Valoleikkejä avaruudesta merenpohjaan

Lapset rakastavat valoa ja taikatemppuja. Niin minäkin. Siksi nämä kaksi kirjaa ovat meillä saaneet suuren suuren suosion. Valoa imevä ja sitä luettavaksi pimeässä hehkuva teksti vie avaruuden saloihin ja taskulampulla sivujen läpi näkyviksi ilmaantuvat salaisuudet taas johdattavat seikkailuun meren syvyyksissä.

Rinna Saramäki, Sami Saramäki : Meren syvyyksiin 
Kustantajalta luettavaksi

Tänä vuonna ilmestynyt Meren syvyyksiin napattiin kädestäni vauhdilla heti, kun kuopus ymmärsi periaatteen valon heijastamisesta sivun läpi. Sitten minulle kerrottiin : "Mä osaan tän. Luen itse. Voit mennä pois." Ei siinä sitten muu auttanut, kuin lähteä olohuoneen puolelle. Kuvan sentään nappasin.

Kirja oli siis ilmeisen mieluisa ja sen on poika lukenut muutamaankin kertaan. Tarinassa kuulemma seikkaillaan meren pohjamaisemissa. Sanon kuulemma, sillä nyt olen tätä artikkelia varten etsinyt kirjaa jo useamman päivän ajan. Siellä se on jossain kätkeytyneenä kaikkien muiden lastenkirjojen sekaan. Poika innostui lukemaan (hyvä juttu) ja veti kaikki kirjat hyllyistä ja laatikoista kasaan lattialle (huonompi juttu).

Siispä joudutte tällä hetkellä tyytymään vain varsinaisen kohderyhmän kommenttiin "Tosi kiva" - äiti lukee sen sitten joskus, kun taas löytää... ja jaksaa lähteä kirjavuorta raivaamaan.

Tiedän, ei kovin tunnollinen kirjabloggaaja tällä kertaa, mutta ei mahda mitään - ei vaan jaksa tässä kaiken muun hässäkän keskellä... koittakaa kestää.

Nicholas : Pimeässä hohtava avaruus

Meille jo jostain aiemmin luettavaksi kulkeutunut Pimeässä hohtava avaruus, oli iltasatusuosikki pitkän aikaa. Hauskaksi asian teki se, ettei kirja ole varsinaisesti mikään satu vaan ihka oikea tietokirja. Siinä minä sitten luin ääneen planeettojen järjestystä ja kuun vaiheita ja muita mielenkiintoisia aiheita, illasta toiseen, pimeässä.

Kyllä, luitte ihan oikein. Kirjaa luettiin pimeässä. Ensin sivuja näytettiin lampulle vähän aikaa (tai lamppua sivuille, miten vain). Sitten valot pois päältä ja hehkuvia kirjaimia lukemaan. Oli se jännää ja taitaa meidän ekaluokkalainen tietää avaruusjuttuja enemmän kuin opetussuunnitelma vaatii :-)

Hyvän mielen vaatekaappi

Rinna Saramäki : Hyvän mielen vaatekaappi - ratkaise omat vaatepulmasi ja samalla globaalin muotiteollisuuden epäkohdat
Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta

Minä, vannoutunut fiktiofriikki olen viime aikoina lukenut useammankin tietokirjan. Myönnetään, ne ovat enemmänkin sellaisia popularisoituja versioita, mutta kuitenkin tai ehkä nämä 2 viimeistä ovat ennemminkin olleet tuollaisia elämänparannuskirjoja. Kunto 2.0 koitti saada minua liikkumaan enemmän (en ole kyllä huomannut mitään varsinaista muutosta) ja nyt Hyvän mielen vaatekaappi patistaa järjestämään ja järkeistämään vaatevarastoani.

Tavoite on jalo ja varmaan tarpeellinenkin. Ohjeetkin ovat varsin järkeenkäypiä. "Osta vain tarpeellista! Suunnittele ostoksesi! Älä sorru halpisostoihin!" Tosin minun ongelmanani eivät viime aikoina ole olleet ylenmääräiset vaateostokset (en rehellisesti sanoen ole ostanut ainakaan puoleen vuoteen muuta kuin muutamat sukkahousut), vaan enemmänkin kaapeissa roikkuvat vanhat ja kulahtaneet vaatteet, joita kuvittelen tarvitsevani vaikka kotivaatteina. Tosin en tiedä, kuinka monta vuotta minun pitää kotona vetelehtiä, että saan ne kulutettua.

Järkeistetyn ostamisen todetaan kirjassa myös auttavan vastuullistamaan vaateteollisuutta. Kaikki me olemme kuulleet orjatyövoiman käytöstä, kemikaalien aiheuttamista ympäristöhaitoista ja jatkuvan voiton maksimoinnin ja kuluttajien hinnanalennusvaatimusten aiheuttamista paineista jatkaa samaan malliin. Kirjassa annetaan paljon tietoa materiaalien ja valmistustapojen ympäristövaikutuksista sekä siitä, miten tavallinen kuluttaja voi valinnoillaan ja toimillaan vaikuttaa.

Pitää varmaan siivota vaatehuone taas "sillä silmällä" ja miettiä tarkasti seuraavat ostokset. Kirja oli täynnä hyvää asiaa, vaikka täytyy myöntää, että tällainen muodista suhteellisen tietämätön ja vaatteita pääasiassa vain tosi tarpeeseen ostava ei ehkä ihan kaikkia yksityiskohtia jaksanutkaan lueskella. Kirja äityi välillä myös vähän listamaiseksi, jolloin "juoni" vähän jämähti ja vaati todellista paneutumista, että pääsi eteenpäin. Toisaalta hauskat piirrokset ja lyhyet tietolaatikot piristivät ja rytmittivät kirjaa.

Lukemista haittasi myös formaatti. Miksi ihmeessä kirja on jätetty pdf-muotoon, jossa kirjainten kokoa ei voi säädellä ? Kirjaimet olivat joko niin pientä, ettei niitä pystynyt lukemaan edes tihrustamalla tai sitten joutui sivun keskellä siirtelemään tekstejä saadakseen koko tekstin sivulla näkyviin. Lukumukavuus ei todellakaan ollut huipussaan. Seuraavalla kerralla taidan välttää pdf-muotoisten kirjojen hankkimista muuten kuin ihan pakon edessä.

Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta