Tiesinpäs! Herkullinen elämä - elokuva on kirjaa parempi!

Herkullinen elämä 
Ohjaus : Lasse Hallström
Rooleissa mm. Helen Mirren, Om Puri, Manish Dayal, Charlotte Le Bon

En ole varmaan ikinä sanonut näin, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Elokuva on kirjaa parempi. Kyllähän minä sitä tietysti ennakoinkin. Herttaisesta tarinasta huolimatta, kirja oli aina välillä pikkuisen puisevaa luettavaa, mutta jo tekstistä visuaalisuus nousi silmille.

Nuoren kokin matka intialaisesta perheravintolasta ranskalaisen gurmeeruoan maailmaan hemmottelee ruokaharrastajaa esittelemällä erilaisia ruokalajeja kohtauksesta toiseen. Valmiit annokset eivät kuitenkaan ole pääosassa, vaan tarinan tunteet ja tapahtumat etenevät nimenomaan keittiön toimien kautta. Keittiövälineiden ja ruoanlaiton käyttäminen tehokeinoina toimii. En olisi ikinä uskonut, että kasvisten leikkaamisen katsominen voisi riemastuttaa, tai että kastikkeiden valmistamista kuvaamalla voisi kuvata kihelmöivää jännitettä nuorten välillä. Kaikkein parhaiten mieleen jäi "höyrykohtaus", jonka aikana nauroimme ääneen. Käykää katsomassa elokuva. Tiedätte kyllä, mitä kohtaa tarkoitan. Sitä ei oikein voi selittää, tai no, ehkä voisi sanoa jotain sellaista kuin sumusta esiin ilmaantuva pelottava härkä...

Elokuvassa on hauskasti kaksi päähenkilöpariskuntaa. Nuori chef ja hänen naispuolinen vastineensa ovat tietysti keskiössä, mutta kyllä shown vievät sittenkin "vanhukset". Helen Mirren Michelin-ravintolan Madamena sekä Om Puri intialaisena patriarkkana ovat juuri sopivasti karrikoituja saadakseen aikaan herkullisia tilanteita. Taitaa konkarien kokemus myös auttaa dialogin, katseiden ja eleiden yhteispelissä. Ovathan nuoretkin herttaisia ja ennen kaikkea kaunista katsottavaa, mutta he jäävät auttamatta hieman kokeneempien jalkoihin.

Kauniita ovat myös maisemat. Varsinkin ranskalaisen kylän pittoreskit talot ja kukkulat saavat matkakuumeen nousemaan. Sitten on se tori ja kaikki ne ihanat tuotteet toripöydillä, niin ja metsä herkkutatteineen. Eivätkä intialaisen ravintolan värikäs vilinä ja Michelin-ravintolan hienostunut eleettömyys ole yhtään tylsää katsottavaa nekään.

Itse tarinaa on muokattu kirjasta, mikä on todella hyvä. Vähän jaarittelevat tapahtumat on pakattu juoneen, joka etenee, muttei turhia kiirehdi. Lopustakin tykkäsin enemmän. Onhan elokuva vähän Hollywoodimainen, mutta hyvässä mielessä. Ainakin tarinalla on elokuvassa selkeä rakenne. Jos jotain sanomaa kaipaa, niin sellaisena voisi pitää suvaitsevaisuuden tärkeyttä ja ruoan vahvuutta siltojen rakentajana. Hymy on ehkä se lyhyin matka ihmisten välillä, mutta hyvät maut ja herkuttelu tuovat ihmiset toistensa luokse.

Minä pidin elokuvasta paljon. Se oli juuri sopiva sunnuntai-iltapäivän piristys. Herttainen tarina, jonka parissa hyvästä ruoasta tykkäävä viihtyi mainiosti.

Elokuvan ensi-ilta on 29.8.

Liput elokuvan ennakkonäytökseen (ja kirjan pokkariversion) tarjosi Nordisk Film

Herkullinen elämä

Richard C. Morais : Herkullinen elämä 
Kirjastosta

Ruoasta ja ruoanlaittajista kertovat romaanit ovat aina mielenkiintoisia. Pelkästään herkkujen kuvailu inspiroi monesti myös lukijan keittiöön tai ainakin suunnittelemaan teemaan sopivaa ravintolakäyntiä. Jos kirja on vielä hyvää luettavaa noin ihan kirjallisuutenakin, niin ollaan suuresti plussan puolella.

Richard C. Morais'in Herkullinen elämä levittää lukijan eteen intialaiset tuoksut ja mausteet yhdistettynä ranskalaiseen klassiseen keittiöön. Intialaisen siirtolaisen tarina ryysyistä rikkauksiin, tai lantanuotiolta Michelin-keittiöihin on yhtä sanallista makujen ilotulitusta - harmi vain, että kirjalliset ansiot eivät oikein yllä kuvattujen kulinaaristen herkkujen tasolle.

Olen viime aikoina selvästi kallistunut pitämään enemmän vähän rakenteellisesti haastavammista kirjoista kuin kovin suoraviivainen tarinankerronta. Kyllä minä vieläkin kunnon juonesta ja sen sujuvasta kuljettelusta nautin, mutta tässä mentiin ehkä vähän liikaa keskitasoisen omaelämäkerrallisen teoksen puolelle, vaikka kyseessä onkin puhtaasti fiktio (näin ainakin olen ymmärtänyt). "Sitten tein ja sitten minusta ja sitten minä..." -kerronta puuduttaa jossain kohtaa. Muut kuin päähenkilö jäävät vähän paperisiksi hahmoiksi ja useimmiten katoavat tarinasta jättämättä sen kummempia jälkiä. Päähenkilöstä itsestäkään en oikein päässyt perille, saati että olisin häneen samaistunut millään tasolla.

Kirjan suurimmat ansiot ovatkin nimenomaan visuaaliset, vaikka romaanista puhutaankin. Ruokien kuvailut, ympäristöjen esittelyt ja historialliset kontekstit nousevat esille elävinä ja viihdyttävinä. Kirjailija toivoo kiitosteksteissään, että kirjan pohjalta tehtäisiin myös elokuva. Toive onkin toteutunut ja Herkullinen elämä saa Suomen ensi-iltansa ensi viikon perjantaina.

Mielenkiinnolla odotan. Tästä saataneen ainakin värikästä ja "herkullista" katsottavaa ja juonikin sopii ehkä paremmin elokuvan kohtauksiin kuin romaanin rakenteeseen. Hitusen epäilen tuon elokuvakannen perusteella, että tietyt romanttiset tarinankohdat olisivat saaneet elokuvassa huomiota kirjaa enemmän. Ehkä turhia rönsyjäkin on karsittu ja tarinaa suoraviivaistettu.

Olen menossa elokuvan katsomaan, joten kerron myöhemmin miten oikeaan kansiodotukseni osuivat. Ainakin tiedossa on varmasti elokuvahetki, jonka jälkeen on taas nälkä...

Kutsu elokuvan ennakkonäytökseen Nordisk Filmiltä