28.12.2011

Mary S. Lovell : Mitfordin tytöt


Tämänkin bloggauksen aloittaminen on venynyt. Syynä ei niinkään ole ollut kirjan vaikeus tai vaikuttavuus, vaan enemmänkin näkökulman valitsemisen vaikeus. Luin nimittäin muita kirjoituksia (Leena Lumi, Lumiomena) ja jäin pohtimaan, miten tätä oikein pitäisi tulkita.

Leenalla oli intohimoinen ote arvostelussaan ja hän toi esille minunkin ajatusmaailmaani kolahtavia ajatuksia kirjassa esitellyistä poliittisista suuntauksista (fasismi, kommunismi). Minun ajatukseni kyllä heijastelivat kirjaa lukiessa samoja tunteita, mutta yleisesti ottaen luin ehkä vähän eri tavalla. Huolimatta historiallisesta kontekstista, jossa Mitfordin tytöt elivät ja vaikuttivat, minulle jäi päällimmäiseksi ihmetys siitä, miten saman perheen lapset voivatkin osua ja onnistua pääsemään maailmantapahtumien keskipisteeseen. Tyttöjen ympäristön henkilögalleria on aika vaikuttava (Hitler, Churchill, John ja Bobby Kennedy jne.) On perheenjäsenten poliittisista suuntauksista mitä mieltä tahansa, yksittäisinä henkilöinäkin heidän elämäntarinansa ovat olleet jännittävämpiä kuin monet romaanit.

Elämäntarinoiden runsaus ja kompleksisuus on ehkä osaltaan myös tämän kirjan heikkous. Ainakin minun oli välillä vähän vaikea seurata punaista lankaa kunkin tytön kohdalla, varsinkin kun heitä kutsuttiin välillä ristimänimillä ja välillä taas lempinimillä. Tärkeät tapahtumat myös joskus ehkä vähän katosivat rönsyjen ja yksityiskohtien ylenpalttisuuden alle.

Ehkä pidin liiankin itsestäänselvänä sitä, että Hitler ja fasismi, samoin kuin Stalin ja kommunismi ovat historiallisesti täynnä hirmutekoja ja tuomittavia. Siksi kai tulin lukeneeksi kirjaa enemmänkin tirkistelijän tai tutkijan mentaliteetilla. Onhan se mielenkiintoista seurata todellisten henkilöiden vaiheita ja mielipiteiden kehitystä. Samalla voi ihmetellä ja kauhistella myös ihmisen kykyä sulkea silmänsä epämiellyttäviltä asioilta vuosien ja vuosikymmenten ajan.

Ja onhan Hitler voinut tahtoessaan olla yksityishenkilönä hyvinkin sivistynyt ja miellyttävä. Kuvataanhan monia sarjamurhaajia ja rikollisiakin useimmiten "hiljaisina ja miellyttävinä" naapureina. Vaikka miten haluaisimme hirviöiden muistuttavan satujen karmivia olentoja, on pahuus ihmisten keskellä usein naamioitunut ulkomuodoltaan huomaamattomaksi. Vasta aika tuo perspektiiviä ja ymmärrystä kokonaiskuvasta. Tämä on hyvä muistaa, kun itsekin muodostaa mielipiteitään ajankohtaisista aiheista.

Menipäs filosofiseksi... kaikkiaan kirja siis oli minusta mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää luettavaa. Kannattaa lukea ja muodostaa oma käsityksensä.

23.12.2011

Paluu nuoruuteen - Karen Blixen : Suuret tarinat


Tätä bloggausta oli jotenkin vaikea aloittaa. Aihe taisi tuntua liian läheiseltä ja tutulta. Karen Blixenistä olen tykännyt tosi kauan. Siis nimenomaan itse kirjailijasta hahmona, persoonana ennen kuin olin lukenut häneltä yhtäkään kirjaa. Liityin nimittäin Suureen suomalaiseen kirjakerhoon vuonna 1986 ja yhtenä liittymistarjouksen ilmaiskirjana oli Judith Thurmanin Karen Blixenin elämänkerta. Tämä oli ennen kuin "Elämäni Afrikassa" nousi elokuvan myötä kaikkien tietoisuuteen, mutta minuun kolahti samantien.

Karen Blixen rakasti tarinoita ja piti itseään yhtenä viimeisistä suurista tarinankertojista. Hän myös eli kuin suurta tarinaa toteuttaen. "Eurooppalaisena Afrikassa" ja "Varjoja ruohikolla" näyttävät yhden puolen hänen kerronnastaan ja perustuvat kirjailijan omiin kokemuksiin. Niiden kautta saamme tutustua tarkkanäköiseen ja pohdiskelevaan kertojaan, joka vaihtaa komiikasta tragediaan mestarin joustavuudella.

Toiselta puolelta löytyvät mm. "Suuret tarinat" -teoksen sisältämät "Seitsemän salaperäistä tarinaa" ja "Talvisia tarinoita". Salaperäisissä tarinoissa romantiikan aatteiden ja tyylin mukaisesti eri puolilla Eurooppaa seikkailevat aateliset, taiteilijat tai muuten vain omalaatuiset henkilöhahmot. Hahmojen eteen osuu poikkeuksetta traagisia tapahtumia, joiden edessä he yleensä toteuttavat kohtalonsa loppuun asti taistellen, mutta kuitenkin myös osaansa taipuen. Sävyltään ainakin minulle tulee mieleen Venetsian karnevaalit ja niiden aikaiset naamioleikit sumuisten kanaalien reunoilla.

Talviset tarinat sijoittuvat pääasiassa Tanskaan ja ovat asteen verran raskasmielisempiä. Ehkä sen vuoksi minun on hiukan vaikeampi päästä niihin sisälle, niin erikoiselta kuin se ehkä syntyperältään suomalaistakin suomalaisemman henkilön suusta kuulostaa. En vain itse ole millään tasolla taipuvainen raskasmielisyyteen, joten kovin tummat sävyt tuppaavat minua lähinnä vähän väsyttämään.

Kaikkia tarinoita on kuitenkin nautinto lukea. Kieli on mahtavaa, myös suomennoksessa (Saija Palsbo & Juho Tervonen) ja tarinoissa on loppuun asti mietitty klassinen rakenne. Mestari on aina mestari. Karen Blixenin tarinoiden lukemiseen oman mausteensa antaa myös hänen elämäntarinansa tunteminen. Jotenkin hän onnistui kirjoittamaan tarinoihin sen saman tunnelman, urheuden ja kohtalonuskon, jotka välittyvät hänen omista vaiheistaan ja valinnoistaan.

22.12.2011

Kiva lelu


Ai että oli sisko ostanut itselleen kivan lelun Heathrown lentokentältä. Kobo touchscreenillä näyttää toimivan ihanasti kirjana. Ruutukin on sillä tavalla kivan matta, etteivät silmät varmaan väsy.

Niin, ja netin kautta on saatavilla hurja määrä kirjoja ladattavaksi, monia jopa ihan ilmaiseksi. Lisäksi.... TADAA... Kobolla saa luettua myös muualta kuin omasta palvelusta ladattuja kirjoja eli myös suomalaisista palveluista ladatut kirjat toimivat laitteessa.

Halukkaille löytyy myös Facebookin linkattua sosiaalisen median toimintaa, "merkkien" keruuta, kirjakommentteja, lukustatistiikkaa jne. Heti tuli mieleen, että lukupiireillä tämä olisi ihan mahtava väline. Facebookiin vaan sivu pystyyn ja yhdessä lukemaan.

On se aika houkutteleva peli... melkein olen kade ! Värikin on upea.



p.s. Lisätietoja herkusta löytyy täältä : www.kobo.com

14.12.2011

Pikaista pizzaa ja vielä nopeampaa pitsamaista piirakkaa


Joulukuussa on kiire - piste. Siksi ei blogiinkaan ole kertynyt enempää kirjoituksia. Itse asiassa on lukeminenkin hidastunut. Sain vasta nyt Blixenin loppuun ja jouduin jopa uusimaan lainan...

Tänään ei kuitenkaan tarkoituksenani ole runoilla Blixenin tarinoista vaan miettiä ruoanlaiton pikaisuuden määritystä. On vissi ero pitkän ajan vaativalla ja suuritöisellä ruoanlaitolla. Nopeiksi mielletyt wokit voivat itse asiassa vaatia kokkaajaltaan enemmän työtä ja aikaa kuin esimerkiksi työlääksi mielletty pitsa. Ensinmainituissa pitää pilkkoa ja leikata paljon valmiiksi ennen nopeaa kypsennystä. Jälkimmäisessä aikaa kuluu eniten taikinan nostattamiseen - ja silloinhan itse ruoanlaittaja voi vaikka... no, vaikka lukea kirjaa.

Tässä männä vuonna itse asiassa koin jonkunlaisen valaistumisen pitsanteon suhteen. On täysin mahdollista tehdä herkullista pitsaa myös arki-iltana, KUNHAN nostattaa taikinaa yön aikana jääkaapissa. Edellisenä iltana siis pyöräyttää nopeasti pohjataikinan ja laittaa sen jääkaappiin. Seuraavana iltana ei sitten tarvitse kuin kaulia, ripotella täytteet ja paistaa. Hyväksi koettu metodi meidän perheen perjantai-illoissa aina silloin tällöin.

Jokin aika sitten silmiini osui Waitrosen asiakaslehdestä (kiitos sisko !) myös Speedy Roasted Vegetable Pizza. Kokonaisvalmistusajaksi kehuttiin reippaasti alle tuntia. Pakko oli testata ja hyvää tuli. Tosin en välttämättä pitsaksi tuota mainostaisi, pohja kun on enemmänkin soodaleivän oloinen. Herkullista oli kuitenkin tämä pitsamainen piirakka ja valmistui ihan sutjakkaan.
Kuva löytyy yllä ja jonkunlaista ohjetta alla...

Punasipulia ohuina lohkoina ja kesäkurpitsaa kuutioina pannulla kypsennettyinä (jos uunikasviksia on jäänyt aiemmalta aterialta niin tämähän on mahtava resepti niiden käyttöön ja taas nopeutuu...)
kirsikkatomaatteja
mozzarellaa
pancettaa
parmesaaniraastetta

pohjataikina :
vajaat 2 dl täysjyvävehnäjauhoja
vajaat 2 dl vaaleita jauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
1,5 dl jugurttia
2 tl maitoa

Sekoita pohjan ainekset pehmeäksi taikinaksi. Vaivaa nopeasti. Levitä leivinpaperille kaulinta apuna käyttäen. (Halkaisija n. 32 cm)

Levitä täyte päälle ja paista noin 20min (tai kunnes kypsää) 220 asteessa. Herkuttele rucolan tai muun vahvemman makuisen salaatin kera.

4.12.2011

Apua ... kaikki luettavat blogit katosivat

Mitä ihmettä ! Tulin katsomaan, mitä kaikkea muissa blogeissa onkaan taas viime päivinä kirjoiteltu ja ruudulla lukee " et seuraa tällä hetkellä yhtään blogia". Oman blogin lukijoita näyttää olevan sama määrä kuin ennenkin. Onko minut diskattu vai onko samaa ongelmaa muillakin ?