Ei niin lempileipää, missasin Vanhan kirjan päivän ja muutenkin väsyttää - vaan ovat ne lapset ihania soittajia

Että sellainen päivä tänään.

Leivoin leipää, joka jostain syystä ei nyt sitten ollutkaan niin hyvää. Oletan syynä olleen leipään alussa lisätyt ohraryynit. Minulla on sellainen mielikuva, että ohrasta toisinaan tulee sellainen vähän kitkerä jälkimaku.

Kertokaapa viisammat, onko näin ? Vai olenko vaan muuten tehnyt jotain hassusti ? Lisännyt hiivan liian kuumaan alkupuuroon tai jotain ?


Ohi meni...

Lisäksi huomasin jo eilen illalla, että nyt meni ohi. Siis kirjabloggaajien Vanhan kirjan päivä.

Minä luen ihan säännöllisesti vanhempaakin kirjallisuutta, vaikka viime aikoina uutuuksia onkin osunut käsiin tasaista tahtia. Nyt vaan olen keskellä uutta järkälettä ja unohdin tämän haastepäivän ihan kokonaan. Siis vaikka olin kirjoittanut siitä muistutuksen jopa kalenteriin. Kalenterissa on vaan viime aikoina ollut muutama muukin plinkutus päällä.

Millä sitä sitten voi pysyä kaikesta kärryillä, jos muistutuksetkin katoavat tasaiseen virtaan (lue : tulvaan) ??

Onneksi on monia ahkeria ja muistavia bloggaajia. Voitte lukea enemmän haasteesta vaikka Kirjasfääristä. Sieltä löytyy myös huikea lista Vanhan kirjan päivään osallistuvista blogeista, joiden kirjoittajilla on parempi muisti kuin minulla.

Sinänsä minusta on kyllä hienoa, että vanhempiakin kirjoja muistetaan. Nythän eivät kyseessä ole klassikot, vaan kirjabloggaajat haluavat muistuttaa muutamaa vuotta vanhempienkin kirjojen olevan lukemisen arvoisia. Monesti hyvätkin kirjat tuntuvat katoavan yleisestä muistista samalla kun alekorin pohja näkyy. Se on sääli!
Varsinkin, kun kirjasto tarjoaa vähän vanhempiakin kirjoja luettavaksi hyllykaupalla ja sähköinen kirja lisää kirjojen saatavuutta ajallisesti miltei loputtomiin...


Mukavaa muistettavaa

Kiirettä on pitänyt ja kalenteri täyttynyt hurjaa vauhtia. Joukkoon mahtuu monenlaista muistettavaa, sellaisiakin, jotka ohittavat jopa lukemisen. Tänään oli vuorossa jo toinen kevätkonsertti. Viime viikolla ihailtiin koulun bändikerhojen taituruutta. Silloin molemmat isommat pojat lauloivat solisteina. Tänään oli vuorossa esikoinen rumpujen takana. Pojista polvi paranee mitä ilmeisemmin ainakin musiikin saralla... Sanoo äiti, jonka laulun kuopus yleensä hyssyttelee hiljaiseksi...