The Luomubroileri (II)

Jokin aika sitten hehkutin luomubroileriuutisista.  Pakkohan sitä Pajuniemen luomuotusta oli sitten testata. Tosin en ehtinyt ensimmäisenä. Keittiössä, kotona ja puutarhassa - blogissa herkuteltiin melkein kaksikiloisella luomubroilerilla jo aikaisemmin.

Tuo tieto melkein kaksikiloisen broilerin löytymisestä vain vahvisti halua käydä moinen otus ostamassa, maksoi mitä maksoi. Tiskin vieressä sitten meinasi jo pettymys iskeä, kun luomubroilerit olivatkin sellaisia alle puolitoistakiloisia. Onneksi laatikon pohjalta sitten löytyi vielä yksi 1800 -grammainenkin, jonka nappasin pikapikaa kärryyn.

Niin, se hinta...Tuo vajaat kaksi kiloa kustansi 23,54€ eli kyllä tämä vähän sunnuntairuoaksi asettuu. Toisaalta, meitä söi siitä 3 isoruokaista aikuista päivälliseksi ja pari sai vielä iltapalaksi ja maanantailounaaksikin. Niin, ja luista keitettiin herkullinen liemi, josta puolet käytettiin maanantai-illan keittoon...

Uskallan myös väittää, että maku ja koostumus olivat parempia kuin broilereissa yleensä. Tosin kuivakkuuden puuttuminen saattaa tietysti osittain myös johtua koosta, mutta silti...

Ennen kuin kirjaan itse reseptin täytyy hehkuttaa vielä mausteeksi käyttämääni Tannisen Chilinen  savustettua valkosipulihilloketta. Minä olen siihen ihan täysin koukussa. Jugurttiin tai majoneesiin sekoitettuna se aateloi minkä tahansa dipattavan herkun ja broilerikin maustui herkulliseksi, sellaiseksi syksyisen täyteläiseksi. Tosin siihen saattoi olla osaksi vaikuttaa sitruunan puuttuessa pientä hapokkuutta antamaan ripoteltu sumakkikin...

Ihan tällä tavalla ei meillä broileria olekaan aikaisemmin maustettu, mutta tullaan varmasti maustamaan uudelleen.

Sunnuntaibroileri 

1 broileri (vajaat 2 kiloa)
100g voita
2 rkl Tannisen Chilinen savustettua valkosipulihilloketta
1 rkl kanelia
2 rkl sumakkia
timjamia
suolaa ja pippuria
paprikajauhetta ja lisää sumakkia
1 kevätsipuli
timjamia ja persiljaa

Sekoita voi, valkosipulihilloke, kaneli, sumakki ja timjami tahnaksi ja työnnä sitä rintafileiden ylle nahan alle. Leikkaa viiltoa koipiin ja hiero voita niihin. Suolaa ja pippuroi broileri sisältä ja päältä ja hiero vielä paprikajauhetta ja sumakkia pintaan. Laita timjamia, persiljaa ja yksi kevätsipuli palasina broilerin sisälle.

Laita otus 175 asteiseen uuniin vajaaksi tunniksi. Nosta lämpötila 200 asteeseen ja anna vielä olla puolisen tuntia, jotta pinta ruskistuu. Ota pois uunista ja anna levätä vartin verran ennen kuin leikkaat palasiksi.

Tarjoile vihersalaatin ja punajuuri-omena-fetasalaatin kanssa syystunnelman nostamiseksi.

Kalliita kotkotuksia ?

Uutisia

Vuosien ajan on uunikanaa etsivä kuluttaja löytänyt vain mahdollisimman lyhyellä kasvuajalla ja mahdollisimman tehokkaasti (lue pienessä tilassa ja halvalla ruoalla) kasvatettuja rääpäleitä - itkuhan siinä on melkein tullut, varsinkin kun muistelee matkoilta tuttuja ranskalaisia maalaiskanoja tai Jamie Oliverin tuttua melkein kahden kilon vapaana kasvatetun kanan suositusta resepteissä.

Viime viikkoina on kanasta pitävä kotikokki kuitenkin saanut lukea lupaavia uutisia. Pajuniemi tuo S-ryhmän kauppojen pakastinaltaisiin luomubroilerin jo elokuun puolenvälin jälkeen (eli testaamaan pitäisi päästä ihan näinä päivinä) ja sunnuntain Turun Sanomista bongasin uutisen Huttulan kukoista. Lietoon on nousemassa teurastamo, jossa on tarkoitus tuottaa broileiria kauppojen hyllyille sekä luomuna että muuten vaan isommaksi kasvatettuna. Sopimuksia kasvattajienkin kanssa on kuulemma jo solmittu.

Näin äkkiseltään aloin jo keittiön pöydän vieressä tuulettamaan (vanhempieni suureksi hämmästykseksi - kyselivät jo, oliko teekuppi sittenkin liian kuuma), mutta sitten skeptinen minäni astui kehiin ja ryhdyin miettimään oliko uutinen tuuletuksen arvoinen. Niin, ja sitäkin tuli pohdittua, että mitä kaupan hyllyltä pitäisi löytyä riemunkiljahduksiin pääsemiseksi.


Mitä sitten haluan ? 

Kun etsin siivekkäitä uuniin pantavaksi on muutama seikka joista ilahdun. (1) Ensinnäkin kana tai broileri saisi olla ainakin puolitoistakiloinen. Tämä tarkoittaa pidempää kasvatusaikaa ja siten myös suurempia tuotantokustannuksia, mutta myöskin enemmän syötävää siivekkäästä suhteessa luiden määrään.

(2) Toisaalta, olisi kiva, jos kanalla olisi ollut kivaa ennen pataan joutumista. Mielellään siis saisivat nuo häkkikasvatuslaitokset jäädä historiaan. Koska hyvä ruoka on yksi elämän suurista nautinnoista, (3) myös kanan ruokavaliolla on merkitystä - sekä kanalle että kanan syöjälle. Hyvin syötetty maistuukin paremmalta.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten hyvin uudet tuotteet näihin toivomuksiin vastaavat. Pajuniemi kuulostaa hyvältä noiden kahden viimeisen osalta, mutta kokoon palataan sitten kun olen kaupassa käynyt asiaa tutkimassa. Huttulan kukoilla lupaus on aika lähellä täydellistä - toteutus ja tuotannon läpinäkyvyys päästään näin kuluttajan näkökulmasta tutkimaan kevättalvella.


Kalliita kotkotuksia ?

Kuten huomaatte, hinta ei tällä kertaa päässyt toivelistalle, vaikka jossain kohtaa kuluttajalla tulee tietysti kukkaronraja vastaan. Huttulan maalaiskukkojen kilohinta tulee asettumaan kuulemma jonnekin muutamaa euroa nykyistä broilerinhintaa ylemmäs. Se kuulostaa vielä kohtuulliselta. Luomubroilerien kaksin-kolminkertainen hinta taas saa jo kovemmankin kurmeekokin nikottelemaan, varsinkin kun voi olettaa ainakin osan hinnasta johtuvan ihan vaan luomuleiman byrokratiasta. Tuotteen pitää olla tosissaan tavallista parempi, että olen valmis noin suurta hintaeroa maksamaan.

Pitkästä aikaa on kuitenkin piristävää huomata, että markkinoille on tulossa uusia vaihtoehtoja. Nähtäväksi jää, onko muutos parepaan todellinen vai onko tiedossa taas vain kalliimpia kotkotuksia.

Lisää Huttulan kukoista 
S-ryhmän luomubroilerista

Punajuurifanin ohraherkku

 

Tämä ei nyt ehkä ole ihan sellainen ruoka, jota hellekeleillä tekee varsinaisesti mieli. Meillä tätä syötiinkin illalla aika myöhään jo jokin aika sitten - hitusta ennen kuin kesä löi lämmöt päälle täysillä. 

Tämä vaan oli niin tosi hyvää, että pitää kirjata ylös ennen kuin kokonaan unohdan. 

Ideana siis on uunissa kypsennettyjen balsamico-punajuurien yhdistäminen ohrarisottoon. Viljaisen pehmeä maku yhdistyy punajuuren makeuteen ja saa ytyä fetan happamuudesta. Mukaan vielä kevätsipulia niin herkku on valmis. Paitsi, että meillä sattui olemaan vielä Jokihaka kokkaa blogista jo syksyllä bongatun ohjeen mukaan valmistettua uunikanaa. Hyvältä maistuivat kaneli ja muut mausteet näin kesälläkin. 

Minä olen tuohon ohraan tykästynyt viime aikoina oikein tosissaan. Siinä on enemmän makua ja purutuntumaa kuin riisissä, mutta silti se on lohturuokaa parhaimmillaan.  Vielä kun saisi tuon nuorisonkin jakamaan innostuksen. Mutinoita kuuluu yhä.

Punajuurinen ohrarisotto

Kuori punajuuret ja leikkaa halki ristikkäin. Kääri suolalla ripotellut punajuuret folioon yhdessä balsamicotilkan kanssa ja laita uuniin 200 asteeseen 40-60min punajuurien koosta riippuen. Anna jäähtyä vähän aikaa.

Kiehauta tuplasti kasvislientä ohraryynien määrään nähden. Kuullota hienonnettu punasipuli ja pari valkosipulinkynttä voin ja oliiviöljyn sekoituksessa pannulla. Ripottele päälle hiukan suolaa, jotta nesteet irtoavat eivätkä sipulit käristy liikaa. Lisää joukkoon ohraryynit ja kuullota niitä vähän aikaa. Muutaman timjaminoksankin riivittynä voi tiputtaa kaveriksi tässä vaiheessa. Kaada päälle kasvisliemi ja anna poreilla, kunnes se on imeytynyt ryyneihin. Mausta maun mukaan pippurilla ja tarpeen vaatiessa lisäsuolalla.

Pilko punajuuret ja sekoita ne ohraton kanssa. Saat ihanan punaisen seoksen. Ripottele päälle fetaa ja kevätsipulia. Halutessasi voit lisätä vielä paahdettuja pinjansiemeniä. Minä harmikseni unohdin ne kippoon.