(Luku)päiväkirja: Muuttoja ja koronatestejä

Lauantai 10.10.2020

 Onpas taas ollut viikko. Töissä tahti kiihtyy ja kelitkin kylmenevät. Tähän saakka on ollut isojen poikien helppo lähteä pyörällä kouluun ja samalla on vältetty ruuhkabusseissa kulkeminen. Syysloman jälkeen saattaa maassa olla jo jäätäkin, joten taitaa äiti päätyä pian kuskin paikalle. Jos nyt kouluun palataan syysloman jälkeenkään kovin nopeasti. 

Eilen nimittäin olin auttamassa siskoa muutossa Turun suunnalla. Minun roolini oli aika minimissä, mutta kuitenkin tarpeellinen. Muuttokuorma nimittäin lähti toiselta puolelta Suomea ja tarvittiin oven avaaja saapuvaan päähän. Näin sisko saattoi viimeistellä lähtökämpän siivouksen, eikä tarvinnut kaahata teillä ehtiäkseen muuttokuorman edelle. Minä siis tein töitä sohvalla ja avasin oven muuttomiehille. Hyvin saatiin tavarat sisään ja siskokin paikalle. 

Sitten soi puhelin, sopivasti illan pimettyä, ja kuopus kertoi oksentaneensa. No, Korona ilmeisesti ilmenee pienillä pojilla pahoinvointina ja kun valitteli päänsärkyäkin (äiti-ikävän lisäksi), lähdin matkaan pimeään yöhön ja palasin kotiin. 

Vihaan pimeässä ajamista ja meillä taitaa auton valoissa olla jotain häikkää, kun en meinannut millään saada kunnon ajovaloja ja välillä taas oli valoa, muttei kojelaudassa silti merkkiä niiden päälläolosta. Suuntana huolto, kunhan keritään. Potilaalla nimittäin ei tänään enää ole huono olo, mutta sen verran tukkoisen ja flunssaisen oloinen, että mentiin suosiolla drive-in testipaikalle. 

Täytyy sanoa, että testiin pääsee yksityisellä puolella todella nopeasti ja kätevästi, mutta hinta on suolainen. KELA-osuuden jälkeen joutuu vielä itse pulittamaan yli 170 euroa ja siihen päälle maksetaan vielä chattilääkäri lähetteestä sekä positiivisen testituloksen jälkeen mahdollisesti tehtävät konsultoinnit. Pitää koittaa, saisiko vakuutuksesta läpi, mutta odotetaan nyt ensin se testitulos. 

9v oli reipas testattava, eikä ehtinyt kuin "laskemaan nopeasti neljään", kun testi oli jo ohi. Kymmeneen saakka olin käskenyt pysyä paikoillaan... Todennäköisesti asiaan vaikutti myös reippaasta testikäytöksesta luvattu Lego-Mario paketti. Yleensä en näin palkitse, mutta tämä oli vähän erikoistapaus. Toivotaan vaan, ettei kovin monesti jouduta palaamaan, tai saisikohan nuo legotkin vakuutuksesta osana testauskulua ? 

Onko tässä kerinnyt ollenkaan lukemaan? 

Lukeminen on keskittynyt melkoisen totaalisesti äänikirjoihin. Ilona Andrewsin White Hot oli vauhdikas seikkailu, jonka hempeät hetket aiheuttivat vain lievää myötähäpeää. Sen loputtua tartuin Audiblessa kuuntelua jo pitkään odottaneeseen Terry Mancourin eeppiseen fantasiaan Spellmonger. 

Kuuntelen sujuvasti monenlaisia kirjoja, mutta taustoittavassa, ehkä verkkaiseen etenevässä, mutta sujuvasti kirjoitetussa fantasiassa on jokin koukuttava elementti. Saatan soljua tarinassa parikin tuntia ihan huomaamattani. Älkääkä käsittäkö väärin, tässä kirjassa tapahtuu paljon, mutta taustoitus takaumien kautta ja kertomukset maailman historiasta aiheuttavat sen, että itse juoni ei "nykyajassa" etene hirveää vauhtia. Tykkään tosi paljon. 

Spellmonger on myös selkeästi suunnattu aikuisemmille lukijoille. Monet viittauksista ja vitseistä edellyttävät vähän aikuisempaa kokemuspohjaa, vaikka huumori ehkä välillä osuukin keski-ikäistä naisihmistä paremmin nuorempaan (ja miehisempään) lukijakuntaan. Jos jostain pitää valittaa niin naiskuvaus on toistaiseksi ollut harmillisen yksipuolinen ja miltei puuttuva koko tarinasta, mutta kyllä tätä kuuntelee. Jotain lupaavia vilauksia on vahvoista naishahmoista näkynyt.

Ihan muutamassa päivässä olen kuunnellut jo yli 7 ja puoli tuntia. Jäljellä on vielä yli 10h - ja tämä on vasta ensimmäinen osa.

Varsinaista lukemista ovat edustaneet Historian jännät naiset -kirjan lyhyet tarinat. Niistä oppii kaikenlaista. Ihan ensimmäiseksi ei esimerkiksi olisi tullut mieleen, että suffragetteja opetti  naispuolinen jujutsumestari. Oppeja jaettiin teekutsuilla. Ensin juotiin teetä ja maisteltiin sivistyneesti kurkkusandwicheja ja kakkuja, sitten paiskottiin kutsuvieraita lattiaan niin, että helmat liehuivat ja korsetit rutisivat - tai ainakin sellainen mielikuva minun aivoihin ilmaantui (eikä suostu sielitä poistumaan). 

Sunnuntai 11.10.2020 

Vastaus Korona-testiin tuli huikean nopeasti. Tieto kilahti tekstarina jo iltamyöhällä - negatiivinen.  Onneksi näin, nyt voidaan sitten lähteä syyslomalla käymään uudelleen siskon luona ja vierailla (maskeilla!) myös isovanhempia moikkaamassa. Mennään omalla autolla, eikä kierrellä kaupoissa, riski minimoiden tietysti. 

Sen verran taisi äiti jännittää testitulosta ja olla väsynyt, että tänään heräsin pää jyskyttäen. Taitaa mennä kevyeksi siivoiluksi ja joogaksi tämä sunnuntai. Kelikin houkuttelee enemmän istahtamaan sohvalle kuin lähtemään kävelylle.  Ruokahuoltoa hoitavat parhaillaan raviolitehtaan pystyyn pistäneet teinit... 

Suloista sunnuntaita! 

Viikolla loppuun luettuja: 

Ilona Andrews: White Hot 

Oma ostos Audiblesta 

Taas mennään - Nevada joutuu toistamiseen tekemisiin tuhoa ja epäjärjestystä janoavan salaliiton kanssa. Vastustajan joukoissa tuntuu olevan monta Prime-luokan velhoa, joten yhteistyö Mad Roganin kanssa on miltei välttämättömyys. Taisteluja ja suuria tunteita on suuntaan jos toiseen ja seikkailu etenee vauhdikkaasti. Romantiikkaa on tässä kirjassa hieman ensimmäistä osaa enemmän, samoin kuin kiihkeitä kohtauksia, mutta onneksi kuitenkin muuhun tarinaan nähden kohtuullisesti. Erittäin hyvin kirjoitettua ja mukavasti aivoja tyhjentävää ja viihdyttävää kuunneltavaa.

(Luku)päiväkirja : kevyttä luureihin

 Sunnuntai 27.9.2020 

Tuossa perjantain tunnelmia kuvassa. Oltiin juuri käyty kaikki parturissa/kampaajalla ja pelleiltiin tabletin edessä kuvia varten. 

Seuraavana päivänä sitten minä kärvistelinkin jo päänsäryn kourissa ja sen jatkuessa sunnuntain puolelle, ei auttanut muu kuin ajaa korona-testiin. Nyt sitten odotellaan tulosta. Päänsärky on tietysti jo kadonnut... 

En minä oikein usko Koronaa saaneeni, mutta kun ensi viikolla on silmälääkäriä ja muutakin ohjelmaa, joka vaatii ihmisten ilmoille kulkemista, niin kaiken varalta menin testiin. 

Kuplassa kuohuu. Seuraavaksi päätti astianpesukone hajota. Eli marssijärjestys on seuraava: ensin Koronan testitulos, sitten huoltomies paikalle negatiivisen testituloksen myötä. Muuten tiskataan käsin seuraavat ajat... 

Lukeminen siis on edelleen paitsiossa. Viikolla en ehtinyt ja nyt olen päänsäryn kourissa lähinnä kuunnellut äänikirjoja - tai tarkemmin sanottuna yhtä äänikirjaa. 

********************************************************************

Ilona Andrews: Burn for me 

äänikirjan lukijana Renee Raudman

Oma ostos Audiblesta 

Ilona Andrews on perusviihdefantasian osalta suuri suosikkini. Hänen kirjoissaan on usein mielenkiintoinen maailma ja sankaritar itsenäinen, vahva, taitava, mutta silti jotenkin inhimillinen. Myönnetään, välillä kirjojen rakkaustarinat ovat vähän rasittavia kaikkine kiemuroineen, mutta yleensä myötähäpeä jää suhteellisen vähäiseksi ja tarinoiden parissa viihtyy. 

Nyt aloitin itselleni ihan uuden Andrews-sarjan eli Hidden Legacy:n. Nevada Baylor elää maailmassa, jossa taikuus on  1800-luvulla annettu lääkkeiden avulla joukolla ihmisiä. Koska piirre on osoittautunut periytyväksi, on maailmassa mahtisukuja, joiden valtaa perustuu johonkin ylivoimaiseen kykyyn. Nevadan suku ei kuulu maan mahtaviin, mutta hänellä on oma taitonsa. Hän tietää aina kertooko joku totuuden vai valheen. 

Yksityisetsivänä toimiva Nevada joutuu uuden tapauksen kohdalla sekaantumaan valtaapitävien juonitteluun ja toimimaan yhdessä vaarallisen Mad Roganin kanssa. Taistelusta selviytymistä ja johtolankojen selvittelyä ei yhtään helpota vastentahtoisen partnerin seksikkyys ja ylimaalliset kyvyt, mutta lopulta päästään todellisen pahiksen jäljille ja Houston piti pelastaa historiallisen palon toistumiselta - taikavoimilla tietenkin.

No jaa, tämä oli viihdyttävä, mutta muutama "herkkä" kohtaus kyllä sai vähän haukottelemaan ja melkein pistin äänikirjan lukutahtia nopeammaksi, että tarina olisi edennyt. Tiedä, olenko jo liian vanha ja kyyninen, mutta tuollainen miehen perään huokailu saa minut nopeasti kyllästymään. Onneksi tarina pääasiallisesti eteni vauhdikkaasti, vaikka olikin vähän ennalta-arvattava. Sopivaa "aivot narikkaan" -  kuunneltavaa siis, muttei ehkä ihan niin mielenkiintoista kuin muutama muu saman kirjailijaparin tuotos. 

Melkein muuten jätin koko kirjan ottamatta kuunneltavaksi. Jollen olisi pitänyt Andrewsin kirjoista aiemmin, ei Harlekiini-tyylinen kansi mieheen liimautuvasta nuoresta naisesta olisi houkuttanut minua ollenkaan (ei, vaikka miehelle olisi kuvattu millaiset vatsalihakset hyvänsä - tässä kirjassa oltiin ilman paitaa melkein huvittavan paljon). Onneksi kirja ei sitten ollut ihan niin paha kuin mitä kansikuva antoi pelätä... 

**********************************************************************

Myönnän, otin seuraavaksi luttavaksi sarjan kakkososan. Ajattelin sen sopivan päänsäryn jälkeiseen koomaan varsin oivallisesti, mutta päädyinkin sitten tänne kirjoittamaan. 

Noin muuten voi todeta, että syksy on saapunut. Vaikka lämpötila ja aurinko tänä viikonloppuna antoivat ymmärtää ihan jotain muuta, alkavat värit hehkua pian parhaimmillaan - ainakin meidän pihallamme.

Rakastan syksyn väriloistoa ! 

Kyllä kelpasi vielä istahtaa lämpimään aurinkoon terassille ja nauttia kupponen teetä kera mustikkapiirakan. 

Tämäkin resepti muuten tehtiin öljypohjaan. Kyllä kelpaisi näyttää kolesterolista naputtaneelle lääkärille. Taikinaan lisätystä lemon curdista ei sitten hiiskahdettaisi ollenkaan - siinä kun on sekä voita että kananmunaa... 

Herkullisen reseptin bongasin siskon avustuksella täältä. 

Lyhytarvioita viihdyttävistä sarjoista viime vuodelta

Minä olin viime vuonna ihan kamalan laiska bloggaaja. Vuoden lopussa kaikista luetuista kirjoista oli peräti yli 40 vielä bloggaamatta! Se oli melkein kolmasosa luetuista.
Osa bloggaamattomista on kirjoja, joista en keksinyt sanottavaa. Sellaisia mitäänsanomattomia ja samantien unohtuvia. Osa taas on vain jäänyt, eikä laiminlyönnille ole muuta selitystä kuin bloggaajan laiskuus (tai ajanpuute).

Tietty kirjaryhmä jäi bloggaamatta vähän vahingossa. Kyseessä ovat viihteeseen viittaava cozy dekkarit tai fantasia-sarjat, joita olen ajatellut jatkaa, mutta sitten taas siirtynyt joko muihin tai muuten vaan unohtanut. Alla niistä muutama vinkiksi leppoisaan ja usein myös hupaisaan luettavaan. 

Noilla voi rentoutua sitten, kun malttaa postikorttikeleistä kotiutua. Kuva on ihan meidän pihalta.

Bobbi Holmes: The Ghost of Marlowe House
Sarja : Haunting Danielle #1

Danielle perii talon, jonka aikoo muuttaa pieneksi hotelliksi. Remontissa ja järjestelyissä on tietysti odotettavissa yllätyksiä, mutta ikiomaa kotikummitusta Danielle ei osannut odottaa.
Walt Marlow on jäänyt jumiin entiseen kotiinsa, eikä tiedä mitään omasta kuolemastaan. Hän on kuitenkin vahvasti sitä  mieltä, että tapahtuman selvittäminen auttaisi matkalla eteenpäin.

Ei siinä  mikään auta, Daniellen ryhtyy selvittämään vanhoja tapahtumia.

Tämä kirja on hauska sekoitus amerikkalaista pirteyttä, mysteerien selvitystä, aarrejahtia ja kummitustarinoita. Sarja jatkuu ja varmasti luen lisää - kunhan ehdin.


Angie Fox: The Southern Spirits, The Skeleton in the Closet, The Haunted Heist
Sarja: Southern Ghosthunter Mysteries

Ah, tämä sarja oli laadukasta huvitusta. Ihan oikeasti vähän tuli hihiteltyäkin ja luin kolme ensimmäistä osaa nopeaan tahtiin.

Jo alkuasetelma on herkullinen. Verity on jättänyt petollisen poikaystävänsä alttarille, mikä sai kyseisen komistuksen vaikutusvaltaisen äidin aiheuttamaan Veritylle hankaluuksia, eikä vähiten taloudellisia. Kaiken lisäksi hän vahingossa vangitsee ruusupensaansa juurelle haamun. Haamu ei ole kuka tahansa vaan aikoinaan valtavaa pahennusta aiheuttanut gangsteri. Hih. Jo tässä kohtaa tietää, että vauhtia on luvassa. 

Haamun myötä Verity saa myös kyvyn nähdä muita yliluonnollisia olentoja - siis silloin kun uudelle kämppikselle sopii. Tämä taito saa Verityn miettimään, josko elantoa voisi hankkia myös auttamalla ihmisiä pääsemään eroon ei-toivotuista yliluonnollisista vieraista. Ensimmäiseksi asiakkaaksi ilmoittautuu ex-sulhasen veli, jonka tontilla haamut tekevät tuhojaan. Tosin kaikki epätoivotut kävijät eivät osaa kävellä seinien läpi, mutta he eivät ole sen takia vähemmän vaarallisia.

Toisessa osassa tutkitaan kirjaston haamuja sekä yhtä hyvin todellista ruumista - tai ehkä ennemminkin sitä, miten se on kirjastoon päätynyt. Kolmannessa puolestaan joudutaan mukaan pankkiryöstöön, joka näyttää haamun tekemältä...

Kyllä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jotka eivät tosin aiheuta pelon väristyksiä vaan pikemminkin naurattavat. Oikein mukava tuttavuus.


Angie Fox: The Accidental Demon Slayer, The Dangerous Book for Demon Slayers
Sarja: Demon Slayer

Lizzie Brown elää hiljaista ja rauhallista elämää. Aina siihen saakka, kunnes demoni yrittää nielaista hänet. Sen jälkeen mikään ei ole enää samanlaista ja pakomatka isoäidin Harleyn selässä hänen moottoripyöränoitiensa hoiviin pakottaa Lizzien poikkeamaan monista totutuista tavoista.

Kuten Ghosthunter, myös Demon Slayer leikittelee elämäänsä ja asennoitumistaan muuttamaan joutuvien nuorten naisten tarinoilla. Seurauksena on herkullisia henkilöhahmoja ja vauhdikkaita käänteitä. Oikeaa rentoutuskirjallisuutta.


Ja vielä yksi...

Kitty French : The Skeletons of Scarborough House 
Sarja: The Chapelwick Mysteries aka. Girls' Ghostbusting Agency

Yep, Melody näkee haamuja. Lisäksi hänen perheellään on noitabisnes. Seisoakseen omilla jaloillaan Melody perustaa haamujen karkottamisyrityksen ja ensimmäiseksi hänen tehtävänään on puhdistaa vanha talo sitä vainoavista haamuista. Karkotus ei kuitenkaan onnistu ilman ikivanhan murhan selvittämistä. Valitettavasti vain myös romanttiset houkutukset sotkevat selvitystöitä, vanhasta heilasta puhumattakaan.

Tässäkin alkuasetelma on herkullinen ja kirja onnistuukin lunastamaan lupauksiaan. Viihdyin.


En minä tietenkään koko vuotta viettänyt vain aloittamalla uusia sarjoja vaan palasin myös ainakin kahteen jo aiemmin aloitettuun. Ilona Andrewsin avaruusvampyyrit jatkoivat nettiromaanissa Sweep of the Blade ja C.J. Archerin sarja elämää ylläpitävästä kellosta ja sen korjaajan etsimisestä jatkui osalta The Magician's Diary. 

Jollei ylläolevista löydy vielä sopivaa "aivojen nollauskirjallisuutta", kannattaa myös muistaa vastaavia jo blogattuja kuten C.C.Dragonin meedioetsivä tai Deanna Raybournin murhia tutkiva Lady Julia. 

Vauhtisokeus vs. hengityksen tasaaminen ?

Olen viime aikoina kertonut, miten "aivot narikkaan" - kirjallisuus kuten esim. romantiikkaa ja vauhdikkaita juonenkäänteitä sisältävä fantasia on pitänyt minut toimintakykyisenä kaiken stressin ja hulinan keskellä. Tämä pitää edelleen paikkansa, mutta klassikkohaasteeseen lukiessani totesin hyvään klassikkoon uppoutumisen toimivan samoin rentoutukseen, mutta eri tavalla.

Vauhtisokeus vs. hengityksen tasaaminen  

Vauhdikkaat fantasiat, kuten vaikka Ilona Andrewsin Kate Daniels ja The Innkeeper Chronicles -sarjat hengästyttävät lukijan juonenkäänteillään ja siinä hötäkässä sitten tippuvat matkasta kaikenmaailman huolenaiheet ja pohdittavat asiat. Syke ei laske, mutta mieli kieputetaan tyhjiöön, johon eivät mahdu kuin vampyyrit ja ihmissudet ja muut oudot otukset.

Klassikot taas ovat kuin vajottava höyhenpatja (ainakin Proust). Kirjaa lukiessa vajoaa hitaasti kielen syövereihin. Hengitys tasaantuu, sydämenlyönnit hidastuvat. Sitä vain keinuu kauniin kielen mukana ja unohtaa todellisen maailman haasteet ja haihatukset. Itse asiassa vähän vaikeampaa ja keskittymistä vaativaa klassikkoa lukiessa mieli lepää täydellisemmin kuin vauhdin pyörteissä. Toki samaan voi päästä nykykirjallisuudellakin, mutta jotenkin vanha, vähän koukeroinen kieli tekee tuon minulle paremmin.

Metodin paremmuus riippuu tilanteesta. Hetken hengähdyksen saa fantasian vauhdissa helpommin. Keino sopii käyttöön kiireisen päivän tauolla tai kun pitää saada työajatukset pois kieppumasta. Klassikkoon tarttuminen sopii viikonlopun tai lomanaloituksen irtautumiseen. Silloin kun oikeasti ehtii hetkeksi keskittymään. Liian lyhyissä pätkissä klassikko voi stressata lisää, kun siihen ei oikein ehdi päästä sisälle. Silloin voi mahtavakin kirja tuntua vain vaikealta.

Mitäs tuumitte? Mikä teillä toimii? 

p.s. klassikoita kokeiltavaksi löytyy pitkä rivi Kirjabloggaajien klassikkohaasteista. Viimeisintä isännöi Tekstiluola. Fantasiaa taas, no, klikkaa vaikka tähän. Lista jatkuu tosi pitkänä, kunhan painaa "vanhemmat tekstit" aina lopussa. Jonkun verran on tullut näköjään fantasiaa lueskeltua vuosien varrella.

Kiloja ja viihdefantasiaa

Tiedä sitten, onko tämä syy vai seuraus - nimittäin yöunien vähyyteen. Jotenkin on illalla taas köhä kiusannut, jolloin helposti tartun kirjaan ja mielellään johonkin viihdyttävään ja kevyeen. Toisinaan käteen osuu jotain liian viihdyttävää, jolloin pieni köhänpoistoluku venyy ja venyy ja venyy - ja sitten aamulla väsyttää.

Tässä eräänä päivänä kävin vaa'alla ja identifoin syynkin ylimääräiseen köhään. Se ei ole flunssa. Minulla on kiloraja, jonka jälkeen alan yskiä ja nyt olen syksyn aikana livahtanut kyseisen rajan väärälle puolelle, ja peräti viiden kilon verran. Pahus. Sitä se selkävaivaisuus ja työmatkat autolla teettävät. Taitaa tuo ostamani aktiivisuusmittari tulla tarpeeseen - vielä kun oikeasti myös liikkuisi sen piiskaamana.

Olisiko liikunnan lisäämisessä uutta haastetta kaiken maailman lukuhaasteiden lisäksi? Ainakin taitaa väkisinkin iltojen lukuaika lyhentyä - PITÄÄ mennä ulos ja liikkumaan! Varsinkin nyt kun on ollut aurinkoisia päiviä.

Lukemista en kuitenkaan tietenkään kokonaan jätä ja unohda. Vaikka sitten lukisin illalla viimeiseksi jotain kevyttä. Ilona Andrewsin kirjat ovat oikeasti sieltä kevyimmästä päästä fantasiagenreä, mutta jotenkin jännän viihdyttäviä ja koukuttavia. Niissä on hyvä rytmi ja huumori.  Tämäkin sarja ylittää kirkkaasti sen kolmen ensimmäisen osan maagisen rajan.

Ilona Andrews : Magic Bites, Magic Burns, Magic Strikes 
HelMet Overdrive 

Kate Daniels on tottunut selvittämään taikuuden aiheuttamia haasteita. Siitä lähtien, kun taikuuden aallot alkoivat ravistella Atlantaa ja poistaa teknologian vaikutuksia, ovat kummalliset oliot ja tilanteet olleet enemmän sääntö kuin poikkeus ja palkkionmetsästäjillä riittää hommia. Katella on myös oma salaisuutensa, jonka säilyttäminen on elinehto vaarallisia sukujuuria omaavalle nuorelle naiselle.

Ensimmäisessä osassa Katen huoltaja murhataan ja hän joutuu yhä syvemmälle virallisen taikuudenvalvonnan vaikutuspiiriin murhaa tutkiessaan. Samalla myös ihmissusien ja muiden nahanvaihtajien yhteisö ja varsinkin heidän johtajansa tulee turhankin lähelle.

Toisessa osassa poikkeuksellinen taikuuspiikki tuo myös jumalolennot Atlantan kaduille ja taas tarvitaan Katen voimia (ja ihmisleijonaa). Kolmannessa osassa kohdataan taas outoja olioita ja lisäksi Kate ystävineen päätyy laittomille taisteluareenoille.

Myönnetään, on noissa kirjoissa tietynlainen toistuva kaava. Tulee ongelmia, tulee isoja ongelmia ja sitten niitä ratkotaan - yleensä taistellen ja jossain kohtaa tarvitaan jotain taikaa. Toisaalta tuollainen vähän toistuva rytmi on mukavakin. Tietää, mitä odottaa, eikä tämän kirjailijan mielikuvituksessa ainakaan ole mitään vikaa.

Jos siis etsit "aivotnarikkaan" kirjoja, jotka viihdyttävät myös huumoritwistillä ja ripauksella romantiikkaa, niin tässä olisi oiva sarja aloitettavaksi.

Se on taas messuilut messuiltu ja samalla yksi nettikirja saavutti loppunsa

Olipas taas messut. Kaksi päivää täynnä kirjalijoita, kirjoja, bloggaajia, teatterikeskustelua, lakritsia ja parmesaania ja lauantaina kaupan päällisiksi ihan kamala jysäri. Instan puolella jotain jo vähän laitoinkin, joten enpä taida tässä ruveta enää sen kummemmin raportoimaan.

Todettakoon vain, että ainoa varsinainen kirjailijan hihasta kiskaisu eli Mike Pohjolan pikainen tapaaminen oli hauska, eikä vähintään hänen antamansa promotuotteen ansiosta. Muistattehan kirjan aiheen (1827). Välitin myös poikien terveiset Age of Tempest roolipelin kiinnostavuudesta. Kunhan pääsemme vähän pidemmälle niin kerron siitä varmaan täälläkin. On se sen verran kivaa,

Paljon mielenkiintoista 

Keskustelu Kansallisteatteriin tulevista Rikhard III ja Macbeth-näytelmistä sai haluamaan entisestään nähdä kyseiset esitykset.Riemuitsin mielessän sitä, että liput ovat jo valmiina Rikhard IIIseen sillä näyttelijävetoinen, tekstiohjautuva ja perinteitä vahvasti seuraava Shakespeare-esitys on todennäköisesti minun mieleeni. Saa sitten nähdä, mitä esikoinen tuumii.

Bonnierin bloggaaja-aamiaisella oli viime vuoden esikoiskirjakavalkadin jälkeen konkarien vuoro. Claes Andersson, Hannu Mäkelä, Riitta Jalonen, Tuula-Liina Varis ja Anja Snellman kertoivat uusimmista kirjoistaan ja vähän muutenkin ajatuksistaan. Kyllä kokeneilla kirjailijoilla riittää paloa ja näkemyksiä - ja mielenkiintoisia kirjoja.

Atenan kirjailijatapaamisessa keskusteltiin bloggaamisen ja kirjan kirjoittamisen välisestä suhteesta - sekä siitä saako kirjailija käydä blogissa kommentoimassa omaan kirjaansa liittyen. No, totta kai saa! Tähän pätevät ihan samat säännöt kuin muuhunkin kommentointiin. Rakentava kritiikki johtaa usein hedelmälliseen keskusteluun ja sehän on bloggaamisen parasta antia!  Paikalla olivat kirjailijat Tiina Lifländer ja Soili Pohjalainen, joilla kummallakin on myös bloggaajataustaa. Niin kuin oli myös heitä haastatelleella Atenan Kanerva Eskolalla.

Teoksenkin tilaisuudessa kuulimme mielenkiintoisista kirjoista ja kirjailijoista. Katariina Baerin He olivat natseja päätyi heti luettavaksi ja listalla odottavat myöskin Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa ja Kari Hukkilan Tuhat ja yksi. Se on jännä, miten kirjailijan itsensä kertomana miltei poikkeuksetta kirjan kuvaus on sellainen, että se tekee mieli lukea. Jotenkin vain heidän omakohtainen kokemuksensa kirjoittamisesta tai jostain muusta kirjaan liittyvästä saa kiinnostumaan.

Kaikkein parasta taisivat kuitenkin olla tapaamiset bloggaajakollegoiden kanssa. Oli kiva nähdä! Kiitos hyvästä seurasta ja toivottavasti tavataan pian uudelleen!



Ja toki kirjamessuviikonloppuna tulee myös jotain luettuakin. Tällä kertaa tosin nettikirjaa...



Ilona Andrews: One Fell Sweep 
Netistä luku kerrallaan luettu

Tuossa jossain vaiheessa jo kehuskelin, että on muutama moderni fantasiasarja, joista pidän tosissani. The Innkeeper Chronicles on yksi niistä. Sarjan kolmannen osan eli One Fell Sweep tulin lukeneeksi luku kerrallaan netistä sitä mukaa, kun kirjailijat niitä julkaisivat. Omanlaisensa lukukokemus sekin.

Kirjan tunnistanee hyväksi siitä, että yksi luku kerrallaan ei meinaa millään riittää. Kaiken lisäksi väliin tuli viikkoja ilman lukua, kun kirjailija sairastui tai oli muuten liian kiireinen. Pettymys oli kova lauantai-aamun fantasiapalan puututtua. Toisaalta huomasin myös tämän digimaailman häilyvyyden. Välillä meni useampi viikko, kun en koko kirjaa muistanutkaan.

Kolmas osa Innkeeperin eli Dina Demillen seikkailuista oli aivan yhtä herkullinen kuin kaksi ensimmäistäkin. Ehkä se oli vielä aiempia osia herkullisempikin hahmojen välisten suhteiden syventyessä ja vahvistuessa. Sean on mukana kuvioissa (tietysti), samoin vampyyriritarit ja Dinan sisko tyttärineen, jopa poliisikomisario Marais pääsee syvemmälle kuvioihin mukaan.

Edelleenkin avaruusolioiden ja perinteisten fantasiahahmojen sekoitus viehättää. Siinä on jotain mukavan uutta ja raikasta. Lisäksi tässä kirjassa esiteltiin myös ihan oikean kuuloisia "avaruusolioita" (Fanaattiset Drazirit ja kauhealta löyhkäävät lempeät Hirut), mikä vain lisäsi kiinnostavuutta.

Itse tarinakin pyörii näiden uusien hahmjen ympärillä. Drazirit jahtaava Hiruja halki maailmankaikkeuden tuhotakseen heidän rotunsa, kuten uskonnolliset johtajat ovat käskeneet. "Pyhä sota" saapuu myös Dinan majatalon luokse, kun kaksi Hirua pyytää turvapaikkaa saadakseen kysyttyä avaruuden profeetoilta, mistä heille mahdollisesti löytyisi uusi asuinplaneetta aiemman tuhouduttua Drazirien takia.

Uskonnollisen fanaattisuuden varjolla tehtävät veriteot eivät vaikuta yhtään sen oikeutetuimmilla fantasiakirjassa kuin todellisuudessakaan. Onneksi Dina hoitaa vieraidensa suojelun yhtä tehokkaasti kuin aina. Varsinaisen pääjuonen lisäksi sitten seurataan myös erilaisia sivujuonteita, joista vähiten kiinnostavia eivät tosiaankaan ole heräävät tunteet mahtavan vampyyriritarin ja Dinan siskon välillä.

Kaiken kaikkiaan ihan mahtavan viihdyttävä fantasiapläjäys, jolle odottaa malttamattomasti vielä jatkoa.

Vampyyrejä ulkoavaruudesta

Ihan kuin avaruusssankari!

Minun piti kirjoittaa tänään heinäkuun summeeraus, mutta se tuntuu perjantai-iltaan ylivoimaiselta tehtävältä. Heinäkuu oli mahtava lukukuukausi - täynnä kirjoja, kirjoihin liittyviä tapahtumia ja muuten vaan kaikenlaista mielenkiintoista. Siihen pitää keskittyä ja muistaa. Ehkä viikonloppuna...

Siispä ajattelin ihastella viime päivien löytöäni. Tai no, myönnetään, siskon löytöä. Olen nimittäin nautiskellut fantasiagenreä piristävästä, ainakin minulle uudesta asetelmasta. Muistattehan tummat ja vaaralliset vampyyrit, kuuta ulvovat ihmissudet ja taikasauvojaan heiluttavat noidat, joka legendoina vaanivat tummasta metsästä historian havinan keskeltä? No, nyt on kyse ihan jostain muusta.

Eivät vampyyrit ja ihmissudet ole ollenkaan mitään keskiaikaan liittyvää, kyseessä ovat intergalaktiset eri planeetoilla asuvat kansat, jotka matkustavat maahan incognito. Tarvittaessa Maassa heidät ottaa vastaan kunkin paikan majatalonpitäjä, jonka tehtävänä on pitää vieraat turvassa, tyytyväisinä ja ennen kaikkea salaisina maan muilta asukkailta.

Herkullisen erilaista vai mitä? Luin nopeasti peräperää kaksi osaa sarjasta

Ilona Andrews: Innkeeper Chronicles Clean Sweep & Sweep in peace 
E-kirjat + netti

Dina siis on majatalonpitäjä. Hänen majatalonsa on vanha, mutta huonosti arvioitu Maan majatalojen katalogissa. Siksi Dinan täytyy tehdä ylimääräistä työtä saadakseen asiat rullaamaan.

Sitten naapurustossa joku tappaa koiria... Dinan ei pitäisi sekaantua majatalon ulkopuolisiin asioihin, mutta yksi asia johtaa toiseen ja lopulta tarinassa ovat mukana ihmissusi, vampyyri-ritari ja tuhoa kylvävä ulkoavaruuden hirviö (ei, vampyyri ei ole se pahin).

Viihdyin niin hyvin joustavasti etenevän tarinan ja kutkuttavasti erilaisen asetelman parissa, että pari kirjaa tuli ahmaistua peräkkäin. Sitten ryhdyin tarkastelemaan kolmannen osan tilannetta. Se on julkaistu, ei kun ei ole... äh, ota tuosta nyt selvä. Sitten tajusin kyseessä olevan ilmaiseksi netissa kappale kerrallaan julkaistavasta jatkokertomuksesta. Cool.

Ilona Andrews -nimen takana on tuottelias pariskunta. Inkeeper Chronicles on vain yksi heidän kirjasarjansa. Kolmas osa on jo kappaleessa 9. Taidanpa jatkaa lukemista netissä. Vähän epäilen, saanko seurattua tarinaa viikottain, yleensä haluan pidemmät pätkät kerralla, mutta kaikkea on kokeiltava. Siispä tätäkin.

Innkeeper Chronicles: One Fell Sweep