Taisin innostua vähän liikaa, kun käsiin osui niin hauskoja kirjasto-teemaisia romaanisarjoja. (kuten tämä ja tämä). Nappasin Overdrivesta lisää kirjamaailmaan sijoittuvia dekkareita, mutta tällä kertaa kävi kahden kirjan kanssa köpelösti. Toisen lopetin aika alussa - en vain kestänyt tarinan ja varsinkin sen päähenkilön yksinkertaisuutta. Toisen luin päättäväisesti loppuun, mutta sarja ei lähellekään läpäise "kolmen osan testiä"*. Pääsen siis välillä haukkumaankin.
Lucy Arlington : Buried in a Book
HelMet Overdrive
Keski-ikäinen nainen saa potkut työstään ja ottaa innoissaan vastaan harjoittelijan paikan kirjakustantamossa. Paikka on tietysti aika kamala (onko kirjoissa kivoja harjoittelija-paikkoja?), pomo kylmä ja kohtuuttoman vaativa, pöytäkin joku vanha koulun pulpetti (?). Sitten vielä maankiertäjän näköinen tyyppi menee kuolemaan respan sohvalle.
Onneksi on uusi "gorgeous" työtoveri, joka heti huomaa pistojäljen kaulassa ja tulee kuiskimaan päähenkilölle kyseessä olevan varmasti murha. Sitten sitä lähdetäänkin tutkimaan vainajan mökkiä keskellä metsää (ihan siitä vaan) ja keskustelemaan löydetystä päiväkirjasta uuden ystävän eli alakerran kahvilanpitäjän kanssa. Onhan se nyt selvää, että kahvia ja pullaa tarjoilevasta naisesta tulee ensimmäisen kupillisen jälkeen harjoittelijan sydänystävä...
Jep, en jaksanut pidemmälle. En vaikka kuvaan astui vielä komea poliisikin, joka sekä tutkii murhia että huolehtii päähenkilön pojan törttöilyjen rankaisun lieventämisestä. Tokihan poika sentään on kiva tyyppi, kun kerran äitikin näytti murhapaikalla niin herttaiselta. Rajansa kaikella.
Taitaa olla parempi vain yrittää unohtaa tuo kirja. Epäuskottavuus, kliseet ja kertakaikkisen älyttömältä (huonolla tavalla) kuulostava juoni, yhdistettyä töksähtelevään kerrontaan ja typerään päähenkilöön - not for me.
Kate Carlisle : Homicide in Hardcover
HelMet Overdrive
Tämäkin kirja sijoittuu kirjojen maailmaan. Päähenkilö on vanhojen kirjojen entisöijä, jonka oppi-isä aamutaan tulevan kirjanäyttelyn markkinointibileissä. Arvatkaa kuka löytää ruumiin ? Niin, ja arvatkaapa kuka löytää päähenkilön ruumiin vierestä? No tietysti komea, arvoituksellinen ja niin kiehtovan ylimielinen sankari, joka osoittautuu turvallisuuskonsultiksi.
Miksi ihmeessä kirjojen sankarittaret niin usein tuntevat vetoa ylimielisiin ja tietysti taidoiltaan ja voimiltaan kovin ylivertaisiin miehiin? Ihan oikeasti, jos joku nauraa sinulle ja antaa sinun kokea olevasi vähän tyhmähkö tai muuten herttaisesti huvittava, ei hän ole huomion arvoinen - vaikka olisi kuinka seksikäs. Jonkunlaista itsekunnioitusta pitäisi löytyä sentään romaanisankarittariltakin. Niin ja ihan tiedoksi vaam, että tasa-arvoiseen suhteeseen tarvitaan molemminpuolinen kunnoitus.
No, tarina sinänsä on ihan ok ja siinä on vielä toinen ruumis lisää ja vähän murhayritystäkin. Tosin loppuratkaisu kuulosti vähän kaukaa haetulta ja motiivikin pikkuisen heppoiselta, mutta no... hyviä viinejä valmistavassa hippiyhteisössä asuva perhe oli ihan mukava yksityiskohta ja ainahan sitä kirjabloggari luke mielellään ihmisistä, jotka rakastavat kirjoja.
En taida kuitenkaan olla tarpeeksi kiinnostunut sen enempää päähenkilöstä kuin seuraavasta tarinastakaan, joten tämä sarja jäi nyt tähän.
Huh, nyt tuntuu paremmalta. Pääsin vaihteeksi retostelemaan ilkeästi, eikä pääni olekaan ihan pelkkää hötöistä sientä. Tästä on hyvä aloittaa kesäloma! Työläppäri ja -puhelin on jo kätketty reppuun kaapin pohjalle. Edessä neljä viikkoa vapautta, siivousta, leipomista ja sen sellaista rippijuhlia varten sekä tietysti kirjoja. Mitäs minun keskeneräisten listaltani taas löytyykään?
*"kolmen osan testi" = kirjasarja voidaan nimetä lukemisen arvoiseksi, jos tökkimättä saa luettua ainakin kolme ensimmäistä osaa ja tekee vieläkin mieli jatkaa.
