ja glukoosisiirappi kiehuvaksi.

 Laita suklaa kulhon pohjalle ja kaada päälle sen verran maitoseosta, että suklaa juuri ja juuri peittyy. Anna sulaa ja sekoita tasaiseksi.

Kaada maitoseos keltuaisvaahtoon ja vatkaa voimakkaasti. Sekoita suklaaganacheen ja laita koko seos pakkasenkestävään kannelliseen kulhoon ja anna jäähtyä.

Laita kulho pakastimeen ja vatkaa seosta muutaman kerran jäätymisen aikana. Minä itse asiassa vatkasin vain pari kertaa ihan alussa, kun sitten menin nukkumaan. Silti koostumus oli minusta juuri oikeanlainen.

Tämä jäätelö on parhaimmillaan kahvin kera.

Fondants au chocolat

 

Minä olen aina luullut, että suklaa fondant on huisin vaikea tehdä. Olen kuullut huhuja siitä, miten löysän sisuksen saaminen on vähintäänkin hankalaa ja vaatii sekuntikellon tarkkuutta ja pakastimen hyödyntämistä. Huihai. Viimeisimmässä Delicious-lehdessä Raymond Blanc paljastaa kokeilujen myötä löytyneen suosikkiohjeensa, eikä taikinan teko ole tosiaankaan vaikeaa.

Ihanaa on myös se, että fondantit voi tehdä valmiiksi jääkaappiin odottamaan vuorokautta aikaisemmin. Peittää vain vuoat kelmulla ja laittaa jääkaappiin. Kun niiden antaa palata rauhassa (2h) huoneenlämpöisiksi ennen kypsentämistä niin lopputulos on aivan yhtä hyvä, jollei parempikin kuin heti tehdessä.

Jostain fondant on vaikean maineensa kuitenkin ansainnut. Yksi seikka pitää muistaa ja tehdä vieläkin huolellisemmin kuin mitä herra Blanc ohjeessaan kehoittaa ja se on vuokien voitelu ja jauhotus (sokeria ja kaakaojauhetta). Minä pikkuisen taisin hosua ja lopputuloksessa se näkyy. Onnistuin irrottamaan kulhoista vain 3/4 kokonaisina (enkä niitäkään ihan täydellisesti). Osansa saattoi olla tietysti vuokavalinnallakin. Uskoisin, että niillä metallisilla pikkuvuoilla saa paremman lopputuloksen kuin noilla keraamisilla pikkukulhoilla tai kahvikupeilla. 

Makuahan pienet kauneusvirheet eivät haitanneet millään lailla. Aivan uskomattoman täyteläinen suklaaherkku, joka kirjaimellisesti sulaa suussa. Vielä kun olisi älynnyt varata  pienen pallon jäätelöä sulamaan päälle niin...

Ei mennyt kaikki ihan niin kuin Strömssössä...

Tässä resepti niin kuin minä sen tein. Tästä määrästä tuli neljä ihan reippaan kokoista herkkua. Herra Blancin mukaan tähän olisi vielä pitänyt tehdä suklaakastiketta lisäksi, mutta minusta se olisi sitten ollut jo vähän liikaa.

Fondants au chocolat 

voita voiteluun, sokerin ja kaakaojauheen sekoitusta jauhotukseen... älä pihtaile !

100g laadukasta suklaata (Valrhona Caraïbe toimi hyvin) 

100g voita

2 kananmunaa

80g tomusokeria

1 rkl kaakaojauhetta

50g jauhoja

1 tl leivinjauhetta

pistaaseja ja koristeita maun mukaan

Voitele ja jauhota vuoat ERITTÄIN huolellisesti.

Sulata suklaa ja voi keskenään. Vatkaa joukkoon munat yksitellen, kunnes seos on tasaista. Lisää tomusokeri, jauhot ja leivinjauhe ja sekoita hyvin tasaiseksi.

Taikina on sellaista pikkuisen tahmaisen oloista.

Jaa taikina vuokiin.

Tässä kohtaa voit laittaa vuoat jääkaappiin. Mikäli haluat kypsentää fondantit heti, niin lämmitä uuni 230 asteseen (kiertoilma 210) ja kypsennä noin 7-8min. Nosta vuoat pois uunista ja odota hetki. Heti kun pystyt käsittelemään vuokia (uunikinnas kädessä tehtiin meillä ) niin vedä veitsellä fondantit hyvin irti vuokien reunoista ja kumoa lautasille. Koristele ja tarjoa heti.


MUISTATTEHAN MYÖS SIVUPALKIN RANTAKIRJAKYSELYN. VOITTE MYÖS KLIKATKAA VASTAAMAAN TÄÄLLÄ

Suklaa-kookos-pistaasimuffinssit

 Otsikko kertoo jo kaiken.

 

Viikonloppureissun loppuhuipennuksena tyhjensin Charles de Gaullen lentokentän lehtikioskin ruokalehdistä. Siitä saaliista riittänee iloa pitkäksi aikaa. Nyt jo olemme kokeilleet tehdä Paris-Brest-kakkua (voitte naureskella lopputulokselle tuolla FBn puolella) ja näiden muffinssien inspiraatio löytyi myöskin tuosta kasasta.

Minulla sattui myöskin olemaan pistaasipähkinöitä ihan kotona laatikossa. Suolaamattomien pistaasien kanssa käy yleensä aina niin, että kun on resepti mielessä, ei pähkinöitä löydykään kaupoista helposti. Nyt ostin niitä heti kotiin varastoon, kun cittarissa käydessä osuivat silmiini. Äkkiseltään ei sopivaa reseptiä heti sitten löytynytkään, mutta tämän avulla saimme pähkinät käytettyä sentään ennen kuin vanhenevat. Kuorittuina nuo kun eivät kauhean kauan säily parhaimmillaan.

Ihan alkuperäisen ohjeen mukaan en tehnyt, kun minulla ei esimerkiksi ollut kuin tummaa suklaata, vaikka ohjeessa käskettiin sekoittamaan maitosuklaan kanssa. Herkullisia tuli silti.Tosin kookoshiutaleiden määrän voisi varmaan puolittaa. Kuivuivat nimittäin tosi nopeasti vähän jauhomaisiksi ja epäilen syyn olevan nimenomaan noissa kookoshiutaleissa.

Suklaa-kookos-pistaasimuffinssit (tosiaankin muffinssit, näitä ei kuorruteta niin kuin kuppikakkuja...)

75g suolaamattomia, kuorittuja pistaasipähkinöitä
150g tummaa suklaata
75g voita
3 kananmunaa
150g sokeria
150 g jauhoja
1 tl leivinjauhetta
50g kookoshiutaleita (vaikka puolet kyllä varmaan riittäisi vaikka pähkinöitä olisikin tuo ylläoleva määrä)

Laita uuni lämpiämään vajaaseen 200 asteeseen. Rouhi pähkinät ja sekoita kookoshiutaleiden kanssa.

Sulata suklaa ja voi yhdessä vesihauteessa. Sekoita tasaiseksi ja anna hiukan jäähtyä.

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon jauhot ja leivinjauhe. Lisää suklaaseos ja sekoita lopuksi joukkoon myös 2/3 pistaasi-kookosseoksesta.

Jaa paperisiin muffinssivuokiin täyttämällä melkein kokonaan. Nämä eivät nouse ihan niin paljon kuin monet muut. Ripottele loput kookospähkinäseoksesta päälle.

Kypsennä uunissa isoja noin 20min ja pieniä 10-12 min. Anna jäähtyä 5min muffinssipellissä ja nosta sitten ritilän päälle.

Herkkua kahvin kera.

Hasselpähkinä-suklaamarengit

Sipulipiirakasta jäi valkuaisia, joten ne piti tietysti käyttää johonkin. Siitä jäi yli myös rouhittuja hasselpähkinöitä.  Yhdistelmä siis oli selvä ja lopputulos herkullinen. Pähkinät jäivät mukavasti sinne marengin sisälle yllätykseksi.

Suklaa oli itseoikeutettu koriste näissä marengeissa, vai uskaltaako joku väittää, ettei tykkää hasselpähkinäsuklaasta ?

Helppoakin näiden tekeminen oli.

Vatkaa valkuaiset (4) sokerin (2 dl) kanssa tymäkäksi vaahdoksi (noin 10 min yleiskoneella täydellä vauhdilla). Sekoita joukkoon pähkinärouhetta pari kourallista. Laita 130 asteeseen puoleksi tunniksi, sammuta uuni ja unohda marengit sinne yön ajaksi.

Sulata suklaa. Minä levitin sitä pienellä silikonisudilla, mutta tietysti marenkeja voi myös kastaa suklaaseen tai käyttää jotain muuta metodia.

Koristele nonparelleilla ja odota suklaan jähmettymistä.

Suklaisia kultamunia...

Suklaan temperointi voi lukemieni ohjeiden mukaan olla joko vaikeaa tai vähemmän vaikeaa. Minä tein sen vähemmän vaikean mukaan. Tiedä sitten onko millään tavalla oikeaoppista, mutta ainakin sain koristemunani tehtyä.

Otin siis 100g laatusuklaata, sulatin siitä 2/3 osaa vesihauteessa pitäen lämpötilan koko ajan alle 45 asteen. Siis ihan oikeasti mittailin massan lämpötilaa sokerimittarilla. Tiedän, ettei tuollainen tarkkuus ole minulle millään lailla ominaista, mutta jokainen lukemani temperointiohje korosti, ettei suklaa saa lämmetä liian kuumaksi. Olen saman myös joskus huomannut itsekin. Suklaakuorrutuksesta ei tule mitään, jos suklaa on päässyt kuumenemaan liikaa...

Kun suklaa oli sulanut, sekoitin siihen loput 1/3  ja annoin senkin sulaa joukkoon. Tämän jälkeen tarkistin lämpötilan ja se oli vieläkin yli 30 astetta, joten valutin suklaan muotteihin ja laitoin muotit kylmään. Mikäli lämpötila olisi ollut alle 30 astetta, olisi suklaata voinut vielä vähän lämmittää.

Ohjeiden mukaan lasinen tai metallinen kulho olisi hyvän lämmönjohto- ja jäähtymiskyvyn vuoksi paras. Minulla ei ollut tarpeeksi pientä tähän määrään, joten käytin kuitenkin keraamista.

Munista tuli ihan hienot, mutta suklaa sulaa heti sormiin niihin koskettaessa. Osaako joku tietävämpi kertoa, johtuuko tuo siitä, etten käyttänyt sitä vaikeampaa metodia ? Vai oliko suklaa vain vielä liian lämmintä ?

No, sormenjälkiä sitten vähän peittelin kullanvärisellä tomuvärillä.

Vielä pitäisi keksiä, mihin näitä sitten käyttäisi koristeena...


Hyvää pääsiäistä kaikille !

Nyt sitä taas saa - Valrhonan suklaata !

Kun Valrhonan liike lopetti Helsingin keskustassa meinasi minulla paniikki iskeä. Mistä minä nyt hankin suklaasäkkini ?

Ei hätää - Gagun pojat pelastivat ja ystävällisesti lupasivat myydä perussuklaata myös meille suklaanhimoisille varastoistaan. Näin pääkaupunkiseudulla sain oikein henkilökohtaisen kotiinkuljetuksenkin  ilmaiseksi... tilaus kun kustansi yli 100 euroa. Nyt on sitten kuusi kiloa suklaata kaapissa odottamassa.

Ehkä me juuri pärjäämme pääsiäisen yli... ja sitten vaihdetaankin välillä sitruunaan.

Nyt siis laatusuklaata leivontaan ja muuhun herkutteluun kaipaavat kipin kapin kirjoittelemaan Gagulle...

EDIT päivällä : Kun kerran haluatte tietää noin kovasti, niin tässä alla kuva suklaasta :-) Tuollaisia, äh, mikä se oikea termi on ? Kolikoita ?

Valrhonahan on (ainakin minun mielestäni ja sitä käyttävät myös monet huippuchefit) yksi maailman parhaista suklaamerkeistä. Erityisesti leivonnassa ja konvehtien teossa tämä on huippuluokkaa. Tosin jälkimmäistä en varsinaisesti ole kyllä itse kokeillut - maistellut kylläkin...

Olen myös aikaisemmin blogannut Valrhonasta ainakin kerran - sitä pääsee lukemaan täältä :-)

Copycatin suklaalusikat

Herkku ja Koukku -blogissa tehtiin suklaalusikoita joulunajan tuliaisideana. Se olikin sen verran hyvä idea, että piti kopioida samantien. Olenhan minä noita aina silloin tällöin nähnyt jossain, mutta eivät aivot vaan ole rekisteröineet tekemisen helppoutta ihan kotioloissa.

Tarvittiin siis suklaata ja sitähän meiltä löytyy aina. Puulusikoita ei löytynyt, mutta grillitikuthan ajavat saman asian, eikös vain ? Varsinkin, kun ne leikkaa lyhyemmiksi. Suurinta päänvaivaa aiheutti muottien keksiminen, mutta tässä apuun tuli vuosien takainen Tuppervaarainvestointi. Kerran vuodessa kaivan kaapin pohjalta silikoniset pikkumuotit. Kun nämä ovat olleet minulla jo yli 10 vuotta, niin investointikin alkaa melkein jo olla kannattava. Ainakin nyt päivä pelastui, eikä tarvinnut kaakaonhimossa lähteä kauppareissulle.

Suklaa sulatettiin ja valutettiin muotteihin. Tikut törkättiin keskelle ja sitten niitä nostettiin pystyyn parin sekunnin välein. Voitte kuvitella, mikä tikutussessio seurasi lötkön silikonivuoan nostamisesta jääkaappiin. Jos olisi ollut fiksu, niin olisi laittanut vuoan suklaineen jääkaappiin pariksi minuutiksi ja törkännyt tikut vasta sitten jo vähän jähmettyneeseen massaan, mutta eihän sitä kaikkea voi aina tulla tekovaiheessa ajatelleeksi. Muistakaa te muut sitten ajoissa...

Lopputuloksena oli vain vartin jääkaappivisiitin jälkeen tosi "makeita" suklaatikkuja kaakaonvalmistukseen. Testikäyttö osoitti ne hyvinkin toimiviksi. Täytyy vaan muistaa tikulla sekoittaa tosi hyvin, ettei suklaa alussa pohjalle vaan sulaa maitoon.

No niin tutut ja kumminkaimat. Näitä saatte tuliaisina lähiaikoina, jos pyydätte vaikka kaakaolle !

Suklaaholistin lempikakku

Minä olen jo aiemminkin sekä tunnustautunut suklaaholistiksi että hehkuttanut isojen suklaapussien oston autuutta.  Tänään esittelen vähän tarkemmin "hovihankkijaani" eli Valrhonaa. Samalla pääsette maistiaisille alunperin nimenomaan Valrhonan reseptivihosta bongatun suklaakakun myötä. Se on niin pilvenkeveän tuntuinen, ettei kunnon suklaakakuksi uskoisikaan. Kuitenkin maku on täyteläisen tymäkkä ja pieni pala herkkua riittää pahimmallekin addiktille.

Valrhona on meidän perheessämme tuttu suklaamerkki jo vuosien takaa.  Syykin on hyvin yksinkertainen.  Mies on kotoisin aika läheltä suklaatehdasta, joka kaiken lisäksi on sopivasti keskellä Rhônen viinialueen tunnetuimpien tilojen maita.  Merkin nimikin on peräisin kotialueeltaan eli Vallée de Rhône on muotoutunut Valrhonaksi...  

Tain l'Hermitage oli ja on edelleenkin siis itseoikeutettu etappi lomamatkalla. Isännälle Chapoutierin ja Jaboulet:n viinejä, emännälle ja lapsille suklaata tehtaanmyymälästä.  Kylä on pieni, mutta sieltä löytyy paljon maisteltavaa viinien ja suklaan muodossa. 

Tehtaanmyymälässä poikkeaminen kannattaa, jos noille maille sattuu vierailemaan.  Myymälässä on upeita suklaataideteoksia näytillä ja ostosten lisäksi saa "kaupanpäällistä" yleensä melkein ostosten verran kassiin mukaan. 

Pitkäaikainen haaveeni on myös ollut päästä osallistumaan tehtaan "chefin" pitämälle suklaakurssille. Ennen noita kursseja oli tarjolla vain ammattilaisille ja isommille ryhmille. Nyt näköjään myös kuluttajille tarjotaan mahdollisuus oppia suklaan saloja superammattilaisen johdolla. Ehkäpä sitten ensi kesänä. 

Muutaman vuoden ajan on Suomessakin ollut mahdollisuus päästä osalliseksi Valrhonan laatusuklaista Niitä kun löytyy Espan Gallerian Valrhona-liikkeestä (josta muuten tässä näkyvät kauppakuvat) . Itse olen tottunut ostamaan muutaman kuukauden välein kolmen kilon pussin joko Caraibe tai Manjari-suklaita, jotka kuluvat sitten niin leivonnaisissa, jälkiruuissa kuin kahvin kaverinakin.  Eivätkä hinnat muuten ole sen kalliimpia kuin Ranskan tehtaanmyymälässäkään. Viime tarkistuksella mentiin aikalailla samoissa kilohinnoissa. 

Leivonnassa suklaan laatu on erityisen tärkeää ja Valrhona onkin monen huippuchefin ja -kondiittorin luottomerkki. Seuraavassa reseptissä käytetään sekä Valrhonan kaakaota että suklaata. Muitakin merkkejä toki voi kokeilla, kunhan pitää laadusta huolta - ja suklaan kaakaopitoisuudesta. Ainakin yli 60% sen olla pitää. Muuten kärsii  maku eikä keveää koostumusta synny. 

Cake au Chocolat de Valrhona

3 kananmunaa

vajaa 1 dl hunajaa

1 dl hienosokeria

vajaa 1 dl mantelijauhetta

80g crème fraîchea

1,25 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 rkl kaakaojauhetta

50g sulatettua voita

1 rkl rommia tai muuta alkoholia maun mukaan 

30g suklaata sulatettuna 

Yhdistä kananmunat, hunaja ja sokeri. Lisää mantelijauhe ja sihtaa joukkoon jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Sekoita joukkoon crème fraîche ja sula voi. Lisää rommi ja viimeiseksi sulatettu suklaa. 

Kaada kakkuvuokaan (leipävuoka) ja kypsennä uunissa 160 asteessa noin 45 min. 

Anna jäähtyä hetki vuoassa ennen kuin käännät kakun siitä pois. 

Toisinaan kuorrutan kakun myös hyvin yksinkertaisella kuorrutteella. Sulata yhdessä 100g suklaata ja vajaat 50g voita. Sekoita ja anna jäähtyä hetken aikaa. Ole kärsivällinen. Minä kuorrutan aina liian aikaisin, jolloin osa kuorrutuksesta valuu lautaselle. Valuta kakulle ja jäähdytä loppuun.