Suklainen papupata pannussa porisi

Mielessäni väikkyi useamman päivän ajan kuva ihanan lämmittävästä, pehmeän tulisesta ja suklaalla pyöristetystä mustapapupadasta. Selailin keittokirjoja ja lehtiä, mutta juuri oikeanlainen pata loisti poissaolollaan. Ei siinä sitten auttanut muu kuin kerätä mieluisia aineksia pöydälle ja pistää toimeksi. Tuli muuten ihan juuri sellaista kuin halusinkin.

Ei muuten kannata pelästyä pitkää aineslistaa. Tämä on silti helppo ohje, eikä edes tule kalliiksi.

Suklainen mustapapupata

(Puolikas paketti pekonia)
3 porkkanaa hienonnettuina
2 sellerinvartta hienonnettuina
3 pientä sipulia hienonnettuina
1/2 paprika hienonnettuna
oliiviöljyä

2tl chipotle-chilijauhetta (maista, miten vahvaa - saattaa yllättää)
mustapippuria
savupaprikajauhetta (dulce)
pasta-rossa myllystä kierroksia maun mukaan
korianteri-chili myllystä kierroksia maun mukaan
kuivattua timjamia
pari laakerinlehteä
2 kasvisliemifondikuutiota (tai kanaliemi)

2dl valko- tai puhaviiniä

1 iso sipuli
3-4 isoa valkosipulinkynttä

purkillinen tomaattimurskaa
neljä purkkia mustapapuja

2 rkl Worcestershire-kastiketta
3 rkl muscovado-sokeria

paketillinen kirsikkatomaatteja
4 palaa tumminta suklaata


Korianteria, maissinjyviä purkista, paprikapaloja ja jugurttia lautaselle sekä hyvää leipää seuraksi. 


Jos haluat käyttää pekonia (ilman sitä tämä on kasvisruokaa), leikkaa se pieniksi paloiksi ja laita kylmään pataan pienen öljylorauksen kanssa kuumenemaan yhdessä padan kanssa. Kun pekoni on ruskistunut, muttei vielä rapeaa, lisää sekaan porkkana-sipuli-selleri-paprikasilppu ja kuullota muutaman minuutin ajan.

Sekoita joukkoon mausteita, yrttejä ja fondikuutiot. En laittanut suolaa, sillä tällä kertaa käytin papuja purkeista ja nehän ovat suolaliemessä. Lisäksi noissa myllyissä on myös suolaa, samoin kuin liemikuutioissa. Mausteita voi laittaa tässä kohtaa maltillisesti, sillä niitä voi matkan varrella lisätä.

Kaada joukkoon viini ja anna kiehahtaa.

Siivuta sipuli ja valkosipuli ja lisää joukkoon, samoin kuin tomaattimurska. Anna kiehahtaa.
Huuhtele pavut ja kaada joukkoon. Lisää vettä niin, että saat melkein keittomaisen seoksen.

Laita kansi päälle ja pata uuniin 150 asteseen noin tunniksi.

Nosta pata takaisin hellalle ja lisää sokeri ja Worcestershire-kastike. Maista ja lisää halutessasi alun mausteita ja yrttejä. Chilin kanssa kannattaa olla tarkkana, jos pöydässä on poltetta vältteleviä syöjiä niin kuin meidän Toto. Ainakin minulla tuo Chipotle-jauhe on yllättävänkin tulista.

Leikkaa kirsikkatomaatit neljään osaan ja kaada pataan. Lisää suklaapalat. Sekoita. Anna vielä poreilla hiljalleen puolisen tuntia.

Tarjoile haluamiesi lisäkkeiden kanssa. Yllä on listattu meidän tämäniltainen valikoimamme, mutta maun ja (jää)kaapin sisällön mukaan kannattaa mennä.

Lohturuokaa syksyksi - Chili con carne

Syksy on pataruokien aikaa. Heti iltojen pimetessä ja kylmän tuulen nipistellessä poskia ulkona, kaivan minä kaapissa padat eturiviin. Mielessä pyörii jotain mausteista, vähän tuhtia ja lämmittävää. Yksi minun suosikeistani (ja kelpaa se perheellekin) on chili con carne.

Jokin aika sitten ostin Bosgårdin tilalta luomulihaa pakkaseen. Sieltä on helppo napata tarvittaessa paketti sulamaan. Koska emme nykyään syö punaista lihaa kuin ehkä pari-kolme kertaa kuussa, vähän hintavampi, mutta laadukas liha takaa herkullisen lopputuloksen.

Useimmiten olen tehnyt chili con carnen jauhelihasta ja sitten vaan lisännyt pääasiassa sipuleita, paprikaa ja valkosipulia mausteiden lisäksi elävöittämään lihan ja pavun liittoa. Nyt katselin reseptiä Pataruokaa-kirjasta ja siitähän se ajatus sitten lähti. Suurin piirtein seurailin ohjetta, mutta tietysti piti vähän myös sooloilla. Lisäsin sipulin määrää ja papujen määrää, vaihtelin mausteita kaapin mukaan ja lisukkeetkin ovat vähän tuunattuja.

Tarkoituksena oli tehdä suhteellisen mieto chili con carne, sillä syöjien joukossa on tulisuutta karsastavia. Ytyä sai lisätä lautaselle Tabascolla, jos sitä kaipasi. Hyvää oli ja parasta näissä pataruuissa on, että kuuden nälkäisen syöjän jälkeen, on ruokaa vielä seuraavaksikin kerraksi.

Chili con carne - remake

800-1000g naudan paistisuikaleita
4 sipulia
6 valkosipulinkynttä
1 iso paprika
4 porkkanaa
150g juuriselleriä
1prk tomaattimurskaa
lihaliemi fondikuutio
2dl vettä
muutama desi punaviiniä
korianteri-chili myllystä, chiliä myllystä
suola ja pippuri
savupaprika
garam masala, chipotle-chilijauhe
kuivattu timjami
1,5rkl fariinisokeria
rypsiöljyä
4 prk (à 400g) valkoisia papuja, kidney papuja
Worcestershire-kastiketta
tummaa suklaata (85%)
Lisukkeeksi :
korianteria, lime, maissinjyviä purkista, kirsikkatomaatteja
turkkilaista jugurttia maustettuna sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla
Riisiä tai tortillasipsejä

Ruskista liha padassa rypsiöljyssä useammassa erässä. Nosta lautaselle odottamaan. Leikkaa sipuli, porkkaa, paprika, selleri ja valkosipuli pieniksi paloiksi. Kuullota rypsiöljyssä padassa ja lisää sitten mausteet.
Kaada joukkoon tomaattimurska, viini, vesi ja fondikuutio ja sekoita vielä sokeri. Lisää liha takaisin pataan.

Laita uuniin 150 asteeseen muhimaan tunniksi ja lisää sitten pavut. Sekoita.
Laita takaisin uuniin vähintään 3 tunniksi.

Sekoita lopuksi joukkoon Worcestershire-kastike ja muutama pala tummaa suklaata.

Tarjoile lisukkeet joko erillisistä kulhoista tai salsaksi sekoitettuna.

Poke-kulho lautasella

Minun pääni on ihan pyörryksissä kaikista ihanista ruoanlaiton inspiraationlähteistä, joita ympärilleni on kerääntynyt tässä kevään korvilla. On ihania ruokaohjelmia, keittokirjoja sekä tietysti myös tasoaan huimasti nostaneita ruokalehtiä. Ilmankos on romaanien lukeminen vähän takkuillut kun vain kuolaan ruokaohjeita. 

Sinänsä tietysti kiva, että kokkausinto on palaamassa edes jollain tasolla. Runsas vuosi sitten lempeästi tapoin ruokablogini ajan ja inspiraation puutteen vuoksi, eikä viime aikoina ole pahemmin syötävää näkynyt täälläkään muuta kuin "pakollisten" kuukauden keittokirjojen kohdalla. Perhe on syönyt, mitä eteen on ilmestynyt ja miehet saaneet pöytään laitettua. Onneksi meidän keittiössämme ei ruokahuolto ole ollenkaan äidin varassa, joten olen saanut pitää osittaista taukoani ihan rauhassa.

Aika näyttää, miten tässä käy. Nyt olen jo siinä vaiheessa, että orjallinen ohjeiden seuraaminen tai vaihtoehtoisesti sattumanvarainen pannuun paiskominen on pikkuhiljaa muuttumassa vähän suunnitelmallisemmaksi ideoiden yhdistelyksi. Niin kuin nyt vaikka perjantaiherkuttelun poke-kulhossa. Tosin minulla ei ole koko perheelle tarpeeksi montaa isoa kulhoa, joten lautasilta syöntiin tällä kertaa.

Tofun käsittely Viimeistä murua myöten -blogista ja mausteet Glorian ruoka ja viini -lehden uusimmasta numerosta possusta sovellettuna, koko kulho idea useammastakin lähteestä, mutta kastike by Samassa liemessä, sipulimarinadi ikivanha oma suosikki ja niin edelleen... Hyvää tuli ja hyvin maistui.

Perjantain tofupoke-kulho neljälle ja puolelle 

1) Ota (Jalo)tofua paketti ja leikkaa se siivuiksi ja laita talousopaperien väliin painon alle valuttamaan ylimääräiset nesteet pois muutamaksi tunniksi

2) Siivuta 1 punasipuli  ja sekoita sen kanssa kulhossa, iso loraus riisiviinietikkaa, suolaa, pippuria ja hyppysellinen sokeria. Tämän voit tehdä myös jo pari tuntia ennen ruokailua. Itse asiassa se on suotavaakin, sillä sipuli ottaa hetken pehmitäkseen.

3) Ota Basmati-riisiä 1 kahvimukillinen + 2 kahvimukillista kiehuvaa vettä keittimestä+ ripaus suolaa. Sekoita kattilassa ja anna kypsyä hiljalleen miedolla lämmöllä kannen alla. Muista vahtia, ettei vesi pääse kokonaan haihtumaan ja riisi takertumaan pohjaan. (Nimim. sitä kattilaa ei ole kiva putsata jälkikäteen, eikä palanut riisi maistu hyvältä). Lopuksi nosta pois liedeltä, ota kansi sivuun ja jätä odottamaan.

4) Riisin kypsyessä leikkaa/suikaloi/revi salaattia, tomaattia, kurkkua, retiisejä, korianteria, ituja ja muita kasviksia maun mukaan.

5) Sekoita kastikkeet eli

Tare-kastike tofua varten (GRV 4/2018):
4tl tuoretta inkivääriä raastettuna
2rkl sakea
4tl soijakastiketta
2tl sokeria
2tl miriniä

Salaattikastikkeeksi :
1dl riisiviinietikkaa
2rkl kalakastiketta
2rkl muscovadosokeria (tai jotain muuta tummaa sokeria)
2tl seesamiöljyä
vajaa 1rkl Gochujang-tahnaa)

6) Laita tofusiivut kuivalle pannulle muutamaksi minuutiksi paahtumaan (ja lisää sitten halutessasi pieni loraus öljyä, jos kaipaat oikein rapsakkaa pintaa). Kun pinta on mielestäsi sopivasti tummunut, lisää sekoittamasi kastike, sekoita ja nosta nopsasti pois pannusta, ettei pinta kärähdä.

7) Paahda hieman seesaminsiemeniä koristeeksi ja lisämauksi.

8) Laita kulhoihin (tai lautaselle) riisiä pohjalle ja sitten loppuja herkkuja kunkin syöjän maun mukaan. Mausta kastikkeella.

Gado Gado ja toinenkin salaattikastike

Gado Gado on jotain indonesiassa puhuttavaa kieltä ja tarkoittaa yhtä tämän hetken trendikkäintä ja herkullisinta salaattia. Sama salaatti on tullut vastaan muutamassa lehdessä ja yhdessä kirjassa ihan viimeisen parin kuukauden aikana. Mikäs siinä, maapähkinävoista tehty kastike on oikeasti herkullista.

Meillä siis syötiin Gado Gadoa joululomalla pariinkin otteeseen. Sitten tuntui täyteläisyys vähän yliampuvalta ja vaihdettiin kastiketta. Nigellalta aikoinaan bongattu thai-kastike terästää tylsemmänkin salaatin ja piristää väsynyttä mieltä.

Sinänsä oltiin Gado Gadon suhteen kerettiläisiä, että sekoitettiin joukkoon myös kylmiä nuudeleita. Muutenhan siihen kai voi sekoittaa kasviksia mielensä ja kaappinsa mukaan, mutta nuudeleiden mukanaolo kai muuttaa nimenkin sitten joksikin muuksi. En tosin tiedä miksi.

Ensimmäisen kerran söimme Gado Gado -salaattia osana uudenvuodentarjoiluja. Meille on jostain syystä tullut tavaksi tehdä uudenvuodenaattona aina jotain itämaiseen viittaavaa. Tiedä, mistä moinen on saanut alkunsa, mutta tosiasiassa jouluruokien jälkeen tekee mieli jotain ihan muuta. Tällä kertaa siis sushia ja nuudelisalaattia. Keskimmäinen pisti töpinäksi ja sushia riitti kaikkien herkuteltavaksi ja salaattia tietty kanssa.

Sillä kertaa salaatissa oli nuudelien lisäksi paprikaa, erivärisiä porkkanoita, kurkkua, maapähkinöitä, korianteria ja varmasti jotain muutakin, jonka olen unohtanut. Toisella kertaa pistettiin kaalia, porkkanaa ja vähän tofuakin nuudelien kaveriksi. Hyvää oli. ( Jos muuten olet epävarma tofun käsittelystä, niin kurkkaapa Viimeistä murua myöten -blogista ohjetta. Tällä tavalla minäkin olen vähitellen päässyt tofun makuun) 

Kirpeän kastikkeen salaattiin laitettiin myös vähän kaikenlaista. Erityisen hyvin se sopii kaalin ja porkkanan kanssa.

Näillä kastikkeilla selviää pitkälle. Aineksia vaihtelemalla saa aina vähän erilaisen version, Kastikkeet ovat helppoja sekoittaa, mutta nostavat salaatit ihan uudelle tasolle.

Gado Gado -kastike eli maapähkinävoikastike salaatille 

2 valkosipulinkynttä
50g palmusokeria (paitsi, että minulla oli vain kookossokeria...)
120g maapähkinävoita
1 punainen chili (tai maun mukaan)
kahden limen mehu
1rkl kalakastiketta
1rkl soijakastiketta
1rkl tamarindkastiketta

Heitä ainekset tehosekoittimeen ja surraa sileäksi. Mausta.


Kirpeä Thai-kastike salaatille 

Sekoita ainekset keskenään.

1 siivutettu chili, 1 siivutettu valkosipulinkynsi
1rkl sokeria ja sitten 1,5rkl kutakin riisiviinietikkaa, limemehua, kalakastiketta, rypsiöljyä
Puolikas  sipuli ohuesti siivutettuna

Tämä bongasin joskus vuonna yksi ja kaksi Nigella Bites -kirjasta. Se on muuten edelleen yksi parhaista hyllyyni eksyneistä keittokirjoista ikinä.

Isäntä kokkaa ku halvalla sai - tomaateista sitruunaista salsaa

Jep, lähimarketin tarjoustomaatteja nämäkin. Isäntä sai inspiraation, jonka seurauksena on meillä taasen uusi vakkariherkku listoilla valmiina. Kevyesti chilinen, kieltäkipristävän sitruunainen ja silti ihanan makea ja yrttinen tomaattisalsa katosi kulhosta alta aikayksikön.

Sopivan juhannusherkunkin tästä saa vaikka ihan bruschettana leivän päällä.

Sitruunainen tomaati-chilisalsa 

Pala vihreää chiliä (jalapeno)
sitruunan kuori
sitruunan mehu
iso kasa tomaatteja
korianteria ja minttua
oliiviöljyä
pippuria, jos haluat

Leikkele, silppua, raasta ja purista. Sekoita ja nauti. Maistuu erityisen hyvältä hetken marinoitumisen jälkeen.

Chili con Carne ja lisukkeina crème fraîche, avokadomössö & simppeli tomaattisalsa

"Tää oli äiti ihan hirveen hyvää" - "Nam, nam" - "Super - delicieux"

Nuo ovat meillä peruskommentteja ruokapöydässä... siis ainakin silloin kun tarjolla on chili con carnea lisukkeilla. Noilla tuollaisilla kuin yläkuvassa.

Minä tietysti kuuntelen kommentit tyytyväisenä ja hykertelen hyvästä mielestä. Enkä pelkästään kehujen takia. Tykkään itsekin ihan hurjasti ja täyteläinen lohturuoka saa hymyn huulille joka kerta.

Chili con Carne

3 pienehköä sipulia
500g naudan jauhelihaa
1 vihreä paprika
2-3 valkosipulinkynttä
2 purkkia kidney-papuja
1tl savupaprikaa (hot)
1tl savupaprikaa (sweet)
chilijauhetta
suolaa ja pippuria
1tl jeeraa
kanalientä muutama desi
puoli purkkia (250g) paseerattua tomaattia
korianterinipun varret silputtuina
1rkl tomaattipyreetä

Leikkaa sipuli siivuiksi ja laita pannulle öljyyn kuullottumaan. Ripottele päälle hiukan suolaa. Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää jauheliha ja ruskista se.
Kaada joukkoon paprikat, chili, pippuria ja jeeraa. Pilko paprika ja valkosipuli ja lisää seokseen. Sekoita ja anna pehmetä hetken aikaa.
Kaada joukkoon tomaattipyree, korianterinvarret ja paseerattu tomaatti. Sekoita hyvin ja lisää kanalientä (tai vettä) niin paljon, että seos muuttuu melkein keitoksi. Jätä kannetta hautumaan hetkeksi.
Lisää pavut ja anna vielä poreilla hiljalleen, kunnes neste on haihtunut melkein kokonaan.


Avokadomössö

Ota kaksi pehmeää avokadoa ja muussaa ne. Lisää suolaa ja maun mukaan sitruunamehua. Sekoita hyvin.


Simppeli tomaattisalsa

Leikkaa pari tomaattia kuutioiksi ja laita kulhoon. Lisää joukkoon suolaa, pippuria ja loraus granaattiomenamelassia (sellaista siirappia). Siinä on etikkainen ja täyteläinen maku, joka auttaa tomaatit ihan uudelle tasolle. Varsinkin nämä tällaiset talviset. Sekoita lopuksi joukkoon vielä korianterisilppua.


Ne muut

Keitä riisi paketin ohjeen mukaan - riisiä ei välttämättä edes tarvita, mutta pihistelyviikolla se täydentää hyvin ja lihakastiketta jää vielä seuraavaksi päiväksi.

Silppua korianteria, sekoita crème fraîche ja heitä nachot pöytään.

Nam,nam...

Yhä uudelleen ja uudelleen - chiliä, sitruunaa, tomaattia, parmankinkkua, spagettia...

Olin ihan varma, että tämä pasta on blogissa jo moneen kertaan, mutta en minä nyt sitä ainakaan heti löytänyt. Kauhistuttava huolimattomuus minun taholtani, olen pahoillani.

Toisaalta - tämä pasta aiheuttaa pahemmanlaatuista riippuvuutta. Siitä lähtien, kun sen jostain bongasin niin on chili-sitruuna-parmankinkku-tomaattipasta ilmestynyt meillä pöytään vähintään kerran kuukaudessa. Mikäs siinä - kelpaa kaikille.Tosin kuopus saa vähän laimennetun version ilman chiliä.

Isäntä lykkää päälle vielä parmesaaniraastetta ja pienen lorauksen tryffeliöljyä - minusta tämä on parasta ihan tällaisenaan.

Bonuksena : tämän tekemiseen kuluu tasan niin kauan aikaa kuin spagetti kypsyy. Ei yhtään huono juttu sekään.

Yhä uudelleen pastaa

Laita pastavesi kiehumaan ja kypsennä spagettia tarpeen mukainen määrä (jos teet spagettia enemmän kuin neljän suht pieniruokaisen ihmisen tarpeisiin, niin lisää kastikkeen aineksia samassa suhteessa).

Lorauta pannulle muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä. Leikkaa paketillinen kirsikkatomaatteja puoliksi ja lisää pannulle. Raasta yhden sitruunan kuori ja purista mehu pannulle. Ripottele noin puoli teelusikallista kuivattuja chilihiutaleita pannulle (maun ja syöjien sietokyvyn mukaan - meillä isäntä lisää vielä lautaselle). Anna kuumentua hiljaisella lämmöllä saman aikaa kuin spagetti kypsyy.

Valuta spagetista vähän keitinlientä pannulle ja lisää spagetit. Sekoita. Lisää muutama kourallinen rucolaa ja sekoita taas. Nakkaa päälle vielä parmankinkkusiivuja maun ja syöjien mieltymysten mukainen määrä. Meillä menee yleensä vähintään paketti kerralla eli pari siivua per nuppi (4).

Nauti. Varaudu encore-kyselyihin ja tee pian uudelleen.

Arkiruokaa - Chilitonnikalapannari

Tulinpa tässä jumpasta kotiin ja kurkistin jääkaappiin. Sieltä löytyi vähän loppuja sitä sun tätä. Ensin en meinannut niistä ateriaa saada aikaiseksi, mutta sitten muistelin jostain läpyskästä bongaamaani tonnikalapannarin ohjetta. Kaappien antimiin soveltamalla meidänkin porukka sai ihan kelpo aterian...

Kuten huomaatte, salaattien osalta olen edelleen omena-avokadokoukussa ja piment d'Espelette-koukussa. Tämä ei myöskään ole kai varsinaisesti leipomus, mutta Myllärin Luomun jauhopussien ja hiutalepakettien loppuja tuli tyhjennettyjä - siksi tuo sponssipallura.


Chili-tonnikalapannari 

4 kananmunaa
8dl maitoa
1dl raejuustoa
3dl vehnäjauhoja
1dl täysjyväjauhoja
1dl 7 viljan hiutaleita
1tl leivinjauhetta
ripaus suolaa ja pippuria
1/2 chili silputtuna
1 prk tonnikalapaloja
yrttejä (tällä kertaa kaapista löytyi kuivattuja Provencen yrttejä, tuoreet tietysti olisivat parempia)
2dl juustoraastetta 
sitruunankuorta (sen verran kuin oli eilisen kokkaamisen jäljiltä sitruunassa vielä jäljellä - mehu toimi salaatinkastikkeena)

Haluamaasi salaattia seuraksi.

Sekoita muut ainekset kuin tonnikala ja juustoraaste. Kaada leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Jos haluat ohuemman, niin laita syvälle pellille. Ripottele päälle tonnikala ja juustoraaste.

Kypsennä 225 asteisessa uunissa vajaat 30min.

Anna hetken levähtää ja tarjoile salaatin kera. Päälle voi halutessaan laittaa chilikastiketta. Tämä on nimittäin lapsille sopivan mietoa...

Nälkä lähtee tällä lounaalla pitkäksi aikaa.

Jauhot ja hiutaleet tarjosi Myllärin Luomu

Lämpöä syysiltaan - Chorizo-chilipasta

 

Nälkä, kiire, nälkä, kiire, vähän unta, nälkä, kiire... siinä summeeraus kahdesta viime viikosta. Onneksi on olemassa ainakin miljoona ihanaa ja nopeaa pastareseptiä, joilla ruokkia perhe ennen kuin taas palaa töiden pariin. Elämä on parhaillaan Hauskaa isolla H:lla, mutta vapaa-aika on kortilla.

Tänään oli isäntä tehnyt itämaisia nuudeleita, mutta niistä ei taas ole mitään reseptiä. Siis muuta kuin että "joukkoon pitää laittaa paljon kasviksia ja jotain seesamia ja soijaa jne... "
Onneksi eilinen pastakaan ei ollut yhtään hullumpaa, joten laitan tähän sen ohjeen näin vähän jälkijunassa. Koko pannullinen meni kerralla. Itse asiassa seuraava maininta on suora lainaus esikoiselta : "Ihan sairaan hyvää." Kun pastassa on chorizoa ja sitruunaa, ei se oikein voi muunlaista ollakaan.


Sairaan hyvä chorizo-pasta
(Nälkäisiä 2 aikuista, 2 koululaista ja yksi pikkumuru)

loraus oliiviöljyä
4 tuorechorizomakkaraa
4 tomaattia
2 kevätsipulia
nippu basilikanlehtiä
1 sitruunan kuori ja mehu
ripaus suolaa
mustapippuria
Espelette-chilijauhetta

paketillinen pastaa

parmesaania raastettuna

Laita pastavesi kiehumaan ja leikkaa chorizot siivuiksi (otin pakkasesta, joten helpompi leikata vähän kohmeisina). Laita chorizopalat kylmälle pannulle seuranaan loraus oliiviöljyä ja laita pannu keskilämmölle. Kun chorizopalat alkavat tirisemään ja olemaan melkein kypsiä, lisää tomaatit lohkoina, kevätsipuli ja ihan pieni ripaus suolaa. Anna hautua, kunnes tomaatit ovat ihan muussina. Raasta sitruunankuori ja purista mehu pannulle. Anna kuumentua

Samaan aikaan keitä pasta kiehuvassa vedessä ohjeen mukaan ja valuta.

Silppua basilikanlehdet ja heitä kastikkeeseen.  Kaada joukkoon valutettu pasta ja kupillinen pastan keitinvettä. Sekoita hyvin. Ripottele päälle parmesaaniraastetta, sekoita ja aseta lautasille reiluiksi annoksiksi. Lisää parmesaania sitä haluaville - samoin kuin Espelette-chilijauhetta ja mustapippuria.

Nauti, jätä jälkikasvu siivoamaan pöytä ja palaa koneen viereen hommiin.

Hommat jatkuvat taas huomenna. Pitäkää minulle peukkuja illansuussa. Silloin olen esittelemässä parinsadan sijoittajan yleisölle blogeihin liittyvää uutta yritystämme. 

Omenoita purkkiin : omena-chili-sipulichutney

Syksyisin saan omenoita vanhempieni puista. Aina tulee kiire käyttää ne ennen kuin pahenevat. Varsinkin valkeakuulas vaatii vipinää. Onneksi juuri valkeakuulaista tulee ihanan pehmeä chutney, joten siihen niitä saa uppoamaan jonkin verran. Kuvassa tämän syksyn annos tähän mennessä.

Resepti on bongattu vuosia sitten jostain - todennäköisesti Glorian ruoka ja viini - lehdestä.

Omena-chili-sipuli-chutney

14 omenaa (n.1kg) kuorittuna ja pilkottuna
2 dl omenaviinietikkaa
2dl hillosokeria
2 chiliä
4 pientä punasipulia (2 isompaa riittää)
2tl suolaa

Laita kaikki ainekset kattilaan ja anna kiehua miedolla lämmöllä vartin verran. Laita puhtaisiin (ja kuumennettuihin) purkkeihin. Anna jäähtyä ja pistä jääkaappiin odottamaan käyttöä.

Chutney on herkkua kaikenlaisten vaaleiden lihojen kanssa.

Vihreää ja punaista - ei, se ei ole joulukuusi vaan naudanfile kevätvaatteissa

Tiedän, ettei tämä ole trendikästä. Nyt pitäisi hakea niitä halvempia, luisia ja sitkeitä ruohonosia ja kehua, miten niissä on enemmän makua ja mureutta kuin fileessä. Minä kuitenkin sorruin naapurimarketin naudan sisäfiletarjoukseen, eikä kaduta yhtään.

Syötiin tätä sunnuntaina lounaaksi ihan vain kaikki salaatit ja muut keittiöstä löytyvät kasvisloput  kulhoon kasattuna lisukkeena. Salaatti, avokado, kirsikkatomaatit, kurkku, oliivit, kevätsipuli ja paprika saivat seuraansa vielä fetaa ja paahdettuja manteleita. Ruokaisan salaatin kanssa ei tullut lihaa ahmittua liikaa ja niin sitä riitti vielä alkuviikon lounaillekin, joita taisin jo hehkutella tuolla FB:n puolella.

Sunnuntain kunniaksi filekin sai päälleen juhlavaatteet, punaista ja vihreää. Hyvältä maistui ja valmistui nopeasti.

Putsasin fileestä ensin pois kalvoja ja leikkasin kauniin malliseksi paksuimmasta osasta. Sitten vaan ruskistin reippaasti pannulla voin ja oliiviöljyn sekoituksessa. Lopuksi törkkäsin paistomittarin , paksuimpaan kohtaan ja laitoin 130 asteiseen uuniin.

Lihan kypsyessä tein tuon yllämainitun salaatin sekä valmistelin "kuorrutuksen". Silppusin leikkuulaudalla pari punaista chiliä sekä ison nipun korianteria ja toisen ison nipun minttua. Sitten raastoin joukkoon yhden sitruunan kuoren ja puristin siitä mehun. Ripottelin suolaa ja kiersin myllystä mustapippuria.

Otin lihan pois uunista mittarin näyttäessä 55 astetta, kierittelin kuorrutuksessa, käärin folioon ja annoin vetäytyä vartin verran. Koko lounaan valmisteluun ei mennyt tuntia aikaa.


Chili ja sitruuna antoivat mukavasti potkua peittämättä kuitenkaan lihan omaa makua. Suosittelen. Yhdistelmä toimii varmasti myös "gremolatana" patojen päällä.

Lämpöä kielen päälle - Chili con carne

Taitava pihistelijä tarjoaisi chili con carnensa riisillä jatkettuna, mutta minusta tämä on ehdottomasti parasta ihan tällaisenaan, nachoilla, crème fraîchella ja avokadolla höystettynä. Tällä kertaa en laittanut varsinaista chiliä tuoreena ollenkaan, kun täytyi pitää tulisuus kurissa nuorimman syöjän miellyttämiseksi. Chilijauheellakin sai kuitenkin lempeän lämmön kielen päälle. Toto melkein 2v söi sellaisen annoksen, että olisi isommallakin ollut sen kanssa tekemistä.

Vieläkin nousee vesi kielelle tätä ajatellessa - tässä on yksi ehdottomista suosikeistani talvikelien ruokalistalle.

Chili con carne meidän äidin tapaan

400g naudan jauhelihaa
2 sipulia silputtuna
3 valkosipulinkynttä
öljyä alun paistamiseen
2 rkl tomaattipyreetä
1 prk (500g) paseerattua tomaattia
pieni purkki maissia
3/4 vihreä paprika
3/4 punainen paprika
1 purkki kidney-papuja
1 rkl paprikaa
1 tl savupaprikaa (mild tällä kertaa)
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1-3 rkl chilijauhetta riippuen chilin vahvuudesta ja toivotusta tulisuudesta. Laita ensin vähän ja maistele.

höysteeksi :
purkki crème frâichea
loppuosat paprikoista pieneksi silputtuina
korianteria
avokado kuutioina (hieman suolaa ja limemehua)
pieni pussillinen maissilastuja

Lämmitä tilkka oliiviöljyä pannulla ja kuullota sipuli. Lisää jauheliha ja ruskista huolellisesti. Lisää valkosipuli ja tomaattipyree. Pyörittele vielä hetki. Lisää mausteet ja sekoita. Varovasti sen chilin kanssa.
Lisää paseerattu tomaati ja puoli purkkia vettä päälle. Sekoita ja anna kuplia.
Lisää paprikat ja pavut - hauduta puolisen tuntia kannen alla ja lopussa ilman kantta, jotta liika neste haihtuu. Sekoita maissit joukkoon ja anna lämmetä kunnolla.

Annostele chili kulhoihin. Nosta päälle iso lusikallinen crème fraîchea, paprikasilppua ja avokadokuutioita. Tarjoile nachojen kera.

Tämä on oikeasti vielä parempaa lämmitettynä, joten kannattaa tehdä vaikka edellisenä päivänä jääkaappiin odottamaan. Samalla saa vielä helpommin seuraavana iltana ruoan pöytään...