Pihvinvenytystä - eli miten kahdesta riittää viidelle

Liha on kallista, ekologisesti arveluttavaa ja sen syöntiä pitäisi vähentää. Totta, silti ainakin minun tekee välillä mieli oikein kunnon pihviä. Kompromissina olemme vähentäneet radikaalisti kerralla syötävän lihan määrää. Esimerkiksi tässä ateriassa saisi vanhalla pihvimetodilla hyvinkin menemään neljä isoa marmorifilepihviä kahden aikuisen, kahden koululaisen ja yhden taniaisen kokoonpanolla, mutta  yhtä hyvää perusneuvoa noudattamalla selvitään kahdella pihvillä ja ruokaa jää vielä seuraavan päivän lounaaksikin.

Mikä se ihmeneuvo sitten on ? Oikeastaan niitä on kaksi.

1) Leikkaa pihvi palasiksi ennen tarjoilua        

2) Älä unohda maukkaita ja runsaita lisukkeita

Paloiksi leikattu pihvi näyttää runsaammalta, eikä yhtä syöjää kohden kulu ollenkaan samaa määrää kuin kokonaisia pihvejä tarjottaessa. Kukkaro kiittää ja omatunto vaimenee.

Tällä kertaa pöydässä tarjottiin siis kaksi marmorifilepihviä (suht kookkaita, myönnetään), jotka oli yksinkertaisesti paistettu pannulla öljyn ja voin sekoituksessa, suolattu ja pippuroitu ja sitten seisotettu vielä 10min pannussa kannen alla ennen siivuiksi leikkaamista. Vähän pääsivät ylikypsäksi, mutta olkaa te sitten tarkempia. Vielä olivat ihanan mehukkaita.

Seuraksi keitettiin riisiä ja sille itämaissävyinen kastike eli :

Leikattiin 2 punasipulia suikaleiksi, samoin kuin kaksi isoa porkkanaa. Siivutettiin kaksi yksikyntistä valkosipulia, puolikas keltainen paprika ja puolikas punainen paprika. Leikattiin vielä pari kourallista "petit pois mangetout" eli kokonaisina syötäviä herneenpalkoja ohuiksi siivuiksi ja paahdettiin pari kourallista cashew-pähkinöitä. 

Sitten laitettiin sipulit kuullottumaan öljyyn pannulle. Muutaman minuutin kuluttua lisättiin porkkanat ja sekoiteltiin taas muutama minuutti lisää. Sitten sekaan paiskattiin paprikat ja valkosipuli. Vähän näytti kuivalta, joten joukkoon lorautettiin vielä hiukan vettä ja odoteltiin taas muutama minuutti.

Sitten kaadettiin joukkoon kunnon loraukset osterikastiketta ja limemehua ja ripoteltiin pinnalle hiukan ruskeaa sokeria. Taas sekoiteltiin heti ennen kuin lisättiin vielä herneenpalot. Sekoiteltiin taas vähän lisää ja odoteltiin muutama minuutti. Maisteltiin ja lisättiin vähän osterikastiketta, mutta tehkää te sitten oman makunne mukaan.

Kun porkkanoissa on vielä hyvä purutuntuma ja vihreät vihreitä, ripoteltiin päälle cashew-pähkinät ja lihasiivut ja kannettiin komeus riisikattilan kera pöytään.

Oluesta possupaistiin

Minä en juo olutta. En vaan ole löytänyt sellaista, jonka mausta pitäisin. En ole myöskään pahemmin käyttänyt olutta ruoanlaitossa, mutta siihen saattaa hyvinkin tulla muutos. Tämä possupaisti sai oluesta aivan mahtavat aromit ja olutleivän reseptikin tuolla odottaa kokeilijaansa.

Olutpaisti kasslerista

Ruskista vajaan parin kilon painoinen pala kassleria voin ja oliiviöljyn seoksessa uunipadan pohjalla. Suolaa, pippuroi ja levitä päälle Dijonin perinnesinappia (sitä, jossa on kokonaiset sinapinsiemenet).

Tässä kohtaa pitää myös kehua pataani. Ostin muutama vuosi sitten Ranskasta Staubin soikean uunipadan ja se taisi olla yksi parhaita keittiöhankintojani. Kansi sulkeutuu suhteellisen tiiviisti ja sen alapinta on täynnä nystyröitä, jotka ohjaavat höyrystyneen nesteen takaisin alapuolella kypsyvään ruokaan. Tämä tarkoittaa sitä, että nestettä ei tarvita kuin pieni loraus eli maut syvenevät ja kypsyvä liha saa ihanan ruskean pinnan. Siis varsinkin, kun muistaa kypsentää vähän kovemmassa lämpötilassa ilman kantta viimeiset 30 minuuttia.

Palataan paistiin. Laita paisti takaisin pataan, lorauta päälle pieni lasillinen olutta, lisää joukkoon vähän sipulia, porkkanaa, laakerinlehtiä, palsternakkapalanen ja pari valkosipulinkynttä. Kasvikset siivilöidään liemestä pois lopussa, joten niitä ei tarvitse kovasti silputa tai edes varsinaisesti kuoria. Kunhan ovat puhtaita.

Laita 150 asteiseen uuniin runsaaksi pariksi tunniksi. Ota kansi pois, nosta lämpötila 200 asteeseen ja anna olla vielä puolisen tuntia. Muista kuitenkin vahtia, ettei sinappi pala.

Ota pata pois uunista, laita kansi päälle ja anna odottaa vielä parikymmentä minuuttia. Laita tarjolle ja siivilöi kastike. Voit suurustaa voin ja jauhojen seoksella, mutta älä liioittele yhtä pahasti kuin me tällä kerralla. Silloin tuloksena on nimittäin tahna eikä kastike.

Vihreää ja punaista - ei, se ei ole joulukuusi vaan naudanfile kevätvaatteissa

Tiedän, ettei tämä ole trendikästä. Nyt pitäisi hakea niitä halvempia, luisia ja sitkeitä ruohonosia ja kehua, miten niissä on enemmän makua ja mureutta kuin fileessä. Minä kuitenkin sorruin naapurimarketin naudan sisäfiletarjoukseen, eikä kaduta yhtään.

Syötiin tätä sunnuntaina lounaaksi ihan vain kaikki salaatit ja muut keittiöstä löytyvät kasvisloput  kulhoon kasattuna lisukkeena. Salaatti, avokado, kirsikkatomaatit, kurkku, oliivit, kevätsipuli ja paprika saivat seuraansa vielä fetaa ja paahdettuja manteleita. Ruokaisan salaatin kanssa ei tullut lihaa ahmittua liikaa ja niin sitä riitti vielä alkuviikon lounaillekin, joita taisin jo hehkutella tuolla FB:n puolella.

Sunnuntain kunniaksi filekin sai päälleen juhlavaatteet, punaista ja vihreää. Hyvältä maistui ja valmistui nopeasti.

Putsasin fileestä ensin pois kalvoja ja leikkasin kauniin malliseksi paksuimmasta osasta. Sitten vaan ruskistin reippaasti pannulla voin ja oliiviöljyn sekoituksessa. Lopuksi törkkäsin paistomittarin , paksuimpaan kohtaan ja laitoin 130 asteiseen uuniin.

Lihan kypsyessä tein tuon yllämainitun salaatin sekä valmistelin "kuorrutuksen". Silppusin leikkuulaudalla pari punaista chiliä sekä ison nipun korianteria ja toisen ison nipun minttua. Sitten raastoin joukkoon yhden sitruunan kuoren ja puristin siitä mehun. Ripottelin suolaa ja kiersin myllystä mustapippuria.

Otin lihan pois uunista mittarin näyttäessä 55 astetta, kierittelin kuorrutuksessa, käärin folioon ja annoin vetäytyä vartin verran. Koko lounaan valmisteluun ei mennyt tuntia aikaa.


Chili ja sitruuna antoivat mukavasti potkua peittämättä kuitenkaan lihan omaa makua. Suosittelen. Yhdistelmä toimii varmasti myös "gremolatana" patojen päällä.

Nyhtöpossua meilläkin

 Nyhtöpossu on hauska nimi ja arvokas lisä suomenkielen sanastoon. Tuli vaan tässä mieleeni, että onko tästä aiemmin puhuttu riivittynä possuna vai muistelenko ihan väärin ?

Niin monessa blogissa on samantyyppistä tehty, että pakko oli meidänkin laittaa oma versiomme uuniin. Mitään reseptiä en tietenkään tullut etsineeksi, joten heittelin mausteeksi vähän mitä sattui kaapista löytymään. Turhan varovainen olin chilin kanssa - sitä saisi olla enemmän... muutenkin sellainen vähän makeampi versio, mutta hyvin upposi mintulla ja korianterilla höystetyn salsan kera.
 
Vähän pahasti osui tämä ruoka Noro-virusviikon loppuhetkiin. Pakkaseen päätyi paljon tähteitä, mutta ainakin tulee sitten maistettua uudelleen sellaisena hetkenä, kun ruokakin maistuu paremmin. Ei siis syömisen nautinnosta tällä kertaa tämän enempää. Kukaan ei sentään tullut uudestaan kipeäksi.

Lihana oli tällä kertaa vajaat kaksi kiloa possun kylkeä. Lapa kun oli kaupasta loppu - ilmeisesti nyhtöpossua oli toivonut lautaselle eteensä joku muukin.

Makean savuinen nyhtöpossu

Vajaat pari kiloa possunkylkeä

puoli purkkia tomaattipassataa
1 dl punaviinietikkaa
2 rkl Harissa -tahnaa (kannattaa laittaa vähän enemmän, jos halua tuhdimpaa makua)
1 vihreä chili (sama juttu...)
5 valkosipulin kynttä
nippu persiljaa
nippu ruohosipulia
nppu timjamia
1 dl siirappia
0,5 d1 tummaa muscovadosokeria
2 rkl savupaprikaa
1 rkl nestesavua
1-2 sipulia
iso kourallinen kuivattuja luumuja
2 rkl jeeraa
suolaa ja pippuria
2 rkl sellerisuolaa

Pistä kaikki mausteainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Kaada uunipataan lihan päälle. Laita kansi päälle ja 120 asteeseen noin neljäksi tunniksi. Älä avaa kantta kuin lopussa.

Seuraksi salsaa, pitaleipiä ja salaattia. 

Lämpöä kielen päälle - Chili con carne

Taitava pihistelijä tarjoaisi chili con carnensa riisillä jatkettuna, mutta minusta tämä on ehdottomasti parasta ihan tällaisenaan, nachoilla, crème fraîchella ja avokadolla höystettynä. Tällä kertaa en laittanut varsinaista chiliä tuoreena ollenkaan, kun täytyi pitää tulisuus kurissa nuorimman syöjän miellyttämiseksi. Chilijauheellakin sai kuitenkin lempeän lämmön kielen päälle. Toto melkein 2v söi sellaisen annoksen, että olisi isommallakin ollut sen kanssa tekemistä.

Vieläkin nousee vesi kielelle tätä ajatellessa - tässä on yksi ehdottomista suosikeistani talvikelien ruokalistalle.

Chili con carne meidän äidin tapaan

400g naudan jauhelihaa
2 sipulia silputtuna
3 valkosipulinkynttä
öljyä alun paistamiseen
2 rkl tomaattipyreetä
1 prk (500g) paseerattua tomaattia
pieni purkki maissia
3/4 vihreä paprika
3/4 punainen paprika
1 purkki kidney-papuja
1 rkl paprikaa
1 tl savupaprikaa (mild tällä kertaa)
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1-3 rkl chilijauhetta riippuen chilin vahvuudesta ja toivotusta tulisuudesta. Laita ensin vähän ja maistele.

höysteeksi :
purkki crème frâichea
loppuosat paprikoista pieneksi silputtuina
korianteria
avokado kuutioina (hieman suolaa ja limemehua)
pieni pussillinen maissilastuja

Lämmitä tilkka oliiviöljyä pannulla ja kuullota sipuli. Lisää jauheliha ja ruskista huolellisesti. Lisää valkosipuli ja tomaattipyree. Pyörittele vielä hetki. Lisää mausteet ja sekoita. Varovasti sen chilin kanssa.
Lisää paseerattu tomaati ja puoli purkkia vettä päälle. Sekoita ja anna kuplia.
Lisää paprikat ja pavut - hauduta puolisen tuntia kannen alla ja lopussa ilman kantta, jotta liika neste haihtuu. Sekoita maissit joukkoon ja anna lämmetä kunnolla.

Annostele chili kulhoihin. Nosta päälle iso lusikallinen crème fraîchea, paprikasilppua ja avokadokuutioita. Tarjoile nachojen kera.

Tämä on oikeasti vielä parempaa lämmitettynä, joten kannattaa tehdä vaikka edellisenä päivänä jääkaappiin odottamaan. Samalla saa vielä helpommin seuraavana iltana ruoan pöytään...

Häntäpalaherkkua

Gordon Ramsayn häränhäntäkeitto-ohjetta on meillä tehty monasti talvipäivien iloksi. Sitä vaan tuntuu aina tulevan liian vähän ja se loppuu liian nopeasti. Tällä kertaa pöytään istui meidän Toto mukaanluettuna kuusi nälkäistä, joten soppa muuntui riittoisaksi pasta-ateriaksi. Ei ollut yhtään huonompaa. Varsinkaan, kun höystettiin vielä uunitomaateilla.

Uunissa käyttäminen onkin tähän vuodenaikaan ainoa tapa saada tomaateista edes jonkunmakuisia. Varsinkin kirsikkatomaattien kanssa herkkua, siis sellaisten terttutomaattien, jotka vielä edes tuoksuvat jotenkin tomaatille.

Leikataan puoliksi, laitetaan oliiviöljyllä voideltuun vuokaan. Ripotellaan päälle suolaa, pippuria, balsamiviinietikkaa, oreganoa ja mitä muuta mieleen juolahtaa. Pistetään 150 asteiseen uuniin vähintään 40 minuutiksi. Parhaita olisivat, kun pistäisi uunin sitten pois päältä ja jättäisi tomaatit sinne yöksi, mutta nyt ei ehditty.

Häränhäntä-pasta 
(viidelle tai kuudelle iltaruoaksi ja lämmitettynä seuraavan päivän lounaalle vielä muutamalle)

1,6 kg lihaisia häränhäntäpaloja
4 rkl vehnäjauhoja + suolaa ja pippuria
oliiviöljyä
1-2 porkkanaa ja sellerinvartta tai kaksi kourallista kuivattuja keittovihanneksia
laakerinlehti
timjamia, oreganoa tai  muuta kotoa löytyvää yrttiä
1 rkl pippureita
3 rkl tomaattipyreetä
kaksi pikkupulloa punaviiniä (n.4-5 dl)
lihalientä tarpeen mukaan (meillä tehtiin fondihyytelöstä)
silopersiljaa

1 paketti pastaa
parmesaania 

Putsaa häntäpaloista liika rasva ja viillä kalvot, ettei vedä kippuraan. Laita muovikulhoon (tai -pussiin) jauhot, suolaa ja pippuria ja hölskytä häntäpalat sisällä tasaisesti jauhotetuiksi. Ruskista paloja padan pohjalla oliiviöljyssä ja nosta sivuun eli pari minuuttia per puoli.

Lisää pataan öljyä ja kuullota kasviksia siinä hetki. Sekoita joukkoon tomaattipyree, punaviini, yrtit ja pippurit. Lisää lihapalat ja lihalientä niin paljon, että palat peittyvät.

Kypsennä kannen alla padassa uunissa noin 3 tuntia 150 asteessa.

Ota lihat pois padasta ja valuta liemi siivilän lähi. Irrota liha pois luista ja "revi" suikaleiksi. Lisää liemeen.

Keitä pastaa paria minuuttia ohjeen mukaista vähemmän. Lisää pasta liha kastikkeeseen. Pidä huoli siitä, että myös pastan keitinlientä tulee pikkuisen mukana. Sekoita ja anna pulputtaa liedellä pari minuuttia.

Nosta pastaa kulhoihin, raasta päälle parmesaania ja ripottele tuoretta silopersiljaa. Pasta on hyvää näinkin, mutta kaipaa minusta pikkuisen hapokasta terävyyttä. Sitä saa juuri sopivasti, kun lisää sekaan vielä jokaiseen kulhoon muutaman uunitomaatinpuolikkaan.

Jos tämä ei täytä ja lämmitä talvisäässä, en tiedä mikä sen tekisi. 

p.s. Jälkkäriäkin aina tarvitaan, joten Copycat iski jälleen ... kurkkaa täältä millä on herkuteltu viime aikoina