Meillä on tänä vuonna peräti kaksi ekaluokkalaista! Esikoinen aloitti lukion ja kuopus meni kouluun. Jännää!
Meidän pienempi ekaluokkalainen osaa jo lukea ja muutenkin on muuttunut kauhean paljon isommaksi eskarin aikana. Äänikirjoissakin on "kasvettu" ja ihan satujutut eivät oikein ole viime aikoina kiinnostaneet.
Siksi päätin kokeilla vähän isommille pienille lukijoille mielestäni tarkoitettua kirjaa. Kalle Blomkvist upposi kuin kuuma veitsi voihin - niin äitiin kuin poikaankin. Olen ihan varma, että jonkinlainen Ruusujen sota riehuu piakkoin meidänkin lähinurkillamme.
Oma ostos Elisa Kirjasta
Lukijana Vesa Vierikko
Minulla on hieman pulmallinen suhde sekä Tove Janssoniin että Astrid Lindgreniin. Olen molempien kirjojen olemassaolon toki tiedostanut jo hyvin pienestä, mutta sisälle heidän maailmoihinsa tunnun jostain syystä pääsevän vasta nyt aikuisena.
Ehkä olisi pitänyt päästä kirjasta ja sen teemoista juttelemaan jonkun aikuisen kanssa, mutta minulla ei sellaista mahdollisuutta ollut. Siksikin yritän lukea samat kirjat kuin omat muksut ja äänikirjoja kuunnellaan Toton kanssa iltaisin yhdessä.
Mestarietsiväkin on aika paljon ekaluokkalaista vanhempi (ennemminkin yläasteikäinen), mutta ehkä nykyajan ninja-jutuissa uitettu poika ei enää muutamaa rosvoa niin hätkähdä. Pikkukaupungin hivenen unelias tunnelma ja lapsijoukon ystävyys ja villit leikit puolestaan riemastuttivat ja tarinan jännätkin käänteet olivat kuulemma "juuri sopivia".
Kalle on tarkka poika, jonka tulevaisuudensuunnitelmat ovat selvät. Hän haluaa isona etsiväksi. Itse asiassa hän hoitaa etsivänhommia jo nyt ja kaupunkiin välillä eksyvät epäilyttävät henkilöt syynätään tarkkaan. Sitten saapuu Einar-serkku Eva-Lotan luokse vierailulle ja osoittautuu erittäin epäilyttäväksi henkilöksi. Lopulta mukaan on värvättävä myös valkoiset ruusut eli Kallen parhaat ystävät Eva-Lotta ja Anders. Seikkailussa tahti kiihtyy ja se muuttuu pelottavammaksi kuin Ruusujen sodat koskaan. Rosvotkin ovat ihan oikeita pahiksia.
Tarinan rytmi on jotenkin ihastuttavan vanhanaikainen ja idyllinen pikkukaupunki houkuttaisi vierailulle. Reippaat lapset, joille oikean ja väärän erot ovat selviä, ovat turvallista seuraa vähän pienemmällekin lukijalle. Taisi olla alusta asti selvää, että hyvinhän tässä lopulta käy ja paha saa palkkansa. Tykkäsimme Kalle Blomkvistista kovasti ja varmasti palaamme seuraavien osien myötä hänen seikkailuihinsa.
.
Kristiina Rikman on tehnyt uudet käännökset. Sitä en sitten tiedä, onko kyseessä myös samanlainen "siistimisoperaatio" kuin Peppi Pitkätossun kohdalla, mutta ainakin kieli oli sujuvaa ja helposti sulavaa myös ekaluokkalaiselle. Aika itseoikeutetusta Kristiina Rikmanin käännös myös vie tämän kirjan Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 15 eli Palkitun kääntäjän kääntämä kirja.
