Minulle käy aina samalla tavalla. Osun jostain näkemään ruokaohjelman jakson, koukutun. Sitten tajuan, että samoja reseptejä löytyy myös kirjassa eli ei tarvitse muistaa... Sitten... No, arvasitte jo. Tilaan kirjan.
Joskus osun helmeen ja kirja jää säännölliseen käyttöön, toisinaan ei. Todennäköisyys reseptien tekemiseen on kyllä suurempi, jos olen kokenut ne houkuttaviksi jo tv-ruudulla. Silloin kirjan tarvitsee toimia lähinnä muistin virkistäjänä. Sen ei enää tarvitse maanitella minua kokeilemaan.
Jamie Oliver on ollut suosikkini siitä saakka, kun ensimmäinen Alaston kokki ohjelma/kirja -kombo ilmestyi, eli aika kauan. Pidän hänen mutkattomasta tyylistään ja siitä, että kokkaaminen ei ole niin kovin vakava asia. Saa kokeilla, saa muokata. Kunhan tekee ja syö.
En ehkä olekaan välttämättä käyttänyt hänen kirjojaan kirjaimellisiin resepteihin, mutta inspiraatiota niistä löytyy - varsinkin arkikokkaukseen.
Jamie Oliver : 5 aineksen ateriat
Oma ostos Prisma-verkkokaupasta
Pienellä vaivalla ja lyhyellä aineslistalla varustetut reseptit osuivat minulla suoraan hermoon. Olen viimeisen parin vuoden aikana kipuillut perheen ruokahuollon kanssa. Mikään ei oikein houkuta, mitään ei tee mieli, eikä aikaakaan oikein tunnu löytyvän. Välillä innostun, mutta se ei yleensä kestä päivää kauempaa.
Nyt huomaan tehneeni jo pariakin reseptiä kirjasta ja jotenkin on inspiroituminen valunut myös muuhun kokkaukseen. Tähän saakka siis varsin onnistunut kokeilu.
Reseptit on kirjassa luokiteltu ainesalueittaain, mutta ei ehkä aina täysin loogisesti. Kanareseptejä löytyy niin osiosta kana kuin osiosta pasta. Sinänsä loogista, eikä varsinaisesti haittaa lukukokemusta, mutta jos nyt jostain pitää urputtaa.
Jamien tapaan reseptit on kerrottu selkeästi. Sivulla näkyvät kaikki 5 pääainesta kuvina ja toisella sivulla on kuva valmiista annoksesta. Pääsee vertaamaan... Mitäs tuumitte? Aikalailla samanlaista (paitsi kuvan laatu). Nämä lohipihvit maistuivat ihan kaikille ja katosivat nopeasti.
Reseptien seuraaminen siis onnistuu hyvin. Kuvatkin ovat kauniita ja innostavia, mutta ehkä parhaan keittokirjakokemuksen saa tosiaan, jos samalla seuraa myös tv-sarjaa. Kirjasta puuttuu Jamien jutustelu, mikä on sääli. Vain alussa on vähän yleistä tekstiä, mutta muuten mennään aika perusversiolla reseptilistasta. Harmi, sillä kyllä nykyajan keittokirjassa pitäisi olla vähän "lukemista".
Resepteissä on tosiaan lyhyet aineslistat, mutta osittain se johtuu siitä, että hyödynnetään paljon valmiita maustesekoituksia, tahnoja jne. Näinhän toki kannattaa tehdäkin arki-iltoina ja tyyli sopii nopeaa ja helppoa herkkua etsivälle. Jos kuitenkin haluat tehdä kaiken alusta asti itse ja etsit juurikin noita maustetahnojen ainesosia ja ohjeita, niin tämä kirja ei ole sinulle.
Sinänsä kirja vaikuttaa kuitenkin hyvin toimivalta ja tulee varmasti jäämään hyllyyn ainakin toistaiseksi. Sitä kun voi käyttää myös inspiraatiolähteenä ja Jamiellahan noita ideoita riittää.
Kana-kookoskeittoa tekiessä sovelsin ja aineslista piteni hieman. Ei kaduta yhtään. Oli sen verran hyvää.
1/2 myskikurpitsa
2 sipulia
6 broilerin paistileikettä
1/2 prk punaista thai-currytahnaa
1tlk (400g) kookosmaitoa
1l vettä
kanafondikuutio
nippu korianteria varret ja lehdet erikseen
Hienonna sipuli ja kuullota pannussa äljyssä muutama minuutti. Lisää pilkottu myskikkurpitsa ja sekoittele hetki. Lisää curry ja sekoittele taas. Kaada sekaan vielä kookos, silputut korianterinvarret ja broilerin paistileikkeet. Sekoita. Lisää vesi ja anna poreilla kannen alla 45min. Tarkoituksena on saada broileri pehmeäksi ja läpikypsäksi ja kurpitsa melkein hajoavaksi.
Nostele broileripalat pois keitosta ja kaada keitto blenteriin. Anna surrata hetki ja kaada takaisin kattilaan. Nosta kauhallinen keittoa lautaselle, riivi päälle sekä broileria että korianterinlehtiä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jamie Oliver. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jamie Oliver. Näytä kaikki tekstit
14.3.2020
3.10.2017
Maukasta lohturuokaa
Kyllä, minä olen täysin teeveytytnyt. Tämäkin kuukauden keittokirja on ihan suoraan telkkariohjelmasta bongattu, vaikka miten olisi vanha tuttu tekijänä.
Telkkarista nimittäin tulee huomattavasti vähemmän ruokaohjelmia kuin vielä muutama vuosi sitten. Jokin aika sitten bongasin kuitenkin sarjan, jota en aiemmin ollut edes nähnyt. Jamie Oliver siinä tuttuun tyyliinsä heitteli aineksista kasaan mieltä ja suuta miellyttäviä herkkuja.
Oli piristävää katsoa vaihteeksi jotain muuta kuin pikaista valmistumista tai kalorien vähyyttä tai muuten terveystrendiä seuraavaa kokkausta. Nam! Neljännen muistiin kirjoitetun reseptin kohdalla totesin, että pääsen helpommalla tilaamalla kirjan kotiin.
Päädyin Amazoniin yksinkertaisesti sen takia, että sain suomalaisen nettikaupan kirjahinnalla (sama englanninkielinen) sieltä kaksi. Ei ihme, että suomalaiset kaupat kokevat kansainvälisen kilpailun uhkaavana.
Jamie Oliver: Jamie's Comfort Food
Oma ostos Amazonilta
Kirja oli ensin pienoinen pettymys. Jotenkin se ei heti ensimmäiseltä sivulta hehkunutkaan sitä ihanan kesäistä ja rentoa meininkiä tv-kokin tiluksilta. Kuvatkin ovat vähän himmeitä (taitaa olla kierrätyspaperia, mikä tietysti sinänsä on hyvä juttu).
Vähän aikaa selattuani aloin kuitenkin pääsemään pinnan alle ja löysin saman viehätyksen kuin tv-sarjassa. Asiaa auttoivat jo sarjasta bongaamani herkut, joiden reseptejä lukemalla saatoin mielessäni nähdä herran itsensä selittämässä, mutta kokeiluun päätyi itse asiassa ensimmäiseksi resepti tv:n ulkopuolelta.
Monia muitakin todennäköisesti kokeiluun päätyviä reseptejä kirjasta löytyy, vaikka onhan se toki osittain vähän turhankin englantilainen. Joitain reseptejä ei vain oikeasti tee mieli, johtuen varmaan omista lohturuokareferensseistä... (rupikonnat taikinassa eivät houkuttele edelleenkään, vaikka niihin on vuosien varrella törmännyt useammankin kerran).
Kaikkiaan siis ihan hauska selattava ja kokattava kirja. Reseptit Jamie-laatua eli varsin käytettäviä vaikka sitten oman kaapin mukaan soveltaen. Paksuuttakin kirjalla on sen verran, että varmasti löytyy jokaiselle jotain kokeiltavaa.
.
Tämän reseptin suosikkiosuudeksi osoittautui inkiväärisalsa - se sopii kaikkeen mahdolliseen pieneksi raikastukseksi!
Riisiä ja jotain vihreää lisukkeeksi niin hyvin menee :-)
Black Cod
4*150g turskan selkäfilepaloja
Marinadi:
4rkl hunajaa (minulla loppui hunaja kesken ja jatkoin palmusokerilla)
3rkl misotahnaa
3rkl soijakastiketta
2rkl sakea (minä laitoin sherryä vähän enemmän ja hyvin toimi)
1rkl riisietikkaa
1tl (!) huom. siis vähemmän kuin muita seesamiöljyä
Sekoita marinadin ainekset ja kieritä kalafileet siinä. Laita kannelliseen rasiaan jääkaappiin vaikka yön yli.
Kun valmistat ateriaa, laita riisi kypsymään paketin ohjeiden mukaisesti (tai basmatiriisi kannen alla 1osa riisia + 2 osaa vettä hiljaisella tulella, kunnes kypsää)
Pikkelssi :
Tähän olisi kuulunut laittaa mm. retiisejä, mutta niitähän ei tietenkään käsiin sattunut. Näin tehtiin ja osoittautui vallan mainioksi.
4 kevätsipulia silputtuna
puolikas punainen chili silputtuna
2rkl sushi-inkivääriä hienonnettuna + 4rkl sen nestettä
1rkl valkoviinietikkaa
pieni nippu korianterin varsia silputtuna (lehdet tarjoiluun!)
Pikkelssi vain sekoitettiiin ja annettiin olla sen aikaa, kun riisi ja kala kypsyivät.
Laita uuni lämpenemään 240 asteeseen ja pistä kalafileet marinadeineen uunipannulle.
Anna kalan kypsyä kuumassa uunissa. Jamie sanoo, että 5min, mutta meillä taisi olla sen verran mahtavan kokoiset kalafileet, että annoin olla melkein 15. Minä myös pidän kalastani silleen aikalailla läpikypsänä, mikä ei kuulemma ole ollenkaan taiteen sääntöjen mukaista, mutta minkäs teet? Makuasia.
Tarjoile ja nauti. Loput voi seuraavana päivänä syödä oman maun mukaisessa kala-riisi-muna -pannupaistoksessa.
5.11.2015
Olikin jo ikävä vanhaa tuttua - Jamie Oliverin uusin
Kuukauden keittokirja
Jamie Oliver: Arjen superruokaa
Kustantajalta luettavaksi ja kokattavaksi
Tässä meni muutama vuosi (ja kirja), jotka minulta jäivät Jamie Oliverin suhteen väliin. Viimeisin hankkimani kirja herralta taitaa liittyä 30min aterioihin. Toki katselin myös 15min ateriat telkkarista ja tykkäsin niistäkin, mutta kirja jäi hankkimatta. Onko muuten vain omaa kuvitteluani vai tuleeko telkkarista jotenkin vähemmän ruokaohjelmia kuin vielä jokin aika sitten? Joko trendi on ohi ?
Jamie Oliverin trendinenälle kuitenkin pitää nostaa hattua. Herra haistaa (tai hänen taitava tiiminsä tunnistaa) trendit suurin piirtein juuri siinä kohtaa, kun niistä on tulossa "iso juttu". Maukkaista pika-aterioista siirryttiin lohturuokaa ja nyt sitten superruokaan eli terveelliseen, painoa kurissa pitävään, mutta samalla maukkaaseen ja vatsaa täyttävään kotiruokaan.
Mitään poppaskonsteja ei Jamie Oliverkaan meille tarjoile. Syö vähemmän, mutta hyvää eli pienennä annoskokoja. Käytä enemmän kasviksia suhteessa lihaan. Lisäksi ovat sitten jo monesta blogista ja Suomenkin keskusteluista tutut kvinoa, pavut, chia-siemenet, mantelimaito jne... Uskotaan, ovat ne varmaan terveellisiä ja ihan omasta kokemuksesta voin kehua makuakin monessa ruoassa hyväksi.
Jamie Oliver taitaa olla myös intohimoinen mies. Hän keksii itselleen kiinnostuksen kohteen ja sukeltaa sitten sen pariin perinpohjaisesti ja väsymättä. Nytkin hän on matkustellut eri puolilla maailmaa paikoissa, joissa ihmiset perinteisesti elävät hyvin iäkkäiksi - kyselemässä heidän herkuistaan. Kirjasta löytyy reseptien lisäksi myös pientä tarinaa ja tietysti ravitsemusosio. Tosin ei (onneksi) tarvitse pelätä herra Oliverin hurahtaneen täysin raakakakkujen ja superruokien pariin, ennemminkin hänen filosofiansa on linjoilla "kun viikolla syö kevyemmin tämän kirjan ohjeilla, voi sitten viikonloppuna ottaa hyllystä toisen teoksensa ja paneutua lohturuoan saloihin..." Ei hullumpaa markkinointia...
Niin , ne reseptit. Luettavana kirja on ihan ok, ei mitään kirkkaita oivalluksen hetkiä, jos vähänkään on ravitsemuskeskustelua seurannut, mutta ihan asiaa - eikä tässä saarnata. Suomentaja oli paikoin myös muistanut ottaa mukaan Suomen tilanteen verrattuna Olivern mainitsemaan UK:n vastaavaan. Tästä selkeä plussa kustantajalle! Pihvi (noin kuvaannollisesti) on Alastoman kokin tuttuun tapaan kuitenkin resepteissä. Aamupaloihin, lounaaseen, päivälliseen ja herkkuihin jaettu kirja on täynnä houkuttelevia kuvia. Tosin huomasin tämänkin kirjan kohdalla saman pienen "epäluulon", joka minulla tuntuu olevan vähän tätä kaikkea uutta terveysintoilua kohtaan. Ehkä muutama karsean makuinen raakakakku- ja trendiruokakokemus painavat. Toisaalta tästä kirjasta on varmasti helppo aloittaa. Jamie Oliver kun ei kikkaile, vaan kaikki reseptit tuntuvat olevan ihan kotonakin toteutettavissa.
Kirjasta löytyy montakin houkuttelevaa reseptiä. Kokeilin vasta yhtä ja totesin chiasiementen ja minun edelleen olevan vähän eri planeetoilta. Lopputulos nimittäin on kyllä varsin maukas, mutta aika kaukana herra Oliverin annosten houkuttelevasta ulkonäöstä. (Kuvakin täällä) Vika ei tosin taida olla kirjassa. Ongelma löytynee peilistä löytyvän tyypin kärsimättömyydestä ja tavasta oikaista väärissä paikoissa.
Jamie Oliver: Arjen superruokaa
Kustantajalta luettavaksi ja kokattavaksi
Tässä meni muutama vuosi (ja kirja), jotka minulta jäivät Jamie Oliverin suhteen väliin. Viimeisin hankkimani kirja herralta taitaa liittyä 30min aterioihin. Toki katselin myös 15min ateriat telkkarista ja tykkäsin niistäkin, mutta kirja jäi hankkimatta. Onko muuten vain omaa kuvitteluani vai tuleeko telkkarista jotenkin vähemmän ruokaohjelmia kuin vielä jokin aika sitten? Joko trendi on ohi ?
Jamie Oliverin trendinenälle kuitenkin pitää nostaa hattua. Herra haistaa (tai hänen taitava tiiminsä tunnistaa) trendit suurin piirtein juuri siinä kohtaa, kun niistä on tulossa "iso juttu". Maukkaista pika-aterioista siirryttiin lohturuokaa ja nyt sitten superruokaan eli terveelliseen, painoa kurissa pitävään, mutta samalla maukkaaseen ja vatsaa täyttävään kotiruokaan.
Mitään poppaskonsteja ei Jamie Oliverkaan meille tarjoile. Syö vähemmän, mutta hyvää eli pienennä annoskokoja. Käytä enemmän kasviksia suhteessa lihaan. Lisäksi ovat sitten jo monesta blogista ja Suomenkin keskusteluista tutut kvinoa, pavut, chia-siemenet, mantelimaito jne... Uskotaan, ovat ne varmaan terveellisiä ja ihan omasta kokemuksesta voin kehua makuakin monessa ruoassa hyväksi.
Jamie Oliver taitaa olla myös intohimoinen mies. Hän keksii itselleen kiinnostuksen kohteen ja sukeltaa sitten sen pariin perinpohjaisesti ja väsymättä. Nytkin hän on matkustellut eri puolilla maailmaa paikoissa, joissa ihmiset perinteisesti elävät hyvin iäkkäiksi - kyselemässä heidän herkuistaan. Kirjasta löytyy reseptien lisäksi myös pientä tarinaa ja tietysti ravitsemusosio. Tosin ei (onneksi) tarvitse pelätä herra Oliverin hurahtaneen täysin raakakakkujen ja superruokien pariin, ennemminkin hänen filosofiansa on linjoilla "kun viikolla syö kevyemmin tämän kirjan ohjeilla, voi sitten viikonloppuna ottaa hyllystä toisen teoksensa ja paneutua lohturuoan saloihin..." Ei hullumpaa markkinointia...
Niin , ne reseptit. Luettavana kirja on ihan ok, ei mitään kirkkaita oivalluksen hetkiä, jos vähänkään on ravitsemuskeskustelua seurannut, mutta ihan asiaa - eikä tässä saarnata. Suomentaja oli paikoin myös muistanut ottaa mukaan Suomen tilanteen verrattuna Olivern mainitsemaan UK:n vastaavaan. Tästä selkeä plussa kustantajalle! Pihvi (noin kuvaannollisesti) on Alastoman kokin tuttuun tapaan kuitenkin resepteissä. Aamupaloihin, lounaaseen, päivälliseen ja herkkuihin jaettu kirja on täynnä houkuttelevia kuvia. Tosin huomasin tämänkin kirjan kohdalla saman pienen "epäluulon", joka minulla tuntuu olevan vähän tätä kaikkea uutta terveysintoilua kohtaan. Ehkä muutama karsean makuinen raakakakku- ja trendiruokakokemus painavat. Toisaalta tästä kirjasta on varmasti helppo aloittaa. Jamie Oliver kun ei kikkaile, vaan kaikki reseptit tuntuvat olevan ihan kotonakin toteutettavissa.
Kirjasta löytyy montakin houkuttelevaa reseptiä. Kokeilin vasta yhtä ja totesin chiasiementen ja minun edelleen olevan vähän eri planeetoilta. Lopputulos nimittäin on kyllä varsin maukas, mutta aika kaukana herra Oliverin annosten houkuttelevasta ulkonäöstä. (Kuvakin täällä) Vika ei tosin taida olla kirjassa. Ongelma löytynee peilistä löytyvän tyypin kärsimättömyydestä ja tavasta oikaista väärissä paikoissa.
5.7.2013
Kiitos inspiraatiosta Jamie - taas kerran !
Juuri tässä surkuttelin totaalista inspiraation puutettani ruoanlaiton suhteen. Sitten muistin tallentaneeni digiboxin syövereihin Subilta bongaamani Jamien 15 minuutin herkut -sarjan jakson. Eikä Jamie pettänyt taaskaan. Siirryin sohvalta suoraan naapurikauppaan ja ryhdyin toimeen.
Mikä siinä onkin, että Jamie Oliverin ruoanlaitto on niin ihanan inspiroivaa ? En minä edes kuvitellut saavani ruokaa pöytään 15 minuutissa, en vaikka assistentti valmistelussa parhaansa tekikin (ja ruokki kissan ja vahti kaksivuotiasta siinä sivussa), mutta se hyväntuulisuus ja rentous vaan jotenkin sai minutkin haluamaan kanafilettä kasvispedillä ja parmesaaniperunoita.
Meillä meni kaikkiaan melkein 45min ruoanlaittoon, mutta emme käyttäneet mitään koneita vaan käsi kävi veitsen kanssa. Lisäksi piti tietysti vähän säveltää porkkanoita lisäämällä ja yrtitkin haettiin ruoanlaiton lomassa pihalta. Herkullista tuli pienellä odotuksellakin ja ainakin kaikilla oli kunnolla nälkä pöytään istuttaessa.
Jamien paistettu kana kasvispedillä ja parmesaaniperunoita niin kuin meillä tehtiin
Perunat
7-8 aika isoa perunaa
1-2 sipulia
suolaa ja pippuria
perisljaa
1-2 dl kermaa
parmesaaniraastetta
Pese perunat hyvin ja raaputa kuorta pois. Siivuta ohuesti ja laita kiehuvaan veteen pehmenemään. Suikaloi sipulit ja laita keskilämmölle öljyyn pannuun hautumaan suolalla ja pippurilla maustettuna. Laitoin myös hiukan kuivattua valkosipulia.
Kun perunat ovat pehmenneet ja sipulit kuullottuneet, valuta perunasiivut ja sekoita ne persiljasilpun kanssa pannulle sipulien sekaan. Lorauta joukkoon kermaa, ripottele päälle parmesaaniraastetta ja pistä 200 asteeseen uuniin siihen asti, että perunat ovat ihan pehmeitä ja parmesaani vähän gratinoitunut.
Kasvikset
muutama porkkana
pari pientä purjoa
iso kasa pikkupinaattia
herneitä
iso kourallinen minunlehtiä
suolaa ja pippuria
öljyä ja voita
Leikkaa porkkanat kolikoiksi ja laita kattilanpohjalle voin ja öljyn kanssa. Sekoittele keskilämmöllä vähän aikaa. Lisää pilkottu purjo ja minttua ja anna kuullottua. Lisää herneet ja lisää minttua. Suolaa ja pippuroi
Kana
3 kanafilettä
timjamia, suolaa ja pippuria
öljyä ja voita
paketillinen pikkupekonikuutioita
Ripottele kanalle suolaa, pippuria ja timjamia. Nuiji leivinpaperin sisällä ohuemmiksi ja ruskista molemmin puolin pannulla. Nosta uuniin perunoiden kanssa kypsymään loppuun.
Ruskista pekonikuutiot ja ripottele kasvisten ja kanan päälle.
Ja vielä...
Kaikkia eri osa-alueita pitäisi tehdä suurin piirtein samaan aikaan, mutta kyllä ainakin meillä pilkkominen vei sen verran aikaa, että eivät ihan menneet ajoitukset putkeen. Eikä sitä tietysti ole niin tottunutkaan miettimään ajoituksia ja tekojärjestyksiä kuin ammattikokki.
Silti, kannatti inspiroitua. Nyt ovat sitten seuraavatkin sarjan osat tallennuksessa. Toivottavasti ei vielä mennyt ihan kamalan montaa ohitse. Toisaalta tämä on varmaan niitä sarjoja, jotka toistuvat luupissa useampaan kertaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




